sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Mitä minulle kuuluu?

Hei, olen takaisin! :)
 
Pikkuhiljaa kertynyt työkuorma lisättynä vastuullisempien työtehtävien tuomalla stressillä painoi minut työuupumuksen syövereihin. Uupumus kertyi salakavalasti, kunnes viime keväänä oli pakko myöntää, että tämä ei ole normaalia. Elämässä pitäisi jaksaa tehdä muutakin kuin töitä. Viime vuodelle osui myös paljon vastoinkäymisiä siviilielämän puolella, ei niinkään minulle, vaan läheisilleni. Viimeistään se nosti kokonaisrasituksen sille tasolle, että oli pakko turvautua ulkopuoliseen apuun ja myöntää, että en jaksa.
 
Jälkeenpäin katsoen oireita on ollut jo pitkään. Toisaalta olen aina ollut ahkera ja kova tekemään töitä. Olen parhaimmillani pienen stressin alaisena ja monta rautaa tulessa. Siksi on vaikea tunnistaa se raja, mitä ihminen jaksaa ja mitä ei. Keväällä stressi alkoi jo oireilla fyysisesti, mikä sai minut ensimmäisen kerran kunnolla säikähtämään. Aiemmin 30-vuotistyöterveystarkastuksessa tehdyn stressitestin tulos oli vähän koholla. Omien tuntemusten mukaan jaksoin ihan hyvin, mutta työterveyshoitaja kehotti hakeutumaan matalalla kynnyksellä työpsykologin juttusille. Huhtikuussa kävin työterveyslääkärillä uusimassa allergialääkereseptit. Ennen lähtöä hän kysyi, miten minulla muuten menee. Silloin sain kakaistua ulos tilanteeni ja kysyin, saisinko lähetteen psykologille. Lääkäri piti pienen luennon siitä, kuinka me suomalaisnaiset olemme ihania, mutta vähän turhan tunnollisia. Lisäksi hän sanoi, että iän myötä karttuva kokemus auttaa tähän ongelmaan, mutta tähän hätään on parasta, että käyn juttelemassa ammattilaisen kanssa. Tuon tapaamisen jälkeen olen ollut kiitollinen, että meillä on niin ammattitaitoinen työterveyslääkäri kuin on. En tiedä, kuinka pahaksi tilanne olisi päässyt, jos hän ei olisi kysynyt, mitä minulle kuuluu.
 
Kävin kevään ja kesän aikana viisi kertaa psykologin juttusilla. Ensimmäinen oppi oli, että minun täytyy itse oppia rajaamaan tehtäviäni ja kertoa esimiehelle ja työkavereille, milloin tarvitsen apua.  Minun ei tarvitse hoitaa kaikkea itse, vaan pitää osata delegoida tehtäviä eteenpäin. Tästä oli jo paljon apua ja sain paljon myötätuntoa ja ymmärrystä. Jatkossa kävimme läpi, miten voin omilla ajatuksillani vaikuttaa omaan jaksamiseeni ja koko elämään. Jos olisin tahtonut, olisin päässyt sairauslomallekin, mutta en kokenut, että siitä olisi ollut tilanteessani apua.
 
Uupumuksesta toipuminen on pitkäaikainen prosessi, varsinkin kun sitä tekee työn ohella. Kuitenkin koin, että se on minulle oikea tie. Ei riitä, että saan jaksamiseni takaisin, vaan tarvitsen tunteen, että saan myös elämän takaisin hallintaani. Olin mennyt jo pitkään autopilotilla, jossa hoidin pakolliset asiat ja paljon tippui kokonaan pois. Joskus tuntui, että uupumus iski kunnolla vasta, kun sain sille nimen ja aloin tehdä korjaavia liikkeitä. Olin koko kesän tosi väsynyt. Välillä tapahtumat sekä työ- että yksityiselämässä tuntuivat vetävän maton jalkojen alta, mutta vähän kerrassaan värit tuntuivat palaavan elämään.
 
Tällä hetkellä elämä näyttää aika paljon valoisammalta. Olen oppinut delegoimaan ja sietämään keskeneräisyyttä paremmin. Edelleenkin väsyn aiempaa helpommin. Liikunta ja ruokailu ovat vielä vähän hakusessa. Kaikesta huolimatta minusta tuntuu, että olen selvästi vahvempi kuin vuosi sitten ja olen astunut monta askelta eteenpäin itsetuntemuksen polulla. Sitä tahdon edetä edelleenkin, koska se tuntuu olevan aika mielenkiintoinen retki.

14 kommenttia:

  1. Hei, kiva että olet takaisin! Ja kiva, että näyttää valoisammalta. Ihanaa ja valoisaa kevättä sulle. :) Liikunta on kyllä vähän hakusessa täälläkin, elämä kai vei mennessään ja aikaa on ollut vähänlaisesti. Nyt yritän taas päästä rytmiin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva olla takaisin. Mulla olisi aikaa, kunhan vaan saisin rytmistä kiinni. Ihanaa kevättä sinullekin!

      Poista
  2. Huh, uupumus on hankala juttu, salakavalasti hiipii ja iskee kimppuun eikä sitä oikein edes huomaakaan kunnes on liian myöhäistä.
    Onni on että olet ilmeisesti jo vähän paremmalla puolella <3
    Ihanaa ja paljon parempaa tätä vuotta siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Onneksi tajusin ennen kuin tilanne oli tosi paha, vaikka pahalta tuntui nytkin. Paljon paremmalta näyttää nyt ja viime vuosi oli moneltakin kantilta hyvin opettavainen, vaikka olisihan nekin opit voineet tulla vähän vähemmän kantapään kautta. Tsemppiä sinunkin vuoteesi! :)

      Poista
  3. Kiva kuulla sinusta ja hyvää kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla ja aurinkoa sinunkin kevääseesi! :)

      Poista
  4. Mä voisin kopioida sun tekstin kokonaan omaan blogiini, niin tutulta se kuulostaa. Mä olen nyt siinä vaiheessa, että olen myöntänyt ongelman olemassaolon ja odotan lähetettä työterveyspsykologille. Ihana nähdä, että sinua apu on auttanut ja maailma on kirkastunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat lähetteen ja pääset ratkomaan tilannettasi. Itse sain suuren avun jo pelkästään ulkopuolisen kanssa juttelusta, vaikka lopulta kaikki pitää tehdäkin oman pään sisällä. Kirkastuvaa kevättä!

      Poista
  5. Mukavaa kun olet täällä taas
    Ja olkoot tämä vuosi edellistä parempi
    Onneksi sait apua ja apu on auttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen päättänyt, että tästä vuodesta tulee edellistä parempi. Aktiivista vuoden jatkoa sinulle!

      Poista
  6. Ihanaa, että elämä näyttää taas valoisammalta, ja mukavaa, että olet palannut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeyden jälkeen auringosta osaa vasta nauttiakin. Kiitos, on kiva olla takasin. Ihanaa vuoden jatkoa! :)

      Poista
  7. Ihana nähdä sinut taas täällä!! <3 <3

    Toipumia halirutistusten kanssa. Säilyköön ja lisääntyköön edelleen ilo ja valo ja kaikki hyvä, mitä tarvitset! Jospa tämä vuosi olisi kevyempi ja armollisempi, kaikille meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästä tulee loistava vuosi meille kaikille. <3

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)