sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lumisia maisemia

Viime viikon liikunnat ja tulevan viikon liikuntasuunnitelma:


Lähes kahdeksan tuntia monipuolista ja hyvälaatuista liikuntaa. Tiistain juoksulenkki oli huippu. Fiilis oli aivan loistava. Kun juokseminen olisikin aina tuollaista, niin en malttaisi muuta harrastaakaan.

Tänään kävin Quantinan kanssa kokeilemassa joogaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kyseessä oli astangajoogatunti. Jännitti etukäteen aika paljon. Mielikuvani astangajoogasta oli, että se on kovin fyysistä ja vaikeaa. Ennakko-odotuksista huolimatta tykkäsin paljon ja mielestäni pärjäsin hyvin. Mitään äärimmäisen vaikeita liikkeitä ei tullut vastaan ja jälkeenpäin olo oli rento ja vahva. Tiistaiksi olen varannut paikan hathajoogaan. Sitä kohtaan ennakko-odotukset ovat suuremmat. Varsinkin kun tuon kyseisen tunnin ohjaaja on kuulema ihan huippu. ;)

Muutama kuva perjantain vaellukselta. Olimme siis Seitsemisen kansallispuistossa työporukalla. Keli oli suosiollinen ja luminen. Vaikka unet jäivät perjantain ja lauantain välillä normaalia lyhyemmiksi, osa porukasta minä mukaan lukien kävimme vielä lyhyen lenkin lumisateessa. Oikein mukava tykytapahtuma kaiken kaikkiaan! 





Vaikka lumen on ennustettu lämpenevän alkavalla viikolla, hiihtokauteni avaan lauantaina Leppävirran hiihtoputkessa. Jee! :)

Tämän viikon huipensi ruokailu huippuseurassa ja Tampereen Valoviikkojen avajaisilotulitus! Nyt nukkumaan, kun vaalituloskin taitaa olla selvä, jotta jaksan herätä huomenna pirteänä uuteen viikkoon. Hauskaa viikon alkua! :) 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Syksyisiä tunnelmia

Ah... hieronnassa käyty ja helpotti! Tosin päätin, että käyn valittamassa tuota vaivaa lääkärillekin. Työnantaja maksaa fysioterapeutin, joten kannattaahan tämä etu hyödyntää. 

Viime viikon liikunnat ja tämän viikon liikuntasuunnitelma täytettynä tällä kertaa Heiaheiaan.


Torstain juoksulenkki oli tahtojen taistelun tulos. Tiesin, että ulkoilma ja liikunta tekisi hyvää, mutta ulko-oven kynnys tuntui ylitsepääsemättömältä. Valittelin Facebookissa ongelmaani ja tottakai ihanat kaverit saivat kannustettua minut lähtemään. Kannatti! Eihän se ollut kuin vitosen lenkki, mutta lähtemisen vaivan ansiosta tuntui paljon pidemmältä. Nuo kaksi ensimmäistä kaveria asuvat muuten sellaisella seudulla, että lähimmät katuvalot ovat kymmenen kilometrin päässä. Ajattelin, että en voi vedota pimeyteen, jos minulle palaa valot ympäri vuorokauden. :)


Quantinan vakuuttelujen jälkeen päädyin, että minun on aika kokeilla joogaa. Sunnuntaina suuntaan siis Om Yogaan testaamaan astangajoogaa. Onneksi Q on mukana tukena, joten allekirjoittanutta ei jännitä ihan niin paljoa. Hinnastoa katsoessani ilahduin suuresti ensikertalaisen tutustumisedusta: 50 eurolla saa kolmen viikon ajan käy niin monella joogatunnilla kuin tahtoo. Eli siis sen enemmän säästän, mitä useammalla tunnilla käyn. ;)

Lisäksi kollegani huhuili Facebookin puolella sulkapallokaveria. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Toivottavasti saadaan sovittua säännöllinen peliaika.

Tämähän alkaa tuntua ihan syksyltä, kun on intoa aloittaa uusia harrastuksia! :)

P.S. Muistakaa käydä äänestämässä! Minä kävin jo. :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tosiasioiden tunnustamista: syksyllä sataa!

Tänä syksynä olen ollut melko kypsä jatkuvaan sateeseen. Joka ilta katson sääennusteesta, josko huomenna ei tarvitsisi pukeutua vedenpitävään. Yleensä on tarvinnut. Ongelma ei ole se, etteikö minulta löytyisi vedenpitävää vaatetta. Kyllä löytyy ja monenlaista. En usko sateenvarjoihin. Vedenpitävät vaatteeni on hankittu lenkkikäyttöön ja tarjouksesta, joten niiden ulkonäköön on kiinnitetty erilailla huomiota kuin takkiin, jota käytän arkipäivänä. En pidä itseäni erityisen turhamaisena, mutta en välttämättä kulje erityisen ylpeänä tässä takissa:

Tämän syksyn "suosikkitakki"

Tykkään väristä, mutta eihän se välttämättä ole kaikkein tyylikkäin, eikä mallikaan välttämättä kovin imarteleva.

Hyvät goretex-vaatteet (tai vastaavat) ovat valitettavasti melkoisen kalliita, joten olin aika innoissani, kun sähköpostiin tupsahti Intersportin Viheltäen menee -mainos. Siellä oli usempiakin hyviä tarjouksia syksyisistä takeista. Riensin eilen sovittamaan niitä ja päädyin alla olevaan Haltin takkiin. Olisin ehkä ostanut sen mustana, jos oikeaa kokoa olisi löytynyt. Toisaalta ihan hyvä, ettei ollut. Syksy on riittävän pimeää aikaa muutenkin, joten pukeutumisessa kannattaisi suosia väriä ja vaaleutta. Periaatteessa välttelen täysin valkoisia vaatteita, mutta varsinkin ulkoiluvaatteissa niitä on kertynyt salakavalasti. :)

Tässä kelpaa kulkea kylilläkin! ;)
Viime yönä heräsin neljän aikaan kurjaan lihaskipuun. Valittelin jo eilen illalla, että oikeanpuoleinen hartia on jumissa. Yöllä jumikohta paikallistuikin oikean lavan yläosaan. Siellä on perinteinen kipupisteeni: lapaluun yläkulmasta selkärankaan päin. Noin pikkurillin pituinen kipeä paikka, välillä vain sormenpään kokoinen, mutta se tekee minut toisinaan lähes toimintakyvyttömäksi. Pään käätäminen oikealle tai taivuttaminen eteenpäin sattuvat, kipu säteilee oikeaan käteen, eli ilmeisesti joku hermo on myös jumissa. Kävin muutama vuosi sitten lääkärissäkin tuon takia, jolloin sain lähetteen fysioterapeutille. Sillä kertaa helpotti, mutta en saanut mitään selkeitä ennaltaehkäisyohjeita. Tottakai tiedän, että lihakset tykkäävät liikunnasta: kuntosaliharjoittelu, sauvakävely ja venyttelyt ovat hyvä asia. Näyttöpäätetyötä tekevälle taukojumppaa. Tahtoisin tietää, mikä tuon aiheuttaa. Auttaisiko, jos opettelisin käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä? Oppisinko?

Nytkin kun kipu on pahimmillaan, lihaksen liikuttelu kivun rajoissa tekee hyvää. Mitä enemmän lihas lämpiää, sen vähemmän se kipuilee. Olisiko jollain lukijoista jakaa hyviä vinkkejä ensiavuksi? Maanantaille olen varannut hierojan ja jos en saa liikuteltua päätäni vielä maanantaina normaalisti, varaan ajan lääkärille.

Tänään olisi tarkoitus käydä juoksemassa vähintään tunnin lenkki. Sää on vaihteen vuoksi suorastaan hyvä ja intoa löytyy. En oikein tiedä, mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä.

torstai 18. lokakuuta 2012

Kysymyksiä & vastauksia

Pyysin synttäriarvonnassani kysymyksiä, joten olisi varmaan kohteliasta vastatakin niihin. Eli täältä pesee:

Brego: Minä toivon postausta siitä, miten liikunta ollut mukana lapsuudessasi. Innostuitko liikkumaan vasta aikuisena, vai olitko liikunnallinen heti pienestä pitäen?

Hmm... erittäin mielenkiintoinen kysymys. Tulen liikunnallisesta perheestä. Varsinkin isäni on urheillut lapsuudestaan saakka. Olen kotoisin maalta, joten olemme veljeni ja serkkujeni kanssa harrastaneet kaikenlaista ulkona. Pidin koulun liikuntatunneista, välitunneilla pelasimme jalkapalloa ja koulun jälkeen kävin mahdollisuuksien mukaan kaikissa liikuntakerhoissa, mitä pienellä paikkakunnalla järjestettiin. Toisaalta olen aina rakastanut kirjoja ja olen mukavuudenhaluinen, joten monesti sohvannurkka vetosi enemmän kuin hiihtolenkki. Vanhempani eivät myöskään pakottaneet, jos en tahtonut. Olen itse saanut löytää tieni liikkujana ja se on varmasti osasyynä, että en ole koskaan kadottanut liikunnan iloa. Toisaalta vasta viimeiset viisi vuotta olen liikkunut säännöllisesti 4-5 kertaa viikossa. Olen aina käynyt tunnollisesti sovituilla tunneilla: jumpat, viikottainen sulkapallovuoro tai sählytreenit. Toisaalta jos ne ovat jääneet jostain syystä väliin, en ole pyrkinyt korvaamaan niitä millään. Eli siis pidän itseäni liikunnallisena jo lapsesta saakka. En voi sanoa, että olen löytänyt liikunnan aikuisiällä, mutta tarve liikkua säännöllisesti on tullut vasta viime aikoina.

Hepa: Ilmeisesti harrastat pääasiassa kestävyyslajeja, juoksu, suunnistus jne. Millainen suhde sinulla on joukkueurheiluun tai lajeihin missä suoritus onkin hyvin lyhytkestoinen?

Olen harrastanut joukkuelajeja elämäni aikana aika paljonkin. Kuten edellisessä vastauksessa kerroin, ala-asteella pelasimme kaikki välitunnit jalkapalloa. Sählyä olen pelannut erinäisissä porukoissa läpi yläasteen, lukion ja opiskeluajan. Samoin lentopalloa, ihan höntsäilymielessä. Opiskelun loppumisen ja työelämään siirtymisen aikaan sosiaalinen verkostoni muuttui, enkä ole löytänyt sopivaa porukkaa joukkuepelehin. Jos sellainen löytyisi, niin kävisin mielelläni kerran viikossa pelaamassa esimerkiksi sählyä.

Minun on vaikea kuvitella itseäni mihinkään kovin lyhytkestoisen lajin pariin. Mittaan liikuntamääriäni tunteina, joten jo pelkästään niiden kerääminen kannustaa  pidempien suoritusten pariin. Lisäksi olen luontaisesti hidas, mutta kestävä. Toisaalta jos joku sopiva, riittävän tehokas laji löytyy, pidän sitäkin ihan mahdollisena.

Aurinkotuuli: Oletko ollut tai haluaisitko osallistua juoksukouluun? Mitä odotat tulevalta talvelta liikunta mielessä?

Osallistuin kerran Elixian järjestämään juoksukouluun. Se kesti kymmenen tapaamiskertaa. Tykkäsin kovasti, varsinkin tekniikkaharjoitteista ja -kommenteista. Jos sopiva tilaisuus tulisi, lähtisin varmasti uudestaan. (Itse asiassa pidän silmät ja korvat koko ajan auki juoksukoulujen varalta.)

Oi, odotan hiihtämistä. Ostin viime keväänä perinteisen sukset, jollaisia en ole omistanut ainakaan kymmeneen vuoteen. Pirkan puolikkaan 45 kilometriä odottavat ainakin kilpailurintamalla. Finlandia-hiihtoa tai mahdollisesti jotain muuta helmikuulle sijoittuvaa kilpailua vielä mietin.

Tintti: Olikohan sun edellisessä postauksessa juttua siitä, ettet oikein välitä lajeista, joissa et ole automaattisesti hyvä.. Tästä tuli mieleen kysyä, että mikä on ollut sulle kautta aikojen sellainen inhokkilaji, mitä et ole halunnut harrastaa ja voisitko joskus vielä kuvitella harrastavasi sitä?

Koripallo! En oikein edes tiedä, mistä se johtuu. (No, ehkä siitä, että en ole siinä hyvä. ;) Ehkä minulla on jonkinlainen asennevamma, koska koris ei kuulu edes penkkiurheiluna suosikkeihini. Kyllä minä ajankuluna voin heitellä koreja tai pelata pienpeliä, mutta en sen enempää.

100 kilon keijukainen: Mikä/mitkä syyt saavat sinut pitämään juuri juoksemisesta? Oletko koskaan ajatellut, että jokin muu laji voisi olla yhtä hyvä sinulle?

Helppous ja tehokkuus! Sitä voi harrastaa missä tahansa ja välineet on suhteellisen halpoja. Periaatteessa joku muu lajikin voisi olla ykkönen minulle, mutta nuo kaksi syytä on aika vaikea lyödä.

Miinus Kymmenen: Kysyisin mitä sinulle uutta liikuntalajia haluaisit kokeilla?

Vaikka mitä... En ole koskaan sanonut ei uudelle lajikokeilulle, vaikka etukäteen olisin ajatellut, että tämä ei välttämättä ole minun juttuni. Viimeksi olen varmaankin haaveillut crossfitin kokeilemisesta. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa katsoessa olen myös unelmoinut, että oppisin tanssimaan. Tanssissa kiehtoo se, että samaan aikaan, kun se on fyysisesti erittäin vaativaa, täytyisi liike saada näyttämään kevyeltä ja helpolta.

Martsu: Onko repsahdus (makean tms. muun "ylimääräisen syöminen)maailmanloppu vai ei?

Riippuu vähän päivästä. Yleensä ei. Olen oppinut, että yksi huono ruokailu tai edes päivä ei kaada mitään. Kokonaisuus ratkaisee. Huonona päivänä repsahdus tuntuu maailmanlopulta, mutta äkkiä ajatukset tervehtyvät ja totean, että ensi kerralla parempi tuuri.

Kaneli: Kysymykseni on yksinkertainen: Jos et olisi insinööri, mikä haluaisit/voisit kuvitella olevasi?

Lukion jälkeen minulla oli opiskelupaikka sekä teknilliselle alalle että yliopistoon matematiikkaa opiskelemaan. Eli voisin ihan hyvin olla matikan ope. Heh! :)

Jos tällä hetkellä pitäisi opiskella jotain, se voisi liittyä liikuntaan, ehkä liikunnanohjaaja tai fysioterapeutti. Itse asiassa taisin tuota fyssaria pyöritellä puheissakin lukioaikoina. Pienestä valituksesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen nykyisiin hommiini, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. 

Lady Puntin ja Martsun postausehdotuksiin palaan myöhemmin, koska ne edellyttävät valokuvausta.

Lopuksi vielä suuret kiitokset kaikille! Kysymyksenne olivat tosi mielenkiintoisia ja osa pakotti minut ihan oikeasti miettimään. ;)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tyhjänpäiväinen kooste

Bloggerin Hallintapaneelissa neljästä viimeisestä postauksessa kolmessa on esikatselukuvana kuvakaappaus Heiaheiasta, joten minä kanssa. :P


Aika lailla suunnitelman mukaan. Reilut viisi tuntia yhteensä. Powerin jälkeen lihakset kipeytyivät, joten lepopäivä oli tarpeen. Oikea pakara ja takareisi olivat vielä Cooperin testipäivänäkin kipeät, joten 2150 metriä oli aika hyvä tulos. Keväällä juoksin 2300 metriä ja silloin olin selvästi paremmassa juoksukunnossa, joten kyllä tuo ilmeisesti jollain lailla kuntoa testaa.

Lauantain vaellus oli oikein mukava tapahtuma hyvässä seurassa. Tosin isäni, joka oli järjestäjä, piti kärjessä niin kovaa vauhtia, että useamman kerran jouduin huomauttamaan, että kaveria ei jätetä. Vaikka maasto oli märkää, kengät eivät kastuneet. Tämä oli hyvä harjoitus parin viikon päästä odottavaan tyky-vaellukseen Seitsemisen kansallispuistossa. Siellä tosin tahti tulee olemaan rauhallisempi. Saattaa olla, että siellä minä olen se, jolle huomautetaan liiasta vauhdista. ;)

Ensi viikolla:

Ma: jotain ulkoilua
Ti: Zumba
Ke: Elixia Power
To: juoksu
Pe: lepo
La: RAW
Su: juoksu

Nyt on pää niin tyhjä, että en osaa sanoa muuta. Syytä siis painua peiton alle ja valmistautumaan taas uuteen viikkoon.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Arvonnan voittajat

En jaksanut enää eilen illalla suorittaa arvontaa, mutta nyt se on tehty.

Koska löysin kivoja palkintoja, arvoin kaksi voittajaa. Hyvä syy kai tuokin! :)

Voittajat ovat...


*

**

***

**

*

100 kilon keijukainen.

...ja...

*

**

***

**

*

Kaneli.

Lämpimät onnittelut molemmille! Olen teihin päin yhteydessä piakkoin.

Olen viikonlopun reissun päällä ja palkinnot jäivät kirjahyllyyn, joten pääsen postittamaan ne vasta ensi viikolla. Samoin vastailut kysymyksiin taitavat jäädä ensi viikkoon. Varsinkin ne muutamat, jotka vaativat vähän enemmän panostusta, kuten esimerkiksi valokuvaamista. Älyttömän hyviä kysymyksiä olitte kaikki keksineet. Kiitos niistä! :)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tyttöjen juttuja ja treeniä

Yrityksellä, jossa työskentelen, on tänä vuonna juhlavuosi, minkä vuoksi pikkujoulutkin ovat "aavistuksen" hienommat kuin yleensä. Varsinaisesti ei oleteta, että pukeudutaan iltapukuun, mutta suositeltavaa se on. Ja mun vaatekaappihan pursuilee juhlavaatteita. ;) Normaalistikin stressaannun juhlapukeutumisesta, saati sitten nyt. Bongasin ..in motion -blogista hongkongilaisen verkkokaupan (kiitos!), jota olen useamman viikon vilkuillut siinä mielessä, että uskaltautuisinkohan tilaamaan ihan oikean iltapuvun. Eilen sitten huomasin yhden ihailemani mekon 15% alennuksessa. Pakotin avokin avuksi vartalon mittailuihin ja pistin tilauksen menemään. Vähän jännittää! :)

Tuo tilaamani mekko jättää käsivarret paljaiksi, joten nyt olisi hyvä aika paneutua käsitreeniin. Suurin osa ylimääräisestä rasvasta asettuu minun kehossani reisiin ja takapuoleen, sen jälkeen vatsaan, joten ylävartaloon ei sitä jää juurikaan. (No, kai allit nyt on lähes jokaisella naisella. ;) Itse asiassa olen melkoisen tyytyväinen ylävartalooni. Olen perinyt mummolta paksut nilkat, mutta ranteet sen sijaan ovat mielestäni aika sirot. Mutta ainahan voi parantaa, eli nyt alkaa operaatio käsivarsien tiukennus. Quantinan patistuksesta päätin palata punnerrusohjelman pariin. Tein jo viikonloppuna aloitustestin: 25 punnerrusta! Pakottaa siis aloittamaan viikosta kolme. Mutta ei tänään, koska tänään on Power -päivä! Lupaan, että rintalihakset ja kädet tärisee joka tapauksessa. Allien kimppuun ajattelin hyökätä dippiohjelman avulla. Tuohon en ole vielä tehnyt aloitustestiä, koska sopivan korokkeen etsiminen on vielä vaiheessa. Luulen, että meidän työkalupakki taitaa olla paras vaihtoehto. Täytyy vaan tarkastaa, että sisällä on jotain riittävän painavaa, että saan dippailla rauhassa ilman pelkoa kippaamisesta.

Noista ohjelmista tuli mieleeni, että löysin Windows -puhelimeeni kivan sovelluksen niihin liittyen. 6 week training -sovellus sisältää nuo molemmat sekä vastaavat vatsalihas-, leuanveto- ja kyykkyohjelmat. Vaikuttaa insinöörille sopivalta. Toivottavasti tuohon saa myös muistutuksen, ettei treenit unohdu. ;)

Noiden lisäksi toivon, että saisin nyt myös palautettua itseni saleilun pariin. Mulla on aika heikot käsivoimat ja silloin kun olen oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, niin onhan se ollut hienoa. Mars mars, Aku!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Suunnitelmia ensi viikoksi

Pienoinen syysväsymys meinaa painaa mielen matalaksi. Yleensä tykkään syksystä, mutta nyt vaan sataa koko ajan. Ihanat syksykuvat piristävät mieltä, mutta kun ei meillä näytä tuolta kuin satunnaisesti silloin tällöin. Tekisi mieli vetää peitto korviin ja odottaa talven tuloa. Tai niitä kuulaita, aurinkoisia syyspäiviä. Toimistoon päiviksi hautautuminen ei ainakaan auta asiaa. En tiedä, onko insinööri sittenkään maailman paras ammatti. ;)

No, joka tapauksessa sohvan nurkkaan jääminen ei todellakaan paranna tilannetta, vaan itsensä pitää saada liikkeelle vaikka väkisin. Palaan siis takaisin hyväksihavaittuihin liikuntasuunnitelmiin. Ensi viikolle olen näköjään sopinut Cooperin testinkin. Arvatkaa, kuinka paljon huvittaa?! :P

Edit. Cooper onkin näköjään sovittu torstaille, joten pistetäänpäs uusiksi. Lajit pysyvät näköjään samana, vain järjestys muuttui:
Ma: Xycling + kahvakuula/Elixia Shape
Ti: Power
Ke: Zumba
To: Cooperin testi
Pe: lepo
La: vaellus (soutuporukan kauden päättäjäiset)
Su: lepo

Odotan muuten talvea jo niin paljon, että viime päivinä Finlandia-hiihtoon osallistuminen on pyörinyt mielen päällä. Tuokin kuuluu minun "Asioita, jotka pitää tehdä ennen kuolemaansa" -listalle. Seuraava maksukynnys sulkeutuu 15.10. Hmm.... (Minua alkoi ihan itkettää, kun selasin nettisivujen kuvasarjaa. Sataisipa jo lunta!)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Ensimmäiset kätköt

Koko viikon olen ottanut aika rauhassa ja kevyesti liikunnan suhteen. Loppuviikosta kroppani (vai pääni?) on jo alkanut huudella liikunnan perään. Perjantaina raahasin jumppakamppeet töihin mukaan, mutta työpäivä venähti "vähän" normaalia pidemmäksi, joten jumppaan en ehtinyt. Tänä aamuna Power (Elixian Bodypump) houkutti, mutta vilkaisin säätiedotusta ja totesin, että jos lauantaille on luvattu poutaa ja sunnuntaille sadetta, niin lauantaita ei ole mitään järkeä viettää liikkumalla neljän seinän sisällä.

Tällä viikolla olen yrittänyt tutustua geokätköilyn maailmaan mahdollisimman perusteellisesti - mutta vain teoriassa. (Jos olisin tiennyt aiemmin, että ei-kätköilijöitä kutsutaan jästeiksi, niin olisin aloittanut paljon aikaisemmin.) Olen tutkinut työpaikan, kodin ja monen muunkin paikan lähistöllä olevia kätköjä, mutta tätä päivää ennen en ole uskaltanut lähteä vielä etsimään niitä. Ajattelin siis lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla ja lähteä kävelylenkille. Samalla kertaa käyn palauttamassa kirjaston kirjat, ostamassa arvontapalkinnot ja etsimässä ensimmäistä geokätköäni. Keräsin listalleni useamman mahdollisimman helpon kätkön, jotta löytäisin niistä edes yhden.

Kotipihasta lähtiessä tuntui hassulta. Tervehdin naapureita, mutta samalla hymyilin sisäisesti: minulla on salaisuus. Hassu minä! ;)

Ensimmäistä kätköä en löytänyt. Paikka oli liukas ja siellä pyöri muutama pyöräilijä, joten päätin lähteä seuraavalle kätkölle. Seuraavalla kätköllä meni hetki, että opin käyttämään Geocaching live -ohjelmaa puhelimessa. Ensi kerralla muistan ottaa myös normaalin kompassin mukaan. Vähän aikaa ympäriinsä pyörittyäni katsoin, että tuo olisi loistava paikka piilottaa jotain. Kurkkasin ja siellähän se oli: purkki, jonka kannessa luki "Tämä ei ole roska, tämä on geokätkö". Tuntui hienolta!

Kävin hoitamassa asiat ja kävin vilkaisemassa kahta muutakin kätköä, joista toisen löysin. Yhteensä lenkille tuli mittaa karvan alle 10,5 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Erinomaista peruskuntokauden lenkki siis.

Geokätköily oli kivaa, mutta kävely ei edelleenkään ole lajini. Varsinkin yksin se on tylsää ja jalat tulevat paljon kipeämmiksi kuin juostessa ikinä. Lisäksi lenkkarit, jotka eivät ole ikinä juostessa hiertäneet, tuntuivat kantapäässä heti alusta asti. Lähikätköjä lukuunottamatta taidan kuitenkin kätköillä ehkä enemmän pyörällä.

Niin, kuten mainitsin, olen keksinyt arvontapalkinnot, joten osallistumisaikaa on vielä torstaihin 11.10. klo 18.00 asti. Käykää osallistumassa!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Synttäriarvonta!!!

Huomasin juuri, että julkaisin ensimmäisen blogitekstini tasan vuosi sitten! :)

Synttäreiden kunniaksi pistän pystyyn arvonnan. Edellytyksenä osallistumiselle on kysymys tai postausehdotus minulle. Kaikki saavat osallistua! Tämä tuli vähän yllätyksenä, joten en ole vielä keksinyt palkintoa. Siispä aikaa osallistua on niin kauan, kunnes keksin jotain (ainakin tämän viikon loppuun). Jotain liikuntaan liittyvää se kuitenkin tulee olemaan. Palkintoehdotuksiakin saa kommenttiin laittaa. ;)

Onnea kaikille tasapuolisesti! :)

maanantai 1. lokakuuta 2012

Geokätköily

Mua kiinnostais ihan pikkuisen kokeilla geokätköilyä. Itse asiassa olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että se voisi olla sopiva laji minulle. (Ja nämä pimenevät, märät ja kylmät syyspäivät varmasti parasta aikaa aloittaa.;) Siellä ruudun toiselle puolella on varmastikin monia lajia kokeilleita ja harrastavia, joten laittakaapa ohjeet jakoon. Mitä varusteita tarvitaan? Mistä on muuten vain hyötyä? Puhelimeen varmaankin saisi jonkun sopivan GPS-sovelluksen. Onko suositella jotain Windows-puhelimeen? Muita hyviä vinkkejä? Kiitän kovasti jo etukäteen! :)

Kauden päätös

Minulla on ollut useampikin syy odottaa lokakuuta tänä vuonna. Lauantaina oli eräs tapahtuma, jonka järjestelyt ovat stressanneet minua jo useamman viikon. Suurimmaksi osaksi stressi on ollut täysin turhaa, mutta minä en ole kauhean hyvä ottamaan rennosti. Lisäksi sunnuntaina oli Kalevan kierroksen viimeinen laji, suunnistus Suomusjärvellä. Nyt ne ovat molemmat ohi. Ja onhan alla oleva kuvakin yksi hyvä syy odottaa lokakuuta. ;)

Teemu Hartikainen KalPan kalenterissa

Odotin suunnistusta tosi innoissani. Tältä kesältä minulla ei ole takana yhtään kunnolla onnistunutta suoritusta. Olen varmaankin aikaisemmin kertonut, että aiemmin en ole pitänyt lajeista, joissa en ole luonnostaan hyvä. Nykyisin otan ne kuitenkin ennemmin haasteena (ja itselleen nauraminen tekee elämästä hauskaa). Suunnistus on laji, jossa tahtoisin olla hyvä. Lisäksi ennakkotiedot (valvojan ja kilpailun johtajan lausunnot sekä kuvat) saivat minut hykertelemään tyytyväisyydestä: viikonlopulle luvattiin sadetta ja joka tapauksessa maasto on märkä, mutta loivapiirteistä kangasmaastoa! Loistavaa!! Ei siis sellaista risukkoa, mihin olen Pirkanmaalla tottunut.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi rankasti ja iskän mukaan jossain vaiheessa ukkostikin, mutta sunnuntaiaamuksi sää poutaantui ja lämpeni. Tottakai lähtisin metsään sateessakin, mutta onhan se aavistuksen mukavampaa, jos ei kastu jo ennen lähtöä. Jo pelto, jolta lähtö oli, oli märkä ja pehmeä. Ennakkoon kartta (linkin avaaminen vaatii Javan) näytti siltä, että suota ei ole hirveästi, mutta sateisen syyskuun jälkeen koko metsä oli kuin kovapohjaista suota. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen ei tarvinnut enää jännittää, kastuvatko kengät. Suunnistuskengät ovat siitä ihanat, että ne tuntuvat märkinäkin miellyttäviltä jalassa ja litimärkinäkään vesi ei jää hölskymään kenkiin. Uudet kengät ja kompassi pääsivät muuten täällä ensi kertaa tositoimiin ja olen molempiin tosi tyytyväinen. Erityisen kivaa uusissa suunnistuskengissä on se, että ne on kisan jälkeen huomattavasti helpommat puhdistaa kuin vanhat kengät.

KK-suunnistuksessa hajonnat oli toteutettu perhoslenkein. Lyhyesti selitettynä keskusrastilta kierretään lenkki, jonka jälkeen palataan keskusrastille ja lähdetään taas uudelle lenkille. Tuo on käytännöllinen tapa järjestää hajonnat yhteislähtökisassa. Keskusrasti oli minulle heti kolmantena rastina. Silti tulin sinne emittiä ja kompassia heitellen ja kysyin äitiltä, olisiko hän lähtenyt puolestani loppulenkille (rasteja oli yhteensä 23). Kun jälkeenpäin katsoin tuloksia, niin 1-2 rastien välillä minulla ei kulunut kuin vähän yli 10 minuuttia. Tai no - vain ja vain, se oli aika lyhyt rastiväli. Siellä metsässä se tuntui kuitenkin ikuisuudelta. Maasto oli selkeä, näkyvyys hyvä ja minä tiesin, missä olen kartalla, mutta silti rastia ei löytynyt. Sitten vain yhtäkkiä tupsahdin rastilipulle. En tiedä, mikä tuossa meni vikaan, mutta kyllä potutti. Kolmosrastilla oli onneksi äiti ja muutamia muita tuttuja kannustamassa. Lisäksi osuimme siihen erään joukkuekaverin kanssa samaan aikaan, jolla oli sama hajonta kuin minulla. Sain siis rauhoitettua mieleni ja lähdimme samaa matkaa etsimään seuraavaa rastia. Siitä eteenpäin suunnistus alkoikin kulkea ja vain muutamaa rastia jouduimme vähän etsimään. (Kalevan kierroksen suunnistusradat ovat aika helppoja moneen muuhun kisaan verrattuna, koska mukana on kovin monentasoista porukkaa. Mukana tahdotaan pitää myös ne, joille suunnistus ei ole edes kakkoslaji.) Kuraa ja ojia matkalla riitti, mutta muuten tykkäsin maastosta kovasti. Jos ensi syksy on yhtään kuivempi, palaan riemusta kiljuen Suomusjärvelle uudestaan suunnistamaan. Ja palaan joka tapauksessa...

Suunnistuskartta

Meillä oli tämän joukkuekaverin kanssa täysin sama hajonta, joten kiersimme rastit yhdessä. Suunnistussääntöjen mukaanhan yhteistyö on metsässä kiellettyä, mutta silti aika yleistä. Eikä me taisteltu ihan kärkisijoista. Kakkosrastin hakemisen jälkeen itseluottamukseni oli aika maissa, joten kaverista oli hurjasti apua, etten sekoaisi ja alkaisi säntäillä metsässä edestakaisin. Itsetunnolle oli aika mannaa, kun maalissa kaveri kehui, että peesini ansiosta hänen aikansa parani tunnilla. Olihan siinä liioittelua, mutta hyvältä se tuntui silti! :)

Aikaa 11,2 kilometrin radan kiertämiseen minulla meni karvan yli kolme tuntia, 3:05:25. Onhan tuo pitkä aika, mutta luokittelen suorituksen onnistuneeksi, koska rastit löytyivät hyvin. Ja viime vuotiseen verrattuna kilometriaikani parani kuitenkin 45 sekuntia! :P Suunnistuksessa ainut oikea kehityskaari on se, että ensin opetellaan suunnistamaan ja kun se sujuu varmasti, niin sitten voi lisätä vauhtia. Juosten ehtii nopeammin harhaan! ;)