sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Helpottunut ja onnellinen

Tänään oli edessä kauan odotettu (ja vähän pelättykin) puolimaraton Varalassa. Ja tietysti blogimiitti ihanassa seurassa. Kesän juoksentelut eivät ole sujuneet yhtä hyvin kuin ennen kevään puolikasta, joten tiesin jo lähtökohtaisesti, että tänään on ehkä edessä ensimmäinen puolimaraton, jolla en paranna ennätystäni. Keväällä tosin aikani parani niin paljon, että osasin ounastella sitä jo silloin tuoreeltaan. Itse asiassa lähtiessä oli melkoisen epävarma olo loppuajan tai yleensäkään juoksun sujumisen kanssa. Toisaalta juoksukilometrejä on kaiken kaikkiaan takana niin paljon, että luotin jalkojeni tietävän oikean vauhdin.

Ennen lähtöä oli normaalin jännittynyt olo. Onneksi blogimiittiläisistä oli seuraa, joten jännitys ei  päässyt kasvamaan liian suureksi. Sekin on joskus koettu ja jännityksestä on tullut oksettava olo. Lähtölaukauksen jälkeen jännitys katosi ja itsevarmuus valtasi mieleni. Kyllä minä tämän osaan! Juoksu lähti kulkemaan kivasti. Lähtöpaikalla ehdin (taas) epäilemään, onko minulla liian vähän vaatetta päällä, mutta äkkiä juostessa tuli lämmin. Kilometrit jäivät taakse yllättävän nopeasti ja ensimmäistä (lähtöruuhka) lukuunottamatta kilometriajat painuivat alle seitsemän minuutin. Vähän jopa jännitti, että onko vauhti tälle kunnolle liian kova. Ennen tätä vuotta kaksi ja puoli tuntia (21,1 x 7:06 min/km) puolikkaalla on ollut minulle mission impossible. Toisaalta juuri se vauhti tuntui sillä hetkellä sopivalta, josta hidastaminenkin tuntui vaikealta. Jalat vain tahtoivat mennä tätä vauhtia.

Ensimmäisen kierroksen lähestyessä loppua aloin olla varma, että hyvin tämä menee. Tällaiset useampana lenkkinä juostavat puolikkaat ovat hankalia, koska jos jo puolessa välissä tuntuu pahalta, henkisesti on raskasta lähteä vielä toiselle kierrokselle. Oikeastaan viiteentoista kilometriin asti tuntui hyvältä. Rasitus tottakai kasvoi koko ajan, mutta mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ollut. Viimeiset viisi kilometriä tuntuivat pitkiltä. Jalkojen lihakset alkoivat kangistua ja tuntui uskomattomalta, kun kello näytti edelleenkin alle seitsemän minuutin kilometrejä, koska meno tuntui kovin hitaalta. Jokainen askel vei kuitenkin lähemmäs maalia. Varalassa juosseet tietävät, että viimeinen kilometri on raskas. Reitin matalimmasta pisteestä noustaan korkeimmalle. Välillä tuntui pahalta, mutta onneksi ihana kolmikko, Niina, Quantina ja Iive, oli kannustamassa nousun puolivälissä. Jalat tuntuivat taas vähän kevyemmiltä! Viimeisen kilometrikyltin kohdalla pohkeet vielä kramppasivat  ja oli pakko pysähtyä. Melkein nauratti, että luulisi sitä viimeisen sata metriä pystyvän juoksemaan, mutta ei välttämättä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 2:24:26. Ei uusi ennätys, mutta Varalan reittiennätys ja toinen kerta alle kahden ja puolen tunnin. Olen tyytyväinen suoritukseeni ja lähden hyvillä mielin valmistautumaan kolmen viikon päästä koittavaan Tampere-puolimaratoniin. Juokseminen on kivaa!

Maalihuollon ja suihkun jälkeen suuntasimme New Yorkiin syömään. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista, joten päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Nyt peukut pystyyn Leo-Pekka Tähdelle ja sen jälkeen unta kaaliin!

Kiitokset Niinalle, Quantinalle ja Iivelle loistavasta kannustuksesta ja seurasta! Ja Bregolle suuret onnittelut ensimmäisestä puolimaratonista. Olen ylpeä sinusta! :)

10 kommenttia:

  1. Ihanaa! <3 Onnea!

    Ensi kerralla olen mukana juoksemassa kanssanne.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä aivan mahtava seurata teidän valmistautumista ja koko juoksutapahtumaa ja juoksua sekä sun ja Bregon fiiliksiä :)
    Omat innot juoksun kehittämiseen ja jatkamiseen saivat kyllä teidän puolimaratonista aikamoisen sysäyksen eteenpäin!
    Ja kiitos vaan ruoka sekä muusta seurasta. Oli taas vallan mukavaa tavata :)
    Ja Kaneliakin olisi ollut kiva nähdä, mutta tällä kertaa sitten näin. Ensi kerralla parempi onni :)

    VastaaPoista
  3. Oli ihana päästä juoksemaan, ja vielä mahtavassa seurassa. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  4. Se loppunousu on kyllä törkeä, että ei ihme, että kintut kramppasivat. Komean ajan juoksit siitä huolimatta. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitokset kannustuksista!

    Ensi vuonna ollaan kaikki tuolla mukana, eiks joo? ;)

    VastaaPoista
  6. Kuulosti upealta päivältä. Onneksi olkoon puolimaratonin suorittajalle!!

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Wau, onnittelut hyvästä juoksusta!
      Oli ihan huippua päästä lukemaan fiiliksistä ja myös blogimiitti on ollut onnistunut, ihanaa!!! Seuraavaan miittiin kyllä tuun mukaan, mutta juoksemaan en taida lupautua :D

      Poista
  8. Kiitokset onnitteluista!

    Hepa: Sulla oli onneksi vähintäänkin pätevä syy olla pois. Oma reissusikin vaikutti onnistuneelta!

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)