36=20+5+5+6+2

Piti useampaan kertaan aamulla tarkistaa, että onko lämpömittarissa lukeman edessä oikeasti miinus. Oli siinä: -2,3°C. Jee, pakkasta! :)

Joo, mä tiedän, että tuo otsikon yhtälö ei pidä paikkaansa ;) Se viittaakin mun eilisiin punnerruksiin. Vuorossa oli neljännen viikon toinen päivä ja punnerruksia edessä 25+29+25+25+max(36). Ei ollut hyvä tunne aloittaessa, ei. Kroppa oli pääosin kunnossa, ei mitään kolotuksia tms. estämässä punnerruksia. Määrät vaan tuntuivat niin suurilta. Ja tunne ei ollut ollenkaan väärässä. Jo toisen setin kohdalla sai irvistää oikein kunnolla, että sain viimeiset toistot tehtyä. Tuntui, etten millään voi jaksaa kaikkia viimeisiä. Ajattelinkin tehdä vain ne, jotka jaksan. Jokainen tehty punnerrus on kotiinpäin, vaikka en ihan haasteen tahdissa pysyisikään. Perisyntini on se, että tykkään valmiista ohjelmista, mutta jos ei pysty niitä toteuttamaan, niin sitten jätän leikin kokonaan kesken. Yritän nyt välttää sitä. Neljännen sarjan jälkeen tuntui tosi raskaalta. Tauko sarjojen välissä oli 90 sekuntia, mutta mun PocketMod lupasi, että tarvittaessa voi pitää pidemmänkin tauon. Niinpä viikkailin pyyhkeet ja tyynyliinat narulta kaappiin ja noin viiden minuutin päästä aloin viimeisen urakan. Kuten Kanelille kerroin lasken pitkät sarjat osissa, niin ne tuntuvat jotenkin helpommilta. Viimeinen sarjaan tein siis ensin kaksikymmentä punnerrusta. Sitten alkoi tuntua pahalta. Ajattelin, että kyllä sä vielä viis punnerrusta jaksat ja sitten vielä viisi, no nyt on jäljellä enää kuusi. Ja siihen päälle jaksoin vielä kaksi mielestäni ihan laadukasta punnerrusta! Kainalon vieressä tuntui kyllä olevan siinä vaiheessa kivet, eikä mitään lihakseen viittaavaakaan, mutta kyllä mä olin ylpeä itsestäni. En olisi ikinä uskonut jaksavani!

Tämä teksti tuntuu nyt etenevän takaperoisesti, niin mennään sitten niin. Eilen piti töiden jälkeen mennä kokoustamaan. Tiesin, että olen kotona vasta kuuden jälkeen ja silloin itseni lenkille saaminen on jo tosi vaikeaa. Ratkaisu ongelmaan: juoksen kokouspaikalta kotiin. Matkaakin on lyhintä reittiä vain kolme kilometriä ja avokki voi ottaa repun kyytiin, kun matkamme risteävät sopivasti. Kokouksen jälkeen sain kehuja hyvin heijastavasta pukeutumisestani (heijastinliivi ja heijastinpannat jaloissa sekä lisäksi otsalamppu). Olin katsonut etukäteen kartasta reitin, jotka pitkin juoksen kotiin, mutta täällä oli eilen koko päivän melkoisen sumuista. En uskaltanut lähteä etsimään tuota reittiä, kun en ollut täysin varma, mistä kohtaa pitää poiketa tutulta tieltä. Lähdin juoksemaan suorinta reittiä kotiin, mutta tajusin, että lenkki ei ehkä kestä puolta tuntia, jolloin en saa merkintää syksyn liikuntahaasteeseen. Poikkesin siis jossain vaiheessa kiertotielle. En ole vastaavassa sumussa ennen juossut. Talvella ripset usein jäätyvät hengitysilman tiivistyessä niihin, mutta nyt tuli vastaava tunne ilman pakkasta. Kasvot ja vaatteet eivät varsinaisesti kastuneet, mutta ripsistä lopussa melkein valui vesi.

Tällä viikolla olen kohdannut uudenlaisen epävarmuuden syömisteni suhteen. Periaatteessa tuntuu, että syön terveellisesti ja sopivan kokoisia annoksia, mutta en ole varma. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin, että olen syönyt jotain, mitä en muista, vaan ennemminkin siitä, että syömäni ruoka sisältää jotain tosi kaloririkasta, jota en huomaa. Olen jossain vaiheessa laskenut kaloreita ja lueskelen edelleenkin ruoan ravintosisältöjä, joten minun pitäisi tietää, miten paljon voin syödä. Kuitenkin tahtoisin jo olla siinä vaiheessa, että voisin rauhallisin mielin syödä ilman kalorien laskemista. En tiedä, mistä tämä pelko on nyt ilmaantunut. Lähes jokaisen ruokailun jälkeen minulle tulee rauhaton olo, vähän samanlainen kun silloin kun tiedän syöneeni epäterveellisesti. En aio ruveta laskemaan kaloreita, joten toivottavasti tämä ajanmyötä häviää.