sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tampere puolimaraton

Pakko tulla päivittämään heti tuoreeltaan kuulumisen puolimaratonin jälkeen, ettei kukaan huolestu, että olen tuupertunut matkan varrelle. Eli siis tärkeimmät hengissä ja 21,1 kilometriä juostuna. Itse asiassa olo on parempi kuin viikkoon, vaikka jalat eivät olekaan ihan vetreimmillään. Minut on luotu liikkumaan ja ulkoilmaan!

Vielä aamulla mietin, teenkö itselleni hallaa osallistumalla. Eilen kertomani syyt painoivat edelleen vaakakupissa paljon. Lähtöpaikalla kisajännitys siirsi epävarmuuden syrjään. Tuli vain olo, että tästä minä tykkään. Keli oli raikas: +8°C, 5 m/s pohjoisesta ja heikkoa vesisadetta. Säälle ei voi mitään, joten en valita sitä enempää. Itse asiassa juoksu tuossa kelissä tuntui paljon vähemmän kurjalta kuin mitä voisi kuvitella. Kokoonnuimme juoksemaan lähtevien työkavereiden kanssa ennen lähtöä toivottamaan viimeiset tsempit juoksuun. Mä tykkään mun työkavereista! :)

Lähdin juoksemaan yhden juoksuporukkaamme kuuluvan naisen kanssa samaa vauhtia. En ole koskaan ennen juossut kisaa porukassa. Lisäksi reitti kulki useammassakin kohtaa edestakaisin. Näissä paikoissa tulimme useammankin työkaverin kanssa vastakkain toivottaen tsempit ja heittäen läpyt. Seitsemän kilometrin kohdalla vielä yksi työkaveri liittyi juoksemaan meidän kanssa samaa matkaa.

Tässä juoksussa juomapisteitä oli melkoisen tiheästi, lähes kahden kilometrin välein. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kaikki juomapisteet oli sijoitettu paikkoihin, joissa juostiin kahteen suuntaan. Tämä puolestaan johti siihen, että alun juomapisteet eivät oikein toimineet. Huoltajat täyttivät kuppeja sitä mukaan kun niitä meni ja jonoja syntyi. Onneksi näin syksyn juoksussa ei ole niin vaarallista, vaikka ei ihan joka juomapisteellä juonutkaan, varsinkin kun seuraava odotti kahden kilometrin päässä.

Juoksu tuntui seitsemään kilometriin saakka ihan hyvältä, mutta siitä eteenpäin polvi alkoi vaivata. Olen aiemminkin kärsinut ns. juoksijan polvesta. Noin viiteentoista kilometriin asti pärjäilin oikean polven kipuilun kanssa, mutta siinä vaiheessa jouduin sanomaan juoksuseuralleni, että nyt minun on käveltävä välillä. Kävely ja jalan venyttely vetreyttivät jalkaa aina aika ajoin, joten pystyin pääosin juoksemaan viimeiset kilometrit. Viimeiset neljä kilometriä kipu ei enää tuntunut varsinaisesti polvessa, vaan oikean jalan kaikki lihakset pakarasta nilkkaan olivat tunnottomat. Välillä tuntui muutaman askeleen ajan, että jalka lähtee alta. Reitissä oli pitkiä pätkiä hiekkapintaista tietä, joka oli sateen takia aika pehmeää. Lisäksi loppukesästä pitkät lenkit (Varalan puolikasta lukuunottamatta) ovat jääneet väliin. Luulen, että pehmeä alusta ja äkillinen rasitus vaikuttivat polven oireiluun. Silti täsmävenytykset ja foam roller pitäisi olla harjoitusohjelmassa mukana säännöllisesti!

Hienoin osallistumitalini tähän asti
 Toipilaisuudesta ja polvesta huolimatta selvisin maaliin ajassa 2:30:19. Yritin puristaa lopussa niin paljon kuin minusta lähti, mutta ihan en saanut painettua aikaa alle kahden ja puolen tunnin. (Itse asiassa nettoaikani oli 2:29:31.) Toisaalta vähän harmittaa, koska ilman polven oireilua aikani olisi voinut olla aika lähellä 2:20. Näistä lähtökohdista se olisi ollut ihan loistava aika. Toisaalta lähdin matkaan ilman suurempia ennakko-odotuksia, jolloin ei pitäisi olla pettynyt. Kilpailuhenkinen mikä kilpailuhenkinen! ;)

Saunan ja karjalanpaistin päälle taidan vielä vilkuilla tähtien tanssia. Polvelle näytän vielä jäätä. Luulen, että unta ei tarvitse tänä iltana hirveästi houkutella. :)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

12 kommenttia:

  1. Huippua, sä oot nainen terästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi ruostumatonta, koska eilisen jälkeen olisin muuten ruosteessa. :D

      Poista
  2. Hieno juoksu ongelmista huolimatta!

    Tuota juoksijan polvi -termiä muuten käytetään vähän ristiin: Suomessa sillä tunnutaan viitattavan nimenomaan tuohon ITB-jänteeseen ja englannin kielessä taas tähän minun ihanaan kondromalasiaani. :) Yhtä kaikki, molemmat vaivat ovat tylsiä ja juoksijoiden riesana. Mutta anna jään sijasta polvelle mieluummin venyttelyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Aika mielenkiintoista. Googlasin suomeksi tuon juoksijan polven ja kaikki katsomani linkit koskivat nimenomaan ITB-jännettä. Urheiluvammoja molemmat, mikä tarkoittaa, että olemme urheilijoita! ;) Yritin venyttää, mutta lihakset eivät oikein ottaneet venytystä vastaan eilen, joten kylmähoito oli akuutisti parempi vaihtoehto.

      Poista
  3. Onnittelut juoksusta! Minäkin olin pinkomassa sateisessa säässä :) Eilisen penkin alle menneen juoksun vuoksi olen taas tarmoa täynnä ja menossa kohti uusia hasteita, ja nyt parhaillaan katselen itselleni sykemittaria, ja olisinkin kysynyt minkälaista sykemittaria olet käyttänyt ja mitä mieltä olet käyttämästäsi mittarista?

    Olen kurkkinut blogiasi jo aiemminkin, mutta nähtyäni maraton haaveesi päätin liittyä seuraamaan harjoitteluasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Niinhän se on, että ei-niin-onnistuneet suoritukset sisuunnuttavat ja ensi kerralla menee sitten paremmin. Välillä on vain huonompi päivä, etten vaan kulje ilman sen erityisempää syytä - valitettavasti.

      Itselläni on Garmin Forerunner 405cx. Minulle matkan ja vauhdin mittaaminen on tärkeämpää kuin syke, minkä vuoksi päädyin nimenomaan Garminiin Polarin tai Suunnon sijasta. Lisäksi silloin kun tuon ostin, vain Garminilla oli noista kolmesta GPS integroitu rannelaitteeseen. En halunnut erillistä mötikkää. Omien kokemusten perusteella voin suositella tuota lämpimästä. Tosin varmasti moni muukin sykemittari ajaa asiansa. :) Kysele lisää, jos tulee jotain mieleen.

      Kiva, että kommentoit! Tulen vastavierailulle blogiisi lähiaikoina.

      Poista
    2. Itseasiassa olen päätynyt juuri garminin kelloon, tosin malliin 410, eli ilmeisesti melkein sama malli kuin sulla. Vaikuttaa pätevältä kojeelta :) Kiva, että se on ollu hyvä käytössä. Minkälainen akun kesto sun kellossa on?

      Jep, näinhän se on, että aina ei kulje, ja ensi kerralla menee toivottavasti paremmin. Viikon päästä olisi Pirkan hölkkä 33km. Siihen on kyllä vielä varattava kävelyäkin sekaan, että maaliin päästään hengissä! :) Mutta sisulla pääsee onneksi myös jonkin matkaa :)

      Tervetuloa vastavierailulle!

      Poista
    3. Joo, tuota ei silloin aikanaan ollut, mutta hyvinkin vastaavalta vaikuttaa. Kaikki hilavitkuttimet käytössä (GPS, syke...) tuo alkaa yleensä n. 4-4,5 tunnin kohdalla piipailla heikkoja akkuja, mutta siitä ainakin vielä tunnin kestää käytössä. Koskaan en ole saanut sitä täysin tyhjäksi käytettyä ja 5,5 tuntia meni Sulkavan souduissa tänä kesänä.

      Sisulla menee tarvittaessa yllättävän pitkänkin matkaa! Tsemppiä Pirkan hölkkään! :)

      Poista
  4. Onnea Aku! Kaikesta huolimatta selvisit hienosti maaliin, voittajana!

    Minäkin haluan tuollaisen mitalin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellähän niitä on ensi vuonna taas jaossa. Mukana? ;)

      Poista
  5. Hienosti vedetty! Mieki voisin tuommosen mitalin haluta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän se ole kuin ensi vuonna mukaan vaan? ;)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)