sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joululahja

Täytyy tulla ihan kuvan kanssa näyttämään, mitä joulupukki minulle toi. Äitiltä sain lahjakortin rakennekynsien laittoon, koska hänen työkaverinsa oli käynyt kurssin. Perjantaina kävin lahjakortin lunastamassa. Kyllähän noissa kesti, mutta hienot tuli.



Hieman omituiselta tuntuu, kun omiin kynsiin tuli muutama milli lisää pituutta. Periaatteessa kaikki on ainakin tähän asti onnistunut ihan normaalisti. Omat kynteni ovat varsinkin talvella niin kuivat, että kovin pitkiksi en niitä saa kasvatettua. Paremmin nämä kestävät, mutta silti jokaisen kopsahduksen jälkeen tulee säikähdettyä, että lähtikö tippi nyt irti. Kai näihinkin tottuu, mutta nyt tuntuisi parhaalta, että saisin omat kynnet kasvatettua sen verran pitkiksi, että geelin vois laittaa vain oman kynnen pintaan. Tuo kiilto ja sen ja "lakkauksen" pysyvyys ovat aivan ihanat. Ainakin minulla normilakkauksen pinta naarmuuntuu, vaikka sen saisi siististi kuivatettuakin. Lisäksi oma kynsi olisi geelin suojassa huomattavasti paljon kestävämpi eikä lohkeilisi ihan jatkuvasti. Tietysti täytyy vähän seurata, kuinka tiheästi nämä vaativat huoltoa.

Pakko myöntää, että vaikka nämä näyttävätkin ihanilta, mietin, että ovatko nämä minulle vähän turhan turhamaiset. Olen yleensä ennemmin poikamainen kuin "prinsessa". Jos pitää valita käytännöllisyyden ja ulkonäön väliltä, niin minun mielestä vaihtoehtoja on vain yksi. :)

torstai 27. joulukuuta 2012

Arvonta taasen kerran

Lieko joulupukki ollut asialla vai postittajilla ollut joulumieltä, mutta sain ennen joulua kaksi kappaletta uutta Juoksija-lehteä. Molemmat omalla asiakasnumerolla varustettuna, mutta vain toisen liitteenä oli ensi vuoden Juoksija-kortti. Lisäksi joulukuun numeron liitteenä tuli Juoksijan harjoituspäiväkirja.

Koska en tarvitse samaa lehteä kahtena kappaleena, ajattelin antaa toisen niistä pois. Eli siis arvontaan voi osallistua tämän tekstin kommenttikentässä. Kerro paras talvinen juoksuvinkkisi tai vaihdatko juoksemisen lumen tultua muuhun liikuntaan. Laitan lehden postiin vasta joululoman jälkeen, joten aikaa osallistua on 1.1.2013 klo 18.00 asti.


Kannen mukaan lehti sisältää mm. seuraavia aiheita:
  • Vinkit talvijuoksuun 
  • Juoksua musiikin rytmeissä 
  • Lihaskalvot auki hieromalla 
  • Juokseva sellisti Eicca Toppinen 
  • Erilainen New York
Lisäksi mukaan lähtee tottakai tuo harjoituspäiväkirja.

Onnea arvontaan!

Joulutunnelmia

Joulu tuli ja joulu meni. Kivaa oli, mutta onneksi se kestää vain tuon kolme päivää. Aika perinteinen joulu oli tänäkin vuonna, eli se sisälsi hyvää ruokaa, läheisten seuraa, joulukirkkoa, lahjoja, saunaa, pakkasta, aurinkoa, lumisia maisemia ja sairastelua. Sain perinteisen jouluflunssan jo pari päivää ennen joululoman alkua. Kävin töissä, mutta kurkku oli kipeä ja nenäliinoja kului. Kuumetta ei noussut ja olo oli muutenkin ihan kohtuullinen. Aatonaattona käytiin pelaamassa lentopalloakin, eikä olo siitä huonontunut, jos ei parantunutkaan. Viikon verran maltoin lepäillä, mutta eilen tapaninpäivänä kyllästyin sisällä möllöttämiseen. Kävimme äitin kanssa leppoisalla sauvakävelylenkillä. Facebookin kuulumisten perusteella kaupungeissa joulukinkun sulattelijat olivat täyttäneet jo salit, mutta täällä maalla ei tiellä ruuhkaa näkynyt. Iltasella iskä painosti vielä hiihtolenkille, joten sairausloma tuli "virallisesti" lopetettua. Eikä flunssakaan ottanut takapakkia. Tänään lähden kokeilemaan taas luistelua radalle. Kalevan kierroksen luisteluun ei ole kuin kuukausi, enkä ole tainnu olla terien päällä sitten viime tammikuun. Lahjattomat harjoittelee, vai miten se sanonta meni... :P

Jouluna on helpompi sairastaa, koska television tarjonta on parempaa ja monipuolisempaa kuin muulloin. Hyviä elokuvia on riittänyt koko pyhiksi: Harry Pottereita, Niskavuoria, Hohto, Evita... Hieman puolikuntoisena minulla on lisäksi ollut oikeasti aikaa pysähtyä ja katsoa elokuvia. Kotona vajaan tunnin televisiosarjan jakso on siinä rajoilla, maltanko kerralla katsoa sen. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen huomaan jonkun pölykoiran tai vaatekasan ja päädyn siivoamaan telkkarin pyöriessä taustalla. Keskittymiskyvyttömyys on yksi heikkouksistani. Yleensä katson ne harvat ohjelmat, joita oikeasti seuraan, Elisa Viihteen boksilta, koska harvoin ehdin katsoa niitä silloin kun aika on. Urheilu on ainut, joka täytyy nähdä suorana. Tallennuksissa on lisäksi se hyvä puoli, että saan hyppiä mainoskatkojen yli.

Ilmeisesti olen ollut tänäkin vuonna ihan kiltti, koska joulupukki muisti kivoilla lahjoilla. Kirjoja ja käyttökosmetiikkaa saan joka vuosi. Huomenna menen lunastamaan yhden lahjani, johon lupaan palata silloin kuvien kera. :) Itse ostamani lahjatkin tuntuivat osuvan tänä vuonna aika kivasti kohdilleen.

Vuodenvaihde lähenee, joten jotain lupauksia olisi kiva keksiä. Ideoita?

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulutoivotus

 
Tänä jouluna
toivon sinulle
kynttilän valoa,
lyhdyn lämpöä,
tähtien tuiketta.

Toivon valoa tulevaan,
iloa sydämeen,
rauhaa mieleen,
levollisuutta ja hyvää oloa.

Toivon joulun tuoksua,
parhaita muistoja,
leikkimieltä ja
syttyviä säveliä.

Toivon unelmia todeksi,
tähtikaaria,
oikeita polkuja
tunnistaa omaksi.

Toivon aikaa pysähtyä,
kuulla hiljaisuus,
sisimpäsi voima,
löytää joulu sydämestä. 

Oikein ihanaa joulua ja reipasta vuoden loppua!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Elämisen ihanuus ja kurjuus

Huh... ensimmäinen loman jälkeinen viikko on takana. En tiedä, johtuuko joulun läheisyydestä vai menneestä lomasta, mutta tällä viikolla olen ollut aika saamaton - tai kaunistelematta voi sanoa, että laiska. Töissä on ollut tosi tukkoista koko viikon ajan. En tiedä, mikä mättää, mutta tuntuu, etten saa oikein mitään aikaiseksi. Muutaman kerran olen jo avannut tyhjän blogitekstin kirjoittaakseni hiihtoreissusta, mutta joka kerta teksti on jäänyt syntymättä. Liikuntatilasto näyttää puhdasta nollaa. Toisaalta olen siivonnut, hoitanut viimeisetkin joululahjat kaupasta kotiin ja pakettiin ja viettänyt aikaa ihmisten kanssa. Töiden takia olen potenut huonoa omaatuntoa, joten päätin, että vaikka liikunnat jäisivätkin, niin en siitä stressaa. Viikko ilman liikuntaa pitäisi olla katastrofi, mutta koska tiedän, että tämä vaihde ei tule jäämään päälle, ei se pelota minua ollenkaan. Hiljennyn jouluun jo näin etukäteen!

Joulun aikaan olen välipäivät vapaalla, eli siis lähes puolitoista viikkoa putkeen. Menen viettämään vapaita kotikotiin ja koska äiti ja iskäkin ovat vapaalla, tiedän, että liikuntaa tulee kertymään. Ehkä ehdin jopa kummipojan kanssa pulkkamäkeen. Lisäksi vuoden 2013 alku on liikunnallisesti niin hykerryttävä, että en malttaisi odottaa: ensimmäiset PT-tapaamiset on jo sovittu ja lisäksi ajattelin osallistua Elixian tarjoamaan hiihtokouluun.

Jossain vaiheessa viikkoa ajattelin, että olen tulossa kipeäksi. Olin jatkuvasti kovin palelevainen. Yleensä kärsin enemminkin liiasta kuumuudesta. Lisäksi nenän limakalvot ja silmät vuosivat jatkuvasti kuivuuttaan, mutta ilmeisesti se johtuu vain kuivasta toimistoilmasta. Talvi on ihanaa aikaa. Siitä nauttiminen vaatii vain silmätippoja, nenäsumutetta ja huoneilmankostuttimen.

Vaikka tällä viikolla liikunnat ovat jääneet, itsenäisyyspäiväviikolla liikuntaa kertyi sitäkin enemmän:


Hiihtoa kertyi yhteensä 124,8 kilometriä ja 13 tuntia 54 minuuttia 34 sekuntia. Kelit olivat suosiollisia ja latuja auki enemmän kuin koskaan minun ensilumenleireillä. Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva viikko. Ainakin sen perusteella voin sanoa, että voisin alkaa täysipäiväiseksi urheilijaksi: päiviin kuuluisi vain harjoittelua, syömistä ja lepäämistä. ;) Vitsi vitsinä, se on totista työtä, johon ei ihan kuka tahansa pysty. Lahjakkuutta minulla ei ole tippaakaan, joten en todellakaan voi tietää, olisiko minusta siihen rääkkiin ja kurinalaiseen elämään.

Alla muutamia kuvia Saariselältä.

Aurinko Kaunispään huipulla
Kovinkaan montaa kertaa en aurinkoa viikon aikana nähnyt, koska keli oli pääasiassa pilvinen. Kuva on otettu maanantaina, joka oli viikon selkein ja kylmin päivä. Eli siis pilvisyys on hyvä asia. Auringon alla näkyvä lumipölly tulee lumen tykityksestä. Vaikea eritellä, onko kuvassa auringonnousu vai -lasku, koska niiden välillä oli eroa alle tunti. Valoisa aika ei siis ollut pitkä, mutta luminen ympäristö teki pimeyden pehmeäksi ja miellyttäväksi. Tykkäsin! Oli pienoinen järkytys palata Tampereelle, kun tajusin, että ei täällä ole ollenkaan pimeää. Valosaaste on noussut viime vuosina yhä enenevissä määrin puheisiin. Minä olen aivan varma, että sillä on negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.

Kaunispään huipulta näkyy kauas
Kun kiipesimme Kaunispään huipulle, sanoin Äitille, että täällä tuntuu kuin olisin maailman katolla. En kyllästy noihin maisemiin koskaan.

Kaunispäältä laskee alas Suomen pisin pulkkamäki. Otin taskuun muovipussin, jolla yritin laskea mäen alas, mutta se ei oikein luistanut. Ensi kerralla raahaan pulkan mukanani ja tulen vauhdilla alas. :D

Saariselän arkkitehtuuria
Juurikin tuon tykkilumen ansiosta puihin kertyy lunta aivan eri tavalla kuin pelkästään härmistymällä tai satamalla. Lumisista puista minulla on joka vuodelta kuvia, enkä ikinä kyllästy ihailemaan niitä. 

Ahopään huipulla

Viimeisenä päivänä kiipeisin Ahopään ja Kaunispään huipuille suksilla. Ahopäälle nouseminen oli mukavan nautinnollista. Kaunispäälle nousu on pitempi ja osin jyrkempi ja siinä vaiheessa minulla oli takana jo koko viikon rasitukset ja samalle lenkillekin jo 20 kilometriä hiihtoa, joten ajattelin sitä omana Tour de Skin loppunousunani. Ihan vähän tuuletin, kun pääsin ylös. :)

Sama näkymä Kaunispään huipulta salamalla...

...ja ilman salamaa.
Todellisuus valoisuudesta oli jotain tuolta väliltä. Näköjään kahden tunturin yli kiipeäminen sai kädet vähän täräjämään. Kolmesta kuvasta tuo viimeinen on kaikkein vähiten tärähtänyt. :D

Oli mukava palata etelään, kun täälläkin oli jo lunta. Itse asiassa jouduimme työntämään auton palatessa pihaan, koska iskä oli unohtanut sopia kotitien aurauksesta. ;)

Kuinka moni tämän tekstin lukijoista on jo päässyt näillä lumilla hiihtämään? Kenellä on kova hinku ladulle, mutta vielä ei ole ehtinyt? Toivotan oikein liukkaita kilometrejä. Ainakin tällä hetkellä näyttää parin hyvältä hiihtokelien suhteen.

P.S. Kati, jätin sinulle terveisiä edellisen tekstin kommentteihin.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ilmaiseksi treenaamaan?

Sain tänä aamuna viestin, että olen osallistunut Elixian Voita vuoden treenit neljälle -kisaan, mutta en voittanut. No, voi harmi! ;) Jos kyseessä on ilmainen arvonta, niin täytän monesti lapun. En siksi, että olettaisin voittavani, vaan siksi, että jos en täytä lappua, en ainakaan voita.

Vaikka en voittanutkaan, sain mahdollisuuden kokeilla viikon treenejä ilmaiseksi. Sattuneesta syystä en voi käyttää etua itse, joten lahjoitan sen eteenpäin. Tuolla edulla pääsee treenaamaan viikoksi mihin tahansa Elixia-keskukseen, kunhan aloittaa treenit ennen 1.1.2013. Jos tahdot ja sinulla on aikaa käydä treenaamassa ennen joulua, välipäivinä tai vaikkapa viikolla 1, niin jätä kommentti (ja sähköpostisi/blogisi osoite), jotta voi lähettää koodiin, jolla voit lunastaa viikon treenioikeuden. Jos halukkaita on useampia, niin arvon sen huomenna lauantaina klo 12.00. Pikainen aikataulu, jotta treenaamaan pääsee mahdollisesti jo ensi viikolla.

Keskusten sijainnit ja aikataulut voi käydä katsomassa Elixian nettisivuilta.

torstai 6. joulukuuta 2012

Miten pukeudun hiihtolenkille?

Tällä viikolla pakkanen on päässyt puremaan ympäri Suomenmaan. Pakkanen ei ole syy lopettaa ulkoliikuntaa, kunhan varusteet ovat kunnolliset. Täällä hiihtolomallakin olemme pohtineet joka aamu, mitä tänään laittaisimme päälle. Siitä sain siis ajatuksen vähän kirjoitella kuvien kanssa, miten yleensä pukeudun hiihtolenkille. Päivänvalon aikaan olin ladulla enkä ole vieläkään opetellut käsittelemään ottamiani kuvian, joten pahoittelen kuvien huonoa laatua.

Hiihtopukeutuminen on välillä vähän hankalaa. Kaikki suuret lihasryhmät työskentelevät hiihtäessä, joten liikunta pitää periaatteessa kehon lämpimänä. Pitkissä laskuissa käy viima ja lihakset eivät työskentele. Välillä ladun varteen saattaa joutua kävelemään jonkun matkan. Erityisesti lenkin jälkeen hikiseen kroppaan iskee tällöin kova vilu. Varsinkin täällä tunturissa lämpötila saattaa muutaman kilometrin matkalla muuttua jopa yli 5 astetta. Toisaalta liikkuminen liian paksussa vaatetuksessa hikoiluttaa jo ilman liikuntaa ja hankaloittaa raajojen liikettä. Aika usein hiihtopukeutumisessa joutuu tekemään komporomisseja. 


Alusvaatteilla ei paljoa talviurheiluvaatetuksessa voiteta, mutta kaiken voi helposti pilata. Hiihdossa ei hirveästi ylös-alasliikettä tule, joten liivien ei tarvitse olla tukitasoltaan kaikkein suurimpia. Sekä niiden että alushousujen on syytä olla kuitenkin olla jotain teknistä materiaalia, joka päästään hien heti läpi. Puuvillaiset alushousut muuten erinomaisten hiihtovaatteiden alla vievät osan nautinnosta. Uskokaa minua, olen kokeillut!

Myöskin sukat suosittelen valitsemaan lajin mukaan. Hiihtosukissa on vahvikkeita oikeissa kohdissa, joten monot eivät niin herkästi hierrä. Lämpötilan mukaan voi laittaa ohuemmat tai paksummat sukat, tai vaikkapa kahdet päällekkäin. Mummon kutomat villasukat ovat ihanat, mutta ainakaan minun monoihini ne eivät mahdu. :/

Tässä kohtaa kannattaa myös muistaa pukea sykevyö. Joskus olen huomannut sen pöydällä, kun olen vetänyt takkia päälle ja sen pukeminen jälkeenpäin oli hikistä hommaa.


Talvivaatteiden tärkein osa, HIFK-jääkiekkoilijoiden vihaamat, pitkät kalsarit, tai siis tekninen alusasu. Näitä löytyy joko paita-housuyhdistelmänä tai haalarina. Tärkeintä on, että alusasu on istuva, muuten se ei siirrä hikeä riittävän tehokkaasti pois iholta. Itse ostan aika usein näitä esim. kevään alennusmyynneistä. Kuvassa näkyvää Craftin puku on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan hyvä, ja lisäksi se sopii malliltaan minun kropalleni, mutta en ole mitenkään merkkiuskollinen. Itse tykkään aika ohuista kerrastoista. Lämpöä lisään tarvittaessa seuraaviin kerroksiin.


Vuosi sitten tein tämän loistavan löydön, eli Rukkan Windstopper -alusasun. Itselläni on siis pitkähihainen aluspaita ja shortsimalliset housut. Näissä etuosa on Windstopper-kangasta ja takaosa hengittävämpää alusasukangasta. En ymmärrä, miten olen pärjännyt ilman näitä ennen. Maastohiihtoon kuuluvat myös alamäet, joissa laskiessa viima lisää pakkasen purevuutta, joten nämä ovat tarpeelliset myös tyynillä pakkaskeleillä. Suosittelen! Itse käytän näitä lähes koko talven, lukuunottamatta ehkä tyyniä pikkupakkas-/nollakelejä.


Edellä mainitut aluskerrokset puen oikeastaan aina. Kun lämpötila laskee alle -10...-15°C, lisään alus- ja päällyskerroksen väliin microfleecepuvun. Näissä on saatu kohtuullisen ohueen kangaskerrokseen paljon eristävyyttä, joten ei tarvitse tuntea itseään michelin-ukoksi ladulla. Tai no, oikeasti minä kyllä tunnen, mutta en välttämättä näytä. Yksi kerros riittää minulle aina. Jos pakkasta on enemmän, hiihtolenkit jäävät lyhyemmiksi tai kokonaan väliin.


Tämä Haltin hiihtopuku on ollut viime aikoina suosikkini, mutta kaapista löytyy myös muutama Craftin puku, joilla voi myös vähän varioida vaatteiden lämpimyyttä. Tuo turkoosi osa on hieman paksumpaa kangasta kuin musta. Välillä on ollut jännä tunne, kun alamäessä takapuolen kohdalla tai käsivarsien takaosassa hiki jäädyttää aluspuvun ja päälliosan yhteen.

Housuissa pitää mielestäni ehdottomasti olla henkselit, jotta ne pysyvät selän peittona tilanteessa kuin tilanteessa. Myös alempien kerrosten pukemiseen kannattaa käyttää sen verran aikaa, että saumakohdat asettelee huolellisesti.


Kylmällä tai tuulisella saatan vetää päälle tämän toppaliivin.
 

Käsiin löytyy monenpaksuisia hanskoja. Lisäksi käytän alushanskoja (esim. silkistä), jotka paitsi pitävät kädet kuivina, eli lämpöisempinä, ovat myös miellyttävät käsissä. Kosketusnäyttöinen puhelin tai sykemittari toimivat alushanskat kädessä, jos niitä on tarvetta räplätä kesken lenkin. Sormia ei ole palellut koskaan hiihtäessä nuo Sinisalon lobster-hanskat kädessä.

Päähän vedän aina tuubihuivin, koska minulla on herkät korvat. Se pysyy pelkkää pipoa paremmin korvien suojana. Kylmemmillä keleillä käytän tuollaista osittain fleece-tuubia suojaamaan kurkkua. Yleensä riittää kuitenkin ihan tavallinenkin. Kaiken kuorrutteeksi pipo kelin mukaan. Lämpöisemmillä keleillä tai nopeammilla lenkeillä pipo saa olla päältä osin hengittäväkin, mutta liian ohut pipo päässä tuntuu päässä... vähän kuin aivot jäätyisivät. :/ 


Kröhöm... Perinteisen monoissa roikkuu vielä hintalappu. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ostin ne viime keväänä samalla reissulla kuin polkupyöränkin. Monoa ei voi sulloa ihan täyteen sukkaa, koska ilma on se, joka lämmittää. Jos jalat tarvitsevat lisälämmikettä, voi käyttää tuollaisia neopreenisuojia, joiden pitäisi kai suojata jonkun verran myös kastumiselta, mutta sitä en ole vielä "päässyt" kokeilemaan.


Viimeisessä kuvassa vielä muut varusteet, jotka otan hiihtolenkille mukaan. Ilman laseja en hiihdä kuin äärimmäisessä hädässä. Herkät silmät ja viima eivät ole miellyttävä yhdistelmä. Garmin tietysti ranteeseen.

Juomapullovyössä kulkee mukana lämpöisen juoman lisäksi muut tarvittavat, kuten pari geelipussia, nenäliinat ja rahaa latukahvilassa poikkeamisen (tai taksin ;) varalle. Lyhyemmille lenkeille en välttämättä ota juomaa mukaan, mutta yleensä pelaan varman päälle, koska hiihtäessä saattaa energiahukka yllättää joko minut tai kanssahiihtäjän. Tyhjin lihaksin viimeiset kilometrit ovat tuskaisia. Hiihtolenkeillä olen tykännyt tuollaisesta vyöhön integroidusta juomapullosta. Vyön sivussa on siis korkki, josta juodaan. Lisäksi vyön sisäosa on foliota, joten juoma pysyy jonkun verran pidempään lämpimänä.

Miten te pukeudutte talvilenkille? Jäikö minulta puuttumaan jotain? Onko teillä jotain ehdottomia tuotteita, joista ette ikinä luovu?

tiistai 4. joulukuuta 2012

Hiihdon ytimessä

Terveiset Saariselältä! 

Minun piti tänään kirjoittaa, miten ensimmäiset päivät Saariselän-lomalla ovat sujuneet; millainen keli on ollut; miten sukset ovat luistaneet; kuinka monta kilometriä olen hiihtänyt. Tämänpäiväisen hiihtolenkin jälkeen päädyin kuitenkin kirjoittamaan jostain aivan muusta.

Saariselän latukarttaan on nimetty toistakymmentä tunturia, joista Ahopäät on yksi, jonka huippu kurkottaa vähän yli 425 metriin ja jonka yli kulkee myöskin latu. Yleensä pidän tasaisemalla hiihtämisestä, koska se ei ole niin raskasta. :D Kuitenkin tuo tuntureiden yli kipuaminen on paljon palkitsevampaa. Tänään päädyin hiihtämään Ahopäiden yli, koska tuo latu ei ole läheskään joka vuosi marras-joulukuun vaihteessa hiihtokunnossa, eli en ole tainnut hiihtää sitä aiemmin.

Blogin osoitteen ja sähköpostini mukaan olen wannabeurheilija, mutta oikeasti olen elämysten kerääjä. (Ei sillä, että nuo olisivat toisensa poissulkeavia.) Urheilijana keräisin kilometrejä ja mittaisin niihin käytettyä aikaa. Ei sillä, etten tekisi tuotakin, mutta se tunne, kun nousin tunturissa puurajan yläpuolelle. Pysähdyin katsomaan ympärilleni ja kuuntelin. En kuullut kuin oman sykkeeni ja hengityksen, ellen pidätellyt sitä. Yhtään ihmistä ei näkynyt ympärilläni. Se tuntui uskomattomalta, koska nuo valaistut ladut ovat välillä kuin ammuttu täyteen hiihtäjiä (siis myös valoisaan aikaan), mutta heti kun poikkeaa vähän sivuun, saa hiihdellä aika rauhassa.

Siellä kohti tunturin huippua kiivetessä koin, että olin lähempänä alkusuomalaista kuin koskaan aiemmin. Siis minä, muovisilla suksilla, teknisissä vaatteissa ja ajetulla latu-uralla. Alkoi hymyilyttää ja jopa naurattaa. Aika kornia! Silti tunnen itsessäni ne samat geenit kuin niillä ihmisillä, jotka ovat asuttaneet Suomen aluetta jääkauden jälkeen. Minulla on ominaisuudet, että kestän tämän kylmän maan keliolosuhteita. Tunnen kuuluvani tänne!

Kelien salliessa saattaa olla, että kipuan vielä Palo- ja Kaunispään päälle sukset jalassa. Katsotaan, mitä siellä opin itsestäni. ;)

Suomessa taitaa tällä hetkellä olla lunta joka puolella, mutta silti on pakko hehkuttaa, kuinka kaunista täällä on. Yritin ottaa kuvia, mutta ne eivät tee oikeutta oikeille maisemille. Lunta tosiaan riittää niin paljon, että latuverkostosta on auki paljon suurempi osuus kuin yleensä. Lisäksi reilu lumikerros on mahdollistanut mökkikylän ja varsinaisen latuverkoston yhdysladun aukipitämisen. On ihan parhautta, kun hiihtolenkille pääsee lähtemään heti ulko-ovelta ja lenkin jälkeen ei tarvitse kantaa suksia takaisin mökille. Siinä alkaa äkkiä palella varpaita ja sormia, vaikka ne hiihtäessä pysyvät hyvin lämpiminä.

Toivottavasti viikkonne on alkanut lumileikkien merkeissä. Suosittelen niitä kaikille nyt kun ne ovat mahdollisia. Ainakin pulkkamäen laskeminen muovipussilla teki hyväää! :) 

maanantai 26. marraskuuta 2012

Jotain hyvää ja jotain huonoa

Viime viikon liikunnat ja suunnitelmia tälle viikolle:

Ihan kohtuullinen määrä liikuntaa kertyi varsinkin alkuviikon aikana. Torstaina oli tarkoitus käydä juoksemassa, mutta tuntui, että olin sekä henkisesti että fyysisesti niin väsynyt, että pidin lepopäivän siitäkin huolimatta, että tiesin perjantain ja lauantainkin menevät liikkumattomina. Pidempi tauko tekikin hyvää, koska sunnuntain juoksulenkki kulki. Ja pakko kehua uusia juoksukenkiä. Reippaasta pohjan kuvioinnista huolimatta nämä ovat kevyemmät ja rullavammat kuin monet tavalliset juoksukengät.

Pikkujoulut tuli ja pikkujoulut meni. Kivaa oli, mutta eräs keskustelu perjantai-illalta nosti pintaan vanhan työtrauman (hyvin tuskallinen projekti) jo vuosien takaa. Luulin, että olen jo päässyt yli siitä, mutta en sitten tainnut ollakaan. En ole aiemmin tainnut tajutakaan, miten iso juttu se minulle oli. Mieli on maassa, mutta ehkä saan nyt lopulta käsiteltyä tämän asian ja pääsen siirtymään eteenpäin. Ammatillisen itsetuntoni tuo tapaus vei melko pohjamutiin ja edelleenkin yritän raapia sitä sieltä kasaan pienenkin epäonnistumisen kohdatessa. Onneksi en määritä itseäni kokonaan työni kautta. Muutoin tilanne voisi olla paljon pahempi. Juuri nyt tekisi mieli mennä takaisin kotiin, kääriytyä peiton alle ja nukkua jouluun asti. Tiedän, että tässä tilanteessa mikään ei auta niin kuin liikunta, mutta katsotaan, kuinka saan itseni liikkeelle. Toisaalta enää tämä viikko ja sitten pääsen keräämään lumienergiaa (ja jättämään työmurheet satojen kilometrien päähän). Ja joulukin on kohta! :)

Kaikesta huolimatta virkeää viikon alkua! Sääennusteet näyttävät lupaavalta tänne eteläänkin... ;)

perjantai 23. marraskuuta 2012

Pikainen päivitys

Tarkoitukseni oli päivittää PT-kuulumiset keskiviikkona, mutta tämä viikko onkin mennyt hieman kiireessä. Töissä kiirettä on aiheuttanut viikon päässä odottava loma (jee!!!) ja sen kiinniottaminen. Lisäksi olen ollut vähän väsynyt. Työnteko ei ole huvittanut, eikä oikeastaan liikuntakaan. Mutta summasummarum: Tein 10 kerran personal trainer -sopimuksen. Käynnissä olevan (tai siis maanantaina alkavan) kampanjan ansiosta sain 10 % alennuksen. Sovin, että aloitamme vasta vuodenvaihteen jälkeen, koska joulukuusta on tulossa kovin rikkonainen. Tavoitteeksi asetin juoksua ja hiihtoa tukevan saliharjoittelun ja muutenkin toivon apuja harjoittelun rytmityksessä. Olen tästä aika innoissani! :)

Kuten myös noista pikkujouluista: Puolenpäivän aikaan iso pomo tarjoaa kuohuviinit. Sen jälkeen karkaan töistä jo alkuiltapäivästä kampaukseen ja meikkiin. Ennen virallisia pikkujouluja meillä on vielä tyttöjen kuohuviinietkot. Hauska ilta siis luvassa!

Viikon päästä lauantaina suuntaan tänne:

Kuvakaappaus täältä.

Nimim. Loman tarpeessa :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

PT-aatoksia

Huomiseksi olen sopinut tapaamisen personal trainerin kanssa reenaamisen aloittamiseksi. Ihan siis kartoitan tilannetta, tämä tapaaminen ei sido minua mihinkään. Olen jo pitempään miettinyt, toisiko PT jotain uutta harjoitteluuni. Toisaalta olen varma, että tuo, koska niin moni täällä blogimaailmassakin hehkuttaa sitä. Toisaalta minun on tosi vaikea pukea sanoiksi, millaisia tavoitteita PT:n kanssa reenaamiseen asettaisin. Ja jos en osaa sanoa, mitä harjoittelulta toivoisin, niin mihin sitä sitten tarvitsen. Toisaalta tahtoisin oppia vakituiseksi kuntosaliharjoittelijaksi, mutta sen pitäisi kuitenkin olla juoksua, hiihtoa ja muita aerobisia lajejani tukevaa toimintaa, päälajia siitä ei koskaan minulle tule. Katselin läpi Kalevan Elixian PT-tarjontaa ja olen aika varma, kuka heistä olisi järjellä ajatellen sopivin (lajitausta etc.), mutta entä jos meillä ei synkkaa muuten ollenkaan. (En siis todellakaan tiedä, millainen tyyppi tämä tai oikeastaan kukaan mukaan heistä on.) Mitä pitäisi osata ottaa huomioon? Apua! :)

***

Viime viikon liikunnat & suunnitelmia tälle viikolle:





Viime viikko näyttää taas aika tutulta. Viikonloppu meni liikunnan osalta levon merkeissä, mutta hyvässä seurassa.

Huomenna suunnittelin meneväni ennen kokoustamista zumbaamaan tai vaihtoehtoisesti salille. Tosin ennen kokousta ohjelmassa on keilaamista, joten käsiä ei auta liikaa kiusata, etten tiputa keilapalloa varpailleni. Muutaman kerran vuodessa tulee yleensä käytyä keilaamassa. Siinä huomaan selvästi, kuinka heikot käsivoimat minulla on. Mitä isomman pallon erehtyy alussa ottamaan, sitä nopeammin heitot alkavat tipahdella miten sattuu. Kai keilauksessa tekniikallakin on vielä oma osansa tuohon.

Tänään kävimme kokeilemassa, miltä sulkapallon pelaaminen heti aamusta tuntuu. Tuntui ihan hyvältä. Lisäksi viikko sai hyvän alun. Muutama työkaveri taisi yllättyä, kun en ikävän puhelun jälkeen kironnutkaan (en kestä negatiivisia asioita maanantaisin), vaan totesin vain hymyillen, että eiköhän tämäkin saada hoidettua. Ehkä pitäisi enemmänkin liikkua heti aamusta nyt kun en kulje työmatkoja pyörällä.

Perjantaina odottaa vuoden odotetuin ilta: pikkujoulut! ;) No ei nyt ehkä ihan, mutta mukavaa iltaa odotan. Kampaukseen on varattu aika ja ensimmäistä kertaa elämässäni menen myös meikattavaksi. Vähän jännittää! :)

Nyt unten maille, että olen huomennakin hyväntuulinen. Energistä viikon alkua!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Vielä vähän hehkutusta!

Jos et ymmärrä, mitä hienoa on penkkiurheilussa, kannattaa ehkä lopettaa lukeminen tähän. ;)

Mutta siis oikeesti... Mikko Koivu... Aleksander Barkov... Lauri Korpikoski... Rasmus Ristolainen... ja minä tänään Hakametsässä!!!! 

Kuvakaappaus SM-liigan sivuilta.

Olo on kuin pikkunaperona ensimmäiseen jääkiekko-otteluun mennessä. Sen verran harvoin pääsin jääkiekkoa katsomaan, että pelipäivät olivat suurempia juhlapäiviä kuin joulu. Olen tykännyt käydä katsomassa jääkiekon SM-liigan peleissä nimenomaan junnujen otteita. Lajin suurimmat tähdet pelaavat NHL:ssä, mutta tulevaisuuden tähdet kotimaan liigassa. Toivon kovasti, että NHL:n työsulku saadaan pian sovituksi, koska kauden peruminen ei ole kenenkään etu, mutta... en pane ollenkaan pahakseni, että näen Suomen tämän hetken (kaikkien aikojen?) parhaan jääkiekkoilijan (Koivu) ja hänen perillisensä (Barkov) samaan aikaan kentällä omin silmin. (Joo, samettikätiset sentterit on mun juttu.) Kylmät väreet kulkevat pitkin selkääni. Ja minä kun luulin jo kasvaneeni aikui... isoksi. :D

maanantai 12. marraskuuta 2012

Menneitä ja tulevia liikuntoja

Viime viikon liikunnat ja suunnitelmia juuri alkaneelle viikolle:


Jälleen vähän vajaa kuusi tuntia liikuntaa ja kuutena päivänä. Eli viime viikolle jäi vain yksi lepopäivä, vaikka suunnitelmassa oli kaksi. Eipä ole tainnut tapahtua tätä aikoihin.

Olemme käyneet nyt kaksi kertaa työkaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa. Nautin suunnattomasti, kun saan seurata vierestä, kuinka työkaverini on innostunut. Hän käy säännöllisesti pilateksessa, mutta kaipasi jotain muutakin säännöllistä liikuntaa viikkoihinsa. Juokseminen ei ole hänen juttunsa, joten on mukava huomata, että "se oma laji" löytyi. Ja kyllä minäkin tykkään sulkapallosta. Olemme sopivan tasainen pelipari, jotta molemmilla säilyy mielenkiinto pelaamiseen.

Täytyy ottaa lepopäivät takaisin tällä viikolla. En saanut liikuntasuunnitelmaa oikein sellaiseksi kuin tahdoin. Huomenna olen menossa Hakametsään katsomaan jääkiekkoa. Sen ja töiden välillä on sen verran aikaa, että ehdin oikein kivasti liikkumaan, mutta Elixian ryhmäliikunta-aikataulussa ei ole sopivassa välissä mitään mikä saisi minut hihkumaan riemusta. Onhan pallojumppa ihan kivaa, mutta ei sitä, mitä juuri nyt kaipaisin. Saattaa olla, että piipahdan salin puolella, jos tuo palloilu ei vielä huomennakaan sytytä. Pitempään blogia seuranneet tietävät, kuinka paljon salitreenistä tykkään. :D

Om Yogan tutustumiskorttia on vielä tämä viikko jäljellä, joten torstaina tieni vie joogaan. Valitettavasti en saanut hot joogaa mahdutettua aikatauluuni. Sitä olisin ihan ehdottomasti tahtonut kokeilla. Täytyy käydä sitten joku muu kerta. Torstaina olisi tarjolla joko ComboYogaa tai Integral Yoga Hathaa. Molemmat kuulostavat kiinnostavilta, joten täytyy varmaan heittää arpaa. Osaako kukaan suositella jompaakumpaa?

Viikonloppuna olen menossa viettämään myöhästynyttä isänpäivää ja pikkujoulun tapaisia lukiokavereiden kanssa. En oikein osaa suunnitella mitään, kun aikatauluissa on muutama muuttuja enemmän kuin arkipäivinä kotosalla. Pari lepopäivääkään ei tee ollenkaan pahaa ja rakkaita ihmisiä on aina mukava tavata.

Ei anneta tämänpäiväisten marraskuun parhaiden puolien masentaa meitä. Pirteää viikon alkua! :)

perjantai 9. marraskuuta 2012

Juoksun iloa

Kun masentaa, niin shoppailu auttaa. No, rehellisesti sanottuna en minä niin masentunut ole ollut, mutta kyllä minä niin iloiseksi tulin, kun kävin postista hakemassa uudet juoksukengät. Tutkiskelen silloin tällöin brittiläisiä nettikauppoja, koska välillä siellä törmää niin poskettomiin tarjouksiin, että uudet kengät on pakko kotiuttaa. Tai siis lähinnä yritän katsella noita silloin, jos on ajatus uusien kenkien tarpeesta (ja sellainenhan on aina! ;). Jo viime talvena olin sitä mieltä, että nastalenkkareiden lisäksi olisi hyvä olla toiset kengät syys-/talvikeleille. Vaatimuksina vedenpitävyys, pitävä pohja ja lämpimät varpaat. Kesälenkkareissani on varpaiden päällä vain verkkokangas, mikä on kesällä pelkästään erinomanen ominaisuus. Kylmillä tai kosteillä keleillä varpaat kuitenkin joutuvat kärsimään kylmää. Lähinnä vaatimuksiini vastaavat maastojuoksukengät, joita monissa lähteissä suositeltiin myös talvijuoksuun. Lopulta päädyin ostamaan Start Fitnessiltä Asicsin Gel-Fuji Trainerit. Periaatteessa en ole merkkiuskollinen, mutta helpoiten päädyn itse katsomaan Asicsin kenkiä, koska niistä tiedän oikean koon sovittamatta ja useampia pareja kuluttaneena ne sopivat minulle. "If it works, don't fix it."
Aika hauskanväriset! :)

Eilen illalla kävin ensilenkillä uusilla kengillä. Alku oli hyvä: kesälenkkareissa varpaita alkaa yleensä palella nimenomaan ovesta ulos astuessa. Kelikin oli talvilenkkareiden kokeilemiseen riittävän haastava: asfalttipinnat olivat pääosin liukkaat, jäiset, mutta ei lumiset. Mielestäni tämä on kaikkein turvattomin juoksukeli. Kengät tuntuivat pitävän hyvin. Tosin en tiedä, kuinka liukasta ulkona oikeasti oli. Asfaltin pinnassa oli ohut jääpinta siellä, missä asfaltti oli ollut märkää. Hieman alkuun arastelin kenkien pitävyyttä, minkä vuoksi oikea jalkapöytä ja nilkka kipuilivat. Kun aloin luottaa kenkien pitoon ja sain juoksuaskeleen normaaliksi, jalatkin palautuivat normaalintuntuisiksi.

Kun nyt kuitenkin olen vähän Asicseihin päin kallellani, niin päädyin kokeilemaan uudistunutta My Asics -sivustoa. Minulla oli aikoinaan tunnukset vanhaan palveluun, joka oli ihan ok, mutta ulkoasultaan melko pelkistetty ja sivuston suomenkieli oli melkoisen virheellistä. Sivustolla sai luotua kuitenkin hyviä harjoitusohjelmia omista lähtökohdistaan. Jossain vaiheessa tuon käyttäminen kuitenkin jäi. Tässä parin vuoden sisään muistan saaneeni sähköpostin, että sivusto muuttuu, mutta uuden kokeilu jäi tähän asti. Loin tänään uudet tunnukset tuonne ja kokeilin maratonohjelman luomista. (Juoksuohjelman luominen ei edellytä rekisteröitymistä.) Tuonne sai syöttää tavoitetapahtuman pituuden, ajankohdan ja tavoiteajan sekä nykyisen juoksukunnon esim. puolimaratonin ennätyksen muodossa. Alin kuntotaso on alle 20 minuutin juoksukunto, eli pitäisi toimia kaikille. Ohjelman saa tulostettua itselleen joko paperille tai siirrettyä esim. Googlen kalenteriin. Allekirjoittaneen ei pitäisi ainakaan unohtaa juoksulenkkiä, kun puhelin siitä muistuttaa.
Itse asiassa tuo tuloste, jonka ohjelmasta saa pihalle, on sen verran hieno, että voisin vaikka alkaa personal traineriksi ja tehdä yksilöllisiä juoksuohjelmia tutuille. :D

Nyt minulla on kymmensivuinen maratonohjelma, joka jakautuu kuuteen osaan ja tähtää maratonin juoksemiseen toukokuussa. Joulukuun ensimmäisestä viikosta alkaen minun pitäisi juosta 24 viikon aikana 72 juoksulenkkiä, yhteensä 812 kilometriä huipentuen maratoniin ajassa 5:08:55. Kilometrimäärä kuulostaa paljolta ottaen huomioon, että tänä vuonna 500 kilometriäkin tekee tiukkaa. Toisaalta jos aion selviytyä maratonista, täytyy kilometrejä kertyäkin selvästi enemmän. Vähän keleistä riippuen osan juoksulenkeistä tulen korvaamaan varmaankin hiihdolla, mutta kyllä juoksu pysyy silti ohjelmassa koko talven. Hieman jo kutkuttaa ensi kevät, vaikka talvikaan ei ole vielä kunnolla saapunut! :)
Voin kertoa ohjelmasta tarkemmin, kun alan sitä suorittaa. Jos ymmärsin oikein, niin ohjelman pitäisi päivittyä ainakin suositeltujen vauhtien osalta sen mukaan, kun syötän tehtyjä harjoituksia sinne. Tosin en seuraa niitä kovinkaan tarkasti, vaan juoksen enemmänkin sykkeiden ja omien tuntemusten mukaan. Mielenkiintoista silti kokeilla, miten tämä toimii. Sivustolla on jonkun verran muutakin härpäkettä, joihin niihinkin voin palata, kun ehdin tutustua tarkemmin.

Täytyykö olla insinööri, että innostuu joka kerta tällaisista teknisistä härpäkkeistä vai tykkääkö joku muukin näistä? :)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hiihtokauden avaus

Lauantaina köröttelimme bussilla Leppävirralle hiihtoareenalle avaamaan hiihtokauden. Tämä alkaa olla meidän perheessa jo perinne, samoin kuin ensilumenleiri Saariselällä (, jossa olen neljän viikon päästä!). Siinä hetkessä, kun piirtää syksyn ensimmäiset suksen jäljet lumelle, on jotain taianomaista. En keksi toista samanlaista liikuntamuotoa. Kaksi tuntia luisteluhiihtoa alkoi jo tuntua raskaalta, mutta toisaalta ei olisi tehnyt mieli lopettaa, koska en tiedä, koska pääsen seuraavan hiihtämään.

Samaan aikaan tuolla oli hiihtämässä muuten kovin monentasoista porukkaa: maailmanmestarista ensikertalaisiin. Joitakuita saattoi ehkä ärsyttää korealaisperhe (?), jotka olivat todennäköisesti ensimmäistä kertaa suksilla. Hieman piti katsoa eteensä, kun joku heistä saattoi kaatua koska tahansa, mutta siitä huolimatta he selvästi nauttivat hiihdosta. Ja he viihtyivät evästaukoineen hiihtämässä ainakin yhtä pitkään kuin me. Vaikka kieltä en ymmärtänytkään, ymmärsin selvästi omalla viimeisellä kierroksella perheen äidin kertovat noin viisivuotiaalle pojalle, että nyt on aika lopettaa. Poikaa tämä uutinen ei ilahduttanut ollenkaan. Ihanaa, että uudet ihmiset löytävät hiihdon ilon! :)

Räpsäisin pois lähtiessä muutaman kuvan. Valitettavasti tuo sisääntulo on kovin heikosti valaistu. Molemmissa kuvissa näkyvät nousut vievät takasuoralle, jossa valoa riittää jopa liiaksikin asti.


 
Kuluneen viikon liikunnat ja suuntaviivoja ensi viikolle:


Liikuntaa kertyi 5,8 tuntia. Perjantain Zumba-tunnilla huomasin kesken hyppyjen, että en hengästynyt juuri ollenkaan. Kivaa olla hyvässä kunnossa! ;) Tänään kävimme äitin kanssa sunnuntaiajelun lomassa hakemassa muutaman geokätkön. Kaikki neljä olivat tosi hienosti ja mielenkiintoisesti toteutettuja.

Huomenna on edessä ensimmäinen sulkapallotunti työkaverin kanssa. Avokki huolsi mailanikin (grippi oli ihan rehellisesti kulunut puhki), joten mikään ei estä säännöllistä sulkapalloharjoittelua. Toivottavasti! ;)

Miellyttävää viikon alkua!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lumisia maisemia

Viime viikon liikunnat ja tulevan viikon liikuntasuunnitelma:


Lähes kahdeksan tuntia monipuolista ja hyvälaatuista liikuntaa. Tiistain juoksulenkki oli huippu. Fiilis oli aivan loistava. Kun juokseminen olisikin aina tuollaista, niin en malttaisi muuta harrastaakaan.

Tänään kävin Quantinan kanssa kokeilemassa joogaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kyseessä oli astangajoogatunti. Jännitti etukäteen aika paljon. Mielikuvani astangajoogasta oli, että se on kovin fyysistä ja vaikeaa. Ennakko-odotuksista huolimatta tykkäsin paljon ja mielestäni pärjäsin hyvin. Mitään äärimmäisen vaikeita liikkeitä ei tullut vastaan ja jälkeenpäin olo oli rento ja vahva. Tiistaiksi olen varannut paikan hathajoogaan. Sitä kohtaan ennakko-odotukset ovat suuremmat. Varsinkin kun tuon kyseisen tunnin ohjaaja on kuulema ihan huippu. ;)

Muutama kuva perjantain vaellukselta. Olimme siis Seitsemisen kansallispuistossa työporukalla. Keli oli suosiollinen ja luminen. Vaikka unet jäivät perjantain ja lauantain välillä normaalia lyhyemmiksi, osa porukasta minä mukaan lukien kävimme vielä lyhyen lenkin lumisateessa. Oikein mukava tykytapahtuma kaiken kaikkiaan! 





Vaikka lumen on ennustettu lämpenevän alkavalla viikolla, hiihtokauteni avaan lauantaina Leppävirran hiihtoputkessa. Jee! :)

Tämän viikon huipensi ruokailu huippuseurassa ja Tampereen Valoviikkojen avajaisilotulitus! Nyt nukkumaan, kun vaalituloskin taitaa olla selvä, jotta jaksan herätä huomenna pirteänä uuteen viikkoon. Hauskaa viikon alkua! :) 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Syksyisiä tunnelmia

Ah... hieronnassa käyty ja helpotti! Tosin päätin, että käyn valittamassa tuota vaivaa lääkärillekin. Työnantaja maksaa fysioterapeutin, joten kannattaahan tämä etu hyödyntää. 

Viime viikon liikunnat ja tämän viikon liikuntasuunnitelma täytettynä tällä kertaa Heiaheiaan.


Torstain juoksulenkki oli tahtojen taistelun tulos. Tiesin, että ulkoilma ja liikunta tekisi hyvää, mutta ulko-oven kynnys tuntui ylitsepääsemättömältä. Valittelin Facebookissa ongelmaani ja tottakai ihanat kaverit saivat kannustettua minut lähtemään. Kannatti! Eihän se ollut kuin vitosen lenkki, mutta lähtemisen vaivan ansiosta tuntui paljon pidemmältä. Nuo kaksi ensimmäistä kaveria asuvat muuten sellaisella seudulla, että lähimmät katuvalot ovat kymmenen kilometrin päässä. Ajattelin, että en voi vedota pimeyteen, jos minulle palaa valot ympäri vuorokauden. :)


Quantinan vakuuttelujen jälkeen päädyin, että minun on aika kokeilla joogaa. Sunnuntaina suuntaan siis Om Yogaan testaamaan astangajoogaa. Onneksi Q on mukana tukena, joten allekirjoittanutta ei jännitä ihan niin paljoa. Hinnastoa katsoessani ilahduin suuresti ensikertalaisen tutustumisedusta: 50 eurolla saa kolmen viikon ajan käy niin monella joogatunnilla kuin tahtoo. Eli siis sen enemmän säästän, mitä useammalla tunnilla käyn. ;)

Lisäksi kollegani huhuili Facebookin puolella sulkapallokaveria. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Toivottavasti saadaan sovittua säännöllinen peliaika.

Tämähän alkaa tuntua ihan syksyltä, kun on intoa aloittaa uusia harrastuksia! :)

P.S. Muistakaa käydä äänestämässä! Minä kävin jo. :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tosiasioiden tunnustamista: syksyllä sataa!

Tänä syksynä olen ollut melko kypsä jatkuvaan sateeseen. Joka ilta katson sääennusteesta, josko huomenna ei tarvitsisi pukeutua vedenpitävään. Yleensä on tarvinnut. Ongelma ei ole se, etteikö minulta löytyisi vedenpitävää vaatetta. Kyllä löytyy ja monenlaista. En usko sateenvarjoihin. Vedenpitävät vaatteeni on hankittu lenkkikäyttöön ja tarjouksesta, joten niiden ulkonäköön on kiinnitetty erilailla huomiota kuin takkiin, jota käytän arkipäivänä. En pidä itseäni erityisen turhamaisena, mutta en välttämättä kulje erityisen ylpeänä tässä takissa:

Tämän syksyn "suosikkitakki"

Tykkään väristä, mutta eihän se välttämättä ole kaikkein tyylikkäin, eikä mallikaan välttämättä kovin imarteleva.

Hyvät goretex-vaatteet (tai vastaavat) ovat valitettavasti melkoisen kalliita, joten olin aika innoissani, kun sähköpostiin tupsahti Intersportin Viheltäen menee -mainos. Siellä oli usempiakin hyviä tarjouksia syksyisistä takeista. Riensin eilen sovittamaan niitä ja päädyin alla olevaan Haltin takkiin. Olisin ehkä ostanut sen mustana, jos oikeaa kokoa olisi löytynyt. Toisaalta ihan hyvä, ettei ollut. Syksy on riittävän pimeää aikaa muutenkin, joten pukeutumisessa kannattaisi suosia väriä ja vaaleutta. Periaatteessa välttelen täysin valkoisia vaatteita, mutta varsinkin ulkoiluvaatteissa niitä on kertynyt salakavalasti. :)

Tässä kelpaa kulkea kylilläkin! ;)
Viime yönä heräsin neljän aikaan kurjaan lihaskipuun. Valittelin jo eilen illalla, että oikeanpuoleinen hartia on jumissa. Yöllä jumikohta paikallistuikin oikean lavan yläosaan. Siellä on perinteinen kipupisteeni: lapaluun yläkulmasta selkärankaan päin. Noin pikkurillin pituinen kipeä paikka, välillä vain sormenpään kokoinen, mutta se tekee minut toisinaan lähes toimintakyvyttömäksi. Pään käätäminen oikealle tai taivuttaminen eteenpäin sattuvat, kipu säteilee oikeaan käteen, eli ilmeisesti joku hermo on myös jumissa. Kävin muutama vuosi sitten lääkärissäkin tuon takia, jolloin sain lähetteen fysioterapeutille. Sillä kertaa helpotti, mutta en saanut mitään selkeitä ennaltaehkäisyohjeita. Tottakai tiedän, että lihakset tykkäävät liikunnasta: kuntosaliharjoittelu, sauvakävely ja venyttelyt ovat hyvä asia. Näyttöpäätetyötä tekevälle taukojumppaa. Tahtoisin tietää, mikä tuon aiheuttaa. Auttaisiko, jos opettelisin käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä? Oppisinko?

Nytkin kun kipu on pahimmillaan, lihaksen liikuttelu kivun rajoissa tekee hyvää. Mitä enemmän lihas lämpiää, sen vähemmän se kipuilee. Olisiko jollain lukijoista jakaa hyviä vinkkejä ensiavuksi? Maanantaille olen varannut hierojan ja jos en saa liikuteltua päätäni vielä maanantaina normaalisti, varaan ajan lääkärille.

Tänään olisi tarkoitus käydä juoksemassa vähintään tunnin lenkki. Sää on vaihteen vuoksi suorastaan hyvä ja intoa löytyy. En oikein tiedä, mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä.

torstai 18. lokakuuta 2012

Kysymyksiä & vastauksia

Pyysin synttäriarvonnassani kysymyksiä, joten olisi varmaan kohteliasta vastatakin niihin. Eli täältä pesee:

Brego: Minä toivon postausta siitä, miten liikunta ollut mukana lapsuudessasi. Innostuitko liikkumaan vasta aikuisena, vai olitko liikunnallinen heti pienestä pitäen?

Hmm... erittäin mielenkiintoinen kysymys. Tulen liikunnallisesta perheestä. Varsinkin isäni on urheillut lapsuudestaan saakka. Olen kotoisin maalta, joten olemme veljeni ja serkkujeni kanssa harrastaneet kaikenlaista ulkona. Pidin koulun liikuntatunneista, välitunneilla pelasimme jalkapalloa ja koulun jälkeen kävin mahdollisuuksien mukaan kaikissa liikuntakerhoissa, mitä pienellä paikkakunnalla järjestettiin. Toisaalta olen aina rakastanut kirjoja ja olen mukavuudenhaluinen, joten monesti sohvannurkka vetosi enemmän kuin hiihtolenkki. Vanhempani eivät myöskään pakottaneet, jos en tahtonut. Olen itse saanut löytää tieni liikkujana ja se on varmasti osasyynä, että en ole koskaan kadottanut liikunnan iloa. Toisaalta vasta viimeiset viisi vuotta olen liikkunut säännöllisesti 4-5 kertaa viikossa. Olen aina käynyt tunnollisesti sovituilla tunneilla: jumpat, viikottainen sulkapallovuoro tai sählytreenit. Toisaalta jos ne ovat jääneet jostain syystä väliin, en ole pyrkinyt korvaamaan niitä millään. Eli siis pidän itseäni liikunnallisena jo lapsesta saakka. En voi sanoa, että olen löytänyt liikunnan aikuisiällä, mutta tarve liikkua säännöllisesti on tullut vasta viime aikoina.

Hepa: Ilmeisesti harrastat pääasiassa kestävyyslajeja, juoksu, suunnistus jne. Millainen suhde sinulla on joukkueurheiluun tai lajeihin missä suoritus onkin hyvin lyhytkestoinen?

Olen harrastanut joukkuelajeja elämäni aikana aika paljonkin. Kuten edellisessä vastauksessa kerroin, ala-asteella pelasimme kaikki välitunnit jalkapalloa. Sählyä olen pelannut erinäisissä porukoissa läpi yläasteen, lukion ja opiskeluajan. Samoin lentopalloa, ihan höntsäilymielessä. Opiskelun loppumisen ja työelämään siirtymisen aikaan sosiaalinen verkostoni muuttui, enkä ole löytänyt sopivaa porukkaa joukkuepelehin. Jos sellainen löytyisi, niin kävisin mielelläni kerran viikossa pelaamassa esimerkiksi sählyä.

Minun on vaikea kuvitella itseäni mihinkään kovin lyhytkestoisen lajin pariin. Mittaan liikuntamääriäni tunteina, joten jo pelkästään niiden kerääminen kannustaa  pidempien suoritusten pariin. Lisäksi olen luontaisesti hidas, mutta kestävä. Toisaalta jos joku sopiva, riittävän tehokas laji löytyy, pidän sitäkin ihan mahdollisena.

Aurinkotuuli: Oletko ollut tai haluaisitko osallistua juoksukouluun? Mitä odotat tulevalta talvelta liikunta mielessä?

Osallistuin kerran Elixian järjestämään juoksukouluun. Se kesti kymmenen tapaamiskertaa. Tykkäsin kovasti, varsinkin tekniikkaharjoitteista ja -kommenteista. Jos sopiva tilaisuus tulisi, lähtisin varmasti uudestaan. (Itse asiassa pidän silmät ja korvat koko ajan auki juoksukoulujen varalta.)

Oi, odotan hiihtämistä. Ostin viime keväänä perinteisen sukset, jollaisia en ole omistanut ainakaan kymmeneen vuoteen. Pirkan puolikkaan 45 kilometriä odottavat ainakin kilpailurintamalla. Finlandia-hiihtoa tai mahdollisesti jotain muuta helmikuulle sijoittuvaa kilpailua vielä mietin.

Tintti: Olikohan sun edellisessä postauksessa juttua siitä, ettet oikein välitä lajeista, joissa et ole automaattisesti hyvä.. Tästä tuli mieleen kysyä, että mikä on ollut sulle kautta aikojen sellainen inhokkilaji, mitä et ole halunnut harrastaa ja voisitko joskus vielä kuvitella harrastavasi sitä?

Koripallo! En oikein edes tiedä, mistä se johtuu. (No, ehkä siitä, että en ole siinä hyvä. ;) Ehkä minulla on jonkinlainen asennevamma, koska koris ei kuulu edes penkkiurheiluna suosikkeihini. Kyllä minä ajankuluna voin heitellä koreja tai pelata pienpeliä, mutta en sen enempää.

100 kilon keijukainen: Mikä/mitkä syyt saavat sinut pitämään juuri juoksemisesta? Oletko koskaan ajatellut, että jokin muu laji voisi olla yhtä hyvä sinulle?

Helppous ja tehokkuus! Sitä voi harrastaa missä tahansa ja välineet on suhteellisen halpoja. Periaatteessa joku muu lajikin voisi olla ykkönen minulle, mutta nuo kaksi syytä on aika vaikea lyödä.

Miinus Kymmenen: Kysyisin mitä sinulle uutta liikuntalajia haluaisit kokeilla?

Vaikka mitä... En ole koskaan sanonut ei uudelle lajikokeilulle, vaikka etukäteen olisin ajatellut, että tämä ei välttämättä ole minun juttuni. Viimeksi olen varmaankin haaveillut crossfitin kokeilemisesta. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa katsoessa olen myös unelmoinut, että oppisin tanssimaan. Tanssissa kiehtoo se, että samaan aikaan, kun se on fyysisesti erittäin vaativaa, täytyisi liike saada näyttämään kevyeltä ja helpolta.

Martsu: Onko repsahdus (makean tms. muun "ylimääräisen syöminen)maailmanloppu vai ei?

Riippuu vähän päivästä. Yleensä ei. Olen oppinut, että yksi huono ruokailu tai edes päivä ei kaada mitään. Kokonaisuus ratkaisee. Huonona päivänä repsahdus tuntuu maailmanlopulta, mutta äkkiä ajatukset tervehtyvät ja totean, että ensi kerralla parempi tuuri.

Kaneli: Kysymykseni on yksinkertainen: Jos et olisi insinööri, mikä haluaisit/voisit kuvitella olevasi?

Lukion jälkeen minulla oli opiskelupaikka sekä teknilliselle alalle että yliopistoon matematiikkaa opiskelemaan. Eli voisin ihan hyvin olla matikan ope. Heh! :)

Jos tällä hetkellä pitäisi opiskella jotain, se voisi liittyä liikuntaan, ehkä liikunnanohjaaja tai fysioterapeutti. Itse asiassa taisin tuota fyssaria pyöritellä puheissakin lukioaikoina. Pienestä valituksesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen nykyisiin hommiini, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. 

Lady Puntin ja Martsun postausehdotuksiin palaan myöhemmin, koska ne edellyttävät valokuvausta.

Lopuksi vielä suuret kiitokset kaikille! Kysymyksenne olivat tosi mielenkiintoisia ja osa pakotti minut ihan oikeasti miettimään. ;)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tyhjänpäiväinen kooste

Bloggerin Hallintapaneelissa neljästä viimeisestä postauksessa kolmessa on esikatselukuvana kuvakaappaus Heiaheiasta, joten minä kanssa. :P


Aika lailla suunnitelman mukaan. Reilut viisi tuntia yhteensä. Powerin jälkeen lihakset kipeytyivät, joten lepopäivä oli tarpeen. Oikea pakara ja takareisi olivat vielä Cooperin testipäivänäkin kipeät, joten 2150 metriä oli aika hyvä tulos. Keväällä juoksin 2300 metriä ja silloin olin selvästi paremmassa juoksukunnossa, joten kyllä tuo ilmeisesti jollain lailla kuntoa testaa.

Lauantain vaellus oli oikein mukava tapahtuma hyvässä seurassa. Tosin isäni, joka oli järjestäjä, piti kärjessä niin kovaa vauhtia, että useamman kerran jouduin huomauttamaan, että kaveria ei jätetä. Vaikka maasto oli märkää, kengät eivät kastuneet. Tämä oli hyvä harjoitus parin viikon päästä odottavaan tyky-vaellukseen Seitsemisen kansallispuistossa. Siellä tosin tahti tulee olemaan rauhallisempi. Saattaa olla, että siellä minä olen se, jolle huomautetaan liiasta vauhdista. ;)

Ensi viikolla:

Ma: jotain ulkoilua
Ti: Zumba
Ke: Elixia Power
To: juoksu
Pe: lepo
La: RAW
Su: juoksu

Nyt on pää niin tyhjä, että en osaa sanoa muuta. Syytä siis painua peiton alle ja valmistautumaan taas uuteen viikkoon.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Arvonnan voittajat

En jaksanut enää eilen illalla suorittaa arvontaa, mutta nyt se on tehty.

Koska löysin kivoja palkintoja, arvoin kaksi voittajaa. Hyvä syy kai tuokin! :)

Voittajat ovat...


*

**

***

**

*

100 kilon keijukainen.

...ja...

*

**

***

**

*

Kaneli.

Lämpimät onnittelut molemmille! Olen teihin päin yhteydessä piakkoin.

Olen viikonlopun reissun päällä ja palkinnot jäivät kirjahyllyyn, joten pääsen postittamaan ne vasta ensi viikolla. Samoin vastailut kysymyksiin taitavat jäädä ensi viikkoon. Varsinkin ne muutamat, jotka vaativat vähän enemmän panostusta, kuten esimerkiksi valokuvaamista. Älyttömän hyviä kysymyksiä olitte kaikki keksineet. Kiitos niistä! :)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tyttöjen juttuja ja treeniä

Yrityksellä, jossa työskentelen, on tänä vuonna juhlavuosi, minkä vuoksi pikkujoulutkin ovat "aavistuksen" hienommat kuin yleensä. Varsinaisesti ei oleteta, että pukeudutaan iltapukuun, mutta suositeltavaa se on. Ja mun vaatekaappihan pursuilee juhlavaatteita. ;) Normaalistikin stressaannun juhlapukeutumisesta, saati sitten nyt. Bongasin ..in motion -blogista hongkongilaisen verkkokaupan (kiitos!), jota olen useamman viikon vilkuillut siinä mielessä, että uskaltautuisinkohan tilaamaan ihan oikean iltapuvun. Eilen sitten huomasin yhden ihailemani mekon 15% alennuksessa. Pakotin avokin avuksi vartalon mittailuihin ja pistin tilauksen menemään. Vähän jännittää! :)

Tuo tilaamani mekko jättää käsivarret paljaiksi, joten nyt olisi hyvä aika paneutua käsitreeniin. Suurin osa ylimääräisestä rasvasta asettuu minun kehossani reisiin ja takapuoleen, sen jälkeen vatsaan, joten ylävartaloon ei sitä jää juurikaan. (No, kai allit nyt on lähes jokaisella naisella. ;) Itse asiassa olen melkoisen tyytyväinen ylävartalooni. Olen perinyt mummolta paksut nilkat, mutta ranteet sen sijaan ovat mielestäni aika sirot. Mutta ainahan voi parantaa, eli nyt alkaa operaatio käsivarsien tiukennus. Quantinan patistuksesta päätin palata punnerrusohjelman pariin. Tein jo viikonloppuna aloitustestin: 25 punnerrusta! Pakottaa siis aloittamaan viikosta kolme. Mutta ei tänään, koska tänään on Power -päivä! Lupaan, että rintalihakset ja kädet tärisee joka tapauksessa. Allien kimppuun ajattelin hyökätä dippiohjelman avulla. Tuohon en ole vielä tehnyt aloitustestiä, koska sopivan korokkeen etsiminen on vielä vaiheessa. Luulen, että meidän työkalupakki taitaa olla paras vaihtoehto. Täytyy vaan tarkastaa, että sisällä on jotain riittävän painavaa, että saan dippailla rauhassa ilman pelkoa kippaamisesta.

Noista ohjelmista tuli mieleeni, että löysin Windows -puhelimeeni kivan sovelluksen niihin liittyen. 6 week training -sovellus sisältää nuo molemmat sekä vastaavat vatsalihas-, leuanveto- ja kyykkyohjelmat. Vaikuttaa insinöörille sopivalta. Toivottavasti tuohon saa myös muistutuksen, ettei treenit unohdu. ;)

Noiden lisäksi toivon, että saisin nyt myös palautettua itseni saleilun pariin. Mulla on aika heikot käsivoimat ja silloin kun olen oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, niin onhan se ollut hienoa. Mars mars, Aku!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Suunnitelmia ensi viikoksi

Pienoinen syysväsymys meinaa painaa mielen matalaksi. Yleensä tykkään syksystä, mutta nyt vaan sataa koko ajan. Ihanat syksykuvat piristävät mieltä, mutta kun ei meillä näytä tuolta kuin satunnaisesti silloin tällöin. Tekisi mieli vetää peitto korviin ja odottaa talven tuloa. Tai niitä kuulaita, aurinkoisia syyspäiviä. Toimistoon päiviksi hautautuminen ei ainakaan auta asiaa. En tiedä, onko insinööri sittenkään maailman paras ammatti. ;)

No, joka tapauksessa sohvan nurkkaan jääminen ei todellakaan paranna tilannetta, vaan itsensä pitää saada liikkeelle vaikka väkisin. Palaan siis takaisin hyväksihavaittuihin liikuntasuunnitelmiin. Ensi viikolle olen näköjään sopinut Cooperin testinkin. Arvatkaa, kuinka paljon huvittaa?! :P

Edit. Cooper onkin näköjään sovittu torstaille, joten pistetäänpäs uusiksi. Lajit pysyvät näköjään samana, vain järjestys muuttui:
Ma: Xycling + kahvakuula/Elixia Shape
Ti: Power
Ke: Zumba
To: Cooperin testi
Pe: lepo
La: vaellus (soutuporukan kauden päättäjäiset)
Su: lepo

Odotan muuten talvea jo niin paljon, että viime päivinä Finlandia-hiihtoon osallistuminen on pyörinyt mielen päällä. Tuokin kuuluu minun "Asioita, jotka pitää tehdä ennen kuolemaansa" -listalle. Seuraava maksukynnys sulkeutuu 15.10. Hmm.... (Minua alkoi ihan itkettää, kun selasin nettisivujen kuvasarjaa. Sataisipa jo lunta!)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Ensimmäiset kätköt

Koko viikon olen ottanut aika rauhassa ja kevyesti liikunnan suhteen. Loppuviikosta kroppani (vai pääni?) on jo alkanut huudella liikunnan perään. Perjantaina raahasin jumppakamppeet töihin mukaan, mutta työpäivä venähti "vähän" normaalia pidemmäksi, joten jumppaan en ehtinyt. Tänä aamuna Power (Elixian Bodypump) houkutti, mutta vilkaisin säätiedotusta ja totesin, että jos lauantaille on luvattu poutaa ja sunnuntaille sadetta, niin lauantaita ei ole mitään järkeä viettää liikkumalla neljän seinän sisällä.

Tällä viikolla olen yrittänyt tutustua geokätköilyn maailmaan mahdollisimman perusteellisesti - mutta vain teoriassa. (Jos olisin tiennyt aiemmin, että ei-kätköilijöitä kutsutaan jästeiksi, niin olisin aloittanut paljon aikaisemmin.) Olen tutkinut työpaikan, kodin ja monen muunkin paikan lähistöllä olevia kätköjä, mutta tätä päivää ennen en ole uskaltanut lähteä vielä etsimään niitä. Ajattelin siis lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla ja lähteä kävelylenkille. Samalla kertaa käyn palauttamassa kirjaston kirjat, ostamassa arvontapalkinnot ja etsimässä ensimmäistä geokätköäni. Keräsin listalleni useamman mahdollisimman helpon kätkön, jotta löytäisin niistä edes yhden.

Kotipihasta lähtiessä tuntui hassulta. Tervehdin naapureita, mutta samalla hymyilin sisäisesti: minulla on salaisuus. Hassu minä! ;)

Ensimmäistä kätköä en löytänyt. Paikka oli liukas ja siellä pyöri muutama pyöräilijä, joten päätin lähteä seuraavalle kätkölle. Seuraavalla kätköllä meni hetki, että opin käyttämään Geocaching live -ohjelmaa puhelimessa. Ensi kerralla muistan ottaa myös normaalin kompassin mukaan. Vähän aikaa ympäriinsä pyörittyäni katsoin, että tuo olisi loistava paikka piilottaa jotain. Kurkkasin ja siellähän se oli: purkki, jonka kannessa luki "Tämä ei ole roska, tämä on geokätkö". Tuntui hienolta!

Kävin hoitamassa asiat ja kävin vilkaisemassa kahta muutakin kätköä, joista toisen löysin. Yhteensä lenkille tuli mittaa karvan alle 10,5 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Erinomaista peruskuntokauden lenkki siis.

Geokätköily oli kivaa, mutta kävely ei edelleenkään ole lajini. Varsinkin yksin se on tylsää ja jalat tulevat paljon kipeämmiksi kuin juostessa ikinä. Lisäksi lenkkarit, jotka eivät ole ikinä juostessa hiertäneet, tuntuivat kantapäässä heti alusta asti. Lähikätköjä lukuunottamatta taidan kuitenkin kätköillä ehkä enemmän pyörällä.

Niin, kuten mainitsin, olen keksinyt arvontapalkinnot, joten osallistumisaikaa on vielä torstaihin 11.10. klo 18.00 asti. Käykää osallistumassa!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Synttäriarvonta!!!

Huomasin juuri, että julkaisin ensimmäisen blogitekstini tasan vuosi sitten! :)

Synttäreiden kunniaksi pistän pystyyn arvonnan. Edellytyksenä osallistumiselle on kysymys tai postausehdotus minulle. Kaikki saavat osallistua! Tämä tuli vähän yllätyksenä, joten en ole vielä keksinyt palkintoa. Siispä aikaa osallistua on niin kauan, kunnes keksin jotain (ainakin tämän viikon loppuun). Jotain liikuntaan liittyvää se kuitenkin tulee olemaan. Palkintoehdotuksiakin saa kommenttiin laittaa. ;)

Onnea kaikille tasapuolisesti! :)

maanantai 1. lokakuuta 2012

Geokätköily

Mua kiinnostais ihan pikkuisen kokeilla geokätköilyä. Itse asiassa olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että se voisi olla sopiva laji minulle. (Ja nämä pimenevät, märät ja kylmät syyspäivät varmasti parasta aikaa aloittaa.;) Siellä ruudun toiselle puolella on varmastikin monia lajia kokeilleita ja harrastavia, joten laittakaapa ohjeet jakoon. Mitä varusteita tarvitaan? Mistä on muuten vain hyötyä? Puhelimeen varmaankin saisi jonkun sopivan GPS-sovelluksen. Onko suositella jotain Windows-puhelimeen? Muita hyviä vinkkejä? Kiitän kovasti jo etukäteen! :)

Kauden päätös

Minulla on ollut useampikin syy odottaa lokakuuta tänä vuonna. Lauantaina oli eräs tapahtuma, jonka järjestelyt ovat stressanneet minua jo useamman viikon. Suurimmaksi osaksi stressi on ollut täysin turhaa, mutta minä en ole kauhean hyvä ottamaan rennosti. Lisäksi sunnuntaina oli Kalevan kierroksen viimeinen laji, suunnistus Suomusjärvellä. Nyt ne ovat molemmat ohi. Ja onhan alla oleva kuvakin yksi hyvä syy odottaa lokakuuta. ;)

Teemu Hartikainen KalPan kalenterissa

Odotin suunnistusta tosi innoissani. Tältä kesältä minulla ei ole takana yhtään kunnolla onnistunutta suoritusta. Olen varmaankin aikaisemmin kertonut, että aiemmin en ole pitänyt lajeista, joissa en ole luonnostaan hyvä. Nykyisin otan ne kuitenkin ennemmin haasteena (ja itselleen nauraminen tekee elämästä hauskaa). Suunnistus on laji, jossa tahtoisin olla hyvä. Lisäksi ennakkotiedot (valvojan ja kilpailun johtajan lausunnot sekä kuvat) saivat minut hykertelemään tyytyväisyydestä: viikonlopulle luvattiin sadetta ja joka tapauksessa maasto on märkä, mutta loivapiirteistä kangasmaastoa! Loistavaa!! Ei siis sellaista risukkoa, mihin olen Pirkanmaalla tottunut.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi rankasti ja iskän mukaan jossain vaiheessa ukkostikin, mutta sunnuntaiaamuksi sää poutaantui ja lämpeni. Tottakai lähtisin metsään sateessakin, mutta onhan se aavistuksen mukavampaa, jos ei kastu jo ennen lähtöä. Jo pelto, jolta lähtö oli, oli märkä ja pehmeä. Ennakkoon kartta (linkin avaaminen vaatii Javan) näytti siltä, että suota ei ole hirveästi, mutta sateisen syyskuun jälkeen koko metsä oli kuin kovapohjaista suota. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen ei tarvinnut enää jännittää, kastuvatko kengät. Suunnistuskengät ovat siitä ihanat, että ne tuntuvat märkinäkin miellyttäviltä jalassa ja litimärkinäkään vesi ei jää hölskymään kenkiin. Uudet kengät ja kompassi pääsivät muuten täällä ensi kertaa tositoimiin ja olen molempiin tosi tyytyväinen. Erityisen kivaa uusissa suunnistuskengissä on se, että ne on kisan jälkeen huomattavasti helpommat puhdistaa kuin vanhat kengät.

KK-suunnistuksessa hajonnat oli toteutettu perhoslenkein. Lyhyesti selitettynä keskusrastilta kierretään lenkki, jonka jälkeen palataan keskusrastille ja lähdetään taas uudelle lenkille. Tuo on käytännöllinen tapa järjestää hajonnat yhteislähtökisassa. Keskusrasti oli minulle heti kolmantena rastina. Silti tulin sinne emittiä ja kompassia heitellen ja kysyin äitiltä, olisiko hän lähtenyt puolestani loppulenkille (rasteja oli yhteensä 23). Kun jälkeenpäin katsoin tuloksia, niin 1-2 rastien välillä minulla ei kulunut kuin vähän yli 10 minuuttia. Tai no - vain ja vain, se oli aika lyhyt rastiväli. Siellä metsässä se tuntui kuitenkin ikuisuudelta. Maasto oli selkeä, näkyvyys hyvä ja minä tiesin, missä olen kartalla, mutta silti rastia ei löytynyt. Sitten vain yhtäkkiä tupsahdin rastilipulle. En tiedä, mikä tuossa meni vikaan, mutta kyllä potutti. Kolmosrastilla oli onneksi äiti ja muutamia muita tuttuja kannustamassa. Lisäksi osuimme siihen erään joukkuekaverin kanssa samaan aikaan, jolla oli sama hajonta kuin minulla. Sain siis rauhoitettua mieleni ja lähdimme samaa matkaa etsimään seuraavaa rastia. Siitä eteenpäin suunnistus alkoikin kulkea ja vain muutamaa rastia jouduimme vähän etsimään. (Kalevan kierroksen suunnistusradat ovat aika helppoja moneen muuhun kisaan verrattuna, koska mukana on kovin monentasoista porukkaa. Mukana tahdotaan pitää myös ne, joille suunnistus ei ole edes kakkoslaji.) Kuraa ja ojia matkalla riitti, mutta muuten tykkäsin maastosta kovasti. Jos ensi syksy on yhtään kuivempi, palaan riemusta kiljuen Suomusjärvelle uudestaan suunnistamaan. Ja palaan joka tapauksessa...

Suunnistuskartta

Meillä oli tämän joukkuekaverin kanssa täysin sama hajonta, joten kiersimme rastit yhdessä. Suunnistussääntöjen mukaanhan yhteistyö on metsässä kiellettyä, mutta silti aika yleistä. Eikä me taisteltu ihan kärkisijoista. Kakkosrastin hakemisen jälkeen itseluottamukseni oli aika maissa, joten kaverista oli hurjasti apua, etten sekoaisi ja alkaisi säntäillä metsässä edestakaisin. Itsetunnolle oli aika mannaa, kun maalissa kaveri kehui, että peesini ansiosta hänen aikansa parani tunnilla. Olihan siinä liioittelua, mutta hyvältä se tuntui silti! :)

Aikaa 11,2 kilometrin radan kiertämiseen minulla meni karvan yli kolme tuntia, 3:05:25. Onhan tuo pitkä aika, mutta luokittelen suorituksen onnistuneeksi, koska rastit löytyivät hyvin. Ja viime vuotiseen verrattuna kilometriaikani parani kuitenkin 45 sekuntia! :P Suunnistuksessa ainut oikea kehityskaari on se, että ensin opetellaan suunnistamaan ja kun se sujuu varmasti, niin sitten voi lisätä vauhtia. Juosten ehtii nopeammin harhaan! ;)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tampere puolimaraton

Pakko tulla päivittämään heti tuoreeltaan kuulumisen puolimaratonin jälkeen, ettei kukaan huolestu, että olen tuupertunut matkan varrelle. Eli siis tärkeimmät hengissä ja 21,1 kilometriä juostuna. Itse asiassa olo on parempi kuin viikkoon, vaikka jalat eivät olekaan ihan vetreimmillään. Minut on luotu liikkumaan ja ulkoilmaan!

Vielä aamulla mietin, teenkö itselleni hallaa osallistumalla. Eilen kertomani syyt painoivat edelleen vaakakupissa paljon. Lähtöpaikalla kisajännitys siirsi epävarmuuden syrjään. Tuli vain olo, että tästä minä tykkään. Keli oli raikas: +8°C, 5 m/s pohjoisesta ja heikkoa vesisadetta. Säälle ei voi mitään, joten en valita sitä enempää. Itse asiassa juoksu tuossa kelissä tuntui paljon vähemmän kurjalta kuin mitä voisi kuvitella. Kokoonnuimme juoksemaan lähtevien työkavereiden kanssa ennen lähtöä toivottamaan viimeiset tsempit juoksuun. Mä tykkään mun työkavereista! :)

Lähdin juoksemaan yhden juoksuporukkaamme kuuluvan naisen kanssa samaa vauhtia. En ole koskaan ennen juossut kisaa porukassa. Lisäksi reitti kulki useammassakin kohtaa edestakaisin. Näissä paikoissa tulimme useammankin työkaverin kanssa vastakkain toivottaen tsempit ja heittäen läpyt. Seitsemän kilometrin kohdalla vielä yksi työkaveri liittyi juoksemaan meidän kanssa samaa matkaa.

Tässä juoksussa juomapisteitä oli melkoisen tiheästi, lähes kahden kilometrin välein. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kaikki juomapisteet oli sijoitettu paikkoihin, joissa juostiin kahteen suuntaan. Tämä puolestaan johti siihen, että alun juomapisteet eivät oikein toimineet. Huoltajat täyttivät kuppeja sitä mukaan kun niitä meni ja jonoja syntyi. Onneksi näin syksyn juoksussa ei ole niin vaarallista, vaikka ei ihan joka juomapisteellä juonutkaan, varsinkin kun seuraava odotti kahden kilometrin päässä.

Juoksu tuntui seitsemään kilometriin saakka ihan hyvältä, mutta siitä eteenpäin polvi alkoi vaivata. Olen aiemminkin kärsinut ns. juoksijan polvesta. Noin viiteentoista kilometriin asti pärjäilin oikean polven kipuilun kanssa, mutta siinä vaiheessa jouduin sanomaan juoksuseuralleni, että nyt minun on käveltävä välillä. Kävely ja jalan venyttely vetreyttivät jalkaa aina aika ajoin, joten pystyin pääosin juoksemaan viimeiset kilometrit. Viimeiset neljä kilometriä kipu ei enää tuntunut varsinaisesti polvessa, vaan oikean jalan kaikki lihakset pakarasta nilkkaan olivat tunnottomat. Välillä tuntui muutaman askeleen ajan, että jalka lähtee alta. Reitissä oli pitkiä pätkiä hiekkapintaista tietä, joka oli sateen takia aika pehmeää. Lisäksi loppukesästä pitkät lenkit (Varalan puolikasta lukuunottamatta) ovat jääneet väliin. Luulen, että pehmeä alusta ja äkillinen rasitus vaikuttivat polven oireiluun. Silti täsmävenytykset ja foam roller pitäisi olla harjoitusohjelmassa mukana säännöllisesti!

Hienoin osallistumitalini tähän asti
 Toipilaisuudesta ja polvesta huolimatta selvisin maaliin ajassa 2:30:19. Yritin puristaa lopussa niin paljon kuin minusta lähti, mutta ihan en saanut painettua aikaa alle kahden ja puolen tunnin. (Itse asiassa nettoaikani oli 2:29:31.) Toisaalta vähän harmittaa, koska ilman polven oireilua aikani olisi voinut olla aika lähellä 2:20. Näistä lähtökohdista se olisi ollut ihan loistava aika. Toisaalta lähdin matkaan ilman suurempia ennakko-odotuksia, jolloin ei pitäisi olla pettynyt. Kilpailuhenkinen mikä kilpailuhenkinen! ;)

Saunan ja karjalanpaistin päälle taidan vielä vilkuilla tähtien tanssia. Polvelle näytän vielä jäätä. Luulen, että unta ei tarvitse tänä iltana hirveästi houkutella. :)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Erilainen valmistautuminen

Ottaen huomioon, kuinka moneen urheilutapahtumaan olen viime vuosina tapahtunut, on aika yllättävää ja erityisen onnekasta, että aikaisemmin en ole joutunut jännäämään (saati jättämään väliin) osallistumista sairauden vuoksi. 

Kuten jo Varala-maratonin yhteydessä oli puhetta, syksy on flunssa-aaltojen luvattua aikaa. Maanantaiaamuna heräsin kurkkukipuun, jonka toivoin menevän pian ohi. Eipä se mennyt, vaan kurkkukipua seurasi yskä ja pää täynnä räkää. Kuumetta ei noussut, joten alkuviikosta oli "pakko" mennä töihin. Tottakai, jos olisin sairastunut kunnolla, olisin jäänyt kotiin, mutta en kehdannut jättää työkavereita pulaan erään lähestyvän deadlinen kanssa. Kävin siis sisukkaasti töissä, mutta työpäivän jälkeen oli melko jyrätty olo. Onneksi yskä ei vaivannut yöllä, joten sain nukuttua kunnolla. Alkuviikon aikana sain työt hoidettua siihen pisteeseen, että keskiviikkoiltana ajattelin, että torstaiksi jään lepäämään. No, torstaiaamuna olo olikin sitten niin paljon parempi, etten kehdannut jäädä kotiin. (Myönnän kyllä, että minulla on ongelma, että olen ehkä vähän liian uskollinen työnantajalleni, tai työkavereilleni, itseni kustannuksella.)

Näillä varustautuneena huomenna Keskutorille

Viikon kuluessa on mietityttänyt melkoisen paljonkin, että pääsenko osallistumaan Tampere puolimaratonille - ja kannattaako se. Pahimpien oireiden jälkeen on ollut kolme tervettä päivää, jonka uskon riittävän. Lähtökohdat juoksuun eivät ole parhaat mahdolliset. Lihakset tuntuvat väsyneiltä. Lähden matkaan kuunnellen kroppaa erityisen herkällä korvalla. Rahan menetyksen takia minulla ei ole tarvetta osallistua, koska työnantajani on maksanut osallistumisen. Kuitenkin ehkä juuri sen takia, että mukana on yli kaksikymmentä aivan loistavaa työkaveriani, niin en millään tahtoisi jäädä pois. Lisäksi juoksun reitti kulkee ihanissa ja minulle vuosien mittaan kovin rakkaiksi käyneissä Tampereen keskustan maisemissa. Tuo reitti taisi alunperin olla se sytyke, että buukkasin itselleni syyskuulle kaksi puolikasta. Varalaa en tietenkään voinut jättää väliin, koska siellä oli mukana blogiystäviäni. ;) 

Tässä vaiheessa kelin mukainen vaatetus tuottaa vielä päänvaivaa. Huomiseksi on luvattu kylmää, sateista ja tuulista. Tällä kertaa luulisin, että vaarana ei pitäisi olla liian lämmin vaatetus. Vedenpitävissä vaatteissa en kuitenkaan lähde juoksemaan. Enköhän minä huomiseksi jotain keksi. :)

Olenko täysi uuno, kun lähden juoksemaan? Pitäkää peukkuja!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Siitä se ajatus sitten lähti

Bregon tekstin luettuani tajusin, että voisin ihan hyvin harjoitella maratonohjelman mukaan, vaikka tavoitteeni toistaiseksi onkin lyhyemmillä matkoilla. Testata, onko minusta yleensäkään harjoittelemaan maratonille, saati sitten juoksemaan se läpi.

No, siitä se ajatus sitten lähti... Selailin muutamia harjoitusohjelmia maratonille ja rupesin miettimään ensi vuotta. Ensi vuonnahan Kalevan kierros yhdistyy. Tähän asti mukana on ollut varsinainen kierros ja puolimatkat, jota itse kierrän. Puolimatkat perustettiin aikoinaan ponnahduslaudaksi koko kierrokselle, mutta nykyisin puolimatkoilla on enemmän osallistujia kuin varsinaisella kierroksella. Tämän vuoksi ensi vuodesta lähtien kierretään yhtä kierrosta, joissa matkat ovat nykyisten kierrosten välimaastosta - lähempänä puolikkaita matkoja. Juoksun osalta on jätetty mahdollisuus valita joko kokonainen tai puolimaraton: pisteitä varten puolikkaan aika kerrotaan 2,3. Hmm... kokonainen maraton toukokuussa, jolle tarvitsee ilmoittautua vasta muutamaa viikkoa etukäteen. Miksipä en ottaisi tavoitteekseni juosta sitä silloin?! Usein minulta on kysytty, milloin aion juosta maratonin ja yhtä usein olen sanonut, että joskus, mutta nykyiset harjoitusmäärät eivät vielä riitä siihen. No, eivät riitä, joo, mutta jos en ota itseäni niskasta ja aseta maratontavoitteelleni jotain päivämäärää, voi se jäädä ikuiseksi haaveeksi. Jos lykkään maratonin juoksemista liian kauan, kasvaa se mielessäni niin suureksi vuoreksi, että lopulta se jää sen vuoksi juoksematta.

Kalevan kierroksen juoksu juostaan lauantaina 18.5.2013. Siihen on lokakuun alusta 33 viikkoa aikaa. Minun juoksutaustallani täysin riittävästi aikaa 42,2 kilometristä selviämiseen. Minä aion juosta sen! O-ou... nyt se on sanottu ääneen! (Ja jos jostain syystä toukokuussa tuntuu, että tuo on liikaa, niin voin aina palata alkuperäiseen suunnitelmaan ja juosta sen puolikkaan.)

Tätä kautta on vielä jäljellä kaksi kilpailua, Tampere puolimaraton tulevana sunnuntaina ja Kalevan kierroksen suunnistus siitä viikko eteenpäin. Ensimmäisen kerran laitoin numerolapun rintaan luistelussa tammikuun lopussa. Vaikka en mitään kurinalaista urheilijaelämää vietäkään, niin tietynlainen henkinen väsymys alkaa jo vähän vaivata. Siksi ajattelin lokakuun alussa viettää ihan rehellisen ylimenokauden.Viimeistään marraskuun alusta alan kartuttaa tosissani juoksukilometrejä maratonia varten. Luonnostelin jonkinlaista maratonohjelman runkoa tänne. Itse asiassa tuohan ei eroa juuri ollenkaan puolikkaan ohjelmastani, mutta kilometrejä täytyy kartuttaa jonkin verran viime kevättä enemmän. Saas nähdä miten mun käy! Jännittää jo nyt! ;)