maanantai 28. tammikuuta 2013

Liikuntaa ja stroganoffia

Viime viikon liikunnat:



Yhteensä 5,9 tuntia. Juuri tällä hetkellä olen aika innoissani liikunnasta. Ainoastaan työ haittaa harrastuksia, mutta nyt olen onnistunut pitämään hyvin koko paletin kasassa. Toivottavasti näin jatkuu tulevaisuudessakin. Poden vähän huonoa omaatuntoa, kun lähden töistä normaalityöpäivän jälkeen ja muut vielä jäävät. Toisaalta tulen ensimmäisten joukossa ja saan työni hoidettua, joten mitään syytä ei pitäisi olla, mutta minkäs tunnollinen itselleen voi. Eikä kukaan työkavereista vihjaa mitään siihen suuntaa, joten kyse on ihan omasta ongelmastani.

Tulevasta viikosta olisi syytä tulla vähän kevyempi. Viikonloppuna on edessä ensimmäinen Kalevan kierroksen laji, luistelu. Huomenna selviää, onko oma eräni lauantaina vai sunnuntaina. Eräjaot siis tulivat jo viime viikolla ja minut oli sijoitettu sunnuntaina luisteltavaan erään. Kysyin, voisiko minut siirtää lauantaille ja järjestäjät lupasivat katsoa, mitä voivat tehdä. Iskä luistelee lauantaina, joten helpottaisi aikatauluja, jos oma eränikin olisi lauantaina, mutta minulla on varasuunnitelma, jos joudun luistelemaan sunnuntaina.

Tosin sovittuna on jo kolmet liikuntatreffit: tänään PT, huomenna alkaa hiihtokoulu (jee!) ja torstaina sulkapalloa. Jos luistelen vasta sunnuntaina, niin perjantaina saatan käydä vielä jäällä, mutta muuten kuuntelen vain kunnon kohoamista.

Pitäisiköhän ensi viikolla syödä stroganoffia?! :D


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Salilla

Kaikkien aikataulujen säätämisen jälkeen pääsin lopultakin tänään tekemään ensimmäistä kertaa PT:n kanssa tehdyn saliohjelman itsekseni. Ajattelin, että nyt on maailmankirjat sekaisin, kun olin sunnuntaiaamuna melkein roikkumassa Elixian ovessa ennen avaamista. Menin jopa bussilla (koska auto on reissussa), mihin yleensä olen liian mukavuudenhaluinen, jollen jää suoraan työmatkalta.

Tämän mukaan mennään

Salitreenini näyttää tältä:

  • alatalja 
  • leuanveto laitteessa 
  • työntö kahvakuulalla 
  • penkkipunnerrus käsipainoilla 
  • etuheilautus + puolikuu kahvakuulalla 
  • sumokyykky + syväkyykky kahvakuulalla 
  • käden veto kyynärpäähän punnerrusasennossa + linkkarit (vastakkainen käsi ja jalka) 

Kaikissa liikkeissä sarjoja on kolme ja toistoja vähän liikkeestä riippuen 15-30. Olin etukäteen huolissani, miten jaksan puristaa yksikseni reenatessa. Huoli tuntuu ainakin tämän ekan kerran perusteella turhalta. Tein jokaikisen toiston, joka lappuun oli merkitty, vaikka oli puhetta, että pyritään noihin toistomääriin pikkuhiljaa, jos en jaksa, kunhan teen sovituilla painoilla. Jos menin laskuissa sekaisin, niin tein vielä muutaman ylimääräisen varmuuden vuoksi. Onko tuo nyt sitten sen merkki, että painoja pitäisi lisätä? Työnnön tein jo nyt kymmenen kilon kahvakuulalla, vaikka ohjelmaan oli merkitty kasi. Se oli vain telineestä hukassa ja hyvin kympilläkin jaksoin. Tosin kahvakuulaa olen viime viikkoina hinkannut, joten ehkä se on jotain vaikuttanut. Ainakin tekniikka pitäisi olla hallussa. Koko reeni tuntui menevän perille, eli ei liian helpoltakaan tuntunut. Täytyy huomenna kysyä painoista, kun kerrataan ainakin parin liikkeen tekniikat. Ehkä päästän itseni helpolla siinä, että en lisää painoja, vaikka voisin. Raskaalta se pienempikin paino tuntuu, mutta silti isommallakin jaksaa, kun yrittää. Ne pään sisällä oleva estot!

Kaiken kaikkiaan tykkäsin ohjelmasta kovasti. Ainoastaan tuo sarjojen välinen tauko tuntuu oudolta. En ole tottunut seisoskelemaan kesken treenin. Noita laitteessa tehtäviä liikkeitä pääsee aika harvoin tekemään kiertoharjoitteluna. Joka tapauksessa tällä kertaa olo salilla tuntui melko kotoisalta. Kehitystä! ;)

lauantai 26. tammikuuta 2013

Wannabemitalisti

Heiaheia -liikuntapäiväkirjapalveluun lisätään jatkuvasti hyödyllisiä tai muuten hauskoja ominaisuuksia. Tämän vuoden uudistuksiin kuuluu erilaisista saavutuksista annettavat mitalit. Useampi kaverini on saavuttanut mitalin ainakin kymmenestä treenikerrasta yhdessä lajissa. Ilmeisesti myös muistakin saavutuksista mitaleita jaetaan, mutta sitä ei saa selville kuin ahkerasti liikkumalla (tai seuraamalla kavereiden saavutuksia).


Omat top 5 -lajini näyttävät tältä:


Vuoden 2013 25 päivän aikana on kertynyt 24 treeniä. Niistä viisi suosituinta lajia ovat vieneet 18 kertaa. Liikuntakerrat ovat siis jakautuneet mukavan tasaisesti, mutta omat mitalit ovat vielä harmittavan kaukana. Toistaiseksi mitalien tavoittelu ei ole vaikuttanut omaan liikuntasuunnitelmaani, vaikka koko ajan tiheämmin olen seurannut, miten eri lajien kerrat kehittyvät. Voin kuvitella, että kun hiihdossa on kasassa yhdeksän kertaa, laitan sukset jalkaan mieluummin tänään kuin huomenna. Innostavatko tällaiset haasteet lukijoitani?

Nyt viikonloppuna on tarkoitus kerryttää hiihdon ja kuntosalin kertoja yhdellä.

Kuvakaappaukset Heiaheiasta.

torstai 24. tammikuuta 2013

Hyvä päivä

Juuri kun pääsin valittamasta, että ehdin panostaa liian vähän parisuhteeseen, niin avokki lähti tänään lomalle. Mikä siis tarkoittaa, että saan hallinnoida kotiamme seuraavan viiko ihan itsekseni. Saan täyden vallan kaukosäätimeen, saan maata sohvalla, jos huvittaa, saan päättää vapaasti, mitä tahdon syödä (tosin joudun myös itse laittamaan ruoan). Ensi viikolla tulee varmasti ikävä, mutta nyt aion nauttia tästä ihanuudesta. Ihmiset ovat ihania, mutta välillä on luksusta, kun saa olla vain itsekseen.

Tänään pakkasin luistelukamat mukaan töihin. Ajattelin seurata sääennusteita ja päättää niiden perusteella, menenkö luistelemaan tänään vai huomenna. Koko päivän ennuste näytti loppupäiväksi -15..-20°C lämpötiloja ja huomiseksi iltapäiväksi vain noin -5°C. Koska jommankumman päivän aion kuitenkin viettää huilipäivänä, voin vapaasti valita kumman tahansa sään mukaan. Ehdin jo päivän aikana tottua ajatukseen, että tänään vietän koko pitkän illan sohvan ja kaukosäätimen kanssa. Vähän kyllä ihmettelin lämpötilaennustetta, koska havainnot näyttivät lämpötilaksi koko ajan noin kymmenen astetta pakkasta. Iltapäiväkahvin jälkeen tajusin, että en voi siirtää treeniä huomiselle ainakaan lämpötilaan vedoten. Kävin pään sisäistä taistelua, mukavuudenhalu oli ehtinyt vallata minut ja kauhistuin, että joutuisin viettämään yli tunnin kylmässä ulkoilmassa. Järkeilin kuitenkin, että olen huomenna tyytyväinen, kun olen tehnyt harjoituksen tänään. Vaihdoin siis ulkovaatteet päälle, talsin Sorsapuistoon ja kiinnitin terät monoihin. Luistelin tunnin ja 16 kilometriä. Alkuun jää oli huonossa kunnossa, mutta aurauksen jälkeen suorastaan erinomainen. Tunnin  jälkeen heitin terät kassiin ja talsin bussipysäkille tyytyväisenä itseeni. En sen takia, että huomenna ei tarvitse luistella, vaan siksi, että olin juuri käynyt luistelemassa. Ehdin jäälle valoisaan aikaan ja sain vetää raitista ilmaa koko kehon täydeltä. Vielä vähän jäätelöä ja sitten nukkumaan! Luulen, että tulevana yönä nukun melkoisen sikeästi. ;)

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kympin haaste

Äh... kympin juokseminen tuntuu helpommalta, kun näihin haasteisiin vastaaminen, mutta kiitokset silti Hannalle. Kyllä nämä lämmittävät myös mieltä! :)

Haasteen ideana on kertoa itsestään kymmenen asiaa, vastata haastajan kysymyksiin, keksiä omat kymmenen kysymystä ja haastaa ihmisiä eteenpäin.

Kymmenen satunnaista faktaa (toivottavasti en ole kertonut näitä kaikkia jo aiemmin):

1. Äitini mielestä minusta on nähnyt jo pienestä pitäen, että olen tuleva insinööri.
2. Olen ärsyttävä besserwisser, jonka on pakko kommentoida lähes asiaa kuin asiaa. Vaikka tiedän asioista paljon, aika usein toivon, että olisin pitänyt suuni kiinni.
3. Olen yllytyshullu ja minut on helppo saada innosumaan uusista asioista.
4. Vaikka monesti mietin, mitä ihmiset tekemisistäni tai sanomisistani ajattelevat, ei se silti vaikuta tekemisiini tai sanomisiini. Korkeintaan tykkään shokeerata ihmisiä.
5. Sähköiset kirjat ovat ideana älyttömän kätevä keksintö, mutta silti niistä puuttuu se tunnelma, mikä analogisissa kirjoissa on.
6. Jännitän ihan järjettömästi kaikkia uusia asioita, vaikka ei olisi mitään syytä. Tämän takia jää välillä jotain tekemättä, tai ainakin se pitkittyy.
7. Mielestäni "näin se on aina tehty" tai "näin kaikki sen tekevät" ovat erittäin hyviä syitä olla tekemättä niin.
8. Vastustelin pitkään älypuhelimen tarvetta, mutta nyt kun minulla sellainen on, pakko myöntää, että kätevähän se on. Nyt haaveilen jo tabletista.
9. Olen varsinkin töissä se ihminen, jolta tullaan ensimmäisenä kysymään, koski asia sitten mitä tahansa. Jos en tiedä vastausta, etsin sen jostain.
10. Olen melkoinen sääennustefriikki.

Hannan kysymykset:

1. Milloin liikuntakipinäsi syttyi?
Liikunnalla on ollut aina jonkinlainen osa elämässäni, mutta suuremmin se leimahti viitisen vuotta sitten.

2. Onko sinulla säännöllinen herkkupäivä vai herkutteletko vapaammin?
Aika vapaasti. Voisi olla hyvä pitää yksi herkkupäivä viikossa, mutta toistaiseksi se ei ole oikein toiminut.

3. Suosikki urheilulaji penkkiurheilumielessä?
Oi joi... tämä on paha ja vaihtelee kausittain. Juuri tällä hetkellä ampumahiihto. Seuraan urheilua paljon ja laaja-alaisesti.

4. Kuinka paljon unta tarvitset?
Yli seitsemän tuntia, säännöllisesti. Minulle tärkeämpää kuin unen pituus on se, että unirytmi säilyy. Eli siis pitää päästä riittävän aikaisin nukkumaan. Aamuyön ja aamun uni on niin paljon kevyempää riippumatta siitä, mihin aikaan olen mennyt nukkumaan, että vaikka unet olisivat pituudeltaan riittävät, eivät ne ole yhtä virkistävät, jos nukkumaan käyminen on mennyt myöhäiseksi.

5. Lempiruokasi?
Ehkä joku kanasalaatti, mutta aika moni ruoka käy.

6. Mikä on suurin saavutuksesi tähän asti?
Onko tylsää vastata, että valmistuminen?! Kyllä minä olen ylpeä, kun valmistuin diplomi-insinööriksi ja sen koen selvimmin itse saavutetuksi. Myös puolimaratonit, Kalevan kierros ja muut urheilutapahtumat ovat suuria saavutuksia.

7. Tykkäätkö valokuvaamisesta?
Tykkäisin ikuistaa asioita ja tapahtumia valokuviksi, mutta en koe olevani siinä kovin hyvä, minkä vuoksi kamera jää usein kotiin

8. Aamu- vai iltatreeni?
Aamuihmiselle aamutreeni. Ei kuitenkaan liian aikaisin, vaan riittävän aamupalan sulattelun jälkeen.

9. Suosikkilisukkeesi rahkan joukkoon?
Eniten tykkään tehdä rahkasta marjasmoothien, mansikka on suosikkini.

10. Koska olet viimeksi käynyt uimassa?
Viime kesänä. Olen aika laiska uimaan uimahalleissa. Tai noita harrastuksia riittää muutenkin. Tykkään kyllä uimisesta.

Omat kysymykseni:

1. Mikä on tärkein syysi harrastaa liikuntaa?
2. Missä tilanteessa suunniteltu liikuntakerta jää väliin?
3. Millä saat itsesi houkuteltua liikkumaan, vaikka ei huvittaisi?
4. Mikä on lempiliikuntamuotosi ja miksi?
5. Mitä uutta liikuntamuotoa tahtoisit kokeilla?
6. Mitkä ovat viisi eniten käyttämääsi ruoan raaka-ainetta?
7. Mikä on lempiruokasi, jos ruokaa pitää saada nopeasti?
8. Mikä on kaunein piirre ulkonäössäsi?
9. Mikä on paras luonteenpiirteesi?
10. Mitä toivot vuodelta 2013?

Toivon, että haasteen ottavat vastaan AurinkotuuliFaerieS, IiveKaneliMartsu, MinttuKQuantina ja Vadelma. Yritin katsoa, että en haastaisi jo haastettuja, mutta jotain on voinut mennä ohi silmienikin.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella

Huh huh... melkoinen viikko on takana ja samaa rataa taitaa jatkua tammikuun loppuun saakka. Onneksi olen jääräpäisesti pitänyt kiinni omasta ajastani ja käynyt tyhjentämässä pääni kuulailun tai hiihdon parissa. Välillä poden kyllä huonoa omaatuntoa siitä, että työkiireiden (tai joskus myös liikunta-) keskellä jätän parisuhteen liian vähälle huomiolle. Käyn kotona vain nukkumassa ja syömässä valmiin ruoan. Kiirepäivinä on onni, että on sopinut etukäteen liikuntatreffit. Muuten helposti ajattelee, että työt ovat tärkeämpiä kuin oma hyvinvointi. Kun stressiä ei pääse edes purkamaan liikunnan parissa, nukkumaanmennessä on henkisesti nuhruinen olo. Yritän muistaa, että olen parempi työntekijä, kun pidän itsestäni huolen. Toivottavasti sama pätee myös avovaimouteen.

Kiireestä huolimatta viime viikolla kertyi reippaat viisi tuntia liikunta: 



Mukavan monipuolista! PT:n kanssa oli puhetta, että viikoittain pitäisi pyrkiä tekemään kahdesta kolmeen lihaskuntotreeniä ja kolmesta neljään aerobista. Se toteutui viime viikolla erinomaisesti, vaikka viikonloppuna olisi toisen hiihtolenkin voinut korvata saliharjoittelullakin. Viime viikon maanantaina viimeistelimme kuntosaliohjelmani. Tuntuu pelottavan tehokkaalta, mutta katsotaan, mitä saan itsestäni irti, kun käyn sen yksikseni tekemässä. Piiskuri niskan takana saa yrittämään enemmän. Yritän ehtiä salille perjantaina tai lauantaina, minkä jälkeen voin kirjoittaa vähän tarkemman kuvauksen.

Kahvakuulasta on ehkä tulossa uusi kaverini. Tutustumisvaiheemme on ollut vaihteleva: tykkään kuulan tehokkuudesta ja monipuolisuudesta, mutta rinnallevedon tekniikka on vielä hakusessa, minkä vuoksi oikeassa hauiksessa on kämmenenkokoinen mustelma ja vasemmassa haukkarissa ja molemmissa ranteissa pienempiä. PT kuitenkin lohdutti, että harjoitus tekee mestarin ja toistojen myötä liikkeeseen tulee sulavuutta. Lohdutukseksi työntötekniikkani kelpaisi kuulemma mihin tahansa kahvakuulaoppaaseen. Lisäksi vauhtipunnerrus meni kuulemma oikein luonnostaan. Johtunee siitä, etten ehtinyt ajatella, mitä tein. Tällaiselle tekniikkapoliisille kehut tuntuivat hyvältä. Uudenlainen harjoittelu vie pois omalta mukavuusalueelta, mutta siellähän se kehitys tapahtuu. Tätä yritän muistutella, kun voimaharjoittelu ei oikein nappaa. Ilman ohjausta kahvakuulailu voisi jäädä vähiin, mutta nyt olen alkanut harkita oman kuulan kotiuttamista. Katsotaan, miten käy.
 Jos tiedät hyvänmakuisen proteiinijauheen, nyt on hyvä aika jakaa tietosi. Tällä hetkellä minulla on käytössä Fastin suklaanmakuinen hera, mutta se on jotenkin keinotekoisen makuinen. Yleensä käytän tuota palautusjuoman tai nopean välipalan yhdessä hiilihydraattijauheen kanssa. Lisäksi lisään tuota tarvittaessa lisäproteiiniksi smoothieen.

Pakkasenpunaisia poskia viikon jatkoon! Nauttikaa liikunnasta. Minulla on ainakin nyt hyvä draivi päällä. Toivottavasti se myös jatkuu. :)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Liikunnan iloa - ja vaikeutta

Tänä viikonloppuna kelit ovat suosineet ulkona liikkujaa, joten sitä minäkin olen harrastanut. Vaikka tykkään Suomen talvesta ja kaamoksesta, on jotenkin huojentavaa tietää, että ollaan jo menossa kevättä kohti. Ei sen vielä ole kiire, mutta siellä muutaman kuukauden päässä se odottaa. Eilen lauantaina  oikein aurinko helli. Pakkasta oli reippaat kymmenen astetta, eli sopivasti vaatetta päälle, niin ulkona on kivaa. Oikealla palstalla näkyy laskuri kohti vuoden 2013 Kalevan kierrosta ja sen ensimmäistä lajia, luistelua. Muita lajeja tulisi jollain tasolla harrastettua ilman Kierrostakin, mutta luistelua (varsinkin radalla) ei. Joululomalla kävin kertaalleen Mikkelissä uudenuutukaiselle tekojäällä, joten oli syytä suunnata harjoittelemaan. Sorsapuistossa on kaukaloiden ympäri jäädytetty noin 400 metriä pitkä rata, jonka olen todennut itselleni parhaaksi paikaksi harjoitella. Jää ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin tekojääradoilla ja radan muoto on lähempänä ympyrää kuin oikeaa rataa, joten kaarteen luistelu on hieman toisenlaista. Silti luisteluasento ja -potku ovat samat jäällä kuin jäällä. Ja jää tulee jokaisen luistelukerran jälkeen tutummaksi. Polvet lyövät veteliksi aina terien päälle noustessa, mutta tällä kertaa helpotti jo ensimmäisen kierroksen aikana. Hyvä keli oli houkutellut jäälle monenlaista ja -tasoista luistelijaa. Vaikka vähän jouduinkin väistelemään muita, olen silti iloinen jokaisesta ihmisestä, joka on vieroittanut itsensä sohvasta ja lähtenyt ulos. Olin varautunut, että tunnin saaminen täyteen luistellen tulisi olemaan tylsää ja vaikeaa. Johtuuko siitä, että pessimisti ei pety vai auringonpaisteesta, mutta ensimmäistä kertaa luistelu tuntui mukavalta. En kytännyt jatkuvasti kelloa, vaan keskityin liukuun ja rytmiin. Kun tunti tuli  täyteen, matkaa oli kertynyt 16 kilometriä. Päätin jatkaa vielä kahteenkymppiin. Kalevan kierroksen matka on 30 kilometriä, joten mitä pitempiä harjoituksia maltan tehdä, sen parempi. Tavoiteajaksi olen asettanut puolitoista tuntia. Aiempina vuosina matka on ollut 20 ja 21,1 kilometriä. Noita lyhyempiä matkojakaan en ole koskaan luistellut noin kovaa, joten tavoite on kova, mutta eihän helppoja kannattaisi lähteä tavoittelemaankaan. ;)

Tänään suuntasin sukseni kohti Kaupin latuja. Niihamaan päin reitti on sopivan tasaista tekniikan harjoittelemiseen. Erityisesti minun pitäisi panostaa siihen, että hiihdän oikeassa maaston kohdassa oikeanlaisella luistelutekniikalla. Nyt yritin keskittyä siihen. Se onnistui ilmeisen hyvin: vauhti kasvoi, mutta toisaalta niin nousi rasituskin. Loppumatkasta alkoi vähän tuntua, että loppuuko voimat kesken, mutta ihan hyvin jaksoin silti. Hiihtoladullakin oli ruuhkaa. Tuo Kauppi-Niihama -väli tosin taitaa olla Tampereen suosituin latu. Niihamasta eteenpäin ladulla (erityisesti luistelu) oli melkoisesti hiekkaa ja muuta roskaa. Onneksi olin lähtenyt kakkossuksilla, jotka ovat jo valmiiksi naarmuilla.

Viikon liikunnat kaiken kaikkiaan:



Reilut viisi tuntia yhteensä, vaikka vielä torstaina tuntui, että ei tästä liikuntaviikosta tule mitään. Tiistaina ja keskiviikkona jalat vain olivat niin jumissa, että oli pakko antaa niiden levätä.

Luon itselleni pääni sisällä sääntöjä, joiden en heti välttämättä edes tajua rajoittavan elämääni. Olen vuoden alussa ollut hieman epätoivoinen liikuntojen suhteen. En saa kaikkea haluamaani liikuntaa mahtumaan viikkoon: PT-treenit vievät yhden päivän ja sulkapallo toisen. Kummastakaan en tahdo luopua. Lisäksi nyt on talvi, joten tahdon hiihtää. Kalevan kierroksen luisteluun on kolme viikkoa aikaa, joten sitä pitää ehtiä harjoittelemaan. Sen lisäksi pitäisi ehtiä juoksemaan. Erityisesti hiihtoladulle pitäisi ehtiä useammin kuin kerran viikossa, jos tahdon parantaa viimevuotista Pirkan hiihdon aikaani. Ylirasitus uhkaa, jos viikossa ei ole vähintään yksi kevyempi päivä. Tämä voisi vielä toimia, jos ei tarvitsisi käydä töissä, mutta valitettavasti sekin lohkaisee vähintään kahdeksan tuntia arkipäivistä. Eilen aamulla tajusin, että ei minun ole mikään pakko juosta. Kunnes luistelu on helmikuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen suoritettu, voin hyvin täyttää aerobisen liikunnan tarpeeni hiihdolla ja luistelulla. Eikä maratonhaaveeni vaarannu. Tämän tajuttuani hengitys ja päätä kiristävä tunne helpottivat. Ehkä viikonlopun liikunnan ilokin on osittain seurausta tästä. Tekisi hyvää muistaa, että liikunnan pitäisi olla elämässäni iloa ja kuntoa tuova tekijä, ei stressiä. Minä tahdon kiertää Kalevan kierrosta, vaikka sitäkin aloin välillä epäillä. Siinä on jo tällaiselle kuntoilijalle tavoitetta kerrakseen, ja jos sen pystyn käymään läpi, täytyy liikunnalla olla jo ihan merkittävä rooli elämässäni. Silti tunnen itseni "huonoksi ihmiseksi", jos en ehdi vielä kahta kertaa viikossa juoksemaan. Suhteellisuudentaju, missä menet?! ;)

torstai 10. tammikuuta 2013

Arvonnan voittaja vol 2

Teknisten ongelmien vuoksi sain tällä viikolla vielä kolmannen kappaleen viime vuoden viimeistä Juoksija-lehteä. Koska en tarvitse edelleenkään kopiota, arvoin tämänkin arvontaan osallistuneiden kesken. Tällä kertaa onni suosi Katia, jolle olen lähettänyt sähköpostia. Onnea!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Jos liikut, älä pysähdy!

Totesin eilen töissä, että ei pitäisi liikkua ollenkaan, tai sitten ei pitäisi pysähtyä ollenkaan. Tämä tuli mieleen, kun nousin toimistotuolilta juoksun kankeuttamilla jaloilla. Jos pysyisin jatkuvasti pienessä liikkeessä, lihakset eivät kangistuisi samalla tavalla ja liikkuminen ei olisi niin tuskaista. Mutta tuo samahan pätee isommassa mittakaavassa: mitä pitempi liikuntatauko tulee, sen vaikeampi liikkumaan lähteminen on ja sitä kipeämmäksi sen jälkeen tulee. Silti tauko ei ole mikään syy lopettaa liikkumista kokonaan, vaan keho tottuu äkkiä, eikä toisen kerran jälkeen lihaksisto laita enää yhtään niin paljoa vastaan. Lausunnostani huolimatta pidän tänään taukoa, eli lepopäivän, enkä silti aio lopettaa liikkumi8sta. Jos jalat eilen olivat vain vähän kankeat juoksun jäljiltä, niin nyt ne ovat ihan rehellisesti jumissa. Se, jos mikä on merkki, että lepo on tarpeen. Seuraavan juoksulenkin tai saliharjoituksen jälkeen olen vähemmän jumissa.

Eilisen PT-tapaamisen jälkeen mieleeni nousi yksi hyvä sanonta, jonka olen useammastakin blogista lukenut: Pain/sweat is weakness leaving the body. Tietyssä määrin tykkään laittaa itseni koville, mutta kuitenkin omalla mukavuusalueellani ja minulle tutuissa lajeissa. Toisaalta mieli tekisi kokeilla omia rajoja, mutta toisaalta pelkään, mitä siellä on, jossa en ole koskaan käynyt. Reunalla alkaakin pelottaa, enkä uskalla hypätä sen yli. Ilman pientä tuskaa ei tule kehitystä. Minulle olisi hyväksi vetää joskus itseni niin piippuun kuin mahdollista ja huomata, että vielä sen jälkeenkin jaksan. Tehdä joskus joku treeni niin kovaa, että on pakko keskeyttää - ja huomata, että ensi kerralla se sama raja onkin siirtynyt edemmäs. Lopulta niitä rajoja ei kai ole ollenkaan - paitsi oman päämme sisällä. Tästä maratonkammossanikin on kyse.

P.S. Toiveeni on kuultu: ulkona sataa lunta. Loppuviikosta hiihtämään hyväkuntoisille laduille!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ensimmäinen PT-treeni

Tänään oli vuorossa ensimmäinen treeni henkilökohtaisen valmentajan, personal trainerin, PT:n kanssa. Oletin, että olisin jännittänyt, mutta en oikeastaan. Perimaanantaiseen tapaan ei olisi huvittanut mennä ollenkaan, mutta pakkohan se on, kun on sovittu. Eli siis maanatai on hyvä PT-päivä. Kun joulukuussa sovimme aikataulusta, oli puhetta, että ensimmäisellä kerralla voisi tehdä kuntotestin, jonka perusteella kehitystä on helpompi seurata, mutta mitään sen tarkempaa ei sovittu.

Lauantaina kävin yrittämässä hiihtämistä, mutta ladut olivat niin jäiset, että jätin lenkin kesken ensimmäinen vajaan vitosen jälkeen. Sunnuntaina päädyin siis juoksemaan. Tarkoituksenani oli juosta alle kympin kevyehkö pk-lenkki. Matka toteutui, mutta vauhti ei. Alkuun yritin hillitä jalkojani, mutta kuin huomaamatta vauhti kipusi koko ajan nopeammaksi. Lopulta en enää yrittänytkään, vaan annoin mennä niin kuin tuntuu hyvältä. Pitkän tauon (edellisen lenkin olen juossut marraskuun lopussa) takia jalkoihin on ilmeisesti kertynyt juoksuenergiaa, joka piti saada purettua. Tauon takia jalat ja erityisesti etureidet vetivät vähän jumiin, joten vähän jännitti, miten tänään mahtaa käydä. Tyhmästä päästä ja niin edelleen...

Ennen kunnon testaamista lämmittelin juoksumatolla ja samaan aikaan juttelimme liikuntahistoriastani, tavoitteista ja miten niihin päästään. Huomasin, että olen aika arka kertomaan itsestäni liikkujana. Suorastaan hävettää kertoa, että kierrän Kalevan kierrosta. Kai minä pelkään, että ihmiset luulevat, että pidän itseäni jonain. Tai vielä pahempaa: että ihmiset pitäisivät minua jonain. ;)

Odotin, että kuntotesti olisi jotain perinteistä pystypunnerrusta minuutti putkeen ja sitten verrataan ikäisteni taulukkoihin, mutta se olikin jotain kivempaa. Eli siis tein neljää eri lihaskuntoliikettä minuutin verran: ensin leveä kyykky 12 kilon kahvakuulalla ja heti perään punnerrukset, minuutin tauko ja etuheilautus ylösnostolla ja perään yleisliike (seisoma-asennosta pudottaudutaan kyykkyyn, kädet maahan ja jalat hypätään taakse, vatsa ja rinta käytetään lattiassa, sitten samaa reittiä ylös ja pieni jännehyppy). Jokaisen liikkeen toistot lasketaan yhteen ja kuukauden päästä katsotaan, onko kehitystä tapahtunut. Tässä kohtaa minulle tuli ensimmäistä kertaa tosi hyvä olo tästä: minua on kuunneltu ja ymmärretty. Vaikka tavoitteeni onkin tulla ystäväksi kuntosalin kanssa, en tahdo varsinaisesti vain pumpata rautaa, vaan sen on palveltava "päälajejani", eli hiihtoa, soutua, juoksua...

Kuntotestin jälkeen aloimme hahmotella tulevaa kuntosaliohjelmaa. Ihan kokonaan emme ehtineet käydä sitä vielä läpi, mutta alkuun jo päästiin, eli selkään ja käsiin. Viikon päästä lisätään enemmän käsiä ja vähän jalkojakin, vaikka ylävartalossa pidetään pääpaino. Sitä ennen pitäisi jossain välissä käydä tekemässä tuo ohjelma kertaalleen läpi. Ehkä minä opin pitämään kuntosalista! :)

lauantai 5. tammikuuta 2013

Maratonkammo

Olen viime päivinä selannut tulevia juoksutapahtumia ja omaa kalenteriani ja googlaillut kokemuksia eri maratoneista ja päättänyt ilmoittautua Helsinki City Marathonille... ja kehittänyt maratonkammon. 42,2 kilometriä juosten on ihan helkkarin pitkä matka. Joskus viimeiset viisi kilometriä puolimaratonillakin ovat tuntuneet tooosi pitkiltä. Ja sitten siihen perään pitäisi juosta vielä toinen samanmoinen matka. Ymmärrän kyllä, että puolimaratonharjoitteluni on valmistanut minua nimenomaan tuolle puolet lyhyemmälle matkalle. Pisimpiä lenkkejä pitää pidentää, jotta jalat kestävät paremmin ne kolmenkympin jälkeen tulevat kilometrit. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Keskeytys. Voisihan se kolhaista vähän itsetuntoa, mutta eiköhän siitäkin toivu. Mutta silti en uskalla ilmoittautua. Minä, joka rakastan haasteita, en uskalla! Maraton on kuningasmatka, joka lyö maahan jokaisen, joka sille lähtee ylimielisesti. Kunnioitus on siis paikallaan, mutta ei kai sitä pelätä tarvitse. Moneen kertaan olen järkeillyt, että eihän se ole sen kummempaa kuin ilmoittaudun vaan mukaan ja alan valmistautua, mutta toistaiseksi en ole ilmoittautunut.

Tosin luulen, että suurempi kolaus olisi se, etten ikinä uskaltaisi edes yrittää maratonin juoksemista. Eli siis rohkeutta keräämään!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Arvonnan voittaja

Arvoin Juoksija-lehden uusimman numeron voittajaksi Lyijypallon. Olen piakkoin yhteydessä sinuun sähköpostitse. Toivottavasti saat lehdestä vinkkejä talvijuoksuun. Onnea!

Olen niin iloinen, että voin näiden arvontojen kautta antaa jotain teille lukijoille, koska jokaikinen kommentti, jonka jätätte pelastaa päiväni. Ja jokainen kannustus Heiaheiassa. Eli suuret kiitokset! :)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Muutaman päivän tarkkuudella tasan vuosi sitten istuin tässä samassa paikassa ja suunnittelin innokkaana tulevaa vuotta (siis 2012). Muistan se olotilan kovinkin tarkkaan, mutta nyt siitä innokkuudesta ei ole tietoakaan. Johtuneeko suojaisesta säästä vai mistä?! Silloin ilmoittauduin Varalaan puolimaratonille ja suunnittelin parantavani ennätystä alle kahteen ja puoleen tuntiin. Lisäksi haastoin itseni juoksemaan 1000 kilometriä vuodessa. Toinen tavoitteista täyttyi, toinen ei. Juoksukilometrejä kertyi Heiaheian mukaan 488, mutta puolikkaan ennätykseni on tämän vuoden jälkeen 2.16. Lisäksi juoksin kaksi muutakin puolikasta alle kahteen ja puoleen tuntiin. Kilometrejä olisi pitänyt kertyä enemmän, mutta tarkkaan asiaa mietittyäni en voi olla pettynyt tähän vuoteen. Pyöräiltyä tuli 1662 kilometrin edestä ja hiihdettyä 362 kilometriä. Pirkan hiihdossa puolikkaalla 45 kilometrillä paransin aikaani edellisestä vuodesta lähes 25 minuuttia. Yhteensä liikuntaa kertyi 334 tuntia, eli lähes tunti (55 minuuttia) päivässä. Lajivalikoimakin oli monipuolinen, vaikka keskittyikin tiettyihin lajeihin. Aika hyvin!

Uudenvuodenlupauksia en edelleenkään tee, mutta aina välillä on hyvä pysähtyä katsomaan menneeseen ja tulevaan. Tänä vuonna otan tavoitteeksi viimevuotisten liikuntamäärien ylittämisen. Sekä tietysti aiempien tuloksien parantamisen Kalevan kierroksella ja muissakin tapahtumissa, joihin osallistun. Ja jo aiemmin julkistamani maratonin juoksemisen. Silloin asetin päivämääräksi 18.5.2013 ja paikaksi Valkeakosken, mutta tuon olen pistänyt uudelleen harkintaan. Suurimpana syynä on se, että minua himottaa HCR:n juokseminen. Kahdessa viikossa en ehdi palautua puolikkaalta maratonjuoksijaksi, mutta puolikkaalle ehkä. Tuo Valkeakosken juoksu on osa Kalevan kierrosta, joten sitä en voi jättää väliin. Paitsi että HCR on tapahtumana äärimmäisen hieno, tahtoisin juosta maaliin Olympiastadionilla. Toukokuussa 2011 Olympiastadion oli remontissa, joten silloin maali oli Stadionin ulkopuolella. Heti maaliintulon jälkeen päätin, että joku kerta juoksen vielä maratonportista sisään. Miksei siis tänä vuonna? Lisäksi tuo Valkeakosken reitti kahtena puolikkaan lenkkinä ei ihan hirveästi innosta. Jos löydän sopivan maratonin itselleni myöhemmin kesällä, ilmoittaudun tammikuun aikana HCR:lle. Varalassa toivon taas tapaavani juoksevia blogituttuja. Onko joku jo ilmoittautunut juoksemaan 1.9.2013 tai ilmoittautumassa tammikuun aikana? Ensimmäinen maksuporras sulkeutuu 31.1.

Lisäksi ajattelin tänä vuonna osallistua Pirkan pyöräilyyn, mikäli työnantajani maksaa edelleen osallistumisen. Viime vuonna se jäi väliin päällekkäisten rippijuhlien takia. Eli kyllähän tällekin vuodelle tavoitteita alkaa olla. Liikuntatapahtumat -välilehdelle olen koonnut ensi vuoden suunnitelmat.

Mutta ennen kaikkea pyrin tänä vuonna nauttimaan liikunnasta ja jakamaan liikunnan iloa muillekin.

Suklaata ei tee mieli, mutta salmiakkia kyllä.
Teinhän minä viime vuonna yhden uudenvuodenlupauksen: olla syömättä karkkia vuonna 2012. Ja pidin lupaukseni. Mitä tehdä tänä vuonna? Täyskielto oli helppo, vaikka sitä etukäteen jännitinkin. Pystynkö kohtuuteen? Ainakaan en osta karkkia itselleni tästä eteenpäinkään. Aiotteko te rajoittaa herkkujen syömistä alkuvuodesta?