sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvi on täällä!

Kun ikkunasta aukeaa luminen maisema ja lämpömittarissa näkyy kaksinumeroinen pakkaslukema, ei suksien ja retkiluistimen terien säilyttäminen eteisessä tunnu enää niin tyhmältä. On tuntunut epäreilulta, kun vuosien harkinnan jälkeen uskalsin ilmoittautua Finlandiahiihtoon ja kerrankin ennen vuodenvaihdetta on kertynyt riittävästi hiihtokilometrejä, niin kelit ovat mitä ovat. Välillä on mielen vallannut epäusko, että tuleeko hiihtokelejä koko talvena ollenkaan. Tai edes lunta...

Kävin joululomalla iskän kanssa tekojäällä kokeilemassa luistelemista. Kalevan kierroksen luistelu olisi edessä helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta se on tuntunut kovin kaukaiselta, kun kelit... No, pakkasen myötä luistelemaan pitäisi Tampereellakin päästä piakkoin. Käytän luistellessa luistelumonoihin kiinnitettäviä retkiluistinten teriä. Talven ensimmäinen kerta luistimilla on joka kerta yhtä pelottava, kun nuo pitkäteräiset ovat aika paljon vaikeammin hallittavat kuin vaikkapa hokkarit. Nyt rupesin kuitenkin miettimään, että johtuisiko epävarmuus kuitenkin monoistani. Varsinkin oikean luistimen hallinnassa on toivomisen varaa. Oikea jalka on minulla se pienempi jalka. Kun lisäksi jalkateräni on melko kapea, kyse voisi olla vain siitä, että en saa monoja jalkaani riittävän tiukalle, jolloin ei ole ihmekään, että niihin kiinnitetyt terät eivät ole täysin hallinnassa. Oikea jalka siis pääsee liikkumaan monon sisällä. Pitäisi päästä sovittamaan pienempiä ja eri merkkisiä ja mallisia luistelumonoja. Oman ongelmansa tähän tuo vielä se, että minulla on NNN-siteet, jotka ovat Suomessa vähemmän suositut kuin SNS-siteet, varsinkin kuntoilijoiden keskuudessa. Eli perusurheiluliikkeissä valikoima on tosi pieni. Hiihdon erikoisliikkeissä tilanne on toinen. Pienen tutkimuksen jälkeen huomasin, että Ylöjärvellä sijaitsevassa J Sportissa näyttäisi olevan valikoimaa haluamistani monoista, joten täytynee vierailla siellä ensi viikolla.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Elixian ryhmäliikuntauutuus: HeartBeat

Kävin torstaina testaamassa Elixian kevään ryhmäliikuntauutuuden, HeartBeatin. Tämä tunti on Elixian vastaus tällä hetkellä kuumana käyvään HIIT-huumaan. High Intensity Interval Training eli kovatehoinen intervalliharjoittelu perustuu lyhyisiin, täysillä tehtäviin työosuuksiin. Tutkimusten mukaan vartin HIIT-treeni parantaa hapenottokykyä ja polttaa rasvaa yhtä paljon kuin tunnin kevyempi lenkki. Tämä lupaushan iskee kiireiseen nykyihmiseen kuin veitsi voihin. Koska intervallit tehdään oikeasti täysillä, ei näitä treenejä voi suositella ihan vasta-alkajalle.

Itse olen tottunut treenini luokittelemaan niihin käytetyn ajan perusteella: mitä pitempi, sen parempi. Jos aikaa on vain puolen tunnin lenkkiin, on minun vaikea perustella itselleni, miksi lähteä ollenkaan. Tässä olisi siis selvästi petrattavaa: kaikki liikunta, vaikka vain kymmenen minuuttia, on kotiin päin. En siis ole tällaiselle tunnille lähtökohdiltani kaikkein myötämielisin, mutta tykkään tottakai tehokkaasta liikunnasta, joten odotin tuntia innokkaan jännittyneenä.

Puoli tuntia kestävä tunti alkoi yhden kappaleen mittaisella lämmittelyllä. Sen jälkeen mentiin. Tunti oli rakennettu pyramidi-intervallien mukaan: työosuudet olivat ensimmäisessä sarjassa 30 sekuntia, toisessa minuutin ja kolmannessa 75 sekuntia, jonka jälkeen minuutin ja puolen minuutin sarjojen kautta loppuverryttelyyn. Jokaisessa sarjassa oli kolme työosuutta ja niissä tehtiin yhden sarjan sisällä samat liikkeet. Palauttelut tehtiin samalla liikkeellä kuin työtkin, mutta selvästi kevyemmin. Käytettyjä liikkeitä olivat mm. hiihtohypyt, tasajalkahypyt eteenpäin ja paikalla sekä viivajuoksu. Palauttelu ja loppuverryttely tehtiin aktiivisesti, eli liikkeessä pysyen. Kun syke käy lähes maksimissa, täytyy se laskea sieltä rauhassa ja hallitusti, ettei tule huono olo. Ohjaaja varoitti, että pohkeet ja pakarat ovat saaneet eniten rasitusta ja niitä tässä on pari päivää palauteltu.

Työosuudet kuuli musiikista, mistä tykkäsin kovasti. Lyhyemmät sarjat, jotka toistettiin kahteen kertaan pyramidin molemmilla sivuilla, tehtiin samoilla liikkeillä ja samaan musiikkiin molemmilla kerroilla. Jotain tunnin tehosta kertoo se, että sen tarkempaa kuvaa käytetystä musiikista minulla ei ole, vaikka ne käsittääkseni olivat ihan tuttuja kappaleita.

Tykkäsin tunnista kovasti ja menen varmasti uudestaan. Silloin muistan ottaa sykemittarinkin mukaan. Päivän treenin pituuttakin voi kasvattaa: Kalevassa HeartBeatiin on yhdistetty joko puolen tunnin keskivartalotunti Shape tai vartin venyttely. Ja itsehän voisin yhdistää tähän vaikkapa pitemmän venyttelyn illalla kotona.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Joulukilot hyväntekeväisyyteen

Bongasin Facebookista tapahtuman Joulukilot hyväntekeväisyyteen. Ideana on siis punnita itsensä tänään, kevennellä kevät ja maksaa jokaisesta 30. huhtikuuta 2014 mennessä kadotetusta kilosta yksi euro Uudelle lastensairaalalle. Ensimmäisestä linkistä pitäisi löytyä fb-tapahtuma, johon halukkaat voivat liittyä. Jos ei onnistu, niin löytyy hakusanalla "Joulukilot hyväntekeväisyyteen". Facebookin kanssa tai ilman, kuka ottaa haasteen vastaan? Ne, joilla ei ole joulukiloja pudotettavana, voivat lahjoittaa vaikkapa penkkipunnerruksen tulosparannuksen verran.

Itse pääsen vaa'alle vasta loppiaisena, joten joustan säännöistä sen verran. Lisäksi lupaan, että jos paino on wappuna vielä samoissa luvuissa tai enemmän kuin nyt, lahjoitan Lastensairaalalle 50 euroa.

Uusi vuosi

Vuodenvaihde tuli ja meni. Siinä samassa hässäkässä siirryin itsekin uudelle vuosikymmenelle. Eli uudenvuodenaattona täytin kolmekymmentä. Kriisistä kirjoittelen varmaankin jossain vaiheessa erikseen, mutta nyt on jotenkin helpottunut olo, kun synttäripäivä on ohi. Vaikka kaikki halaukset ja onnittelut tuntuivat niin hyviltä!

Joulun vietin anoppilassa pohjoisemmassa Suomessa, jossa riitti lunta. Arvatkaa, kuinka paljon harmitti, kun sairastuin aattona flunssaan, jonka vuoksi hiihtolenkit jäivät vain kahteen?! Nyt nuha on vain muisto, mutta niin on lumikin, kun palailimme pyhien jälkeen etelään. En jaksa enää oikein edes harmitella kelejä. Toteanpahan vain, että olisi kiva saada jo lunta, että pääsisi suksille ja valmistautumaan Finlandia- ja Vuokattihiihtoihin.

Maanantaina kävin pelaamassa lentopalloa. Täällä kotikotona siihen on maanantaisin mahdollisuus minulle sopivan tasoisessa seurassa, mutta se on mahdollista vain lomien aikana. Olen monesti harmitellut, etten pääse pelaamaan useammin. Vaikka pelituntuma on heikko, silti tuntuu, että ainakaan kovin pahaa taantumaa ei taidollisesti ole päässyt tulemaan, ehkä jopa päinvastoin. Nyt ajattelin katsoa, löytyisikö Tampereelta tai lähistöltä sopiva porukka, jossa pääsisi säännöllisesti pelaamaan. En ole puolitoistametrisen varteni kanssa lähelläkään lentopalloilijan prototyyppiä, minkä vuoksi arkailen vieraaseen porukkaan lähtemistä. Luulisin silti, että tuolla väestöpohjalla löytyisi joku höntsäilyporukkakin. Jos joku ruudun sillä puolella tietää sopivaa peliseuraa, niin kertokaa. Kiitos!

Töihin palaan vasta loppiaisen jälkeen, joten ennen sitä yritän vähän vetää yhteen viime vuotta. Loppuvuosi meni pienessä matalapaineessa, joten tekee hyvää kerrata vuoden kohokohtia, koska niitäkin riitti. Jonkinlaisia tavoitteita minulla on myös tälle vuodelle, mutta yritän pitää ne sellaisina, että ne liittyvät enemmän omaan hyvään oloon kuin tilastoihin, vaikka jälkimmäisiä on helpompi seurata. Otan niin hirveän helposti stressiä itse itselleni asettamista tavoitteista ihan jokaisella elämän osa-alueella, että sitä yritän tulevaisuudessa välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Sitä, miten sen aion tehdä, en vielä ihan varmaksi tiedä. Varsinkin kun tykkään haasteista!

Toivon, että alkanut vuosi on jokaiselle blogin lukijalle tähän astisista paras!