tiistai 31. tammikuuta 2012

Haaste jatkuu

Jatketaanpas tätäkin...

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?

En ole ajatellut luopuvani mistään. Huonoilla hetkillä itken, miksi minä en voi syödä, mitä tahdon ja miten paljon tahdon, mutta ne hetket ovat onneksi harvassa. Minä teen elämänmuutosta, joten en voi ajatella, että luovun jostain. Ei se muuten onnistu.

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?

En voi mainita vain yhtä tai kahta. Katsokaa tuosta oikealta ;) Ja uusia blogeja saa ehdotella.

Päivä 12: Mitä syöt yleensä?

Tavallista kotiruokaa laidasta laitaan ja muutenkin terveellisesti. Työpäivinä käyn yleensä syömässä "ulkona". Aika usein tulee syötyä joku ruokaisa salaatti, mutta välillä saatamme käydä pizzalla, hampurilaisella tai kiinalaisessa. Raskaamman ruoan jälkeen alkaa väsyttää makoisasti. Siksi tykkään pitää lounaan kevyenä. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, mutta kai voi sanoa, että syön hiilihydraatti- ja proteiinitietoisesti. Yritän siis kiinnittää huomiota proteiinin määrään ja hiilarien laatuun.

Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?

Terveellisin, koska terveyden takia painoa pudotan. Sitä paitsi tykkään liikaa ruoasta, että voisin alkaa millekään kitukuurille.

Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi?

Hoikka ja lihaksikas. Urheilullinen. Ei mikään lihaskimppu, vaan sopusuhtainen. Kurveja saa olla, minkä hyväksyminen on minun ruumiinrakenteellani erinomainen asia. Niistä en tule ikinä pääsemään eroon.

Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?

En ole, enkä ole harkinnutkaan. Avokkia ei saisi luopumaan lihasta mistään hinnasta, joten kasvissyöjäksi ryhtyminen tarkoittaisi, että joutuisin luopumaan valmiista ruokapöydästä ja siihen en ole valmis. Ja ihan rehellisesti minä tykkään lihasta.

Liikunnasta - taas!

Kävin hakemassa uudet kullanmussukat tänään postista. Paketti oli pakko avata jo töissä ja aina välillä ihailla uusia kenkiä. Oli ne ihanat! :) Mukana tulivat myös Asicsin juoksutrikoot ja Adidaksen shortsit. Koot olivat tietysti enemmän tai vähemmän arvauksia. Katselin kauhuissani molempia housuja. Ne näyttivät tosi pieniltä ja olin varma, että ne jäävät viimeistään reisiin jumiin. Päärynävartaloisena housut, joissa ei ole nappeja tai vetoketjua vyötäröllä, ovat usein hankalat pukea, koska ne jumittavat reisiin ja takapuoleen, vaikka päällä olisivatkin sopivat. Yllätyksekseni molemmat housut menivät kohtuullisen helposti jalkaan. Kunhan (siis ei jos! ;) kesään mennessä saan kiloja pois, niin shortsitkin istuvat paremmin. Ne ovat niin lyhyet, että saa nähdä, kehtaanko ikinä laittaa niitä jalkaan. Toisaalta kai mä joskus ujostelin juoksutrikoitakin :)

Uusien lenkkareiden takia olisi vähän kutkuttanut käydä testaamassa juoksemista juoksumatolla. Mukaan ei kuitenkaan sattunut juoksemiseen sopivia rintaliivejä, joten menin Poweriin, kuten alunperin oli tarkoituskin.

- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg
- rinta 6,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + punnerrukset
- jalkakyykky 8,5 kg
- ojentajat 3,5 kg + ojentajapunnerrukset
- hauikset 2,5 kg
- vatsat + hoovereita ja punnerruksia
- venyttely

Joulukuun alussa olen näköjään uhkaillut lisääväni painoja rintaan ja ojentajiin. Nyt sain nuo lisäykset tehtyä. Edelleenkin jaksoin hyvin, joten lisäykset olivat aiheellisia. Hartiakappaleen punnerrukset aiheuttivat makeita irvistyksiä.

Nappasin alkuvuoden liikuntahaasteen Hiilarihirmulta. Tammikuulta kerääntyi 18 liikuntapäivää, eli oikein hyvin. Täytyy yrittää kerätä mahdollisimman monta urheilupäivää. Ainakin enemmän kuin syksyllä :)

Työkaveri tuli eilen kyselemään, miten aiempina vuosina meillä on Jukolan ja Venlojen viestin järjestelyt hoidettu. Joka vuosi vannon, että ensi vuonna en ota vastuuta järjestelyistä. Silti huomaan joka vuosi joutuvani niihin mukaan. Ja ihan vapaaehtoisesti. Luulen, että en osaisi olla olematta mukana. Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi muihin, mutta tahdon yleensä tietää, missä mennään. Eli siis mukana ollaan :) Oikeastaan alan jo taas innostua! :D

Tein yläpalkkiin uuden sivun vuoden 2012 liikuntatapahtumille, joihin aion osallistua. Päivitän sitä vuoden mittaan ja lisään sinne myös tulokset.

Huomenna on luvassa jo toinen lepopäivä tälle viikolla, kun sain varattua hieronnan. Ihanaa!

maanantai 30. tammikuuta 2012

Viikottainen paino ja liikunnat

Paino oli tänä aamuna 72,5 kg. Samoissa siis mennään. Mittasin myös vyötärön ympäryksen. Se on juuri niin vaikeaa, kun muistinkin. Tulos vaihteli 86-92 cm. Tuo 90 tuntui kuitenkin oikeimmalta. Pienin tulos oli selvästi ja tarkoituksella väärästä kohtaa mitattu. Vyötäröni kapein kohta on heti rinnan alla, kylkiluiden päällä. Kun vyötärön ympärys alkaa pienenemään, niin kyllä sen näillä minun mittauksillanikin saan todistettua :)

Viime viikon liikunnat:


Niissäpä ei taida olla mitään ihmeellistä ja uutta. Kaikki on jo sanottu :)

Tälle viikolle en viitsi suuremmin suunnitella liikuntakertojani. Huomenna menen Poweriin ja muutenkin mennään ehkä vähän enemmän sisäliikunnan parissa, sen verran kovia pakkasia on luvattu. Henkilökohtainen pakkasrajani kulkee vähän lajista riippuen n. -20° tai lämpimämpi. Tälläkin viikolla siis yritän käydä hiihtämässä tai juoksemassa, mutta ihan peräkkäisinä päivinä en uskalla. Keuhkot ei välttämättä tykkää.

Nyt on pää aika tyhjä. Kysykää jotain tai kertokaa, mistä tahtoisitte minun kirjoittavan.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Hengissä

Luistelukisat on nyt ohi. En kaatunut kertaakaan ja tavoiteaikakin alittui reilusti. Luistelin 20 kilometrin matkan aikaan 1.01.19. Garminini tosin näytti matkaksi 20,68 kilometriä :) Jopa minä jouduin ohittelemaan hitaampia. Kun ohitukset tehdään ulkokautta, lisämatkaa kertyy väkisinkin. Aika koville sain itseni tuossa ajettua, koska keskisyke oli 194. Vaikka joskus valittelin, että olen mukavuudenhaluinen, enkä oikein viitsi tehdä harjoituksia, jotka tuntuvat pahalta, niin kyllä tuosta vaan tulee hyvä olo, kun tietää antaneensa kaikkensa.

Keli oli mahdollisimman ihanteellinen luisteluun. Pieni pakkanen (n. -5°C), tyyntä ja poutaa.

Terotutin luistimet ennen kisaa ja jää oli juuri niin hyväkuntoinen kuin ajattelinkin. Kun ennen kisaa pääsimme radalle lämmittelemään, ajattelin, että en pysy näin liukkaalla jäällä pystyssäkään, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen jää kului niin, että siitä sai paremman otteen. Joka kerta luistimisen päälle noustessa tulee sellainen olo, että enhän minä uskalla näillä lähteä eteenpäin. Vielä lähdössäkin polvet tärisivät holtittomasti ja melkein oksetti. Kun pari ensimmäistä kierrosta oli mennyt ja pääsin luistelun rytmiin kiinni, loppumatka meni yllättävän nopeasti. Omassa erässäni oli paljon tuttuja, mutta ihmettelin, kun kisan aikana en tunnistanut heistä ketään. Ilmeisesti siis onnistuin keskittymään omaan suoritukseen hyvin :) Tosin hirveän monella oli puna-musta asu päällä, joten selästä ihmisten tunnistaminen olisi varmasti ollut haastavaa muutenkin. Kentän laidalta sain kannustusta kiitettävästi :)

Olen hirveän tyytyväinen suoritukseeni. Tosin se tunnin alittaminen jäi nyt niin lähelle, että se vähän harmittaa. Kun en sitä alunperinkään osannut lähteä tavoittelemaan, niin olen kyllä silti tyytyväinen. Ensi vuotta ajatellen pitäisi päästä luistelemaan enemmän hyväkuntoiselle luistinradalle. Tampereen ympäristöstä ei vain sellaista taida löytyä. Täytyy muutama kerta lyöttäytyä iskän seuraksi Mikkeliin tai Jyväskylään. Lisäksi porukassa luistelemista pitäisi harjoitella enemmän, mutta se onkin vaikeammin toteuttavissa. Toisaalta jos saan enemmän harjoitusta hyväkuntoisella jäällä, tekniikkakin on paremmin hallussa, jolloin se ei ehkä niin helposti hajoa ulkopuolisista tekijöistä. Nyt huomasin, että varsinkin sellaisissa ohitustilanteissa, joissa minä olin ohittamassa jotakuta ja samaan aikaan minua ohitettiin, kadotin helposti luistelun rytmin, josta kiinnisaamiseen saattoi taas mennä muutama kierros.

Huomaan, että olen hieman koukuttunut näihin kisatapahtumiin. En niinkään siihen, että kisaan muita vastaan, vaan siihen maaliintulon tunteeseen kun tunnen voittaneeni itseni, tehneeni jotain sellaista, mihin en uskonut kykeneväni.

Toinen asia, joka Kalevan kierroksessa koukuttaa, on yhteisöllisyys. Samassa joukkueessa kanssani on muutamia ihmisiä, joita tapaan muuallakin, mutta suurimmaksi osaksi niitä, joita tapaan vain näissä Kalevan kierroksen tapahtumissa. Lisäksi tuolla tulee juteltua monien täysin vieraiden kanssa. Kuitenkin heidän kaikkien kanssa on jotain yhteistä. Ja mukana on hyvin monentasoisia urheilijoita: SM-tason urheilijoita veteraanisarjoista, mutta tosi paljon minunkaltaisia kuntoilijoita, jotka kisaavat vain itseään vastaan. Ainakin minusta tuntuu, että mahdumme silti hyvin samoihin kisoihin.

Seuraava Kalevan kierroksen laji on 45 km Puoli-Pirkan hiihto. Tuo tuntuu aivan järjettömältä. Mutta vapaaehtoisesti olen harrastukseni valinnut, joten nyt pitää vain alkaa tekemään pitkiä lenkkejä suksilla.

torstai 26. tammikuuta 2012

Pallottelua

Tämä viikko on mennyt suunnitelmien mukaan hiljaa ja hissutellen. Kuunnellen vain, kuinka kunto nousee kohisten :) Oikeastaan tämä on ollut niin rauhallinen viikko, etten oikein osaa sanoa mitään.

Maanantaina kävin tekemässä "viimeistelyreenin" lauantaita varten. Täytyy luottaa, että sanonta epäonnistunut kenraali, onnistunut suoritus pitää paikkansa. Kentän jää oli melko huonossa kunnossa. Minun tuurillani jäälle ajetaan tietysti vettä juuri kun minä tahtoisin harjoitella. Pieni lumisade muutti märän jää sohjoiseksi. Mahdollisuudet teloa itsensä olivat vähän liian suuret, joten jouduin lopettamaan harjoituksen kesken. Lauantaina Oulunkylän radan viimeisen päälle hoidettu jää tuntuu ainakin tuon jälkeen varmasti liukkaalta :)

Joskus pitää päästää sisäinen lapsi esille :) Tiistaina oli tarkoitus mennä Poweriin, mutta se ei sytyttänyt. Katselin Elixian aikataulua, että löytyisikö jotain tilalle. Ajattelin taas vaihteeksi suunnata FitBall -tunnille. Käsi ylös jos joku pystyy istumaan jumppapallon päällä pomppimatta. Minä ainakin tykkään. Kotoakin löytyisi jumppapallo, mutta aika laiska olen sillä jumppaamaan. Ohjattuna tuo tunti on kuitenkin oikein mukava. Kauhean mukavia jumppatunteja on olemassa, mutta kaikilla ei vaan ehdi käymään :/

Tiistain jälkeen olen pitänyt kaksi lepopäivää liikunnasta. Olen vähän pelännyt, että mitä ilmeisimmin liikkeellä olevat flunssapöpöt saavuttavat minun tämän viikon aikana. Töissä vähän joka toisen ääni on maassa. Vaikka kylmettämisellä ei ilmeisesti pitäisi olla mitään tekemista sairastumisen kanssa, mutta en ole ottanut riskiä.

Kun liikunnasta on vapaapäivä, tuntuu kuin liikkumattomuus pitäisi korvata jollain. Niinpä olen kaksi päivää tehnyt kotihommia enemmän kuin monena viikkona teen yhteensä. Pitäisi opetella pitämään välillä ihan oikeita vapaapäiviä. Sallia itselleen se, ettei aina tarvitse olla niin hirveän tehokas ja aikaansaapa. Ettei tuntisi huonoa omaatuntoa, vaikka koko päivän vain olisi. Vähintään pitäisi saada punnukset housunpuntteihin, että vähän edes hidastaisin ;)

Yritän vielä miettiä, mitä pitäisi pakata mukaan. Huomenna töiden jälkeen suuntaan auton nokan kotikotia kohti. Jos äiti lähtee mukaan, huomenna haetaan viimeiset viimeistelyt tehdään Zumban tahtiin. Äiti ja iskä lähtevät mukaan lauantaina. Iskähän osallistuu siis myös luisteluun. Kerron viimeistään sunnuntaina, miten kävi.

Rentouttavaa viikonloppua, kunhan selviämme perjantaista! :)

maanantai 23. tammikuuta 2012

Painopäivitys & vaaleista

Tänä aamuna vaaka näytti 72,4 kg. Enemmän kuin viime viikolla, mutta vähemmän kuin pitkään aikaan sitä ennen. Vähän osasin odotellakin tuon suuntaista tulosta. Syömiset menivät viime viikolla ok, mutta ei ihan niin hyvin kuin voisi mennä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)

Vaalien ensimmäisen kierroksen tulokset saatiin eilen ja itse huokaisin helpotuksesta. Valitaan kumpi tahansa jäljellä olevista ehdokkaista, Suomi saa hyvän presidentin. Eduskuntavaalien jälkeisestä jytkystä ollaan nyt kai toivuttu, vaikka presidentin vaali henkilövaali onkin. Olemme matkalla jälleen avoimempaan ja tasa-arvoisempaan Suomeen. Hyvä niin! Äänestysprosentti jaksaa vaan edelleen ihmetyttää: yli joka neljäs ihminen jättää äänestämättä. En voi ymmärtää! Itse en keksi yhtään hyvää syytä, miksi minä jättäisin äänioikeuteni käyttämättä. Jos sopivaa ehdokasta ei löydy, niin käyn palauttamassa vaikka tyhjän äänestyslapun. Sitä paitsi yhteiskuntaopin tunnilla opetettiin, että jos ei äänestä, ei ole oikeutta myöskään valittaa ;)

Positiivista viikon alkua!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Hiihtämässä

Näillä keleillä hiihtäminen on innotuksesta huolimatta miellyttävämpi liikuntamuoto kuin juokseminen. Vaikka ladut olivat uudesta lumesta pehmeät, ei se haitannut läheskään yhtä paljon kuin eilen juostessa. Ylämäkiä kivutessa kirosin välillä hiihtämistä, mutta pääasiassa oli kivaa. Kelikin oli hiihtämiseen oikein mukava, joten yksin ei tarvinnut ladulla suihkia. Suurin osa hiihti perinteistä, joten luistelu-uralla sai hiihtää ilman tungosta. Erityisesti minua hymyilyttää ne pienet hiihtäjät, joiden jalat juuri ja juuri ylttävät perinteisen uriin :) Ihanaa, että vanhemmat jaksavat viedä lapsiaan hiihtämään.

Tuo mielialan vaihtelu lenkin aikana on minulle muuten ihan normaalia. Olen melkoisen temperamenttinen. Pienempänä saatoin heittää sauvat penkkaan sata metriä ennen maalia ja päätin, että minua ei huvita enää hiihtää. Nykyisin sadattelen vain mielessäni (no, ehkä joskus ihan vähän ääneen ;) ja jatkan matkaa.

Viikon liikunnat:


Taisi mennä juuri suunnitelmani mukaan. Aika harvinaista. Muistin jopa punnertaakin. Voihan huokaus! Viisi punnerrusta kerralla tuntuu hirveän raskaalta. Silti en tarvitse koko sitä lepoaikaa, jonka ohjelma minulle sarjojen välille lupaa ja viimeiseen sarjaan jaksan punnertaa reilusti sen, mitä vaaditaan. Kai sitä pitäisi vaan laittaa itsensa puristamaan vähän enemmän, kun ihan selvästi kuitenkin jaksaisin.

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: (luistelu)
Ti: Power
Ke: kevyt juoksu/luistelu
To: lepo
Pe: (Zumba)
La: KK-luistelu
Su: lepo tai kävelylenkki

Jalat tuntuivat tänään hiihtäessä jo aika raskailta. Ensi viikko täytyy siis ottaa vähän kevennellen, jotta olen lauantaina parhaassa mahdollisessa tikissä :) Täysin ei voi kuitenkaan lepäämäänkään jäädä tai kroppa laiskistuu. Mennään siis täysin fiiliksen mukaan ja itseään kuulostellen. Luistelemassa täytyy kuitenkin vielä käydä.

Muistakaapa käydä äänestämässä!

lauantai 21. tammikuuta 2012

Liha on heikko, eli repsahdin :)

Moni bloggaaja on talven aikana ostanut uudet kengät. Olen katsonut niitä joka kerta kuola valuen. Olen ihan toivoton urheiluvälineshoppailija. Tuntuu, ettei niitä voi ikinä olla liikaa :) Quantinan innoittamana selailin useampiakin nettikauppoja. Kuuluu muuten suurin huveihini, mutta onneksi se usemmiten jää vain selailuun. Täältä löysin Asicsin Gel-1160:t Todays deal -hintaan vain 35 puntaa (n. 42 euroa). Juoksija-lehden Kenkäklinikan mukaan suositushinta Suomessa on 139 euroa. Kun naisten mallista löytyi vielä kivanväriset kengät, pakkohan minun oli nuo tilata. Ihanat! Alelaarista löysin vielä Adidaksen shortsit ja Asicsin juoksutrikoot samoihin postituskuluihin. En malttaisi odottaa, vaikka ei noita ennen kesää ole tarkoitus ottaa käyttöön. Miten niin kärsimätön! :D





Asicsin naisten mallit ovat viime vuosina olleet valitettavan vaaleanpunavoittoiset. Tai ainakin suomalaisista urheilukaupoista olen löytänyt vain niitä, kun olen kenkähyllyjen ohi kävellyt. Toinen huvini: juoksukengät on aina pakko käydä katsomassa, kun urheiluliikkeen ovesta kuljen sisään, vaikka mitään tarkoitusta ei olisi niitä ostaa.


Kalevan kierroksen luistelun eräjaot olivat ilmestyneet nettiin viime yönä. Oma eräni alkaa viikon päästä lauantaina klo 16. Jos kaikki on mennyt hyvin, tasan viikon päästä se koitos on jo ohi :) Viime vuonna odotin luistelua koko ajan kasvavan kauhun vallassa. Nyt olotila on ennemminkin jännityksen sekainen innostus :) Viimevuotinen aikani oli 1:12:18. Matka oli puolimaraton eli 21,1 km, kun tänä vuonna se on tasan 20 km. Parantaakseni vuoden takaista suoritusta aikani täytyisi tänä vuonna olla alle 1:08:30. Tuo tarkoittaa n. 1:20 kierrosaikoja. Itselleni tueksi noita laskeskelin, mutta kirjoittelenpa tännekin ylös lukijoiden riemuksi ;D

Tänään kävin koko yön jatkuneesta lumisateesta huolimatta juoksemassa. Tiesin, että kulkuväylät ovat lumiset ja pitoa ei ole. Lähdin silti! Alun alkaen oli tarkoitus juosta viikonloppuna pitkä, rauhallinen lenkki, mutta kelin huomioon ottaen tiesin, että tuosta suunnitelmasta ei tulisi mitään. Irtolumessa rasitus on suurempi, vaikka kuinka yrittäisin hiipiä eteenpäin. Keli oli juuri niin huono kuin ajattelinkin. Välillä tuntui, että eteenpäin ei pääse ollenkaan. Siitä huolimatta juoksin 4,5 km 38 minuutissa. Keskisyke oli 175. Kasvatin itseäni henkisesti vielä vähän lenkin aikanakin. Kun käännyin viimeisestä mutkasta kotiinpäin ja matkaa olisi ollut enää 300 metriä, päätin kiertää autotietä pitkin vielä ylimääräiset puolisen kilometriä. Tällä kertaa kävin siis reilusti epämukavuusalueella, mutta kyllä se kotiin päästyä palkitsikin :)

Syksystä lähtien olen haaveillut lumesta, että pääsisi hiihtämään. Nyt kun lunta on riittävästi, minulla onkin into juosta. Huomenna menen kuitenkin hiihtämään :)

Maaliskuun lopulla työpaikkani järjestää meille UKK-kävelytestin. Koska painolla on suuri merkitys kuntoindeksiin, pitäisi tässä parissa kuukaudessa paino saada pysyvästi alle 70 kilon.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Liikuntaa

Joskus tuntuu, että minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa ja joskus taas pää kumisee tyhjyyttään.

Kävin kuin kävinkin maanantaina luistelemassa. Ei olisi yhtään huvittanut, mutta en keksinyt riittävän hyviä tekosyitä, etten menisi. Koko matkan kentälle kävellessä ajattelin, että luisteleminen on ihan tyhmää, kaadun kuitenkin koko ajan ja sitä paitsi kehän kiertäminen on tylsää. Mikä positiivinen ajattelu?! ;) Kun kiinnitin luistimen teriä (kuva alla) monoihin, kuulin erään isän selittävän luistelemista opettelevalle 2-3 -vuotiaalle pojalleen, että nuo ovat retkiluistimet, niillä mennään kovaa vauhtia. Melkein nauroin ääneen :D Suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun on talvella ensimmäistä kertaa luistimilla. Tuntuu, että eihän näillä voi pysyä pystyssä. Tai sitten minulla on vain suunnattoman huono tasapaino. Alkuun vain suurin piirtein kävelin luistimilla ja pelkäsin kaatuvani. Älkää huoliko, pyöräilykypärä oli päässä. Pikkuhiljaa olo alkoi tuntumaan varmemmalta ja varmemmalta luistimilla ja lopulta saattoi jopa puhua jonkinlaisesta vauhdista. Alunperin lupasin itselleni, että puolen tunnin jälkeen saan lähteä pois. Lopulta tunti meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja oikeesti se luisteleminen oli ihan kivaa :)
Lähde

Pakkasta oli -14°C. Kohtuullisen viileää siis, mutta koska ei tuullut lainkaan, ulkona tarkeni hyvin olla. Bussiakin jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia, mutta vasta kotiin kävellessä alkoi vilu värisyttää. Onneksi saunassamme on Ainavalmis kiuas ;)


Eilen kävin Powerissa. Tämä tiistain tunti on siirtynyt vielä puolta tuntia aikaisemmaksi ja sopii minun aikatauluihini vieläkin paremmin. Tykkään, kun voin mennä jumppaan suoraan 8-tuntisen työpäivän jälkeen ja kotiin päästyänikin on vielä iltaa jäljellä. Syksyllä tätä tuntia pitänyt ohjaaja jäi äitiyslomalle. Hieman harmi, koska tykkäsin hänestä kovasti. Hän oli melko rauhallinen ja kiinnitti extra-erityishuomiota tekniikkaan. Siviiliammatiltaan hän on fysioterapeutti, millä lienee jotain tekemistä tuon kanssa. Rauhallisuudesta huolimatta hän sai minut puristamaan viimeisetkin toistot täysillä. Nykyinen ohjaajakin on hyvä, mutta silti en jostain syystä saa sitä samaa sisulatausta kuin parhaiden ohjaajien tunneillä. Tämä tunti siis pysyy vakiona, mutta teen ehkä normaalia enemmän hyppäyksiä muille Power -tunneille.

Tälle päivälle olin merkinnyt liikuntasuunnitelmaan juoksun tai hiihdon. Pienestä väsymyksestä johtuen päädyin kuitenkin shoppailemaan, mistä kävelin kotiin reilun 4 kilometrin matkan. Raikas pakkasilma teki tehtävänsä ja piristi. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, mutta ylämäkeen kävellessä tuli mieleen, että en ole ihan huonossa kunnossa, koska ylämäen nouseminen tuntui niin kevyeltä eikä hengästyttänyt :)

Huomenna piti mennä salille, mutta olen nyt niin innostunut kokeilemaan, onko PS Movestani mihinkään, joten ajattelin tehdä lihaskuntoharjoitukseni sillä. Vatsalihaksille ajattelin suoda vielä erikoiskohtelun ja tehdä jonkun kivan ohjelman niille.

Muistakaa osallistua Sateenvarjomiehen arvontaan.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Hupsista

Mikä ihmeen taika sunnuntain ja maanantaina välisessä yössä on? En nimittäin koskaan nuku sitä hyvin. Viime yönäkin nukuin tosi katkonaisesti ja viidestä eteenpäin avasin silmät kymmenen minuutin välein ja odotin, koska on aika herätä. Onneksi pääsääntöisesti nukun hyvin ja riittävästi, joten yksi yö ei suuremmin hetkauta. Olisi kuitenkin kiva kokeilla, miltä tuntuu aloittaa uusi viikko täysin levänneenä ja virkeänä.

Unen puutteesta johtuen luulin näkeväni harhoja. Hyppäsin vaa'alle kuusi kertaa ennen kuin uskoin lukeman todeksi: 71,9 kg. Jes! Tiedän, että kyse on taas jostain nesteiden muutoksesta, mutta on huomattavasti paljon mukavampaa, kun se muutos tapahtuu tähän suuntaan :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Menneet ja tulevat liikunnat

Viime viikon liikunnat:



Monipuolisuuteen olen tyytyväinen. Punnerrushaasteen unohdin.. siis ihan rehellisesti unohdin. Ensi viikolle laitan kännykkään hälytykset.

Tänään juokseminen tuntui kivalta. Reilusta pakkasesta huolimatta kiersin pidemmän lenkin kuin alunperin oli tarkoitus. Sykkeet nousivat turhan ylös, mutta meno tuntui siitä huolimatta kevyeltä. Loppuvuodesta vaivanneesta haluttomuudesta ei ole tietoakaan. Juuri nyt urheilu tuntuu kivalta! :)

Kiitokset muuten jokaiselle Heiaheia -kaverilleni. Kannustukset tuntuvat kivoilta! :)

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: luistelu
Ti: Power
Ke: hiihto/juoksu
To: kuntosali
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: hiihto/juoksu/Xycling

Loppuviikon osalta suunnitelma on vielä täysin auki. En tiedä, missä viikonlopun vietän ja paikka vaikuttaa suunnitelmiini. Yksi lepopäivä lisääkään ei haittaa mitään :)

Odotan innokkaana uutta viikkoa! Vaa'allekin hyppään huomenaamulla, mutta yritän olla ottamatta suurempaa pulttia sen lukemasta. Eilen illalla söin jäätelöäkin. Ihan omasta halustani ja hyvällä omallatunnolla. Ja tiedättekö, ei ollut pakko tuhota koko Aino Ihana maitosuklaa -tonkkaa (Quantinan suosituksesta) kerralla. Jäi vielä toiseen ja tarvittaessa kolmanteenkin kertaan :)

Oikein riemukasta ja raikasta uutta viikkoa!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Hiihtolenkillä

Nyt kun lumentulo on Tampereella ainakin hetkeksi lakannut, oli pakko päästä hiihtämään. Ladut oli ajettu ja jonkun verran hiihtäjiäkin oli niitä tampannut, eli ladut olivat hyvässä kunnossa. Uusi, pehmeä pakkaslumi ei koskaan luista samalla lailla kuin vanha ja tiivis. Kun hiihtoharjoittelu lisäksi on tänä talvena toistaiseksi jäänyt aika vähiin, oli hiihtolenkki tällä kertaa sanalla sanoen raskas. Heti alkuun oli jonkun verran jyrkähköä nousua, joten mistään rauhallisesta alkuverryttelystä ei voi puhua.


Yllä esitetty sykekäyrä tältä hiihtolenkiltä. Äkkiä siis syke ylös ja siellä sitten pysyttiin. Keskisyke oli 181 ja maksimi 194. Yllättävää oli, että tiistain lenkillä maksimisyke oli korkeampi ja keskisyke sama, vaikka tällä kertaa hiihtäminen tuntui huomattavasti raskaammalta. Tiistaina luisto oli ihan mieletön. Hiihdän siis luisteluhiihtoa.

Lämpötila oli -8°C ja tuuli noin 6 m/s. Nyt sain kokeilla alkutalven Lapin reissulta tuomaani tuliaista: Rukan Windstopper -alusasu. Kyseessä on siis alusasu, jonka etuosa on tuultapitävä. Alle laitoin normaalin alusasun ja ainakin niin tuo toimi oikein hyvin. Windstopperista huolimatta vaatteet hengittivät hyvin. Erityisesti polvipituiset housut tulevat olemaan kovassa käytössä myös vähätuulisessa kelissä. Koska reisissä ja takapuolessa on paljon rasvaa, joka varastoi, mutta ei tuota lämpöä, ne jäähtyvät pakkasessa, eikä niitä saa enää lämpenemään. Harvoin jalkojen paleleminen ulkona haittaa, mutta joskus vaatteet jäätyvät varsinkin takapuolen kohdalta. Hieman outo tunne. Nuo polvipituiset housut lisäävät kerroksia juuri sinne minne pitääkin.

Varustevinkki: Jos kärsit talviliikunnassa palelevista sormista, niin kokeilepa alushanskoiksi silkki- tai muita teknisiä alussormikkaita. Periaatte on sama kuin aluskerrastonkin kanssa, eli siirtävät kosteuden pois iholta, jolloin ei palele niin herkästi.

torstai 12. tammikuuta 2012

Luovutin!

Tänään onkin lepopäivä. Tiistaina tuli sähköpostiin muistutus, että edellisestä verenluovutuksesta on kulunut jo kolme kuukautta ja taas pääsee luovuttamaan. Kyselin töissä, olisiko muita innokkaita lähtijöitä ja torstai valikoitui sopivaksi päiväksi.

Tänään oli 21. luovutuskertani. Aloitin heti 18 vuotta täytettyäni. Nuorempana hemoglobiini oli sallitun alarajoilla. Lisäksi verenluovutuspiste oli hankalammin tavoitettavissa, joten silloin kävin harvemmin. Kun aloitin hormonaalisen ehkäisyn, kuukautisvuodon määrä väheni merkittävästi ja siitä johtuen hemoglobiinini nousi 160 kieppeille. Tampereelle muuton myötä Veripalveluun meneminen helpottui huomattavasti. Niinpä olen viime vuosina käynyt säännöllisesti kolmen kuukauden välein luovuttamassa. Kun pikkuveljeni muutama vuosi auto-onnettomuuden seurauksena sai luovutettua verta, oma verenluovutus muuttui entistä merkityksellisemmäksi.

Itselleni ei ole koskaan tullut mitään oireita luovutuksesta. Hyvää mieltä lukuunottamatta :) Yleensä luovutuksen jälkeisen yön nukun erityisen sikeästi, mikä on vain positiivista.

Lisätietoja verenluovutuksesta täältä. Tämä on asia, johon en tahdo painostaa. Ymmärrän, jos on paha piikkikammo tai terveydellisiä syitä, ettei voi. Mutta jos kiinnostusta löytyy, niin kannattaa käydä kokeilemassa. Kyse on kuitenkin elintärkeästä asiasta.

Käytkö luovuttamassa verta? Tahtoisitko mennä?

Tampereelle on satanut eilen ja tänään hurjasti lisää lunta. Puut ovat kauniin lumikerroksen alla. Ihanaa, talvi on oikeasti täällä! :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

Ärsyttävän positiivinen postaus

Pitää tulla tännekin hehkuttamaan, kuinka hyvä fiilis nyt on :)

Liikuntasuunnitelmaan olin merkinnyt tälle päivälle hiihdon tai luistelun. Aamulla ajattelin, että tänään on hiihtopäivä. Vähän harkitsin jumppakamppeiden mukaan ottamista töihin, että tarvittaessa voisin korvata hiihdon tiistain perinteisellä Powerilla, mutta jos ei ole vaihtoehtoja, niin töiden jälkeen on pakko mennä hiihtämään. Niinpä... ;) Töiden jälkeen väsytti ja oli tosi valju olo. Ajattelin, että eihän minun ole mikään pakko tehdä mitään, jos ei huvita. Kotona valittelin, että ajattelin mennä hiitämään, mutta en oikein jaksaisi. Sain suosituksen 20 minuutin päiväunista. No mikä ettei, kyllähän minä tykkään nukkua... :) Onneksi herätys oli tilattu, muuten olisin voinut nukkua pidempäänkin. En varsinaisesti edes nukahtanut, olin hetken pienessä horteessa. Mutta herättyäni olin ihan kuin toinen ihminen. Naureskelin, että jos minä nyt kuitenkin käyn siellä hiihtämässä. Power naps rulettaa! :)

Kamppeet päälle, sukset kainaloon ja ladun varteen. Mitä lähemmäs latua tulin, sitä enemmän minua alkoi hymyilyttää. Hieman ihmettelin, kun latu ei ollutkaan valaistu. Laitoin sukset jalkaan ja ajattelin, että hiihdetään sitten pimeässä. (Joo, tiedän, ihan pimeetä toimintaa! ;) Naapurikunnan puolella latu onneksi oli valaistu, eli ei tarvinnutkaan hiihtää pimeässä koko matkaa. Keli oli mitä mainioin. Luisto oli niin hyvä, että se vei melkein hiihdosta kaiken nautinnon. Olisin voinut hiihtää pitempäänkin, mutta ajattelin ottaa alun rauhassa. Matkaa kertyi 6,3 kilometriä ja aikaa siihen kului 38:24. Vaikka yhtä pidempää ylämäkeä lukuunottamatta meno tuntui kevyeltä, keskisyke oli 180 ja maksimi 200. Kannattaa luottaa tunteeseen! ;)

Kotiin päästyäni saunoin ja söin. Sen lähemmän nirvanaa en usko pääseväni!

Aloitin punnerrushaasteen tänään alusta. Ensimmäinen viikko ja helpoin sarake. Polvet ilmassa. Voin vain ihmetellä, miten olen jaksanut punnertaa sata kertaa :)

Loppuun vielä yksi linkkivinkki: Iltasanomien juoksukoulu on taas alkanut.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Epämukavuusalueella

Mä tein sen... salitreenin! :) Oli kyllä aika hukassa oleva olo, vaikka Elixian sali on ulkoisesti tuttu. Laitteiden järjestystä on muutettu sitten edellisen kunnollisen salitreenin ja uudet laitteet näyttää lähinnä joltain kidutuslaitteilta ;) Onneksi niissä lukee, mitä niillä on tarkoitus tehdä.

Mulla on pakko olla salilla joku ohjelma, jonka mukaan edetä. Ilman käsikirjoitusta harjoittelu olisi vain haahuilemista siellä täällä. Suomen ladun lehdestä bongasin joskus hiihtäjän kuntosaliohjelman. Tein sen mukaan. En tiedä, teinkö sopivilla painoilla. Tuo asia toivottavasti korjaantuu, jos maltan käydä salilla useammin. Ohjelma:
  • Lämmittely 10 min soutulaitteella 
  • Jalkaprässi 3x20x25 kg
  • Pohjeprässi 3x20x25 kg
  • Ylätalja 3x20x3 kg
  • Rintalihaslaite 2x20x4 kg+1x20x5 kg
  • Ojentajat 3x20x22,5 kg
  • Reiden loitontajat 3x20x30 kg paineilmalaitteessa
  • Reiden lähentäjät 3x20x30 kg paineilmalaitteessa
  • Vatsalihakset matolla 3x30
  • Selkälihakset matolla 3x30
Tein ohjelman osin paikka- ja osin kiertoharjoitteena sen mukaan, miten laitteet olivat vapaina. Palautuksista ja muista hienouksista älkää kysykö, ne unohtuivat touhussa täysin :)

Ylätaljan olisin jaksanut isommilla painoilla, mutta en saanut tappia seuraaviin reikiin. Noloa! :) Loppuun olisi pitänyt vielä tehdä loppuverryttely, mutta huomasin ehtiväni juuri seuraavaan bussiin, niin se sitten jäi :/ Aikaa kului 55 minuuttia.

Toivottavasti en luovuta tähän yhteen kertaan, koska luulen, että minusta ja salitreenistä voi tulla ihan hyviä kavereita. Kunhan totuttelen! 

Painavaa asiaa

Tiedän, että minun ei pitäisi stressata painolukemista. Lyhyellä aikavälillä elimistön nestetasapaino heittelee niin paljon, että vaaka voi näyttää mitä tahansa. Jos en punnitse itseäni säännöllisesti, pelkään pahoin, että paino alkaa pikkuhiljaa nousemaan. Pienet herkut tai epäterveelliset valinnat alkavat tuntua normaalilta... Niinpä minä edelleen stressaan viikottaisesta painolukemasta, vaikka tiedän, ettei pitäisi.

Viime viikko meni kuitenkin niin hyvin, että jos vaaka olisi näyttänyt plussaa, olisin varmaan alkanut itkemään. Ei se onneksi näyttänyt: 73,0 kg! Huomasin, että en käynyt edes vessassa ennen punnitusta kuten yleensä, eli muutaman sata grammaa olisi voinut näyttää vähemmänkin.

Tein Heiaheiaan oman profiilin tätä blogia varten. Minut voi halutessaan lisätä kaveriksi. Lisäsin myös linkin tuohon blogin oikeaan laitaan, koska nimimerkillä hakeminen osoittautui hankalaksi. Heiaheiaan käyttää muutama muukin Aku ;) Minulla on siellä profiili myös omalla nimelläni, jonka olisin voinut aivan yhtä hyvin jakaa teidän kanssanne. En tahdo levitellä mitenkään yleisesti tuttujen kesken tietoa, että kirjoitan blogia. Jos joku sen saa tietää, niin se on ihan ok. Olen sellainen lörppäsuu, että paljastan huomaamatta asioita, joista minut voi yhdistää minuun. Täytyy nyt edes yrittää :)

Reipasta viikon alkua!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Menneitä ja tulevia liikuntoja

Viime viikon liikunnat:


Alkuviikosta liian lyhyet yöunet edellyttivät lepoa liikunnasta (ja kaikesta muusta paitsi työstä). Siitä huolimatta kolme liikuntapäivää viikossa on ihan hyvä. Eihän se riitä jatkuvasti, mutta hyvä pohja, minkä päälle rakentaa. Tämän viikkoiset liikunnat olivat senkin takia hyviä, että nautin joka kerrasta. Olin innoissani lähdössä lenkille ja nautin joka hetkestä.

***

Liikuntasuunnitelma viikolle 2:

Ma: juoksu/kuntosali
Ti: hiihto/luistelu
Ke: Power
To: hiihto/luistelu
Pe: lepo
La: juoksu/kuntosali
Su: hiihto

Rohkeasti laitoin nyt tuon kuntosalin tuonne suunnitelmaan. Saas nähdä, miten tässä käy :) Lepopäiviä tuli näköjään vain yksi, mutta olen niin innoissani, etten malttaisi jättää yhtään liikuntakertaa pois. Jos viikon aikana alkaa väsyttää, niin kevennetään sitten.

Ensi viikolla jatkan myös punnerrushaastetta. Tai oikeastaan aloitan alusta. Ilman polvien tukea. Minun piti jo aloittaa tällä viikolla, mutta ei kiinnostanut yhtään. Olin korviani myöten täynnä punnertamista. Ei yksi väliviikko mitään haittaa ja nyt olen täynnä uutta intoa jatkamaan.

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Kalevan kierros taas alkaa. Ensimmäinen laji on luistelu. Rataluistelu oli minulle ainut täysin uusi laji ennen kierrosta. Luistelumatka on 20 km ja se luistellaan Oulunkylän tekojääradalla Helsingissä. Viime vuonna minulla meni tuohon matkaan noin 1:15. Ajallisesti tuo on Kierroksen lajeista selvästi lyhyin. Osin siksi se on kuntotekijöiden kannalta helpoin laji, tekniikaltaan selvästi haastavin. Suurimmalle rasitukselle joutuu selkä. Luisteluasennon kannatteleminen on raskasta.
 Tänä talvena harjoitteluolosuhteet ovat olleet todella kurjat. Vain tekojäillä on päässyt luistelemaan ja lähiympäristöstä ei sellaisia löydy. Yleensä luonnonjäille pääsee syksyllä jo pitkälti ennen lumentuloa ja jääolosuhteet ovatkin juuri silloin parhaat. Tänä vuonna jäät tulivat järviin myöhään ja päälle satoi heti lunta. Onneksi Tampereella on jääkiekkokaukaloiden ympärille jäädytetty luistelualue. Sinne ajattelin suunnata kokeilemaan luistelua, etten sentään ihan ensimmäistä kertaa ole luistimilla kisassa :) Luistelu on laji, jota ei ilman Kalevan kierrosta tulisi harrastettua. Tai voiko muutamaa kertaa vuodessa sanoa nytkään harrastamiseksi ;)

Rataluisteluun parhaiten sopivat pikaluistimet. Minä luistelen kuitenkin äitillä lainatuilla retkiluistimilla, jotka kiinnitetään hiihtomonoon. Osa näytti olevan matkassa hokkareillakin. Vuosi sitten kirosin jokaikisen kaarteen matkalla. Retkiluistimet on tarkoitettu nimensä mukaisesti luonnonjäälle pitkille matkoille. Niiden kääntöominaisuudet eivät ole erityisen hyvät. Kun varsinkin kaarreluistelutekniikkani on vähäisen harjoittelun takia huono, vauhti suorastaan pysähtyi jokaisessa kaarteessa. Selvisin kuitenkin läpi enkä edes kaatunut kertaakaan :) Sama on tavoitteena tänäkin vuonna.

Jos netin sääsivustot kuluisivat, niin minulla ne olisivat jo puhki :) Yleensäkin käyn pari kertaa päivässä, mutta viime viikolla ja varsinkin nyt vapaiden aikana olen käynyt niillä ihan liikaa. Onneksi ne näyttävät oikein mieleisiä ennusteita.

Sellaista tällä kertaa. Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet! :)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta

Ensimmäiset kilometrit ansaittu juoksuhaasteeseen. Enää 991,76 km jäljellä ;) Talvella - siis hiihtokaudella, ei kalenterista katsottuna - tulee vähemmän juoksukilometrejä kuin kesällä. Tein exceliin vähän laskelmia, kuinka paljon kilometrejä missäkin kuussa pitäisi kerätä, että tavoite on mahdollinen. Täyttelen sitä vuoden mittaa, niin pysyn vähän kartalla, missä ollaan menossa. (Oikeasti minun pitäisi juosta reilusti yli 1000 kilometriä vuodessa!)

Viime yönä oli satanut useampi sentti lunta ja edelleen lenkin aikana satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tällä kertaa sain siis jalkojen alle monenlaista alustaa: aurattua jalkakäytävää, auraamatonta jalkakäytävää, talvikunnossapidotonta kävelytietä ja välillä luulen, että juoksin jopa nurmikolla (tai leikkikentällä). Irtolumi huononsi pitoa, mutta paremmin auratuissa kohdissa en voinut kuin nautiskella nastalenkkareiden pidosta, varsinkin alamäkeen :) En muista, että olisin koskaan lumella saavuttanut runner's high'ta, siis sitä tunnetta, että unohtaa kokonaan juoksevansa. En sitä nytkään saavuttanut, mutta aika lähellä kävin. Jalat tuntuivat hyviltä ja juoksu rullasi. Monessa kohtaa huomasin hymyileväni. Lähinnä tunsin suurta iloa siitä, että saan juosta juuri tässä ja nyt. Tunsin olevani etuoikeutettu.

Varoitus! Seuraava kappale sisältää juoksujargonia.

Lenkin aikana oli aikaa miettiä juoksuvauhtiani. Tiedän olevani hidas juoksija. Olen harrastanut juoksemista jo viitisen vuotta melko säännöllisesti. Lempilenkkini on pitkä ja kevyt. Jos en etukäteen suunnittele, millaisen lenkin aion juosta, juoksunopeus asettuu aika tasan 7 kilometriin tunnissa (8,5 min/km). Vähän maastosta ja olosuhteista riippuen syke asettuu aerobisen kynnyksen tuntumaan. (Pidän aerobisena kynnyksenäni n. 150, mutta koska maksimisykkeeni on laskennallista korkeampi, voi kynnys olla jonkun verran korkeampi. Olisi kiva päästä "oikeaan" kuntotestiin, jossa mitataan joko veren laktaattipitoisuutta tai hengityskaasuja.) Tuolla vauhdilla juoksu tuntuu helpolta ja mukavalta. Niinpä olen näiden vuosien aikana oppinut juoksemaan 7 km/h:ssa. Tottakai alkuun, kun kunto oli oikeasti huono, juoksin paljon hiljempaa. Jos tahdon parantaa juoksuvauhtiani, minun täytyy juosta kovempaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että täytyy tulla pois omalta mukavuusalueeltaan. Välillä täytyy tuntua pahalta. Kuitenkin peruskuntoni ei ole vielä niin hyvä, joten täytyy pitää huolta, että minulle kertyy riittävästi matalasykkeistä liikuntaa. Juoksufoorumilta luin, että nopeusharjoituksia voi lisätä vaikka jokaiseen juoksulenkkiin. Esimerkiksi peruskestävyyslenkin loppuun voi juosta vetoja ilman, että peruskestävyyttä parantava vaikutus kärsii. Tietysti täytyy ottaa huomioon kokonaisrasitus. Olen varmaan aiemminkin suunnitellut tätä, mutta juoksuharjoitteluuni pitäisi saada enemmän suunnitelmallisuutta. Talvella kilometrejä tulee sen verran vähän, että kovin erilaisia lenkkejä en ehdi tehdä. Kun hiihto tulee kuvioihin mukaan, niin olisi ihan hyvä, että juoksulenkit olisivat pk-lenkkejä, koska hiihtäessä mennään kuitenkin korkeammilla sykkeillä.

Minähän tiedän periaatteessa, miten pitäisi harjoitella, että haluttu tulos saavutetaan. Kirjallisuutta löytyy omastakin kirjahyllystä riittävästi ja kuuntelen mielelläni aiheen asiantuntijoita. Enää pitäisi saada siirrettyä tieto käytäntöön ;)

Toinen asia, jota ehdin lenkin aikana suunnitella, oli juostessa kuunneltava musiikki. Minulla ei ole mitään soittolistaa lenkille, vaan kuuntelen iPodilla olevia kappaleita sekoituksella. Hyvän rytmikkään kappaleen kohdalla juoksurytmi pyrkii hakeutumaan samaan kuin musiikissa. Tämän takia varsinkin pk-lenkkejä varten olisi hyvä olla oma soittolista, joka sisältää kohtuullisen hidastempoista musiikkia. Juoksun nopeus pyrkii muutenkin kiihtymään lenkin edetessä. En tarvitse musiikista siihen enää yhtään kiusaa. Tietysti keväämmällä kun (! ;) aloitan intervallitreenien tekemisen, olisi intervallit kaikkein helpoin ajoittaa musiikin mukaan ;)

Jo syksyllä huomasin, että viimeisen vuoden aikana juoksulenkit ovat lyhentyneet. Kuten aiemmin olen maininnut, muutimme vajaa vuosi sitten. Muuttomatka ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta ympäristö muuttui jonkun verran. Aiemmin asuimme keskellä kyseistä kaupunginosaa. Koko alueen kiertämisestä tuli noin kymmenen kilometrin lenkki ja lenkkiä saattoi muunnella loputtomiin. Kuitenkin olin koko ajan pisimmilläänkin kahden kilometrin päässä kotoa. Vaikka sippaisin täysin, pääsisin ryömien kotiin ;) Nykyisessä asuinpaikassa lenkkimaastot ja -ympäristöt miellyttävät minua enemmän (vaikka ennenkin ne olivat hyvät). Nyt minun täytyy aina lähteä poispäin kotoa (no niinhän aina täytyy ;), en voi kiertää sen ympärillä. En tiedä, pelkäänkö alitajuisesti, etten jaksakaan juosta kotiin vai mistä johtuu, että kymmenen kilometrin lenkki tuntuu nyt pidemmältä kuin vuosi sitten ennen muuttoa. (Tuntuu tyhmältä, koska ainahan voin kävellä loppumatkan, jos en jaksa juosta.) Pikkuhiljaa tosin olen alkanut uskaltautua koko ajan kauemmas kotoa ja ihan hyvin olen jaksanut. En usko, että kyse on ainakaan eksymisen pelosta. Jos näen jossain uuden mielenkiintoisen sivupolun, niin lähden mielelläni katsomaan, mihin se vie. Varsinkin nykyisin kun minulla on Garminini ranteessa mittaamassa matkaa, eikä tarvitse arpoa jälkeenpäin karttapalvelusta, missä olen kulkenut.

Nastalenkkarini ovat ihanat, mutta puoli numeroa liian pienet. Niillä pystyy ihan hyvin juoksemaan, mutta ukkovarpaiden kynnet ovat aina lenkin jälkeen vähän kipeät :/

Pitäisi pystyä kirjoittamaan tätä blogia juostessa :) Ajatus luistaa ja mielenkiintoisia aiheita pulpahtelee mieleen, mutta autapas kun istahdan tähän koneen ääreen, niin pää on ihan tyhjä. Toisaalta onhan se hyvä, että ajatus lentää edes joskus ;)

perjantai 6. tammikuuta 2012

Siivousta ja lenkkeilyä

Wau! Jo 11 lukijaa. Hei teille kaikille! Nousseen lukijamäärän kunniaksi minäkin tulin kaapista ja rupesin lukemaan blogeja julkisesti. Eli näyn nyt teillekin päin.

Pitkät viikonloput on pop! Normiviikonloput menevät niin nopeasti, etten ehdi tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Varsinkin jos töissä on kiirempää, niin arkena kotityöt jäävät yleensä rästiin. Liikuntahan menee siivouksen edelle ;) Joskus tosin joudun joustamaan liikunnastakin töiden takia :/ Tämän loppiaisen käytin joulusiivouksen tekemiseen. Koska emme vietä joulua kotona, en näe mitään hyötyä siivota kotia "joulukuntoon". Varsinkin kun joulun alla on yleensä muutakin tekemistä. Tämä oli ensimmäinen suursiivous, jonka olen tehnyt vuodentakaisen muuton jälkeen. Yritän imuroida viikottain (ei ihan onnistu) ja pölyjä pyyhin, kun ne alkavat pistää silmään (tai nenään). Tarkemman pölyjen pyyhkimisen lisäksi vein matot pihalle ja pyyhin lattiat. Olen vielä hieman hukassa tämän parketin siivouksen kanssa. Muovimaton saattoi huoletta pyyhkiä kostealla, mutta en tiedä, miten parketin kanssa tulisi toimia. Normaali imurointi riittää yleensä, mutta aina välillä pitäisi pyyhkiä pölyt. Ohjeissa neuvotaan pyyhkimällä nihkeällä liinalla ja kuivaamaan lattia sen jälkeen. Pelkään, että pilaan uuden parketin tuolla. Tällä hetkellä käytössä jotain Sinin kertakäyttöisiä liinoja kuivapyyhkimiseen. Muuten hyvä ratkaisu, mutta niiden tuottama jätteen määrä vähän harmittaa. Olisiko hyviä neuvoja? En minä varsinaisesti pidä siivoamisesta, mutta nyt on tyytyväinen olo, kun on siisti koti. Yleisesti ottaen pyrin pitämään kodin jatkuvasti siistinä, ettei olisi pakko tehdä suursiivousta. Pölyä vastaan minulla on ikuinen sota, jota en voi voittaa, mutta jatkan silti :)

Tänään oli tarkoitus juosta vuoden ensimmäinen lenkki. Aamupäivä meni siivoamiseen ja sen jälkeen hartiajäykkyys ilmeni pienenä päänsärkynä. Ei siis varsinaisesti paras fiilis lähteä juoksemaan. Osaan yleensä pitää hartiat rentoina juostessa, mutta jos hartioissa on valmiiksi jo edes vähän kireyttä, olkapäät löytyvät herkästi korvista. Vaihdoin suunnitelmaa ja nappasin sauvat mukaan. Lenkkikeli oli upea koleasta tuulesta huolimatta. Vähän paksumpi pipo olisi pitänyt ottaa päähän. Ilmeisesti hyvästä kelistä johtuen aika paljon muitakin lenkkeilijöitä oli liikenteessä. Varsinkin juoksijoita oli yllätävän paljon. Vähän poltteli lähteä itsekin juoksemaan. Tällaiselle intoilijalle on kasvattava kokemus pakottaa itsensä menemään hiljaa :) Matkan varrelle osunut jyrkkä (13%) pitkä mäki piti kuitenkin vetää ylös lähes verenmaku suussa, mutta muuten mentiin rauhallisilla pk-alasykkeillä. Kymmenen kilometrin lenkkiin kului 1:50. Oikein hyvä ratkaisu sauvojen mukaan ottaminen, koska hartiajäykkyydet jäivät sille tielle.

Nyt alkaa jo polttelemaan päästä hiihtämään. Lähiladut eivät ole ilmeisesti vielä kunnossa, eikä minulla ole tänä viikonloppuna autoa käytössä. Ensi viikolla....

Ruokailuissa on palattu arkeen. Suurempia mielihalujakaan ei ole ollut. Paitsi eilen illalla: Ei ole nälkä, ei tee mieli mitään erityistä, mutta olen koko ajan koluamassa keittiön kaappeja. Syöminen ei auta mitään. Opiskeluaikojen kämppis kuvasi tätä oloa ehkä kaikkein parhaiten: tuntuu, että koko ajan pitäisi olla jotain suussa. Hormonaalista? Joka tapauksessa ahdistavaa! Eilen söin banaanin, join vettä ja kärsin. Eli hoidin tämän vuoden ensimmäisen haasteen hienosti :)

Huomenna pitäisi mennä juoksemaan. Sunnuntaiksi on luvattu sen verran kovaa pakkasta, että tottumattomalle hengästyminen käy kurkkuun ja keuhkoihin. Kiva kuitenkin, että talvi on tullut!

Nauttikaa raittiista ulkoilmasta talvisessa säässä! :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Positiivisuus kunniaan

Aina ei elämä mene niin kuin etukäteen ajattelee.. eikä treenitkään. Olin eilen pakannut töihin mukaan reenikamppeet ajatuksella, että menen Poweriin töiden jälkeen. Lyhyiden yöunien (pakko vahdata pikkuleijonien pelejä pitkin öitä) jälkeen oli hieman tokkurainen olo päivällä ja tapani mukaan arvoin, onko fiksumpaa mennä kotiin nukkumaan reenaamaan. Ohjatussa jumpassa kun ei oikein voi käydä kokeilemassa, onko tänään hyvä päivä niin kuin lenkillä. (En ole muuten kertaakaan tullut sen kymmenen minuutin jälkeen pois lenkiltä, jos vain olen saanut aikaiseksi lähteä.) Hyppäsin viime hetken päätöksellä Elixian pysäkillä pois bussista ja päätin mennä kokeilemaan. Onneksi menin! Tunnilla ei ollut minkäänlaista hajuakaan väsymyksestä (kappaleiden välillä tulleita syviä haukotuksia lukuunottamatta) ja sain liikkeet menemään kunnolla perille. Tuolla tunnilla sain varmasti sen Alex Stubbin mainostaman lisätunnin päivääni ja päälle päätteeksi hyvän mielen :)

***

Aina välillä on hauska aistia blogimaailmassa konsensus. Tietysti kun bloggarit lukevat toistensa blogeja, samankaltaisia kirjoituksia tulee helposti sitä kautta. Kuitenkin nyt vuodenvaihteessa lukemissani blogeissa on kauttaaltaan havaittavissa mukavan positiivinen pohjavire. Se tarttui minuunkin. Tämä vuosi tulee olemaan hyväksymisen (itsensä ja muiden) ja positiivisuuden vuosi. Jääkiekkovalmentaja Sakari Pietilän sanoin: "Posin kautta!" :D

Olen pitänyt ehkä hieman huuhaana kaikenlaisia voimalauseita, mutta taitaa kuitenkin pitää paikkansa, että kun toistelee jotain tarpeeksi usein itselle, niin se alkaa pitää paikkansa. Ja kun kääntää "minä joudun" -ajatusmallin muotoon "minä saan", niin jotain vaikutusta sillä on. En voi muuttaa koko maailmaa, mutta itseäni voin muuttaa. Jos ajattelen, että kaikki on päin honkia, niin niin varmasti onkin. Jos päätän nähdä asioiden positiiviset puolet, niin koko maailma näyttää aurinkoisemmalta.

Monelle nämä ovat täysin itsestäänselvyyksiä ja olenhan minäkin nämä tiennyt, mutta nyt vasta olen sisäistänyt ne. Tästä on vielä pitkä tie siihen, että voin sanoa oppineeni tai muuttuneeni, mutta olen valmis käymään sen tien loppuun.

Anna minulle voimaa
hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa
ne, mitkä voin ja
viisautta erottaa
nämä kaksi toisistaan.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Pokaali

Sain Kanelilta blogihistoriani ensimmäisen tunnustuksen, Pokaalin. Lämpimät kiitokset!



Pokaalinsaajan tulee kertoa 10 uutta asiaa itsestään.
  1. Olen innokas penkkiurheilija.
  2. Olen aito punapää ja ihailen kirjallisuuden punatukkaisia tyttöjä, kuten Vihervaaran Anna, Peppi Pitkätossu ja Pikku Myy.
  3. Harrastan rekkaribongausta. Tällä hetkellä etsinnässä on numero 27.
  4. Olen ärsyttävän pedantti ja siisteysintoilija - jopa omasta mielestäni.
  5. Täytän ensi vuonna kolmekymmentä, mutta olen edelleen lapsenmielinen. Enkä välttämättä tahdokaan kasvaa aikuiseksi ;)
  6. Olen välillä hirveän päättämätön. Toisaalta kun saan päähäni jotain, menen vaikka sen harmaan kiven läpi.
  7. Harrastan lukemista ja rakastan kirjoja.
  8. Tykkään kääriä hihani ja lahkeeni 3/4 -pituuteen. Vedän hihat ensin ylös, sitten käsivarsia alkaa paleltaa, joten hihat alas ja sitten käärin ne taas ylös :)
  9. Rakastan hitaita aamuja, jolloin on määrättömästi aikaa lukea lehteä kahvikupin ääressä. 
  10. Luulen, että pitkästyisin, jos asuisin maassa, jossa ei ole Suomen neljää upeasti erilaista vuodenaikaa.
(Kauhean vaikea keksiä ja luulen, että osa näistä faktoista te jo tiesittekin.)

Suurin osa on varmaankin tämän jo saanut, mutta tahdon mainita tässä muutaman blogin siitä huolimatta. Moni upea blogi jää siitä huolimatta mainitsematta. Oikeasti voisin jakaa tämän jokaiselle blogille, joka oikeasta palkista löytyy.
  • Matkalla onnessa -blogin Quantinan matkaa olen seurannut jo pitkään ja tapasimme Varala -maratonin merkeissä syksyllä 2011.
  • Mi(i)nusta sinuun -blogin Kaneli on saavuttanut viime vuoden aikana suunnattomia ja pidän suuresti hänen tavastaan kirjoittaa.
  • Pintaraapaisu -blogin MinttuK:n kanssa vietämme karkitonta vuotta 2012. Elämäntilanne on täysin erilainen kuin minulla, mutta silti tykkään suuresti.
  • Sportharmony -blogin FaerieS kirjoittaa mukavasti liikunnasta ja muistakin tärkeistä asioista.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Joulun tuhot

Paino tänä aamuna 73,6 kg ja vyötärönympärys 90 cm. Näistä mitoista siis lähdetään tähän vuoteen (ja pieneneviin lukemiin). Pelkäsin, että unohdan vyötärön mittaamisen, mutta onneksi muistin. Nostin mittanauhan esille aamua varten, mikä varmastikin auttoi muistamista. Rakas vaakani ei sanonut mitään ensimmäisellä kerralla, mutta pattereiden vaihtaminen auttoi tähän vaivaan. Onneksi pattereita oli varastossa. Kelloparistojen ollessa kyseessä se ei ole mitenkään varmaa.

Tuollaiset painolukemat eivät tietenkään miellytä minua, mutta viime kuukausina olen alkanut hyväksyä kroppani sellaisena kuin se on. Se ei tarkoita, ettenkö tahtoisi litteämpää vatsaa. Tietysti välillä on läskirumapäiviäkin, mutta peilistä itseäni katsoessani näen myös hyviä puolia. Lisäksi alan pikkuhiljaa oppia, miten niitä kannattaa korostaa. Säkkiin pukeutuminen ei pue ketään! :)

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Onnea uudelle vuodelle

Kauan odotettu vuosi 2012 on vihdoinkin täällä. Mitään suurempia uudenvuodenlupauksia en tehnyt. Jatkan samalla linjalla kuin tähän asti. Suunta on oikea, vähän pitää vain skarpata. Tai no, lupasinhan MinttuK:lle viettää karkittoman vuoden. Onhan se aika suuri lupaus. Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika, mutta minä pystyn siihen :) Odotan kovasti kuluvan vuoden haasteita: Kalevan kierros jatkuu tammikuun lopulla. Varalassa toivon tapaavani mahdollisimman monta blogituttua. Muutamaan muuhunkin urheilutapahtumaan tulen seuraavan vuoden aikana osallistumaan. Ehkä kuitenkin vielä enemmän odotan sitä arkista puurtamista: kevättalven hiihtolenkkejä, kevään ensimmäistä juoksua sulalla tiellä, niitäkin kertoja, kun ei tunnu kulkevan ihan niin hyvin. Ehdin vuoden aikana ihmetellä monta kertaa Suomen vuodenaikoja: talvi-illan keinovalaistulla ladulla pakkasen nipistellessä poskia on vaikea uskoa, että kesällä voi juosta pikkushortseissa ja hihattomassa paidassa. Huippua! Molemmat kelit ja kaikki siitä väliltä.

Vuoden viimeisten viikkojen liikunnat:


Punnerrushaasteen suoritin loppuun, mutta en näköjään merkinnyt lopputestiä Heiaheiaan. Tänään pitää vielä tehdä aloitustesti suorin jaloin punnerruksille ja siitä uutta haastetta kehiin. Syksyn liikuntahaasteeseen kertyi 67 urheilupäivää. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta tuolle jaksolle taisi osua parikin flunssaa.

Huomenna koittaa paluu töhin. Vaikka juhlat ja lomat ovat kivoja, normaaliin arkeen on aina kiva palata. Ne tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ainakin päivärytmin tasaantumisen ansiosta myös ruokailurytmi normalisoituu. Ihanaa!

Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! :)