keskiviikko 14. elokuuta 2013

Valmistautuminen maratonille

Kolme päivää maratoniin - mua ei jännitä yhtään. Kyselijöille on vastannut, että joo, jännittää kovasti. Tai siis tavallaan jännittääkin, mutta ei niin kuin yleensä. Olen ajoittain yrittänyt kaivaa sitä kauhunsekaista jännitystä itsestäni: "Mieti, parin päivän päästä 42 195 metriä juosten". Mutta ei mitään! Ja minä olen kova jännittäjä. Yleensä, kun odotan jotain oikein kovasti (positiivisesti tai negatiivisesti), mielessäni ajanlasku loppuu siihen tapahtumaan. Nyt ajattelen, että kävi miten kävi, neljän päivän kuluttua se on ohi. Ehkä tämä on jotain iän mukanaan tuomaa tyyneyttä - tai sitten ei. ;)

Todennäköisemmin rauhallisuus johtuu siitä, että olen aika sinut tilanteeni kanssa. Maraton on hiton pitkä matka, eikä minun elämäni pääty siihen, jos joudun keskeyttämään tai en ehdi maaliin ennen sen sulkemista. Joka tapauksessa olen yhtä kokemusta rikkaampi. Toiseksi luulen, että jännittämättömyys johtuu siitä, etten tiedä, mitä pitäisi jännittää. Koen, etten ole koskaan ennen hypännyt näin tuntemattomaan. Olen valmistautunut siihen, että kolmenkympin (kilometrin, ei vuosien ;) jälkeen tuntuu pahalta, mutta en osaa kuvitellakaan, kuinka pahalta.

Viimeisen viikon valmistautumisen kulmakivet ovat lepo ja ruokailu. Eli siis ei eroa normaalielämästäni juurikaan, paitsi että nautin molempia vielä vähän enemmän. Jäätelöä saan syödä tällä viikolla niin paljon kuin sielu sietää. Foam rollerilla olen rullailut lihaksia rennoiksi.

Olen luonut taktiikankin juoksua varten: Lähden matkaan viiden ja puolen tunnin jänisten matkassa. Tällä varmista lähinnä sen, että selviän ensimmäisistä tarkistuspisteistä kunnialla. Yritän matkan aikana miettiä mahdollisimman vähän jäljellä olevaa matkaa, vaan sen sijaan keskityn seuraavalla juomapisteelle juoksemiseen. En tosin tiedä, miten "Ainahan sitä jaksaa vielä pari kilometriä juosta" -slogan toimii 35 kilometrin kohdalla. ;)

En ole niinkään huolissani, etteikö kuntoni riittäisi maratonin juoksemiseen. Eniten minua huolettaa oikea polvi ja jalka, jotka joskus ärtyvät pitkässä rasituksessa, joskus eivät. Oireiden perusteella kyseessä on ns. juoksijan polvi. Täytyy vain lähteä kokeilemaan, miten ne ensi lauantaina kestävät. Joka tapauksessa olen päättänyt, että 30-vuotislahjaksi käyn arvioituttamassa juoksuaskeltani ammattilaisella. Tiedän, että oikean jalan askellukseni on erilainen verrattuna vasempaan. Katsotaan, josko fysioterapeutti osaisi kertoa, johtuuko jalan kipeytyminen siitä ja olisiko se jotenkin hoidettavissa. Jos on kokemuksia hyvästä juoksuun erikoistuneesta fyssarista Tampereella, niin kertokaa.

Olen joka tapauksessa saamassa reitin varrelle huikean ihanan kannustusporukan, joten ainakaan siitä juoksuni ei jää kiinni. Kiitos myöskin kaikille teille, jotka olette jo tai tulette toivottamaan minulle tsemppiä juoksuun. Sillä on oikeasti merkitystä!

10 kommenttia:

  1. Iiiik, jännäää!! Mä olen niin hengessä mukana!! :)

    Toivottavasti polvi ei ärsyynny matkalla kovin pahasti, vaan saisit ennemminkin nauttia juoksemisesta!! Kyllä mulla ainakin ihan siellä 35 kilsan kohdallakin toimii se "Juoksen vielä ainakin seuraavalle juomapisteelle!" -menetelmä!! Sillä saa itteään hyvin tsempattua!! ;)

    Hurjan paljon tsemppiä!!! Pidä meidät ajantasalla!!! :)

    VastaaPoista
  2. Ihan hirveän paljon tsemppiä maratonille Aku, ja toivottavasti taas kertoilet täällä suorituksen jälkeisiä tunnelmia. Niitä on ihanaa lukea liikuntasuorituksistasi! Ei siis muuta kuin onnea matkaan ja potku persaukselle matkalla uuteen kokemukseen.

    VastaaPoista
  3. Huimasti tsemppiä ja juoksun keveyttä Aku!

    VastaaPoista
  4. Mä pidän sulle peukkuja maalissa koko ajan!! :) Oon siellä koko päivän, joten voi hyvin olla et ehkä nähdäänkin :)

    VastaaPoista
  5. Hurjasti tsemppiä! :) Aika samanlaiset fiilikset mullakin oli ennen Tukholmaa, tosin mua myös jännitti! Saapa nähdä miltä ensi vuonna tuntuu.

    VastaaPoista
  6. Tsemppejä paljon!

    Tunnistan itseni niin monista asioista sun tekstissä. Jännitän hetken aikaa heti kun oon ilmoittautunut ja iskee tajuntaan mitä on tosiaan edessä. Sitten unohdan koko asian, ja edellispäivänä esim. suihkussa käydessäni ajattelen, että kun nyt seuraavan kerran käyn niin se on ohi jo :)

    Samoin taktiikka on mulla ollut sama, juomapisteeltä seuraavalle :) Ja niinikään minäkään en ole koskaan pelännyt etten jaksaisi (ainakin lyhemmillä matkoilla), vaan sitä että kroppa ei kestä/paikat hajoavat kesken matkan.

    Suurella mielenkiinnolla luen kokemuksesi (meni se sitten miten meni), kun itse en ole koskaan maratonia juossut (enkä ole varma juoksenkokaan), mutta ajatus kieltämättä aika ajoin kutkuttaa mieltä :)

    VastaaPoista
  7. Asenteesi on ihailtava. Ja kuntosi ihan varmasti riittävä maratonille, kuten itsekin uskot. :)

    Nyt vain polvi kestäköön koko pitkän matkan! Olen hengessä mukana, aion samoihin aikoihin juosta oman viikon pitkän lenkkini. :) Nautinnollista juoksua ja kovasti tsemppiä viimeisille kilometreille!

    VastaaPoista
  8. Ihan hirmuisesti tsemppiä Aku!!! ! :)

    VastaaPoista
  9. Suuret kiitokset tsempeistä! Nyt tuntuu, etten pystyisi juoksemaan tänään vitostakaan, mutta eiköhän se korjaannu päivän mittaan. Varmasti raportoin tänne meni syteen tai saveen viimeistään sunnuntaina, kun pääsen kotiin.

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)