Voihan huokaus!

Miksi teen tämän itselleni? Kuten aiemmin kerroin, ruokapäiväkirjan pitäminen ei auta minua pitämään syömisiäni ruodussa. Olen tämän viikon kirjannut ruokailuni turkoosiin päiväkirjaan. Tiistaina ja torstaina sipsejä, ihan muuten vaan, vaikka ei minun edes yleensä tee niitä mieli. Joskus juhlissa saatan syödä, mutta en ole kokenut niitä koskaan ongelmaksi. Kaapissakin ne saavat yleensä olla minulta rauhassa, toisin kuin karkit, paitsi tällä kertaa. Miksi minun piti nyt syödä ne? Keskiviikkona kävimme lounaalla kiinalaisessa, jota ei voi edes hyvällä tahdolla saada terveelliseksi. Se, mikä ei ole friteerattua, lilluu muuten vain rasvassa. Tuohon en oikeastaan voinut vaikuttaa, koska kävimme asiakkaan kanssa lounaalla ja pomo päätti ruokapaikan. Lisäksi keskiviikkona avokki teki ruoaksi jotain valmista pataa pussista, joka oli niin hirveän suolaista, että paino oli noussut tiistaiaamusta torstaiaamuun 1,5 kiloa! Eilen vietimme pomon läksiäisiä, johon kuului saunomista. Ruokana oli makkaralajitelma perunasalaatin kera ja jälkiruoaksi söimme Ben&Jerry's -jäätelöä (on muuten minulle liian makeaa). Muutama alkoholillinen juomakin tuli juotua. Ei kuitenkaan niin paljoa, että tänään olisi krapulaa. Pieni moraalinen krapula tämän viikon syömisistä minulla kuitenkin on. Illalla tulee vielä kavereita kylään ja tarjoamisiksi olen tehnyt kinkkupiirakan ja juustokakkua. Juustokakun yritin tosin tehdä hieman normaalia kevyempänä. Lisäksi kaapissa on karkkia. Voihan ryönä! Onneksi ensi viikko on uusi viikkoa ja tälläkin viikolla on vielä kaksi päivää aikaa kääntää kurssi.

Herkkulakko päättyi tiistaina. Työkaverini oli käynyt lokakuun alkupuolella reissussa ja tuonut sieltä tuliaisiksi karkkia. Kuultuaan meidän lakostamme hän kuitenkin päätti tuoda tuomisensa tarjolle vasta marraskuussa. Kultainen ihminen! :) Tiistaina oli siis karkkia esillä ja itsekin päätin lakkoni siihen, mutta onneksi mopo ei lähtenyt käsistä, vaan tyydyin vain muutamaan makeiseeen. Jotain onnistumisiakin siis tällä viikolla! :)

Ennen eilistä saunailtaa kävimme pelaamassa curlingia. Se oli oikein kivaa. Olemme käyneet kerran aikaisemminkin ja muistikuva parin vuoden takaa oli, että kyseessä oli tosi vaikea laji. Ennakko-odotuksiin nähden oli kuitenkin tosi kivaa ja heitot jopa onnistuivat, ainakin jotenkuten. Harjatessa sitten tulikin ihan riittävän kuuma. Lisäksi en malttanut olla hetkeäkään paikallaan, vaan liu'uttelin kenttää päästä päähän. Curlauksen jälkeen osa porukasta valitteli vähän kylmettymistä, mutta minä olin saanut ihan kunnon hien pintaan :) Torstaina kävin juoksemassa. Lähtiessä olin hiema neuvoton, en oikein tiennyt, minnepäin tahdon juosta tai millaisen lenkin. Hölköttelin sitten reilut puoli tuntia lämmittelyksi ja tulin tuohon viereiseen mäkeen vetämään mäkivetoja. Huomaa, että viime aikoina en ole oikein nopeusharjoituksia tehnyt. Aika kankeaa oli meno. Jostain syystä en saanut normaalia hyvää mieltä, jonka juokseminen yleensä tuottaa. Huomenna olisi tarkoitus käydä hölköttelemässä vähän pidempi lenkki. Viime aikoina pisimmät lenkit ovat jääneet 7-8 kilometriin. Tosin viikonloput olen ollut menossa siellä ja täällä. Viikolla töiden jälkeen en ole ollut kauhean innostunut juoksemaan kovin pitkiä lenkkejä. Maanantain lenkkikin oli pituudeltaan piristävä poikkeus. Vaikka pidän syksystä, talven odotuksesta ja pimeydestä, yleensä viimeistään marraskuussa rupean haikailemaan lunta, joka toisi kummasti valoa pimeyteen. Ehkä kohta... ;)

Jo jonkun aikaa säätiedotukset ovat näyttäneet melko yksitoikkoisilta: päivällä ja yöllä lämpötila +8°C ja sadediagrammitkin ovat aika matalia. Tällaiselle talvenodottajalle ei siis yhtään mieleistä. Siksipä tämä kuva sai minut tänä aamuna toiveikkaalle mielelle:

Lähde

Sää ehkä saattaa olla viilenemässä. Tiedän, että ennuste ehtii vielä muuttua moneen kertaan, mutta tahdon pitää toivoa yllä.

Kaikesta huolimatta nyt on tosi levolllinen olo: Viime aikoina työstressiä aiheuttaneet asiat ovat nyt selvinneet tai asettumassa uomiinsa. Eilen sain positiivista palautetta useammaltakin taholta hoitamastani projektista, mikä toi minulle hyvän mielen. Tänään saan kaksi rakasta ystävää kylään ja yksi soitteli sairasvuoteelta äsken kuulumisia, koska ei pääse osallistumaan. Kolmen viikon päässä odottaa kauan odotettu lomaviikko ja kohta on jo joulukin. Viime viikolla kävin ostamassa ensimmäiset omat jouluvalot, jotka sijoittelin kanervieni sekaan. Onnea on jouluvalot marraskuun illassa!