Päivät 3 ja 4

Kenen vartaloa ihailet ja miksi?

Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi kysymykseksi. Ei siksi, että vaihtoehtoja ei olisi, vaan siksi, että niitä on aivan liikaa. Pidän monenlaisia naisvartaloita kauniina. Naismailereiden sixpack ja hoikat raajat ovat kauniit, mutta yhtä lailla muodokas ja pehmeä naisvartalo on kaunis. Anorektista laihuutta en ihaile. Lihaksia ja muotoja kyllä. Missään tapauksessa vartalon kauneus ei ole kiinni painoindeksistä.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka seiväshyppääjä Minna Nikkanen. Paitsi että hänen vartalonsa on kaunis, ihailen myös sitä, miten hän sitä käyttää. Seiväshyppy on hieno, mutta teknisesti erittäin vaativa laji.

Lähde

P.S. Helpottaisi kuvien esittelemistä, jos olisi nimiä, joilla hakea :)

Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?

Minulla ei ole painon pudottamisen suhteen erityisen suuria pelkoja. Painoni ei ole terveyteni kannalta erityisen vaarallinen. En varsinaisesti pelkää sitä, etten saavuta tavoitepainoani, mutta jos se ei onnistu, olen pettynyt itseeni. Tietenkään en tahdo, että painoni myöskään nousisi tästä enää yhtään. Jos yritän tarpeeksi, uskon, että onnistun ja silloin pelolle ei jää tilaa. Tietysti voi tapahtua jotain täysin odottamatonta, mutta siinä tapauksessa paino ei varmastikaan ole huolista suurin.

***

Tein äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon toisen päivän punnerrukset. Yhteensä toistoja tuli 20+25+15+15+25. Viimeiset tekivät jo tosi tiukkaa, eivätkä olleet enää teknisesti täysin puhtaita. Alla on eilinen Elixia Power, joten rintalihakset eivät olleet täysin levänneet. Perjantaina on edessä viikon viimeinen punnerrussessio. Koska huomenna on juoksulenkin vuoro, kädet saavat lepopäivän. Katsotaan, miltä perjantaina tuntuu ja tarvittaessa tuplaan tämän ensimmäisen viikon. Maanantai, tiistai, perjantai -rytmitys tuntuisi järkevältä. Tuo tiistain Power on itselleni sopivaan aikaan, joten täytyy miettiä, pitäisiko loppuviikon punnerruksia siirtää päivällä eteenpäin.

Eilisessä Powerissa taas muistin, minkä takia tykkään ryhmäliikunnasta. Tätä nykyistä ohjelmaa ollaan toistettu nyt jo kaksi kuukautta ja ohjaaja kehotti säännöllisiä treenaajia lisäämään painoja yhteen ylä- ja yhteen alavartalobiisiin. Minähän tein työtä käskettyä. Painot lisäsin askelkyykky- ja selkäkappaleisiin. Järkeilin, että koska jalkoja treenatessa suurin osa painosta tulee omasta painosta, kaksi yhden kilon kiekkoa ei voi tuntua. Väärässä olin! Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut askelkyykkytekniikkani kuntoon siten, että se tuntuu oikeasti oikeassa paikassa. No, eilen tosiaankin tuntui. Tänään jalat eivät onneksi ole normaalia kipeämmät, mutta mukavaa poltetta tuntui pakaroissa portaita kiivetessä. Selkäkappaleessa sain vielä kehuja soutuja tehdessä, että liikettä näkyi oikeassa paikassa. Kissa kiitoksella elää, mutta kyllähän se tuntui mukavalta :D Ohjatussa liikunnassa pyrin aina tekemään, mitä ohjaaja pyytää: Jos tehdään muutama lisätoisto, minä teen. Jos pyydetään kyykkäämään puoli senttiä alemmas, minä kyykkään. Mitenhän saisi salille tuon saman taistelumentaliteetin?! Personal trainer olisi kiva, mutta aika arvokas.