Lyhyyteni on osa identiteettiäni, joten enhän olisi minä, jos olisin keskimittainen. Olenhan pieni ja pippurinen, vähän Pikku Myyn sukua. Alle 160-senttisenä en voi väittää, etteikö välillä helpottaisi elämää, jos pituutta olis kymmenisen senttiä lisää. Ja päärynävartaloisena jalkani ovat tällä hetkellä yhtä pitkät kuin leveät, mutta eiköhän niihinkin treeni pure :)
***
Maanantait ei tunnu olevan mun päiviä. Vaikka takana on rentouttava ja hyvin nukuttu viikonloppu, olin tänään töissä tosi väsynyt. Iltapäivällä tuntui, että pitää ottaa nokoset, jotta jaksan raahautua kotiin. Matkalla poikkesin hakemaan paketin postista ja kävelin n. 3 kilometrin matkan kotiin. Puolen tunnin reippailu raikkaassa ulkoilmassa toimistossa istumisen päälle toimi kuten tölkillinen energiajuomaa; väsymys oli pois pyyhkäisty.
Aloitin tänään punnerrushaasteen. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli 14+18+14+14+max(väh. 20)22 punnerrusta. Tuntui aika raskaalta. En tiedä, olisiko pitänyt aloittaa viikosta 1. Voihan toisaalta olla, että eiliset alkutestipunnerrukset tuntuivat vielä rintalihaksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olis kiva! ;)