tag:blogger.com,1999:blog-64945513393820773492024-03-14T11:34:37.471+02:00Tahtoo kuntoon"If you run, you are a runner.
It doesn't matter how fast or how far.
It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years.
There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get.
You just run."
-John Bingham Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.comBlogger282125tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-29126124143170189582015-03-09T19:49:00.001+02:002015-03-09T19:49:18.351+02:00Kevään kaipuu?Kun eletään jo maaliskuuta, ei ole voinut välttyä kanssaihmisten ihastelulta, kuinka aamulla on jo ihanan valoisaa ja kesä on täällä ennen kuin huomaammekaan. Synkkä talvi on ohi. Valo on ihanaa ja tykkään kesästä, mutta toisaalta se tarkoittaa myös tätä: <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-X-NJMgha3R0/VP3VXVRPMSI/AAAAAAAAA9k/4F4iV0dyUi0/s1600/latuhuolto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-X-NJMgha3R0/VP3VXVRPMSI/AAAAAAAAA9k/4F4iV0dyUi0/s1600/latuhuolto.jpg" height="212" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Minä kaipaan kevään hiihtokelejä. Että ehtisi vielä töiden jälkeen valoisaan aikaan hiihtämään. Vauhdin hurmaa järven jäällä. Helmikuun elättelin vielä toiveita, että pakkaskelejä ja vähän lisää lunta riittäisi tälle talvelle. Enää en usko - enkä toivo. Kuluvalla viikolla on muistuteltu suunnistus- ja pyöräilykauden olevan jo aluillaan. Hienoja asioita molemmat, mutta olisin tahtonut hiihtää vielä vähän. Onneksi tulevana viikonloppuna on edessä reissu Tahkolle ja seuraavana <a href="http://www.haastaitsesikunnolla.fi/vuokatti+hiihto/" target="_blank">Vuokattihiihto</a>. Niiden jälkeen olen valmis toivottamaan kevään tervetulleeksi. Vuokattihiihtoa seuraavana maanantaina starttaakin Tampereen <a href="http://www.iltarastit.com/" target="_blank">iltarastikausi</a>. <br />
<br />
Ulkoilmassa tykkään liikkua kauden lajien parissa. Aika uskomatonta, että saatan hiihtää poskia nipistelevässä pakkasessa ja samassa paikassa muutaman kuukauden päästä juosta t-paidassa ja shortseissa. Neljä vuodenaikaa on <3! Lyhenevä hiihtokausi vain vetää välillä mielen matalaksi. Ehkä pitäisi harkita muuttoa pohjoiseen tai itään kauden pidentämiseksi. Tai hiihtoputken naapuriin. Tai ehkä ensi talvi tarjoaa pitkän hiihtokauden. Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-18920821363877360332015-02-15T13:04:00.003+02:002015-02-15T13:04:59.010+02:00Vuosi 2014<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Väsymyksestä huolimatta viime vuoteen mahtui myös paljon kivoja asioita. Alla siis vuosikooste viime vuoden mieleenpainuneimmista asioista. Uupumus on laskettanut loppukevään ja syksyn välisen ajan päälle usvaverhon. Siltä ajalta muistan vain positiiviset tapahtumat ja muu on täysin harmaata. Merkki toipumisesta, uskoisin. </div>
<br />
TAMMIKUU <br />
...totuttelin elämään neljännellä vuosikymmenellä <br />
...odottelin lunta <br />
<br />
HELMIKUU <br />
...ensimmäinen Kalevan kierroksen luistelu luonnonjäällä. Tykkäsin paljon enemmän kuin rataluistelusta, vaikka jää jonkin verran kisan edetessä pehmeni. <br />
...naatiskelin olympialaisista. <br />
...varasin matkan loppukesälle. <br />
...osallistuin työporukalla StafettVasaniin. <br />
<br />
MAALISKUU <br />
...hiihdin Vuokattihiihdon surkean vähäisellä harjoittelulla. <br />
<br />
HUHTIKUU <br />
...aloitin aikuisten yleisurheilukoulun. Sen kymmenen kertaa tarjosivat onnistumisen elämyksiä ja itsensä ylittämistä. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-xuPgWtLUh-8/VLvjYYiD_tI/AAAAAAAAA8g/XrEGkAPZjOY/s1600/IMG_1260.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-xuPgWtLUh-8/VLvjYYiD_tI/AAAAAAAAA8g/XrEGkAPZjOY/s1600/IMG_1260.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">En heitä keihästä vasemmalla kädellä! ;)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
...kävin rakkaiden ystävien kanssa Riikassa. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-jTR_Jsp1tdk/VLvdeMlIZLI/AAAAAAAAA8I/OxpdWpiu-vw/s1600/IMG_1349.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-jTR_Jsp1tdk/VLvdeMlIZLI/AAAAAAAAA8I/OxpdWpiu-vw/s1600/IMG_1349.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Öinen Praha kanootista käsin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
TOUKOKUU <br />
...työkaverini kertoi sairastavansa syöpää. <br />
...juoksin HCR:n kaverin nimissä. <br />
...juoksin läpi Tukholman maratonin. <br />
<br />
KESÄKUU <br />
...osallistuin Jukolan viestiin juosten osuudet sekä Venloissa että Jukolassa. <br />
...Kalevan kierroksen soutu tarjosi sekä aurinkoa että sadetta. <br />
<br />
HEINÄKUU <br />
...viimeinen Sulkavan soutu Soututeamin kirkkoveneessä tarjosi vastoinkäymisiä, mutta selvisimme maaliin. <br />
...avokin veljentyttö syntyi kaksi kuukautta etuajassa, mutta terveenä. S kasvaa ja kehittyy kuten pitääkin!<br />
...ystävän polttarit tarjosivat lajikokeilua lämpimässä kesäsäässä. <br />
<br />
ELOKUU <br />
...juhlin hyvän ystäväni häitä. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-frDC2_KklL8/VLvj8jnbeQI/AAAAAAAAA8o/OSh3YttdIBI/s1600/WP_20140809_018.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-frDC2_KklL8/VLvj8jnbeQI/AAAAAAAAA8o/OSh3YttdIBI/s1600/WP_20140809_018.jpg" height="320" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Morsiuskimppu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
...aloitin viiden viikon kesäloman. <br />
<br />
SYYSKUU <br />
...olin katsomassa lentopallon MM-kisoja Puolassa. Huikea kokemus! <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-gpfRni2Cc04/VLvfQqgIHLI/AAAAAAAAA8U/F0YE_BgLhtA/s1600/WP_20140903_088.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-gpfRni2Cc04/VLvfQqgIHLI/AAAAAAAAA8U/F0YE_BgLhtA/s1600/WP_20140903_088.jpg" height="180" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aku Katowicessa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
...kävimme työporukalla Prahassa.<br />
<br />
LOKAKUU <br />
...rakas mummoni menehtyi. Ikävä on kova, mutta Kerttu-mummon on nyt hyvä olla! <br />
...aloitin lentopallokoulun. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-x2PGgfORuXM/VLvkPyx6B2I/AAAAAAAAA8w/o4UK0Si3qOg/s1600/WP_20141013_045.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-x2PGgfORuXM/VLvkPyx6B2I/AAAAAAAAA8w/o4UK0Si3qOg/s1600/WP_20141013_045.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<br />
<br />
MARRASKUU <br />
...työkaverin syöpähoidot olivat purreet, kuten pitikin. <br />
<div style="text-align: left;">
...kävin ensilumen leirillä Saariselällä. Tosin flunssatoipilaana hiihtokilometrit jäivät vähiin. </div>
<br />
JOULUKUU<br />
...oli joulusta huolimatta eniten sellaista tavallista arkea, jota olen koko vuoden toivonut. <br />
...usko(i)n, että tuleva vuosi tulee olemaan parempi! <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-x2PGgfORuXM/VLvkPyx6B2I/AAAAAAAAA8w/o4UK0Si3qOg/s1600/WP_20141013_045.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-58974681254343856442015-02-15T12:47:00.002+02:002015-02-15T12:47:41.949+02:00Mitä minulle kuuluu? <div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hei, olen takaisin! :) </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pikkuhiljaa kertynyt työkuorma lisättynä vastuullisempien työtehtävien tuomalla stressillä painoi minut työuupumuksen syövereihin. Uupumus kertyi salakavalasti, kunnes viime keväänä oli pakko myöntää, että tämä ei ole normaalia. Elämässä pitäisi jaksaa tehdä muutakin kuin töitä. Viime vuodelle osui myös paljon vastoinkäymisiä siviilielämän puolella, ei niinkään minulle, vaan läheisilleni. Viimeistään se nosti kokonaisrasituksen sille tasolle, että oli pakko turvautua ulkopuoliseen apuun ja myöntää, että en jaksa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jälkeenpäin katsoen oireita on ollut jo pitkään. Toisaalta olen aina ollut ahkera ja kova tekemään töitä. Olen parhaimmillani pienen stressin alaisena ja monta rautaa tulessa. Siksi on vaikea tunnistaa se raja, mitä ihminen jaksaa ja mitä ei. Keväällä stressi alkoi jo oireilla fyysisesti, mikä sai minut ensimmäisen kerran kunnolla säikähtämään. Aiemmin 30-vuotistyöterveystarkastuksessa tehdyn stressitestin tulos oli vähän koholla. Omien tuntemusten mukaan jaksoin ihan hyvin, mutta työterveyshoitaja kehotti hakeutumaan matalalla kynnyksellä työpsykologin juttusille. Huhtikuussa kävin työterveyslääkärillä uusimassa allergialääkereseptit. Ennen lähtöä hän kysyi, miten minulla muuten menee. Silloin sain kakaistua ulos tilanteeni ja kysyin, saisinko lähetteen psykologille. Lääkäri piti pienen luennon siitä, kuinka me suomalaisnaiset olemme ihania, mutta vähän turhan tunnollisia. Lisäksi hän sanoi, että iän myötä karttuva kokemus auttaa tähän ongelmaan, mutta tähän hätään on parasta, että käyn juttelemassa ammattilaisen kanssa. Tuon tapaamisen jälkeen olen ollut kiitollinen, että meillä on niin ammattitaitoinen työterveyslääkäri kuin on. En tiedä, kuinka pahaksi tilanne olisi päässyt, jos hän ei olisi kysynyt, mitä minulle kuuluu. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kävin kevään ja kesän aikana viisi kertaa psykologin juttusilla. Ensimmäinen oppi oli, että minun täytyy itse oppia rajaamaan tehtäviäni ja kertoa esimiehelle ja työkavereille, milloin tarvitsen apua. Minun ei tarvitse hoitaa kaikkea itse, vaan pitää osata delegoida tehtäviä eteenpäin. Tästä oli jo paljon apua ja sain paljon myötätuntoa ja ymmärrystä. Jatkossa kävimme läpi, miten voin omilla ajatuksillani vaikuttaa omaan jaksamiseeni ja koko elämään. Jos olisin tahtonut, olisin päässyt sairauslomallekin, mutta en kokenut, että siitä olisi ollut tilanteessani apua. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Uupumuksesta toipuminen on pitkäaikainen prosessi, varsinkin kun sitä tekee työn ohella. Kuitenkin koin, että se on minulle oikea tie. Ei riitä, että saan jaksamiseni takaisin, vaan tarvitsen tunteen, että saan myös elämän takaisin hallintaani. Olin mennyt jo pitkään autopilotilla, jossa hoidin pakolliset asiat ja paljon tippui kokonaan pois. Joskus tuntui, että uupumus iski kunnolla vasta, kun sain sille nimen ja aloin tehdä korjaavia liikkeitä. Olin koko kesän tosi väsynyt. Välillä tapahtumat sekä työ- että yksityiselämässä tuntuivat vetävän maton jalkojen alta, mutta vähän kerrassaan värit tuntuivat palaavan elämään. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tällä hetkellä elämä näyttää aika paljon valoisammalta. Olen oppinut delegoimaan ja sietämään keskeneräisyyttä paremmin. Edelleenkin väsyn aiempaa helpommin. Liikunta ja ruokailu ovat vielä vähän hakusessa. Kaikesta huolimatta minusta tuntuu, että olen selvästi vahvempi kuin vuosi sitten ja olen astunut monta askelta eteenpäin itsetuntemuksen polulla. Sitä tahdon edetä edelleenkin, koska se tuntuu olevan aika mielenkiintoinen retki.</div>
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-58779669053349401532014-03-23T19:35:00.000+02:002014-03-23T19:35:17.693+02:00Vuokattihiihto 2014Kurjasta talvesta huolimatta Kalevan kierroksen järjestyksessä toinen laji on hiihto. Hurja määrä hiihtotapahtumia on jouduttu perumaan ja niissäkin, jotka on saatu järjestettyä, on reittiä jouduttu muokkaamaan ja järjestelyt ovat vaatinee normaalia enemmän töitä. Kolmena edellisenä vuonna Kierroksen hiihto on järjestetty Pirkan hiihdon yhteydessä, joka jouduttiin tänä vuonna perumaan. Myös <a href="http://www.haastaitsesikunnolla.fi/vuokatti+hiihto/" target="_blank">Vuokattihiihdon</a> kanssa jouduttiin jännittämään ihan viime viikoille saakka ja reitti vahvistettiin kuluvan viikon tiistaina. Alun perin hiihtomatkan piti olla 45 kilometriä yhtenä lenkki, mutta tänä vuonna Vuokattiin saatiin järjestettyä yksi kahdenkymmenen kilometrin lenkki, jota osa hurjista kiersi päivän aikana jopa viisi (!) kertaa. Hattu ylös! Varsinkin kun parhaat lumiolosuhteet olivat Vuokattivaaran päällä, jonka yli reitti siten vietiin. Melkoiset nousut ja laskut! <br />
<br />
Toinen huonon talven tuoma haaste on tottakai ollut harjoittelu. Tai aika yleisesti sen puute. Vuoden 2014 puolella olen ennen Vuokattihiihtoa tainnut saada kerrytettyä viitisenkymmentä hiihtokilometriä. Lisäksi sairastuin pari viikkoa takaperin flunssaan, joka jälkitauteineen alkoi hellittää vasta tämän viikon alkupuolella. Tiistaina en vielä ollut ollenkaan varma, että olisin lähdössä hiihtämään Vuokattiin. Vielä perjantaina junassa tuntui epätodelliselta, että minä olisin vielä tänä talvena osallistumassa hiihtokisaan, jossa matkana olisi 40 kilometriä. Kuopion pohjoispuolella alkoi sentään maastossa näkyä vähän lunta, mutta täytyy todeta, että en pysty edes kuvittelemaan, millaisen työn järjestäjät ovat tehneet saadakseen tuon lenkin hiihdettävään kuntoon. <br />
<br />
Meille hiihtäjille oli nimittäin saatu aikaan aivan loistavan kuntoiset ladut. Ja kun lisäksi säiden säätäjä oli suosiollinen muuttamalla perjantain tuulisen räntä-/vesisateen pakkasyön kautta lauantain aurinkoiseksi poutakeliksi, voin sanoa, että pääsin hiihtämään kauden viimeiset kilometrit ehdottomasti talven parhaissa olosuhteissa. <br />
<br />
Koska hiihtokilometrit ovat vähissä ja ne on hiihdetty lyhyillä tykkilumiladuilla, täytyi vaativalle vaarareitille lähteä nöyränä ja maltilla. Vaaralle nouseva lenkki on hyvin kaksijakoinen: ensimmäinen kahdeksan kilometriä nousua, pari kilometriä vaativaa laskua ja jälkimmäinen kymppi laskuvoittoista. Lähdin matkaan sillä idealla, että ensimmäisen kympin jälkeen ei saa tuntua pahalta ja toiselle lenkille käännyttäessä ei saa tuntua siltä, että tekisi mieli lopettaa. Lähtijöitä oli sen verran paljon, että ensimmäisiin nousuihin ei olisi päässyt ryntäilemään, vaikka olisi tahtonut. Tosin nousut itsessäänkin hillitsivät vauhtia: en saanut pehmeässä irtolumessa liu'utettua suksea ollenkaan, vaan luistelusuksillakin piti nousta haarakäynnillä. Silti vaaran päälle päästyä maisemat ja huippukuntoiset ladut korvasivat kärsimykset. Vaaralta alas oli pari pahaa laskua, joiden jälkeen sinisellä ladulla oikein nautiskelin hiihtämisestä. <br />
<br />
Maalialueella kävin kääntymässä toiselle lenkille ja nyt nousuissa alkoi tuntua harjoittelun puute. Tässä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa tunne, että kyllä minä tästä maaliin selviän. Sukset olivat onneksi hyvät, eivätkä ne edes kaikkein märimmissä kohdissa alkaneet imeä kiinni lumeen. Ensimmäisellä kierroksella luisto oli erinomainen, mutta kulutuksen ja lämpötilan kohoamisen myötä latu muuttui raskaammaksi. Viimeisellä huoltopisteellä, kun tiesin, että vaikeimmat osuudet ovat takana ja että tulen selviämään harjoittelun puutteesta ihan kunnialla maaliin, tuli ihan vähän tippa linssiin. Helpot osuudetkaan eivät tuntuneet jälkimmäisellä kierroksella enää kovinkaan helpoilta, mutta jokainen kilometri oli lähempänä maalia. Äiti ja iskä olivat maaliviivalla vastassa ja iskä huusi, että hienosti menee alle neljään tuntiin, vaikkei sitä hänen skaalallaan lasketa edes hiihtovauhdiksi. ;) (Iskän oma aika samalla matkalla perinteisellä M60-sarjassa 2:25!)<br />
<br />
Vuokattihiihto kuuluu Kainuun liikunnan Haasta itsesi kunnolla-massaliikuntatapahtumien sarjaan. Tällä kertaa tosiaan haastoin itseni kunnolla ja selvisin haasteesta. Tosin silti olisi mukavampi lähteä kisaan kunnolla treenanneena. <br />
<br />
Yleensä tässä vaiheessa hiihtokautta alkaa jo vähän toivoa, että kevät tulisi. Tänä vuonna, kun hiihtokautta ei oikeasti ole ollut, ei tuollaisia tunteita ole näkynyt. Pää on ymmärtänyt jo viikkoja sitten, ettei hiihtokelejä tälle keväälle enää tule, mutta sydän ei oikein sitä hyväksy. Mieli on ollut koko kevään vähän alamaissa. Varmasti syitä on ollut muitakin, mutta tämä yhtenä. Nyt kun pääsin päättämään kauden mielimaisemissani huippuolosuhteissa, voin toivottaa hyvillä mielin kevään tervetulleeksi ja toivoa, että ensi talvi on parempi! Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-69415783782303800182014-02-15T22:33:00.002+02:002014-02-15T22:33:41.246+02:00UrheiluhulluusTässä blogissa olen kertonut moninaisista liikuntahullutuksista, ja monta on jäänyt kertomattakin. Lisäksi uskon, että lukijoille on myös tullut selväksi, että olen melko innokas penkkiurheilija. Ja juuri nyt on penkkiurheilijoiden karkkipäivät, kun Sotshissa kisataan olympialaisten talvikisojen merkeissä. Urheilussa parasta ovat tunteet ja niitä nämä kisat ovat tarjonneet koko Ylen veron edestä. Seuraavalla tahdon yrittää avata teille, miksi tykkään katsoa muiden urheilemista ja mitä se minulle merkitsee. <br />
<br />
<em>Linkit vievät Yle Urheilun uutisiin, josta voi käydä lukemassa lisää ko. tapauksesta. </em><br />
<br />
Ajattelin, että eilinen Iivon <a href="http://yle.fi/urheilu/iivo_niskaselta_sensaatiomainen_hiihto_-_mitali_karkasi_kuin_kulta_juha_miedolta/7089270" target="_blank">kymmenystappio</a> elämänsä hiihdolla olisi ollut tarpeeksi kylmäävää, mutta tämä päivä pisti selvästi paremmaksi. Aamukymmeneltä naisleijonat aloittivat taistelun välieräpaikasta rakasta vihollista, Ruotsia vastaan. Suomi oli peliin lähtiessä selkeä ennakkosuosikki, mutta peli oli juuri niin jännittävä kuin näiden pelien vain kuuluukin olla. Kun Ruotsi teki johtomaalin pari minuuttia ennen loppua, uskoin, että Suomi vielä nousee. Tyhjiin tehty 4-2 maali veti maton jalkojen alta ja Suomen pelaajien kehonkieli kertoi kaiken sen hetkisistä tunteista. Kyynelehdin <a href="http://yle.fi/urheilu/naisleijonille_karvas_pettymys_ruotsi_valieriin_-_katso_ottelun_maalit/7091055" target="_blank">tappiota</a> nimenomaan siksi, että olisin toivonut näille hienoille pelaajille enemmän. <br />
<br />
Murheeseen ei auttanut jäädä piehtaroimaan, vaan katseet piti siirtää hiihtoladulle, kun naisten viestissä oli jo avausosuus käynnissä ja Suomen viestinviejä Anne Kyllönen oli hieman tipahtanut kärkiporukasta. Toisella osuudella Aino-Kaisa Saarinen nosti Suomen kärkitaistoon ja Kerttu Niskanen teki selvän eron pahimpiin kilpakumppaneihin. Siinä vaiheessa en voinut enää istua paikallani, vaan steppasin kahta askelta eteen ja taakse telkkarin edessä. Koko kisan ajan kyttäsin maanisesti suomalaisten suksen toimintaa ja yritin analysoida päivän kuntoa kehonkielestä. Jääkiekon pettymyksen ja hiihdon jännityksen takia taisin nyyhkyttää edelleen, mutta kun Krista Lähteenmäki lähti ankkuriosuudelle päätin rauhoittua vähän. Selostin koko ajan ääneen, miltä Kristan hiihto näytti, kuinka kaukana Ruotsi oli ja mietin, mistä norjalaisten alisuorittaminen johtui. Ruotsalaisten ankkuri Charlotte Kalla tuli lopussa ohi, mutta Krista voitti loppukirissä Saksan ja otti Suomelle <a href="http://yle.fi/urheilu/suomen_naisille_viestihopeaa_hurjan_taistelun_jalkeen_-_katso_kisan_kohokohdat/7091082" target="_blank">hopeamitalin</a>. Minä huusin ja minä itkin. Kädet tärisivät ja jalat eivät kantaneet. Kropassa tuntui ihan siltä kuin olisin itse ollut kisassa hiihtämässä vitosen. Joku päivä täytyy pukea sykemittari, jotta näkee, millaisia lukemia se kisan aikana näyttää. <br />
<br />
Mitalionnen jälkeen mentiin taas tunneskaalan toiseen päähän, kun pelätty uutinen Aleksandr "Sasha" Barkovin olympiakiekkoilun <a href="http://yle.fi/urheilu/leijonille_jattipettymys_barkovin_kisat_ohi/7091152" target="_blank">päättymisestä</a> julkaistiin. Sasha on olympiakiekossa ehdoton ykköspelaajani sen jälkeen, kun Mikko Koivu ilmoitti omasta poisjäämisestään. Aika kovalla kädellä on minun suosikkejani karsittu. En edes jaksa miettiä, kuka on seuraavaksi paras, ettei tule enää loukkaantumisia. (Tapparalla on sopimus erään lounaspaikan kanssa, jossa itsekin käyn aika usein syömässä. Olen siis käynyt Sashan kanssa lounaalla. Ihan samassa pöydässä emme vain istuneet.) Pettymys nuoren kiekkoilijan ensimmäisten arvokisojen loppumisesta ennen aikojaan on siis suuri ja sillä hetkellä ajattelin jälleen kerran, ettei tässä urheilun seuraamisessa ole mitään järkeä, kun tuntuu näin kurjalta. Mutta enhän minä osaa lopettaakaan. Elämässä täytyy kokea sekä aallonpohjat että -huiput, jotta tietää elävänsä. Ja niitä urheilu minulle tarjoaa. <br />
<br />
Kaikkien näiden tunnekuohujen jälkeen olo on samanlainen kuin rankan liikuntasuorituksen jälkeen. Paitsi että omien suorituksen jälkeen silmät eivät ole näin turvonneet, vaikka muutaman kyyneleen saatan silloinkin vuodattaa. Päätäkin alkoi särkeä tunteiden laannuttua, kuten usein omien kisojen jälkeen käy ilmeisesti maitohapoista johtuen. Lisäksi mieli on tyynnyttyään kovin tyhjä ja väsynyt. Minä luulin, että tunteella mukanaeläminen on joku nuoruuden hullutus, joka rauhoittuu ajan myötä. Nyt kun olen jo neljännelläkymmenellä, on kai pakko todeta, että ei niin taida tulla koskaan tapahtumaan. Ja hyvä niin, vaikka joskus sen takia kynnän todella syvällä. Sen korkeammalla lennetään hyvillä hetkillä. <br />
<br />
Minulla oli ajatuksena lähteä juoksulenkille iltapäivällä, mutta siihen ei ollut minkäänlaisia voimia. Usein varsinkin kovan pettymyksen jälkeen tekee vain hyvää purkaa tunteita liikunnan kautta. Tänään minut oli ammennettu henkisesti niin tyhjiin, että fyysiset voimatkin olivat ihan loppu. <br />
<br />
Vaikka elän tunteella mukana urheilusuorituksissa, minä en ole ristiinnaulitsemassa suomalaisurheilijoita epäonnistumisten hetkellä. Heillä on varmasti ihan riittävän paha olo muutenkin. Ei kukaan lähde tahallaan alisuorittamaan. Eivätkä he ole minulle mitään velkaa. Olen kiitollinen, että saan myötäelää heidän mukanaan hyvissä ja huonoissa hetkissä. Minulle menestys ei välttämättä tarkoita mitalia, vaan sitä, että urheilija itse tuntee olevansa tyytyväinen suoritukseensa ja tekee oman parhaansa. Välillä he tosin ovat turhan kriittisiä itseään kohtaan. Urheilun ydin sijaitsee aivan jossain muualla kuin mitaleissa, senteissä ja sekunneissa. Se sisältää miljoonia tarinoita ja ne ovat mielenkiintoisia. <br />
<br />
Vaikka edeltävä teksti kertoo suomalaisurheilijoista, osaan iloita myös muiden onnistumisista(, kunhan siihen ei liity suomalaisten tappiota). Niitä osaa katsoa tietyllä tapaa ulkopuolisena, ei tarvitse (tai saa) tuntea niin isosti. Joskus olen vitsillä sanonut, että Kaisa Mäkäräinen pilasi ampumahiihdon, kun nyt sitä on pakko jännittää. ;) <br />
<br />
Onko lukijoiden joukossa muita innokkaita penkkiurheilijoita? Saatteko te fyysisiä oireita jännityksestä? <br />
<em></em>Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-44251082494782039482014-02-09T15:57:00.001+02:002014-02-09T15:57:54.026+02:00Kalevan kierroksen luistelu 2014Ensiksi suuret kiitokset tsemppikommenteista edelliseen tekstiin. Retkiluistelu on käsittääkseni tämän talven hittilaji, joten jos vain mahdollista, niin suosittelen kokeilemaan. Tämä on hieno laji! <br />
<br />
Eilen siis alkoi vuoden 2014 Kalevan kierros luistelulla. Vaikka alkava kierros on itselleni jo neljäs, oli tämä vuoden luistelu minulle ensimmäinen luonnonjäällä luisteltava kisa. Tähänastiset luistelukokemukset ovat radalta joko Seinäjoelta tai Oulunkylästä. Luistelun järjestämistapa on ikuisuuskeskustelun aihe kiertäjien keskuudessa. Kisan järjestäminen radalla on ymmärrettävästi helpompi sekä kelin että infrastruktuurin puolesta. Silti ratakisa on pesaamisineen Kierroksen hengen vastainen. Luonnonjäällä pesaaminen on kielletty ja jokainen tekee oman suorituksensa. Ja lisäksi läheskään kaikilla ei ole mahdollisuuksia harjoitella radalla. Olin siis melko innoissani, kun viikko takaperin vahvistettiin, että kisa tosiaan järjestetään Tuusulanjärvellä. <br />
<br />
Kun lähdin aamulla ajelemaan kohti Tuusulaa, ei keli varsinaisesti vaikuttanut siltä, että olisin lähdössä talviurheilutapahtumaan. Räntäsade ja +2 astetta ei varsinaisesti nostanut kisahuumaa ja ajokelikin oli aika kurja. Enemmänkin tuntui siltä, että onko pakko lähteä. Kisapaikalla tapasin iskän, kävimme hakemassa numerot ja ajanottochipin ja kävimme katsomassa lähtöpaikkaa ja jään kuntoa. Kun iskä päätti lähteä pikaluistimilla, sain kehotuksen ottaa hänen uudet retkiluistinten teränsä. Ne ovat niin paljon kevyemmät kuin omani. Kun iskä lähti matkaan, kävin vaihtamassa vaatteet ja laitoin iskän terät jalkaan. Mikä ero! Olin kokeillut jo käsissä, että ero terien painossa on selkeä, mutta jäällä tuntuma oli aivan toisenlainen. Tuntui kuin teriä ei olisi jalassa lainkaan. <br />
<br />
Matkaan lähdettiin kolmen luistelijan ryhmissä minuutin välein. Kanssani samaan aikaan lähti kaksi vanhempaa naista. Lähettäjä sanoikin, että tämä oli ensimmäinen kokonaisryhmä. Lisäksi hän kertoi, missä kohdissa rataa on odotettavissa huonompaa jäätä. Ennen lähtöä jännitti jälleen ihan hirveästi, välillä jopa oksetti. Kun kisa alkoi omalta osaltani ja sain luistimet liikkeeseen, jännitys hävisi. Jää oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa. Loskaa ei onneksi ollut ehtinyt hirveästi kertyä jäälle ja mahdolliset railot ja jään epätasaisuudet näkyivät selvästi. Rata oli riittävän leveä, jotta kaikki eritasoiset luistelijat mahtuivat. Ensimmäinen kierros meni vähän tunnustellessa ja rataan tutustuessa, mutta kilometrien karttuessa usko itseeni lisääntyi ja oikeasti nautin luistelemisesta. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Pc0YOpSeG4M/Uvd89EvWf0I/AAAAAAAAA6A/tkneEqGhNos/s1600/140207_luistelurata.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Pc0YOpSeG4M/Uvd89EvWf0I/AAAAAAAAA6A/tkneEqGhNos/s1600/140207_luistelurata.jpg" height="233" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luistelun rata (~5,5 km) kierrettiin viisi kertaa.<br />
Lähtö vihreän nuolen kohdalta alaspäin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ensimmäisellä kierroksella meinasi pala nousta kurkkuun, kun kännyin etusuoralle (kuvassa radan ylin kohta) ja tajusin, miksi edelliset kilometrit olivat tuntuneet niin helpoilta. Olin päässyt luistelemaan ne myötätuuleen, jota vastaan joutuisin nyt taistelemaan. Tuntui hieman toivottomalta, että tämä pitää kohdata vielä neljä kertaa, mutta suora vastatuuli kesti vain kuvassa näkyvään kapeikkoon. Suunnan muutos ei ole suuri, mutta sen huomasi radalla selvästi. Välillä tuntui, että vauhti pysähtyy kokonaan. Alla olevasta kuvasta näkee selvästi vastatuuliosuudet, kun syke nousi ja vauhti laski. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-VMJ1kPLnGt8/Uvd884fjBCI/AAAAAAAAA6E/dnzsmzKgHrc/s1600/140207_sykevsnopeus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-VMJ1kPLnGt8/Uvd884fjBCI/AAAAAAAAA6E/dnzsmzKgHrc/s1600/140207_sykevsnopeus.jpg" height="55" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vauhti vs. syke</td></tr>
</tbody></table>
Koska en ole koskaan ennen kisannut luonnonjäällä, en osannut arvioida, millaista tulosta voisi olla mahdollista lähteä tavoittelemaan. Laskeskelin, että kahden tunnin alitus vaatisi 24 minuutin kierroksia. Ensimmäinen kierros vei 20 minuuttia 41 sekuntia, joten kahden tunnin alitus pitäisi olla täysin mahdollinen. Voimat pitäisi kuitenkin osata jakaa oikein, koska vastatuulessa eteneminen kulutti voimia. Suunnittelinkin liu'uttelevani helpot myötätuuliosuudet niin kevyesti kuin mahdollista voimia säästellen. Kolme ensimmäistä kierrosta veivät melko tasaisesti 20 minuuttia siten, että väliaika niiden jälkeen oli 1:00:49. <br />
<br />
Ensimmäisillä kierroksilla jää pysyi hyvässä kunnossa ja huonotkin kohdat olivat luisteltavia. Neljännellä kierroksella alkoi huomata, että kulutus ja lämpöasteet alkavat vaikuttaa jäähän. Varsinkin huonot kohdat alkoivat pehmetä, mutta huolimatta lisääntyvästä rasituksesta selvisin niistä hyvin. Kisan vaikein kohta oli neljännen kierroksen loppu vastatuuleen, mutta tsemppasin itseäni, että seuraavalla kerralla samassa kohdassa maali on jo tosi lähellä. Viimeisellä kierroksella oikein nautiskelin hyvistä osuuksista - ja sitten huomasin olevani ilmalennossa ja törmäsin oikea kankku edellä jäähän. Olin koko ajan pyrkinyt keskittymään jään lukemiseen, eikä tässä kohdassakaan jäässä näkynyt mitään, joten en tiedä, mikä aiheutti kaatumisen. Joka tapauksessa hanskat olivat läpimärät ja oikeassa pakarassa oli kolahduksen aiheuttama puujalka, mikä esti vauhdikkaan loppukirin. Silti ylitin maaliviivan ajassa 1:46:52. Jes! Kävin tarkastamassa tulosautolta, että kierroksia oli oikea määrä ja lähdin suuntaamaan kotia kohti hyvillä mielin. <br />
<br />
Jos tavoitteena oli kahden tunnin alitus, niin viisi minuuttia voitin uusilla monoilla ja kymmenen minuuttia iskän luistimen terillä. Tuloksen tekee urheilija itse, mutta parhaaseen mahdolliseen suoritukseen vaaditaan parhaat mahdolliset välineet. <br />
<br />
P.S. Onnea Ennille Suomen mitalitilin avaamisesta ja huippusuorituksesta! <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-VMJ1kPLnGt8/Uvd884fjBCI/AAAAAAAAA6E/dnzsmzKgHrc/s1600/140207_sykevsnopeus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-72017791962430785852014-02-07T22:06:00.000+02:002014-02-07T22:06:30.269+02:00Radiohiljaisuus seis!Eipä mulle mitään ihmeempää. Tammikuu meni nopeasti ja helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa. Työt, tai oikeammin täydellisyyteen pyrkivä ja herkästi stressaava luonne, meinaa välillä puristaa mehut tästä tytöstä. Liikunta ja blogin kirjoittaminen ovat jääneet liian vähälle. Yritän parantaa tapani kuitenkin itseäni kuunnellen. Opettelen olemaan itselleni armollinen sekä työssä että vapaa-ajalla sekä haen sopivaa tasapainoa niiden välille. Jatkuvaa oppimista tuntuu elämä olevan myös kolmenkympin tällä puolen. ;)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-jtqbD_fNDyY/UvU4Q98Rb0I/AAAAAAAAA5w/AO-UpmcgEpI/s1600/WP_000469.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-jtqbD_fNDyY/UvU4Q98Rb0I/AAAAAAAAA5w/AO-UpmcgEpI/s1600/WP_000469.jpg" height="320" width="239" /></a></div>
<br />
<br />
Viime tekstissä valittelin sopivien monojen tarvetta. Lopulta löysin yllä näkyvät Rossignolit hieman yllättäen Ideaparkin Budgetsportista koossa 37. Eivät nämäkään vieläkään pienet ole, mutta istuvat kuitenkin napakammin jalkaan kuin edelliset. Olen kokeillut näitä sekä hiihtoladulla että järven jäällä retkiluistimien kanssa. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-83o6grnPuJE/UvU2apBAPvI/AAAAAAAAA5g/R-GW4lKwiSw/s1600/Sotshi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-83o6grnPuJE/UvU2apBAPvI/AAAAAAAAA5g/R-GW4lKwiSw/s1600/Sotshi.jpg" height="320" width="159" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Me ollaan Googlen kanssa samiksii...</td></tr>
</tbody></table>
Kauan odotetut Sotsin kisat on avattu ja oma kisakuume nousi jo torstain varaslähdön myötä. Jotenkin pitäisi sovittaa muu elämä seuraavan parin viikon aikana kisa-aikatauluihin. Oman kisakauteni avaan huomenna <a href="http://www.htl.fi/tapahtumat/kalevan-kierros-2014/" target="_blank">Tuusulassa</a>. Palaillaan!<br />
<br />
P.S. Myös jonkinlaista writer's blockia on ollut ilmassa, kun aiemmin hyvältä tuntunut aihe ei innosta kirjoittamaan koneen vierelle päästyä. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, kun vain aloitti. Olette olleet ajatuksissani! :)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-jtqbD_fNDyY/UvU4Q98Rb0I/AAAAAAAAA5s/gT90-2a55_g/s1600/WP_000469.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-48007382084762381422014-01-12T15:04:00.000+02:002014-01-12T15:04:51.263+02:00Talvi on täällä!Kun ikkunasta aukeaa luminen maisema ja lämpömittarissa näkyy kaksinumeroinen pakkaslukema, ei suksien ja retkiluistimen terien säilyttäminen eteisessä tunnu enää niin tyhmältä. On tuntunut epäreilulta, kun vuosien harkinnan jälkeen uskalsin ilmoittautua Finlandiahiihtoon ja kerrankin ennen vuodenvaihdetta on kertynyt riittävästi hiihtokilometrejä, niin kelit ovat mitä ovat. Välillä on mielen vallannut epäusko, että tuleeko hiihtokelejä koko talvena ollenkaan. Tai edes lunta... <br />
<br />
Kävin joululomalla iskän kanssa tekojäällä kokeilemassa luistelemista. Kalevan kierroksen luistelu olisi edessä helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta se on tuntunut kovin kaukaiselta, kun kelit... No, pakkasen myötä luistelemaan pitäisi Tampereellakin päästä piakkoin. Käytän luistellessa luistelumonoihin kiinnitettäviä retkiluistinten teriä. Talven ensimmäinen kerta luistimilla on joka kerta yhtä pelottava, kun nuo pitkäteräiset ovat aika paljon vaikeammin hallittavat kuin vaikkapa hokkarit. Nyt rupesin kuitenkin miettimään, että johtuisiko epävarmuus kuitenkin monoistani. Varsinkin oikean luistimen hallinnassa on toivomisen varaa. Oikea jalka on minulla se pienempi jalka. Kun lisäksi jalkateräni on melko kapea, kyse voisi olla vain siitä, että en saa monoja jalkaani riittävän tiukalle, jolloin ei ole ihmekään, että niihin kiinnitetyt terät eivät ole täysin hallinnassa. Oikea jalka siis pääsee liikkumaan monon sisällä. Pitäisi päästä sovittamaan pienempiä ja eri merkkisiä ja mallisia luistelumonoja. Oman ongelmansa tähän tuo vielä se, että minulla on NNN-siteet, jotka ovat Suomessa vähemmän suositut kuin SNS-siteet, varsinkin kuntoilijoiden keskuudessa. Eli perusurheiluliikkeissä valikoima on tosi pieni. Hiihdon erikoisliikkeissä tilanne on toinen. Pienen tutkimuksen jälkeen huomasin, että Ylöjärvellä sijaitsevassa <a href="http://www.jsport.fi/" target="_blank">J Sportissa</a> näyttäisi olevan valikoimaa haluamistani monoista, joten täytynee vierailla siellä ensi viikolla. Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-34396301280917604342014-01-11T17:30:00.000+02:002014-01-11T17:30:47.801+02:00Elixian ryhmäliikuntauutuus: HeartBeatKävin torstaina testaamassa Elixian kevään ryhmäliikuntauutuuden, HeartBeatin. Tämä tunti on Elixian vastaus tällä hetkellä kuumana käyvään HIIT-huumaan. High Intensity Interval Training eli kovatehoinen intervalliharjoittelu perustuu lyhyisiin, täysillä tehtäviin työosuuksiin. Tutkimusten mukaan vartin HIIT-treeni parantaa hapenottokykyä ja polttaa rasvaa yhtä paljon kuin tunnin kevyempi lenkki. Tämä lupaushan iskee kiireiseen nykyihmiseen kuin veitsi voihin. Koska intervallit tehdään oikeasti täysillä, ei näitä treenejä voi suositella ihan vasta-alkajalle. <br />
<br />
Itse olen tottunut treenini luokittelemaan niihin käytetyn ajan perusteella: mitä pitempi, sen parempi. Jos aikaa on vain puolen tunnin lenkkiin, on minun vaikea perustella itselleni, miksi lähteä ollenkaan. Tässä olisi siis selvästi petrattavaa: kaikki liikunta, vaikka vain kymmenen minuuttia, on kotiin päin. En siis ole tällaiselle tunnille lähtökohdiltani kaikkein myötämielisin, mutta tykkään tottakai tehokkaasta liikunnasta, joten odotin tuntia innokkaan jännittyneenä. <br />
<br />
Puoli tuntia kestävä tunti alkoi yhden kappaleen mittaisella lämmittelyllä. Sen jälkeen mentiin. Tunti oli rakennettu pyramidi-intervallien mukaan: työosuudet olivat ensimmäisessä sarjassa 30 sekuntia, toisessa minuutin ja kolmannessa 75 sekuntia, jonka jälkeen minuutin ja puolen minuutin sarjojen kautta loppuverryttelyyn. Jokaisessa sarjassa oli kolme työosuutta ja niissä tehtiin yhden sarjan sisällä samat liikkeet. Palauttelut tehtiin samalla liikkeellä kuin työtkin, mutta selvästi kevyemmin. Käytettyjä liikkeitä olivat mm. hiihtohypyt, tasajalkahypyt eteenpäin ja paikalla sekä viivajuoksu. Palauttelu ja loppuverryttely tehtiin aktiivisesti, eli liikkeessä pysyen. Kun syke käy lähes maksimissa, täytyy se laskea sieltä rauhassa ja hallitusti, ettei tule huono olo. Ohjaaja varoitti, että pohkeet ja pakarat ovat saaneet eniten rasitusta ja niitä tässä on pari päivää palauteltu. <br />
<br />
Työosuudet kuuli musiikista, mistä tykkäsin kovasti. Lyhyemmät sarjat, jotka toistettiin kahteen kertaan pyramidin molemmilla sivuilla, tehtiin samoilla liikkeillä ja samaan musiikkiin molemmilla kerroilla. Jotain tunnin tehosta kertoo se, että sen tarkempaa kuvaa käytetystä musiikista minulla ei ole, vaikka ne käsittääkseni olivat ihan tuttuja kappaleita. <br />
<br />
Tykkäsin tunnista kovasti ja menen varmasti uudestaan. Silloin muistan ottaa sykemittarinkin mukaan. Päivän treenin pituuttakin voi kasvattaa: Kalevassa HeartBeatiin on yhdistetty joko puolen tunnin keskivartalotunti Shape tai vartin venyttely. Ja itsehän voisin yhdistää tähän vaikkapa pitemmän venyttelyn illalla kotona. <br />
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-79379424024065736912014-01-01T21:11:00.001+02:002014-01-01T21:11:42.349+02:00Joulukilot hyväntekeväisyyteenBongasin Facebookista tapahtuman <a href="https://www.facebook.com/events/586610388081306/?ref_dashboard_filter=upcoming" target="_blank">Joulukilot hyväntekeväisyyteen</a>. Ideana on siis punnita itsensä tänään, kevennellä kevät ja maksaa jokaisesta 30. huhtikuuta 2014 mennessä kadotetusta kilosta yksi euro <a href="http://uusilastensairaala2017.fi/" target="_blank">Uudelle lastensairaalalle</a>. Ensimmäisestä linkistä pitäisi löytyä fb-tapahtuma, johon halukkaat voivat liittyä. Jos ei onnistu, niin löytyy hakusanalla "Joulukilot hyväntekeväisyyteen". Facebookin kanssa tai ilman, <strong>kuka ottaa haasteen vastaan?</strong> Ne, joilla ei ole joulukiloja pudotettavana, voivat lahjoittaa vaikkapa penkkipunnerruksen tulosparannuksen verran. <br />
<br />
Itse pääsen vaa'alle vasta loppiaisena, joten joustan säännöistä sen verran. Lisäksi lupaan, että jos paino on wappuna vielä samoissa luvuissa tai enemmän kuin nyt, lahjoitan Lastensairaalalle 50 euroa. Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-27617864806526426192014-01-01T20:46:00.003+02:002014-01-01T20:46:56.472+02:00Uusi vuosiVuodenvaihde tuli ja meni. Siinä samassa hässäkässä siirryin itsekin uudelle vuosikymmenelle. Eli uudenvuodenaattona täytin kolmekymmentä. Kriisistä kirjoittelen varmaankin jossain vaiheessa erikseen, mutta nyt on jotenkin helpottunut olo, kun synttäripäivä on ohi. Vaikka kaikki halaukset ja onnittelut tuntuivat niin hyviltä! <br />
<br />
Joulun vietin anoppilassa pohjoisemmassa Suomessa, jossa riitti lunta. Arvatkaa, kuinka paljon harmitti, kun sairastuin aattona flunssaan, jonka vuoksi hiihtolenkit jäivät vain kahteen?! Nyt nuha on vain muisto, mutta niin on lumikin, kun palailimme pyhien jälkeen etelään. En jaksa enää oikein edes harmitella kelejä. Toteanpahan vain, että olisi kiva saada jo lunta, että pääsisi suksille ja valmistautumaan Finlandia- ja Vuokattihiihtoihin. <br />
<br />
Maanantaina kävin pelaamassa lentopalloa. Täällä kotikotona siihen on maanantaisin mahdollisuus minulle sopivan tasoisessa seurassa, mutta se on mahdollista vain lomien aikana. Olen monesti harmitellut, etten pääse pelaamaan useammin. Vaikka pelituntuma on heikko, silti tuntuu, että ainakaan kovin pahaa taantumaa ei taidollisesti ole päässyt tulemaan, ehkä jopa päinvastoin. Nyt ajattelin katsoa, löytyisikö Tampereelta tai lähistöltä sopiva porukka, jossa pääsisi säännöllisesti pelaamaan. En ole puolitoistametrisen varteni kanssa lähelläkään lentopalloilijan prototyyppiä, minkä vuoksi arkailen vieraaseen porukkaan lähtemistä. Luulisin silti, että tuolla väestöpohjalla löytyisi joku höntsäilyporukkakin. Jos joku ruudun sillä puolella tietää sopivaa peliseuraa, niin kertokaa. Kiitos! <br />
<br />
Töihin palaan vasta loppiaisen jälkeen, joten ennen sitä yritän vähän vetää yhteen viime vuotta. Loppuvuosi meni pienessä matalapaineessa, joten tekee hyvää kerrata vuoden kohokohtia, koska niitäkin riitti. Jonkinlaisia tavoitteita minulla on myös tälle vuodelle, mutta yritän pitää ne sellaisina, että ne liittyvät enemmän omaan hyvään oloon kuin tilastoihin, vaikka jälkimmäisiä on helpompi seurata. Otan niin hirveän helposti stressiä itse itselleni asettamista tavoitteista ihan jokaisella elämän osa-alueella, että sitä yritän tulevaisuudessa välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Sitä, miten sen aion tehdä, en vielä ihan varmaksi tiedä. Varsinkin kun tykkään haasteista! <br />
<br />
Toivon, että alkanut vuosi on jokaiselle blogin lukijalle tähän astisista paras! <br />
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-35284604519148786772013-12-23T18:18:00.002+02:002013-12-23T18:18:43.311+02:00JouluhaasteBongasin paristakin blogista jouluhaasteen ja vaikka minua ei haastettukaan tähän vastaamaan, ajattelin tehdä sen silti.<br />
<br />
<b>1. Parasta joulussa?</b><br />
<br />
Vapaapäivät ja läheiset ihmiset. Lumi ja kynttilän valo. Ei mikään yksittäinen asia, vaan se kokonaisuus.<br />
<br />
<b>2. Joulumusiikkisi?</b><br />
<br />
Laidasta laitaan kelpaa. Hyvän joululaulun tunnistaa siitä, että se ei kulu, vaikka siitä tehtäisiin erilaisia versioita.<br />
<br />
<b>3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?</b><br />
<br />
Tykkään katsoa jouluna elokuvia, koska silloin siihen on aikaan. Yleensä telkkarista tulevista löytyy jotain, joka kelpaa. En ole nirso.<br />
<br />
<b>4. Jouluherkkusi?</b><br />
<br />
Kinkku! Nimenomaan heti uunista tulleena ja ruisleivän päällä sinappihunnulla.<br />
<br />
<b>5. Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?</b><br />
<br />
Kinkkua ja kalaa. Kinkku maistuu enemmän tuoreeltaan, joten joulupöydässä keskityn enemmän kalaruokiin. Tykkää sekä äitin että anopin joulupöydistä.<br />
<br />
<b>6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan?</b><br />
<br />
Ihan omassa kotona ei juurikaan joulukoristeita näy kynttilöitä lukuunottamatta, mutta niitä poltan läpi talven ja vitriinissä muutama on koristeena läpi kesänkin.<br />
<br />
<b>7. Joulu kotona vai jossain muualla?</b><br />
<br />
Sekä avokin että minun vanhempani asuvat kauempana, joten pidemmät vapaat hyödynnetään niissä vierailemalla. En siis näe ihan lähitulevaisuudessa kotona vietettyä joulua.<br />
<br />
<b>8. Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?</b><br />
<br />
Molempi parempi. Itse tykkäisin tehdä enemmän lahjoja, jos a) osaisin ja b) keksisin, mitä saaja tarvitsee.<br />
<br />
<b>9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?</b><br />
<br />
Joo, tykkäisin laittaa enemmänkin, mutta avokki taitaa pitää niitä sähkönhukkana ja käy sammuttelemassa niitä, joten suurimman osan ajasta ne ovat pimeänä.<br />
<br />
<b>10. Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?</b><br />
<br />
Aatto oman tai avokin perheen kanssa, pyhinä on kiva tavata tuttuja ja sukulaisiakin.<br />
<br />
<b>11. Onko sinulla joululahjatoivetta?</b><br />
<br />
Joo, ja oikeastaan olen jo saanut sen. Olen siis ollut ilmeisesti tänä vuonna erityisen kiltti. Sain nimittäin avokilta <a href="http://www.verkkokauppa.com/fi/product/19067/dkbbn/Acer-ICONIA-W700-11-6-Full-HD-Intel-Core-i3-2365M-4-GB-64-GB" target="_blank">Acer Iconia W700</a>-tabletin. Tuossa oli joku tarjous, jonka takia se piti ostaa jo hyvissä ajoin. Toivottavasti saan myös jonkun yllätyslahjan. On kivaa ja viisasta saada jouluna hyödyllisiä ja tarpeellisia lahjoja, mutta jouluun kuuluu tietty jännitys - aikuisenakin!<br />
<br />
<b>12. Paras saamasi joululahja?</b><br />
<br />
Sellainen, jota oikeasti tarvitsen, mutta tulee silti yllätyksenä. Ei ole siis jäänyt mitään erityistä mieleen, mutta joka joulu saan jonkun erityisen onnistuneen lahjan.<br />
<br />
<b>13. Kamalin saamasi joululahja?</b><br />
<br />
Ei ole jäänyt mieleen mitään.<br />
<br />
<b>14. Kuvaile unelmiesi joulu?</b><br />
<br />
Lunta, rakkaita ihmisiä ja hyvää ruokaa. Eli sellainen, kun jouluni tapaavat olla.<br />
<br />
<b>15. Mikä on ärsyttävin joululaulu?</b><br />
<br />
Mikä tahansa, joka soi ostoskeskuksessa marraskuun alussa. Ihan niin jouluihminen en ole.<br />
<br />
<b>16. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?</b><br />
<br />
Joululahjat on hankittu, kortit postitettu ja joulusiivous tehtiin Itsenäisyspäivänä. Nyt vaan naatitaan.<br />
<br />
<b>17. Paras joulujuoma?</b><br />
<br />
Tykkään glögistä, vaikka tänä vuonna olen tainnut juoda vain pari mukillista.<br />
<br />
<b>18. Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?</b><br />
<br />
Ei oikeaa, koska olen allerginen kuuselle. Kyllä, kuusellekin voi olla allerginen, kuten monen flunssaisen joulun jälkeen todettiin. Eikä muovista, koska se ei ole aito. Eli siis mieluiten elävä pihakuusi, johon on ripustettu jouluvalot.<br />
<br />
<b>19. Käykö teillä joulupukki?</b><br />
<br />
Ei ole viime vuosina käynyt, kun aikuisten kesken on jouluaattoa vietetty. Appiukko taitaa tosin tänä vuonna käydä muutamassa paikassa pukkeilemassa, joten eiköhän se pukki silloin meilläkin käy. :)<br />
<br />
<b>20. Paras joulumuistosi lapsuudesta?</b><br />
<br />
Koko suvun jouluaatot mummolassa. Vaikka oli siinä aika paljon hössötystä, josta en enää nauttisi, mutta eihän lapsi sellaisesta mitään tiedä.<br />
<br />
<b>21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?</b><br />
<br />
Jotain siltä väliltä.<br />
<br />
<b>22. Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?</b><br />
<br />
Porkkana on suosikki, vaikka muitakin syön.<br />
<br />
<b>23. Paras joulusuklaa?</b><br />
<br />
En syö! :)<br />
<br />
<b>24. Joulutortut vai piparit?</b><br />
<br />
Joulutortut.<br />
<br />
<br />
En haasta ketään, mutta sen sijaan toivon jokaiselle blogin lukijalle<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: blue; font-size: x-large;">Rentouttavaa ja Ihanaa Joulua!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: blue; font-size: x-large;"><br /></span></div>
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-22339996020552903012013-12-18T21:10:00.001+02:002013-12-18T21:10:05.620+02:00TerveydestäIkääntymisen ansiosta työnantaja tarjoaa meille viisivuosittain terveystarkastuksen. Kävin viime viikolla verikokeissa, täytin nivaskan lomakkeita ja tänään suuntasin kuulemaan tuomion. Olen kiinnostunut terveydestäni, joten käytin tämän edun mielelläni hyväksi. Olen käynyt viimeksi verikokeissa työhöntulotarkastuksessa reippaat kuusi vuotta sitten, joten odotin mielenkiinnolla, mitä ne tällä kertaa kertovat.<br />
<br />
Terveydenhoitaja haastatteli työssä jaksamisesta ja omasta terveydestä. Suurin terveysuhka työssäni on liiallinen stressi. Sainkin työssä jaksamistestistä hieman koholla olevat pisteet. Tällä hetkellä tuntuu, että jaksan ihan hyvin työssäni. Sain kuitenkin suosituksen hakeutua matalalla kynnyksellä työpsykiatrin vastaanotolle, jos siltä tuntuu. Jossain vaiheessa olen miettinyt, millaisessa tilanteessa tätä voi käyttää. Ensi kerralla vastaavassa tilanteessa käyn siis juttelemassa ammattilaisen kanssa.<br />
<br />
Ruokavalio- ja liikunta-asiat olivat kuulemma pääosin kunnossa. Verenpaine oli hieman koholla, mutta kotona mittailessa se on ollut viiterajojen sisällä. Se ei siis aiheuttanut sen ihmeempiä jatkotoimenpiteitä, paitsi ohjeen jatkaa mittailua ja ottaa yhteyttä lääkäriin, mikäli se on kohoaa.<br />
<br />
Yritin etsiä edellisiä verikokeen tuloksia, mutta äkkiseltään en niitä löytänyt. Kokonaiskolesteroli oli silloin 4,7 ja paastoverensokeri oli ilmeisesti ylärajoilla, koska kävin silloin sokerirasituskokeessa, joka oli kuitenkin ok. Tällä kertaa hoitaja kehui, että verikokeeni tulokset olivat erinomaiset. Verensokeri oli 5,5 (viiterajat 4-6). Kokonaiskolesteroli oli 4,0 (<5,0), josta hyvää 1,5 (>1,0) ja huonoa 2,2 (<3,0). Minulla on isäni kautta sukurasitetta korkeaan kolesteroliin, joten tämänkertaiset parantuneet arvot olivat melkoinen helpotus. Lisäksi tämä antoi uskoa, että vaikka paino ei putoakaan, niin jotain teen kuitenkin oikein. Terveyden takiahan tätä lopun viimeksi tehdään!<br />
<br />
Yksityinen lääkäriasema tekee tietysti tulosta tarjoamalla omia palveluitaan mahdollisimman laajasti, mutta silti tuntui hyvältä, että vaihteeksi käytiin läpi yhden ihmisen kanssa kokonaisuus gynekologiasta psykiatriaan. Kuinka kattavan terveydenhuollon teidän työnantajanne tarjoavat?<br />
<br />
Pitäkää huolta itsestänne!Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-56454350598603047562013-12-06T13:31:00.001+02:002013-12-06T13:31:16.352+02:00Ihana minäSain <a href="http://stunning-in-her-thirties.blogspot.fi/2013/11/pysahdy-hetkeksi-ja-mieti-kauneuttasi.html" target="_blank">Lady Puntilta</a> ihanan haasteen pysähtyä miettimään omia hyviä puoliani. Näitä on kiertänyt aiemminkin, mutta liian usein ei tule mietittyä omia hyviä puolia, joten täytyy tehdä se nytkin. Yleensä peilikuvaa katsoessa näkee vain korjattavia kohtia, mutta ympärillä olevat ihmiset kiinnittävät enemmänkin huomiota juuri siihen, mikä meissä on ihanaa. Tai niin minä ainakin teen. Ehkä pitäisi useammin myös sanoa se ääneen ja osata myös ottaa saadut kehut vastaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-HThOrePRieo/UoJfgNUGWhI/AAAAAAAABbA/-wljTl1KvA4/s640/1454281_219152154925311_1516763891_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="195" src="http://3.bp.blogspot.com/-HThOrePRieo/UoJfgNUGWhI/AAAAAAAABbA/-wljTl1KvA4/s320/1454281_219152154925311_1516763891_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
1. Hiukset. Hiukseni ovat helppohoitoiset, hyväkuntoiset ja niitä riittää. Kun vain viitsisin laittaa näitä enemmän ihan arjessakin, niin ne olisivat vielä kivemmat.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-x-3e9w3eUUg/UqGw4AzilII/AAAAAAAAA5E/M5MYXtorP5A/s1600/WP_000436.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-x-3e9w3eUUg/UqGw4AzilII/AAAAAAAAA5E/M5MYXtorP5A/s320/WP_000436.jpg" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämänvuotinen pikkujoulukampaus by kampaaja</td></tr>
</tbody></table>
<br />
2. Elämänasenne. En tahdo ikinä kyynistyä, vaan tahdon kulkea läpi elämän ihmetellen arkipäivän ihmeitä ja nähdä synkimmässäkin pilvessä hopeareunuksen. Lapsenmielinen ja optimisti ehkä tippuu korkeammalta vastoinkäymisten kohdatessa, mutta siltä en tahdo itseäni suojella kovettamalla sisimpäni.<br />
<br />
3. Sitkeys. Aina tällä ei ole pelkästään positiivisia vaikutuksia, mutta olen ollut itsestäni monesti ylpeä, kun olen tehnyt jotain, johon en itsekään uskonut pystyväni. Toisaalta välillä pitäisi osata punnita, mitä hyötyä tästä on ja antaa periksi aiemmin, jos en siitä riittävästi hyödy.<br />
<br />
4. Hyvä kunto. Varsinkin silloin kun se tulee ilmi tavallisessa elämässä, esim. jaksan juosta bussille ilman, että olen ihan kuoleman kielissä jälkeenpäin.<br />
<br />
5. Äly. Tuntuu tosi oudolta kirjoittaa tämä tähän listaan. En tarkoita niinkään mensatyyppistä älykkyyttä, vaan enemmän sellaista arjessa ja töissä auttavaa älykkyyttä. Tykkään olla fiksu ja tykkään käyttää sitä toisten ihmisten auttamiseen ja opettamiseen!<br />
<br />
En haasta ketään nimeltä, mutta pyydän, että jokainen, joka tämän lukee, pysähtyisi hetkeksi miettimään, mistä ominaisuuksista itsessään tykkää tai tahtoisi tykätä.<br />
<br />
Ihanaa itsenäisyyspäivää! :)Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-74447536145895754692013-11-28T12:39:00.001+02:002013-11-28T12:39:25.558+02:00Myrskyiset terveiset Saariselältä! Heini-myrsky muutti tämänpäivisiä liikuntasuunnitelmia, joten nyt on hyvä aika kirjotella kuulumisia Saariselältä. Saavuimme tänne 12 tunnin ja 900 kilometrin ajon jälkeen lauantai-iltana. Tähän asti päivät ovat toistaneet samaa kaavaa: yhdeksän maissa aamupala, yhdeltätoista ladulle, missä kahdesta kolmeen tuntia hiihtoa ja takaisin mökille, sen jälkeen lepäilyä/lueskelua/tietokonetta, saunaan, ruoka ja television katselua. Yksinkertaista ja leppoisaa! Arkipäivän huolet eivät paina, koska ne ovat niin kaukana. <div>
<br /></div>
<div>
Loman alkupuolella olisin saattanut tänään lähteäkin hiihtämään, mutta lähes 100 kilometriä neljänä peräkkäisenä päivänä alkaa jo tuntua kropassa, joten oli helppo antaa suksille lepopäivä. Olen yrittänyt keskittyä erityisesti hiihtotekniikkaan näin ensilumilla. Tai no, tekniikka pitää pitää mielessä joka kerta, kun sukset laittaa jalkaan. Nyt olen ottanut erityishuomion kohteeksi liu'un ja suksen päällä seisomisen. Jalka pitäisi palauttaa potkun jälkeen kropan alle, jolloin painon saa siirrettyä tehokkaasti suksen päälle ja liuku on tasapainoisempi ja pidempi. Tuon kanssa minulla on niin paljon tekemistä, mutta ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti sen korjaamista. Hiihdän siis pääasiassa luisteluhiihtoa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaikka olen yrittänyt leikkiä tosihiihtäjää tekniikkaharjoitteineni, pitää välillä silti katsella ympärilleen ja nauttia tästä luonnonrauhasta, jota Lappi tarjoaa. Olemme nyt niin pohjoisessa, että ei päivä edes kunnolla enää valkene, vaikka olisi aurinkoinenkin päivä. Mutta tämä valo, joka täällä on - se on jotain uskomattoman kaunista! Se johtuu varmaankin lumesta ja valoisan ajan lyhyydestä ja vielä jostain. Ja onhan nämä ladut jotain aivan ihanaa! Pitkiä, hiihdettäviä ylämäkiä = tykkään! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hirveän nopeasti tämä viikko on mennyt, kun lauantaiaamuna pitää jo lähteä kotia kohti. Kotiin on aina mukava palata, mutta voisin helposti viettää täällä vielä toisenkin viikon! </div>
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-29905764337834935072013-11-16T12:22:00.000+02:002013-11-16T12:22:07.867+02:00LumifiiliksiäKun telkkarista katseleen Levin lumisia maisemia, vetää ikkunasta näkyvä maisema tehokkaasti jalat takaisin maanpinnalle. Tai no, paistaahan täälläkin aurinko, mutta reipas tuuli ja lämpöasteet eivät ole juuri nyt sitä mitä toivon. (Näyttää Levilläkin tuulevan.) Tosin en saisi valittaa, koska viikon päästä olen jo reilusti lähempänä lunta. Ensilumenleiri Saariselällä siis odottaa. <a href="http://www.foreca.fi/Finland/Inari/Saariselka" target="_blank">Sääennuste</a>, <a href="http://www.saariselka.fi/sisalto/aisti-iloa" target="_blank">latutiedot</a> ja <a href="http://www.saariselka.fi/sisalto/huvit-ja-harrasteet/maastohiihto" target="_blank">webkamera</a> ovat tiiviin tarkkailun kohteena.<br />
<br />
Isänpäiväviikonlopun vietin äitin ja iskän kanssa Leppävirran Vesileppiksessä hiihtoleirin merkeissä. Perjantaina minun oli tarkoitus lähteä hyvissä ajoin ajamaan, mutta töissä piti hoitaa pari kiireistä hommaa, joten lähtö venyi, enkä ehtinyt enää illalla hiihtämään. Silti viikonlopun aikana kertyi nelisenkymmentä kilometriä 1,1 kilometrin lenkkiä kiertäen. Näin kirjoitettuna se kuulostaa ihan hullun hommalta! Oli kyllä hieman hassua mennä hiihtämään hissillä. :D Toisaalta hintaan kuulunut vapaa kylpylän käyttö mahdollisti lihasten hoitamisen kylmäaltaassa. Tuollainen säännönmukainen (aamupala - aamutreeni - ruoka - lepo - iltatreeni - ruoka - lepo) urheilijan elämä tuntui oikein mukavalta. Ensi vuonna suunnittelimme menevämme pidennetyksi viikonlopuksi, niin ehtii hiihtää enemmän. ;)<br />
<br />
Tiistaina kroppa pelotteli flunssan saapuvan. Kurkku oli hirveän kipeä ja äänikin hävisi. Otin korvakipuun särkylääkkeen ja suihkuttelin kurkkuun <a href="http://www.pharysol.fi/" target="_blank">Pharysol</a>-suihketta. Terveydenhoitoalalla työskentelevä äitini vihjasi minulle joskus tuosta tuotteesta, joka kuulemma ihan oikeasti auttaa kurkkukipuun. Nyt voin itse kertoa tätä viestiä eteenpäin: sen sijaan että korvaan säteilevä kurkkukipu olisi pahentunut tai muuttunut muiksi flunssan oireiksi, hävisi se kokonaan. Nyt kun sattuneesta syystä ei missään tapauksessa tahtoisi sairastua, aloitin tehokuurin <a href="http://www.verman.fi/index.php?mid=2&pid=44" target="_blank">vitamiineja</a>. Huolellinen käsihygienia ja lämpimät jalat auttavat pitämään flunssapöpöt loitolla.<br />
<br />
Tänään ajattelin lähteä etsimään joululahjoja. Tänä vuonna täytyy olla ajoissa liikkeellä, jotta saan toimitettua lahjat vastaanottajille mahdollisimman vähällä vaivalla. Vanhempien ja pikkuveljen lahjoista minulla ei ole oikein minkäänlaista ajatusta vielä, mutta toivottavasti keksin jotain. Shoppailun jälkeen ajattelin vetää lenkkitossut jalkaan, vaikka tällä hetkellä juokseminen ei kiinnosta tippaakaan. Viime aikoina olen toivonut, että minulla olisi joku, joka houkuttelisi minut liikkumaan, kun ei kiinnosta. Viime aikojen liikkumattomuus on toki johtunut lähinnä niskajäykkyydestä tai kurkkukivusta, mutta silti olisi kiva sopia jonkun kanssa kävelylenkistä, jos mitään muuta ei pysty tekemään.<br />
<br />
Finlandiahiihtoon on 100 päivää! :)Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-33423176739172819182013-11-02T11:47:00.000+02:002013-11-02T11:47:18.340+02:00Xycling ChallengeAjattelin, etten kirjoita sisäpyöräilytunneista sen kummemmin, mutta Markun Xycling Challenge ansaitsee oman tekstinsä. Elixia Kalevan viikko-ohjelmassa on vain yksi sisäpyöräilyn kolmostason tunti. Aiemmin näitä on ollut myös 75 minuutin mittaisena, mutta tämä kestää tunnin.<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> Xycling Challenge haastaa Sinut ylittämään itsesi. Todellinen sisäpyöräilynautinto joka sopii kokeneille harrastajille!<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> <a href="http://www.elixia.fi/club.aspx?id=1252&page=6" target="_blank">Markku</a> on melko epätyypillinen ryhmäliikuntaohjaaja, mutta hyvällä tavalla. Ja hän osaa vaatia! Hän on ainut Xycling-ohjaaja, joka käy laittamassa lisää vastusta pyöräilijöille, jos sitä hänen mielestään on liian vähän. Tykkään Elixiassa käytössä olevista tehotauluista, joihin ohjaaja piirtää ennen aerobisten tuntien alkua tunnin kulun. Ainakin minulla auttaa voimien jakamista, kun tiedän, mitä on edessä ja kuinka kauan. Xycling Challenge koostui kahdesta työosuudesta, joiden välissä oli yksi vähän kevyempi kappale. Tällä tunnilla lähes kaikki ylämäet tehtiin melko reippaaseen tempoon, mikä ei sovi minulle erityisen hyvin. Harjoitus tekisi hyvää, joten ehkäpä eksyn tälle tunnille toistamiseenkin.<br />
<br />
<b>Yleisiä huomioita.</b> Markku sanoi, että jos käy yhdessä pyöräilytunnilla vuodessa pärjää lenkkareilla, mutta toiselle tunnille pitää jo hankkia klossikengät. Olen täysin samaa mieltä! :)Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-41585551221073773342013-10-28T20:14:00.001+02:002013-10-28T20:14:07.328+02:00HiihtämässäMinä avasin eilen hiihtokauden. Jee! Jo useamman vuoden kestäneen perinteen mukaan köröttelimme Leppävirralle Vesileppiksen hiihtoareenalle hiihtämään. <a href="http://wannabeurheilija.blogspot.fi/2012/11/hiihtokauden-avaus.html" target="_blank">Viimevuotiseen</a> tapaan kivaa oli! Tosin syystä tai toisesta kylmä, ilmastoitu ilma tuntui keuhkoissa edellisiä vuosia enemmän. Ehkä ihan hyväkin, koska se pakotti aloittamaan vähän rauhallisemmin. Itse asiassa oli niin kivaa, että suunnittelimme äitin ja iskän kanssa isänpäiväviikonloppureissua Leppävirralle. Kun hiihtämään on mahdollista päästä useampaan otteeseen, ei kerralla ole pakko ahnehtia niin paljoa. Marraskuun lopulla odottavaa ensilumenleiriä helpottaa, mitä enemmän hiihtoa sitä ennen on alla. En malttaisi odottaa isänpäivää, enkä Saariselkää. Joulukin on kohta täällä! :)<br />
<br />
Alaselkä ja niska-hartiaseutu ovat olleet viime viikkoina epätavallisen jumissa. Olen käynyt hieronnassa ja yrittänyt petrata nukkuma-asentoa. Silti alaselkä on useina aamuina tosi jäykkä. Kipeä se onneksi ei ole ja päivän kuluessa se vetreytyy niin, että iltapäivällä ei enää muista mitään aamujäykkyydestä. Toivottavasti selkäjumi helpottaa ajan kuluessa, koska sänkykaupoille en ihan vielä tahtoisi. Niskojen ja hartioiden kipuihin toivon saavani helpotusta torstaina hammaslääkäristä saataviin purentakiskoihin. Olen jo aiemmin arvellut, että narskuttelen hampaita öisin, mutta kaksi viikkoa sitten hammastarkastuksessa lääkäri suositteli lämpimästi kiskon hankkimista. Oikeanpuolen hampaat ovat jo selkeästi kuluneet.<br />
<br />
Viime aikoina blogini on täyttynyt ryhmäliikunta-arvioista. Nyt kun haaste lähenee loppuaan, saan toivottavasti aikaiseksi kirjoiteltua tänne sisältörikkaampia tekstejä.<br />
<br />
Ihanaa viikon alkua!Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-21712534800732777212013-10-24T21:06:00.000+03:002013-10-24T21:06:19.348+03:00Fitness FusionXyclingin "jatkotunteja" lukuunottamatta viimeinen ryhmäliikuntahaasteen tunti oli Fitness Fusion, jolla olen käynyt aikaisemmin ja tiedän, että tykkään. Kehonhuoltoa ei voi koskaan olla viikko-ohjelmassa liikaa.<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> East Meets West! Fitness Fusion–tunti on 55min kokonaisuus, joka sisältää vaikutteita joogasta ja pilateksesta. Kehonhallintaan ja henkiseen hyvinvointiin keskittyvä tunti käyttäen tasapaino– ja voimaliikkeitä.<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> Kehonhuoltotunti, mutta ei mitään lässyilyä, vaan ihan kunnon tekemistä. Joogaa, pilatesta, tai chitä... Eihän tästä voi kuin tykätä! Tasapainossa ja liikkuuvuudessa minulla on eniten parannettavaa, mutta ne eivät kehity kuin tekemällä. Harmi, että Kalevan Elixian ainut Fitness Fusion-tunti on keskiviikkoiltana vähän turhan myöhään. Muuten kävisinkin useamminkin.<br />
<br />
<b>Yleisiä huomioita.</b> Tunnilla suositellaan oltavan paljain jaloin. Paljain jaloin on kiva olla! :)Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-40380540416391362012013-10-24T20:52:00.002+03:002013-10-24T20:52:46.416+03:00Fast, Fit & FabulousTämän "uutuustunnin" kanssa meinasi tulla kiire, koska tämä on ensi viikolla viimeistä kertaa Elixia Kalevan ohjelmistossa ainakin tämän syksyn osalta.<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> Kevään 2013 uutuus on kestoltaan 55 min ja sopii myös miesjäsenillemme erinomaisesti. Nopeus, voima ja liikkuvuus täydellisessä tasapainossa. Tule testaamaan tunti, josta kaikki puhuvat!<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> Tunti koostuu nimensä mukaisesti kolmesta erilaisesta osuudesta: nopeus, lihaskunto ja liikkuvuus/tasapaino. Onneksi ohjaaja varoitti, että ennen puoltaväliä voi tulla tunne, että jaksanko tätä loppuun asti. Nopeusosuuden jälkeen lihaskunnon alussa olin aika poikki, mutta siitä tunnin intensiteetti alkoikin laskea päättyen loppurentoutukseen. Nopeusosuus koostui kolmesta osuudesta, jotka keskittyivät nopeuteen, kiihdytykseen ja reaktiokykyyn. Kaksi ensimmäistä koostuivat kahdesta liikkeestä, joita toistettiin useamman kerran peräkkäin lyhyin palautuksin. Reaktiokykyosuus oli mielestäni hauska: ohjaajalla oli muutama käsky, joiden mukaan piti toimia mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi oikea --> nopea askel oikealla jalalla oikealle puolelle, selkä --> selälleen maahan, hyppy --> hyppy. Raskasta! Lihaskunto-osuuteen suositeltiin ottamaan yksi kymmenen kilon kiekko. Tein kuten käskettiin ja tuntui. Kehonhallintaosuudella huomasin (taas), kuinka kankea olen, mutta silloinhan venyttelystä on erityisesti hyötyä. Tykkäsin tästä tunnista. Mukavan monipuolinen, raskaatkin osuudet ovat niin lyhyitä, että ne jaksaa varmasti tehdä.<br />
<br />
<b>Yleisiä huomioita.</b> Tosi vähän oli porukkaa, vaikka tämä on vielä aika uusi ja lisäksi ainut kerta Kalevan viikko-ohjelmassa. Ilmeisesti ei ole löytänyt kohderyhmäänsä.Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-72173203456860909062013-10-20T16:08:00.000+03:002013-10-20T16:08:02.334+03:00Cardio StepKolmantena osana Elixian Cardio-tuoteperheeseen kuuluu Cardio Step. Edelliset osat olivat <a href="http://wannabeurheilija.blogspot.fi/2013/10/cardio-energy.html" target="_blank">Cardio Energy</a> ja <a href="http://wannabeurheilija.blogspot.fi/2013/09/cardio-step-interval.html" target="_blank">Cardio Step Interval</a>. Tämä tunti keskittyi pelkästään laudalla askeltamiseen.<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> Step Up! Tällä 45 min tunnilla aika kuluu kuin siivillä. Yksinkertaiset askeleet inspiroivat sinut ylittämään itsesi. Tunti ei sisällä lihaskunto–osuuksia.<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> Kolme varttia step-laudalla koostui lämmittelystä, kahdesta sykeosuudesta ja niiden välisestä kevennyksestä sekä jäähdyttelystä. Syystä tai toisesta pidän step-tunteja mieleekäämpinä itselleni kuin pelkästään tasamaalla tallaamista. En tiedä, johtuuko sitten siitä lisähaasteesta, jonka lauta tarjoaa vai siitä, että step aerobiciä tuli joskus nuoruudessa harrastettua monta vuotta. Toisaalta vähän pelkään hyppyjä laudalle ja pois. Pelko varmasti vähenisi, jos kävisin step-tunneilla säännöllisesti. Tämäkin on periaatteessa ihan kiva tunti, mutta silti jatkossakin tulee varmasti aika harvoin käytyä. Täytyy pitää tämä mielessä silloin, kun kaipaa jotain vaihtelua treeniohjelmaan.<br />
<br />
<b>Yleisiä huomioita.</b> Ennen tunnin alkua huomioini kiinnitti, miten värikkäästi ja toisaalta identtisesti tälle tunnille oltiin pukeuduttu: noin 90% osallistujista oli mustat trikoot ja värikäs, hihaton toppi.<br />
<br />Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-32418427119371617172013-10-20T15:52:00.002+03:002013-10-20T15:52:59.029+03:00Elixia Pilates En muista, olenko aiemmin kertonut, että minulla on pilatestausta. Vuoden verran kävin "ihan oikealla" pilatessalilla, jossa oli alkuun neljän kerran alkeiskurssi tärkeimmistä pilateksen elementeistä (hengitys, keskivartalon tuki, lapatuki ja joku, jota en nyt muista) ja pienet ryhmät, jotta ohjaaja pystyi neuvomaan jokaista henkilökohtaisesti. Pilateksen taustalla on idea saada linjattua ihmisen vartalo keskiasentoon. Liikkeet tehdään oman hengityksen rytmissä joko ilman apuvälineitä tai niiden kanssa, joita on hyvin monenlaisia. Erityisen tärkeää on tehdä liikkeet laadullisesti oikein. Mieluummin vain yksi tai kaksi hyvää toistoa kuin viisi hutiloiden tehtyä.<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> Kiireetön tunti, jolla tehdään hallittuja, koko kehoa vahvistavia liikkeitä hengityksen rytmittämänä.<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> Tällä kertaa tunnilla käytettiin apuna palloa. Ohjaaja sanoi, että tällä kertaa ollaan varioidulla tunnilla, mikä tarkoittaa, että pitempään tunnilla käyneille annetaan jo jatkovariaatoiden jatkovariaatioita. Silti aina lähdetään perusliikkeestä, joten ensikertalaisetkin pääsevät hyvin mukaan. Pilatestunnit ovat hyvin vaativia siinä suhteessa, että kaikki liikkeet lähtevät keskivartalosta. Ulospäin näkyvä liike saattaa olla hyvinkin pieni, mutta silti "sisällä" tapahtuu paljon. Vaikeaa on nimenomaan se, että tunnin tärkeintä liikettä ei näe ulospäin, jolloin se täytyy vain oman kokemuksen kautta löytää. Liikkeet ovat hyvin helppoja, jos ne tekee vain sinnepäin. Ovathan nämä liikuntakeskusten pilatestunnit kaukana siitä keskittymisestä, mitä varsinaisilla pilatessaleilla toiminta on. Tarkoitan siis lähinnä sitä paneutumista yhteen liikkeeseen ja sen taustalla olevaan "teoriaan". Silti suosittelen pilatestunteja kenelle tahansa. Lopun viimeksi olemme ohjatuilla tunneillakin aivan itse vastuussa tekemisistämme.<br />
<br />
<b>Yleisiä huomioita.</b> En ole käynyt vielä yhdelläkään ryhmäliikuntatunnilla, jossa ohjaaja ei kehottaisi tekemään jotain, jonka pohjan löydän pilateksesta: "vedä napaa selkärankaan" tai "hartiat pois korvista". Ideaalimaailmassa pilatesta ei tarvittaisiin: jokainen osaisi hengittää ja kropassa ei olisi virheasentoja. Valitettavasti emme elä sellaisessa, joten pilateksesta hyötyisi ihan jokainen. En ole ollenkaan yllättynyt, että kovin monen erilaisen lajin urheilijat käyttävät harjoituksissaan pilatesta.<br />
<br />Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-39091396378599017152013-10-20T15:31:00.001+03:002013-10-20T15:31:19.258+03:00Easy AerobicIik... perjantaina oli edessä se tunti, jota olin ryhmäliikuntahaasteen aikana odottanut eniten. En innoissani, vaan siksi, että tälle tunnille ei varmasti olisi muuten tullut mentyä. Ennen tuntia mietin, miten aerobic eroaa kaikista muista askelsarjoihin perustuvista tunneista. Ilmeisesti luonteenomaista on ainakin lihaskuntoliikkeiden puuttuminen ja yhden pitkän sarjan rakentaminen, jota sitten veivataan tunnin lopussa kokonaisuudessa - ehkä.<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> Tällä tunnilla et sotkeudu jalkoihisi! Hyppää uljaana kyytiin!<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> Easy Aerobic kesti puoli tuntia ja ohjaaja sanoi ennen aloittamista, että se tulee menemään nopeasti, joten kannattaa tehdä täysillä alusta lähtien. Alusta lähtien lähdettiin tosiaan rakentamaan askelsarjaa kolmesta eri blokista. Yksi blokki koostui ehkä noile 4-5 viidestä erilaisesta askelsarjasta. Niitäkin rakennettiin liike kerrallaan. Olen kertonut, että olen aika onneton koreografisilla tunneilla. Se ei johdu siitä, etten osaisi vaikeitakaan askeleita. Osaan minä, ainakin jos jätän kädet pois, mikäli ne sotkevat. Kaikista vaikeinta minulle on muistaa, mikä liike askelsarjassa tulee seuraavaksi. Ja joskus kroppa ei suostu liikkumaan siihen suuntaan, vaikka ajatuksen tasolla tiedän, mitä tulee seuraavaksi. Kun tehtiin koko sarja putkeen, minun piti keskittyä todella, että selvisin loppuun asti. Mutta oli aika voittajaolo, kun pystyin tekemään koko sarjan alusta loppuun ilman virheitä käsineen kaikkineen. En minä silti oikein ymmärrä, miksi menisin uudestaan. Ei tämä huono tunti ole, mutta on niin paljon mieleisempiäkin tapoja liikkua.<br />
<br />
<b>Yleisiä huomioita.</b> Minusta tuntui, että ohjaaja puhui suoraan minulle joka kerta, kun hän kehui, kuinka hyvin me opimme liikkeet. :D<br />
<br />Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-17772698391841738342013-10-16T20:03:00.000+03:002013-10-16T20:03:17.630+03:003D StrengthJos olin <a href="http://wannabeurheilija.blogspot.fi/2013/10/500-kcal.html" target="_blank">viissatasen</a> kanssa vähän myöhäisherännäinen, niin tänään olin lähes aallon harjalla. 3D Strength on Elixian syksyn uutuus, eli pyörinyt kaksi kuukautta.<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> Toiminnallinen voimaharjoitustunti, joka sopii jonkin verran treenanneille. Kyse on treenistä, jossa harjoituksia ja liikkeitä yhdistetään kehon kolmella tasolla. Tunti sisältää yhdistelmäharjoituksia, joihin innoitus on löytynyt mm. arjen toiminnoista. Liikkeissä käytetään koko kehoa ja huomioidaan erityisesti liikkeen laatu.<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> Vähän arastelin tuota "sopii jonkin verran treenanneille". Joo, itseluottamus taitaa olla vähän hukassa. Läiskin sitten itseäni henkisesti poskille ja varasin paikkani tunnille. Välineiksi tarvittiin steplauta ja käsipainot. Itse otin kolmekiloiset, mutta ensi kerralla otan neloset. Niin, ensi kerta siis tulee varmasti. Tämä oli tehokas ja piristävän erilainen ryhmäliikuntatunti. Jo lämmittelystä huomasi, että nyt tehdään jotain erilaista. Lämmittelyliikkeet olivat venyttäviä ja avaavia. Sitten alettiin treenaamaan. Treeniosuus koostui neljästä liikepatterista, joista jokainen koostui liikkuvuus-, voima- ja sykeosuudesta. Yhdessä patterissa samat liikkeet tehtiin kahteen kertaan. Liikkuvuus ja tasapaino kehittyvät aivan varmasti, jos tällä tunnilla käy säännöllisesti ja minä ainakin menen varmasti uudelleen! Tunnin jälkeen tiesi treenanneensa, mutta silti olo oli hyvä.<br />
<br />
<b>Yleisiä huomioita.</b> Uutuustunniksi sali oli yllättävän tyhjä.<br />
<br />
Tältä videolta käy aika hyvin selväksi, minkälaisia liikkeitä tunnilla tehtiin:<br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; line-height: normal; margin: 0px; orphans: auto; text-align: start; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<div class="separator" style="clear: both; font-size: medium; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="background-image: url(http://img.youtube.com/vi/k8uPg71YITM/0.jpg); margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/k8uPg71YITM?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></span></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kannattaa käydä kokeilemassa, jos se vain on mahdollista. Vai onko joku jo käynyt? Mitä tykkäsit?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6494551339382077349.post-67119040229108768532013-10-15T20:58:00.001+03:002013-10-15T20:58:32.215+03:00FitBallJee! Lopultakin tunnille, jolla saan luvan kanssa olla lapsi. Tunnin alkua odotellessa pallon päällä on pakko pomppia ja typerä hymy leviää naamalle. Voiko joku olla pomppimatta?<br />
<br />
<b>Mitä luvataan?</b> Nerokkaan monipuolinen ja hauska treeni isolla jumppapallolla. Pompi paikalle!<br />
<br />
<b>Mitä tykkäsin?</b> Tykkäsin. Ensimmäinen reilu vartti nostetaan sykettä pallo kaverina ja vajaa puoli tuntia omistetaan käsipainojen kanssa tai ilman lihaskuntoliikkeille. Pallon kanssa hyppiminen, ojenteleminen ja heitteleminen vaan on kivaa. Lihaskuntoliikkeet ovat melko perinteisiä, mutta pallo tuo niihin mukavan twistin. Kyykyissä palloa nostetaan pään päälle, mikä haastaa paitsi käsivarret ja hartiat myös keskivartalon hallinnan vielä normaalia enemmän. Käsiliikkeet pallon päällä ovat haastavia. Vaikea uskoa, että rintalihasliike voisi tuntua kolmen kilon käsipainoilla näin haastavalta. En jaksa uskoa, että jaksaisin käydä FitBallissa viikottain, mutta tämä on siitä mukava tunti, että mukana pysyy, vaikkei juuri kyseistä ohjelmaa olisikaan tehnyt aiemmin. Silti tunnit eivät ala toistaa liikaa itseääni. Tai sitten minä vain olen onnellinen aina, kun pääsen hyppimään jättipallon päällä. ;)<br />
<br />
<b>Yleisin huomioita.</b> Osallistujista päätellen tätä pidetään mummotuntina, mutta perinteiset lihaskuntoliikkeet kiikkerän pallon päällä eivät ole helppoja. Aika monelle tekisi hyvää hakea välillä vähän erilaista tuntumaan keskivartaloon<br />
<div>
</div>
<br />Akuhttp://www.blogger.com/profile/08543765140030437266noreply@blogger.com3