keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tunteiden vuoristorataa

Huh huh, että voi fiilikset vaihdella vauhdilla. Maanantain huonot fiilikset vain pahenivat tiistaiksi. Kiukuttelin töissä lopulta niin paljon, että itseänikin alkoi naurattaa. Onneksi olimme sopineet iltapäiväksi ensimmäisen yhteislenkin. Juoksu kulki kivasta ja juoksuseura oli mukavaa. Eihän aurinkoisessa kevätsäässä voinut olla enää huonolla tuulella :)

Eilen oli myös ensimmäinen ELC-tapaaminen. Tapasin muun ryhmän ensimmäistä kertaa. Vaikutti oikein mukavalta. Olen ryhmän nuorin, mutta siitä huolimatta muut vaikuttivat "minun tyyppisiltä" ihmisiltä. Olen edelleen toiveikas tämän suhteen. Nyt minulla ainakin on yksi paikka (tämän blogin lisäksi ;), jossa saan luvan kanssa marmattaa, jos paino ei putoa.

Olen nyt muutamana päivänä onnistunut syömään kolmen tunnin välein. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, että muistan syödän riittävän tiheästi, mutta niinä päivinä kun siinä olen onnistunut, olo on ollut hyvä. Tietysti vaatii pääkopassa vähän (enemmän) työstämistä, että jos tahtoo laihtua, niin pitää syödä enemmän. Ja kuitenkin tiedostan selvästi sen, että iltapäivän paastoaminen aiheuttaa hirmunälän illalla. Ja sitten tulee syötyä liikaa. Toivottavasti paino lähtee putoamaan mahdollisimman nopeasti. Tulokset pitävät motivaatiota yllä.

Lisäksi toivon, että verensokerin pitäminen iltapäivällä tasaisena hävittäisi tai ainakin vähentäisi iltapäivän väsymystä. Välillä tuntuu, että työpäivän jälkeen on ihan täysin mahdotonta kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin nukkuvansa.

Eilisen keskustelun jäljiltä jäin miettimään, että voiko olla mahdollista, että söisin kuitenkin liian vähän. Täyttelin tänään syömisiäni Kiloklubiin. Joko en osaa arvioida ruokien määriä ollenkaan tai jumitus ei johdu ainakaan säästöliekistä. Heti alkoi ahdistaa, kun piti alkaa laskea syömisiä. Ajattelin, että jos ruokien määrät pitää tietää noin tarkasti, niin alan syödä valmiista annospusseista, joissa lukee kyljessä, mitä se sisältää. ;)

MinttuK haastoi mukaan Kesäkuntoon 2012 -projektiin. Ja minähän tykkään haasteista ;) Lisäksi näitä tavoitteita on tullut viime aikoina mietittyä. Minun tavoitteeni kesäkuun alkuun mennessä ovat:
  • Puolimaraton alle 2,5 tunnin. Kalevan kierroksen juoksu on 26.5. Valkeakoskella. Ainakin toistaiseksi harjoittelu on edennyt lähes toivotusti, joten pitäisi olla täysin mahdollista.
  • Paino alle 70 kiloa. En tavoittele liikoja, mutta tasaisella tahdilla tuon pitäisi olla realistista. 
Mitä sinä tavoittelet kevään aikana? 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Uusi viikko, uudet kujeet

Huh huh... Ajatuksissa oli lähteä tänään juoksemaan, mutta annoin itselleni luvan jättää sen huomiselle. Töissä oli tänään maanantai. Ei siis mikään ihan paras päivä. Tapojeni vastaisesti otin työkoneen mukaan kotiin, jotta saan luettua muutaman jutun, johon toimistolla ei vain tunnu riittävän aikaa. Muutakin tekemistä riittää.

Palkkioksi ja piristykseksi kävin shoppailemassa. Hiilarihirmukin muistutti, että shoppailu auttaa motivaatiopulaan. Lidliin tuli tänään pyöräilyvaatteita. Kävin hakemassa itselleni lyhyet pyöräilyhousut ja -paidan sekä pyöräilyhanskat, joita minulla kuluu luvattoman monta. Hiihtohanskatkin pysyvät pitempään hyväkuntoisina. Käytin pyörän viime viikolla huollossa ja haaveilin, että pääsisin aloittamaan työmatkapyöräilyn maaliskuun puolella, mutta huonolta näyttää. Toisaalta jos ei maaliskuussa, niin sitten huhtikuussa ;)

Tänä aamuna vaaka näytti 72,6 kiloa. Viime viikkoisen turvotuksen jälkeen on palattu taas tuttuihin ja turvallisiin lukuihin. Viime viikolla oli normaalia enemmän kyläilyä, jossa joka paikassa oli leivottu jotain. Vaikka kohtuus säilyikin, tuli herkkuja syötyä silti normaalia enemmän. Onneksi se ei näkynyt vaa'an lukemassa. ELC alkaa huomenna, joten tästä eteenpäin on tavoitteena keskimäärin puolen kilon pudotus viikossa. Nyt tavoite on selkeänä mielessä, joten enää pitää miettiä ja toteuttaa keinot, joilla se tavoitetaan.

Viime viikon liikunnat:




Ihan hyvä viikko. Viikonlopun liikunnat menivät reissaamisen takia vähän eri lailla kun meinasin, mutta eipä se haittaa. Olen melko varma, että punnersin kolmannenkin päivän punnerrukset, mutta en ole merkannut sitä mihinkään. Siirryn joka tapauksessa nyt nelosviikolle. Alkaa tuo kolmosviikko jo puuduttaa ja punnerrukset sinänsä tuntuvat sujuvan, vaikka ne eivät välttämättä aina huvitakaan.

Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: lepo
Ti: juoksu
Ke: Elixia Power / sali
To: juoksu
Pe: UKK-kävelytesti
La: lepo
Su: juoksu

Ilmoittauduin Tampere puolimaratonille. Työnantajanihan tarjoaa osallistumisen ja ilmeisesti lähtijöitä on tulossa ihan mukavasti. Sovimme muutaman työkaverin kanssa, että pyrimme käymään yhteislenkillä 1-2 kertaa viikossa. Ihan mukava, että joku on raahaamassa, jos aina ei itseä huvittaisikaan.

Toivottavasti teillä on energisempi viikon alku kuin minulla. Juuri nyt tarvitsisin ehkä aurinkoa enemmän kuin tuota harmaata keliä ja loskaa. Onneksi ELC alkaa huomenna ja rikkoo tätä harmaata arkea, joka juuri nyt ehkä vähän ahdistaa. Pääsiäiseenkään ei ole enää pitkä aika ja kyllä se kevätkin tulee ihan kohta :)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa

Kävin viemässä tänään pyörän huoltoon. Tuntui hyvältä päästä pyörän selkään ja pääosin tiet olivat sulat, mutta muutamassa kohdassa tiellä oli kuitenkin melko paljon pehmeää lunta. Toivottavasti viikonloppu sulattaa lumia niin paljoa, että ensi viikolla pääsisin jo pyörällä töihin. Pehmeä loska ja toisaalta osin vielä jäiset tienpinnat pelottavat minua. Varsinkin kun ensi viikonlopun jälkeen aamut ovat taas vähän pimeämpiä.

Juoksin takaisinpäin pyörähuollosta. Juoksu tuntui pitkästä aikaa ihan hyvältä. Alussa tuntui edelleenkin vähän tahmealta. Lihaksiston lämmetessä juoksukin rentoutui ja varsinkin hyvin loivaan alamäkeen tuntui oikein mukavalta juosta. Merkkejä hyvin kulkevasta juoksusta ovat, että jalat tahtoisivat mennä vähän kovempaa ja että huulille nousee vähän väkisinkin hymy. Toisaalta vähän pöljä tunne hymyillä ilman syytä ja itsekseen, mutta minähän en siitä välitä ;) Jääkiekon playoffien myötä kevät alkaa todellakin muistutella itsestään. :)

Eilen oli ELC:hen kuuluva henkilökohtainen haastattelu. Ohjaajan kanssa kävimme läpi läpi nykyisen tilanteeni ja tavoitteeni ohjelman aikana. Lisäksi otettiin alkumitat ja käytiin läpi ELC-käsikirjaa. Tapaamisen aikana tuli monta kertaa esille, että nyt on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan pään sisäisiin asioihin. Sopii minulle! :) Ohjelman kesto on kuusi kuukautta ja sinä aikana on tapaamisia kerran viikossa, yhteensä 26 kertaa. Joka toinen viikko on luento tai keskustelutilaisuus ja joka toinen kerta treenataan yhdessä. Toivottavasti saamme kasaan oikein hyvän ryhmän, koska eniten odotan nimenomaan ryhmän tukea ja muiden kokemuksia. Päällimmäisenä mieleeni jäi, kun ohjaaja sanoi, että kaikki kenen kanssa hän on tämän ohjelman puitteissa keskustellut, ovat sanoneet, että kyse ei ole tiedon puutteesta. Hetki hetkeltä tuntuu enemmän, että tämä on todellakin sitä, mitä tähän hätää tarvitsen.

Tapaamisessa asetimme myös tavoitteen ja sille aikarajan. Kerroin, että tahtoisin normaalipainoiseksi, eli alle 62-kiloiseksi. Puoli kiloa viikossa tekisi tämän puolen vuoden aikana 12 kiloa, jonka jälkeen painaisin n. 61 kiloa. Ohjaaja oli nimenomaan sitä mieltä, että kannattaa asettaa riittävän haastava tavoite, jotta se pysyy koko ajan mielessä. Nyt pitäisi ensi viikkoon mennessä yrittää mieltää, mitä tuo muutos oikeasti tarkoittaa. Kun sen on kuvannut itselleen, tavoite on konkreettisempi ja helpommin mielessä pidettävä.

Sain lisäksi itselleni pienen vihreän kirjan, eli ELC-oppaan. Se sisältää jonkun verran tietoa, kotitehtäviä ja lisäksi tyhjiä ruoka- ja treenipäiväkirjan sivuja. Lupasin alkaa täyttää ruokapäiväkirjaa. Treenien ylöskirjaaminenhan on vain mukavaa, joten sen teen mielelläni. Ehkä täytyy nyt yrittää tuota ruokapäiväkirjaakin täyttää. Josko sen avulla pääsisin jyvälle, millä saisin ruokarytmin korjattua.

Tästä eteenpäin pitäisi pyrkiä syömään jotain noin kolmen tunnin välein. Tähän täytyy nyt vain alkaa kiinnittää huomiota tietoisesti. Lisäksi ruoan laatuun ja veden juomiseen pitää kiinnittää edelleen huomiota, vaikka nämä osaltani aika hyvissä kantimissa ovatkin. Treenien osalta laitoimme tavoitteeksi ylävartalopainotteisen kuntosaliharjoittelun sekä keskivartalon lihaksia vahvistavan Shape -tunnin lisäämisen harjoitusohjelmaan.

Tapaamisen aikana mitattiin myös kehonkoostumukseni. On mukava saada seurattavaksi jotain muutakin kuin vain se paino. Iltapäiväpainoni oli 73,7 kiloa. Ei varsinaisesti yllättänyt ;) Rasvaprosenttini on 35,3 %. Kuulostaa paljolta, mutta suositusalue on 21-33%. Minun ei siis tarvitse pudottaa kuin muutama kilo rasvaa, niin rasvaprosenttini on suositusten sisällä. Ei minua tosin haittaa, jos se putoaisi lähemmäs tuota alarajaa ;)


Tuntuu, että tuon tapaamisen aikana tuli niin paljoa asiaa ja ajatuksia, että en oikein saa niitä jäsenneltyä. Eiköhän ne kuitenkin selkene, kun ohjelma alkaa rullata eteenpäin.  En malttaisi odottaa tulevaa tiistaita, kun kokoonnumme ensimmäistä kertaa ja tapaan ryhmän. Kivaa! :)



Muistatteko, kun himoitsin Tampere puolimaratonille osallistumista? Juttelin pomolleni tuosta tapahtumasta ja hän järjesti niin, että työnantaja maksaa osallistumisen tuonne. Nyt ei taida auttaa kuin osallistua, eli minä taidan juosta kaksi puolimaratonia syyskuussa. Hups! :)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Laihdutuksesta ja jumituksesta

Blogin yleisestä linjasta poiketen alla painavaa ja syvällisempää asiaa...

***

Painoni on junnannut viime vuoden alusta vähän päälle 70 kilossa. Olenhan minä valittanut jumituksesta täälläkin useampaan kertaan, mutta mitään oikeaa viikko viikolta kasvavaa ahdistusta tuo ei ole aiheuttanut. Viime aikoina se on tainnut herättää enemmän huvitusta, kun paino pysyy niin tarkasti samana. Tottakai tahtoisin painolukeman olevan pienempi, mutta en ole valmis tavoittelemaan keinolla millä hyvänsä. Minä en laihduta enkä ole millään kuurilla. Mielestäni ruokavalioni päälinjat ovat kunnossa, mutta pieniä viilauksia siihen pitäisi tehdä.

Ruokavalioni täytyy olla sellainen, jota pystyn noudattamaan lopun elämääni ja sen myötä painoni löytäisi luonnollisesti sopivan tason. Toivon kuitenkin, että tämä ei ole se sopiva taso. Kalorimäärät, jotka johtavat laihtumiseen, lihomiseen tai painon pysymiseen ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Voisin syödä (ihan oikeasti pystyisin siihen!) 1200 kilokaloria päivässä kuukauden ajan ja tiputtaa sillä viitisen kiloa. Tuon kuukauden aikana en kuitenkaan oppisi mitään enkä voisi noudatta tuollaista ruokavaliota kovinkaan pitkään, joten paino nousisi lopulta samaan kuin ennen tai jopa korkeammalle.

Jonkinlaisen tasapainon olen jo löytänyt, koska paino pysyy samana (ja olen jo sen kymmenen kiloa aiemmin tiputtanut). Koko tämän ajan olen kuitenkin joutunut kiinnittämään huomiota syömisiini. Se ei tarkoita, että valinnat olisivat olleet aina järkeviä. Mutta se tarkoittaa, että minä joudun lopun elämääni miettimään, mitä syön, jos ei tahdo lihoa, ja varsinkin jos tahdon laihtua. En tiedä, joutuvatko kaikki tekemään niin. Vai olenko minä saanut huono geenit, että lihon helposti tai minulla on normaalia parempi ruokahalu. Voisin itkeä ja valittaa, miksi minulla on näin huono tuuri, mutta se ei auta mitään. "...hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." Uskon, että ihmiselle annetaan kannettavaksi sen verran kuin hän kestää. Jos minut on katsottu niin kestäväksi, niin enhän minä voi luovuttaa ja antaa periksi, vaan taistella. Tahdon painaa alle 70 kiloa (ehkä jopa alle 60 kiloa). Olisi kypsää sanoa, että olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en minä ole. Toisaalta en usko, että juurikaan mikään muuttuu, jos tästä laihdun. Ei minusta tule kauniimpaa tai onnellisempaa normaalipainoisena.

Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään liikunnasta kirjoittamisesta paljon enemmän kuin ruoasta. En laske kaloreita, joten en voi kirjata niitä päivittäin tänne (enkä muuallekaan) ylös. Enkä oikeasti tahtoisikaan. Ahdistuisin liikaa ja syömisestä tulisi minulle yksi stressin aihe lisää elämään, mitä en todellakaan tahdo. Syöminen on kuitenkin paitsi perustarve, myös nautinto. Sen verran olen kaloreita elämäni aikana laskenut, että tiedän suurin piirtein, kuinka paljon voin kulutuksellani syödä. Aina välillä yritän pitää ruokapäiväkirjaa, mutta kovin montaa päivää en muista sitä yleensä täyttää.

Luulisin tietäväni, mikä ruokavaliossani mättää. Varsinkin työpäivinä ruokailujen välit kasvavat liian suuriksi. Kun lisäksi syön yleensä melko kevyen lounaan, illalla tulee syötyä liikaa. Tilanteen pitäisi siis olla helppo. Korjaan ruokailurytmin kuntoon ja maailma pelastuu. Mutta... kun ei se minulla toimi. Vaikka tiedän ongelman ja periaatteessa ratkaisunkin, niin minun pitää saada jostain oivallus, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, mutta jotenkin tätä tasapainoa pitäisi järkyttää.

Olen aina välillä miettinyt, mitä pitäisi muuttaa, että paino lähtisi taas laskemaan. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta välillä tuntuu, että elämä hienovaraisesti ohjaa johonkin suuntaan, kun mielessä on pyörinyt pidempään ongelma. Nyt tuo kohtalo tuli Elixia Light Club -tarjouksen muodossa. Olin tietoinen kyseisestä ohjelmasta, mutta en ollut niin kiinnostunut, että olisin kysynyt lisätietoja. Nyt minut pysäytettiin jumpasta pois tullessa ja kysyttiin, olenko kuullut kyseisestä ohjelmasta. Sain siis suoraan lisätietoja ja kysyä epäselvistä asioista. Ohjelma tuntui järkevältä ja en ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa, joten muutaman päivän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Huomenna minulla on henkilökohtainen haastattelu ja ensi viikon tiistaina on ensimmäinen tapaaminen. Odotan mielenkiinnolla!

***

Tuntuipa hassulta kirjoittaa ylläoleva teksti. Asiat olivat itsestäänselvyyksiä jopa minulle, mutta jotenkin tuntui erilaiselta kirjoittaa ne ylös kuin pyöritellä vain oman pään sisällä.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Loskajuoksu

Pikainen päivitys: Mä lähdin juoksemaan töiden jälkeen. Ei mitään järkeä! Päivän aikana oli satanut nilkkoja myöten loskaa ja sade jatkui vielä lenkin aikanakin. Tosin ihan yhtä isoja rättejä ei enää taivaalta tullut. Vedenpitävistä kengistä huolimatta jalat eivät yllättäen pysyneet kuivina. Tuon loskakerroksen takia ei aina nähnyt, jos loskan alla olikin vesilätäkkö. Mutta... sen sijaan että olisin ärsyyntynyt kelistä, nauroin itselleni. Paljon paremmilla keleillä jätä menemättä ja nyt oli sitten pakko päästä juoksemaan. :D

Sykkeet ovat viime lenkeillä huidelleen aika korkealla, joten tänään päätin, että menkööt vaikka mummot rollaattoreiden kanssa ohi, mutta syke ei saa nousta yli 150. Onnistui! Vauhti oli kyllä hiljainen, mutta keskisyke jäi 141 ja välillä pystyin jopa kiristämään vauhtia, kun syke laski melkein 120:en.

Lenkin jälkeen kävin katsomassa polkupyörääni pyörävarastossa. Kunhan tuo loska häviää kaduilta (loppuviikoksi on luvattu poutaa!), vien pyörän tällä viikolla huoltoon, että se on valmiina pyöräilykauden avaamiseen :) Kohta, kohta, kohta....!

Tänään muistin punnertaakin. Jes!

Virkistynyt ja rento Aku!

Onpas mukava viikonloppu takana! Pienestä univelasta huolimatta olen täynnä tarmoa kohtaamaan uuden viikon mukanaan tuomat haasteet. Näiden reissujen jälkeen muistan aina olla kiitollinen, kuinka mukavia työkavereita minulla onkaan. Vaikka työtehtävät eivät aina kaikkein mukavimpia olekaan, niin työssäjaksamista auttaa paljon, kun meidän työyhteisössämme on niin hyvä henki. :)

Perjantai- ja lauantai-iltoina rentouduimme, mutta lauantaina päivällä suurin osa suuntasi Tahkon rinteisiin. Minä lähdin yhden työkaverin kanssa hiihtämään. Aamukahvipöydässä mietin vielä, että jos tänään hiihtelisin vain helppoja sinisiä latuja pitkin. Kun tämä työkaveri soitti ja kysyi, että lähdetäänkö kiertämään Tahkovuori, vastasin heti, että mennään vaan ;) Kyseisellä retkiladulla riittää korkeuseroja. Latu lähtee järvenjäältä ja viiden kilometrin hiihdon jälkeen voi katsella samaista järveä melkoisen paljon korkeammalta. Alun nousut olivat vielä hyvässä kunnossa, mutta matkan edetessä lumi alkoi kostumaan ja sukset eivät ihan hirveästi luistaneet. Puolen välin tasaisilla osuuksilla oli vastatuuli. Useampaan kertaan pysähdyimme levähtämään ja toteamaan, että onpas raskasta. Kun pääsimme takaisin mökille, olimme aika poikki, mutta tyytyväisiä, että ei mennyt koko viikonloppu ihan hunningolla.

Viikonlopun hintana vaaka näytti aamulla 73,8 kiloa. Tuossa on enemmän tai vähemmän turvotusta, joten en kirjaa tuotakaan "virallisesti" mihinkään. Maanantaiaamu ei ole kaikkein paras punnitusaika, koska viikonlopun syömiset eivät ole niin vakiot kuin viikolla. Tosin aika harvoin on sellainen aika, että mitään epävarmuustekijöitä ei olisi.

Viikon liikunnat:



Yllättävän paljon liikuntasuorituksia ottaen huomioon, että viime viikolla oli kiireitä ihan riittämiin. Lauantain hiihto jää todennäköisesti tämän talven viimeiseksi. Päivät alkavat olla jo sen verran lämpöisiä, että juoksubaanat kutsuvat puoleensa. Punnerrukset puuttuvat. Tällä viikolla taas ryhdistäydyn ja jatkan viikkoa kolme - edelleen :)

Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu
Ti: Elixia Power
Ke: lepo
To: juoksu
Pe: lepo
La: kävely/juoksu/kuntosali
Su: juoksu

Juuri tällä hetkellä keli näyttää kyllä aika jännältä. Saa nähdä, saanko itseni kammettua pihalle, kun kotiin pääsen.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Vapautuminen

Argh... alkuviikko meni ihan hyvin, mutta nyt on kaksi päivää mennyt k***ä otsassa. Meillä tehdään asunnon takuukorjauksia ja ne meinaa käydä tällaisen siisteysintoilijan hermoille oikein kunnolla. Muutenkin on ollut vähän huonoja päiviä. On ottanut päähän niin syvästi, että välillä tuli itku. Syytän hormoneja ;) Eilen oli tarkoitus mennä juoksemaan, mutta lääkitsin pahaa mieltäni jäätelöllä. Ei välttämättä kaikkein järkevintä, mutta auttoi :)

Tänään olin fiksumpi (ja en-ihan-niin-huonolla tuulella kuin eilen) ja lähdin juoksemaan. Sekin toimi! :) Ensimmäistä kertaa tänä keväänä en laittanut juoksutrikoiden alle aluskerraston housuja. Tuli vapautunut tunne. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä haistoin kevään. Puhun aina hajusta, mutta tuo tunne keväästä taitaa tulla valoisista illoista, plussan puolella olevasta lämpötilasta ja jäästä hohkaavasta kylmyydestä. Näyttää vielä ihan talvelta, mutta silti jostain sieltä jään ja lumen alta tulee merkkejä, että kohta alkaa taas kasvukausi :) Kadut olivat vielä aika jäässä, mutta annoin silti itselleni luvan juosta muutaman pätkän vähän lujempaa. Se oli kivaa! :)

Kopioin välilehteen Juoksufoorumin Puolimaraton läpi -ohjelman, jota aion pitää kevään aikana punaisena lankana juoksuharjoittelussa. Pilkulleen en ehdi ohjelmaa seuraamaan, mutta jos nyt edes pääosin pystyisin harjoitukset toteuttamaan. Tällä hetkellä olen viikossa kaksi, jonka aikana pitäisi tehdä neljä juoksuharjoitusta. Huomenna lähdemme työporukalla Tahkolle, joten tämän viikon juoksut jäävät kahteen kertaan. Tahkolle otan sukset mukaan, joten lauantaina suuntaan mahdollisesti kevään viimeiselle hiihtolenkille. Alkoholista tulee viikonlopun aikana muutama ylimääräinen kalori (yleensähän niitä ei tule minulle juuri ollenkaan), mutta aion pitää siitä huolimatta hauskaa. Minulla on tapana pitää kontrolli juomisen suhteen. Älkää siis huoliko ;)

Odotan innolla katujen sulamista, jotta voisin kaivaa pyörän varastosta ja aloittaa työmatkapyöräilyn. On vapauttavaa, kun olen täysin vapaa bussiaikatauluista :) Toivon, että viimeistään pääsiäisen jälkeen pääsisin hyppäämään pyörän satulaan. Ainakin tällä hetkellä näyttää hyvältä sen suhteen.

Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua! :)

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Jumii

Paino tänä aamuna 72,9 kiloa. Viikko viikolta naurattaa vaan enemmän tämä jumittaminen :D

Keksin muuten ratkaisun molempiin alkuviikon aikatauluongelmiin ja pääsen hyvillä mielin liikkumaan. Olen melkoinen stressaajatyyppi, jos ajatuksissa on, että joku asia ei mene kuten tahtoisin. Siksi minulla täytyy olla etukäteen hyvä suunnitelma, jonka mukaan edetä.

Kävin tänään juoksemassa ennen kokousta. Lähdin suoraan töistä ja kävin lenkin jälkeen töissä suihkussa. Aikaa oli juuri sopivasti. Helppoa, eikö totta?! :) Tunsin itseni kovin urheilulliseksi, kun lähdin lenkille Tampereen keskustasta. Melkoinen tuuli riepotti matkalla. Kevättä on ilmassa, koska tuulesta huolimatta ei käynyt mielessäkään, että olisi kylmä. Takaisinpäin jolkotellessa piti painaa välillä leuka rintaan ja painua kohti vastatuulta. Lenkille kertyi mittaa 5,5 kilometriä ja jalan alle löytyi kaikkea mahdollista alustaa, mitä tähän aikaan vuodesta vain on tarjollaa. Täysin sulia ja kuivia asfalttiteitä löytyi yllättävän paljon. <3 Hiekoitushiekkoja ei sentään oltu vielä harjattu pois. Loskaa ja vesilätäköitä riitti ainakin omiin tarpeisiin. Niistä en niin välitä, mutta onneksi kengät pitivät vettä. Täysin jäistäkin tienpintaa oli varjoisissa paikoissa. Juoksu ei ollut erityisen rentoa ja vaikka yritin pitää vauhdin hiljaisena, syke ei pysynyt aisoissa. Lopulta en yrittänytkään. En voi väittää, että juuri nyt nauttisin juoksulenkeistä, mutta yritän muistuttaa itselleni, että kun nyt vähän kärsin, niin keväämmällä on helpompaa.

Wau! Blogillani on jo 20 lukijaa :) Kiitokset teille kaikille! Järjestän tässä kevään mittaan arvonnan, kunhan keksin jotain kivaa palkinnoksi. Veikkaisin, että palkinto liittyy joka tapauksessa jotenkin juoksuun ;)

Aurinkoista viikon alkua!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Hyvä Kappa! :)

Huh huh... Olipas jännittävä lopetus ampumahiihdon MM-kisoille! :) Kisathan eivät tähän mennessä ole menneet suomalaisilta niin hyvin kuin on odotettu. Kaisa Mäkäräinen sai kuitenkin käännettyä alavireiset kisat plussan puolelle yhteislähdön pronssimitalilla. Hienosti venytty! Itsestäni ei olisi ikinä ampumahiihtäjäksi. Niin hirveästi kädet tärisivät ampumapaikalla, vaikka metriäkään en ole itse hiihtänyt :D

Sen verran Kaisan taistelu minuun vaikutti, että päätin taistella läpi punnerrusviikon kolmannen päivän. Olin jo päättänyt, että en punnerra ;) Olen hinkannut tuota kolmosviikkoa jo aika pitkään, mutta taidan uusia sen vielä kerran.

Menneen viikon liikunnat:


Hieman jäivät vähäisemmiksi kuin ajattelin, mutta torstaille ja perjantaille tuli ihan miellyttäviä kiireitä, joiden takia en liikkumaan ehtinyt. Jos lenkki jää välistä työkiireiden takia, harmittaa enemmän. Eilen lauantaina otin vähän takaisin ja tein kaksi harjoitusta. Aamupäivällä kävin Powerissa. Viikon takainen hiihto tuntui vielä etureisissä ja yläkropassa, joten osittain hieman helpotin painoissa. Askelkyykyt tein kokonaan ilman lisäpainoja, mikä tekee välillä ihan hyvää. Levytanko harteilla vääntää asentoa vähän toispuoleiseksi, joten ilman painoja saa haettua hyvän asennon. Kun keli oli hyvä, päätin lähteä iltapäivästä vielä juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli juosta noin 45 minuuttia. Ajattelin kuitenkin tehdä vähän pidemmän lenkin, kun ehdin lopultakin lähteä. Hieman nivuset muistuttelivat itsestään juoksun jälkeen. Johtuneeko sitten juoksutaosta vai sohjoisesta kelistä?! Tänään kävin kävelemässä Siilinkarilla, mutta sitä en harjoituspäiväkirjaan merkinnyt, kun pääosin aika meni auringossa paistatellessa. Sohjossa tarpominen kävi kyllä ihan treenistä :)

Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:

Ma: juoksu
Ti: Power
Ke: juoksu
To: juoksu tai jotain muuta
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: lepo

Maanantai ja tiistai ovat haasteellisia liikunnan suhteen. Huomenna kokoustan töiden jälkeen ja olen kotona todennäköisesti vasta seitsemän pintaan. Elättelen kuitenkin toiveita, että malttaisin lähteä sen jälkeen vielä lyhyelle juoksulenkille. Tiistaina olen menossa katsomaan jääkiekkoa. Jumppa sopisi aikatauluun hyvin, mutta minua häiritsee ottaa jumppakassi mukaan jäähallliin. Kyllä ihmisellä osaa olla vaikeaa! ;) Perjantaina lähdemme työporukalla viikonlopuksi Tahkolle. Perjantai ja sunnuntai menevät matkustaessa. Vähän kelistä riippuen lauantaina on luvassa ulkoilua.

Muutoin tällä viikolla on ollut havaittavissa kevätväsymystä. Toisaalta olen innoissani, että kevät on tulossa. Toisaalta tunnen suunnatonta haikeutta, että talvi on ohi. Varsinkin kun se jäi mielestäni vähän turhan lyhyeksi. Kun lisäksi nämä sohjokelit eivät suuremmin ylennä mieltäni, tekisi mieli siirtyä ajassa kuukausi taaksepäin tai saman verran eteenpäin. Minussa on herännyt myös jonkinlainen shoppailuhimo. Tekisi mieli ostoksille, vaikka en tarvitse mitään. Ilmeisesti yritän piristää sillä mieltäni. Toistaiseksi olen onnistunut voittamaan himoni, koska en todellakaan tarvitse mitään. Toisaalta sama mieliala olisi voinut myös herättää herkkuhimon, joten minun kannaltani on ehkä parempi, jos mieliala kohenee uudella paidalla.

Miellyttävää sunnuntai-iltaa ja hyvää mieltä viikon alkuun!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Money, money, money

Sain Martsulta ja Bregolta haasteen miettiä viisi asiaa, jotka tekisin, jos minulla olisi käytössä kaikki maailman raha. Ensin tämä tuntui tosi hankalalta. Varsinkin keksiä jotain muuta kuin ostaisin itselleni asunnon, auton ja täyden vaatekaapin. Mutta kyllä niitä ideoita sitten syntyi :)

1. Rakentaisin energiatehokkaan talon kaikilla herkuilla. Tarpeeksi iso piha, saunaosasto ja kunnon kuntosali tietysti. Sijainti hyvien ulkoilumaastojen vieressä.

2. Ostaisin läheisilleni, mitä he vain tarvitsevat. Muutama asuntolaina menisi maksuun ja pari uutta autoa ostaisin, ainakin.

3. Oma Personal trainer ja kaikki riittävän liikunnan vaatimat tykötarpeet. Tai no, mullahan on se sali ;) Lisäksi voisin harkita töistä jättäytymistä vuodeksi ja kokeilla ammattiurheilijan elämää :)

4. Lahjoittaisin rahaa valtiolle ja kunnille, että terveys- ja liikuntapalvelut saadaan kuntoon. Kouluihin lisää liikuntaa, laitosruokailut kuntoon ja vanhuksille aktiviteetteja. Lisäksi lahjoittaisin rahaa, ettei suomalaisen huippu-urheilun tarvitse valittaa sen puutetta.

5. Lähtisin tulevana kesänä katsomaan sekä jalkapallon EM-kisoja että olympialaisia.

Kaikki ongelmia ei saa rahalla kuntoon, mutta kyllä se monessa kohtaa auttaa.

Tunnustuksia

Kivoja tunnustuksia on sadellut viime aikoina :)

***

Sain KatjaEmilialta ihanan tunnustuksen. Lämpimät kiitokset! (En olen sydämien enkä punaisen suurin ystävä, mutta jostain syystä tuo kuva miellyttää minua suuresti.)






Tunnustuksen sääntöihin kuuluu, että saajan pitää:
- kertoa linkin kera keneltä tunnustuksen sai (check!)
- paljastettava seitsemän faktaa itsestään (huh.. on taas vaikeeta ;)
- laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin. (15 on aika paljon :)


1. Olen porukassa yksi jätkistä, vaikka usein muistutan pilke silmäkulmassa, että naiset ovat se viisaampi sukupuoli ;)
2. Minun pitäisi opetella enemmän elämään hetkessä.
3. Olen isin tyttö.
4. Olen edennyt rekkaribongauksessa ja nyt etsin numeroa 29 :D
5. Tarvitsen säännöllisesti ruokaa. Olen nälkäisenä tosi kiukkuinen.
6. Tykkään listoista ja kaavioista, mutta unohdan usein niiden päivittämisen. 7. Olen aamuvirkku ja illan torkku.


Tahdon jakaa tämän tunnustuksen . Osa on varmaankin saanut tämän jo muualta, mutta en jaksanut lähteä sitä tarkistamaan. Sitä paitsi ei kai missää sanota, ettei tunnusta saisi antaa sellaiselle, joka sen on jo saanut :) En nyt mainitse tässä kuitenkaan niitä, joille jaoin edellisen tunnustukseni. Olette ihania edelleen ;)

- Pudotuspeli Blueberry 
- Kadonnutta vyötäröä metsästämässä Hiilarihirmu
- Liian läski lentämään Kupariperhonen
- Sateenvarjomies

***

Toisen tunnustuksen sain FaerieS:ltä. Kiitos kaunis! :)



Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!
Viisi blogia, jotka tahdon tässä mainita: 

- Laiskurin juoksublogi
- The more you give Niina
- Norsuemo laihduttaa  
- Hyvinvoiva Martsu 
- 2011-2014 upeaa elämää Sari


(Pahoitteluni, jos blogien tai bloggareiden nimiin tuli pahoja kirjoitusvirheitä, mutta jostain syystä tänään tuntuu olevan täysin mahdotonta kirjoittaa oikein ;)

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Juoksua ja jumppaa

Kävin eilen rennolla palauttelulenkillä. Juoksu on liikeradoiltaan erilaista verrattuna luisteluhiihtoon, joten se sujui yllättävän rennosti. Alamäessä tärähdys pakaralihaksissa vähän muistutti, että lihaksissa on jotain tuntemuksia, mutta muuten ei mitään. Kaiken kaikkiaan palautuminen hiihdosta on käynyt yllättävän helposti. Oikeastaan harmittaa, että en ollut maanantaina sen enempää jumissa ;) Olenko oikeasti tehnyt mitään, kun mikään paikka ei ole kipeä?! Sellaista yleistä jäykkyyttä oli läpi kropan, mutta mikään paikka ei erityisesti ole kipeä.

Koin iloisen yllätyksen vetäessäni eilen hiihtohousuja jalkaan juoksua varten. Muistan, kun marraskuussa kokeilin niitä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Housut olivat takapuolen kohdalta tiukat. Ei sillä tavalla, että tarvitsisi pelätä niiden ratkeavan, mutta epämukavat. Voihan olla, että housut ovat venyneet, mutta tahdon uskoa, että vaikka paino on talven ajan junnannut paikallaan, jonkinlaista kiinteytymistä on tapahtunut. Lisäksi mielestäni kasvoni näyttävät kapeammilta. Kokemuksesta tiedän, että painoni ollessa 70-75 kiloa, kasvonpiirteeni muuttuvat kaikkein selvimmin. Silloin poskipääni tulevat esiin, eli poskiluun alle ilmestyy kuoppa tai vako (siis se varjostus, jota yritetään tehdä usein meikillä). Sillä on melkoinne vaikutus ulkonäköön. Mielestäni tuo vako on syventynyt. Jes! :)

Viime viikolla toteutin yhden unelmani: aloitin uran liikunnanohjaajana :) Eli siis aloin vetää töissä kerran viikossa taukojumppaa. Viime vuonna niska- ja hartiakivuista johtuneet sairauspoissaolot olivat lisääntyneet hälyyttävästi. Niinpä tyky-ryhmässä oli puhuttu ohjatun taukojumpan aloittamisesta uudelleen. Muutama vuosi sitten meillä oli sitä säännöllisesti, mutta vetäjän vaihtaessa työpaikkaa perinne katkesi. Olen oikein tyytyväinen, että juuri minua pyydettiin tuohon :) Vaikka jännitänkin tuollaista esiintymistä. Tänään yksi työkaveri tuli kiittämään, että tosi kiva, kun viitsin järjestää tällaista. Sydäntä lämmittää! :) Sitä paitsi tosi hyvä itsellekin, että tulee edes kerran viikossa verryteltyä selkää kunnolla. Jos teillä on hyviä jumppavinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan ;)

Te naiset, jotka ette vielä ole ilmoittautuneet Varala-maratonille, huomenna kannattaa aktivoitua. Naistenpäivän kunniaksi huomenna ilmoittautuvien naisten kesken arvotaan 5 paria Juoksija-lehden juoksukäsineitä. Maaliskuun ajan on lisäksi vielä voimassa halvempi osallistumismaksu. Muistuttaisin vielä, että jos nyt ilmoittaudut puolimaratonille ja kesänä aikana tuntuu, että matka on liian pitkä, niin ilmoittautumisen vaihtaminen kympille pitäisi onnistua pelkällä ilmoituksella. Jos tahdot fiilistellä kesätunnelmia, niin käy katsomassa reittivideo em. nettisivuilta. Vihreää! <3 Joko olet ilmoittautunut vai vieläkö harkitset osallistumista? ;)

Tuosta Varala-maratonista innostuneena rupesin katselemaan Tampere-puolimaratonin nettisivuja. Kyseessä on viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma, joka osui Kalevan kierroksen suunnistuksen kanssa samalle viikonlopulle, joten en kiinnostuksesta huolimatta päässyt osallistumaan. Tänä vuonna tuo on kolme viikkoa Varala-maratonin jälkeen ja viikkoa ennen suunnistusta, eli periaatteessa olisi mahdollista osallistua. Hmm... Saatte sanoa hulluksi :D

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hengissä

Kuten lupailin, niin olin hiljaa viime viikolla. Ei ollut oikein mitään kerrottavaa. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka selvisin lopultakin punnerrushaasteen kolmannen viikon kaikista kolmesta harjoituskerrasta. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka olisi tehnyt hirveästi mieli jo juoksemaan (paitsi kun katsoin pihalla olevia loskakasoja). Olisin voinut kertoa, kuinka paniikki tulevasta hiihdosta lisääntyi viikonloppua kohden. Maltoin kuitenkin mieleni ja otin viime viikon hyvin kevyesti liikunnan suhteen ja riittävän raskaasti ruokailujen puolesta.

Viime viikon liikunnat:



Puoli-Pirkka... 45 km luisteluhiihtoa... Selvisin! Keli oli aivan loistava: aurinko paistoi, mutta lumi pysyi koko matkan pakkasen puolella. Ensimmäinen puolisko meni hyvin. 26 kilometrin kohdalla alkoivat jalat kramppailla. O-ou.... Vielä melkein puolet matkasta jäljellä. Onneksi olin varautunut ja minulla oli lääkettä tämän varalle. Jokaisessa ylämäessä etureisissä tuntui, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin. Onneksi tuossa vaiheessa kaikki pisimmät mäet oli jo kivuttu ylös, joten uskoin, että voin selvitä maaliin. Tsemppasin itseäni, että olen selvinnyt tosi hienosti tähän asti ja että enää ei matkaa ole pitkälti. Viimeiset kymmenen kilometriä oli merkitty kilometrin välein ja jokainen kilometrikyltti tuntui hyvältä. Loppu tuli taas hirveän kovaa. "Maaliin 3 km" -kyltti sai kaikki kivut häviämään ja tuntui, että lensin suksilla. Lähtiessä salainen tavoitteeni oli alittaa neljä tuntia. Viime vuonna aikani oli 4:12. Puolessa matkassa olin vielä hyvin aikataulussa, mutta ensimmäisten kramppien kohdalla ainut ajatus oli selvitä maaliin, ajasta viis. Kun pysäytin kellon maalissa, se näytti 3:48:10. Sillä hetkellä tuntui uskomattomalta. Olin selvinnyt kaikkien vaikeuksien läpi maaliin loistavassa ajassa! Paransin viimevuotista aikaa lähes 25 minuuttia. Mihin olisinkaan pystynyt ilman kramppeja?! :) Itsetunto sai taas kummasti boostia.

Päivitin Facebookiin hiihdon jälkeen: "Hengissä ja maalissa!". Ajatukseni oli, että sen verran sisukkaasti päätin tuosta selvitä, että kuolema olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto ja keskeyttäminen vasta toinen ;)

Kun lähdin ajelemaan Vermon raviradalta kotiinpäin, Suomipopilta tuli Edu Kettusen Kone älä hyydy. Ensin hyrähdin nauramaan. Niin hyvin se osui hiihdon aikaiseen tilanteeseeni. Naurun jälkeen tulivat kyyneleet. Jokaisen pitäisi päästä kokemaan se tunne, kun on ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista, johon ei uskonut kykenevänsä.

Liikunnan tuomaan hyvänolontunteeseen voi jäädä koukkuun, aivan kuten huumeisiin. Lisäksi noissa kilpailutapahtumissa on jotain hyvin huumaavaa. Onneksi Kalevan kierroksen juoksuun on enää 12 viikkoa ;)

Paino oli muuten tänä aamuna 71,9 kiloa. Ajattelin, että käyn vaa'alla, mutta en pidä numerosta sen suurempaa meteliä, koska sen taustalla on niin suuria kysymysmerkkejä: viime viikon tankkaus, hiihdon jälkeinen nestehukka ja -tankkaus, lihasten mahdollinen nesteiden kerääminen... Yllättävän normaali vaakalukema, mutta käyn (jos muistan) jossain vaiheessa viikkoa uudelleen vaa'alla ja katson, mihinpäin tuo alkaa kehittyä.