sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Onnistumisia hiihtoladulla

Takana on loistava viikonloppu ihan parhaassa seurassa. Opiskelukavereita tuli kyläilemään ja ehdimme päivittää kuulumiset oikein ajan kanssa. Yksi heistä treenaa kevään HCR:lle, joten on kiva päästä vaihtamaan ajatuksia omasta rakkaasta harrastuksesta kavereiden kanssa. Toivottavasti jossain yhteydessä pääsisimme yhteislenkillekin, vaikka eri paikkakunnilla asummekin.

Ennen kuin vieraat lauantaina saapuivat ehdin käydä aamuisella hiihtolenkillä. Sain PT:ltä ohjeet, että näissä viimeisissä harjoituksissa ennen Pirkan hiihtoa kannattaa kiinnittää erityishuomio tekniikkaan. Hiihdossa, kuten monessa muussakin lajissa, ei riitä pelkät erilliset tekniikkaharjoitukset, vaan tekniikkaan täytyy keskittyä jokaisella lenkillä. Tiistaisessa hiihtokoulussa sain lopulta kiinni ajatuksesta, miten luisteluhiihdossa jalka pitää potkun jälkeen tuoda vartalon alle uuteen liukuun. Olen tähän asti hiihtänyt jalat aika levällään. Paitsi että se näyttää hassulta, painon siirto liukuvalle jalalle ei ole tehokkain mahdollinen. Hiihtokoulussa teimme yksinkertaisen harjoitteen, jossa hiihdetään ilman sauvoja muuten normaalista, mutta ennen kuin suksi tuodaan lumeen, monojen kantapäät kopsautetaan yhteen. Tällöin jalka on pakko tuoda vartalon alle. Kyse ei ole ollut vaikeasta asiasta, mutta se vaati juuri näin kauan, että ymmärsin, miten tuo kuuluu tehdä. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että en pysty tuomaan jalkaa riittävän lähelle toista jalkaa. Tasapaino ei pidä ja jos suksien kannat menevät ristiin, niin kaadun varmasti. Ei se kuitenkaan ollut niin vaikeaa, kun vain uskalsi yrittää. Tietysti korjaantuneen tekniikan omaksuminen tulee vaatimaan vielä satoja kilometrejä, mutta nyt ainakin tiedän, miten se kuuluu tehdä ja miltä sen kuuluu tuntua.

Jos tahdotte nähdä, miten jalkojen tulisi toimia hiihtäessä optimaalisesti, katsokaa ampumahiihtäjä Darya Domrachevaa. Hänen hiihtämisensä näyttää niin helpolta, että se ei edes näytä nopealta. Verratkaapa vaikkapa Tora Bergeriin ja katsokaa hiihtoaikoja! Kyttäättekö te muuten urheilijoiden tekniikoita urheilua katsoessanne? Suosittelen seuraamaan, kuten myös omaa tekniikkaa milloin se vain on mahdollista. Varsinkin juostessa on hyvä hyödyntää kauppojen lasi-ikkunat ohi juostessa. Jos tahdotte nähdä mielestäni ylvästä juoksua, niin katsokaa nuorta Oona Kettusta. Kaunis askel!

Toinen tekninen yksityiskohta, jota eilen harjoittelin, oli kuokan hiihto oikealle puolelle. Mogrenia osaan hiihtää kohtuullisesti molemmille puolille, koska wassbergissa on työnnettävä molemmille potkuille. Kuokka on ollut aina vaikeampi "väärälle" puolelle hiihdettäessä, mutta hyvähän se olisi osata molemmille puolille. Välillä se onnistuu paremmin, välillä ei ollenkaan. Eilen oli se parempi päivä. Kuokka sujui molemmille puolille ja pystyin jopa vaihtamaan lennosta muutaman potkun välein puolta molemmin päin. Hyvä Aku!

Viikon päästä edessä on hiihtokauden päätapahtuma Pirkan hiihto. Em. fakta yhdessä pitenevän päivän ja plussalle nouseva lämpötilan kanssa alkavat kääntää ajatukset jo kevääseen ja juoksuun. Toisaalta tuntuu, että talvi on taas ollut liian lyhyt (voi johtua osin pitkästä flunssastakin), mutta kyllä minä kovasti odotan kevättä ja sulaa tienpintaa. Mutta vähän ennen sitä ajattelin päästä hiihtämään keväisessä auringossa järven jäälle.



Tilastofriikkinä innostuin tänään siirtäessäni eilistä hiihtolenkkiä Garministani Garmin connectiin: Huomasin, että yksittäisestä harjoituksesta löytyy harjoituksen aikainen sää automaattisesti. Enää ei tarvitse muistella, oliko aamulla 5 vai 7 astetta pakkasta.

8 kommenttia:

  1. Oi, onpas ominaisuus Garminissa. Mahtaakohan mullakin olla? En ole pitkään aikaan ajanutkaan liikuntoja kellosta connectiin.
    Nuo sun hiihtojutut on kyllä ihan hepreaa :) Hiihto kuulostaa noin aivan hirveän monimutkaiselta. Miksiköhän koulussa ei muuten opeteta/opetettu mitään tekniikkajuttuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tuo on nimenomaan Garmin connectin ominaisuus, kun eihän tuo vaadi kuin paikka- ja aikatiedon ja ne saa kaikista Garminin laitteista.

      Voisin yrittää jossain välissä avata lyhyesti noita hiihtotekniikoita. Mä luulen, että tuo hiihtotekniikan opettaminen on opettajan omasta kiinnostuksesta kiinni. Meillä ainakin yläasteella (?) oli hiihtotekniikan opetusta ja lisäksi tiedän, että jossain kouluissa on käyty paikallisesta hiihtoseurasta opettamassa. Mutta jos kerran hiihto kuuluu opetusohjelmaan, niin saisi kyllä sitten kuulua tekniikan opettaminenkin.

      Poista
  2. Minulla on tuo sama ongelma, että en tuo jalkoja riittävän yhteen. Olenkin yrittänyt keskittyä siihen. Toinen ongelma on, että mogrenissa en anna toiselle puolelle riittävän pitkää liukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuo jalkojen yhteentuominen auttoi liun pituuteenkin. Saan painon siirrettyä paremmin liukuvalle jalalle ja asento on tasapainoisempi. Mutta edelleen minun pitäisi kummallakin jalalla liukua suksella paaaaljon pidempään. Reeniä, reeniä! :)

      Poista
  3. Tuli sama mieleen tätä lukiessa ku iivelle, ihan hepreaa koko hiihto! :)

    Tänään katselin MM-hiihdon miesten parisprinttejä, tekniikkaa ei kyllä tullu katottua, mutta taisin jossain vaiheessa ääneenkin huudahtaa: Noi menee kyllä lujaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hiihtäessä välttämättä tarvitse niin tarkkaan miettiä, miten hiihtää, mutta kyllä se tuo yhden ulottuvuuden lisää ja vauhtiakin, jos sitä tavoittelee.

      Noissa sprinteissä vauhti ja into ovat niin kovia, että läheskään kaikilla tekniikka ei pysy ihan perässä. Mutta tänään ja huomenna väliaikalähdöissä saamme ihastella parhaimmillaan tosi kauniita suorituksia.

      Poista
  4. Mä tykkään kattoa hiihtoa ihan tosi paljon :) Katon useinkin naisten ja miesten tekniikkaa ja sitä kuinka helpolta sekä vapaa että perinteinen näyttää.

    En olekaan kuullut tosta kantapäiden yhteenkopsauttamisesta, täytyy kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hiihtoa kannattaa katsoa paitsi kilpailun, niin myös tekniikan takia. Pitää kuitenkin muistaa, että tv:ssä näkyvillä hiihtäjillä on aika paljon harjoituskilometrejä takana, eli ei ihmekään, että se näyttää helpolta.

      Minä ainakin sain sen avulla tosi hyvin kiinni siitä, miten lähekkäin jalat pitää tuoda.

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)