perjantai 14. kesäkuuta 2013

Jukolan taikaa

Nyt on kompassi ja emit (ja rinkan koosta päätellen muutama muukin tavara) pakattu ja huomenna suuntaan auton nokan kohti Jämsää ja Jukolan viestiä. Vielä pari viikkoa sitten olin autuaan tietämätön, että yleensäkään osallistuisin Jämsä-Jukolaan. Nyt sen sijaan olen saanut osakseni ankkurin kunniakkaan paikan. Alunperin minun piti ottaa kakkososuus, joka oli varattu sijaistamalleni henkilölle. Kun halukkuuttani osallistua tiedusteltiin, ajattelin, että ok, reilut viisi kilometriä, kyllä minä siitä selviän. Eilen alkuperäinen ankkurimme kyseli, että voisinko mitenkään vielä vaihtaa osuuksia hänen kanssaan, kun häntä jännittää, selviääkö hän lähes yhdeksän kilometrin osuudestaan. Itse en ole ehtinyt jännittää, joten lupauduin vaihtoon.

Keskiviikkona kävin tekemässä Jukolaan valmistavan, mutta myös tämän kesän ensimmäisen kunnon suunnistusharjoituksen. Tampereen iltarasteilla oli vuorossa sprinttiviesti. Työkaveri kyseli jo aiemmin, olisinko kiinnostunut lähtemään hänen parikseen. Silloin en vielä luvannut, mutta alkuviikosta konsepti alkoi kuulostaa kiinnostavalta ja lupasin lähteä. Ideana on siis juosta pareittain 1,5 kilometrin lenkkejä siten, että molemmille tulee kolme osuutta. Meille tuli hieman kiire ehtiä pyörillä lähtöön ja alkuverryttelyksi jouduimme polkemaan melkoista vauhtia.

Olin saanut aloittajan roolin ja lähdön koittaessa nappasin kartan käteen. Jaahas... melkoisia korkeuseroja heti alkuun. Pohkeet meinasivat krampata heti ensimmäiseen ylämäkeen. Tahtia onneksi oli pakko rauhoittaa, kun päästiin pururadalta metsään. Korkeuserot olivat melkoisia ja kaksi ensimmäistä rastia piti käydä hakemassa melkoisen rinteen alapuolelta. Takaisin ylös saikin tulla välillä jopa nelivedolla ja syke huiteli pilvissä, vaikka vauhti oli hidasta. Seuraavat neljä rastia olivatkin helppokulkuisemmassa maastossa, joten yhdestä rastista jopa juoksin ohi ihan juoksemisen ilosta. Rastipisteet olivat helppoja, joten niitä en juurikaan joutunut hakemaan. Kuuden rastin jälkeen lähetin parini matkaan ja jäin odottamaan seuraavaa vaihtoa.

Sain seuraavan osuuden kartan ja totesin, että tutulta näyttää. Kaksi ensimmäistä rastia olivat saman rinteen alapuolella ja neljä jälkimmäistä samat kuin edellisellä osuudella. Rinteen ylös alas kipuaminen ei ihan hirveästi kiinnostanut, mutta pakkohan se oli. Tämä osuus tuntuikin menevän ilman mitään sen kummempaa.

Omalla kolmannella, eli koko viestin viitososuudella tulikin sitten ongelmia. Rinne kierrettiin tällä kertaa, mutta tuntemattomasta syystä läksin kakkosrastilta 180 astetta väärään suuntaan. Kun mäen päältä näkyi asutusta, tajusin, että nyt kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Vähän aikaa jouduin zoomailemaan karttaa ennen kuin tajusin, missä olen. Ensin itkin, sitten kirosin ja sitten hätäännyin. Meinasin juosta suoraan vaihtoon ilman loppuja rasteja, kunnes tajusin, että en ehdi lähettämään joukkuekaveriani enää omalle osuudelleen ennen vaihdon sulkeutumista. Meinasin silti keskeyttää ennen kuin tulin järkiini ja totesin, että eihän kukaan hyödy mitään siitä, että jätän leikin kesken. Vähintään itsekunnioitukseni takia päätin kuitenkin hakea loputkin rastit, vaikka olihan tämä osuus kohdaltani melkoinen fiasko. Hyvä silti, että tämä osui ennen Venlojen viestiä. Siellä pitäisi nyt olla tuoreessa muistissa, että kompassia pitää katsoa aina rastilta lähdettäessä, vaikka olisi kuinka varma, mihin suuntaan lähteä. Metsässä menee niin helposti suunnista sekaisin.

Kaikesta huolimatta lähden ihan innokkaana Venlojen viestiin. Jos en alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi lähtenyt mukaan, olisi tässä vaiheessa harmittanut viisivuotisen putken katkeaminen. Ja Jukola-viikonlopussa on oma tunnelmansa, joka täytyy päästä itse kokemaan. Lisäksi urheiluliikkeiden Jukola-tarjoukset kisapaikalla täytyy päästä katsastamaan. Tuntuu hassulta käydä shoppailemassa keskellä yötä. Rinkkaa ajattelin ainakin katsoa itselleni. Nyt otin lainaan avokin rinkan, mutta se mikä on hyvä kaksimetriselle miehelle, ei välttämättä istu puolimetrisen tytöntyllerön selkään. Tosin pienempi rinkka tarkoittaa myös uuden makuupussin hankkimista- ;)

Nyt täytyy lähteä kokeilemaan, tulisiko Nukku-Matti kylään vai onko kisajännitys karkoittanut hänet tiehensä!

2 kommenttia:

  1. Jukola-viestissä on varmasti oma tunnelmansa. Yöshoppailu kuulostaa mukavalta. :) Mukavia fiiliksiä sinne ja rentoa ankkuriosuutta!

    Hienosti tsemppasit ja kokosit itsesi iltarasteilla. Sissi-Aku! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Tunnelma ja yöshoppailu olivat ihania ja kokosin itseni myös ankkuriosuudelleni! :)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)