keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kysymyksiä

Jokunen aika sitten blogeissa kiersi kysymyshaaste, jossa Quantina haastoi minut vastaamaan kysymyksiinsä ja keksimään omia.

1. Kaunein asia tai esine, johon eilen törmäsit?





Täytyy myöntää, että edelleenkin ihailen, miten kaunis meidän uusi, sininen Mazda on. Ihanan materialistista! ;)

2. Mikä oli lapsuuden suosikkibändisi tai -laulajasi?
Mulla ei ollut varsinaisesti mitään suosikkibändiä tai -laulajaa. Kuuntelin samaa musiikkia kuin kaverit, mutta toisaalta myös samaa kuin äiskä ja iskä. Rippikouluikäisenä olin tosin Backstreet Boysin keikalla ja olihan se aika siistiä. En kuitenkaan laske itseäni varsinaiseksi faniksi.

3. Pidätkö Aino Ihana Maitosuklaasta? (Jos et tiedä, miltä se maistuu, saat tehtäväksesi ottaa siitä selvää!)
Joo! 

4. Kenen julkisuuden henkilön asennetta ihailet ja miksi?
Useankin, mutta yhtenä voisin mainita Minna Kaupin. 

5. Uskotko karmaan?
Ajatuksena kyllä. Sama ajatushan taitaa sisältyä kaikkiin uskontoihin ja aatteisiin: "Tee toisille niin kuin toivot itsellesi tehtävän."

6. Minkä värinen hammasharja sinulla on?
Valitsen aina sinisen tai vihreän. Tällä hetkellä on vaaleansininen.

7. Mikä oli parasta 90-luvussa?
Kyllä se oli kokonaisuudessaan kivaa aikaa. Tykkäsin peruskoulusta, ehkä yhdeksättä luokkaa lukuunottamatta.

8. Minkä kirjan olet aina halunnut lukea muttet ole koskaan saanut aikaiseksi?
Anna Karenina on ollut kesken ehkä parisen vuotta, mutta enää sitä on alle sata sivua lukematta. ;)

9. Jos saisit aikakoneen, minne ja mihin aikakauteen sillä matkustaisit?
Voi että, miten voisin valita. Ehkä tahtoisin eniten nähdä dinosauruksia tai alkuihmisiä.

10. Pidätkö lautapeleistä? Ja jos pidät, mikä on suosikkipelisi?
Pidän. Trivial Pursuit on lempparini.

11. Mikä on suurin unelmasi?

Hui... onpas iso kysymys. Voiko suurempaa toivoa kuin onnellista ja tervettä elämää itselle ja läheisille?!

***

Lisäksi nappasin Kanelin blogista parikin kysymyssettiä:

1. Mitä asioita kuuluu onnelliseen aamuusi?
Kiireettömyys.
 
2. Mikä on tärkein tai rakkain paikka sinulle kotona?
Sänky. Nukkuminen on kivaa!

3. Teetkö tarkistuksentarkistuksia kotoa poistuessasi?
Kyllä välillä siihen sorrun. En aina. :D 
 
4. Oletko enemmän kesäkuun aurinkoaamuista pitävä vai elokuun lämpimistä hämyilloista?
Tykkään molemmista, mutta jos on ihan pakko valita, niin hämyillat. 

5. Millä tavoin haluat kanssaihmisten olevan kanssasi?
Sellaisina kuin he ovat. Minulle tulee vaivautunut ja levoton olo, jos koen, että joku seurassani oleva näyttelee. Pyrin pois sellaisesta seurasta.

6. Mikä olisi yksi ainoa herkku, jonka jättäisit itsellesi, jos kaikesta muusta pitäisi luopua?
Jäätelö. 
 
7. Osoitatko välittämistäsi enemmän sanoin vain teoin?
Enemmän teoin, mutta yritän muistaa myös kertoa, että tykkään. 


8. Jos voisit säilyttää läpi elämäsi kaksi luonteenpiirrettä nykyisistä itselläsi, mitä ne olisivat?
Positiivisuus, jos sillä voi estää kyynisyyttä. Olen löytänyt sitä viime aikoina itsestäni, enkä pidä siitä yhtään. Lapsenmielisyys: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa". 

9. Mitä ulkonäkö sinulle merkitsee?
Aika vähän. Välillä se ahdistaa, mutta yleensä vain unohdan. Jos maailmassa ei olisi peilejä....


10. Jos sinulla on/olisi setelitukku (kohtuu paksuinen), mitä ostaisit itsellesi minulle?
Miten olisi uusi polkupyörä? Tai jotain muuta urheilullista. :)

11. Söitkö tänään jäätelöä? Jos söit, niin mitä ja kuinka paljon ja oliko hyvää?
En, kun se sokeri on nyt kieltolistalla. Muuten olisin syönyt. :/

***

1. Aamu- vai iltauni?
Iltauni on levollisempaa.
 
2. Järvi vai meri?
Olen kasvanut sisämaassa, joten meri pelottaa. Vesi on tärkeä elementti minulle.

3. Villasukat vai aamutossut?
Puuvillasukat, mutta ehkä villasukat. En tosin ole koskaan omistanut aamutossuja. 

4. Klassinen, moderni vai romanttinen (tai joku muu) sisustustyyli?
Aika pelkistetty. 

5. Kotimaan vai ulkomaanmatka?
Kotimaan. 

6. Yllätyslahja vai toive?
Yleensä olen huono toivomaan, joten yllätyslahja. Monesti ne ovat parempia, mitä itse olisin osannut toivoa. 

7. Kumisaappaat vai goretexit?
Molemmille on paikkansa. 

8. Uudet perunat voilla vai ilman?
Hyviä kumminpäin vain. Mummolassa aina voilla. 

9. Arki vai juhla?
Arki sopivasti juhlalla maustettuna. Nämä ovat erottamattomat. Toista ei ole ilman toista. 

10. Auringonlasku vai kuutamo ja tähtitaivas?
Kuutamo ja tähtitaivas pakkasella. 

11. Mitä haluaisit tietää minusta tai kysyä minulta?  
Alla on yksitoista kysymystä. ;)

*** 

Minun kysymyksiin saa vastata, kuka vain tahtoo. Toivoisin, että ainakin minut haastaneet vastaisivat: 

1. Kirja, joka on vaikuttanut sinuun?
2. Lempivuodenaikasi?
3. Paras asia ulkonäössäsi?
4. Mitä urheilua seuraat mieluiten?
5. Kuka historiallinen henkilö tahtoisit olla?
6. Minne tahtoisit matkustaa (Suomessa tai ulkomailla)?
7. Paras luonteenpiirteesi?
8. Miten mansikat ovat parhaimmillaan?
9. Harkitsisitko missään tilanteessa kauneuskirurgiaa?
10. Lapsuuden toiveammattisi?
11. Ketä ihmistä ihailet ja miksi?

Loppuillan vietän Portugali - Espanja -ottelun parissa. Kyllä tämä on penkkiurheilijan onnen aikaa, kun samaan aikaan on menossa sekä jalkapallon että yleisurheilun EM-kisat. :)

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Uusi viikko, uudet kujeet

Äh... paino vain hilautuu ylöspäin. Ihan itseäni siitä saan syyttää, mutta silti vähän ärsyttää. MinttuK haastoi mukaan kolmen viikon sokerittomuuteen. Taidan lähteä mukaan sillä rajauksella, että ensi viikon lauantaina saan juhlissa syödä, mitä on tarjolla, jos sinne asti kerkiän. Lisäksi soutukisojen aikana urheilujuomat ja -geelit ovat sallittuja, vaikka ne sokeria sisältävätkin. Luonnolliset sokerilähteet, kuten hedelmät ja marjat ovat sallittuja. Ruokarytmikin pitäisi saada taas kuntoon. Tai no, ruokarytmin korjaaminen vaikuttaa varmaankin positiivisesti makeanhimoon. Vaikka on jäätelö hyvää kylläisenäkin. ;)

Viime viikon liikunnat:



Juhannuksesta tuli kovin liikunnallinen. Se tuntui tosi hyvältä. Kelitkin olivat sunnuntaita lukuunottamatta suotuisat ja aurinkirasvan ansiosta en edes polttanut itseäni kuin vähän jakauksen kohdalta. Tosin eilisillan lihaskuntoharjoitus olisi jäänyt tekemättä, ellen olisi luvannut sitä Kanelille. ;)

Liikuntasuunnitelma kuluvalle viikolle:

Ma: frisbeegolf
Ti: Xycling+Shape / lepo
Ke: juoksu
To: pyöräily
Pe: lepo
La: vuorosoutu (Kalevan kierroksen soutu)
Su: kirkkovenesoutu (Sulkavan soudun viimeistelyharjoitus)

Tämän viikon lopussa odottaa Kalevan kierroksen soutu. Ehdottomasti Kierroksen lajeista se, josta tykkään vähiten. Soutu on tekniikkalaji, mikä edellyttää paljon harjoittelua, johon minulla taas ei ole mahdollisuuksia. Vene ja soutupari ovat 200 kilometrin päässä, joten voin harjoitella vain silloin, kun olen kotikotona käymässä. Positiivisesti ajateltuna ensi lauantain jälkeen minulla on taas 25 kilometriä enemmän kokemusta. :D

Oikein miellyttävää viikkoa!

P.S. Nämä harvat postaukset ovat nykyisin sisällöltään hieman itseään toistavia. Jos teillä on jotain kysyttävää tai mielessänne aihe, josta tahtoisitte minun kirjoittavan, niin kertokaa ihmeessä. :)

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Saamattomuutta

Heipä hei -  taas pitkästä aikaa...

En ole enää ollut erityisen kiireinen, etten olisi ehtinyt päivittämään kuulumisiani tänne. Olen vain kärsinyt pahemmanlaatuisesta lorvikatarrista, tai saamattomuudesta, miksi sitä tahtookin kutsua. Kaikki "pakolliset" asiat olen hoitanut jämptisti: työt on sujuneet ja sovituissa jumpissa olen käynyt. Mutta kun on tullut se "mitähän sitten tekisin" -hetki, niin sohvan kutsu on ollut voimakas, sitä ei ole voinut olla vastustamatta. Mielessä on käynyt ajatus, että voisihan sitä juoksemaankin lähteä, mutta en ole lähtenyt. Olen istunut koneella tyhjä blogisivu edessäni, kunnes olen todennut, että ei tästä mitään tule.

Kesäkuun alku on ollut kiireinen. Fyysistä toimintaa vaativien aktiviteettien lisäksi mielen päällä on ollut koko ajan useampia asioita, jotka pitää hoitaa, mutta niitä ei ole voinut hoitaa samantien. Pari viikkoa sitten olleella työhyvinvointiluennolla luennoitsija sanoi hyvin, että päällään työtä tekevien on paha olla ottamatta töitä kotiin, mutta välillä olisi mukava jättää pää toimiston pöydälle työpäivän päätteeksi. Juuri tältä minusta on tuntunut. Tosin nykyisin taitaa olla vastaava tilanne vähän alalla kuin alalla. Tuntuu, että olen mennyt, minne elämä on kuljettanut. Minulla ei ole ollut voimia vaikuttaa sen suuntaan. Sitten kun virta on heikentynyt, olen vain jäänyt siihen, missä olen. Luulen, että tämänhetkinen saamattomuuteni on vastalääke tuolle nyt, kun suurin osa asioista on hoidossa ja kiire on helpottanut. Nyt pää ja kroppa vaativat, että saa vain olla.

Juhannus tuli erittäin hyvään saumaan. Kolme päivää aikataulutonta olemista: suomalaista luontoa, leppoisa juoksulenkki, hyvää seuraa, juhannuskokko, maukasta ruokaa... Jos siinä ei Aku(t) lataudu, niin sitten ei missään. Ensi viikolla taas takaisin normaaliin päivä- ja treenirytmiin. :)

Jukolan viesti oli viime viikonloppuna. Yritän kirjoittaa siitä tarkemman kuvauksen tässä joku päivä, mutta lyhyesti tässä kohtaa voisi todeta, että viikonloppu oli oikein mukava, mutta oma suoritus ei ollut paras mahdollinen. Onneksi me ei kärkisijoja oltu tavoittelemassakaan, mutta alkuviikko meni pikkuhiljaa häviävän harmituksen vallassa, koska olisin pystynyt parempaan. No, ensi vuonna sitten uudestaan... :)

Aurinkoista ja leppoisaa juhannusta!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Askelkyykyt on mun kavereita...

...tai sitten ei!

Tällä viikolla Elixiassa on Kesähulinat ja eilen oli juoksupäivä. Osallistuin tunnin juoksukoulu, johon kuului ensin puoli tuntia lihaskuntoharjoitteita tavoitteena juoksutekniikan parantaminen ja puolen tunnin lenkki, jolla silläkin keskityttiin juoksutekniikan huomioimiseen.

Hyvä juoksutekniikka lähtee lantion asennosta. Lantio pitäisi juostessa pystyä pitämään ylhäällä, häntä maahan käännettynä, vatsa litteänä... mielikuvia riittää. Tekniikkaharjoitteet olivat perinteisiä polvennostoja, kanta pakaraan juoksua ja rullausta sekä vatsalihasliikkeitä. Periaatteessa ihan tuttua kauraa. Aloitimme askelkyykkykävelyllä. Siis edetään askelkyykyillä ja askelten välissä nostetaan polvi (ja lantio) ylös. En tiedä, mistä johtuu, että askelkyykyt eivät sovi minun kropalleni. Olen niissä melkoinen tekniikkapoliisi itselleni ja uskoisin, että tekniikkani pitäisi olla kunnossa. Olen sitä useamman PT:n ja jumppaohjaajan kanssakin arvioinut. Silti saan lähes aina askelkyykyissä etureidet jumiin. Siis niidenhän pitäisi tuntua etummaisen jalan pakarassa ja takareidessä. Tänään käveleminen on ollut vähintäänkin kankeaa ja portaiden alaspäin laskeutuminen jopa toivotonta. En ollut puolimaratoninkaan jälkeen näin kankea kuin tänään. Voisin vaikka alkaa itkeä, ellei tämä olisi niin huvittavaa. :D

Joka tapauksessa pitäisi tehdä noita tekniikka- ja lihaskuntoharjoitteita vähintäänkin viikottain. Minulta löytyy myös tallennettuna Kakkosen tv-jumppa Maratoonarin lihashuolto. Taidanpa aloittaa sillä, että kiusaan vähän keskivartaloa jalkapalloa katsellessa. Jos en huomenna ole lisännyt Heiaheiaan suoritusta tuosta, niin saatte keksiä minulle sopivan rangaistuksen. ;)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pitkästä aikaa

Hups... onpas edellisestä tekstistä pitkä aika! Aika kuluu nopeasti, kun tekemistä riittää: töissä on ollut kiireitä, viimeiseen pariin viikkoon on osunut remontin lisäksi useampikin normaalista poikkeava tapaaminen ja molempina viikonloppuina on ollut aihetta juhlaan. Monena iltana olen ollut kotona vasta kahdeksan maissa ja viikonloput reissun päällä. Silti olen kaivannut teitä, rakkaat blogiystävät! (Ja tuntenut huonoa omaatuntoa, että olen näin pahasti laiminlyönyt teitä.)

Töissä olen saanut hieman uudenlaista vastuutta, mikä on nostanut stressikäyrän pahasti punaisen puolelle. Vaikka olen yleisesti ottaen innoissani kaikesta uudesta, monesti muutosvastarinta nostaa silti päätään ennen kuin uuteen tilanteeseen sopeutuu. Viime viikonloppuna oli rippijuhlat avokin kotona pohjoisessa, minkä vuoksi ilmoitin jo hyvissä ajoin pitäväni nelipäiväisen viikonlopun. Työhommat piti saada omalta osalta sellaiseen vaiheeseen, että voin olla kaksi päivää poissa. Torstaina meinasi mennä paniikin puolelle, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että tässä tilanteessa pieni ylimääräinen irrottautuminen arjesta teki pelkästään hyvää. Kun tilanne pääsee tarpeeksi pahaksi, olen tosi ärsyttävä ihminen työkavereille. Ehkä alan myös pikkuhiljaa sopeutua uusiin työtehtäviini, eivätkä ne vaadi enää niin paljoa henkisiä voimavaroja. Eikä kesälomaankaan ole enää kuin viisi viikkoa. ;)

Pakkasin lenkkikamat reissuun mukaan, mutta juhlajärjestelyt veivät kaiken liikenevän ajan. Polte liikunnan pariin on jo polttava. Pakko myöntää, että juhlasyömisten lisäksi viime viikko ei mennyt kovinkaan hyvin. En odota kovin innolla huomista punnitusta.

Viimeisen kahden viikon liikunnat:


Olen helpottunut, että stressistä ja kiireestä huolimatta olen jättänyt väliin vain muutaman yksittäisen suunnitellun harjoituksen. Liikunta helpottaa stressiä, mutta pitää tunnistaa se raja, jolloin liikunta muuttuukin stressin aiheuttajaksi. Työmatkapyöräily pelastaa kesällä paljon.

Liikuntasuunnitelma kuluvalle viikolle:

Ma: lepo
Ti: juoksukoulu + ELC-kuntopiiri
Ke: juoksu tai pyöräily
To: suunnistus (jos vain ehdin)
Pe: lepo
La: suunnistus (Venlojen viesti)
Su: lepo

Ensi viikonloppuna on Vantaalla Jukolan viesti. Kuten ehkä osa muistaa, lupauduin mukaan joukkueen kokoamiseen. Yksi osallistujista loukkasi jalkansa jalkapallopelissä niin pahasti, että on hyvin todennäköistä, että hän ei pääse osallistumaan. Onneksi isäni on luvannut tarvittaessa paikata ja viimeinen apu löytyy suunnistajapankista. On ihan mukavaa olla järjestämässä tapahtumaa, mutta kyllä tuossakin omat huolensa on. Onneksi lauantaina ne kaikki voi unohtaa viimeistään sitten, kun pääsee omalle osuudelle metsään. Harjoittelu on jäänyt vähän liian vähäiselle, mutta tällä viikolla täytyy vähintään kuivaharjoitella täällä, täällä ja täällä.

Kesäistä viikon jatkoa!

P.S. Tuntuupa muuten mukavalta olla takaisin blogimaailmassa! :)