maanantai 2. huhtikuuta 2012

Voihan huhtikuinen lumisade

Kyllä se kevät sieltä tulee - pikkuhiljaa - joskus - ehkä... No ei vaan, vaikka rehellisesti sanottuna kyllä tuo lumen määrä jo riittäisi. Sitä paitsi taitavat pirkanmaaliset autoilijatkin olla samaa mieltä, kun uutisia katsoo.

Kerroin aiemmin suunnitelmistamme käydä työkavereiden kanssa juoksemassa yhdessä. Maanantai ja keskiviikko seuloituivat lenkkipäiviksi. Otin lenkkikamat töihin mukaan, mutta pyörittelin päätäni aamuiselle lumisateelle. Ajattelin, että kyllä se ehtii vielä iltapäivään mennessä lakata, tai edes vähän laantua. No, ei laantunut, mutta kun lenkkiseurani tuli kahvitunnilla kysymään, että olethan lähdössä, niin vastasin, että tottakai. En tiedä, millainen keli muualla Suomessa on ollut, mutta Tampereella on satanut kohta vuorokauden lunta ja sitä riittää jo helposti nilkkaan asti. Tällaisella pituuden puolesta rajoitteinen saa pahimmillaan kahlata polvia myöten lumikinoksessa. Kävimme juoksemassa reilun vitosen lenkin, johon aikaa kului melkein tunti. Välillä eteen ei nähnyt ollenkaan ja teitä ei tietenkään oltu aurattu koko päivänä. Mutta kyllä me olimme ylpeitä, kun lähdimme kelistä huolimatta juoksemaan. Ja minä olen ylpeä työkaveristani, jolle tämä oli ensimmäinen juoksulenkkin jotakuinkin ikinä. Lenkin päätteeksi hän vielä sanoi, että eihän se ollut ollenkaan niin kamalaa :)

Olin myös ylpeä itsestäni, kun kotimatkalla bussi jäi jumiin ja kävelin viimeiset kaksi kilometriä. Raskastahan se oli ja kengät olivat melko märät kotiin päästessä, mutta mielestäni keli oli vain mielenkiintoinen seikkailu :D

Kävin aamulla vaa'allakin. Sen lukema oli 72,4 kiloa. Mittasin myös vyötärön ympäryksen. Uskoisin melkoisella varmuudella voivani sanoa, että se on 89 cm. Eli siis pienentymistä olisi siinä havaittavissa. Noita mittojahan olisi hyvä ottaa silloin tällöin muualtakin, koska sieltä voisi saada motivoivia tuloksia, vaikka paino junnaisi. Olen aiemminkin valitellut, että mittaaminen ei oikein innosta, kun en meinaa osata ottaa niitä samasta paikasta ja mitat heittelevät helposti viisikin senttiä. Arvioi sitten siitä, onko kutistumista tapahtunut vai ei. Onneksi on yksi mittari, joka kertoo armottomasti mittojen muuttumisesta - vaatteet. Lumisateen vuoksi ja paksumpien juoksutrikoiden pyykissä olemisen takia otin tänään mukaan Karhun verkkovuorilliset juoksuhousut. Kun ottaa monen kuukauden jälkeen käyttöön vaatteita, niiden kokeileminen vähän jännittää: Kinnaavatkohan ne jostain? Nuokin housut ovat aina olleet takapuolesta vähän naftit. Minun ruumiissani ylimääräinen rasva tykkää kertyä pakaroihin ja reisiin. Meinasin kiljua ja hyppiä riemusta, kun vedin ne jalkaan ja ne olivat sopivat. Eivät kiristäneet yhtään, eivät edes istuessa. Jotain olen siis tehnyt talven aikana oikeinkin! :)

8 kommenttia:

  1. Tuo lumisade on ollut ihan hullua, ja minä kun luulin pääseväni kunnolla pyöräilemään! :o

    Hyvä sinä ja työkaveri, kun kävitte lumijuoksemassa! Se on ihan tappotouhua ja pistää lihakset koville. Joskus viime talvena (2010-2011) kävin juoksemassa auraamattomilla teillä lumisateen jälkeen ja oli siinä puskemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä menin jotenkin ihan sanattomaksi, kun en osannut odottaa, että noin paljon sataisi lunta. Minäkin haaveilin työmatkapyöräilyn aloittamisesta jo maaliskuussa, mutta nyt näyttäisi olevan aika kaukana. Tosin pyörä tuntuisi nyt olevan varmin keino päästä perille.

      Kiitos! Odotan mielenkiinnolla tuon juoksua harrastamattoman työkaverin tapaamista. Voi olla että jalat ovat äkkiseltään jumissa, mutta ainakin eilen lupasi vielä lähteä uudelleenkin :)

      Poista
  2. Mulla kanssa sama ongelma, etten saa samasta kohtaa mittailtua, sitten spottailin kropasta muutamat merkit eli napakorun yläreuna-->siihen mitan alareuna sit lantiolla luomi ja takapuolessa vauvana lyöty rokotusjälki :) Näillä nyt ainakin kuvittelen saavani vertailukelposia tuloksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oikein ole mitään merkkejä sopivassa paikassa. Yläselässä riittäisi luomia sitten enemmänkin, mutta sen mittaaminen ei kiinnosta ;) Toisaalta lantion ympäryksen mittaaminen olisi varmaan ollut helpompaa kuin vyötärön, kun lantion voi mitata paksuimmasta kohtaa. Ja sehän se suurempi ongelmakohta on kuin vyötärö.

      Poista
  3. Paljonkin olet tehnyt oikein, sinä vahva nainen! :)

    Uskomaton juoksu sinulta ja työkaveriltasi! Toivottavasti työkaverisi oli seuraavana päivänäkin vielä innostunut juoksemisesta :)

    Suunta on oikea niin kiloissa kuin senteissä, hienoa! Motivoikoot vaatteet edelleenkin sinua ja meitä kaikkia.

    Onnellista, hyvämielistä Pääsiäisen aikaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Eilen käytiin uudestaan auringonpaisteessa ja vaikutti ihan tyytyväiseltä edelleenkin.

      Ihanaa pääsiäistä sinullekin! <3

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)