maanantai 16. huhtikuuta 2012

Epätoivoa vaa'alla ;)

Näköjään kannattaa odottaa vaa'alta plussausta, niin tulos todennäköisemmin on pienempi. Odotukset vaakalukeman suhteen eivät olleet tänä aamuna kovinkaan suuret. No, vaaka näytti 71,9 kiloa. Siis tosi hieno lukema... paitsi että en oikein osaa iloita siitä. Mielestäni en ole ansainnut sitä ja mietin, mistä tuo lukema oikein koostuu. Jäikö sunnuntain pitkästä lenkistä nestevajausta vai söinkö sunnuntai-iltana normaalia vähemmän? Paino on junnannut niin pitkään 72 ja 73 kilon välillä satunnaisia poikkeamia lukuunottamatta, että vaikea uskoa, että paino voisi enää lähteä alaspäin. Onneksi huomenna on ELC-punnitus. Toisaalta tuo on illalla ja siinä on vielä enemmän epävarmuustekijöitä. Sitten kun paino on 6x,x kg, niin sitten uskon tämän jumituksen voitetuksi. Ehkä vähän kyynistä, mutta kyllä minä tämän vielä jotenkin sössin. ;)

Pikkuhiljaa alan päästä sisään tuohon porukassa juoksemiseen. Se on oikeastaan tosi kiva, että on seuraa. Meidän porukka on vielä juuri sopivan samankuntoista. Pelkäsin vähän etukäteen, että syke nousee liian korkealle porukassa juostessa, mutta toistaiseksi on mennyt sen suhteen tosi hyvin. Osan lenkeistä tahdon edelleen juosta yksin, mutta kyllä seura tuo vaihtelua. Ja kuten aiemminkin olen maininnut, ne tekosyyt, jotka yksin lenkkeillessä riittävän lenkin väliin jättämiseen, eivät riitä, jos ne pitää sanoa ääneen. :D

Tekosyistä tulikin mieleeni, että keskiviikkona meillä oli tarkoitus käydä juoksemassa Cooperin testi. Kuitenkin ah-niin-ihanat työkaverit keksivät kuka mitäkin tekosyitä sairauksia, joten testiä täytyi siirtää. Yritän saada sen soviteltua ensi viikolle, mutta voi olla, että uusi aika onkin vasta toukokuun alussa. Kivempihan se on juosta, jos olisi vähän lämpöisempää kuin mitä keskiviikolle on luvattu.

Yllätin tänä aamuna itseni ja lähdin pyörällä töihin vaikka lämpömittari näytti pakkasta 4°C. Tiedän, että olen vähän vainoharhainen liukkauden kanssa. Kadut ja tiet olivat jo eilen kuivat, joten tiesin, että ei tuolla kamalan liukasta voinut olla. Eikä ollutkaan. En minä edelleenkään uskalla märille kaduille lähteä yöpakkasten jälkeen, mutta ehkä kammo on edes vähän kadonnut.

8 kommenttia:

  1. Nastat vaan alle! Edes miinus kakskuus ei tee tiukkaa eikä siis liukkautta :P Nimim. yks hörhö Pirkanmaalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei viitsisi enää muutamaa aamua varten laitattaa nastoja ;) Mietin eilen aamulla, että muuten ymmärrän talvipyöräilyn, mutta miten suojata naama? Kun se meinasi jo tuossa -4 jäätyä. Aika mimmi olet kyllä! :D

      Poista
    2. Mulla oli kaulahuivi sillai, et silmät näky. Jossain vaihees (5 km matkalla) oli kyllä PAKKO laskee se niin, et nenäki näky, alko happi loppua. Mut naama ei paleltunu, vilu ei ollu, lopputuloksena perhanan hyvä fiilis! Ja ainaki kokemus, et -26 ei estä fillarointia :D

      Poista
    3. Ilmeisesti siis pukeutumisella siitäkin selvitään :)

      Poista
  2. Kuulehan kyynikko :) - unohda nyt tuollaiset mietteet ja iloitse vaakalukemasta. Uskon vakaasti, että jumituksesi on nyt ohitettu ja pääset nauttimaan miinusviikoista. Olet sen ansainnut!

    Kunhan työporukan tekosyyt on selätetty, pääset testaamaan taas kuntoasi. Odotan mielenkiinnolla millaisiin metrilukuihin kirit tällä kertaa. Minullakin edessä halutessani vastaava ensi syksynä. Tosin olen jo valmiiksi kehitellyt vakuuttavan kuuloisia (teko)syitä sille päivälle! :D

    Mukava alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jaksat kannustaa, mutta kyllä mun täytyy odottaa vähintään seuraavaan maanantaihin, että uskon tuohon. Pessimisti ei pety! ;)

      Muakin vähän jännittää, että paljonko juoksen. Olen päässyt reenaamaan tänä keväänä normaalia paremmin, toisaalta inhoan kovaa juoksemista. Mäkin ilmoitin tuon testin päivämäärän jo ennen joulua ja sanoin, että nyt on riittävästi aikaa valmistautua tai keksi riittävän hyviä (teko)syitä. ;D

      Hauskaa viikkoa sinullekin! :)

      Poista
  3. Kannattaa olla vainoharhainen liukkauden kanssa, se on ihan tervettä. Nimimerkillä kerran alamäessä fillarilla lipat ja lento ojaan. Myöskään en luota autoihin, että ne päästää suojateillä yli, jäin auton alle 7 vuotta sitten kun kuvittelin auton pysähtyvän. Ei siinä pahasti käynny, fillarista tuli solmu ja mä jouduin tarkkailuun polille ku nauroin hoitsujen mielestä liikaa asialle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä tietää, että liukkaus voi oikeasti olla vaarallista. En kauheasti jaksa kanssa luottaa, että autot antaa tietä. Onneksi ei käynyt pahemmin. :)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)