Cooperin testi

Kevään Cooperin testi on nyt juostu. Meille on siis työporukalla muodostunut tällainen perinne, että keväällä ja syksyllä käydään juoksemassa Cooperin testi. Yleensä olemme saaneet juosta Ratinan stadionilla ihan rauhassa, mutta tänään oli joku joukkue, veikkaan jalkapalloilijoita, myös tekemässä omaa testipatteriaan. Annoimme heidän tehdä oman juoksutestinsä ensin. Tosin osa taisi olla mielestään kovinkin suuria tähtiä, koska loppuverkkakin piti tehdä sisärataa pitkin meidän tiellä. Prkl!

En asettanut mitään tavoitetta, mutta 2400 metriin on helppo verrata: jokainen kierros pitää juosta kahteen minuuttiin ja jokainen sata metriä puoleen minuuttiin. Ensimmäiset kuusi minuuttia juoksin aika tasan tuota 2400 -vauhtia, mikä tuntui ihan hyvältä. Muistan, että syksyllä Cooper oli tuskaa alusta lähtien. Etusuoralla oli melkoinen vastatuuli (6 m/s). Jälkimmäisellä puolikkaalla tuultapäin puskeminen alkoi syödä voimia. Jaloissa ei varsinaisesti tuntunut pahalta missään vaiheessa. Kymmenen minuutin kohdalla alkoi vatsaan pistää lievästi. Ei niin, ettei olisi voinut jatkaa, mutta niin, että piti vähän keventää. Maksimisyke testin aikana oli 194, mikä kertoo, että ihan rajoilla ei käyty. Varmaankin tehoharjoitteiden puute näkyy juuri tässä. Tulokseksi sain 2250 metriä, mikä on ikäiselleni naiselle 50 metriä yli hyvän alarajan. Olen tyytyväinen tulokseeni. Luulen, että parhaassakin tapauksessa (lähinnä ilman pistosta ja paremmalla valmistautumisella) olisin voinut juosta korkeintaan 100 metriä paremmin. Tuosta on hyvä parantaa syksyllä.

Tosin yksi työkavereista ehdotti testin jälkeen, että juostaankin seuraava Cooper jo kesällä. Ilmeisesti hän ei ollut juossut riittävän lujaa, koska yleensä ensikommentit kertovat, ettei Cooperia juosta enää ikinä. Puolessa vuodessa mieli ehtii jo muuttua. Toisaalta elokuun alussa, juuri ennen HCM:ää minun pitäisi olla parhaassa mahdollisessa kunnossa, joten olisi mielenkiintoista kokeilla, paljonko silloin menisi. Kunhan ei vain olisi liian kuuma...

Toukokuun ensimmäisillä viikoilla tekisi mieli käydä kokeilemassa maksimisykettä mäkitreenillä. Lähiladuilla on tuohon juuri sopiva riittävän pitkä mäki. Ilmeisesti endorfiinit edelleen jylläävät, kun enää ei muistu mieleen, miten pahalta nelisen tuntia sitten tuntui. ;)

Nämä kullanmussukat kävin pari päivää sitten hakemassa postista. Tuntui kuin tänä vuonna olisi joulu tullut jo kuukausia etuajassa, kun kävelin paketti kainalossa. Uudet juoksukengät on yksi parhaista asioista, mitä tiedän, saati sitten kahdet.

Kayanot, DS Trainerit ja ilmaiset sukat

Tästä viikosta tulee tosiaan vähän kevyempi liikuntojen suhteen. Huomenna menemme illalla tyky-stand uppeilemaan, lauantaina on tädin 50-vuotisjuhlat, minkä vuoksi ajelen perjantaina kotikonnuille. Kyllä minä johonkin väliin saan varmaankin juoksulenkin mahtumaan, mutta normaalia vähemmän kuitenkin. Ensi viikolla sitten uudella innolla kokeilemaan uusia kenkiä. En malta odottaa! :)

Kumit kiertoon

Wow... ensimmäiset työmatkapyöräilykilometrit tältä keväältä takana. Kylmä ja kostea keli ei nostanut pyöräilyintoa, mutta äkkiä polkiessa lämpeni. Tosin ylävartaloon pitäisi vetää vielä näillä lämpöasteilla (+2°C) reilusti kerroksia, jos ei tahdo alamäessä palella. Ajolasit unohdin matkasta, mutta muuten kaikki tarvittavat sekä pyöräilyä että työpäivää varten oli saatavilla.

Eilen alkoi satamaan juuri sillä hetkellä, kun talutin pyörän ulos huollosta. Matkaa kotiin oli vain vaivainen pari kilometriä (neljä), joten en ollut varautunut sen kummemmilla pyöräilyvermeillä. Eli farkut jalassa. Kohautin olkapäitä ja hymyilin. Sateessa pyöräillessä tuli kesäinen olo. Vaikka pyörän huolto maksoikin tänä vuonna paljon, niin nyt tuntuu kuin ajaisi uudella pyörällä. Vaihteet vaihtuvat just eikä melkein, eikä tarvitse jännittää, pysähtyykö pyörä.

Missään tapauksessa en toivo, että kenenkään pyöränkumi hajoaa, mutta jos tällainen vahinko sattuu käymään, niin laittakaa kumit kierrätykseen.

P.S. Tänään pitäisi juosta Cooperin testi. Ajatuskin tuntuu pahalta, mutta juostava on, kun itse olen järjestänyt. Viime lokakuussa olen juossut 2150 metriä ja vuosi sitten 2300. Johonkin samaan haarukkaan pitäisi nytkin pystyä. Tosin ainakin tuntuu, että nopeusharjoitteita olen tehnyt kovin vähän, joten saa nähdä, miten se vaikuttaa. Jos selviän hengissä, tulen illalla kertomaan, miten meni...

Sunnuntain pitkä lenkki

Tämä teksti piti aloittaa kertomalla, miten hankala lenkille lähtö tänään oli. Kuitenkin on pakko heti alkuun kertoa, että lenkki sujui loistavasti ja nyt on mahtava fiilis. Kevään paras lenkki! <3

Lähteminen oli tosi tahmeaa. Söin rauhassa aamupalan enkä pitänyt kiirettä. Silti tuntui, että kaikki oli hukassa tai väärinpäin. En osannut päättää, mitä laittaa päälle. Takki ei istunut juomapullovyön kanssa ja iPod oli hukassa. Ja kyllähän lähtö kestää, jos päätyy kesken kaiken pesemään lattian ja järjestämään vaatehuoneen uudestaan. Eli ei tehnyt yhtään mieli lähteä. Olin ihan varma, että juoksu ei kulje ja syke ei pysy aisoissa. Olin miettinyt reitin jo etukäteen, mutta varsinkaan pitkä lenkki ei tietenkään vaikuttanut kiinnostavalta. Lähdin kuitenkin, kun kerran olin päättänyt.

Ehkäpä koko lenkin pelastus oli se, että lähteminen ei kiinnostanut yhtään. Maltoin aloittaa riittävän hitaasti. Vaikka ensimmäiset kilometrit kulkivat hitaasti (9:30 min/km), niin syke pysyi matalalla ja sekä jalat että hengityselimistö saivat lämmetä rauhassa. Ensimmäiset kilometrit olivat alaviettoisia, joten ajattelin, että sykkeiden mataluus johtui siitä. Jännitin, mitä tapahtuu, kun lähden nousemaan ensimmäistä ylämäkeä. Yleensä kun siinä vaiheessa syke on noussut reippaasti ja mäen päällä se on ollut vaikeaa saada alas. Nyt syke pysyi ylämäessäkin helposti pk-alueella ja tasaantui nopeasti rasituksen mukaan. Siinä vaiheessa ajattelin, että ehkä tästä sittenkin tulee hyvä lenkki. Ihan vähän piti hymyilläkin vastaantulijoille, kun tuntui niin hyvältä. :)

Aiemman kevään taistelu sykkeiden kanssa on tuottanut tulosta ja nyt juoksu alkaa jo tuntua juoksulta pk-sykkeilläkin. Ei tarvitse keskittyä juoksemaan riittävän hiljaa, voi vain juosta kevyesti. Juoksin tasan 16 kilometriä aikaan 2:23:24. Keskimääräinen kilometriaika on siis 8:58. Eli hidastahan juoksu on, mutta keskisyke oli 145! Ja parasta on se, että kipusin Turtolasta Hervantaan, eli ihan kunnon ylämäkeäkin mahtui matkalle. Koko lenkki tunti kevyeltä, vaikka kyllähän tuo pituus tekee oman rasituksensa. Kiertelin muutaman ylimääräisen lenkin suunnitelmaan verrattuna, kun juokseminen tuntui niin kivalta. Tuulensuojassa riisuin takin vyötäisille. Kohta voin siirtyä jo lyhyisiin lahkeisiinkin.

Olen viime päivinä ollut vähän epävarma sekä toukokuisen puolimaratonin että erityisesti elokuussa juostavan maratonin kanssa. Muistelin, että ei tämä viime keväänä näin vaikeaa ollut. Pitäisikö alkaa juosta nopeampia lenkkejä sykkeistä välittämättä?! Tämä lenkki palautti itseluottamuksen juoksuuni. Tältä pitkät lenkit ovat aiemminkin tuntuneet ja vauhtikin alkaa tuntua tutummalta. Ilmeisesti myös allergialääkitys alkaa purra, sillä hengitys ei ole tuntunut näin helpolta koko keväänä, vaikka katupölyä toki ilmassa on vielä reippaasti.

Tulevan viikon pidän olosuhteiden pakosta vähän kevyempänä. Sen jälkeen seuraa kaksi tehokasta viikkoa ennen viimeisen viikon keventelyä kohti Kierroksen puolimaratonia. Aion juosta vielä ainakin kaksi kunnon pitkistä, Cooperin testin ja Elixia hölkän 10 km "testikisana". Vaikka nyt tuntuu itsevarmalta, ehdin tulevan kuukauden aikana vielä epäillä moneen kertaan harjoitteluani. Se kuuluu asiaan, mutta pitää vain luottaa, että kaikki tarvittava on tehty.

Lopultakin pyöräilykaudenavaus

Huh... tänään sain lopultakin aikaiseksi viedä pyörän huoltoon. Ensimmäiset pyöräilykilometrit on varma kevään merkki. Työmatkapyöräilykautta en siis ole vieläkään saanut aloitetuksi. Enpä muista, että se olisi ikinä jäänyt näin myöhäiseksi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Tiistaina saan hakea pyörän huollosta, joten keskiviikkona poljen töihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna - todennäköisesti. En uskalla ihan varmaksi luvata, kun kauden avaus on muutenkin siirtynyt jo useampaan otteeseen.

Rahamäärällä, jonka tiistaina pyörähuoltoon vien, olisi saanut jo ostettua jonkinlaisen uuden pyörän. Huollon jälkeen pyöräni pitäisi olla kuin uusi. Vain runko ja etujarrupalat jäävät vanhasta. No, ehkä nyt jotain muutakin. Olen sitä mieltä, että ennemmin kannattaa ostaa laadukasta ja huoltaa sitä kuin ostaa joka vuosi huono ja uusi. Polkupyörän kanssa jopa toiminkin tämän ajatuksen mukaan. Halvemmaksi tulisi toki opetella huoltamaan pyörä itse, mutta toistaiseksi perushuollon tekee ammattilainen ja itse vain vähän fiksailen kesän kuluessa. Aika ei vain riitä kaiken uuden opetteluun.

Olen kai useammankin kerran maininnut blogissa, että tarvitsisin uudet sisäliikuntakengät. Alkuvuodesta huomasin, että vanhat kengät todellakin alkavat olla puhkikulutetut. Kantapäästä löytyi muutaman sulkapallopelin jälkeen pieniä hiertymiä kantapään ympäri. Johtuen ihan siitä, että kenkien sisäkangas on joko nyppyytynyt tai kulunut täysin puhki. Koska en tiennyt, millaiset sisäkengät tahdon, otin pikaratkaisuna käyttöön viime syksynä ostamani Niken paljasjalkajuoksukengät. Ne ovat osoittautuneet niin hyviksi, että toistaiseksi pysyttelen näissä, enkä osta uusia kenkiä. Hei, rasti seinään! ;)

Nike freet. Mutta katsokaa tuota nurmikkoa! <3

Lupasin silloin syksyllä kertoa kokemuksia noista kengistä, mutta en ole tainnut muistaa. Ehkä kirjoittaminen on jäänyt siksi, että noista ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Kun tuetuista kengistä siirtyy minimalistisiin kenkiin, niin kyllähän se huomaa. Hyvältä nuo ovat silti tuntuneet. Normaalijuoksuaskellukseni näyttää sopivan paljasjalkajuoksuun. En ole kanta-astuja, vaan jalka tulee maahan päkiä tai ehkäpä ennemmin jalkaterän keskiosa edellä.

Syksyllä juoksin noilla yhden tai kaksi lenkkiä ulkona ja nyt talven aikana juoksumatolla. Pisimmillään olen juossut noin tunnin. Juoksumatolla olen juossut viime viikkoina muutaman kerran intervalleja ja myös viimeisimmän kuntotestin nämä jalassa, joten myös nopea juoksu sujuu. Ehkä tossumaiset varsinaisen paljasjalkakengät tuntuisivat enemmän erilaisilta. Nämä tuntuvat kuitenkin kengiltä. Suurimman eron normilenkkareihin olen huomannut itse asiassa sulkapallon syötössä. Syöttäessäni nojaan hieman eteenpäin ja olen ilmeisesti tukenut varpaat kenkää vasten. Nyt kun tukea ei ole, niin muutaman kerran olen joutunut hakemaan tasapainoa. :)

Huomenna suuntaan ensimmäiselle kunnon pitkikselle tänä keväänä. Tänään olisi ollutkin inhottava keli juosta: aurinko kyllä paistaa kauniisti, mutta kova tuuli pöllytti hiekkaa niin että hirvitti. Pyöräillessä vastatuuleen joutui polkemaan vauhtia alamäkeenkin. Kevät on ihanaa aikaa, mutta siinäkin on molemmat puolet. Huomiseksi on ennustettu tyyntyvää tuulta ja lämmintä, joten juoksuvaatetusta voi keventää kunnolla. Kevät on jo täällä! <3

Haastettu... jälleen kerran

Maailman kevein Lyijypallo haastoi minut vastaamaan omiin kysymyksiinsä (kiitos!) ja keksimään uusille uhreille viisi uutta. Mikä ettei...

Eli siis kysymykset & vastaukset:

1. Mistä haaveilit lapsena ja onko se toteutunut?

En muista mitään suurempaa haavetta, en edes toiveammattiani. Kai en osannut oikein kuvitella, mitä oikea elämä voi minulle tarjota, joten en osannut haaveilla. Olen ottanut elämän vastaan sellaisena kuin se tulee.
♫♪♫♪ Maailmassa monta on ihmeellistä asia... ♪♫♪♪

2. Mitä ilman et voisi elää?

Jätetään nyt itsestäänselvyydet (happi, vesi, ruoka...) mainitsematta. Muuten olen nähnyt, kuinka ihmiset ovat oppineet elämään ilman kaikkea oikeasti tärkeää: rakkaat ihmiset, koti, terveys... Eli siis kaikesta selviää, mutta tietenkään en toivo sitä sen enempää itselleni kuin muillekaan.

3. Mikä on viimeisin hankintasi?

Kahdet juoksukengät ovat jo matkalla luokseni! <3

4. Oletko pahoittanut mielesi blogisi kommenteista?

En. Minulla on onneksi vain ihania kommentoijia. <3 <3 <3

5. Mikä saa sinut hyvälle mielelle?

Monikin asia ja oikeassa mielentilassa lähes mikä tahansa. Ainakin mukavat ihmiset: kadulla hymyilevä lapsi, ihana blogikommentti ja odottamaton kohteliaisuus. Yleensä juoksulenkki on melko varma mielialan kohottaja, mutta ihan aina ei kulje. Niin, ja hyvin nukuttu yö!

Minun kysymykseni:

1. Mitä ajattelit tehdä ensi kesänä?
2. Elämäsi suurin onnistumisen elämys?
3. Miten saat piirrettyä synkimmällekin pilvelle hopeareunuksen? Eli miten saat pahan mielen kääntymään hyväksi?
4. Minkä uuden harrastuksen tahtoisit aloittaa?
5. Iltarutiinisi?

Haastan näihin vastaamaan Aurinkotuulen, FaerieS:n, Heidin, Kanelin ja Quantinan.

Palapelin kokoamista

Minä tykkään koota palapelejä. Tuhannen palan palapeli on aika nopeasti kasassa, mutta 3000 ja 5000 palassa on jo pähkäilemistä viikoiksi tai kuukausiksi, riippuen muusta elämästä. Palapelimatto säilyttää sekä omat että kanssa-asujien hermot pitempiaikaisissa projekteissa. Tällä kertaa en kuitenkaan ajatellut kertoa tästä harrastuksesta, vaan siitä, millaista palapelin kokoamista liikuntaviikon suunnitteleminen välillä on.

Työtehtävien ja vastuun lisääntyessä ja iän karttuessa olen huomannut, että ylimääräisiä asioita ei kannata yrittäkkään säilyttää pään sisällä. Kun kirjoitan ne jonnekin ylös, tiedän, että henkinen kuormitus vähenee, kun ei tarvitse stressata, muistanko tätä tai tuota.

Liikuntojen tarkemmalla suunnittelulla yritän saada jaettua rasitusta järkevämmin. Pitemmän tähtäimen suunnitelman yritän pitää päässäni, mutta ehkä jossain vaiheessa joudun senkin kirjoittamaan ylös. Siihen vaikuttaa esimerkiksi tiedossa olevat juhlapäivät, etukäteen tiedossa oleva kiireisempi jakso töissä, lomat ja tietysti tulossa olevat liikuntatapahtumat.

Tykkään siis miettiä etukäteen viikon liikunnat HeiaHeiaan. Yleensä minulla on auki vähintäänkin Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan sääennusteet, puhelimen kalenteri ja Elixian viikkoaikataulu sekä mahdollisesti joku juoksuohjelma. Ensimmäisenä laitan kalenteriin pääharjoitukset, eli tällä hetkellä juoksut ja mahdollisesti muiden kanssa sovitut treenit. Mutta viikon aikana tulee yllätyksiä ja harjoitussuunnitelma elää siinä mukana.

Tältä näytti tämän viikon suunnitelma HeiaHeiassa tänä aamuna:

Se olikin ihan pätevä, kunnes lounaalla työkaveri kysyi, lähdenkö perjantaina juoksemaan. En yleensä kieltäydy lenkkiseurasta, joten vastasin, että tottakai. Samalla huomasin, että tällä viikolla ei olekaan tuota jumppaa, johon tiistaina ajattelin mennä, joten perjantain Powerin voin siirtää juoksun tieltä tiistaille. Lisäksi viikonlopun juoksu siirtyi sunnuntaille, ettei tule kolmea juoksulenkkiä peräkkäin. Eli siis näin:

Sitten piti iltapäivällä päättää, tahdonko lähteä vesisateeseen juoksemaan vai jäänkö vielä töihin viemään eteenpäin kiireistä projektia. Jostain syystä tälle viikolle kaavaillut juoksupäivät näyttivät myöskin tämän viikon sateisimmilta ja tuulisimmilta. Yhden lepopäivän lisääminen tähän viikkoon ei ole mikään ongelma. Niinpä siirsin arkipäivien pitemmän juoksulenkin huomiseksi. Tarkoitus on juosta pari kymmenen minuutin pätkää vk-alueella. Keskiviikkona on vuorossa PT-treenit, eli en tiedä yhtään, mitä on luvassa. Viikonlopun treenit voin tehdä kumminpäin tahansa. Tällä hetkellä tuleva viikko näyttää tältä:

Näin paljon minun viikon liikuntasuunnitelmani muokkaantui yhden päivän aikana. Jännä katsoa sunnuntaina, miten se on toteutunut.

Suunnitteletteko te, arvon lukijat, treenejänne etukäteen? Kirjoitatteko ne muistiin vai luotatteko muistiinne? Ja kuinka hyvällä prosentilla lyhyen tähtäimen suunnitelmanne toteutuvat?

P.S. Iltapäivällä tuli sähköpostiin ilmoitus, että uudet juoksukenkäni on lähetetty kohti Suomea. Eli todennäköisesti pääsen ihastelemaan niitä jo tällä viikolla. Jei! :))

Taas kuntotestissä & lisää kenkiä

Keskiviikkona (aika lentää!) oli vuorossa PT:n kanssa tehty kuntotesti, joka piti alunperin tehdä jo maaliskuun puolella. Aikatauluttaminen on välillä hankalaa!

Aerobisen kuntotestin teimme juoksumatolla. Yksinkertaisesti maton nopeutta nostettiin kahden minuutin välein ja PT otti ilmeisesti minuutin välein sykelukeman muistiin. Lähtönopeus oli 6,5 km/h ja viimeinen 12 km/h. Nopeuden nostot olivat 0,5-1,0 km/h:ssa. Yhteensä testiosuus kesti 15-20 minuuttia. En ihan tarkkaan seurannut, juoksin vain. En ole koko keväänä TesKun kuntotestiä lukuunottamatta juossut vauhdikkaasti. Siitä huolimatta jalat jaksoivat hyvin ja sain tehdä testin hengityselimistön ehdoilla. Yllättävän hyvältä tuntui vauhdikkaan juoksun ylläpitäminen. Ihan maksimiin en saanut sykettä nostettua, mutta matolla ilman valjaita juostessa ei ihan maksimiin uskalla vauhtia nostaakaan. Toukokuulla uusimme testin ja katsotaan, ovatko sykkeet laskeneet, eli kunto noussut.

Lopussa PT sanoi, että hyvän peruskestävyyden merkkinä voi pitää sitä, että tällaisen lyhyehkön, mutta maksimaalisen treenin jälkeen syke palautuu noin minuutissa peruskestävyystasolle. En seurannut, kuinka nopeasti oma sykkeeni laski, mutta nopeasti se lähti joka tapauksessa laskemaan.

Lisäksi testasimme ylä- ja keskivartalon kuntoa kolmella liikkeellä: avustettu leuanveto laitteessa, punnerrus ja hoover nilkat kuntopallon päällä. Leuanvetoja jaksoin yllättävänkin paljon. Kuulemma näytin jo kahdenkymmenen toiston kohdalla tosi kärsivältä, mutta ilme helpotti ja jaksoin yhteensä 32 tai 33. PT on laittanut minut punnertamaan kädet kapeammalla kuin mitä itse olen aiemmin punnertanut, mutta ei nyt kuitenkaan mitään varsinaisia ojentajapunnerruksia. Kapeammalla otteella jaksan paljon vähemmän punnerruksia kuin leveämmällä. Tällä kertaa taisin jaksaa 15. Jos tavallinen hoover tuntuu liian helpolta, niin kokeilkaapa tuollaista painopalloa nilkkojen alla. Polte vatsalihaksissa alkoi jo viiden sekunnin kohdalla. Teki mieli antaa periksi, mutta vähän yli minuutin jaksoin.

Lauantaina kävin katsomassa uusia juoksukenkiä. Tarkoitukseni oli käydä Asics klinikalla, mutta seuraava itselleni sopiva aika-paikkayhdistelmä on vasta toukokuussa. Nyt kun sain idean kenkien ostosta, niin minähän tunnetusti en jaksa odottaa. Turtolan Intersportissa avulias myyjä tuli heti kysymään, voiko auttaa. Hän kertoi olevansa New Balancen edustaja, mutta myy tarvittaessa minulle minkä merkkiset kengät tahansa. Kerroin, että yleensä minulla on ollut Asicsit, mutta voi kyllä kokeilla muutakin merkkiä. Kokeilin jalkaan NB:n tuetuinta kenkää. Kengän lesti oli kuitenkin minulle aivan liian leveä ja edustaja sanoi, ettei voi myydä minulle näitä kenkiä. Kuulemma NB:n kengissä on neljää eri lestin leveyttä, joista Suomeen tuodaan vain kahta leveintä.

Tältä nuo eteisessä odottavat kengät
ovat kai joskus näyttäneet! :D

Siirryimme siis tuttuun ja turvalliseen Asicsiin. Myyjä sanoi askellusta katsoessani, että tarvitsen selvästi pronaatiotuetut kengät. Varsinkin oikea jalka kääntyy askeltaessa vahvasti sisäänpäin. Ensimmäiset nilkkajumppaohjeet muistan saaneeni ehkä kolmannella luokalla, eli ei tuo ihan uusi tieto ole. Minulla oli tällä hetkellä käytössä olevat Kayanot jalassa. Myyjä katsoi kenkiä ja sanoi, että näkee, että ei niitä ole pelkästään kenkätelineessä säilytetty. Kerroin, että olen ajatellut, että voisin juosta näillä vielä tämän kesän, jos ostaisin rinnalle toiset juoksukengät. Kuulosti kuulemma hyvältä idealta. Minulle ehdotettiin nopeammille lenkeille DS Trainereita, joita olin itsekin ajatellut. Sovitin normaalia Asics-kokoani 37,5:sta, mutta ne olivat vähän turhan napakat. Valitettavasti puolta kokoa suurempia kenkiä ei löytynyt Turtolasta sen paremmin kuin Koskikeskuksestakaan. Kiittelin myyjää ja sanoi, että etsin sopivan koon sitten jostain muualta.

Kotiin tullessa selailin brittiläisiä nettikauppoja. Start Fitnessissä uudenmallliset DS Trainerit olivat viikonlopun tarjouksessa 79,95 puntaa, eli noin puoleen hintaa verrattuna, mitä olisin Intersportissa niistä maksanut. Minulla on vähän huono omatunto, että käytin hyväkseni urheiluliikkeen myyjän asiantuntemusta ja sitten kävin tilaamassa samat kengät netistä. Mutta jos sopivaa kokoa olisi liikkeestä löytynyt, niin olisin ne varmasti ostanut. Toisaalta jos olisin suoraan tilannut kengät netistä, olisin tilannut vääränkokoiset. Samassa nettikaupassa oli vastaavassa tarjouksessa myös vanhanmalliset Gel Kayanot. Kävin pään sisäistä taistelua: Ne tulisivat samoilla postituskuluilla ja vanhat Kayanot ovat jo käyttöikänsä loppupäässä. Toisaalta saisin ne kengät ostettua sittenkin, kun vanhat täytyy jättää muuhun käyttöön. Arvaatte varmaan, miten käy kun järki ("et tarvitse kaksia uusia juoksukenkiä") ja tunne ("mutta kun mä haluun"): minulle pitäisi siis parin viikon sisään tullat kahdet uudet juoksukengät (ja kahdet ilmaiset juoksusukat). Hups! :D

Kaksille kengille tuli postituskulujen ja -10% alennuskoodin kanssa hinnaksi 164 puntaa eli 193 euroa. Mutta en selittele mitään, vaan olen tyytyväinen, etten laittanut tilaukseen mitään muuta, mitä en todellakaan olisi tarvinnut. Mieli olisi tehnyt!

Tästä tuli taas melkoisen pitkä teksti. Kertokaa mielipiteenne, olisiko tämä pitänyt jakaa kahteen osaan ja julkaista peräkkäin vai näin yhtenä tekstinä?

Wau...

...mikä liikuntamäärä viime viikolla!

Osaltaan tuota selittää, että tein vain kolmipäiväisen työviikon. Toisaalta perjantai oli kahden treenin päivä, vaikka kävin siinä välissä töissäkin.

Tällä viikolla juoksupäiviä ovat ainakin maanantai, keskiviikko ja lauantai/sunnuntai. Keskiviikkona on vuorossa PT:n kanssa tehtävä kuntotesti, joka viimeksi jäi tekemättä. Tiistaiksi on varattu sulkapallovuoro ja torstain pidän lepopäivänä. Perjantaina voisin mennä taas Elixia Poweriin, jonka pariin palasin viime viikolla pitkän tauon jälkeen. Se oli juuri niin kivaa kuin muistinkin. Viikonlopun toiselle päivällä täytyy keksiä jotain kivaa tai sitten ottaa levon kannalta. Lauantaina täytyy yrittää raahautua Intersportiin Asicsin klinikalle, kun olen sitä jo täälläkin uhonnut. ;)

Oikein ihanan keväistä viikon alkua jokaiselle! :)

Juoksijan keskivartalotreeni

Keskivartalon lihaksilla on tärkeä osa juoksussa. Niiden jaksamisesta riippuu, pysyykö juoksuasento ryhdikkäänä vai ei. Juostessa lantio pitäisi pitää ns. ylhäällä, eli ei saa juosta takapuoli pitkällä istuvassa asennossa. Jos juokset salilla, hyödynnä peilejä tai ulkona heijastavia pintoja tai omaa varjoa. Lantion asentoa hallitaan siis vatsalihaksilla. Niitä ei tarvitse jännittää hampaat irvessä, mutta pieni jännitys pitäisi tunnistaa aina juostessa. Ryhdikäs lantion asento mahdollistaa jaloille parhaan mahdollisen liikeradan eikä selkä rasitu. Jos tuntuu, että lantio ei pysy ylhäällä, vaikka vatsalihaksia kuinka jännittäisi, voi se johtua myös kireistä lonkankoukistajista.

Erityisesti keskivartalon syvät lihakset ovat juostessa tärkeitä. Ne eivät saa aikaan minkäänlaista ulospäin näkyvää liikettä, vaan ovat nimenomaan asentoa ylläpitäviä lihaksia. Pinnallisia lihaksiakin treenatessa voi ja pitäisikin harjoittaa syvemmällä olevia lihaksia. Poikittainen vatsalihas aktivoidaan ennen kuin pinnallisilla lihaksilla aikaansaadaan liike. Lisäksi pinnallisilla lihaksilla liike viedään vain niin pitkälle, että asento pysyy hallinnassa. Syvän vatsalihaksen toimintaa on helppo seurata: jos vatsa pääsee pullahtamaan ulos tai selän luonnollinen notko muuttuu, syvän vatsalihaksen tuki on menetetty. Ajattelin koota itselleni valmiin liikepatterin keskivartalon lihaksien vahvistamiseksi, jonka voin toteuttaa joko omana harjoituksena tai juoksulenkin jälkeen lyhyempänä:

1. Suorat vatsalihakset: ylävartalon perusnosto 
2. Vinot vatsalihakset: vastakkainen polvi vastakkaiseen kyynärpäähän  
3. Lankku 
4. Kylkilankku molemmille puolille 
5. Selkä: ylävartalon nosto päinmakuulta jumppapallon päällä 
6. Selkä: jalkojen nosto päinmakuulta jumppapallon päällä 
7. Suorat vatsalihakset/alavatsa: jalkojen lasku vatsan päältä maata kohti 
• sen vaativampi, mitä suorempana jalat ovat 
8. Vinot vatsalihakset: vartalon kierto puoli-istuvassa asennossa 
9. Kyljet: ylävartalon nosto kylkimakuulta 
10. Kyljet: jalkojen nosto kylkimakuulta 

Kokeilin tuota ohjelmaa tänään kolmena kierroksena. Ensimmäisellä kierroksella tein 12 toistoa kutakin liikettä ja kahdella jälkimmäisellä 20. Lankuissa pysyin minuutin. Tuo 3 kertaa 20 toistoa tuntuu ihan tehokkaalta. Säännöllisellä harjoittelulla lankuissa pysyttyä aikaa pitäisi pystyä pidentämään. Ihanan, inhottavan tehokas liike! :)

P.S. Tuntuu hassulta kirjoittaa näitä juoksutekstejä, kun ulkona tulee koko ajan lisää lunta. Silti uskon, että kevät tulee ja huomenna aion käydä juoksemassa.

Juoksukausi on avattu!

Tänä vuonna olen jo kahtena viikkona saanut kasaan kolme juoksulenkkiä, joten nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että juoksukausi on alkanut. Kevyen liikenteen väylätkin alkavat olla pääosin sulia ja jopa kuivia. Tosin katujen kuivuessa myös katupöly tuo omat haasteensa ulkoliikuntaan. Allergialääkkeistä ei ainakaan ole mitään hyötyä sitä vastaan. Siitäkin huolimatta kevät on iloinen asia! :)

Talven ja hiihtokauden jälkeen sykkeen pitäminen aisoissa pk-lenkeillä on ollut työn ja tuskan takana. Hiihtäen en saa tehtyä puhtaita pk-lenkkejä kuin hyvällä kelillä jäällä. Jääkelit alkavat vasta lopputalvesta, joten peruskestävyyslenkit jäävät talvena aikana liian vähiin. Kävely kun on tylsää! Syke on siis tottunut hakeutumaan vk-tasolle, joten sinne se pyrkii juostessakin, vaikka vauhdin yrittää pitää kuinka hiljaisena. Vaikka monesti korostetaan tunteen tärkeyttä yli mittarin lukemien, niin helppous tarkoittaa sykkeiden kohdalla monesti tuttuutta. Eli siis se syke, jolla on liikkunut paljon, tuntuu helpolta, mutta silti se ei välttämättä ole se kaikkein kehittävin alue.

Ensimmäisten juoksulenkkien tavoitteena minulla onkin ollut sykkeen pitäminen matalana ja muuten helppous, jotta jalat tottuvat juoksun tuomaan iskutukseen. Yllättävän hyvin olen siinä onnistunut, vaikka intoa on vähän liikaakin. Vauhti on pitänyt tietoisesti laskea tosi alas ja sen pitäminen siellä on vaatinut keskittymistä. Jalat hakisivat luontaisesti nopeamman vauhdin kuin, mitä syke antaa myöten. Kokemuksesta tiedän, että jos nyt jaksan vähän nähdä vaivaa, niin ajan ja kilometrien myötä tämä helpottaa. Jos nyt annan periksi ja juoksen sitä vauhtia, mikä tuntuu hyvältä, en saa sykkeitä laskemaan koko kesänä.

Miksi minulle sitten on niin tärkeää saada sykkeet juostessa alas? Aion juosta tänä kesänä maratonin, mikä edellyttää pitkiä harjoituslenkkejä. Pitkä lenkki on rasittava harjoitus matalillakin sykkeillä, joten en tahdo lisätä rasitusta liian korkeilla sykkeillä. Toiseksi kunnon kehitys edellyttää monipuolisia harjoituksia. Jos juoksen kevyet lenkit liian korkeilla sykkeillä, ero koviin lenkkeihin tai intervalleihin ei muodostu riittävän suureksi ja kokonaisrasitus kasvaa pikkuhiljaa. Tästä voi pahimmillaan olla seurauksena rasitusvammoja tai ylirasitustila. Ja sitä en ainakaan tahdo!

Blogimaailman ihanuudesta

Blogistaniasta saa parhaimmillaan samanlaista tsemppausta kuin irl-kavereilta. Tai ainakin minä olen saanut tänään erityistä tsemppiä.

FaerieS haastoi minut edellisessä tekstissä työmatkapyöräilykisaan. Muistaako joku, että olisin joskus kieltäytynyt haasteesta?! Niinpä oli pakko lähteä tähänkin leikkimieliseen (?) kisaan mukaan. Tekaisin tuohon sivuun tickerin, johon olisi tarkoitus viimeistään ensi viikosta alkaa kerryttää kilometrejä. Uskaltaako joku muu ottaa haasteen vastaan? ;)

Kävin jo tänään katsomassa työpaikan pukuhuoneesta, mitä tavaroita olin jättänyt syksyllä valmiiksi kaappiini. Siellähän oli kaikki tarvittava, jopa puhtaat alusvaatteet ja farkut. :) Täytyy siis käydä huomenna viemässä pyörä huoltoon. Se sopiikin hyvin ohjelmaan, sillä muutenkin oli ajatuksena käydä juoksemassa. Nyt voin hyvin juosta kotiinpäin huollosta.

Bregolle puolestaan lupasin osallistua kehonhuoltokevääseen. Eli siis venyttelen joka kerta kun katson jääkiekkoa. Tänään vuorossa on jääkiekon SM-liigan toiset välierät, joten toisen erän taidan pyhittää venytyksille. Kerro minulle lempivenytyksesi tai erityisen hyvä venyttelyohjelma, kiitos! :)

Pääsiäinen

Laita silmät kiinni ja kuvittele auringossa kimaltava koskematon hanki järvenjäällä, yllä pilvetön sinitaivas. Sellaisen kuvan olisin tähän ladannut, jos minulla olisi ollut kamera mukana pääsiäisen vietossa. Tai edes kännykkä mukana jäällä. No, ei ole ollut, joten luotan teidän mielikuvitukseenne. Olen nauttinut pääsiäispyhinä raikkaasta ulkoilmasta mahdollisimman monella eri tavalla: hiihtäen, juosten, pilkkien... Sain pilkillä jopa 16 kalaa ja sijoituin kilpailussakin palkinnoille! Olen sen verran lyhytpinnainen, että kalastus ei yleensä ole minun juttuni, mutta hyvässä kelissä ja hyvässä seurassa tuokin menee. Kasvotkin ovat saaneet "terveen" punan. ;)

Tämä pääsiäinen osui nyt erityisen hyvää saumaan tiiviin työputken keskelle. Akut on ladattu ja aivot on tuuletettu. On ollut ihanaa, kun koko päivän on voinut halutessaan viettää ulkona. Paluu arkeen on karu, kun päivän valoisin aika pitääkin viettää toimiston uumenissa. Näin aurinkoisilla keleillä tuntuu, että olen täysin väärällä alalla, mutta voi olla, että syysmyrskyssä ajatus kääntyy toisinpäin. :) 

Lisäksi näissä pitemmissä vapaissa on se hyvä puoli, että ehdin oikein ajan kanssa tavata läheisiä ihmisiä. Arkena siihen ei ole aikaa, kun suurin osa heistä asuu kaukana. Tai siis minähän olen se, joka asuu kaukana.

Ihanaa kevään jatkoa! Jokohan ensi viikolla uskaltaisi aloittaa työmatkapyöräilyn?! 

P.S. Sunnuntaina 9.6. on tiedossa jotain kivaa pääkaupunkiseudulla, joten laita päivä ylös kalenteriisi. Lisätietoja myöhemmin!