Riemunkiljahduksia sovituskopissa

Kävin ostamassa uudet farkut. Inhoan farkkujen ostamista. Itse asiassa urheiluvaatteita lukuunottamatta en juurikaan pidä vaatteiden shoppailusta. Enkä varsinkaan sovittamisesta. Olen jo pidemmän aikaa kiinnittänyt huomiota, että kaksista käytössä olevista farkuista toiset alkavat näyttää uhkaavia hajoamisen merkkejä, joten poikkesin kotimatkalla Seppälään vilkuilemaan housuja. Sieltä olen viime vuosina tainnut ostaa pääosan vaatteistani. Otin tottumuksesta koot 40 ja 38 sovitettavaksi. Noin 99% varmuudella noiden pitäisi olla sopivat. Usein käy niin, että farkut eivät ole malliltaan sopivat, mutta kokoni kyllä tiedän. Toiveikkaana vedin ensin jalkaan pienemmät. Juu, sain vedettyä ne helposti jalkaan. Monet farkut jumittavat jo reisien ja takamuksen kohdalla, enkä saa vedettyä niitä edes ylös tai ainakin kinnaavat melkoisesti. Vetoketju ja nappi menivät kiinni liian helposti. Mitä ihmettä, nämähän on löysät! Ei muuta kuin omat vaatteet takaisin päälle ja hakemaan pienempiä kokoja farkuista. Otin varmuudeksi sekä 36 että 34. Ensiksi kokeilin isompia. Menivät jalkaan ja istuivat melko loistavasti. Ei ollenkaan puristuksen tunnetta. Nämä olivat tietysti stretch-farkut, mikä auttaa istuvuutta melkoisesti. Kokeilin ihan piruillakseni myös pienempää kokoa. Niiden kohdalla ahdisti vetää reisien ja takapuolen yli, mutta kun sain ne jalkaan, nekin sopivat. Sen verran olivat kuitenkin tiukat, että vyötärönauhan päälle puristui rumannäköinen vatsamakkara. Harkitsin ostavani nuo tavoitefarkuiksi, mutta totesin, että sitten kun mahduin niihin, voin käydä ostamassa "oikeasta" farkkuliikkeestä oikeat farkut. Mutta summa summarum: minä ostin koon 36 farkut! En ole koskaan aikuisiällä ostanut kooltaan noin pieniä farkkuja. Minähän en valitettavasti ole (vielä) kokoa 36, mutta onhan se ihanaa, että edes farkut ovat ;)