sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Juoksuhaaste

Sain Tiinuskalta kivan juoksuhaasteen, johon ihan oikeasti tahdon vastata. Tosin piti käydä juoksemassa, että sain vastauksen jokaiseen kysymykseen.

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Onneksi löytyy Heiaheian tilastot, niin saan ihan tarkkaa dataa. Viime ja tämän vuoden tilastojen mukaan juoksen keskimäärin 1,2 lenkkiä viikossa. Aktiivisena juoksukautena viikottaisten lenkkien määrä vaihtelee yhdestä viiteen. Keskimääräisen lenkin pituus oli viime vuonna 7,2 kilometriä ja tänä vuonna tähän mennessä 8,5 kilometriä. Yksittäisen lenkin pituus vaihtelee noin kolmesta 25 kilometriin.

2. Miksi juokset?
Niin monesta, monesta syystä. Raikkaan ilman, liikunnan riemun, hyvän kunnon, stressin purkamisen, kauniiden maisemien, uusien juoksukenkien vuoksi muun muassa. Minulla on sisäinen tarve juosta. Jos on mennyt pitempi aika, etten ole ehtinyt juoksemaan, niin alan katselemaan kaihoten juoksukenkiä, vaikka olisinkin harrastanut muuta liikuntaa.

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?
Juoksufoorumin Puolimaraton läpi -ohjelman mukaan olen parina viime vuonna valmistautunut kevään puolikkaalle. Välillä treenaan itse tehdyn ohjelman mukaan ja välillä käyn juoksemassa silloin, kun huvittaa.

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen?
Helsinki City Marathon ei varmastikaan ollut teknisesti ottaen paras lenkki, mutta se on jäänyt mieleen. Harvoinpa yksittäiset lenkit jäävät mieleen, ellei ala tarkemmin miettimään.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
Asicsin lenkkarit olen todennut jaloilleni sopiviksi, joten niitä suosin. Ei sekään ole kiveen hakattu, mutta kengät ovat niin tärkeät juoksemisessa ja lisäksi melko kallis hankinta, että en viitsi hirveästi riskeerata. Muuten en ole merkkiuskollinen, tai edes merkkitietoinen.

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?
Sähköisesti käytän Garmin connectiaHeiaheiaa ja My asicsia. Juoksija-lehden paperisen juoksupäiväkirjan täyttäminen on vähän jäänyt, kun noihin sähköisiin pääsen runoilemaan pidemmälti, miltä juoksu tuntui. Lisäksi kirjoittelen säästä ja satunnaisesti reitistä tai yleisestä olotilasta.

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
Elokuisen HCM:n jälkeen minusta on tuntunut, että nyt ei ole enää pakko tavoitella mitään. Olen niin pitkään haaveillut maratonin läpäisemisestä, että sen jälkeen olo on tuntunut kovin kevyeltä. Toki olen keväällä lähdössä Tukholman maratonille. Lisäksi puolimaratonin ennätystä tahtoisin joskus parantaa. ;)

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
Lenkille lähteminen.

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
Periaatteessa kyllä, tosin talvella vähemmän. Kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kevät tuntuu sopivan minulle parhaiten.

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
Ainakin olettaisin, että olen kokenut runners high'n. Monestikin hymy nousee huulille juostessa ihan vain juoksemisen ilosta. Toisaalta välillä juoksu ei kulje ollenkaan, mutta niidenkin jälkeen tulen kotiin paremmalla tuulella kuin mitä olin lähtiessä.

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
Olen tylsä, mutta malta juosta tarpeeksi hiljaa. Se on tylsää ja se on vaikeaa, mutta tuottaa lopulta tulosta. 

En haasta erikseen ketään, mutta toivon, että jos et ole vielä vastannut näihin kysymyksiin, niin vastaa nyt!

torstai 26. syyskuuta 2013

Cardio Step Interval

Kun haaste on saatu alkuun, niin annetaan palaan. Tänään kävin testaamassa Cardio Step Interval-tunnin. Melkoinen nimihirviö! Tunti itsessään oli kuitenkin kiva kokemus. Tällä tunnilla en olekaan koskaan aiemmin käynyt, mutta onneksi haasteen myötä tuli tutuksi.

Mitä luvataan? Challenge Yourself! Todellinen step–nautinto. Tunti koostuu step–laudalla tehtävistä 4–6 min intervalleista ja sisältää sykeosuuksia sekä toiminnallista lihaskuntoharjoittelua.

Mitä tykkäsin? Tunti koostuu neljästä yhden tai kahden kappaleen mittaisesta sykeosuudesta, jotka pääosin tehdään step-laudalla. Sykettä lasketaan välissä lihaskuntoharjoitteilla, joissa apuna käytetään yhtä, mieluiten kahvallista levykiekkoa. Sykeosuudet koostuivat melko yksinkertaisista liikkeistä, kuten täytyy ollakin, jotta sykkeen saa ylös. Välillä löysin itseltäni todellakin vasemman ja oikean jalan, kun osaa hypyistä en meinannut luonnistua toiselta puolelta ollenkaan. Lihaskunto-osuudet koostuivat suurimmaksi osaksi kyykyistä, joissa levykiekkoa nostettiin, käännettiin tai kierrettiin johonkin suuntaan. Eli siis melko tehokkaasti saatiin treenattua koko kroppa kerralla. Viimeinen lihaskuntokappale omistettiin vatsalihaksille ja loppuun vielä venyteltiin kevyesti.

Yleisiä huomioita. Tunnin jälkeen pukuhuoneessa tyttöporukka valitteli, kuinka hapoilla he ovat. En tiedä, päästinkö itseni liian helpolla, kun ei tämä mielestäni niin raskas ollut. Tosin tunnin pystyy varmasti tekemään tehokkaammin, kun ohjelma on edes vähän tuttu. Tälle tunnille voin osallistua uudestaankin. Step-tunnilla käsien mukana ottaminen liikkeisiin ei tuota mitään ongelmia, toisin kuin tanssillisemmilla tunneilla. Johtuisiko siitä, että peruskouluikäisenä tuli käytyä useampi vuosi step-tunnilla, kun kansalaisopisto sattui sellaista tuntia maanantaisin tarjoamaan?!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Love2Dance

Korkkasin ryhmäliikuntahaasteen maanantaina. Koska haasteen ideana oli monipuolistaa omaa liikuntakattausta, niin mikäpä sopisi paremmin alkuun kuin tanssitunti. Omistan kyllä oikean ja vasemman jalan, mutta käsien ja jalkojen yhdistäminen sujuu sitten heikommin. Lisäksi keskittyminen herpaantuu jossain vaiheessa pidemmissä koreografioissa. No, joskus lyhyemmissäkin. ;)

Mitä luvataan? Rakastatko tanssimista ja sytytkö eri tanssityylien monipuolisesta kirjosta? Tämä helpoista askeleista koostuva fiilistelytunti tuo hien pintaan ja vie Sinut tunnelmasta toiseen! Tunnin kesto 55 min.

Yleisiä huomioita. Ennen tunnin alkua katselin, keitä tunnille osallistuu: nuoria ja vanhempia naisia, mutta myös kaksi miestä! Jokaiseen kappaleeseen oli oma koreografiansa. Tämä tuntuu jakavan mielipiteet, mutta minulle se sopii hyvin.

Mitä tykkäsin? Tanssilliseksi tunniksi ihan kiva. Musiikkityyleissä mentiin todellakin laidasta laitaan, ainakin lattareita, discoa, humppaa ja jotain hiphopin tyylistä. Erityisesti selkä kiittää saamastaan liikkeestä. Osassa kappaleista sykkeenkin sai ylös. En yhtään epäile, etteikö liikehtimiseni kelpaisi hauskoihin kotivideoihin materiaaliksi, mutta tärkeintä kai on, että hauskaa oli. Ei minusta säännöllistä kävijää tule, mutta ihan kivaa vaihtelua normitreenaamiseen.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kilometrikisa

Kilometrikisa päättyi eilen, mutta työmatkapyöräily jatkuu edelleen. Omassa joukkueessa sijoituin sijalle 31 111 pyöräilijän joukossa. Omat kilometrit ovat vuosittain olleet samaa suuruusluokkaa, mutta sijoitukseni on tänä vuonna selkeästi huonoin. Vaikka kilpailuhenkinen olenkin, niin tämä tekee minut onnelliseksi. Sehän tarkoittaa, että ihmiset ovat pyöräilleet!

 

Työmatkapyöräilykilometrejä on kertynyt tähän mennessä 1159. Niitä aion kerätä yöpakkasten tai syysflunssan tuloon asti. Noihin pyöräilykauteni on yleensä katkennut. Vai olisiko tämä se syksy, jonka jälkeen minusta tulee talvipyöräilijä?! 

Viime vuonna pyöräilin yhteensä 1663 kilometriä. Kun tältä vuodelta on kasassa tähän 1506 kilometriä, niin 157 kilometriä pitäisi vielä jaksaa polkea. Sehän tarkoittaa alle kahden viikon työmatkapyöräilyjä. Taidanpa ottaa tämän haasteena loppusyksyyn.

Ja toisen haasteen suorittamisen ajattelin aloittaa tänään. En ole nimittäin saanut elokuun alussa asetettuun jumppahaasteeseen vielä yhtään merkintää. *kröhöm* FaerieS on saanut melkoisen etumatkan, mutta perästä tullaan...! Aloitus tulee heti olemaan epämukavuusalueelle menoa, mutta siitä tulette kuulemaan jälkeenpäin enemmän. :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kalevan kierroksen suunnistus

Lupasin eilen kirjoittaa raportin lauantaisesta suunnistuksesta ja lupaukset täytyy pitää.

Syystä tai toisesta unohdin jännittää suunnistusta kokonaan. Ratamestarin, valvojan ja kilpailunjohtajan lausuntoja lukiessa tuntui sopivan pieni kutina vatsanpohjassa, mutta varsinaisesti ei jännittänyt. Perjantaina tavaroita pakatessa ehdin jo ajatella, että tuleekohan kisasta mitään, kun nyt ei tunnu miltään. Lauantaina pakkasin tavarat autoon ja suuntasin kohti Suomusjärveä. Pääsin perille hyvissä ajoin, nappasin kilpailumateriaalin ja kävin testaamassa emit-kortin toimivuuden. Tällä kertaa kilpailumuodoksi oli valittu väliaikalähtö, eli lähtö tapahtui neljän suunnistajan ryhmissä minuutin välein. Lähtöalueella emit nollattiin ja kartat jaettiin käteen. Lähtökello piippasi ja matkaan.

Kartta 1

Alku ihan rauhassa: ykkösrasti, suunta länteen. Jotenkin onnistuin sotkemaan ajatukseni ja pyörin puoli tuntia etsimässä ensimmäistä rastia. Hakijoita oli muitakin ja voi sitä onnea, kun lopulta tajusin, missä kohtaa kartalla olen ja sen, että rasti on lähes vieressä. Ajatukset kasaan ja kohti kakkosta. Ensimmäistä huoltorastia (kartalla 5/12 rastin vieressä) edeltävät neljä seuraava rastia juoksin suoraan rastilta rastille noin kymmenessä minuutissa. Huikkasin kannustusporukoille, että ykköstä jouduin hakemaan, nappasin pari mukillista urheilujuomaa ja huomasin, että 13 minuuttia edelläni lähtenyt soutuparini oli hieman avuttoman näköisenä katselemassa karttaansa. Kysyin hänen seuraavaa rastitunnustaan, joka oli sama kuin omani ja kysyin, että eikös me lähdetä tähän suuntaan. Hän nauroi, että oli jo lähdössä väärään suuntaan. Tähän asti maasto oli ollut mukavan tasaista ja helppokulkuista, mutta kartan poikkisuuntaan kulkevan tien pohjoispuolella maasto muuttui peitteisemmäksi, mäkisemmäksi ja kosteammaksi. Huoltopisteeltä tietä pitkin hölkötellessämme taisin ensimmäistä kertaa todeta, että pohkeet varoittelevat krampeista. Lyhyen tieosuuden jälkeen pääsimme taas metsään, jossa vauhti hidastui väkisinkin. Garminin piirtämän reitin mukaan seuraavat rastit löytyivät melko hyvin, mutta krampin alkuja oli jo muuallakin kuin pohkeissa. Välillä oli pakko vaihtaa kävelyksi ja kantapäissä alkoi tuntua hiertymät. Toisaalta hitaampi vauhti mahdollisti tarkemman suunnistamisen.

Tulimme edelleenkin parivaljakkona toistamiseen huoltopisteeseen ja kartanvaihtoon. Otin juomista oikein reippaasti, koska ilmeisesti krampit johtuivat rehellisestä nestehukasta. Lauantai oli keliltään niin kesäinen päivä, että olisi pitänyt tankata etukäteen kuten kesällä. Näköjään aina on pakko mokata jossain. Vertasimme uusien karttojen ensimmäistä rastia ja iloksemme saimme jatkaa edelleen samaa matkaa. Sanoin kaverilleni, että minä en pysty ottamaan montaakaan juoksuaskelta tällä toisella puolikkaalla ja käskin hänen lähteä, jos minä hidastan. R on minua kokemattomampi suunnistaja ja hän sanoi, että saa niin paljon tukea minusta metsässä, että yhdessä mennään maaliin asti. <3

Kartta 2 (en jaksa säätää, joten kuva on väärinpäin :/)
Ensimmäisen kartan rata oli 6,1 kilometriä ja toisen 8,5 kilometriä. Ajattelin, että pitkä matka on vielä maaliin, mutta rasti rastilta se tulee kuitenkin lähemmäs. Pohjoisemmalla osuudella rastipisteet ja maasto tuntuivat edellistä lenkkiä hankalammilta ja välillä tuntui, etten saa särkeviä jalkoja soisesta maastosta ylös. Kun tulimme viimeistä kertaa huoltorastille ja tiesin, että nyt on edessä enää eteläpuolella olevia rasteja, totesin ääneen, että kyllä me maaliin selvitään.

Koska jalat eivät oikein antaneet myöden juosta ja tietä pitkin kiertäminen ei jouduttanut etenemistä juurikaan, päätimme kulkea rastien välit järkevintä lyhintä reittiä pitkin. Se onnistuikin ihan hyvin. Muutamaan kertaan keskittyminen alkoi herpaantua, mutta onneksi mukana oli kaveri, joka auttoi pitämään ajatukset koossa. Olin jo pitkän aikaa tiennyt, että aikani ei tule olemaan kummoinen, mutta maaliinpääsy ja hyväksytty suoritus on aina suunnistuksessa minimitavoite. Viimeiset rastivälit hölköttelimme metsässä ja maalileimauksen jälkeen halasimme lämpimästi. R sanoi, että hänellä olisi mennyt tunti pitempään metsässä ilman minua. Hän sijoittui omassa sarjassaan (N50) koko Kierroksella hopealle ja lopulta suunnistuksessa jäi vain puolitoista minuuttia mitalista. Tästä jäi paras mieli. Oma suoritus ei ollut oikein positiivinen eikä negatiivinen. Tulipahan käytyä!

Itse olin havitellut ennätyspisteitä tämän vuoden Kierroksella, mutta varsinkin, kun kuulin, miten kovaa voittaja oli mennyt (1:26) ajattelin, että omalla ajallani (4:24) saan varmaankin miinuspisteitä. Kun pääsin kotiin ja laskin itse, kuinka paljon pisteitä suunnistuksesta sain, en uskonut, että laskin oikein. Sen mukaan olisin saanut enemmän pisteitä kuin viime vuonna. Lopulliset tulokset tulivat eilen illalla nettiin ja ne vahvistivat laskelmani oikeiksi. Saavutin siis ennätyspisteet sekä suunnistuksesta että koko Kierroksella.

Kulunut sanonta, mutta kuvaava: loppu hyvin, kaikki hyvin pätee siis tämän vuoden Kierrokseeni. Toisaalta ensi vuonna tuloksen parantaminen ei pitäisi olla liian vaikeaa. :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hieman turhanpäiväinen päivitys

Edellisestä päivityksestä on turhan pitkä aika. Mitä pitempään menee ilman julkaistua tekstiä, sen korkeammaksi kasvaa kynnys Julkaise-napin painamiseen. Lisäksi tietokoneella istuminen työpäivän jälkeen ei oikein nappaa. Siksi pikainen päivitys viime viikoista:

  • Blogimiitissä oli (kaksi viikkoa sitten!) mukavaa. Mukana olivat Kaneli, Hepa, Iive, Anna, Quantina, Aurinkotuuli ja FaerieS. Kaneli juoksi puolikkaan ja me muut kannustimme. Itselleni jäi erityisen hyvä mieli, kuinka ravintola otti meidän huomioon opaskoirinemme ja erikoisruokavalioinemme. Kiitokset kaikille mukana olleille! 
  • Miittiä seuraavana tiistaina käytiin juoksemassa taas työporukalla Cooperin testi. Oma tulokseni oli 2250 metriä, eli saman verran kuin olen viime vuosina juossut. Ihan positiivinen tulos siinä, että maratonharjoittelun takia varsinaiset vauhtitreenit ovat jääneet tekemättä. 
  • Viikko sitten lauantaina kävin soutamassa Kulosaaren ympärisoudun, kun Äitiltä oli kyselty varasoutajia. Kyseessä on noin 11 kilometrin matka Kulosaaren ympäri. Aikaa meni alle 50 minuuttia, joten kysessä on todellinen pikamatka. Siltä se tuntuikin. En ole ikinä ollut niin hapoilla soudun jälkeen. Minä olen kestävyysurheilija, joten alle tunnin suoritukset eivät ole minulle ominta alaa. Välillä täytyy kokeilla jotain erilaista. 
  • Eilen päättyi Kalevan kierroksen kausi suunnistukseen. Tästä kirjoitan tarkemman raportin huomenna, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen kaikkien vaiheiden jälkeen. Stay tuned... ;)  
  • Tänään olin huoltamassa ja kannustamassa työkavereita Tampere puolimaratonilla. Itsestä ei olisi ollut tänään juoksijaksi, joten oli kiva olla vaihteeksi katsojana. Silti kaipasin jälleen kerran osallistumaan, varsinkin maaliintuloa seuratessa. Miltähän ensimmäisen puolikkaan juokseminen tulee tuntumaan maratonin jälkeen?! 
Toivottavasti saan jatkossa tähän blogiin vähän järjellisempää sisältöä. :)