keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Juoksumasennusta

Tähänastisen juoksu-urani päätavoitteeseen on aikaa alle kuukausi. Treeni-innon pitäisi olla huipussaan, mutta sitä se ei ole, eikä ole ollut edeltävinä kuukausinakaan. Kesä- ja heinäkuussa on kertynyt aivan liian vähän juoksukilometrejä. Kesäkuussa tein liian paljon töitä ja heinäkuussa on ollut kaksi raskasta soutukisaa, mutta silti juoksukilometrejä on liian vähän. Minua ei vain ole huvittanut juosta, enkä ole saanut pakotettua itseäni lenkille. Kyse on ollut nimenomaan juoksusta, koska pyöräily, tennis ja suunnistus ovatkin huvittaneet. Miksi? Minulla on etäinen tunne, että olen kärsinyt jostain vastaavasta aiemminkin. En tunne, että stressaisin tai jännittäisin maratonia hirveästi, mutta jostain sellaisesta täytyy olla kyse. Pelkään, että saavutan pitkäaikaisen tavoitteen?! Tai jotain yhtä typerää...

Mutta siitä huolimatta aion lähteä kokeilemaan. Kokeilemaan maratonia.... joo, kuulostaa hölmöltä. Minusta kuitenkin tuntuu, että jos en nyt lähde, niin maratonista kasvaa korvieni välissä niin suuri peikko, etten ikinä selätä sitä. 42 195 metriä on pitkä ja tuskainen matka hyvin harjoitelleenakin, joten en edes viitsi ajatella, mitä se kohdallani voi olla. Pari pitkää lenkkiä ehdin vielä tehdä ja viimeisten viikkojen valmistautumiseen täytyy kiinnittää erityisen paljon huomiota, mutta en aio luovuttaa, vaikka lähtökohdat ovat mitä ovat. Omahan on vikani! Jos en pysty juoksemaan Helsingissä maaliin asti, niin olkoon niin, mutta ainakin lähden kokeilemaan.

12 kommenttia:

  1. Se, että uskaltaa yrittää, on vähintäänkin yhtä kunnioitettavaa kuin perille pääsy. Rohkeutta! Pystyt siihen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Q! Jostain syystä sä osaat aina valita oikeat sanat. :)

      Poista
  2. Muakin jännitti, että mitä sitten, kun se unelma on toteutettu, unelma 42 kilsasta.. mutta fiilis oli tyhjä vaan hetken, koska onhan tää maailma pullollaan haasteita! :)

    Mä oon Quantinan kanssa samaa mieltä, että on rohkeaa yrittää ja kunnioitettavaa myös! Jos ei yritä, ei voi onnistua!! Jos vain olen kotosalla, tulen katsomaan HCM:ia reitin varrelle ;) Tsemppiä viimeisiin treeneihin, toivottavasti motivaatio vielä löytyy!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi ei haasteet lopu. Mullahan on vielä syyskuussa Kierroksen suunnistus, eli maratonin jälkeenkin on elämää.

      Kiitos! Näin minäkin asian näen. Voi, kannustus on aina tervetullutta! Täällä avautuminen jo helpotti.

      Poista
  3. Sama vika, ei ole juoksukilometrejä tullut nimeksikään kesällä, tiedä, kenelle ne ovat menneet...

    Tsemppiä motivaation löytämiseen ja tulee niitä muitakin maratoneja, ei saa itseään pakottaa, jos ei tunnu hyvältä mennä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku on varmasti juossut ne meidän puolesta. :D

      Hassuahan tässä on se, että maraton itsessään ei ahdista, mutta se lenkille lähtö. Eli siis ihan innoissani olen menossa lähtöviivalle, mutta tietysti sen jälkeinen vähän pelottaa. Pakkoa ei onneksi ole! :)

      Poista
  4. Muista kuitenkin myös, että vaikka olisit treenannut kuinka, niin todennäköisesti susta tuntuis silti nyt jotakuinkin tolta.. Ja sit sellanen juttu, että maratonissa on mysteerinsä vaikka valmistautuminen olis kaikinpuolin ollut täydellinen! Koskaan ei voi olla satavarma mitä tuleman pitää :). Oi, kumpa voisin olla mukana.

    Tsemppiä vikoihin viikkoihin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kokeneen maratoonarin sanat huojensivat mieltäni kummasti. Minäkin toivoisin, että olisit mukana. Toivotan jalallesi pikaista paranemista!

      Poista
  5. Sulla on kuitenkin tosi hyvä kunto, vaikka juoksukilometrejä olisi vähänlaisesti! Kyllä se siitä. :) Minusta ainakin ennen Tukholmaa tuntui, että en yhtään tiennyt mitä pitäisi tehdä, kun ei koskaan aiemmin ollut kokeillut maratonia. Kuin olisi hypännyt tuntemattomaan. Uskon, että sulla menee tosi hyvin! Ja sitten laitetaan se Tukholman reissu varaukseen, eikös? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän sitä tosiaan tiedä, mitä edessä on, vaikka olisi valmistautunut miten hyvin, kun ensimmäistä kertaa on lähtöviivalla. Ja ilmeisesti ei niillä seuraavillakaan! Kävi HCM:llä miten kävi, niin viimeiseksi yritykseksi se ei tule jäämään. Tukholmaan -->

      Poista
  6. Tiedätkös, minullakin juoksu tökkii nyt jostain syystä ja juoksukunto tuntuu kehnolta, mutta ehkä se tästä taas.

    Ylläoleviin ihaniin tsemppauksiin on helppo yhtyä, tsemppiä siis minultakin! Q rohkaisi ihanasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän juoksussa nyt tökkii joka suunnassa?

      Kannustavat ihmiset ovat todella tärkeitä ja ihan parasta bloggaamisessa. Myös sinä! <3

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)