Aloitus

Siis bloggaamisen aloitus. Painonhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja olen harrastanut jo keväästä 2008. Tilastojakin löytyy enemmän ja vähemmän säännöllisesti n. kolmen viime vuoden ajalta.

Keväällä 2009 olen painanut näköjään 80 kiloa. Tuo on ensimmäinen merkintä, jonka löysin, mutta jossain niitä on vielä aiemmilta ajoilta. Enimmillään olen painanut n. 85 kiloa. Tuo on muistini mukaan ollut keväällä 2008. Silloin tuli herätys: Ostin vaa'an. Siitä lähtien olen tarkaillut painoani ja elämäntapojani. Ja uskallan kai sanoa, että siitä eteenpäin olen elänyt pääasiassa terveellisesti. Liikunta palasi todenteolla takaisin elämääni. Rupesin tarkkailemaan syömisiäni. En ole koskaan harrastanut mitään ihmedieettejä. Töissä pidimme epävirallista Painonvartijat -ryhmää työkaverin vanhoilla materiaaleilla. Ehkä kuukauden tai kaksi. Sopiva aloitus muutokselle. Painonvartijoiden aikana opin lisäämään kasviksia ruokalautaselle. Kun täyttää puolet lautasesta kasviksilla, niin kaloririkkaampaa ruokaa ei mahdu yhtä paljon ja vatsan saa varmasti täyteen. Uskon terveelliseen ruokavalioon. Ihan sellaiseen normaaliin: lautasmalli, riittävästi kasviksia ja proteiinia, mahdollisimman vähän huonoja hiilihydraatteja, mutta mikään ei ole täysin kiellettyä. Välillä olen pitänyt herkuttomia kausia. Niillä olen ennemminkin pyrkinyt osoittamaan itselleni omaavani riittävästi henkistä selkärankaa pystyäkseni moiseen kuin käyttänyt laihdutuksen apuna. Ruokapäiväkirjaa olen täyttänyt monia sivuja, mutta se ei jotenkin tunnu minun jutultani eivätkä tulokset ole olleet sen parempia ruokapäiväkirjan kanssa kuin ilmankaan. Keventäjiä ja Kiloklubia olen kokeillut. Työpäivinä käyn pääasiassa ulkona syömässä ja olen kokenut hankalaksi näiden ruokien määrien ja laatujen arvioinnin. Insinöörille suurinpiirtein ei ole tarpeeksi tarkka ;)

Maaliskuussa 2008 liityin liikuntakeskus Elixian jäseneksi. Tämä ajoittuu mielestäni juurikin tuon elämänmuutoksen aloituksen kanssa ajallisesti hyvinkin yksiin. En ole katunut hetkeäkään, vaikka eihän tuo jäsenyys ihan halpa ole. Tykkään ulkoliikunnasta. Käyn juoksemassa, työmatkat kuljen sulan maan aikaan pääasiassa pyörällä ja voi että miten odotan lunta ja pakkasta, että pääsee hiihtämään. Vaikka pidänkin noista lajeista paljon, on huonoja kelejä (jonkun mielestä tekosyitä, mutta minun mielestä riittäviä sellaisia), tutut lajit tuntuvat tylsiltä ja aerobisen treenin rinnalle pitäisi saada myös lihaskuntoharjoitteita. Tästä syystä on hyvä olla vaihtoehtoja. Ennen elämänmuutosta olin tyytyväinen, jos kävin kerran viikossa liikkumassa. Tällä hetkellä ruoskin itseäni armotta, jos liikuntakertoja tulee vain kolme viikossa. Muutos on ollut siis suuri.

Pääasiat näyttäisivät olevan kunnossa. Mikä siis mättää?

Tällä hetkellä painan 73,0 kiloa. Tässä välillä olen käynyt alimmillaan n. 67 kilossa. Kun töissä on stressaavaa, tekee mieli hakea karkkia tai jäätelöä kaupasta. Välillä taas on kausia, jolloin herkuttomuus ja terveellinen syöminen on helppoa. Silloin myös paino putoaa. Tänä kesänä sellaista ei ole ollut ja paino on hitaasti mutta varmasti noussut toukokuusta kolmisen kiloa ylöspäin. Pituutta minulla on huimaavat 158 cm. Painon nousu pitää saada poikki, koska olen kukonaskeleen päässä merkittävästä lihavuudesta ja sitä en tahdo olla enää ikinä. Normaalipainoinen olen 62-kiloisena. Se on ollut tavoitteeni jo pitkään. Olen painanut suurin piirtein 62 kiloa ylioppilasjuhlien aikaan. Kun lähdin opiskelemaan, painokin lähti salakavalasti nousemaan, joten tuo 62 kiloa on tuostakin syystä merkittävä painolukema. Aina välillä olen haaveillut, miltä tuntuisi, jos paino olisi 5x. En edes muista, koska paino on viimeksi ollut niin alhainen. Normaalipainon tavoittelu tuntuu kuitenkin riittävältä haasteelta tällä hetkellä. Tai kun edes pääsisi alle 70 kilon.

Miten tavoitteeseen sitten päästään? Kiinnitetään huomioita, mitä suuhun pistetään. Yleisesti ottaen kyse on vain hienosäädöstä: annoskoot kuriin, ei herkkuja joka päivä, järkevä ruokarytmi. Liikunnan suhteen yritän pyrkiä viiteen liikuntakertaan viikossa. Viime aikoina on laiskottanut vähän turhan usein. Viime viikon alussa tosin pieni flunssanpoikanen uhkaili, mutta ei sitten tullutkaan. Se aiheutti kuitenkin muutaman sallitun lepopäivän ja sitten liikkumaan lähteminen ei ollutkaan niin helppoa. 

Olen seurannut mielenkiintoisia painonhallintablogeja jo useamman vuoden ajan. Hakenut sieltä vertaistukea ja aina välillä mieleen on pyrkinyt ajatus, että jos minä itsekin. Sitten olen puntaroinut asiaa: riittääkö aika, osaanko kirjoittaa tarpeeksi hyvin ja mielenkiintoisista aiheista. Suurin piirtein kuukausi sitten perustin tämän blogin. Sen jälkeen olen luonnostellut ensimmäistä tekstiäni. En ole oikein tiennyt, mitä siihen tahdon kirjoittaa. Ja nyt kun oikein istuin alas kirjoittamaan, mitä mielen päällä on, tuntuu, että kirjoitettavia asioita on päässä aivan liikaa. Siksi tämä ensimmäinen teksti on hyvinkin sekava. Varmasti palaan näihin teemoihin useammankin kerran tulevaisuudessa. Ehkä silloin pystyn jäsennellympään tekstiin. Omaksi päiväkirjakseni minä tätä ensisijassa kirjoitan. Täällä on mahdollista purkaa niitä asioita, jotka tähän asti ovat jääneet käsittelemättä. Koska kuitenkin kirjoitan tätä "julkisesti", olisi mukava saada kanssakulkijoita, tsemppareita auttamaan matkalla ja jakamaan kokemuksia.