Hiihtämässä

Minä avasin eilen hiihtokauden. Jee! Jo useamman vuoden kestäneen perinteen mukaan köröttelimme Leppävirralle Vesileppiksen hiihtoareenalle hiihtämään. Viimevuotiseen tapaan kivaa oli! Tosin syystä tai toisesta kylmä, ilmastoitu ilma tuntui keuhkoissa edellisiä vuosia enemmän. Ehkä ihan hyväkin, koska se pakotti aloittamaan vähän rauhallisemmin. Itse asiassa oli niin kivaa, että suunnittelimme äitin ja iskän kanssa isänpäiväviikonloppureissua Leppävirralle. Kun hiihtämään on mahdollista päästä useampaan otteeseen, ei kerralla ole pakko ahnehtia niin paljoa. Marraskuun lopulla odottavaa ensilumenleiriä helpottaa, mitä enemmän hiihtoa sitä ennen on alla. En malttaisi odottaa isänpäivää, enkä Saariselkää. Joulukin on kohta täällä! :)

Alaselkä ja niska-hartiaseutu ovat olleet viime viikkoina epätavallisen jumissa. Olen käynyt hieronnassa ja yrittänyt petrata nukkuma-asentoa. Silti alaselkä on useina aamuina tosi jäykkä. Kipeä se onneksi ei ole ja päivän kuluessa se vetreytyy niin, että iltapäivällä ei enää muista mitään aamujäykkyydestä. Toivottavasti selkäjumi helpottaa ajan kuluessa, koska sänkykaupoille en ihan vielä tahtoisi. Niskojen ja hartioiden kipuihin toivon saavani helpotusta torstaina hammaslääkäristä saataviin purentakiskoihin. Olen jo aiemmin arvellut, että narskuttelen hampaita öisin, mutta kaksi viikkoa sitten hammastarkastuksessa lääkäri suositteli lämpimästi kiskon hankkimista. Oikeanpuolen hampaat ovat jo selkeästi kuluneet.

Viime aikoina blogini on täyttynyt ryhmäliikunta-arvioista. Nyt kun haaste lähenee loppuaan, saan toivottavasti aikaiseksi kirjoiteltua tänne sisältörikkaampia tekstejä.

Ihanaa viikon alkua!

Epätoivoa vaa'alla ;)

Näköjään kannattaa odottaa vaa'alta plussausta, niin tulos todennäköisemmin on pienempi. Odotukset vaakalukeman suhteen eivät olleet tänä aamuna kovinkaan suuret. No, vaaka näytti 71,9 kiloa. Siis tosi hieno lukema... paitsi että en oikein osaa iloita siitä. Mielestäni en ole ansainnut sitä ja mietin, mistä tuo lukema oikein koostuu. Jäikö sunnuntain pitkästä lenkistä nestevajausta vai söinkö sunnuntai-iltana normaalia vähemmän? Paino on junnannut niin pitkään 72 ja 73 kilon välillä satunnaisia poikkeamia lukuunottamatta, että vaikea uskoa, että paino voisi enää lähteä alaspäin. Onneksi huomenna on ELC-punnitus. Toisaalta tuo on illalla ja siinä on vielä enemmän epävarmuustekijöitä. Sitten kun paino on 6x,x kg, niin sitten uskon tämän jumituksen voitetuksi. Ehkä vähän kyynistä, mutta kyllä minä tämän vielä jotenkin sössin. ;)

Pikkuhiljaa alan päästä sisään tuohon porukassa juoksemiseen. Se on oikeastaan tosi kiva, että on seuraa. Meidän porukka on vielä juuri sopivan samankuntoista. Pelkäsin vähän etukäteen, että syke nousee liian korkealle porukassa juostessa, mutta toistaiseksi on mennyt sen suhteen tosi hyvin. Osan lenkeistä tahdon edelleen juosta yksin, mutta kyllä seura tuo vaihtelua. Ja kuten aiemminkin olen maininnut, ne tekosyyt, jotka yksin lenkkeillessä riittävän lenkin väliin jättämiseen, eivät riitä, jos ne pitää sanoa ääneen. :D

Tekosyistä tulikin mieleeni, että keskiviikkona meillä oli tarkoitus käydä juoksemassa Cooperin testi. Kuitenkin ah-niin-ihanat työkaverit keksivät kuka mitäkin tekosyitä sairauksia, joten testiä täytyi siirtää. Yritän saada sen soviteltua ensi viikolle, mutta voi olla, että uusi aika onkin vasta toukokuun alussa. Kivempihan se on juosta, jos olisi vähän lämpöisempää kuin mitä keskiviikolle on luvattu.

Yllätin tänä aamuna itseni ja lähdin pyörällä töihin vaikka lämpömittari näytti pakkasta 4°C. Tiedän, että olen vähän vainoharhainen liukkauden kanssa. Kadut ja tiet olivat jo eilen kuivat, joten tiesin, että ei tuolla kamalan liukasta voinut olla. Eikä ollutkaan. En minä edelleenkään uskalla märille kaduille lähteä yöpakkasten jälkeen, mutta ehkä kammo on edes vähän kadonnut.

Laihdutuksesta ja jumituksesta

Blogin yleisestä linjasta poiketen alla painavaa ja syvällisempää asiaa...

***

Painoni on junnannut viime vuoden alusta vähän päälle 70 kilossa. Olenhan minä valittanut jumituksesta täälläkin useampaan kertaan, mutta mitään oikeaa viikko viikolta kasvavaa ahdistusta tuo ei ole aiheuttanut. Viime aikoina se on tainnut herättää enemmän huvitusta, kun paino pysyy niin tarkasti samana. Tottakai tahtoisin painolukeman olevan pienempi, mutta en ole valmis tavoittelemaan keinolla millä hyvänsä. Minä en laihduta enkä ole millään kuurilla. Mielestäni ruokavalioni päälinjat ovat kunnossa, mutta pieniä viilauksia siihen pitäisi tehdä.

Ruokavalioni täytyy olla sellainen, jota pystyn noudattamaan lopun elämääni ja sen myötä painoni löytäisi luonnollisesti sopivan tason. Toivon kuitenkin, että tämä ei ole se sopiva taso. Kalorimäärät, jotka johtavat laihtumiseen, lihomiseen tai painon pysymiseen ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Voisin syödä (ihan oikeasti pystyisin siihen!) 1200 kilokaloria päivässä kuukauden ajan ja tiputtaa sillä viitisen kiloa. Tuon kuukauden aikana en kuitenkaan oppisi mitään enkä voisi noudatta tuollaista ruokavaliota kovinkaan pitkään, joten paino nousisi lopulta samaan kuin ennen tai jopa korkeammalle.

Jonkinlaisen tasapainon olen jo löytänyt, koska paino pysyy samana (ja olen jo sen kymmenen kiloa aiemmin tiputtanut). Koko tämän ajan olen kuitenkin joutunut kiinnittämään huomiota syömisiini. Se ei tarkoita, että valinnat olisivat olleet aina järkeviä. Mutta se tarkoittaa, että minä joudun lopun elämääni miettimään, mitä syön, jos ei tahdo lihoa, ja varsinkin jos tahdon laihtua. En tiedä, joutuvatko kaikki tekemään niin. Vai olenko minä saanut huono geenit, että lihon helposti tai minulla on normaalia parempi ruokahalu. Voisin itkeä ja valittaa, miksi minulla on näin huono tuuri, mutta se ei auta mitään. "...hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." Uskon, että ihmiselle annetaan kannettavaksi sen verran kuin hän kestää. Jos minut on katsottu niin kestäväksi, niin enhän minä voi luovuttaa ja antaa periksi, vaan taistella. Tahdon painaa alle 70 kiloa (ehkä jopa alle 60 kiloa). Olisi kypsää sanoa, että olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en minä ole. Toisaalta en usko, että juurikaan mikään muuttuu, jos tästä laihdun. Ei minusta tule kauniimpaa tai onnellisempaa normaalipainoisena.

Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään liikunnasta kirjoittamisesta paljon enemmän kuin ruoasta. En laske kaloreita, joten en voi kirjata niitä päivittäin tänne (enkä muuallekaan) ylös. Enkä oikeasti tahtoisikaan. Ahdistuisin liikaa ja syömisestä tulisi minulle yksi stressin aihe lisää elämään, mitä en todellakaan tahdo. Syöminen on kuitenkin paitsi perustarve, myös nautinto. Sen verran olen kaloreita elämäni aikana laskenut, että tiedän suurin piirtein, kuinka paljon voin kulutuksellani syödä. Aina välillä yritän pitää ruokapäiväkirjaa, mutta kovin montaa päivää en muista sitä yleensä täyttää.

Luulisin tietäväni, mikä ruokavaliossani mättää. Varsinkin työpäivinä ruokailujen välit kasvavat liian suuriksi. Kun lisäksi syön yleensä melko kevyen lounaan, illalla tulee syötyä liikaa. Tilanteen pitäisi siis olla helppo. Korjaan ruokailurytmin kuntoon ja maailma pelastuu. Mutta... kun ei se minulla toimi. Vaikka tiedän ongelman ja periaatteessa ratkaisunkin, niin minun pitää saada jostain oivallus, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, mutta jotenkin tätä tasapainoa pitäisi järkyttää.

Olen aina välillä miettinyt, mitä pitäisi muuttaa, että paino lähtisi taas laskemaan. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta välillä tuntuu, että elämä hienovaraisesti ohjaa johonkin suuntaan, kun mielessä on pyörinyt pidempään ongelma. Nyt tuo kohtalo tuli Elixia Light Club -tarjouksen muodossa. Olin tietoinen kyseisestä ohjelmasta, mutta en ollut niin kiinnostunut, että olisin kysynyt lisätietoja. Nyt minut pysäytettiin jumpasta pois tullessa ja kysyttiin, olenko kuullut kyseisestä ohjelmasta. Sain siis suoraan lisätietoja ja kysyä epäselvistä asioista. Ohjelma tuntui järkevältä ja en ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa, joten muutaman päivän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Huomenna minulla on henkilökohtainen haastattelu ja ensi viikon tiistaina on ensimmäinen tapaaminen. Odotan mielenkiinnolla!

***

Tuntuipa hassulta kirjoittaa ylläoleva teksti. Asiat olivat itsestäänselvyyksiä jopa minulle, mutta jotenkin tuntui erilaiselta kirjoittaa ne ylös kuin pyöritellä vain oman pään sisällä.

Päivitystä ja päivittelyä

Paino oli tänä aamuna 72,3 kiloa. Ihan mukava suunta. Paino on nyt vaan junnannut niin pitkään tuossa samassa, että ensi viikolla lukemat ovat varmaan taas 73,0. Ainut vika tuohon junnaukseen löytyy meidän pesuhuoneen peilistä. Syön normaalisti. Näköjään juuri saman verran kuin kulutankin. Taito se kai on sekin :)

Viime viikon liikunnat:

Hiihtopainotteista, kuten lupasin. Yllättävän paljon tuli liikuntaa, vaikka viikon puolivälissä oli tosi vetelä olo. Punnerrukset jäivät taas kahteen päivään. No, jatkan kolmosviikkoa edelleenkin.

Viime viikkoina on ollut mukava lukea useammastakin blogista hiihtoinnostuksesta. Nyt on kevään parhaat hiihtokelit, joten nauttikaa :)

Tulevana sunnuntaina on edessä Pirkan hiihto. Hieman hirvittää! 45 kilometriä... Useammankin tutun kanssa on ollut puhetta, kuinka starttiviivalla aina vannoo, että ensi vuodeksi harjoittelen kunnolla - ja sitten vuoden päästä ollaan taas samassa tilanteessa ;) Viikonloppuna iski kuitenkin sellainen taistelufiilis. Sunnuntain kelille en mahda mitään ja harjoittelun eteenkin on nyt tehty se mikä on tehty. Parhaani voin kuitenkin lähteä ladulle tekemään. Ja koska suorituksen kesto on neljän tunnin paikkeilla, loppuviikosta alkaa armoton tankkaus. Lähinnä siis syön pastaa tai muuta hiilaria hieman normaalia enemmän. Perjantaina ja lauantaina saan myös syödä jäätelöä :) Normaalisti tankkaukseen kuuluisi irtokarkkipussi, mutta ne ovat minulta tänä vuonna kiellettyjä.

Huomenna menen perinteiselle Power -tunnille. Loppuviikolla kevennän harjoittelua. Yksi tai kaksi herkistelevää juoksu- tai hiihtolenkkiä kuuluu ohjelmaan.

Jos loppuviikosta ei ole muuta kerrottavaa kuin kisapaniikki, en lupaa tulla teitä pitkästyttämään. Tuntuu, ettei minulla nyt ole oikein mitään kirjoitettavaa (onko mulla sitten yleensä! ;). Muutama haaste odottaa vastaamista. Yritän ainakin ne saada kirjoiteltua, jos ei muuta. Jos on jotain kysyttävää tai postaustoiveita, niin antakaa palaa.

Virkeää viikon alkua!

Tulevaisuuden suunnitelmia

Vaaka näytti aamulla tasan 73 kiloa! Saman verran se näytti myös sunnuntaiaamuna. Alkaa jotenkin huvittaa tämä jumittaminen. Vai onkohan vika vaa'assa ;)

Liikkumaan en viime viikolla päässyt kuin keskiviikon Poweriin. Torstaista eteenpäin päivät menivät sairastamisen merkeissä. Liikunnan puute ei tunnetusti ole mikään este painonpudotukselle. Lähestyvä joulu ja lievä flunssa antavat kuitenkin jostain kumman syystä tekosyyn syödä epäterveellisemmin kuin yleensä: vähän jäätelöä, vähän karkkia, vähän pizzaa! Ei mitään suunnattomia ylilyöntejä, mutta vähän kuitenkin ;) Loppuvuoden osalta minulla ei suuria odotuksia painonpudotuksen osalta ole. Toivottavasti löydän sopivan tasapainon, että paino ei enää nousisikaan. Ensi vuonna on sitten hyvä käydä kilojen kimppuun uudella tarmolla.

Tänään olisi tarkoitus palata liikunnan pariin kevyen sauvakävelyn merkeissä. Sääennusteiden mukaan luvassa on sohjoista keliä, mutta välillä pitää mennä epämukavuusalueelle. Pääosin perustan viikon liikuntasuunnitelman kuitenkin sisäliikunnan varaan. Huomenna ajattelin käydä juoksemassa juoksumatolla, keskiviikkona Power ja torstaina sisäpyöräily + keskivartalon lihaskunto. Toivottavasti viikonlopuksi olisi luvassa jo kylmempiä kelejä, niin ulkoliikunta ei olisi niin märkää. Talvisin viikonloppuisin täytyy yrittää käyttää hyödyksi kaikki mahdollinen luonnonvalo. Lisäksi jatkan punnerrushaastetta.

Ensi vuonna rupean tekemään joka viikolle liikuntasuunnitelmat etukäteen. Kun ne on kirjattu ylös, niistä lipsuminen on paljon vaikeampaa ja liikkuminen on suunnitellumpaa. Olen tähän astikin tehnyt päähäni suunnitelman, mutta se on joskus pitänyt ja joskus ei. Joku kiva liikuntahaastekin olisi tarkoitus kehittää ensi vuodelle, mutta lähinnä kilometrimäärän asettaminen on hankalaa. Toisaalta voisin ottaa tavoitteeksi pelkät juoksukilometrit, jolloin 1000 kilometriä voisi olla aika passeli matka. Toisaalta olisi kiva laskea mukaan kaikki lihasvoimalla liikutut kilometrit, mutta mihin sitten laitan tavoitteen? Täytyy harkita vielä ja laskeskella, millaisissa kilometrimäärissä tänä vuonna on liikuttu.

Riemukasta viikon alkua! Enää 12 yötä jouluun :)

Viikkopunnitus

Loman jälkeinen paino 72,9 kg. Tämä on ilmeisesti kehoni mielestä hyvä paino. Ja itsekin tunnen oloni ihan hyvältä tässä vartalossa, vaikka ylimääräistä on edelleen se noin kymmenen kiloa. Sitä paitsi tuo on puolisen kiloa vähemmän kuin missä paino koko marraskuun pyöri, eli suunta on oikea. Alle 70 kiloon pääseminen vuodenvaihteeseen mennessä on aika vaativa urakka, mutta ainahan on koko ensi vuosi aikaa ;)

Työpöytäni ääreen palaaminen palautti kyllä tehokkaasti todellisuuteen. Joulua edeltäviin viikkoihin mahtuu jos jonkinmoista tapahtumaa. Joululahjatkin on ostamatta. Nuo vaikeuttavat liikuntakertojen mahduttamisen viikko-ohjelmaan ja toisaalta tapahtumissa on tarjolla syömistä ja juomista. Malttia, malttia! Onneksi tänään ehdin Poweriin, varsinkin kun lounaaksi on tarjolla ilmainen pizza :)

Ai niin, taisin luvata lähteä eilen lenkille, mutta noin viisi minuuttia lupauksen jälkeen potkaisin kaikki vasemman jalan varpaani ylimpään portaaseen (laiska, kun ei jaksa nostaa jalkaa tarpeeksi ylös!). Valehtelematta näin tähtiä ja suusta pääsi muutama painokelvoton sana. Vieläkin varpaiden päät vähän jumittavat, mutta kynnet eivät onneksi mustuneet, joten vähällä pääsin.

Painopäivitys

Tänä aamuna paino oli tasan 73 kiloa. Alaspäin mennään, mikä on hyvä, mutta en osaa jotenkin iloita tuosta. En ole varma, kuinka oikea tulos tuo on. Viime viikolla en päässyt kertaakaan liikkumaan. Syömisistä en osaa sanoa. Jotenkin tuntuu, että mussutin koko ajan jotain, mutta se voi olla osin kuvitteluakin. Sinänsä täytyy olla tyytyväinen, että paino ei ole noussut. Ja toisinpäin, en ole voinut syödä ihan hirveästi, koska paino ei ole noussut.

Kokemuksen perusteella tämä vähän päälle 70 kiloa on sellainen paino, missä tykkään näköjään jumittaa. Toinen on sitten viiden kilon päässä n. 67 kilossa. Kun löytäisi itsestään sen tahdonvoiman, että pääsisi jumittamaan tuonne alle 70 kiloon, niin hyvä olisi. Vaikka yhtä lailla se jumittaminen siinäkin vaiheessa ottaa päähän.

Viikon kestänyt liikkumattomuus (toki olen normaalisti käynyt töissä yms.) alkaa tuntua jo kropassa. Sekä selkä että polvet alkavat huutaa liikuntaa. Molemmat alkavat siis kolottaa, jos menee liian pitkä pätkä ilman kunnon liikettä. Oikeastaan tosi mukavaa, että keho näin muistuttelee liikunnan hyödyistä. Tänään pitäisi yrittää käydä edes sauvakävelemässä. Juoksemista ei varmastikaan kannata vielä yrittää. Tuntuu, että ei tämä flunssa oikein etene mihinkään, niin ei varovainen liikunta voi pahastakaan olla. Jos ei parane, niin pahenee, mutta jotain muutosta kuitenkin.