sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sunnuntain pitkä lenkki

Tämä teksti piti aloittaa kertomalla, miten hankala lenkille lähtö tänään oli. Kuitenkin on pakko heti alkuun kertoa, että lenkki sujui loistavasti ja nyt on mahtava fiilis. Kevään paras lenkki! <3

Lähteminen oli tosi tahmeaa. Söin rauhassa aamupalan enkä pitänyt kiirettä. Silti tuntui, että kaikki oli hukassa tai väärinpäin. En osannut päättää, mitä laittaa päälle. Takki ei istunut juomapullovyön kanssa ja iPod oli hukassa. Ja kyllähän lähtö kestää, jos päätyy kesken kaiken pesemään lattian ja järjestämään vaatehuoneen uudestaan. Eli ei tehnyt yhtään mieli lähteä. Olin ihan varma, että juoksu ei kulje ja syke ei pysy aisoissa. Olin miettinyt reitin jo etukäteen, mutta varsinkaan pitkä lenkki ei tietenkään vaikuttanut kiinnostavalta. Lähdin kuitenkin, kun kerran olin päättänyt.

Ehkäpä koko lenkin pelastus oli se, että lähteminen ei kiinnostanut yhtään. Maltoin aloittaa riittävän hitaasti. Vaikka ensimmäiset kilometrit kulkivat hitaasti (9:30 min/km), niin syke pysyi matalalla ja sekä jalat että hengityselimistö saivat lämmetä rauhassa. Ensimmäiset kilometrit olivat alaviettoisia, joten ajattelin, että sykkeiden mataluus johtui siitä. Jännitin, mitä tapahtuu, kun lähden nousemaan ensimmäistä ylämäkeä. Yleensä kun siinä vaiheessa syke on noussut reippaasti ja mäen päällä se on ollut vaikeaa saada alas. Nyt syke pysyi ylämäessäkin helposti pk-alueella ja tasaantui nopeasti rasituksen mukaan. Siinä vaiheessa ajattelin, että ehkä tästä sittenkin tulee hyvä lenkki. Ihan vähän piti hymyilläkin vastaantulijoille, kun tuntui niin hyvältä. :)

Aiemman kevään taistelu sykkeiden kanssa on tuottanut tulosta ja nyt juoksu alkaa jo tuntua juoksulta pk-sykkeilläkin. Ei tarvitse keskittyä juoksemaan riittävän hiljaa, voi vain juosta kevyesti. Juoksin tasan 16 kilometriä aikaan 2:23:24. Keskimääräinen kilometriaika on siis 8:58. Eli hidastahan juoksu on, mutta keskisyke oli 145! Ja parasta on se, että kipusin Turtolasta Hervantaan, eli ihan kunnon ylämäkeäkin mahtui matkalle. Koko lenkki tunti kevyeltä, vaikka kyllähän tuo pituus tekee oman rasituksensa. Kiertelin muutaman ylimääräisen lenkin suunnitelmaan verrattuna, kun juokseminen tuntui niin kivalta. Tuulensuojassa riisuin takin vyötäisille. Kohta voin siirtyä jo lyhyisiin lahkeisiinkin.

Olen viime päivinä ollut vähän epävarma sekä toukokuisen puolimaratonin että erityisesti elokuussa juostavan maratonin kanssa. Muistelin, että ei tämä viime keväänä näin vaikeaa ollut. Pitäisikö alkaa juosta nopeampia lenkkejä sykkeistä välittämättä?! Tämä lenkki palautti itseluottamuksen juoksuuni. Tältä pitkät lenkit ovat aiemminkin tuntuneet ja vauhtikin alkaa tuntua tutummalta. Ilmeisesti myös allergialääkitys alkaa purra, sillä hengitys ei ole tuntunut näin helpolta koko keväänä, vaikka katupölyä toki ilmassa on vielä reippaasti.

Tulevan viikon pidän olosuhteiden pakosta vähän kevyempänä. Sen jälkeen seuraa kaksi tehokasta viikkoa ennen viimeisen viikon keventelyä kohti Kierroksen puolimaratonia. Aion juosta vielä ainakin kaksi kunnon pitkistä, Cooperin testin ja Elixia hölkän 10 km "testikisana". Vaikka nyt tuntuu itsevarmalta, ehdin tulevan kuukauden aikana vielä epäillä moneen kertaan harjoitteluani. Se kuuluu asiaan, mutta pitää vain luottaa, että kaikki tarvittava on tehty.

2 kommenttia:

  1. Juoksu <3! Ihanaa, että hyvin sujui!!

    Iloasioita tähänkin viikkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksu on <3! Saa nähdä, mitä mieltä olen tänään Cooperin jälkeen. :P

      Kiitos! Auringonsäteitä sinulle! <3

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)