maanantai 31. lokakuuta 2011

Tramps like us, baby, we were born to run

Alkutahdit tämän päiväiselle lenkille olivat hyvät, kun Bruce lauloi, kuinka minut on tehty juoksemaan. Tuo on yksi minun lempijuoksubiiseistäni.

Työpäivän jälkeen mielessä vähän myllersi, joten kotiin tultuani vedin juoksutrikoot ja heijastinliivin päälle ja painelin juoksemaan. En suunnitellut etukäteen, lähdin vain. Neljän kilometrin jälkeen ajattelin kaartaa kotiinpäin, mutta juoksu kulki niin hyvin, että jatkoin eteenpäin. Matkaa tuli lopulta 7,53 km ja aikaa kului 1 h 12 min. Lenkin pidentäminen merkitsi yhden raja-aidan kaatamista: En erityisesti pidä pimeässä juoksemisesta. Ei pimeyden vuoksi, vaan koska silloin tuntuu, että olen tosi myöhään juoksemassa. Täytyy varmaan etsiä, löytyykö meiltä otsalamppua, niin ei tarvitse kääntyä takaisin huonosti valaistun tienpätkän kohdallakaan.

Suoritin äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon ensimmäisen päivän uudestaan. Ei tunnu helpolta vieläkään. Huh huh... tuleekohan tästä koskaan minun lajiani?

Aiemmin olen valitellut, kuinka maanantait eivät ole minun päiviäni. Tänään on ollut yllättävän hyvä maanantai. Melkein kilon painonnousu olisi voinut toisenlaisena päivänä saada minut heittelemään tavaroita, mutta tänään ei. Kanelin onnistuminen nosti mielialan korkealle jo aamusta ja pyöri mielessä päivän mittaan. Juoksukin sujui. Ei pitäisi varmaan sanoa ääneen, mutta tänään on ollut hyvä päivä :)

Tervetuloa kaikille lukijoille. Teitä on jo neljä! :)

Sanattomaksi vetää!

Paino oli tänä aamuna 73,5 kg. Siis +900 grammaa viime viikosta! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Ei taida itku auttaa markkinoilla, joten jos sitten nauretaan. En keksi mitään syytä tuolle. Ei tunnu turvonneelle, söin mielestäni aika normaalisti viime viikolla. Unta tuli liian vähän, mutta en ymmärrä, miten sekään vaikuttaa painooni, kun en ole väsyneenä syönyt normaalia enemmän tai epäterveellisemmin. Yleensä käyn vaa'alla vain maanantaiaamuisin, mutta tällä viikolla saatan hypätä pari ylimääräistä kertaa katsoakseni, onko kyseessä kuitenkin vain joku ylimääräinen nestekertymä. Voihan kyse olla siitäkin, että edellisten viikkojen tulokset ovat olleet jotenkin virheellisiä. Sunnuntai-illan syömiset tai syömättömyydet vaikuttavat aika paljon maanantaiaamun punnitustulokseen.
Taidan yrittää pari viikkoa pitää ruokapäiväkirjaa, josko sieltä löytyisi jotain. Tekisi mieli ottaa tähän joku kuuri. En siis tarkoita mitään pussikeittoja, mutta jotain tavallisuudesta poikkeavaa, joka vähän muuttaisi kaavaa. Tämän joulunalusaika vaan on aika huono tuollaisille. Tulevana viikonloppuna saan kavereita kylään ja olisi kiva syödä jotain hyvää. Tosin ajattelin jotain runsasta salaattipöytää, mutta toisaalta myös karkkeja ja boolia. Ehkä kuitenkin katselen, miten tämä loppuvuosi menee näillä eväillä. Uuden vuoden alkaessa on helpompi kokeilla jotain, jos toivottua kehitystä ei ole tapahtunut.

Yhden iloisen asian huomasin viikonloppuna hiihtäessä. Vaikka olen useamman kilon painavampi kuin vuosi sitten, monot menivät jalkaan paljon kepeämmin. Hiihdän siis pääasiassa luisteluhiihtoa ja luistelumonojen on tarkoitus tukea nilkkaa. Itselläni on aika paksut nilkat, joten päällimmäisen vetoketjun kiinnisaaminen on yleensä ollut melko hikistä puuhaa. Nyt se meni kiinni vaivattomasti. Voihan se johtua monon venymisestäkin, mutta minä ainakin uskon, että nilkkani ovat hoikemmat :D

Lisäsin Kehitys -välilehdelle painoja vuodelta 2008. Pudotin silloin neljässä kuukaudessa yli kymmenen kiloa!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viikonlopun liikunnat

Perjantaina "pääsin" pelaamaan sulkapalloa. Tykkään sulkapallosta, mutta sekä pelisilmä että mailankäsittely olivat vähän hakusessa. Nuorempana kun vielä asuin kotona, pelasin sulkapalloa säännöllisesti ja silloin se jollain tasolla sujuikin. Nyt jaksoin kyllä juosta kiitettävästi pallon perässä, mutta lyönnit sinkoilivat turhan usein mihin sattui. Lisäksi sain oikean käden kyynärvarren kipeäksi mailan puristamisesta. Näin huonot käsivoimat minulla siis oikeasti on! Käden takia jätin tämän viikon viimeisen punnerruskerran välistä ja otan ensi viikolla tämän viikon uusiksi. Tässä koneella istuessa haudon kättä kylmällä, jotta saan sen huomiseksi työkuntoon. Koko päivän kun puristaa hiirtä, niin toipuminen vaikeutuu.

Lähde


Kuten jo aiemmin kerroin tänä viikonloppuna oli edessä hiihtokauden avaus. Synnynpaikkani paikallinen urheiluseura tarjosi bussikyydin Leppävirralle Vesileppikseen hiihtämään ja/tai kylpylöimään.

Toivoisin, että voisin kuvailla teille sen tunteen, kun kesän jälkeen ensimmäistä kertaa saa suksien alle lunta. Se on jotain uskomatonta. En ole keksinyt mitään muuta liikuntaa, missä olisi samanlainen liuku. Se on melkein kuin tanssia. Luistimilla liuku tuntuu tulevan ilmaiseksi. Hiihdossa se täytyy tehdä itse. Hiihtäminen on minulle ehkä kaikkein meditatiivisinta liikuntaa. Painonsiirtoon ja liukuun keskittyminen kääntää ajatukset ihanasti sisäänpäin. Pakkasiltana yksin ladulla....

Äiti voitti kesällä arpajaisista uuden digikameran, jolla hän vähän kuvaili meidän hiihtotekniikkaa. Ihan kamalaltahan se näytti :P Jalat toimivat vielä jollain lailla, mutta kädet vain heiluivat mukana. Käsivoimat, käsivoimat! (Pitäisköhän oikeesti tehdä jotain niille, kun lähes jatkuvasti törmään tähän ongelmaan?!)

Olin ihan innoissani, kun pääsin hiihtämään, mutta nyt tuntuu, etten osaa sanoa siitä mitään. Leppävirran hiihtoareenan lenkki on oikein kiva, hiihdettävä. Hiihtäjiä oli tällä kertaa melkoisen vähän, mikä teki omasta hiihtämisestä miellyttävää. Kaksi tuntia 1,2 kilometrin lenkin kiertämistä tuntuu ajatuksena aika hullulta, mutta sitä ei oikeastaan edes huomannut. Pakkasen puolella oleva ilma kävi tietysti tottumattomaan kurkkuun, mutta äkkiä siihen tottui. Ja se nipistely poskissa :)

Tulevan viikon sää näyttää aika huonolta hiihdon kannalta, mutta otin sukset sentään mukaan. Toiveissa olisi, että pääsisin säilölumiladulle hiihtämään ennen marras-joulukuun vaihteen Saariselän reissua. 


***


Viikon liikunnat näyttivät kaiken kaikkiaan tältä:


Ihan ok. En käynyt kertaakaan juoksemassa, mutta sen nyt ei tässä vaiheessa vuotta ole suuremmin väliä. Tavoitteena ollut viisi tuntia tuli ainakin täyteen. Työstressin ja liian vähäisten yöunien vuoksi on ihan hyvä, että pääosin mentiin aika matalilla tehoilla. Olen välillä aika huono tunnistamaan sen, miten henkinen rasitus vaikuttaa kehoon. Punnerruksien pariin palaan taas ensi viikolla.

Jännittää, mitä vaaka näyttää huomenna :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Päivä 5

Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?

Alun alkaen tärkein motivaation lähteeni painon pudottamiseen oli terveyteni. Huomatessani ylipainoni (miten voi lihoa 85-kiloiseksi huomaamatta?!) olin karvan päässä vaikeasta ylipainoisuudesta (BMI 34). Eniten pelkäsin sairastuvani kakkostyypin diabetekseen ja pelkäsin painon kuluttavan niveliäni. Edelleenkin arvostan terveyttäni, mutta alle 70-kiloisena painoni ei enää ole sille suuri uhka. Minä kuitenkin tahdon normaalipainoiseksi. En siksi, että uskoisin, että jonkun maagisen numerosarjan alittaminen vaa'assa tarkoittaisi automaattisesti sitä, että nyt muutun sairaasta terveeksi. Tykkään selkeistä rajoista. Olen joskus haaveillut siitä hetkestä, kun vaaka näyttää alle 62,5 kiloa.

Mitä lähemmäksi normaalipainoa olen päässyt, sitä enemmän ulkonäölliset seikat ovat alkaneet vaikuttaa. Juuri tällä hetkellä inhoan kaksoisleukaani ja vatsamakkaroitani. Sinänsä huvittavaa, että kun olin saanut painoni ensimmäisen kerran lähelle 70 kiloa, olin tyytyväinen kroppaani. Jos saisin nyt kymmenen kiloa pois, olisin varmasti yhtä tyytyväinen. Muuttuisiko sekin ajan myötä tyytymättömyydeksi vai johtuuko tämän hetkinen siitä, että olen välillä painanut vähemmän? Olenko ikinä tyytyväinen vartalooni?

Kuten blogini nimi kertoo, tahdon kuntoon. Jokainen pudotettu kilo tekee minusta automaattisesti parempi kuntoisen. Jaksan juosta paremmin, kun on vähemmän kiloja mukana kannettavana.  
 Eli vastauksena kysymykseen; kyllä, pudotan painoani vain ja ainoastaan itseäni takia.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Päivät 3 ja 4

Kenen vartaloa ihailet ja miksi?

Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi kysymykseksi. Ei siksi, että vaihtoehtoja ei olisi, vaan siksi, että niitä on aivan liikaa. Pidän monenlaisia naisvartaloita kauniina. Naismailereiden sixpack ja hoikat raajat ovat kauniit, mutta yhtä lailla muodokas ja pehmeä naisvartalo on kaunis. Anorektista laihuutta en ihaile. Lihaksia ja muotoja kyllä. Missään tapauksessa vartalon kauneus ei ole kiinni painoindeksistä.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka seiväshyppääjä Minna Nikkanen. Paitsi että hänen vartalonsa on kaunis, ihailen myös sitä, miten hän sitä käyttää. Seiväshyppy on hieno, mutta teknisesti erittäin vaativa laji.

Lähde


P.S. Helpottaisi kuvien esittelemistä, jos olisi nimiä, joilla hakea :)

Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?

Minulla ei ole painon pudottamisen suhteen erityisen suuria pelkoja. Painoni ei ole terveyteni kannalta erityisen vaarallinen. En varsinaisesti pelkää sitä, etten saavuta tavoitepainoani, mutta jos se ei onnistu, olen pettynyt itseeni. Tietenkään en tahdo, että painoni myöskään nousisi tästä enää yhtään. Jos yritän tarpeeksi, uskon, että onnistun ja silloin pelolle ei jää tilaa. Tietysti voi tapahtua jotain täysin odottamatonta, mutta siinä tapauksessa paino ei varmastikaan ole huolista suurin.


***


Tein äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon toisen päivän punnerrukset. Yhteensä toistoja tuli 20+25+15+15+25. Viimeiset tekivät jo tosi tiukkaa, eivätkä olleet enää teknisesti täysin puhtaita. Alla on eilinen Elixia Power, joten rintalihakset eivät olleet täysin levänneet. Perjantaina on edessä viikon viimeinen punnerrussessio. Koska huomenna on juoksulenkin vuoro, kädet saavat lepopäivän. Katsotaan, miltä perjantaina tuntuu ja tarvittaessa tuplaan tämän ensimmäisen viikon. Maanantai, tiistai, perjantai -rytmitys tuntuisi järkevältä. Tuo tiistain Power on itselleni sopivaan aikaan, joten täytyy miettiä, pitäisiko loppuviikon punnerruksia siirtää päivällä eteenpäin.

Eilisessä Powerissa taas muistin, minkä takia tykkään ryhmäliikunnasta. Tätä nykyistä ohjelmaa ollaan toistettu nyt jo kaksi kuukautta ja ohjaaja kehotti säännöllisiä treenaajia lisäämään painoja yhteen ylä- ja yhteen alavartalobiisiin. Minähän tein työtä käskettyä. Painot lisäsin askelkyykky- ja selkäkappaleisiin. Järkeilin, että koska jalkoja treenatessa suurin osa painosta tulee omasta painosta, kaksi yhden kilon kiekkoa ei voi tuntua. Väärässä olin! Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut askelkyykkytekniikkani kuntoon siten, että se tuntuu oikeasti oikeassa paikassa. No, eilen tosiaankin tuntui. Tänään jalat eivät onneksi ole normaalia kipeämmät, mutta mukavaa poltetta tuntui pakaroissa portaita kiivetessä. Selkäkappaleessa sain vielä kehuja soutuja tehdessä, että liikettä näkyi oikeassa paikassa. Kissa kiitoksella elää, mutta kyllähän se tuntui mukavalta :D Ohjatussa liikunnassa pyrin aina tekemään, mitä ohjaaja pyytää: Jos tehdään muutama lisätoisto, minä teen. Jos pyydetään kyykkäämään puoli senttiä alemmas, minä kyykkään. Mitenhän saisi salille tuon saman taistelumentaliteetin?! Personal trainer olisi kiva, mutta aika arvokas.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Päivä 2

Oletko tyytyväinen pituuteesi?

Lyhyyteni on osa identiteettiäni, joten enhän olisi minä, jos olisin keskimittainen. Olenhan pieni ja pippurinen, vähän Pikku Myyn sukua. Alle 160-senttisenä en voi väittää, etteikö välillä helpottaisi elämää, jos pituutta olis kymmenisen senttiä lisää. Ja päärynävartaloisena jalkani ovat tällä hetkellä yhtä pitkät kuin leveät, mutta eiköhän niihinkin treeni pure :)


***


Maanantait ei tunnu olevan mun päiviä. Vaikka takana on rentouttava ja hyvin nukuttu viikonloppu, olin tänään töissä tosi väsynyt. Iltapäivällä tuntui, että pitää ottaa nokoset, jotta jaksan raahautua kotiin. Matkalla poikkesin hakemaan paketin postista ja kävelin n. 3 kilometrin matkan kotiin. Puolen tunnin reippailu raikkaassa ulkoilmassa toimistossa istumisen päälle toimi kuten tölkillinen energiajuomaa; väsymys oli pois pyyhkäisty.

Aloitin tänään punnerrushaasteen. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli 14+18+14+14+max(väh. 20)22 punnerrusta. Tuntui aika raskaalta. En tiedä, olisiko pitänyt aloittaa viikosta 1. Voihan toisaalta olla, että eiliset alkutestipunnerrukset tuntuivat vielä rintalihaksissa.

Painossa positiivista kehitystä

Vaaka näytti tänä aamuna 72,6 kg. Tässä tapauksessa positiivinen ei siis tarkoita plussaa. Viime viikko oli syömisten puolesta hyvä. Söin terveellisesti, mutta pieniä herkkuhetkiäkin mukaan mahtui. Tällä linjalla voisin kuvitella jatkavani loppuelämäni ja sehän tässä on tarkoituskin. Tosin jos olen yli kymmenen kiloa kevyempi, myös peruskulutukseni on pienempi. Ei ehkä kannata kuitenkaan vielä murehtia asioista, jotka ovat vielä tulevaisuuden hämärän peitossa.

Viime viikon urheilut näyttivät tältä:


Näyttää aika hyvältä. Tavoitteena minulla on vähintään viisi tuntia liikuntaa viikossa, mikä ei aivan täyttynyt. Kuitenkin viisi liikuntakertaa viikossa on erinomainen saavutus. Kestoa on helpompi kasvattaa kuin kertoja.

Tein eilen illalla 100 punnerruksen -aloitustestin. Sain rutistettua 31 naisten punnerrusta. Ajattelin, että pyrin ensin suorittamaan tuon ohjelman naisten punnerruksilla ja sitten siirryn "oikeisiin" punnerruksiin. Polveni eivät oikein välitä noista naisten punnerruksista, mutta ranteet taas kärsivät varsinaisista punnerruksista. Täytyy alkuun vain laittaa tarpeeksi toppauksia polvien alle, niin eiköhän ne luonnistu. Tuolla 31 punnerruksella "pääsee" siirtymään suoraan viikolle 3 ja sielläkin tuohon oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Tänään olisi vuorossa päivä 1. Saa nähdä, miten tässä käy :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Päivä 1

Tietosi

Ikä: 28 vuotta
Pituus: 158 cm
Paino: 72,6 kg
Vyötärö: 92 cm
Lantio: 106 cm
Reisi: 60 cm
Paitakoko: 40 / L
Housukoko: 40 / L
Lähtöpaino: 85 kg
Tavoitepaino: 60 kg

Mitat ihan tuoreita tältä aamulta. Virallinen punnistus on huomenaamulla, joten en päivitä tuota painoa Kehitys -välilehdelle.Toistaiseksi näyttää kuitenkin hyvältä :)

Vyötärön mittaaminen on mun mielestä tosi hankalaa. Tänä aamunakin sain lukemia 88-93 cm väliltä. Pitäis varmaan tatuoida mahaan sellainen linja, jota pitkin mitata. Tuo laimentaa huomattavasti innostusta mittanauhailuun, vaikka se muuten hyödyllistä olisikin. Vaatekoot tunnetusti vaihtelee tosi paljon jopa saman valmistajan eri mallien välillä. Välillä joutuu ottaamaan kolme eri kokoa vaatekoppiin mukaan, jos toivoo sopivan löytyvän. En ole erityisen innokas vaatteiden ostaja. Erityisesti vaatteiden sovittaminen on tylsää puuhaa.

Juoksuinnostusta ilmassa

Lähdin sitten tänäänkin lenkille, kuten eilen uhkasin. Aamupäivästä kävin läpi vaatevarastoja ja vein kesävaatteita talvisäilytykseen koppivarastoon ja toin talvivaatteita käyttöön. Tulevan viikon lauantaina odottaa reissu Leppävirralle hiihtoputkeen hiihtämään, joten monot ja hiihtovaatteetkin piti etsiä jo hyvissä ajoin esiin. Sukset ovat iskän hyvässä hoidossa. Kiva, kun joku saa nautintoa siitä, että saa laittaa suksia kuntoon. Itsehän en ole edes opetellut suksien voitelemista, kun joku tekee sen mielellään puolestani ja laitteet ja tilat sen tekemiseen ovat kunnossa. Varaston järjestelemisen jälkeen kädet tärisivät, kun yritin leikata kynsiä. Käsivoimani ovat siis todellakin huonot. Juoksemista se ei kuitenkaan estänyt.

Faktoja juoksulenkista:
Aika: 38:01
Matka: 4,87 km
Syke: 173/195

Lähdin vain juoksemaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Lähinnä ajatuksena oli katsastaa viime viikolla keksimäni uusi reitti. Ensin ajattelin, että voisin juosta pitkän rauhallisen lenkin. Olen viime aikoina jumiutunut juoksemaan n. 5 kilometrin lenkkiä eri reiteillä ja eri nopeuksilla. Nyt eletään minun urheilukalenterissa ylimenokautta, mikä tarkoittaa, että lenkillä pitää käydä, mutta mitään muita vaatimuksia ei ole. Voin tehdä vaikka kaikki viikon juoksut lyhyinä pk-lenkkeinä. Ennen hiihtokautta ei ole pakko nostaa sykkeitä yli 150 (hiihtäessä sykkeet nousevat kuitenkin). Ja kuinkas sitten kävikään: Jalathan lähtivät tänään viemään. Kun ei ole pakko, niin raskaampi vk-vauhti tuntuikin juuri sopivalta. Näinhän ihmiskeho ja -mieli tuntuu toimivan vähän joka suhteessa: pakottamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Uusi reitti osoittautui muuten juuri niin hyväksi kuin toivoinkin. Täysin tuntematonta osuutta tuosta reitistä ei ollut kuin alle parin kilometrin pätkä. Se oli mukavan vaihteleva soratie peltojen ja metsien keskellä. Autoliikennettä tuolla tiellä on melko vähän. Tuolta tieltä poikkesin viime talvelta hyvinkin tutulle latupohjalle ja lopun koikkelehdin asfaltilla asuntoalueen keskellä.

Tänään oisin esitellä teille juoksukaverini.
 
Lähde

Sykemittarini on Garmin Forerunner 405CX. Sykkeenmittauksen lisäksi laitteessa on sisäänrakennettu GPS-vastaanotin. Tai koska kyseessä on Garminin laite, pitäisi kai sanoa, että sykkeenmittaus on GPS:n lisänä. Tilasin tämän vuosi sitten palkinnoksi itselleni ties mistä. Olen tykännyt. Laite mahdollistaa matkan, vauhdin ja vaikka minkä seuraamisen matkan aikana. Ensimmäisen vuoden aikana en ole ehtinyt vielä kokeilla kaikkia toimintoja, joita tuosta löytyy. Aika harvoin käyn juoksemassa ilman mittaria. Oikeastaan vain pakon edessä, jos akku on tyhjä tai mittari ei ole mukana. Alunperin ostin sykemittariksi Polarin F11 -mallin (ei enää saatavilla). Polarin mittarikin oli oikein hyvä ja käytän sitä edelleenkin sisäliikunnassa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaipaamaan tuota mahdollisuutta matkan mittaamiseen. Jos vanhaan Polarin mittariin olisi saanut GPS -lisäpalikan, olisin varmaankin tyytynyt siihen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten rupesin katselemaan muita vaihtoehtoja. Garminin puoleen veti eniten se, että GPS on rannelaitteessa sisäänrakennettuna, eli mitään erillistä palikkaa ei tarvita. Tämä ei missään tapauksessa ole mikään maksettu mainos, vaan ihan aidosti tykkään mittaristani :) 
Lähde

Varsinkin kaupungissa juostessani tykkään kuunnella musiikkia. Soittimena minulla on tämä pieni ja erittäinen mieluisan värinen iPod shuffle. Musiikkimakuni on erittäin laaja, mutta lenkillä tykkään kuunnella Apulantaa, Bon Jovia, Bruce Springsteenia, Leevi and the Leavingsia, Irinaa... Vaihtelun vuoksi juoksen välillä ilman mitään soitinta. Varsinkin rauhallisemmilla reiteillä kuuntelen mielelläni metsän ääniä. Hyvä kuulokkeet ovat vielä hakusessa. Minulla on käytössä muutamatkin korvakäytävään työnnettävät perusnapit, jotka ovat ihan ok, jos päässä on huivi tai hattu, joka pitää napit paikallaan. Minulla on omituisenmuotoinen tai pieni korvakäytävän suu, koska tuollaiset napit eivät aina pysy paikallaan edes paikalla istuessa. Jos siis olet löytänyt itsellesi hyvät kuulokkeet, otan suositukset mielellään vastaan.

Huomiselle olen suunnitellut venyttelyä, joko ohjatusti tai itsekseen. Tiistaina menen Elixia Poweriin (ja sen jälkeen jääkiekko-otteluun! :) ja keskiviikkona ja/tai torstaina olisi juoksulenkin vuoro. Perjantai on lepopäivä ja lauantaina pääsen hiihtämään.

Ajattelin aloittaa tänään useammastakin blogista tutun 30 päivää -kyselyhaasteen. Voi olla, että en ehkä muista ihan joka päivä vastailla, mutta vastaan sitten yhtenä päivänä useampaan kysymykseen tai venytän tuota aikaa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lenkillä

Kävin tänään juoksemassa. Edellisestä kerrasta on jo yli kaksi viikkoa, jos Cooperin testiä ei lasketa. Alla hieman faktoja lenkistä. Vauhti oli hidas, mutta juoksu tuntui helpolta. Tuuli oli vastainen alkumatkasta, mutta kun poikkesin metsäpolulle, ei siitäkään ollut haittaa. Tällä hetkellä tuntuu, että huomenna tahtoisin käydä vähän pidemmällä lenkillä, mutta katsotaan, millainen olo huomenna on ;)

Aika: 47:35
Matka: 4,98 km
Syke:  153(ave)/179(max)

Quantinan suosituksesta kävin menneellä viikolla ostamassa Lidlistä paksummat juoksuhousut. Tykkään juosta trikoomallisissa housuissa, mutta pitkälahkeisetkin juoksutrikooni ovat ohuet syksykeleihin. Ostamissani housuissa minua ilahduttaa hinnan lisäksi erityisesti se, että ne sopivat tällaiselle persjalkaiselle pituuden puolesta lyhentämättöminä. Kengät jalassa lahje ei jää kantapään alle. Minulla on yhdet Karhun juoksutrikoot, joiden lapussa lukee niiden olevan malliltaan caprit, mutta minulla lahkeet ylettävät helposti nilkkoihin asti :D Toisaalta ihmettelen, että minkähänlaiset polvihousut Lidlin housut ovat keskimääräistä pidemmille naisille. Housut osoittautuivat käytössä erinomaisiksi. Tänään noin +8°C lämpötilassa ja tuulessa housut tuntuivat lämpöisiltä, eli ovat sopivat vielä ainakin nollakeleissä. Tarvittaessa alle voi pukea pitkät alushousut.

Nyt pitäisi pilkkoa ja keittää vihannekset sosekeittoa varten. Yritän pitää sitä aina pakastimessa hätätilanteita varten. On helpompi olla lipsumatta epäterveellisyyksiin, kun tietää, että tarjolla on helppo ja terveellinen vaihtoehto.

torstai 20. lokakuuta 2011

Cooperin testi

Nyt on Cooperin testi takana. Työkavereiden kanssa päätettiin vain lähteä juoksemaan. Tarkoitus on tehdä tästä vähintään kaksi kertaa vuodessa toistuva perinne. Juoksu oli juuri niin raskasta kuin muistelinkin. Valmistautuminen ei ollut ihan paras mahdollinen: edellisestä juoksulenkistä on aikaa kaksi viikkoa, hengitysteihin ilmaantui flunssan jäljiltä vielä jonkun verran limaa ja jalat olivat vieläkin jumissa tiistaisen Powerin jäljiltä. Lämpötila oli +9°C ja tuuli oli etusuoralla melko navakka. Olosuhteisiin verraten tulokseni, 2100 metriä oli yllättävän hyvä. Vuosi sitten juoksin 2200 metriä. Silloin keli ja valmistautuminen olivat täysin erilaiset, joten olen tällä hetkellä ainakin yhtä hyvässä kunnossa. Ensi kevääksi laitan tavoitteeksi juosta pitkälti tuonne hyvän puolelle. 2400 metriä kuulostaa tosi paljolta, mutta eiköhän se mahdollinen ole, kunhan jaksan harjoitella.

Lähde


Cooperin päälle juoksimme kokeeksi vielä 100 metriä. En ole koskaan ollut erityisen nopea. Enkä ole edelleenkään. Reippaaseen vastatuuleen 20,4 sekuntia. Tämän parantamiseen en lupaa hirveästi paukkuja laittaa :)

Lähde

Tällä hetkellä jalat tuntuu siltä kuin olisin juossut... kovaa. Portaissa meinaa pohkeet kramppailla. Saa nähdä, miltä kävely tuntuu huomenna. 

Herkkulakko tuntuu edelleen niin helpolta, että täytyy harkita, tahdonko lopettaa vielä tämän kuun loppuun. Toisaalta joulun lähetessä kaikenlaiset houkutukset lisääntyvät, joten pieniä lievennyksiä voisi harkita.

Wau... jo kolme lukijaa. Tuntuu uskomattomalta, että joku lukee vapaaehtoisesti mun tekstejä. Tarkoitan siis, että aiemmin raapustuksiani ovat lukeneet vain opettajat. Tervetuloa teille kaikille! :)

tiistai 18. lokakuuta 2011

Hyviä uutisia

En käynyt eilen lenkillä. Töistä tullessa söin välipalaa, minkä jälkeen otin vielä puolen tunnin nokoset. Nukkumaankin menin jo yhdeksän maissa, eli jonkinlaista väsymystä tosiaan on ilmassa. Mutta tänään sen sijaan painelin suoraan töistä Elixia Poweriin. Kyseessä on siis Elixian vastine Bodypump -tunnille. Töissä oli aika uupunut olo ja biisien välissäkin haukottelin oikein makeasti, mutta se olo tunnin jälkeen. Tein liikkeet samoilla painoilla kuin aiemminkin, joten kroppa oli sopivan väsynyt ja tuntui, että olin tehnyt jotain. Henkisesti en kuitenkaan ollut enää väsynyt. Todistin oikeaksi Alex Stubbin väitteet liikunnan tuomasta lisäenergiasta. En muista, koska mieleni olisi viimeksi ollut yhtä hyvä.

Hieman häveten täytyy myöntää, että jos menen jumppaan suoraan töistä, jää erillinen lähtemisen vaiva, joka saa helpommin minut jättämään liikunnan väliin. Unelmissani olen reipas liikkuja, joka lähtee lenkille säästä ja olotilasta riipumatta aina.

Power on ehdoton lempituntini. Olen muuten aika laiska harjoittamaan lihaskuntoa. Pidän enemmän aerobisista treeneistä. Power on tehokas tunti, jolla saan treenattua koko kropan kerralla. Lisäksi pidän siitä, että vähän laiskana päivänä ohjaaja saa minut puristamaan itsestäni vähän enemmän kuin mitä itsekseen treenatessa tekisin.

Kirjaan tähän itselleni ylös, millaisilla painoilla ohjelman tänään tein, jotta voin myöhemmin verrata, onko kehitystä tapahtunut. Nykyisellä ohjelmalla mennään vielä kuukauden päivät. Erityisesti rinta, ojentajat ja hauikset saivat irvistyksen naamalleni, mutta selvisin :)

- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 7,5 kg
- rinta 5,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + 2,0 kg käsipainot
- jalkakyykky 8,5 kg
- ojentajat 2,5 kg + dipit steppilaudalla
- hauikset 2,5 kg
- vatsat
- venyttely

Varsinkin käsivarsiin kaipaisin lisää voimaa. Kokemuksen perusteella tosin tiedän, että yksi viikottainen Power -tunti ei siihen riitä, vaan tarvittaisiin lisää. Muut harrastukseni pitävät jalkalihakset kunnossa, mutta kädet jäävät vähän paitsioon. Talvisin hiihto antaisi mahdollisuuden käsilihaksien kehittymiselle, mutta ylä- ja alavartalon voimat ovat sen verran paljon epätasapainossa, että kompensoin  keskivartalolla ja vahvoilla jaloilla käsienkin työtä, jolloin niiden voima ei kehity toivotulla tavalla. Minulla on olemassa hyvä käsipainotteinen ohjelma kuntosalille, mutta syystä tai toisesta en ole viime aikoina innostunut kuntosalilla käymisestä. Nyt syksyn tullen olisi hyvä tilaisuus kunnostautua tässä suhteessa.

Viime päivinä olen kaivannut juoksemaan. Katselin kaihoisasti karttaa ja löysin aivan loistavan juoksulenkin. Tosin osa tuosta on täysin tuntematonta seutua, joten en tiedä, miten loistava se käytännössä on. Muutimme kuluvan vuoden helmikuun alussa nykyiseen asuntoomme. Vaikka muuttomatka ei ollut kuin kolmisen kilometriä, lenkkimaastot muuttuivat jonkun verran. Toki olen käynyt täälläpäin jo aiemmin juoksemassa ja juoksen mielelläni myös "vanhoilla kulmilla". Itse asiassa juoksin elokuussa aivan uutta reittiä kaupunginosassa, jossa olin ehtinyt asua jo yhdeksän vuotta. Tuo reitti lähti vieläpä n. 100 metrin päästä ensimmäisestä asunnostani ko. paikassa. Ja kyse ei ole siitä, ettenkö olisi lenkkeillyt. Eniten tuo kuitenkin kertoo siitä, että hyviä reittivaihtoehtoja oli runsaasti. Hyvät lenkkeilymaastot minulla tosin on nytkin, mutta tykkäisin juosta nimenomaan lenkin. Aika moni hyvä reitti on joko edestakaisin juostava tai ainakin alun ja lopun joutuu juoksemaan samaa matkaa. Nyt löysin kuitenkin n. 5 kilometrin mittaisen lenkin, jossa parasta on se, että sitä voi muunnella lähes loputtomiin ja pituuttakin voi kasvattaa rajattomasti. Saa nähdä, olenko yhtä innoissani, kun pääsen tuota ensimmäistä kertaa testaamaan.

Torstaina olisi edessä itse järjestämäni Cooperin testi työpaikalla. Terveydentila ei estä testin juoksemista, mutta saa nähdä, millaiseen tulokseen pystyn, kun viimeisin juoksulenkki on kahden viikon takaa. Positiivista tietenkin on, että mitä huonompi tulokseni on, sitä helpompi sitä on ensi keväänä parantaa :)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Painopäivitys

Tänä aamuna paino oli tasan 73 kiloa. Alaspäin mennään, mikä on hyvä, mutta en osaa jotenkin iloita tuosta. En ole varma, kuinka oikea tulos tuo on. Viime viikolla en päässyt kertaakaan liikkumaan. Syömisistä en osaa sanoa. Jotenkin tuntuu, että mussutin koko ajan jotain, mutta se voi olla osin kuvitteluakin. Sinänsä täytyy olla tyytyväinen, että paino ei ole noussut. Ja toisinpäin, en ole voinut syödä ihan hirveästi, koska paino ei ole noussut.

Kokemuksen perusteella tämä vähän päälle 70 kiloa on sellainen paino, missä tykkään näköjään jumittaa. Toinen on sitten viiden kilon päässä n. 67 kilossa. Kun löytäisi itsestään sen tahdonvoiman, että pääsisi jumittamaan tuonne alle 70 kiloon, niin hyvä olisi. Vaikka yhtä lailla se jumittaminen siinäkin vaiheessa ottaa päähän.

Viikon kestänyt liikkumattomuus (toki olen normaalisti käynyt töissä yms.) alkaa tuntua jo kropassa. Sekä selkä että polvet alkavat huutaa liikuntaa. Molemmat alkavat siis kolottaa, jos menee liian pitkä pätkä ilman kunnon liikettä. Oikeastaan tosi mukavaa, että keho näin muistuttelee liikunnan hyödyistä. Tänään pitäisi yrittää käydä edes sauvakävelemässä. Juoksemista ei varmastikaan kannata vielä yrittää. Tuntuu, että ei tämä flunssa oikein etene mihinkään, niin ei varovainen liikunta voi pahastakaan olla. Jos ei parane, niin pahenee, mutta jotain muutosta kuitenkin.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Sunnuntaifiiliksiä

Flunssa jatkuu edelleen. Oireina lähinnä nenän vuotaminen ja/tai tukkoisuus. Kuumetta ei ole koko viikolla ollut, mutta muuten olemus on aika nuutunut. Johtunee osaltaan siitä, että en ole uskaltanut lähteä lenkille. Pään tukkoisuutta lisää rään lisäksi hapen puute. Eilenkin ulkona oli ihana syksyinen keli, mutta se jäi hyödyntämättä. En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät istumaan päivästä toiseen sisällä. Minulle tulee sekä henkisesti että fyysisesti paha olo, jos en pääse haistelemaan raitista ilmaa. Olen varmaankin yksi maailman huonoimmista sairastajista: Kipeänä olen kiukkuinen, kun en jaksa tehdä mitään, mutta en sitten kuitenkaan malta välttämättä levätäkään tarpeeksi. Onneksi en yleensä sairastakaan ihan hirveän usein. Nyt täytyy kyllä koputtaa puuta :)

Ja on tässä flunssassa yksi hyvä puoli: Yleensä olen niin lämminverinen (vai kylmäverinen?), etten siedä villasukkia jalassa. Mutta nyt voin niitä käyttää ja uudella parkettilattialla niillä luistelu on kivaa :D

Viime viikkoina on tuntunut, että flunssan lisäksi kärsin... syysmasennuksesta. En keksi parempaakaan termiä sille, vaikka ei tuokaan tätä olotilaa oikein kuvaa. Pidän syksystä, viilenevistä keleistä ja pimenevistä illoista. Talven odotuksesta. Kynttilöistä. Tänä syksynä olen ollut paljon normaalia väsyneempi ja kaikin tavoin haluton ja saamaton. En oikein jaksaisi mitään. Tai jaksaisin, jos saisin aikaiseksi. Aloittaminen ja lähteminen ovat vaikeita. Sama koskee ruokailujakin. En jaksaisi välittää, mitä syön. Ruokahaluttomuutta ei valitettavasti ole kuitenkaan näkynyt. Onneksi, onneksi on tämä herkuton lokakuu. Varsinkin viimeisen viikon ainana olen monta kertaan ajatellut, että jos saisin, kävisin ostamassa karkkia tai jäätelöä, vaikka minun ei edes ole tehnyt mieli niitä. Todella outo ajatusmalli minulle. Toivottavasti tämä kuitenkin on flunssan mukana häipyvä olotila ja ensi viikolla olen taas oma positiivinen itseni :)

Mielessä on pyörinyt monta asiaa, joita haluan tänne kirjoittaa, mutta nyt kun olen koneen äärellä, en oikein saa päähäni, että mitähän ne olivat. Jatkan siis itseni parantelemista kuuman mustaherukkamehun ja tanssivien tähtien seurassa.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Argh!

Meinaa flunssa iskeä... eilen oli karvapallo kurkussa, yöllä heräsin kurkkukipuun ja nyt on vähän limainen kurkku ja nenä, ei kuitenkaan kuumetta. Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan huono aika sairastaa (onko koskaan hyvä?): töissä pitäisi venyä parin viikon tiukkaan puristukseen ja liikkumaankin olisi kiva päästä. Sairaana tulee usein syötyä herkkuja, joten herkuton lokakuu on tässä suhteessa helpotus. Tällainen puolisairastaminen on hankalaa: Kun ei ole kuumetta, en oikein osaa olla töistä pois, mutta töissä väsyy paljon normaalia enemmän. Enkä oikein tiedä, pitäisikö liikuntaa välttää vai ei. Eilen en käynyt lenkillä, mutta sen sijaan imuroin ja sain lopultakin järjestettyä kaapit. Ne ovat olleet sen tarpeessa jo useamman kuukauden. 

On mulla hyviäkin uutisia: Eilen töissä palkittiin Kilometrikisassa parhaiten polkeneita. Kesän aikana pyörittelin 1515 km, jolla päädyin oman toimistoni naisten sarjassa toiseksi (työskentelen siis valtakunnallisessa yrityksessä, jossa koko kisassa päädyin 11. sijalle). Yleensä on muistettu vain koko firman parhaiten polkeneita, joten yllätys oli oikein mieluisa. Diplomin lisäksi sain uuden pyöräilyhanskat.

Täytyy kaivaa pakastimesta äitin mustaherukkamehua ja yrittää sillä häätää flunssapöpö!

P.S. Lisäsin yläpalkkiin Liikuntahaaste- ja Kehitys -sivut, joita päivittelen aina tarpeen mukaan.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Aamupaino

Aamulla vaaka näytti 73,1 kg. Alaspäin siis viime viikosta ja hyvä niin. En minä tietenkään iloinen ole tuollaisia vaakalukemia nähdessäni. Ensimmäinen numero saisi olla 6 tai vaikka 5. Edellistä pienempi lukema on kuitenkin aina kiva.

Huvittavaa sinänsä, että voisin painaa alle 50 kiloa ja olisin silti normaalipainon rajoissa. En usko, että siihen koskaan pääsisin, enkä oikeastaan tahdokaan. Ihannevartalooni kuuluu kuitenkin sekä lihaksia että kurveja. Nyt on taas sellainen päivä, että alle 70 kilon lukematkin tuntuvat saavuttamattomilta, vaikka tiedän, että niihin ei vaadita edes mitään taikatemppuja. Eiköhän mieli tästä päivän mittaan parane.

Kunhan selviän työpäivästä, tarkoitus olisi käydä juoksemassa. Saa nähdä, kuinka käy. Sateinen sää nostaa lenkille lähtemisen kynnystä, vaikka sateessa juoksemisesta pidänkin. Lisäksi on ihanaa saada märät vaatteet pois päältä ja painella suoraan saunaan :)

Raikasta viikonalkua!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Viikon liikunnat

Viikon liikunnat näyttävät Heiaheiassa tältä



Olen tyytyväinen kokonaismäärään. Vähän ehkä turhan korkeilla sykkeillä mentiin, mutta sehän on mahdollista korjata tällä viikolla. Kirjoittelen tuosta lauantain vaelluksesta oman postauksen kuvien kanssa alkuviikosta. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että sää suosi ja kivaa oli.

Luulen, että työmatkapyöräilyt on tältä vuodelta jo pääosin tehty. Olen aika arka pyöräilijä ja muutamana yönä on ollut jo niin kylmää, että pelko liukkaista tienpinnoista on todellinen. Aika ajoin olen miettinyt nastarenkaiden ostamista ja talvipyöräilijäksi ryhtymistä. Olisi kiva päästä kokeilemaan ensin. Entä jos en kuitenkaan uskalla ajaa. Tiedän, kuinka pieni pinta-ala rengasta minun ja liukkaan tienpinnan välissä on.

Onneksi talvella on muitakin kivoja lajeja, joita harrastaa: Marraskuun viimeisellä viikolla olen lähdössä perinteiselle ensilumen leirille Saariselälle ja lokakuun viimeisenä lauantaina pääsen fiilistelemään Leppävirralle hiihtoputkeen. Odotan innolla!

Huomenaamulla odottaa treffit vaa'an kanssa. Odotan mielenkiinnolla ja pelolla, mitä se näyttää.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kyllästynyt liikakiloihin?

Heh.... Facebook-mainoksesta poimittua: "Pudota 10-20 kg kehon rasvasta samantien. Kokeile hoikentavia alushousujamme puoleen hintaan." Jotenkin luulen, että ne liikakilot joutuu siltikin kantamaan mukanaa, vai mihinhän lie housujen teho perustuu?! Piristi hieman nuutunutta työpäivän päätteeksi kuitenkin kummasti :D

maanantai 3. lokakuuta 2011

Maanantai

Paino oli aamulla 73,4 kg. Viime viikko meni pääasiassa hyvin; torstaina avokin teki mieli kebabia ja perjantaina työpaikka tarjosi pizzan. Noin helppo minut on ylipuhua, vaikka hyvin tiedän, että ei pitäisi. "Hyvitykseksi" kävin lauantaina juoksemassa ja sunnuntaina bodypumpissa. Oikeasti en usko, että liikunnalla kannatta ostaa kaloreita. Liikunta ei missään tapauksessa saa olla rangaistus, vaan harrastan sitä, koska se on kivaa. Tänään sovittiin kahden työkaverin kanssa herkkulakosta lokakuun ajaksi. Koskee ainakin karkkeja, limsaa, sipsejä, popcornia. Tiedän, että minä en ole se, jolle tämä on vaikeinta :)

Mitä aion nyt sitten tehdä, että paino lähtee tuosta alaspäin?

Täytyy alkaa kiinnittää enemmän huomiota syömisiin. Siis nimenomaan tiedostaa syöminen ja se, miksi syön ja mitä syön. Niin helposti tulee varsinkin illalla kaivettua kaapista jotain suuhunpantavaa. Ei välttämättä mitään erityisen epäterveellistä, mutta täysin ylimääräistä. Annoskoot täytyy ottaa tarkkailuun. Välillä tuntuu, että olen unohtanut kaikki viisaan syömisen opit, mitkä olen viimeisten parin vuoden aikana onnistunut omaksumaan. Tietysti kaikenlainen roskaruoka on pannassa. Olen aina tahtonut pitää syömisen rentona, ei liikaa pingottamista tai laskemista. Nyt tuntuu, että syöminen on muuttunut vähän liiankin rennoksi: "voin ottaa vielä vähän tuota" on saanut painon hiipimään salakavalasti ylöspäin, vähän kerrallaan. Ruokarytmiinkin pitäisi saada parannusta. Työpäivinä käyn syömässä yhdentoista maissa. Yleensä olen kotona neljän ja viiden välillä. Jos en syö tuolla välillä mitään, nälkä on kotona jo melkoinen ja heijastelee väkisinkin koko loppuiltaan. Jonkun pienen välipalan (esim. myslipatukka) saatan tuossa välillä syödä, mutta se ei tunnu olevan riittävästi. Proteiinia saisi olla ainakin enemmän. Ehkäpä joku jogurtti ja hedelmä voisi olla helppo vaihtoehto. Nyt pitäisi saada siirrettyä suunnitelma käytäntöön.

Tänään menin pyörällä töihin. Lenkillekin olisi voinut lähteä, mutta se jäi tältä päivältä (kuulostaa aika pahalta, mutta ei haittaa, kunhan lepo jää yhteen päivään). Huomenna olisi tarkoitus mennä spinnigiin, keskiviikkona juoksulenkille tai Cooperin testiin ja torstaina bodypumpiin. Perjantai on lepopäivä ja lauantaina on erään kauden päättäjäiset, 2-3 tunnin vaellus ja sauna. Sunnuntaina sitten fiiliksen mukaan.

Ihan hyvillä mielin odotan kuitenkin tulevaa viikkoa! :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Aloitus

Siis bloggaamisen aloitus. Painonhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja olen harrastanut jo keväästä 2008. Tilastojakin löytyy enemmän ja vähemmän säännöllisesti n. kolmen viime vuoden ajalta.

Keväällä 2009 olen painanut näköjään 80 kiloa. Tuo on ensimmäinen merkintä, jonka löysin, mutta jossain niitä on vielä aiemmilta ajoilta. Enimmillään olen painanut n. 85 kiloa. Tuo on muistini mukaan ollut keväällä 2008. Silloin tuli herätys: Ostin vaa'an. Siitä lähtien olen tarkaillut painoani ja elämäntapojani. Ja uskallan kai sanoa, että siitä eteenpäin olen elänyt pääasiassa terveellisesti. Liikunta palasi todenteolla takaisin elämääni. Rupesin tarkkailemaan syömisiäni. En ole koskaan harrastanut mitään ihmedieettejä. Töissä pidimme epävirallista Painonvartijat -ryhmää työkaverin vanhoilla materiaaleilla. Ehkä kuukauden tai kaksi. Sopiva aloitus muutokselle. Painonvartijoiden aikana opin lisäämään kasviksia ruokalautaselle. Kun täyttää puolet lautasesta kasviksilla, niin kaloririkkaampaa ruokaa ei mahdu yhtä paljon ja vatsan saa varmasti täyteen. Uskon terveelliseen ruokavalioon. Ihan sellaiseen normaaliin: lautasmalli, riittävästi kasviksia ja proteiinia, mahdollisimman vähän huonoja hiilihydraatteja, mutta mikään ei ole täysin kiellettyä. Välillä olen pitänyt herkuttomia kausia. Niillä olen ennemminkin pyrkinyt osoittamaan itselleni omaavani riittävästi henkistä selkärankaa pystyäkseni moiseen kuin käyttänyt laihdutuksen apuna. Ruokapäiväkirjaa olen täyttänyt monia sivuja, mutta se ei jotenkin tunnu minun jutultani eivätkä tulokset ole olleet sen parempia ruokapäiväkirjan kanssa kuin ilmankaan. Keventäjiä ja Kiloklubia olen kokeillut. Työpäivinä käyn pääasiassa ulkona syömässä ja olen kokenut hankalaksi näiden ruokien määrien ja laatujen arvioinnin. Insinöörille suurinpiirtein ei ole tarpeeksi tarkka ;)

Maaliskuussa 2008 liityin liikuntakeskus Elixian jäseneksi. Tämä ajoittuu mielestäni juurikin tuon elämänmuutoksen aloituksen kanssa ajallisesti hyvinkin yksiin. En ole katunut hetkeäkään, vaikka eihän tuo jäsenyys ihan halpa ole. Tykkään ulkoliikunnasta. Käyn juoksemassa, työmatkat kuljen sulan maan aikaan pääasiassa pyörällä ja voi että miten odotan lunta ja pakkasta, että pääsee hiihtämään. Vaikka pidänkin noista lajeista paljon, on huonoja kelejä (jonkun mielestä tekosyitä, mutta minun mielestä riittäviä sellaisia), tutut lajit tuntuvat tylsiltä ja aerobisen treenin rinnalle pitäisi saada myös lihaskuntoharjoitteita. Tästä syystä on hyvä olla vaihtoehtoja. Ennen elämänmuutosta olin tyytyväinen, jos kävin kerran viikossa liikkumassa. Tällä hetkellä ruoskin itseäni armotta, jos liikuntakertoja tulee vain kolme viikossa. Muutos on ollut siis suuri.

Pääasiat näyttäisivät olevan kunnossa. Mikä siis mättää?

Tällä hetkellä painan 73,0 kiloa. Tässä välillä olen käynyt alimmillaan n. 67 kilossa. Kun töissä on stressaavaa, tekee mieli hakea karkkia tai jäätelöä kaupasta. Välillä taas on kausia, jolloin herkuttomuus ja terveellinen syöminen on helppoa. Silloin myös paino putoaa. Tänä kesänä sellaista ei ole ollut ja paino on hitaasti mutta varmasti noussut toukokuusta kolmisen kiloa ylöspäin. Pituutta minulla on huimaavat 158 cm. Painon nousu pitää saada poikki, koska olen kukonaskeleen päässä merkittävästä lihavuudesta ja sitä en tahdo olla enää ikinä. Normaalipainoinen olen 62-kiloisena. Se on ollut tavoitteeni jo pitkään. Olen painanut suurin piirtein 62 kiloa ylioppilasjuhlien aikaan. Kun lähdin opiskelemaan, painokin lähti salakavalasti nousemaan, joten tuo 62 kiloa on tuostakin syystä merkittävä painolukema. Aina välillä olen haaveillut, miltä tuntuisi, jos paino olisi 5x. En edes muista, koska paino on viimeksi ollut niin alhainen. Normaalipainon tavoittelu tuntuu kuitenkin riittävältä haasteelta tällä hetkellä. Tai kun edes pääsisi alle 70 kilon.

Miten tavoitteeseen sitten päästään? Kiinnitetään huomioita, mitä suuhun pistetään. Yleisesti ottaen kyse on vain hienosäädöstä: annoskoot kuriin, ei herkkuja joka päivä, järkevä ruokarytmi. Liikunnan suhteen yritän pyrkiä viiteen liikuntakertaan viikossa. Viime aikoina on laiskottanut vähän turhan usein. Viime viikon alussa tosin pieni flunssanpoikanen uhkaili, mutta ei sitten tullutkaan. Se aiheutti kuitenkin muutaman sallitun lepopäivän ja sitten liikkumaan lähteminen ei ollutkaan niin helppoa. 

Olen seurannut mielenkiintoisia painonhallintablogeja jo useamman vuoden ajan. Hakenut sieltä vertaistukea ja aina välillä mieleen on pyrkinyt ajatus, että jos minä itsekin. Sitten olen puntaroinut asiaa: riittääkö aika, osaanko kirjoittaa tarpeeksi hyvin ja mielenkiintoisista aiheista. Suurin piirtein kuukausi sitten perustin tämän blogin. Sen jälkeen olen luonnostellut ensimmäistä tekstiäni. En ole oikein tiennyt, mitä siihen tahdon kirjoittaa. Ja nyt kun oikein istuin alas kirjoittamaan, mitä mielen päällä on, tuntuu, että kirjoitettavia asioita on päässä aivan liikaa. Siksi tämä ensimmäinen teksti on hyvinkin sekava. Varmasti palaan näihin teemoihin useammankin kerran tulevaisuudessa. Ehkä silloin pystyn jäsennellympään tekstiin. Omaksi päiväkirjakseni minä tätä ensisijassa kirjoitan. Täällä on mahdollista purkaa niitä asioita, jotka tähän asti ovat jääneet käsittelemättä. Koska kuitenkin kirjoitan tätä "julkisesti", olisi mukava saada kanssakulkijoita, tsemppareita auttamaan matkalla ja jakamaan kokemuksia.