sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Juoksukausi on avattu!

Tänä vuonna olen jo kahtena viikkona saanut kasaan kolme juoksulenkkiä, joten nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että juoksukausi on alkanut. Kevyen liikenteen väylätkin alkavat olla pääosin sulia ja jopa kuivia. Tosin katujen kuivuessa myös katupöly tuo omat haasteensa ulkoliikuntaan. Allergialääkkeistä ei ainakaan ole mitään hyötyä sitä vastaan. Siitäkin huolimatta kevät on iloinen asia! :)

Talven ja hiihtokauden jälkeen sykkeen pitäminen aisoissa pk-lenkeillä on ollut työn ja tuskan takana. Hiihtäen en saa tehtyä puhtaita pk-lenkkejä kuin hyvällä kelillä jäällä. Jääkelit alkavat vasta lopputalvesta, joten peruskestävyyslenkit jäävät talvena aikana liian vähiin. Kävely kun on tylsää! Syke on siis tottunut hakeutumaan vk-tasolle, joten sinne se pyrkii juostessakin, vaikka vauhdin yrittää pitää kuinka hiljaisena. Vaikka monesti korostetaan tunteen tärkeyttä yli mittarin lukemien, niin helppous tarkoittaa sykkeiden kohdalla monesti tuttuutta. Eli siis se syke, jolla on liikkunut paljon, tuntuu helpolta, mutta silti se ei välttämättä ole se kaikkein kehittävin alue.

Ensimmäisten juoksulenkkien tavoitteena minulla onkin ollut sykkeen pitäminen matalana ja muuten helppous, jotta jalat tottuvat juoksun tuomaan iskutukseen. Yllättävän hyvin olen siinä onnistunut, vaikka intoa on vähän liikaakin. Vauhti on pitänyt tietoisesti laskea tosi alas ja sen pitäminen siellä on vaatinut keskittymistä. Jalat hakisivat luontaisesti nopeamman vauhdin kuin, mitä syke antaa myöten. Kokemuksesta tiedän, että jos nyt jaksan vähän nähdä vaivaa, niin ajan ja kilometrien myötä tämä helpottaa. Jos nyt annan periksi ja juoksen sitä vauhtia, mikä tuntuu hyvältä, en saa sykkeitä laskemaan koko kesänä.

Miksi minulle sitten on niin tärkeää saada sykkeet juostessa alas? Aion juosta tänä kesänä maratonin, mikä edellyttää pitkiä harjoituslenkkejä. Pitkä lenkki on rasittava harjoitus matalillakin sykkeillä, joten en tahdo lisätä rasitusta liian korkeilla sykkeillä. Toiseksi kunnon kehitys edellyttää monipuolisia harjoituksia. Jos juoksen kevyet lenkit liian korkeilla sykkeillä, ero koviin lenkkeihin tai intervalleihin ei muodostu riittävän suureksi ja kokonaisrasitus kasvaa pikkuhiljaa. Tästä voi pahimmillaan olla seurauksena rasitusvammoja tai ylirasitustila. Ja sitä en ainakaan tahdo!

2 kommenttia:

  1. Saman asian kanssa painin minäkin. Ja siksi oonkin lähiaikoina kävellyt paljon. Eilen oli tosin harvinainen kävelylenkki, sykkeet oli liian matalia, niin jouduin välillä hölköttelemään :). Aikasemmin syke on pysynyt kohdillaan kävellessä. Liekö kehitystä tapahtunut? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on kehitystä tapahtunut, kunhan vaan malttaa. Itsellä on niin kova polte juosta, että en malta kävellä, vaikka syke varmasti pysyisi siten paremmin aisoissa.

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)