Nyt on Cooperin testi takana. Työkavereiden kanssa päätettiin vain lähteä juoksemaan. Tarkoitus on tehdä tästä vähintään kaksi kertaa vuodessa toistuva perinne. Juoksu oli juuri niin raskasta kuin muistelinkin. Valmistautuminen ei ollut ihan paras mahdollinen: edellisestä juoksulenkistä on aikaa kaksi viikkoa, hengitysteihin ilmaantui flunssan jäljiltä vielä jonkun verran limaa ja jalat olivat vieläkin jumissa tiistaisen Powerin jäljiltä. Lämpötila oli +9°C ja tuuli oli etusuoralla melko navakka. Olosuhteisiin verraten tulokseni, 2100 metriä oli yllättävän hyvä. Vuosi sitten juoksin 2200 metriä. Silloin keli ja valmistautuminen olivat täysin erilaiset, joten olen tällä hetkellä ainakin yhtä hyvässä kunnossa. Ensi kevääksi laitan tavoitteeksi juosta pitkälti tuonne hyvän puolelle. 2400 metriä kuulostaa tosi paljolta, mutta eiköhän se mahdollinen ole, kunhan jaksan harjoitella.
Cooperin päälle juoksimme kokeeksi vielä 100 metriä. En ole koskaan ollut erityisen nopea. Enkä ole edelleenkään. Reippaaseen vastatuuleen 20,4 sekuntia. Tämän parantamiseen en lupaa hirveästi paukkuja laittaa :)
Tällä hetkellä jalat tuntuu siltä kuin olisin juossut... kovaa. Portaissa meinaa pohkeet kramppailla. Saa nähdä, miltä kävely tuntuu huomenna.
Herkkulakko tuntuu edelleen niin helpolta, että täytyy harkita, tahdonko lopettaa vielä tämän kuun loppuun. Toisaalta joulun lähetessä kaikenlaiset houkutukset lisääntyvät, joten pieniä lievennyksiä voisi harkita.
Wau... jo kolme lukijaa. Tuntuu uskomattomalta, että joku lukee vapaaehtoisesti mun tekstejä. Tarkoitan siis, että aiemmin raapustuksiani ovat lukeneet vain opettajat. Tervetuloa teille kaikille! :)
Mukava saada uutta verta blogimaailmaan, tervetuloa siis sinulle! ;)
VastaaPoistaNiin ja hyvä Cooper-tulos tuo on. Itse pääsisin ehkä tuohon hyvin huonoon. ;D
VastaaPoistaKiitokset! Kommenttisi lämmittää mieltäni syvästi :)
VastaaPoistaKyllä minä tulokseen ihan tyytyväinen olen. Se aika, että 12 minuutin juokseminen ylipäätään tuntui uskomattomalta ponnistukselta, on vielä riittävän tuoreessa muistissa. Aina pitää kuitenkin pyrkiä parempaan ;)
Olisipa muuten joskus kiinnostavaa juosta Cooper, sillä meillä ei esim. koulussa sitä koskaan juostu. Tosin vastaavanlainen juoksukoitos "1500 metriä mahdollisimman nopeasti" on kyllä säilynyt mielessä hyvinkin järkyttävänä kokemuksena. :)
VastaaPoistaMä muistan kertaalleen juosseeni yläasteella Cooperin testin. Tuloksesta ei mitään muistikuvaa, mutta juoksin koko matkan. Ihmettelen, miksi lukiossa ei oltaisi juostu Cooperia. Ainakaan mitään muistikuvaa siitä ei ole jäänyt.
VastaaPoistaIlmeisesti olen siten onnekkaassa asemassa, että koulun liikuntatunneista ei ole jäänyt mitään traumoja opettajien takia. Yläasteella luokkakavereiden takia tosin on jäänyt, mutta se on ihan toinen tarina, eikä liittynyt pelkästään liikuntatunteihin.
Wau, cooperin testi :) Melkeinhän tästä saa itsekin kimmokkeen kokeilla moista. Vaikkakin muistona hirvittävä nöyryytys yläaste-ajoilta. Mutta ehkä se jollain tapaa traumatisoiva kokemus tarvitsisi seurakseen toisenlaisen kokemuksen. KOkemuksen, jonka jälkeen voisi soittaa vaikka vanhalle liikkamaikalle, joka ei arvostanut millään tapaa edes sitä, että yritin parhaani.
VastaaPoistaTuollaiset liikunnan opettajat nostaa kiukun kyyneleet mun silmiin. Kuinka moni onkaan löytänyt liikunnan ilon vasta aikuisiällä, tai ei ole löytänyt sitä ollenkaan, koska koulun liikuntatunneilla on saanut osakseen alistavaa kohtelua. Ei liikunnan numeroita voi antaa lahjakkuuden perusteella, vaan yrityksen. Koulussa pitäisi nimenomaan pyrkiä herättämään se into liikuntaa kohtaa, joka toisi iloa ja terveyttä koko loppuelämään. Jokaisen täytyisi saada kokea onnistumisen elämyksiä. Pitäisi saada kokeilla eri tapoja liikkua ja löytää sieltä se omansa. Mä voisin jatkaa tästä aiheesta koko loppupäivän.
VastaaPoistaMutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan Cooperin testiä. Sen avulla voi hyvin seurata, miten kunto kohenee juoksukilometrien karttuessa.