lauantai 20. huhtikuuta 2013

Lopultakin pyöräilykaudenavaus

Huh... tänään sain lopultakin aikaiseksi viedä pyörän huoltoon. Ensimmäiset pyöräilykilometrit on varma kevään merkki. Työmatkapyöräilykautta en siis ole vieläkään saanut aloitetuksi. Enpä muista, että se olisi ikinä jäänyt näin myöhäiseksi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Tiistaina saan hakea pyörän huollosta, joten keskiviikkona poljen töihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna - todennäköisesti. En uskalla ihan varmaksi luvata, kun kauden avaus on muutenkin siirtynyt jo useampaan otteeseen.

Rahamäärällä, jonka tiistaina pyörähuoltoon vien, olisi saanut jo ostettua jonkinlaisen uuden pyörän. Huollon jälkeen pyöräni pitäisi olla kuin uusi. Vain runko ja etujarrupalat jäävät vanhasta. No, ehkä nyt jotain muutakin. Olen sitä mieltä, että ennemmin kannattaa ostaa laadukasta ja huoltaa sitä kuin ostaa joka vuosi huono ja uusi. Polkupyörän kanssa jopa toiminkin tämän ajatuksen mukaan. Halvemmaksi tulisi toki opetella huoltamaan pyörä itse, mutta toistaiseksi perushuollon tekee ammattilainen ja itse vain vähän fiksailen kesän kuluessa. Aika ei vain riitä kaiken uuden opetteluun.

Olen kai useammankin kerran maininnut blogissa, että tarvitsisin uudet sisäliikuntakengät. Alkuvuodesta huomasin, että vanhat kengät todellakin alkavat olla puhkikulutetut. Kantapäästä löytyi muutaman sulkapallopelin jälkeen pieniä hiertymiä kantapään ympäri. Johtuen ihan siitä, että kenkien sisäkangas on joko nyppyytynyt tai kulunut täysin puhki. Koska en tiennyt, millaiset sisäkengät tahdon, otin pikaratkaisuna käyttöön viime syksynä ostamani Niken paljasjalkajuoksukengät. Ne ovat osoittautuneet niin hyviksi, että toistaiseksi pysyttelen näissä, enkä osta uusia kenkiä. Hei, rasti seinään! ;)

Nike freet. Mutta katsokaa tuota nurmikkoa! <3

Lupasin silloin syksyllä kertoa kokemuksia noista kengistä, mutta en ole tainnut muistaa. Ehkä kirjoittaminen on jäänyt siksi, että noista ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Kun tuetuista kengistä siirtyy minimalistisiin kenkiin, niin kyllähän se huomaa. Hyvältä nuo ovat silti tuntuneet. Normaalijuoksuaskellukseni näyttää sopivan paljasjalkajuoksuun. En ole kanta-astuja, vaan jalka tulee maahan päkiä tai ehkäpä ennemmin jalkaterän keskiosa edellä.

Syksyllä juoksin noilla yhden tai kaksi lenkkiä ulkona ja nyt talven aikana juoksumatolla. Pisimmillään olen juossut noin tunnin. Juoksumatolla olen juossut viime viikkoina muutaman kerran intervalleja ja myös viimeisimmän kuntotestin nämä jalassa, joten myös nopea juoksu sujuu. Ehkä tossumaiset varsinaisen paljasjalkakengät tuntuisivat enemmän erilaisilta. Nämä tuntuvat kuitenkin kengiltä. Suurimman eron normilenkkareihin olen huomannut itse asiassa sulkapallon syötössä. Syöttäessäni nojaan hieman eteenpäin ja olen ilmeisesti tukenut varpaat kenkää vasten. Nyt kun tukea ei ole, niin muutaman kerran olen joutunut hakemaan tasapainoa. :)

Huomenna suuntaan ensimmäiselle kunnon pitkikselle tänä keväänä. Tänään olisi ollutkin inhottava keli juosta: aurinko kyllä paistaa kauniisti, mutta kova tuuli pöllytti hiekkaa niin että hirvitti. Pyöräillessä vastatuuleen joutui polkemaan vauhtia alamäkeenkin. Kevät on ihanaa aikaa, mutta siinäkin on molemmat puolet. Huomiseksi on ennustettu tyyntyvää tuulta ja lämmintä, joten juoksuvaatetusta voi keventää kunnolla. Kevät on jo täällä! <3

4 kommenttia:

  1. Mua kiinnostaisi noi Niken freet kans ja kävin niistä jo kenkäkaupassa juttelemassakin, mutta vähän rupesi arveluttamaan (siis lähinnä se tärähdysten määrä selkäni kannalta, mutta kiva kuulla positiivinen arvio). Sä sentään kuulut siihen suomalaiseen vähemmistöön, joka tulee ns "keskikanta" edellä maahan ihan luonnostaan. Sehän on (ainakin meidän juoksukoulun oppien mukaan) se just oikea tapa askeltaa juostessa. Toi on se asia, mitä minä opettelen (silloin kun voin huoletta jättää hartioiden, lantion ja käsien asennon miettimättä :D). Huoh! Mutta juoksu on silti ihanaa!

    Hyviä lenkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo olivat aikanaan täysi heräteostos, vaikka minimalistiset kengät olivat kiinnostaneet jo kauan. Vähän jännitti, miten juoksu kulkee, mutta tosiaan hyvin on mennyt. Ei minusta puhdasta paljasjalkajuoksijaa ikinä tule, mutta vähän uusia ärsykkeitä.

      Mä olen aina kuvitellut, että olen kanta-askeltaja, kun kerran "kaikki" ovat. Onneksi teen edes jotain luonnostaan oikein. Kyllähän juoksussa on aika monta liikkuvaa osaa, mutta ihanaa se on!

      Nautinnollisia juoksukilometrejä!

      Poista
  2. Naurattaa tuo "vain runko ja etujarrupalat". :D

    Reippaita työmatkapyöräilyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minuakin, vaikka paljon muuta ei vanhasta jäänytkään. Onneksi edes ne jarrupalat, jotka vaihdetaan lähes joka huollon yhteydessä. :D

      Kiitos! Aamulla oli vapaa olo, kun viiletin pyörällä aamuisia katuja. :)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)