tiistai 20. maaliskuuta 2012

Laihdutuksesta ja jumituksesta

Blogin yleisestä linjasta poiketen alla painavaa ja syvällisempää asiaa...

***

Painoni on junnannut viime vuoden alusta vähän päälle 70 kilossa. Olenhan minä valittanut jumituksesta täälläkin useampaan kertaan, mutta mitään oikeaa viikko viikolta kasvavaa ahdistusta tuo ei ole aiheuttanut. Viime aikoina se on tainnut herättää enemmän huvitusta, kun paino pysyy niin tarkasti samana. Tottakai tahtoisin painolukeman olevan pienempi, mutta en ole valmis tavoittelemaan keinolla millä hyvänsä. Minä en laihduta enkä ole millään kuurilla. Mielestäni ruokavalioni päälinjat ovat kunnossa, mutta pieniä viilauksia siihen pitäisi tehdä.

Ruokavalioni täytyy olla sellainen, jota pystyn noudattamaan lopun elämääni ja sen myötä painoni löytäisi luonnollisesti sopivan tason. Toivon kuitenkin, että tämä ei ole se sopiva taso. Kalorimäärät, jotka johtavat laihtumiseen, lihomiseen tai painon pysymiseen ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Voisin syödä (ihan oikeasti pystyisin siihen!) 1200 kilokaloria päivässä kuukauden ajan ja tiputtaa sillä viitisen kiloa. Tuon kuukauden aikana en kuitenkaan oppisi mitään enkä voisi noudatta tuollaista ruokavaliota kovinkaan pitkään, joten paino nousisi lopulta samaan kuin ennen tai jopa korkeammalle.

Jonkinlaisen tasapainon olen jo löytänyt, koska paino pysyy samana (ja olen jo sen kymmenen kiloa aiemmin tiputtanut). Koko tämän ajan olen kuitenkin joutunut kiinnittämään huomiota syömisiini. Se ei tarkoita, että valinnat olisivat olleet aina järkeviä. Mutta se tarkoittaa, että minä joudun lopun elämääni miettimään, mitä syön, jos ei tahdo lihoa, ja varsinkin jos tahdon laihtua. En tiedä, joutuvatko kaikki tekemään niin. Vai olenko minä saanut huono geenit, että lihon helposti tai minulla on normaalia parempi ruokahalu. Voisin itkeä ja valittaa, miksi minulla on näin huono tuuri, mutta se ei auta mitään. "...hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." Uskon, että ihmiselle annetaan kannettavaksi sen verran kuin hän kestää. Jos minut on katsottu niin kestäväksi, niin enhän minä voi luovuttaa ja antaa periksi, vaan taistella. Tahdon painaa alle 70 kiloa (ehkä jopa alle 60 kiloa). Olisi kypsää sanoa, että olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en minä ole. Toisaalta en usko, että juurikaan mikään muuttuu, jos tästä laihdun. Ei minusta tule kauniimpaa tai onnellisempaa normaalipainoisena.

Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään liikunnasta kirjoittamisesta paljon enemmän kuin ruoasta. En laske kaloreita, joten en voi kirjata niitä päivittäin tänne (enkä muuallekaan) ylös. Enkä oikeasti tahtoisikaan. Ahdistuisin liikaa ja syömisestä tulisi minulle yksi stressin aihe lisää elämään, mitä en todellakaan tahdo. Syöminen on kuitenkin paitsi perustarve, myös nautinto. Sen verran olen kaloreita elämäni aikana laskenut, että tiedän suurin piirtein, kuinka paljon voin kulutuksellani syödä. Aina välillä yritän pitää ruokapäiväkirjaa, mutta kovin montaa päivää en muista sitä yleensä täyttää.

Luulisin tietäväni, mikä ruokavaliossani mättää. Varsinkin työpäivinä ruokailujen välit kasvavat liian suuriksi. Kun lisäksi syön yleensä melko kevyen lounaan, illalla tulee syötyä liikaa. Tilanteen pitäisi siis olla helppo. Korjaan ruokailurytmin kuntoon ja maailma pelastuu. Mutta... kun ei se minulla toimi. Vaikka tiedän ongelman ja periaatteessa ratkaisunkin, niin minun pitää saada jostain oivallus, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, mutta jotenkin tätä tasapainoa pitäisi järkyttää.

Olen aina välillä miettinyt, mitä pitäisi muuttaa, että paino lähtisi taas laskemaan. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta välillä tuntuu, että elämä hienovaraisesti ohjaa johonkin suuntaan, kun mielessä on pyörinyt pidempään ongelma. Nyt tuo kohtalo tuli Elixia Light Club -tarjouksen muodossa. Olin tietoinen kyseisestä ohjelmasta, mutta en ollut niin kiinnostunut, että olisin kysynyt lisätietoja. Nyt minut pysäytettiin jumpasta pois tullessa ja kysyttiin, olenko kuullut kyseisestä ohjelmasta. Sain siis suoraan lisätietoja ja kysyä epäselvistä asioista. Ohjelma tuntui järkevältä ja en ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa, joten muutaman päivän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Huomenna minulla on henkilökohtainen haastattelu ja ensi viikon tiistaina on ensimmäinen tapaaminen. Odotan mielenkiinnolla!

***

Tuntuipa hassulta kirjoittaa ylläoleva teksti. Asiat olivat itsestäänselvyyksiä jopa minulle, mutta jotenkin tuntui erilaiselta kirjoittaa ne ylös kuin pyöritellä vain oman pään sisällä.

12 kommenttia:

  1. Mun PT on meidän salilla vastuussa Light clubissa. Se kerto siellä tulleen tosi hyviä tuloksia. Itestäki ohjelma kuulostaa hyvältä ja varmaan liittyisin, jos ei olis jo tota PT:tä :)Ryhmän tuki on varmasti hieno asia! Uskon sun tehneen tosi hyvän ratkaisun ja rahat tuskin menee hukkaan! :) Odotan mielenkiinnolla kokemuksiasi!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kannustuksesta! Mäkin ajattelin, että ei tosta mitään haittaa ainakaan ole. En ole koskaan kokeillut tuollaista ryhmäjuttua, joten kaikki kivet on käännettävä. Kokemuksia tulette varmasti kuulemaan :)

      Poista
  2. Tuttu tunne tuo, että periaatteessa tietää, missä mättää, mutta se viimeinen kipinä, motivaatio, asioiden muuttamiseen puuttuu. Kun aikoinani tähtäsin BMI 25:een, en nähnyt mitään muuta kuin tavoitteeni, se oli minulle niin valtavan tärkeä asia ja koko ikäni takaraivossani jyskyttänyt unelma, jonka halusin saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen oli vielä tarkoitus pudottaa seitsemän kiloa, mutta homma pysähtyi kuin seinään.

    Jälkeenpäin olen tajunnut, että motivaationi laihtua ei ollut enää tarpeeksi suuri tai konkreettinen. Pelkkä ajatus, että oispa kiva olla 71-kiloinen, ei riittänyt. Ehkä sinullakin voisi olla kyse samasta asiasta? Tahdot painaa alle 70 kiloa. Mutta miksi?

    Ei ole puppua, kun sanotaan, että laihduttaminen tapahtuu pään sisällä, sillä juuri siellä ne tai'at tehdään.

    Ja tuohon pohdintaan, että joutuvatko muutkin miettimään, mitä syövät, jotta paino pysyy edes paikoillaan, niin minä aikakin joudun. :) Huh, ei tämä paino todellakaan paikoillaan itsestään pysy, ja se pistää välillä ahdistamaan. Loppuelämän kestävä taistelu edessä, mutta siihen on vain sopeuduttava. Onneksi aseet ovat olemassa, tarvitaan vain se kipinä käyttää niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttini olisi kasvanut kilometrinmittaiseksi, joten kirjoitan oman tekstin tuosta motivaatiosta. Mutta olet ihan oikeilla jäljillä, että minulla ei ole riittävän suurta syytä, miksi tahtoisin laihtua.

      Nimenomaan pään sisäisiin asioihin toivon työkaluja noista ELC-tapaamisista.

      Olen kai tavallaan jo hyväksynyt sen, että joudun loppuelämän miettimään, mitä suuhuni pistän. Ei tämä nyt niin kamalaa ole tähänkään asti ollut ;)

      Poista
  3. Hyvä päätös! Itse 11 vkoa ELC touhussa mukana olleena voin sanoa, että tuloksia tulee. Mulla tähän mennessä nelisen kiloa lähtenyt, tavoittena kymppi. Meillä ainakin ollut tosi hyviä ja antoisia ryhmäkeskusteluita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy myöntää, että positiiviset kokemuksesi olivat yksi tärkeä kimmoke lähteä mukaan :)

      Poista
  4. Kuulostaa tosi hyvältä. Tosin luin aluksi moneen kertaan fight club :) Kannattaa hakea apua jumitukseen ja kun tuo on vielä liikuntakeskuksen yhteydessä, niin liikunta on menossa mukana sopivasti. Tosi paljon tapaamisia tuon puolen vuoden aikana!! Itse lähdin radikaalimmalle linjalle Xtravaganzan muonilla 9 kuukauden jumituksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se tavallaan fight clubkin ;) Kuulosti juuri siltä, mikä voisi sopia minulle. Minusta kun ei ole pussikuurille eikä mihinkään kalorinlaskentaan mallia Painonvartijat. Joku Nutrilet-kuuri kävi huonona hetkenä mielessä, kun ajattelin, että tarttis tehrä jotain. Mutta totesin, että ei tule toimimaan. Eli siis nostan hattua korkealle, kun siihen pystyt :)

      Poista
  5. Olen enemmän tai vähemmän jojoillut viimeiset 25 vuotta (suurimman osan ajasta 5 kg rajoissa) ja sen takia en myöskään halua mitään pikakuureja. Ei ne vaan toimi. Ainakaan minulla. Olet mielestäni terveillä linjoilla laihdutuksen/painonhallinnan kanssa. Tuo klubi juttu kuulostaa mielenkiintoiselta. Odotan innolla postaustasi motivaatiosta. Quantinan kommentti on mielestäni niin totta. Kaikki lähtee pään sisältä! Olen itse miettinyt todella paljon ko.aihetta, joten kiva kuulla myös sinun mietteesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli henk.koht. haastattelu ELC:n tiimoilta ja tuntui koko ajan vaan paremmalta jutulta.

      Tuo motivaatio on muuten tosi mielenkiintoinen asia, kun sitä oikein kunnolla pohtii. Palaan asiaan :)

      Poista
  6. Tärkeää asiaa, rehellistä pohdintaa - kiitos!

    Eiköhän suurin osa meistä joudu lopun elämää miettimään, mitä suuhunsa pistää ja millaisia määriä. Kun on taipumus (vai mikä se nyt sitten onkaan!?) lihomiseen, ei voi kovinkaan huolettomaksi ryhtyä, vaikka saisikin liikkumisensa ja ruokavalionsa hyvään kuosiin. "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"! :O

    Toivon, että saat ELC:stä kaipaamaasi lisämotivaatiota ja jonkinlaisen sysäyksen eteenpäin! Aurinkoisia ajatuksia ja tsemppiä viikkoosi! Mielenkiinnolla jään odottamaan ensikuulumisiasi.

    Voi hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui puhdistavalta kirjoittaa tuo ylös.

      Juuri tuota ajatusta tuolla kappaleella hain. Toisaalta terveellinen syöminen tekee hyvää kenelle tahansa, joten en näe sitä niin pahana.

      Sitä minäkin toivon ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Yritän ehtiä huomenna kirjoittelemaan tarkemmin.

      Ihanaa viikon jatkoa! :)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)