sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kalevan kierroksen pyöräily

Maratonpaniikin vuoksi olen unohtanut kokonaan jännittää Kalevan kierroksen viidettä lajia, pyöräilyä. Se oli vuorossa eilen. Kahden Turussa pyöräillyn vuoden jälkeen tänä vuonna kisapaikkana oli Hyvinkää. Turussa reitti oli tosi tasainen. Hyvinkään rataa spekuloitiin Kierroksen keskustelupalstalla etukäteen mäkiseksi, mutkaiseksi ja huonopintaiseksi. Kun lisäksi matka oli pidentynyt viime vuodesta 15 kilometriä ja oma pyöräilykunto tuntui arvoitukselta, oli olo lähtiessä vähintäänkin epävarma.

Vietin viime talvena hetken jos toisenkin Fillarifoorumilla tutkimassa, millaiset renkaat pyörääni tälle kesälle hankin. Ykkösvaatimuksena oli mahdollisimman hyvä rullaavuus, mutta myös kestävyys. Lopulta päädyin tilaamaan Schwalben Durano ZX:t. Iskä käytti pyöräni huollossa loman jälkeen, joten en ehtinyt kokeilemaan uusia renkaita ennen kisaa. Hiukan jännitti, kun nuo olivat täysin kuviottomat, sliksit. Hyvinkäälle ajellessa sateli melkein koko matkan, mutta onneksi kisan aikana ei satanut ja asfaltti oli märimmilläänkin vain vähän kostea. Tuntui, ettei noin sileillä renkailla voi pysyä märällä pystyssä. Tosin maantierenkaissa on niin vähän kontaktipintaa, että taitaa olla aika sama, minkälainen kuvio niissä on tai on olematta. Pyöräkisassa on aina mukana jännitys, puhkeaako rengas kesken kisan. Uudet renkaat pitivät huonolla asfaltilla outoa ääntä ja olin varma, että kohta ne hajoavat, mutta ilmeisesti tuo ääni on vain ominaisuus, koska hyvin ne kestivät. Ja hyvin rullasivat! :)

Pyöräilykilometrejä on työmatkojen ansiosta kertynyt, mutta varsinaisia pitempiä pyörälenkkejä vähemmän. En epäillyt, ettenkö jaksaisi seitsemääkymmentä kilometriä, mutta vauhdinjaon onnistuminen vieraalla reitillä, jonka on kerrottu olevan mäkinen, hieman epäilytti. Lähinnä pelkäsin, että sippaan mäkeen.

Ensimmäiset kilometrit olivat vaikeita. Jalat tuntuivat tönköiltä, mutta onneksi lihasten lämmetessä kampi alkoi pyöriä. Kahdenkympin kohdalla tajusin, että pelkoni reitin liiasta mäkisyydestä oli turha. Itse asiassa matkan edetessä tuntui, että ylämäet olivat nimenomaan minulle hyviä osuuksia. Puolessa matkassa olo alkoi olla jo itsevarma. Väliaika oli 1:20. Avokki oli epäillyt, että minulla menee noin 2:40, joten olin hyvin aikataulussa. Neljänkympin jälkeen aloin uskoa, että en sippaa enkä enää pidätellyt, vaan annoin mennä. Pyörä kulki ja totesin, että kahden ja puolen tunnin alitus on ihan mahdollinen. Lopun tulinkin erinomaista vauhtia ja viimeisen kympin alkaessa tuntui hyvältä. Viimeiselle vitoselle osui vielä kaksi pahaa ylämäkeä. Reittiprofiilissa ne eivät näyttäneet miltään, mutta rasittuneilla jaloilla ne olivat tosi pahoja. Onneksi jalat palautuvat pyöräillessä nopeasti, kun pääsee pieneenkin alamäkeen pyörittämään nopeasti. Lopullinen aika oli 2:28:56 ja matka 68 kilometriä, vaikka alunperin puhuttiin 71 kilometrin reitistä. Keskinopeus oli sama kuin vuosi sitten Turussa 55 kilometrin reitillä. Eli siis hyvin meni!

Minulla oli Garmin mukana ranteessa, mutta onnistuin pysäyttämään ajanoton kahdesti matkan aikana. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten eri kilometrit kulkivat, mutta todistipahan itselleni, että selviän hengissä, vaikken kisan jälkeen saakaan täydellistä dataa. Pyörässä toki oli oma mittarinsa, josta näin matkan ja ajan. Ihan täysin ilman mittaria kisaaminen tuntuisi oudolta. Lopussakin sain puristettua itsestäni enemmän irti, kun tiesin, miten lähellä kahden ja puolen tunnin raja on.

Erityisen tyytyväinen olen noiden ylämäkien kulkemiseen. Toki mäkiä on tullut pyörällä kivuttua ja kirottua Nyt se maksoi itseään takaisin. Pitkissä ylämäissä, joissa näin edessäni paljon polkijoita (kyseessä siis aika-ajo, eli väliaikalähtö ja peesaaminen kielletty), otin ihan pyöräilijän näköisiä menijöitä ennemmin kiinni kuin jäin.

Pyöräily on siitä kiitollinen laji, että vaikka jalat olivat eilen maalissa aika poikki, niin lihakset palautuvat nopeasti. Tänään jaloissa tuntuu enää pientä jäykkyyttä ja arkuutta. Eihän tämä ihan optimaaliseen aikaan tule maratonia ajatellen, mutta Kalevan kierros on kuitenkin yksittäistä tapahtumaa tärkeämpi.

P.S. Pahoittelut, että nämä kisaraportit ovat aina tällaista tajunnan virtaa. Minun täytyy kirjoittaa kisa ylös mahdollisimman pian sen jälkeen, jotta muistan edes jotain, mitä piti kertoa. Silti tekstin julkaisemisen jälkeen muistan, että olisin tahtonut kertoa vielä tuosta ja tuosta ja siinä kohtaahan minusta tuntui siltä. Jäsenneltyjen tekstien kirjoittamiseen menisi hirveän pitkä aika.

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Aktiivinen, Kestävä Urheilijatyyppi!! ;)

    Huikeaa - olet sissi! Onnea hienosta pyöräilystä ja kovasti tsemppiä maratonille valmistautumiseen!

    (Niin ja kisaraportissa ei ollut mitään vikaa. Näitä on aina mukava lukea.)

    VastaaPoista
  3. Mukava kisaraporttihan tämä oli, hienosti meni! :) Ja tsemppiä maratonille!

    VastaaPoista
  4. Onnea hienosta pyöräilystä! Saman olen huomannut minäkin, että pyöräily on siinä mielessä helppoa että jo parinkymmenenkin sekunnin ajan alamäessä pystyy hyvin palautumaan. Ja on tuosta mittarista vaan apua, huomasin itsekin sen tänä vuonna! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitokset onnitteluista! Itsestäni tuntuu, että teksti on tosi sekava, mutta hyvä, jos sitä pystyy lukemaan. :)

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)