maanantai 9. heinäkuuta 2012

Soudut on nyt soudeltu

...ainakin kisojen osalta tältä kesältä - ehkä. 

Viikon sisään soudin siis kilpaa kaksi kertaa. Ensin viikko takaperin lauantaina Kalevan kierroksen soudun Iitissä ja viime perjantaina Sulkavalla.

Iitissä matkana oli 25 kilometriä ja alla vuorosoutuvene. Vuorosoudussa toinen parista soutaa ja toinen meloo ja vuoroja vaihdetaan yleensä 2-5 minuutin välein. Lyhyillä väleillä pyritään siihen, että vene pysyy mahdollisimman hyvässä vauhdissa. Oma soutuosuus vedetään täysillä ja sitten melonnan aikana palaudutaan. Vene on kiikkerä verrattuna tavalliseen soutuveneeseen, joten vaihdoissa saa pitää varansa, ellei tahdo molskahtaa veteen tai kaataa venettä. Lisäksi kiikkeryyden huomaa siinä, että sekä soutajan että melojan ei auta suuremmin liikkua sivusuunnassa tai soutaminen pitkillä, toistensa lomaan menevillä airoilla käy aika haastavaksi.

Viime kesänä soudin ensimmäistä kertaa vuorosoutuveneellä ja vuoden takainen KK-soutu oli sekä parilleni että minulle ensimmäinen kilpailu. Se meni siis opettelun piikkiin. Tänä vuonna tavoitteena oli lähteä parantamaan viimevuotista aikaa (3,5 tuntia). Ihan hirveästi emme ole ehtineet harjoitella, mutta enemmän kuin vuosi sitten. Alku lähtikin hyvin ja vaikka paikoitellen olikin sivuaallokkoa, vaihdotkin olivat ihan sujuvia. Lähdimme viiden minuutin vaihtovälillä. Yhdeksässä kilometrissä olimme n. kolmen tunnin loppuaikaan tähtäävässä vauhdissa. Sen jälkeen alkoivatkin vaikeudet: Reittikartassa kääntöpoijut eivät näyttäneet sijaitsevan kovinkaan isolla selällä, mutta ilmeisesti tuuli kävi juuri pahimmasta mahdollisesta suunnasta ja aallot olivat isoja. En osannut pelätä, että vene hörppäisi vettä tai kaatuisi, mutta maalissa kuulimme, että pelko olisi ollut aiheellista. Kääntöpoijuille olisi ollut myötätuuli, mutta veneemme kääntyi aallokossa väkisinkin poikittain ja välillä tuntui ihan epätoivoiselta, että ikinä pääsisimme poijuille päin. Taistelun jälkeen saimme luovittua veneen kääntöpaikalle ja pääsimme kääntymään maaliin päin. Takaisinpäin yritimme soutaa suojaisempia rantoja pitkin, mutta välillä tuuli meinasi ajaa meidät liiankin lähelle rantaa. Lopulta pääsimme takaisin kapeikkoon, jossa vene taas totteli ohjausta. Haaveemme paremmasta ajasta oli hävinnyt aallokossa taisteluun. Soudimme maaliin jonkun verran yli neljä tuntia lähdön jälkeen. Toisaalta olin pettynyt aikaamme, mutta täytyi olla tyytyväinen, että selvisimme hyväksytysti maaliin. Olosuhteille ei kukaan voi mitään.

Reittikartta sekä meidän reittimme kääntöpaikalla.

Viime perjantaina oli edessä n. 60 kilometriä kirkkoveneellä. Edessä oli viides kerta Sulkavan pitkällä reitillä, joten suurelta osin oli tiedossa, mitä edessä odottaa. Alku meni yllättävän nopeasti, mutta syystä tai toisesta vene ei kulkenut, niin kuin olisimme toivoneet. Nopeus laski, vaikka jokainen varmasti teki parhaansa. Varsinkin reitin puoliväliin osunut vastatuuliosuus hidasti matkan tekoa selvästi. Puolimatka -poijun jälkeen aloin vain toivoa, että olisimme mahdollisimman pian maalissa. Ilmeisesti nesteytys ei toiminut, niin kuin olisi pitänyt, koska viidenkympin jälkeen viimeisestä kahdeksasta kilometristä minulla ei ole kovin tarkkoja mielikuvia. Heti maaliintulon jälkeen tuntui, että pyörryn. Muutaman kerran aiemminkin veneessämme joku on ollut melko heikossa kunnossa matkan jälkeen, mutta  kun se osuu omalle kohdalle, tajuaa, miten pahalle oikeasti tuntuu. Kun pääsin veneestä pois, pääsin makuulle, sain jalat ylös ja vähän energiaa, niin palautuminen alkoi ja olo koheni melko pian. Ilmeisesti kyse oli nestevajauksesta. Join mielestäni ihan samalla lailla kuin edellisinä vuosinakin. Keli oli lämmin, mutta samanlainen se on ollut kahtena edellisenä vuonnakin. Tulipahan koettua tuokin ja nyt osaan tunnistaa nestevajauksen merkit, jos niihin vielä tulevaisuudessa törmään.


Mitali ja kunniakirja

Kun Garminista alkaa lataus loppua, näyttöön tulee teksti "Akut heikot". Jälkeenpäin nauratti, että Aku taisi olla vielä heikompi kuin Garminin akut. ;D

6 kommenttia:

  1. Upeita suorituksia, kyllä olisi jäänyt minulta kesken molemmat matkat, huikeaa! :) Luonnonoloille ei kyllä voi mitään, toivottavasti ensi kerralla on paremmat myötätuulet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Valehtelisin, jos väittäisin, ettei keskeyttäminen olisi käynyt mielessä, mutta onneksi mukana oli joukkuekaveri tai -kavereita, joiden takia oli jaksettava loppuun saakka. :)

      Poista
  2. Hui, pelkään vettä vaikka tykkäänkin uimisesta, joten olosuhteet kuulostivat aika hurjilta. Onneksi selvisitte kuitenkin ehjin nahoin ja onnellisesti maaliin. Vaikka ennätykset jäivät rikkomatta, niin saat kyllä olla ylpeä itsestäsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesi on elementti, jota on syytäkin ainakin kunnioittaa. Kiitos! Täältä saa aina positiivista energiaa, vaikka itse olisikin vähän down. :)

      Poista
  3. Huh, huikeeta! Sissi Aku :)

    Nestevajaukseen liittyvät oireilut on otettava tosissaan, tämän huomasin itsekin yhdellä pitkällä juoksulenkillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      En olisi itse osannut yhdistää oireita nestevajaukseen, ellei minulle olisi useammallakin suulla kerrottu, että siitä ne johtuivat. Onneksi nyt osaan ne siis tunnistaa.

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)