Vastatuuleen

Kävin tänään juoksemassa. Uudet kengät odottivat malttamattomana matkaan pääsyä. DS Trainerit ostin vauhdikkaampien lenkkien kengiksi, joten piti juosta tänään vetoja. Sitä paitsi on kiva juosta vetoja vapaapäivänä, kun vireystaso on parempi kuin työpäivän jälkeen. Viikonloput on varattu pitkille lenkeille. Nämä pätkittäiset työviikot ovat välillä hieman hankalia minulle. Yhdenkin vapaapäivän jälkeen on monesti käynnistymisvaikeuksia ja kun edessä on vain kaksi työpäivää, niin viikonloppua odottaa innoissaan. Jätän siis loppuviikolle kevyemmän lenkin, niin sen jaksaa riippumatta fiiliksestä.

Valmiina lähtöön

DS Trainerit on suunniteltu vauhdikkaaseen juoksuun ja sen kyllä huomasi. Voi pojat, tuntui kuin jalkojen alla olisi jouset! Lämmittelyssä tuntui jopa vähän vaikealta juosta hiljaa näillä kengillä. Joka tapauksessa en tahdo juosta enää vauhdikkaita lenkkejä Kayanoilla, vaikka pitkillä pk-lenkeillä niiden tuki onkin korvaamaton.

Kun ensimmäisen vedon alku läheni, odotin sitä pelonsekaisella innolla, kuten aina. Kovaa on kiva juosta, mutta yleensä se on aika raskastakin. Tänään olin ohjelmoinut itselleni kaksi kahden kilometrin vetoa. Vauhdikkaammat lenkit juoksen yleensä omien tuntemusten mukaan, harvemmin vauhdin tai sykkeiden perusteella. Tietenkään en juokse kaikkia vetoja ja vk-lenkkejä samalla vauhdilla, vaan repertuaarista löytyy tunne rennon kovasta (helpointa juosta) aina vauhdikkaisiin spurtteihin. Yleensä sopiva vauhti löytyy aika helposti. Silloin vauhti pysyy tasaisena silloinkin kun juostaan niin kovaa, että pitää vähän puristaa ja tuntuu pahalta.

Tänään ensimmäiset kaksi kilometriä kulkivat molemmat parin sekunnin sisään vauhdilla 5:30 min/km. Kun palauttelun jälkeen käännyin takaisinpäin, tuuli oli vastainen. Olisin voinut tietysti valita reittini toisinkin. Tiesinhän jo lähtiessä, miten kovaa tuulee ja mistä suunnasta. Tykkään juosta läähätyslenkit juuri tuolla, koska siellä on vähiten porukkaa ja suurin osa on itsekin lenkillä jalkaisin, pyörällä tai rullilla. Ei tarvitse puutarhaa kuopsuttavien mammojen kauhistella. Saan tehdä kuolemaa ihan rauhassa. Kovimpiin puuskiin sai oikein puskea vastaan ja silti tuntui, että vauhti pysähtyy kokonaan. Tuulesta johtuen kilometriajat putosivat puolella minuutilla, vaikka sykkeetkin olivat jälkimmäisissä vedoissa viitisen pykälää korkeammat. Tuulesta huolimatta teki hyvää revitellä vaihteeksi oikein kunnolla. Ja ajattelin, että tämä maksaa itsensä takaisin Valkeakoskella.

Hurjan paljon tsemppiä kaikille HCR:ään lauantaina osallistuville! Tekisi niin mieli olla teidän mukana, mutta vielä kaksi viikkoa pitää malttaa odottaa. Pidän kovasti peukkuja ja jännitän teidän puolestanne. Nauttikaa!!!