lauantai 9. maaliskuuta 2013

Puhdasta ajamisen iloa

...Matti Heikkinen kuvaa mielestäni osuvasti oloa, kun hiihto kulkee. Tänään pääsin jyvälle siitä, mitä tuolla tarkoitetaan.

Auringonpaiste suorastaan kutsui ulkoilmaan, joten ideana oli lähinnä lähteä nautiskelemaan keväthangilla hiihtämisestä. Varsinkin kun hiihtokauden päätavoite on ohitettu, niin nyt voi hiihdellä ilman paineita. Ensin meinattiin mennä jäälle, mutta hiihtoseura tahtoi hiihtää perinteistä, niin suuntasimme ladulle.

Palautuminen Pirkan hiihdosta on sujunut nopeasti, eikä mitään väsymystä enää tuntunut. Viikolla olen harrastanut palauttavaa liikuntaa ja käynyt hieronnassa. Mitään erityistä jumia ei ole esiintynyt, mutta hieronnassa alaselästä ja hartioista löytyi aika kipeitä paikkoja. Eniten viime viikonlopun raskauden olen huomannut kasvaneena unen tarpeena. Olen nukkunut joka yö vähintään 7,5 tuntia, mutta tuo ei ole riittänyt mihinkään. Joka ilta olen mennyt hyvissä ajoin nukkumaan ihan väsymyksen takia.

Ladut oli ajettu tänä aamuna. Lähdin fiilistelemään luisteluhiihtoa rauhallisesti keskittyen hyvään tekniikkaan. Olo kropassa oli hyvä. Ensimmäisten kilometrien jälkeen en enää erittänyt pidätellä vauhtia, vaan annoin mennä. Hiihto tuntui vauhdikkaalta, mutta silti sopivan, mutta ei liian raskaalta. Tuntui, että kropasta saa aika hyvällä prosentilla tehoja irti. Synnyinpaikkakuntani vitosen lenkki, jota tänään hiihtelin, on kaikista laduista tutuin minulle, mutta en muista, että se olisi koskaan tuntunut yhtä helpolta. Niitä raskaita lenkkejä muistan moniakin. ;)

Annoin siis suksen tehdä työtä ja nautiskelin työstä ja vauhdista. Normaalisti kierrän kaksi kierrosta vähän alle tuntiin. Tänään ensimmäiseen kierrokseen meni 22,5 minuuttia, vaikka alkulenkin vähän himmailin. Ajattelin, että toisella kierroksella kokeilen, miten lujaa pystyn koko kierroksen hiihtämään. Pystyin pitämään tasaisen kovaa vauhtia koko lenkin, eikä väsymystä tuntunut sen paremmin lihaksissa kuin hengityksessäkään. 19 minuuttia! Olo oli niin hyvä, että hiihtelin vielä kolmannenkin kierroksen. Yhteensä matkaa kertyi 14,7 kilometriä ja aikaa tuohon kului tunti ja kolme minuuttia. Huonolla kelillä olen joskus ehtinyt kiertää samaan aikaan vain kaksi kierrosta.

Tämän hiihtokauden jälkeen tuo ei ole erityisen yllättävä kunnonnousu. Sairastelujen takia harjoituskausi on jäänyt vähän vajaaksi. Sen jälkeen rasittava kisa ja sen jälkeinen lepo nostavat kunnon selvästi kisaa edeltävää tasoa korkeammalle. Vastaavasti on käynyt monelle maajoukkuehiihtäjällekin, jotka ovat yrittäneet ajoittaa kuntohuipun arvokisoihin, mutta vasta kovat "harjoitukset" kisoissa nostavat kunnon halutulle tasolle. Itsellenikään tämä ei ole ensimmäinen kerta. Täytyy siis nauttia kevätauringosta ja -hangista ja hyvästä kunnosta. Ja yrittää siirtää se sujuvasti juoksuun. Kuntoilijalle on yhdentekevää, minkä lajin parissa aerobista kuntoa kohottaa. Juoksukunto edellyttää tietysti jalkojen totuttamista iskutukseen, mutta siinäkin pitäisi malttaa edetä riittävän rauhassa.

Nautinnollisia hetkiä aurinkoon ja pitenevään päivään minkä lajin parissa niistä nautittekin. Joka tapauksessa kevätkelit ovat nyt parhaimmillaan, joten ulkoilkaa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti olis kiva! ;)