sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joululahja

Täytyy tulla ihan kuvan kanssa näyttämään, mitä joulupukki minulle toi. Äitiltä sain lahjakortin rakennekynsien laittoon, koska hänen työkaverinsa oli käynyt kurssin. Perjantaina kävin lahjakortin lunastamassa. Kyllähän noissa kesti, mutta hienot tuli.



Hieman omituiselta tuntuu, kun omiin kynsiin tuli muutama milli lisää pituutta. Periaatteessa kaikki on ainakin tähän asti onnistunut ihan normaalisti. Omat kynteni ovat varsinkin talvella niin kuivat, että kovin pitkiksi en niitä saa kasvatettua. Paremmin nämä kestävät, mutta silti jokaisen kopsahduksen jälkeen tulee säikähdettyä, että lähtikö tippi nyt irti. Kai näihinkin tottuu, mutta nyt tuntuisi parhaalta, että saisin omat kynnet kasvatettua sen verran pitkiksi, että geelin vois laittaa vain oman kynnen pintaan. Tuo kiilto ja sen ja "lakkauksen" pysyvyys ovat aivan ihanat. Ainakin minulla normilakkauksen pinta naarmuuntuu, vaikka sen saisi siististi kuivatettuakin. Lisäksi oma kynsi olisi geelin suojassa huomattavasti paljon kestävämpi eikä lohkeilisi ihan jatkuvasti. Tietysti täytyy vähän seurata, kuinka tiheästi nämä vaativat huoltoa.

Pakko myöntää, että vaikka nämä näyttävätkin ihanilta, mietin, että ovatko nämä minulle vähän turhan turhamaiset. Olen yleensä ennemmin poikamainen kuin "prinsessa". Jos pitää valita käytännöllisyyden ja ulkonäön väliltä, niin minun mielestä vaihtoehtoja on vain yksi. :)

torstai 27. joulukuuta 2012

Arvonta taasen kerran

Lieko joulupukki ollut asialla vai postittajilla ollut joulumieltä, mutta sain ennen joulua kaksi kappaletta uutta Juoksija-lehteä. Molemmat omalla asiakasnumerolla varustettuna, mutta vain toisen liitteenä oli ensi vuoden Juoksija-kortti. Lisäksi joulukuun numeron liitteenä tuli Juoksijan harjoituspäiväkirja.

Koska en tarvitse samaa lehteä kahtena kappaleena, ajattelin antaa toisen niistä pois. Eli siis arvontaan voi osallistua tämän tekstin kommenttikentässä. Kerro paras talvinen juoksuvinkkisi tai vaihdatko juoksemisen lumen tultua muuhun liikuntaan. Laitan lehden postiin vasta joululoman jälkeen, joten aikaa osallistua on 1.1.2013 klo 18.00 asti.


Kannen mukaan lehti sisältää mm. seuraavia aiheita:
  • Vinkit talvijuoksuun 
  • Juoksua musiikin rytmeissä 
  • Lihaskalvot auki hieromalla 
  • Juokseva sellisti Eicca Toppinen 
  • Erilainen New York
Lisäksi mukaan lähtee tottakai tuo harjoituspäiväkirja.

Onnea arvontaan!

Joulutunnelmia

Joulu tuli ja joulu meni. Kivaa oli, mutta onneksi se kestää vain tuon kolme päivää. Aika perinteinen joulu oli tänäkin vuonna, eli se sisälsi hyvää ruokaa, läheisten seuraa, joulukirkkoa, lahjoja, saunaa, pakkasta, aurinkoa, lumisia maisemia ja sairastelua. Sain perinteisen jouluflunssan jo pari päivää ennen joululoman alkua. Kävin töissä, mutta kurkku oli kipeä ja nenäliinoja kului. Kuumetta ei noussut ja olo oli muutenkin ihan kohtuullinen. Aatonaattona käytiin pelaamassa lentopalloakin, eikä olo siitä huonontunut, jos ei parantunutkaan. Viikon verran maltoin lepäillä, mutta eilen tapaninpäivänä kyllästyin sisällä möllöttämiseen. Kävimme äitin kanssa leppoisalla sauvakävelylenkillä. Facebookin kuulumisten perusteella kaupungeissa joulukinkun sulattelijat olivat täyttäneet jo salit, mutta täällä maalla ei tiellä ruuhkaa näkynyt. Iltasella iskä painosti vielä hiihtolenkille, joten sairausloma tuli "virallisesti" lopetettua. Eikä flunssakaan ottanut takapakkia. Tänään lähden kokeilemaan taas luistelua radalle. Kalevan kierroksen luisteluun ei ole kuin kuukausi, enkä ole tainnu olla terien päällä sitten viime tammikuun. Lahjattomat harjoittelee, vai miten se sanonta meni... :P

Jouluna on helpompi sairastaa, koska television tarjonta on parempaa ja monipuolisempaa kuin muulloin. Hyviä elokuvia on riittänyt koko pyhiksi: Harry Pottereita, Niskavuoria, Hohto, Evita... Hieman puolikuntoisena minulla on lisäksi ollut oikeasti aikaa pysähtyä ja katsoa elokuvia. Kotona vajaan tunnin televisiosarjan jakso on siinä rajoilla, maltanko kerralla katsoa sen. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen huomaan jonkun pölykoiran tai vaatekasan ja päädyn siivoamaan telkkarin pyöriessä taustalla. Keskittymiskyvyttömyys on yksi heikkouksistani. Yleensä katson ne harvat ohjelmat, joita oikeasti seuraan, Elisa Viihteen boksilta, koska harvoin ehdin katsoa niitä silloin kun aika on. Urheilu on ainut, joka täytyy nähdä suorana. Tallennuksissa on lisäksi se hyvä puoli, että saan hyppiä mainoskatkojen yli.

Ilmeisesti olen ollut tänäkin vuonna ihan kiltti, koska joulupukki muisti kivoilla lahjoilla. Kirjoja ja käyttökosmetiikkaa saan joka vuosi. Huomenna menen lunastamaan yhden lahjani, johon lupaan palata silloin kuvien kera. :) Itse ostamani lahjatkin tuntuivat osuvan tänä vuonna aika kivasti kohdilleen.

Vuodenvaihde lähenee, joten jotain lupauksia olisi kiva keksiä. Ideoita?

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulutoivotus

 
Tänä jouluna
toivon sinulle
kynttilän valoa,
lyhdyn lämpöä,
tähtien tuiketta.

Toivon valoa tulevaan,
iloa sydämeen,
rauhaa mieleen,
levollisuutta ja hyvää oloa.

Toivon joulun tuoksua,
parhaita muistoja,
leikkimieltä ja
syttyviä säveliä.

Toivon unelmia todeksi,
tähtikaaria,
oikeita polkuja
tunnistaa omaksi.

Toivon aikaa pysähtyä,
kuulla hiljaisuus,
sisimpäsi voima,
löytää joulu sydämestä. 

Oikein ihanaa joulua ja reipasta vuoden loppua!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Elämisen ihanuus ja kurjuus

Huh... ensimmäinen loman jälkeinen viikko on takana. En tiedä, johtuuko joulun läheisyydestä vai menneestä lomasta, mutta tällä viikolla olen ollut aika saamaton - tai kaunistelematta voi sanoa, että laiska. Töissä on ollut tosi tukkoista koko viikon ajan. En tiedä, mikä mättää, mutta tuntuu, etten saa oikein mitään aikaiseksi. Muutaman kerran olen jo avannut tyhjän blogitekstin kirjoittaakseni hiihtoreissusta, mutta joka kerta teksti on jäänyt syntymättä. Liikuntatilasto näyttää puhdasta nollaa. Toisaalta olen siivonnut, hoitanut viimeisetkin joululahjat kaupasta kotiin ja pakettiin ja viettänyt aikaa ihmisten kanssa. Töiden takia olen potenut huonoa omaatuntoa, joten päätin, että vaikka liikunnat jäisivätkin, niin en siitä stressaa. Viikko ilman liikuntaa pitäisi olla katastrofi, mutta koska tiedän, että tämä vaihde ei tule jäämään päälle, ei se pelota minua ollenkaan. Hiljennyn jouluun jo näin etukäteen!

Joulun aikaan olen välipäivät vapaalla, eli siis lähes puolitoista viikkoa putkeen. Menen viettämään vapaita kotikotiin ja koska äiti ja iskäkin ovat vapaalla, tiedän, että liikuntaa tulee kertymään. Ehkä ehdin jopa kummipojan kanssa pulkkamäkeen. Lisäksi vuoden 2013 alku on liikunnallisesti niin hykerryttävä, että en malttaisi odottaa: ensimmäiset PT-tapaamiset on jo sovittu ja lisäksi ajattelin osallistua Elixian tarjoamaan hiihtokouluun.

Jossain vaiheessa viikkoa ajattelin, että olen tulossa kipeäksi. Olin jatkuvasti kovin palelevainen. Yleensä kärsin enemminkin liiasta kuumuudesta. Lisäksi nenän limakalvot ja silmät vuosivat jatkuvasti kuivuuttaan, mutta ilmeisesti se johtuu vain kuivasta toimistoilmasta. Talvi on ihanaa aikaa. Siitä nauttiminen vaatii vain silmätippoja, nenäsumutetta ja huoneilmankostuttimen.

Vaikka tällä viikolla liikunnat ovat jääneet, itsenäisyyspäiväviikolla liikuntaa kertyi sitäkin enemmän:


Hiihtoa kertyi yhteensä 124,8 kilometriä ja 13 tuntia 54 minuuttia 34 sekuntia. Kelit olivat suosiollisia ja latuja auki enemmän kuin koskaan minun ensilumenleireillä. Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva viikko. Ainakin sen perusteella voin sanoa, että voisin alkaa täysipäiväiseksi urheilijaksi: päiviin kuuluisi vain harjoittelua, syömistä ja lepäämistä. ;) Vitsi vitsinä, se on totista työtä, johon ei ihan kuka tahansa pysty. Lahjakkuutta minulla ei ole tippaakaan, joten en todellakaan voi tietää, olisiko minusta siihen rääkkiin ja kurinalaiseen elämään.

Alla muutamia kuvia Saariselältä.

Aurinko Kaunispään huipulla
Kovinkaan montaa kertaa en aurinkoa viikon aikana nähnyt, koska keli oli pääasiassa pilvinen. Kuva on otettu maanantaina, joka oli viikon selkein ja kylmin päivä. Eli siis pilvisyys on hyvä asia. Auringon alla näkyvä lumipölly tulee lumen tykityksestä. Vaikea eritellä, onko kuvassa auringonnousu vai -lasku, koska niiden välillä oli eroa alle tunti. Valoisa aika ei siis ollut pitkä, mutta luminen ympäristö teki pimeyden pehmeäksi ja miellyttäväksi. Tykkäsin! Oli pienoinen järkytys palata Tampereelle, kun tajusin, että ei täällä ole ollenkaan pimeää. Valosaaste on noussut viime vuosina yhä enenevissä määrin puheisiin. Minä olen aivan varma, että sillä on negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.

Kaunispään huipulta näkyy kauas
Kun kiipesimme Kaunispään huipulle, sanoin Äitille, että täällä tuntuu kuin olisin maailman katolla. En kyllästy noihin maisemiin koskaan.

Kaunispäältä laskee alas Suomen pisin pulkkamäki. Otin taskuun muovipussin, jolla yritin laskea mäen alas, mutta se ei oikein luistanut. Ensi kerralla raahaan pulkan mukanani ja tulen vauhdilla alas. :D

Saariselän arkkitehtuuria
Juurikin tuon tykkilumen ansiosta puihin kertyy lunta aivan eri tavalla kuin pelkästään härmistymällä tai satamalla. Lumisista puista minulla on joka vuodelta kuvia, enkä ikinä kyllästy ihailemaan niitä. 

Ahopään huipulla

Viimeisenä päivänä kiipeisin Ahopään ja Kaunispään huipuille suksilla. Ahopäälle nouseminen oli mukavan nautinnollista. Kaunispäälle nousu on pitempi ja osin jyrkempi ja siinä vaiheessa minulla oli takana jo koko viikon rasitukset ja samalle lenkillekin jo 20 kilometriä hiihtoa, joten ajattelin sitä omana Tour de Skin loppunousunani. Ihan vähän tuuletin, kun pääsin ylös. :)

Sama näkymä Kaunispään huipulta salamalla...

...ja ilman salamaa.
Todellisuus valoisuudesta oli jotain tuolta väliltä. Näköjään kahden tunturin yli kiipeäminen sai kädet vähän täräjämään. Kolmesta kuvasta tuo viimeinen on kaikkein vähiten tärähtänyt. :D

Oli mukava palata etelään, kun täälläkin oli jo lunta. Itse asiassa jouduimme työntämään auton palatessa pihaan, koska iskä oli unohtanut sopia kotitien aurauksesta. ;)

Kuinka moni tämän tekstin lukijoista on jo päässyt näillä lumilla hiihtämään? Kenellä on kova hinku ladulle, mutta vielä ei ole ehtinyt? Toivotan oikein liukkaita kilometrejä. Ainakin tällä hetkellä näyttää parin hyvältä hiihtokelien suhteen.

P.S. Kati, jätin sinulle terveisiä edellisen tekstin kommentteihin.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ilmaiseksi treenaamaan?

Sain tänä aamuna viestin, että olen osallistunut Elixian Voita vuoden treenit neljälle -kisaan, mutta en voittanut. No, voi harmi! ;) Jos kyseessä on ilmainen arvonta, niin täytän monesti lapun. En siksi, että olettaisin voittavani, vaan siksi, että jos en täytä lappua, en ainakaan voita.

Vaikka en voittanutkaan, sain mahdollisuuden kokeilla viikon treenejä ilmaiseksi. Sattuneesta syystä en voi käyttää etua itse, joten lahjoitan sen eteenpäin. Tuolla edulla pääsee treenaamaan viikoksi mihin tahansa Elixia-keskukseen, kunhan aloittaa treenit ennen 1.1.2013. Jos tahdot ja sinulla on aikaa käydä treenaamassa ennen joulua, välipäivinä tai vaikkapa viikolla 1, niin jätä kommentti (ja sähköpostisi/blogisi osoite), jotta voi lähettää koodiin, jolla voit lunastaa viikon treenioikeuden. Jos halukkaita on useampia, niin arvon sen huomenna lauantaina klo 12.00. Pikainen aikataulu, jotta treenaamaan pääsee mahdollisesti jo ensi viikolla.

Keskusten sijainnit ja aikataulut voi käydä katsomassa Elixian nettisivuilta.

torstai 6. joulukuuta 2012

Miten pukeudun hiihtolenkille?

Tällä viikolla pakkanen on päässyt puremaan ympäri Suomenmaan. Pakkanen ei ole syy lopettaa ulkoliikuntaa, kunhan varusteet ovat kunnolliset. Täällä hiihtolomallakin olemme pohtineet joka aamu, mitä tänään laittaisimme päälle. Siitä sain siis ajatuksen vähän kirjoitella kuvien kanssa, miten yleensä pukeudun hiihtolenkille. Päivänvalon aikaan olin ladulla enkä ole vieläkään opetellut käsittelemään ottamiani kuvian, joten pahoittelen kuvien huonoa laatua.

Hiihtopukeutuminen on välillä vähän hankalaa. Kaikki suuret lihasryhmät työskentelevät hiihtäessä, joten liikunta pitää periaatteessa kehon lämpimänä. Pitkissä laskuissa käy viima ja lihakset eivät työskentele. Välillä ladun varteen saattaa joutua kävelemään jonkun matkan. Erityisesti lenkin jälkeen hikiseen kroppaan iskee tällöin kova vilu. Varsinkin täällä tunturissa lämpötila saattaa muutaman kilometrin matkalla muuttua jopa yli 5 astetta. Toisaalta liikkuminen liian paksussa vaatetuksessa hikoiluttaa jo ilman liikuntaa ja hankaloittaa raajojen liikettä. Aika usein hiihtopukeutumisessa joutuu tekemään komporomisseja. 


Alusvaatteilla ei paljoa talviurheiluvaatetuksessa voiteta, mutta kaiken voi helposti pilata. Hiihdossa ei hirveästi ylös-alasliikettä tule, joten liivien ei tarvitse olla tukitasoltaan kaikkein suurimpia. Sekä niiden että alushousujen on syytä olla kuitenkin olla jotain teknistä materiaalia, joka päästään hien heti läpi. Puuvillaiset alushousut muuten erinomaisten hiihtovaatteiden alla vievät osan nautinnosta. Uskokaa minua, olen kokeillut!

Myöskin sukat suosittelen valitsemaan lajin mukaan. Hiihtosukissa on vahvikkeita oikeissa kohdissa, joten monot eivät niin herkästi hierrä. Lämpötilan mukaan voi laittaa ohuemmat tai paksummat sukat, tai vaikkapa kahdet päällekkäin. Mummon kutomat villasukat ovat ihanat, mutta ainakaan minun monoihini ne eivät mahdu. :/

Tässä kohtaa kannattaa myös muistaa pukea sykevyö. Joskus olen huomannut sen pöydällä, kun olen vetänyt takkia päälle ja sen pukeminen jälkeenpäin oli hikistä hommaa.


Talvivaatteiden tärkein osa, HIFK-jääkiekkoilijoiden vihaamat, pitkät kalsarit, tai siis tekninen alusasu. Näitä löytyy joko paita-housuyhdistelmänä tai haalarina. Tärkeintä on, että alusasu on istuva, muuten se ei siirrä hikeä riittävän tehokkaasti pois iholta. Itse ostan aika usein näitä esim. kevään alennusmyynneistä. Kuvassa näkyvää Craftin puku on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan hyvä, ja lisäksi se sopii malliltaan minun kropalleni, mutta en ole mitenkään merkkiuskollinen. Itse tykkään aika ohuista kerrastoista. Lämpöä lisään tarvittaessa seuraaviin kerroksiin.


Vuosi sitten tein tämän loistavan löydön, eli Rukkan Windstopper -alusasun. Itselläni on siis pitkähihainen aluspaita ja shortsimalliset housut. Näissä etuosa on Windstopper-kangasta ja takaosa hengittävämpää alusasukangasta. En ymmärrä, miten olen pärjännyt ilman näitä ennen. Maastohiihtoon kuuluvat myös alamäet, joissa laskiessa viima lisää pakkasen purevuutta, joten nämä ovat tarpeelliset myös tyynillä pakkaskeleillä. Suosittelen! Itse käytän näitä lähes koko talven, lukuunottamatta ehkä tyyniä pikkupakkas-/nollakelejä.


Edellä mainitut aluskerrokset puen oikeastaan aina. Kun lämpötila laskee alle -10...-15°C, lisään alus- ja päällyskerroksen väliin microfleecepuvun. Näissä on saatu kohtuullisen ohueen kangaskerrokseen paljon eristävyyttä, joten ei tarvitse tuntea itseään michelin-ukoksi ladulla. Tai no, oikeasti minä kyllä tunnen, mutta en välttämättä näytä. Yksi kerros riittää minulle aina. Jos pakkasta on enemmän, hiihtolenkit jäävät lyhyemmiksi tai kokonaan väliin.


Tämä Haltin hiihtopuku on ollut viime aikoina suosikkini, mutta kaapista löytyy myös muutama Craftin puku, joilla voi myös vähän varioida vaatteiden lämpimyyttä. Tuo turkoosi osa on hieman paksumpaa kangasta kuin musta. Välillä on ollut jännä tunne, kun alamäessä takapuolen kohdalla tai käsivarsien takaosassa hiki jäädyttää aluspuvun ja päälliosan yhteen.

Housuissa pitää mielestäni ehdottomasti olla henkselit, jotta ne pysyvät selän peittona tilanteessa kuin tilanteessa. Myös alempien kerrosten pukemiseen kannattaa käyttää sen verran aikaa, että saumakohdat asettelee huolellisesti.


Kylmällä tai tuulisella saatan vetää päälle tämän toppaliivin.
 

Käsiin löytyy monenpaksuisia hanskoja. Lisäksi käytän alushanskoja (esim. silkistä), jotka paitsi pitävät kädet kuivina, eli lämpöisempinä, ovat myös miellyttävät käsissä. Kosketusnäyttöinen puhelin tai sykemittari toimivat alushanskat kädessä, jos niitä on tarvetta räplätä kesken lenkin. Sormia ei ole palellut koskaan hiihtäessä nuo Sinisalon lobster-hanskat kädessä.

Päähän vedän aina tuubihuivin, koska minulla on herkät korvat. Se pysyy pelkkää pipoa paremmin korvien suojana. Kylmemmillä keleillä käytän tuollaista osittain fleece-tuubia suojaamaan kurkkua. Yleensä riittää kuitenkin ihan tavallinenkin. Kaiken kuorrutteeksi pipo kelin mukaan. Lämpöisemmillä keleillä tai nopeammilla lenkeillä pipo saa olla päältä osin hengittäväkin, mutta liian ohut pipo päässä tuntuu päässä... vähän kuin aivot jäätyisivät. :/ 


Kröhöm... Perinteisen monoissa roikkuu vielä hintalappu. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ostin ne viime keväänä samalla reissulla kuin polkupyöränkin. Monoa ei voi sulloa ihan täyteen sukkaa, koska ilma on se, joka lämmittää. Jos jalat tarvitsevat lisälämmikettä, voi käyttää tuollaisia neopreenisuojia, joiden pitäisi kai suojata jonkun verran myös kastumiselta, mutta sitä en ole vielä "päässyt" kokeilemaan.


Viimeisessä kuvassa vielä muut varusteet, jotka otan hiihtolenkille mukaan. Ilman laseja en hiihdä kuin äärimmäisessä hädässä. Herkät silmät ja viima eivät ole miellyttävä yhdistelmä. Garmin tietysti ranteeseen.

Juomapullovyössä kulkee mukana lämpöisen juoman lisäksi muut tarvittavat, kuten pari geelipussia, nenäliinat ja rahaa latukahvilassa poikkeamisen (tai taksin ;) varalle. Lyhyemmille lenkeille en välttämättä ota juomaa mukaan, mutta yleensä pelaan varman päälle, koska hiihtäessä saattaa energiahukka yllättää joko minut tai kanssahiihtäjän. Tyhjin lihaksin viimeiset kilometrit ovat tuskaisia. Hiihtolenkeillä olen tykännyt tuollaisesta vyöhön integroidusta juomapullosta. Vyön sivussa on siis korkki, josta juodaan. Lisäksi vyön sisäosa on foliota, joten juoma pysyy jonkun verran pidempään lämpimänä.

Miten te pukeudutte talvilenkille? Jäikö minulta puuttumaan jotain? Onko teillä jotain ehdottomia tuotteita, joista ette ikinä luovu?

tiistai 4. joulukuuta 2012

Hiihdon ytimessä

Terveiset Saariselältä! 

Minun piti tänään kirjoittaa, miten ensimmäiset päivät Saariselän-lomalla ovat sujuneet; millainen keli on ollut; miten sukset ovat luistaneet; kuinka monta kilometriä olen hiihtänyt. Tämänpäiväisen hiihtolenkin jälkeen päädyin kuitenkin kirjoittamaan jostain aivan muusta.

Saariselän latukarttaan on nimetty toistakymmentä tunturia, joista Ahopäät on yksi, jonka huippu kurkottaa vähän yli 425 metriin ja jonka yli kulkee myöskin latu. Yleensä pidän tasaisemalla hiihtämisestä, koska se ei ole niin raskasta. :D Kuitenkin tuo tuntureiden yli kipuaminen on paljon palkitsevampaa. Tänään päädyin hiihtämään Ahopäiden yli, koska tuo latu ei ole läheskään joka vuosi marras-joulukuun vaihteessa hiihtokunnossa, eli en ole tainnut hiihtää sitä aiemmin.

Blogin osoitteen ja sähköpostini mukaan olen wannabeurheilija, mutta oikeasti olen elämysten kerääjä. (Ei sillä, että nuo olisivat toisensa poissulkeavia.) Urheilijana keräisin kilometrejä ja mittaisin niihin käytettyä aikaa. Ei sillä, etten tekisi tuotakin, mutta se tunne, kun nousin tunturissa puurajan yläpuolelle. Pysähdyin katsomaan ympärilleni ja kuuntelin. En kuullut kuin oman sykkeeni ja hengityksen, ellen pidätellyt sitä. Yhtään ihmistä ei näkynyt ympärilläni. Se tuntui uskomattomalta, koska nuo valaistut ladut ovat välillä kuin ammuttu täyteen hiihtäjiä (siis myös valoisaan aikaan), mutta heti kun poikkeaa vähän sivuun, saa hiihdellä aika rauhassa.

Siellä kohti tunturin huippua kiivetessä koin, että olin lähempänä alkusuomalaista kuin koskaan aiemmin. Siis minä, muovisilla suksilla, teknisissä vaatteissa ja ajetulla latu-uralla. Alkoi hymyilyttää ja jopa naurattaa. Aika kornia! Silti tunnen itsessäni ne samat geenit kuin niillä ihmisillä, jotka ovat asuttaneet Suomen aluetta jääkauden jälkeen. Minulla on ominaisuudet, että kestän tämän kylmän maan keliolosuhteita. Tunnen kuuluvani tänne!

Kelien salliessa saattaa olla, että kipuan vielä Palo- ja Kaunispään päälle sukset jalassa. Katsotaan, mitä siellä opin itsestäni. ;)

Suomessa taitaa tällä hetkellä olla lunta joka puolella, mutta silti on pakko hehkuttaa, kuinka kaunista täällä on. Yritin ottaa kuvia, mutta ne eivät tee oikeutta oikeille maisemille. Lunta tosiaan riittää niin paljon, että latuverkostosta on auki paljon suurempi osuus kuin yleensä. Lisäksi reilu lumikerros on mahdollistanut mökkikylän ja varsinaisen latuverkoston yhdysladun aukipitämisen. On ihan parhautta, kun hiihtolenkille pääsee lähtemään heti ulko-ovelta ja lenkin jälkeen ei tarvitse kantaa suksia takaisin mökille. Siinä alkaa äkkiä palella varpaita ja sormia, vaikka ne hiihtäessä pysyvät hyvin lämpiminä.

Toivottavasti viikkonne on alkanut lumileikkien merkeissä. Suosittelen niitä kaikille nyt kun ne ovat mahdollisia. Ainakin pulkkamäen laskeminen muovipussilla teki hyväää! :)