torstai 28. marraskuuta 2013

Myrskyiset terveiset Saariselältä!

Heini-myrsky muutti tämänpäivisiä liikuntasuunnitelmia, joten nyt on hyvä aika kirjotella kuulumisia Saariselältä. Saavuimme tänne 12 tunnin ja 900 kilometrin ajon jälkeen lauantai-iltana. Tähän asti päivät ovat toistaneet samaa kaavaa: yhdeksän maissa aamupala, yhdeltätoista ladulle, missä kahdesta kolmeen tuntia hiihtoa ja takaisin mökille, sen jälkeen lepäilyä/lueskelua/tietokonetta, saunaan, ruoka ja television katselua. Yksinkertaista ja leppoisaa! Arkipäivän huolet eivät paina, koska ne ovat niin kaukana. 

Loman alkupuolella olisin saattanut tänään lähteäkin hiihtämään, mutta lähes 100 kilometriä neljänä peräkkäisenä päivänä alkaa jo tuntua kropassa, joten oli helppo antaa suksille lepopäivä. Olen yrittänyt keskittyä erityisesti hiihtotekniikkaan näin ensilumilla. Tai no, tekniikka pitää pitää mielessä joka kerta, kun sukset laittaa jalkaan. Nyt olen ottanut erityishuomion kohteeksi liu'un ja suksen päällä seisomisen. Jalka pitäisi palauttaa potkun jälkeen kropan alle, jolloin painon saa siirrettyä tehokkaasti suksen päälle ja liuku on tasapainoisempi ja pidempi. Tuon kanssa minulla on niin paljon tekemistä, mutta ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti sen korjaamista. Hiihdän siis pääasiassa luisteluhiihtoa. 

Vaikka olen yrittänyt leikkiä tosihiihtäjää tekniikkaharjoitteineni, pitää välillä silti katsella ympärilleen ja nauttia tästä luonnonrauhasta, jota Lappi tarjoaa. Olemme nyt niin pohjoisessa, että ei päivä edes kunnolla enää valkene, vaikka olisi aurinkoinenkin päivä. Mutta tämä valo, joka täällä on - se on jotain uskomattoman kaunista! Se johtuu varmaankin lumesta ja valoisan ajan lyhyydestä ja vielä jostain. Ja onhan nämä ladut jotain aivan ihanaa! Pitkiä, hiihdettäviä ylämäkiä = tykkään! 

Hirveän nopeasti tämä viikko on mennyt, kun lauantaiaamuna pitää jo lähteä kotia kohti. Kotiin on aina mukava palata, mutta voisin helposti viettää täällä vielä toisenkin viikon! 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lumifiiliksiä

Kun telkkarista katseleen Levin lumisia maisemia, vetää ikkunasta näkyvä maisema tehokkaasti jalat takaisin maanpinnalle. Tai no, paistaahan täälläkin aurinko, mutta reipas tuuli ja lämpöasteet eivät ole juuri nyt sitä mitä toivon. (Näyttää Levilläkin tuulevan.) Tosin en saisi valittaa, koska viikon päästä olen jo reilusti lähempänä lunta. Ensilumenleiri Saariselällä siis odottaa. Sääennuste, latutiedot ja webkamera ovat tiiviin tarkkailun kohteena.

Isänpäiväviikonlopun vietin äitin ja iskän kanssa Leppävirran Vesileppiksessä hiihtoleirin merkeissä. Perjantaina minun oli tarkoitus lähteä hyvissä ajoin ajamaan, mutta töissä piti hoitaa pari kiireistä hommaa, joten lähtö venyi, enkä ehtinyt enää illalla hiihtämään. Silti viikonlopun aikana kertyi nelisenkymmentä kilometriä 1,1 kilometrin lenkkiä kiertäen. Näin kirjoitettuna se kuulostaa ihan hullun hommalta! Oli kyllä hieman hassua mennä hiihtämään hissillä. :D Toisaalta hintaan kuulunut vapaa kylpylän käyttö mahdollisti lihasten hoitamisen kylmäaltaassa. Tuollainen säännönmukainen (aamupala - aamutreeni - ruoka - lepo - iltatreeni - ruoka - lepo) urheilijan elämä tuntui oikein mukavalta. Ensi vuonna suunnittelimme menevämme pidennetyksi viikonlopuksi, niin ehtii hiihtää enemmän. ;)

Tiistaina kroppa pelotteli flunssan saapuvan. Kurkku oli hirveän kipeä ja äänikin hävisi. Otin korvakipuun särkylääkkeen ja suihkuttelin kurkkuun Pharysol-suihketta. Terveydenhoitoalalla työskentelevä äitini vihjasi minulle joskus tuosta tuotteesta, joka kuulemma ihan oikeasti auttaa kurkkukipuun. Nyt voin itse kertoa tätä viestiä eteenpäin: sen sijaan että korvaan säteilevä kurkkukipu olisi pahentunut tai muuttunut muiksi flunssan oireiksi, hävisi se kokonaan. Nyt kun sattuneesta syystä ei missään tapauksessa tahtoisi sairastua, aloitin tehokuurin vitamiineja. Huolellinen käsihygienia ja lämpimät jalat auttavat pitämään flunssapöpöt loitolla.

Tänään ajattelin lähteä etsimään joululahjoja. Tänä vuonna täytyy olla ajoissa liikkeellä, jotta saan toimitettua lahjat vastaanottajille mahdollisimman vähällä vaivalla. Vanhempien ja pikkuveljen lahjoista minulla ei ole oikein minkäänlaista ajatusta vielä, mutta toivottavasti keksin jotain. Shoppailun jälkeen ajattelin vetää lenkkitossut jalkaan, vaikka tällä hetkellä juokseminen ei kiinnosta tippaakaan. Viime aikoina olen toivonut, että minulla olisi joku, joka houkuttelisi minut liikkumaan, kun ei kiinnosta. Viime aikojen liikkumattomuus on toki johtunut lähinnä niskajäykkyydestä tai kurkkukivusta, mutta silti olisi kiva sopia jonkun kanssa kävelylenkistä, jos mitään muuta ei pysty tekemään.

Finlandiahiihtoon on 100 päivää! :)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Xycling Challenge

Ajattelin, etten kirjoita sisäpyöräilytunneista sen kummemmin, mutta Markun Xycling Challenge ansaitsee oman tekstinsä. Elixia Kalevan viikko-ohjelmassa on vain yksi sisäpyöräilyn kolmostason tunti. Aiemmin näitä on ollut myös 75 minuutin mittaisena, mutta tämä kestää tunnin.

Mitä luvataan? Xycling Challenge haastaa Sinut ylittämään itsesi. Todellinen sisäpyöräilynautinto joka sopii kokeneille harrastajille!

Mitä tykkäsin? Markku on melko epätyypillinen ryhmäliikuntaohjaaja, mutta hyvällä tavalla. Ja hän osaa vaatia! Hän on ainut Xycling-ohjaaja, joka käy laittamassa lisää vastusta pyöräilijöille, jos sitä hänen mielestään on liian vähän. Tykkään Elixiassa käytössä olevista tehotauluista, joihin ohjaaja piirtää ennen aerobisten tuntien alkua tunnin kulun. Ainakin minulla auttaa voimien jakamista, kun tiedän, mitä on edessä ja kuinka kauan. Xycling Challenge koostui kahdesta työosuudesta, joiden välissä oli yksi vähän kevyempi kappale. Tällä tunnilla lähes kaikki ylämäet tehtiin melko reippaaseen tempoon, mikä ei sovi minulle erityisen hyvin. Harjoitus tekisi hyvää, joten ehkäpä eksyn tälle tunnille toistamiseenkin.

Yleisiä huomioita. Markku sanoi, että jos käy yhdessä pyöräilytunnilla vuodessa pärjää lenkkareilla, mutta toiselle tunnille pitää jo hankkia klossikengät. Olen täysin samaa mieltä! :)