 |
| Painokäyrä syksystä 2009 tähän hetkeen |
Kuvan saa halutessaan suuremmaksi, mutta trendi selviää pienemmästäkin: kolmessa vuodessa on tullut yhdeksän kiloa lisää. Keskimäärin kolme kiloa vuodessa, tosin ei tasaisesti, kuten kuvaajakin näyttää. Ensin meinasin laittaa tuon kuvaajan alkamaan vuoden 2010 keväästä, mutta ajattelin, että ehkä on tervettä muistaa, mistä olen lähtenyt. Olen painanut pahimmillaan vielä kymmenen kiloa enemmän kuin nyt.
Silti tuon kuvaajan trendiviiva näyttää kohtuullisen lohduttomalta. Edellisestä syksystä paino on lähtenyt hitaaseen nousuun. Juuri sellaiseen, että viikottaiset muutokset eivät ole suuria ja niissä saattaa olla isojakin heittelyjä suuntaan tai toiseen, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista. Olen ollut ihan tyytyväinen itseeni, kun paino on pysynyt noin seitsemässäkymmenessä kilossa, mutta enää en voi valehdella itselleni, että se olisi sitä. Lähempänä alkaa häämöttää 75 kiloa rajapyykki, joka ei tässä tapauksessa ole mikään tavoite. Edelleen minulla on jossain sisällä usko, että joskus saan pudotettua painon pysyvästi alle seitsemänkymmenen kilon. Toisaalta välillä tulee hetkiä, jolloin tuntuu, että kaikki ponnistelu on turhaa. Olen koko kuvaajan kattaman ajan kuitenkin kiinnittänyt huomiota syömisiini, eikä painon nousu ole johtunut siitä, että olisin lyönyt hanskat tiskiin.
Mietin, mitä olen tehnyt eri lailla noina kausina, kun paino on pudonnut. Kovin suuria eroja en ole huomannut, mutta ehkä olen parin kilon pudotuksen jälkeen alkanut sallia itselleni vähän enemmän: olen ansainnut tämän jäätelön, kun olen tehnyt ahkerasti töitä tai voin ottaa vähän lisää ruokaa, kun kävin tänään juoksulenkillä. Valitettavasti minä pidän hyvästä ruoasta ja välillä tuntuu, että vatsani on pohjaton. Kadehdin ihmisiä, jotka eivät jaksa syödä lautasta tyhjäksi. Kieltäytyminen ja kohtuus ovat vaikeita asioita. Silti tuntuu, että olen syömisen kanssa jotenkin hukassa. En tiedä, mitä teen väärin. Kovin isoista asioista ei pitäisi olla kyse.
Mitä siis aion tehdä? Kasvisten määrää ruokavaliossa on aina varaa lisätä. Ne ovat vähäkalorisia, mutta täyttävät mahan ja lisäksi niistä saa ravintoaineita. Lisäksi iänikuinen taistelu ruokailurytmin kanssa jatkuu. Varsinkin lounaan ja päivällisen väli on haastava. Yritän muistaa syödä välipalan iltapäivällä, mutta silti tuntuu, että illalla on järjetön nälkä. Yritän myös jatkossa syödä riittävästi heti treenin jälkeen. Vaikka yleensä syönkin tunnin, maksimissan puolentoista sisään liikunnasta, niin lisääntynyt energiankulutus pitää huolen, että ruoan nenän alle saatuani nälkä on suunnaton. En tiedä, pitääkö tämä ajatus paikkaansa, mutta altistan itseni kokeilulle. Toukokuun alussa yritän lisäksi pitää ruokapäiväkirjaa, joka toivottavasti vähän valottaa tilannetta. Mielestäni en napostele ruokailuiden välillä turhia, mutta katsotaan, saanko itseni kiinni siitä.
Otsikosta huolimatta en pyri mihinkään kesäkuntoon, ainakaan täksi kesäksi. En ole koskaan uskonut kuuriajatteluun, vaikka aina välillä ne tuntuvat houkuttelevilta. Siksi en ole painostakaan stressannut. Pikkuhiljaa ja rauhassa opettelen, miten minun pitäisi syödä, että hallitsen painoani. Uskon, että saisin toukokuun aikana tarvittaessa painon pudotettua alle seitsemäänkymmeneen kiloon, mutta mitä se hyödyttää, jos paino palaa vanhaan heti normaaliin ruokailuun palattaessa. Silti joku selkeä tiukennus ja pudonnut kilo tai kaksi motivoisivat ja näyttävät suuntaa, mihin kesäkuussa jatketaan.
Mikä on sinun paras painonhallintavinkkisi? Mihin kannattaisi kiinnittää huomiota?
Ja hauskaa Wappua! Minä lähden nyt viettämään sitä juoksulenkille. :)
P.S. Freesasin vähän blogin ulkoasua. Kommentoikaa varsinkin, jos joku on vialla.
