Syksyisiä tunnelmia

Ah... hieronnassa käyty ja helpotti! Tosin päätin, että käyn valittamassa tuota vaivaa lääkärillekin. Työnantaja maksaa fysioterapeutin, joten kannattaahan tämä etu hyödyntää. 

Viime viikon liikunnat ja tämän viikon liikuntasuunnitelma täytettynä tällä kertaa Heiaheiaan.

Torstain juoksulenkki oli tahtojen taistelun tulos. Tiesin, että ulkoilma ja liikunta tekisi hyvää, mutta ulko-oven kynnys tuntui ylitsepääsemättömältä. Valittelin Facebookissa ongelmaani ja tottakai ihanat kaverit saivat kannustettua minut lähtemään. Kannatti! Eihän se ollut kuin vitosen lenkki, mutta lähtemisen vaivan ansiosta tuntui paljon pidemmältä. Nuo kaksi ensimmäistä kaveria asuvat muuten sellaisella seudulla, että lähimmät katuvalot ovat kymmenen kilometrin päässä. Ajattelin, että en voi vedota pimeyteen, jos minulle palaa valot ympäri vuorokauden. :)


Quantinan vakuuttelujen jälkeen päädyin, että minun on aika kokeilla joogaa. Sunnuntaina suuntaan siis Om Yogaan testaamaan astangajoogaa. Onneksi Q on mukana tukena, joten allekirjoittanutta ei jännitä ihan niin paljoa. Hinnastoa katsoessani ilahduin suuresti ensikertalaisen tutustumisedusta: 50 eurolla saa kolmen viikon ajan käy niin monella joogatunnilla kuin tahtoo. Eli siis sen enemmän säästän, mitä useammalla tunnilla käyn. ;)

Lisäksi kollegani huhuili Facebookin puolella sulkapallokaveria. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Toivottavasti saadaan sovittua säännöllinen peliaika.

Tämähän alkaa tuntua ihan syksyltä, kun on intoa aloittaa uusia harrastuksia! :)

P.S. Muistakaa käydä äänestämässä! Minä kävin jo. :)

Loman jälkeen

Palailin maanantaina arkeen loman jälkeen oikein hyvillä mielin. Loma oli rentouttava ja sain tehdä juuri niitä asioita kuin tahdoin. Ja vielä parempaa oli se, etten loman aikana kerännyt yhtään lomakiloja. Paino oli maanataiaamuna 69,6 kg! Ihan mahtavaa!! Viimeinen lomaviikko meni ruokailujen ja liikunnat suhteen vähän poskelleen, mutta kolmella ekalla viikolla tein selvästi jotain oikein, koska paino pysyi samana kuin ennen lomaa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Minulla oli ajatuksena tehdä lomalta pari kuvapostausta, mutta arvatkaapa, kuka unohti kameran matkasta. Uuden kännykän kameralla sai niin huonoja kuvia, että ei tee mieli laittaa niitä esille. Ehkäpä siis napsin kuvia arjestani ja ilahdutan teitä niillä jossain vaiheessa.

Ai niin... voin minä yhden kuvan lomalta julkaista. Kävin nimittäin ostoksilla. Nämä ihanuudet lähtivät mukaani... (vaikka pinkki ei ole yhtään värini.)

Nike free run+ 3

Nyt minäkin olen virallisesti mukana paljasjalkakenkähuumassa. Tulette varmastikin kuulemaan näistä vielä lisää. Ja jos en muista, niin kysykää. ;)

Varala maraton ja blogimiitti ovat jo tosi lähellä. Tapahtuman facebook-sivuilla on ollut puhetta, että juoksun jälkeen voisimme mennä syömään New Yorkiin. Jos tiedätte jonkun superhyvän ravintolan Tampereella, niin ehdottakaa. Ja ehdottomasti mukaan miittiin!

Lomalta paluuta helpotti se, että minulla on ihania työkavereita, joiden pariin on kiva palata. Tänään oli ensimmäinen taukojumppa kesäloman jälkeen. Useampi ihminen kyseli, että tänäänkö jumppa taas jatkuu ja osanotto oli ennätysmäinen. Ihanaa! Samalla tavoin tuntuu mukavalta palata taas tänne blogistaniaan teidän mukavien ihmisten pariin. Kiitos!

P.S. Kehonhuoltohaaste etenee ja on erinomainen asia! :)

Ensi viikon liikunnat

Äh... vaaka heilahti tänä aamuna taas hivenen seitsemänkympin huonommalle puolelle. Tällä kertaa täytyy myöntää, että sen oikein tunsi, niin turvonneelta vatsa tuntuu edelleenkin. Söin viikonloppuna mielestäni ihan normaalisti, mutta jostain syystä aineenvaihdunta ei toimi nyt ihan normaalisti. Ankeaa! :(

Viime viikon liikunnat:

Viikonlopun liikunnat näyttivät juuri siltä kuin pitääkin. Lauantain pitempi pyörälenkki edesauttoi tavoitettani saavuttaa Kilometrikisassa 1000 kilometria ennen kesälomaa. Ennen tätä viikkoa oli kasassa 903 kilometriä. Edellyttää siis vain tällä viikolla joka päivä töihin pyöräilyä.
Alkaneella viikolla ajattelin ulkoilla ehkä tämänsuuntaisesti:

Ma: lepo
Ti: ELC-ulkoilua (jos sää sallii)
Ke: Elixia Power
To: juoksu
Pe: lepo
La: pyöräily
Su: juoksu

Näitä liikuntasuunnitelmia miettiessä tulee monesti olo, että seitsemän päivää viikossa on liian vähän. Kun se vähintään yksi lepopäivä pitää viikkoon mahduttaa, niin en millään ehdi harrastaa kaikkea sitä liikuntaa, mitä tahtoisin. Toisaalta jos yritän ahnehtia liikaa, niin keho laittaa aika äkkiä täysstopin.

Loppuviikko on vielä monelta osin auki. Periaatteessa kesäloman pitäisi alkaa perjantaina, mutta olen luvannut, että jos tilanne sitä vaatii, niin voin tulla vielä ensi viikollakin töihin. En koe itseäni korvaamattomaksi tai työtäni niin tärkeäksi, että pitäisi tulla. Sen sijaan en viitsi jättää työkaveria pulaan. Toivottavasti kuitenkin saamme asiat perjantaihin mennessä siihen kuntoon, että pääsen hyvin ansaitulle kesälomalle. Rehellisesti sanottuna olen jo kovasti sen tarpeessa.

Virkeää viikon alkua!

Liikuntaa nyt ja ennen

Viime viikon liikunnat:

Laiskotti! Tosin keskiviikkona kaaduin pyörällä, mutta vaikka vasen sääri oli melko hurjannäköinen, piti tämän jästipään siitä huolimatta vängätä itsensä iltarasteille. Jouduin jättämään pari rastia välistä, kun jalkaa alkoi kirvelemään. Pääkkö mikä pääkkö!

Tällä viikolla ehkä jotain tällaista:

Ma: lepo (piti mennä suunnistamaan, mutta väsyttää)
Ti: saisinkohan aikaiseksi vääntäytyä salille???
Ke: juoksu
To: lepo (hieronta)
Pe: Elixia Power
La: pyöräily
Su: juoksu

Vaaka oli armollinen: 69,2 kg! Nyt on vielä kaksi viikkoa säännöllistä elämää edessä ennen kesälomaa, jona aikana paino on tarkoitus saada turvallisesti alle seiskakympin. Ja jos en tänä vuonna keräisi niitä kesäkilojakaan yhtään!

Pakollinen viikkopäivitys

...eli taas tulee painoa ja liikuntaa!

Ajattelin aamulla, että en käy vaa'alla tai jos käyn, niin en ainakaan kirjaa sitä tänne. Oli tosi turvonnut olo, huono aika kuukaudesta ja söin vielä eilen hyvin myöhäisen iltapalan, koska kotiuduin vasta yhdentoista pintaan illalla. Silti lähti kilo viime viikosta ja paino on taas alle 70 kiloa. Tasakymmenien ohitukset ovat hankalia paikkoja: kirjasin paino kahteen paikkaan tänään 79,6 kg. ;)

Viime viikon liikunnat:

Lauantaina oli Kalevan kierroksen soutu. Tapahtuma oli sellainen seikkailu, että se ansaitsee oman postauksensa. Yritän ehtiä kirjoittaa sen huomenna.

Kesäkuussa kaikki viikot ovat menneet johonkin tapahtumaan valmistautumiseen, joten normaalista harjoittelusta ei ole ollut tietoakaan. Onneksi ensi viikolla helpottaa. Juoksuhaasteen kilometritkin ovat karttuneet kovin hitaasti. Siihenkin trendiin on tarkoitus saada pian muutos. Onneksi tuota muuta liikuntaa kertyy niin paljon, että en ole kauhean pettynyt, jos haaste jää täyttämättä.

Alkaneen viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: suunnistus
Ti: lepo
Ke: suunnistus
To: lepo
Pe: Sulkavan soudut
La & su: jaksamisen mukaan

Tampereen Iltarasteilla on tällä viikolla iltarastiviikko, eli kuntorasteja järjestetään maanantaista torstaihin joka päivä. Pakko hyödyntää tämä tilaisuus, varsinkin kun rastit osuvat minulle kovin sopiviin paikkoihin. Tänään iltarastit ovat Vehoniemessä, jossa on muistaakseni niin mukava maasto, että sinne on päästävä, vaikka matkaa kertyykin sen verran, että sinne täytyy lähteä töiden jälkeen autolla. Pakkasin suunnistuskamat töihin mukaan, mutta huomasin, että urheiluliivit jäivät kotiin. Harmittaa, mutta nyt on hyvä tilaisuus käydä ostamassa uudet, kun niille muutenkin olisi jo tarvetta.

Perjantaina edessä on Partalansaaren kierto kirkkoveneellä 13 muun naisen ja perämiehen kanssa. Matkaa tuosta kertyy n. 60 kilometriä ja tavoitteena meillä on soutaa se alle viiteen tuntiin. Tuo viiden tunnin alitus on kuitenkin sen verran kova suoritus, että se vaatii paitsi huippukuntoiset naiset, myös vähän onnea kelin suhteen: ei liian kuuma, ei liian kylmä, ei liiaksi tuulta... Kaikista urheilusuorituksista, joita minulle vuoden aikana kertyy, Sulkavan soutu on kaikista rankin: suoritus on ajallisesti pitkä, koko kroppa joutuu töihin ja siinä toistetaan samaa liikettä lähes 10 000 kertaa. Kokemuksesta voin kertoa, että kun suorituksen jälkeen nousee veneestä ylös, niin tulee epäilys, että onko ihmistä tarkoitettu liikkumaan kahdella jalalla. Välillä tuntuu, että en pääse veneestä pois, kun siellä kulkeminen ei muutenkaan ole kaikkein helpointa hommaa. Silti jollain kierolla tavalla tuo koukuttaa, kun sinne vuosi vuoden jälkeen lähtee mukaan. :)

Tämän viikon jälkeen pitäisi päästä onneksi taas normaaliin päivä-, viikko- ja treenirytmiin kiinni. Jalkapallon ja yleisurheilun EM-mittelöt on oteltu, seuraava kilpailu (minähän kilpailen vain itseäni vastaan) on Kalevan kierroksen pyöräily elokuun puolessa välissä ja ennen lomaa kaikki viikonloput ovat vapaita. Aika hurjaa: toukokuun alun blogimiitistä lähtien minulla on ollut joka viikonlopulle sovittuna jotain menoa. Ihanaa, että saan kaksi päivää kokonaan itselleni. Voisin vaikka pestä ikkunat. ;)

Ihanaa viikon alkua kaikille! :)

Uusi viikko, uudet kujeet

Äh... paino vain hilautuu ylöspäin. Ihan itseäni siitä saan syyttää, mutta silti vähän ärsyttää. MinttuK haastoi mukaan kolmen viikon sokerittomuuteen. Taidan lähteä mukaan sillä rajauksella, että ensi viikon lauantaina saan juhlissa syödä, mitä on tarjolla, jos sinne asti kerkiän. Lisäksi soutukisojen aikana urheilujuomat ja -geelit ovat sallittuja, vaikka ne sokeria sisältävätkin. Luonnolliset sokerilähteet, kuten hedelmät ja marjat ovat sallittuja. Ruokarytmikin pitäisi saada taas kuntoon. Tai no, ruokarytmin korjaaminen vaikuttaa varmaankin positiivisesti makeanhimoon. Vaikka on jäätelö hyvää kylläisenäkin. ;)

Viime viikon liikunnat:

Juhannuksesta tuli kovin liikunnallinen. Se tuntui tosi hyvältä. Kelitkin olivat sunnuntaita lukuunottamatta suotuisat ja aurinkirasvan ansiosta en edes polttanut itseäni kuin vähän jakauksen kohdalta. Tosin eilisillan lihaskuntoharjoitus olisi jäänyt tekemättä, ellen olisi luvannut sitä Kanelille. ;)

Liikuntasuunnitelma kuluvalle viikolle:

Ma: frisbeegolf
Ti: Xycling+Shape / lepo
Ke: juoksu
To: pyöräily
Pe: lepo
La: vuorosoutu (Kalevan kierroksen soutu)
Su: kirkkovenesoutu (Sulkavan soudun viimeistelyharjoitus)

Tämän viikon lopussa odottaa Kalevan kierroksen soutu. Ehdottomasti Kierroksen lajeista se, josta tykkään vähiten. Soutu on tekniikkalaji, mikä edellyttää paljon harjoittelua, johon minulla taas ei ole mahdollisuuksia. Vene ja soutupari ovat 200 kilometrin päässä, joten voin harjoitella vain silloin, kun olen kotikotona käymässä. Positiivisesti ajateltuna ensi lauantain jälkeen minulla on taas 25 kilometriä enemmän kokemusta. :D

Oikein miellyttävää viikkoa!

P.S. Nämä harvat postaukset ovat nykyisin sisällöltään hieman itseään toistavia. Jos teillä on jotain kysyttävää tai mielessänne aihe, josta tahtoisitte minun kirjoittavan, niin kertokaa ihmeessä. :)

Uusi viikko, uudet kujeet

Minähän toivoin viime viikolla kutosella alkavaa painolukemaa. Vaaka palkitsi minut ja räväytti näytölle 69,9 kg. Hymyilytti! Vaikka viime viikosta lähti vain 200 grammaa, niin tuollaiset rajapyykit vain tuntuvat tosi hyvältä. Eihän tuo kovin varma seitsemänkympin alitus ole, mutta alitus kuitenkin. :)

Viime viikon liikunnat:

Juoksua, parit soutuharjoitukset ja pyöräilyä. Elixia hölkän tulokset olivat tulleet nettiin ja aikani oli tosiaan yhdeksän sekuntia alle tunnin. Jes! :)
Lauantaina oli vielä ylimääräinen soutuharjoitus. Mökin rantaan on ajautunut ylimääräinen laituri. Vedet ovat järvessä nyt normaalia korkeammalla ja totesimme, että se täytyy käydä vetämässä nyt avoimemmille vesille tai parin viikon päästä se on kuivanmaanlaituri. Iskä seisoi laiturin päällä ja työnsi airolla, äiti istui veneen perässä ja piti laiturin köydestä kiinni ja minä soudin venettä, joka ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Toivottavasti kukaan ei nähnyt, koska se näytti varmaan tosi älyvapaalta. :D

Liikuntasuunnitelma kohti lauantain puolikasta:

Ma: juoksu, kevyt
Ti: melontakurssi
Ke: lepo
To: juoksu, tosi kevyt + loppuun pari vetoa
Pe: lepoa ja ruokaa
La: Puolimaraton Valkeakoskella
Su: lepo

Sopivasti herkistelyä puolimaratonia kohti. Täysin ei auta jäädä lepoon, mutta pääasiassa tarkoitus on kuitenkin vain hissutella. Huomenna on tyky-melontakurssi. Kivaa! Äiti ja iskä ovat ostaneet mökille kaksi retkikajakkia. Melonta on kivaa, ja kivaa on myös oppia tekemään se oikein. Onneksi huomiseksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista keliä. :)




Lähde

 Lopuksi masentavia uutisia: Luulen, että suosikkijäätelöni, Ingman creamy lakritsin valmistus on lopetettu, kun se on hävinnyt kaikkien kauppojen hyllystä kuin taikaiskusta. Kyseessä on sama jäätelö, jolla voitin viime kesänä Kanelin arvonnassa. Ajattelin, että tuon voimalla jaksan lauantaina puolikkaan, mutta nyt on pakko keksiä joku muu jäätelö tilalle. Pöh! Saa suositella omia suosikkijäätelöitään tuon tilalle.

Kaikesta huolimatta kesäistä viikon alkua! :)

Unelmia ja toimistohommia

Voi että viikonloppuna oli kivaa: Olin kotikotona äitiä ja mummoja juhlimassa. En voinut kuin ihmetellä sitä luonnon vihreyttä. Kyllähän sen täällä kaupungissakin näkee, mutta maalla se on jotenkin niin... vihreää. Lisäksi ansaitsin koko kesän mökkisaunomiset halkourakassa (mätettiin kuivuneet polttopuut mökillä halkoliiteriin) ja sen päälle pääsin ensimmäistä kertaa tänä keväänä mökille saunomaan ja kastautumaan järveen. Oli kylmää! :)

Paino 70,1 kiloa. Minä olen sanaton...! Jotenkin koko ajan odotan, että paino pompsahtaa takaisin sinne 72-73 kiloon, missä se niin pitkään viihtyi. En osaa iloita, että painan 70 kiloa. Se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Odotan sitä iskua, joka vetää maton jalan alta. Kun en mielestäni tee mitään eri lailla kuin vaikkapa vuosi sitten, niin miksi se paino nyt sitten putoaa.

Viikon liikunnat:

Toisaalta kun katsoo noita liikuntamääriä, niin en yhtään ihmettele, että paino on pudonnut. Jos kaikki muu on mennyt samoin kuin ennen, niin ehkä yli kymmenen tuntia liikuntaa viikossa ja muutama tehoreeni siellä vielä mausteena ovat olleet se, joka on keikauttanut tasapainoa niin, että paino taas putoaa.

Maanantain suunnistus meni niin penkin alle kuin voi. Olin ihan hukassa. Periaatteessa minun pitäisi inhota suunnistusta, koska olen niin huono siinä. Toisaalta nautin haasteista ja huonon suunnistuksen jälkeen vannon, että joskus vielä minä osaan tämän! :) 

Liikuntasuunnitelma tälle viikolle:

Ma: juoksu (ihan kohta menossa!)
Ti: Xycling
Ke: juoksu
To: Elixia hölkkä 10 km + soutuharjoitukset
Pe: lepo
La: juoksu
Su: lepo

Loppuviikon ohjelman päällä on monta kysymysmerkkiä. Minun olisi tarkoitus pitää kunnon helaloma (=perjantai vapaa) ja lähteä juhlimaan kumminpojan synttäreitä ja noihin soutuharjoituksiin. Kuitenkin armas automme heitti kojetaululle taas eilen jonkun vikailmoituksen, joten saa nähdä, pääsenkö torstaina sillä matkaan. Inhoan tällaisia yllätyksiä, mutta kun niille ei mitään voi, niin pakko yrittää vain sopeutua.

Elixia hölkkä on jäsenille ilmainen tapahtuma, joten ajattelin korvata tälle viikolle juoksuohjelmaan merkityn tunnin vauhtileikittelyn sillä. Kiva laittaa välillä lappu rintaan ja lisäksi tuosta on ainakin aiemmin saanut ihan kivan tuotepussukan palkinnoksi.

Huomenna, kuten Niina c. mon muistutti, on valokuvauspäivä. Ajattelin haastaa itseni kuvaamaan huomisen päiväni ja tekemään teille Päiväni kuvina -postauksen. Olen aika laiska valokuvaaja eivätkä kuvani ole kovin laadukkaita, mutta en voi oppia, jos en yritä. Kun vaan muistaisin ottaa kameran huomenna mukaan!

Aurinkoa ja sopivasti sadetta viikkoonne!

P.S. Ei tuo otsikko mitään tarkoita. Kirjoitin sen tässä työpöydän ääressä, kun odotan lenkille lähtöä. ;)

Vihreät sukat

Tahdon jakaa kanssanne, mikä sai minut hymyilemään tänä aamuna: Sulan maan aikaan kuljen pyörällä töihin, joten minulla on perusvaatevarasto aina töissä: housut, paita tai pari ja ainakin yksi alusvaatekerta. Näin kevään korvalla on päässyt käymään niin, että kaikki töihin kulkeutuneet vaatteet ovat mustia. Jopa farkut, vaikka yleensä olen tummansinisten farkkujen ystävä. Melko pirteää! ;) (No, tennarit ovat valkoiset!) Tänä aamuna vaatepinosta löytyi kuitenkin keväänvihreä sukkapari, siis oikein kirkkaat. Eiväthän ne mihinkään farkunpunttien alta näy, mutta hymyilyttävätpä minua.

Minulla on muuten 29 lukijaa. Tervetuloa kaikille uusille! :)

Ai niin, unohdin edellisessä postauksessa kertoa, että sunnuntain pitkällä lenkillä testailin vähän tankkailua matkan aikana. Mukana oli neljä n. desin vetävää pikkupulloa urheilujuomaa sekä kaksi energiageeliä. Urheilujuomat yritin juoda n. 4,5-5 kilometrin välein ja geelit otin kympin ja viidentoista kohdalla. Ei tuottanut suurempia ongelmia, vaikka urheilujuoma olisi saanut olla aavistuksen laimeampaa. Puolikkaalle otan ehkä vielä yhden ylimääräisen geelin mukaan. Toisaalta siellä on juottopisteitä huomattavasti tiheämpään, joten omaa juomaa ei tarvitse ottaa mukaan edes varmuuden vuoksi.

Paino oli muuten maanantaina 70,6 kiloa ja eilen ELC-punnituksessa 70,8. Jee! (Realisti-Aku: molempia edelsi normaalia vähäisempi syöminen, joten tällä viikolla täytyy olla erityisen tarkka, jos tahtoo edes nollatulokseen.) Erityisen iloinen olen rasvaprosentistani, vaikka se on hankalasti mitattava suure ja siksi kovin epätarkka. Viimeisimmän mittauksen mukaan minun tarvitsisi pudottaa enää alle puoli kiloa rasvaa kehostani, jotta rasvaprosentti olisi suositeltavissa rajoissa (21-33% Tanitan mukaan.) Ylipainoa on kuitenkin vielä jäljellä yli kahdeksan kiloa.

Hymyntäyteistä viikon jatkoa! :)

Se putoaa sittenkin!

Maanantaiaamuna 71,2 kiloa ja keskiviikkona 71,4. Jes! Ihania lukemia. Söin wappuna kesän ensimmäisen irtojäätelön ja muutenkin hyvin. Nautin hyvästä seurasta. Ja auringosta. Näköjään olisi pitänyt mitata vyötärönympäryskin, mutta sen unohdin. Mittaan huomenna tai viimeistään ensi viikon maanantaina - jos muistan! :)

Raporttia pukkaa

Äh... tää on nyt mennyt tähän, että sunnuntaina tai maanantaina raportoin menneestä viikosta ja kirjaan liikuntasuunnitelman ylös. Ei se johdu kiireestä. Ehtisin ihan hyvin kirjoitella, mutta työpäivän ja juoksulenkin tai jumpan jälkeen aivot kaipaavat lepoa. Käyn lukemassa muiden blogeja, mutta järjellisen tekstin kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta. Enkä varsinkaan muista, mistä aiheesta kirjoittaa, vaikka juostessa on pyörinyt hyviä ajatuksia mielessä. Tarvitsisin varmaankin sanelukoneen. :D

Paino oli aamulla 72,6 kiloa. Tulos oli täysin odotettu. Viikonloppuna oli kokoustamassa Vierumäellä, jonne ruokailut olivat hoitaneet muut: perjantai-iltana hampurilaisia, lauantaina lounaaksi tortilloja ja päivälliseksi pizzaa. Lisäksi tarjolla oli sipsejä, limsaa ja muutaman lonkeronkin join. (Karkkejakin, mutta niihin en koskenut.) Mutta ruoka oli hyvää ja minulla oli muutenkin mukavaa. Nyt arkena on taas aikaa kiristellä. Ensi viikoksi on mahdollista tehdä oikein kunnon pudotus. ;)

Viime viikon liikunnat:

Vierumäellä aikataulu oli sen verran tiukka, että aamupäivän happilenkkiä lukuunottamatta en ehtinyt liikkumaan. Toisaalta jalat oli torstain juoksun jälkeen jo melko puhki, joten viikonlopun lepo oli täysin harkittua ja tarpeellista.

Tiistaina kävin verenluovutuksessa. Verenluovutuspäivänä suositellaan ottamaan rauhassa. Muun muassa liikunta ja saunominen on kielletty. En siis missään tapauksessa suosittele kahvakuulatreeniä (tai muutakaan) samalle päivälle, mutta koska minulle ei ole koskaan tullut mitään oireita, menen omien tuntemusten mukaan. Keskiviikon juoksulenkki tuntui normaalia hengästyttävämmältä. Olisin tarvinnut ne puuttuvat punasolut hapen kuljetukseen, mutta onneksi ne aikanaan palautuvat.

Juoksua löytyy ohjelmasta ilahduttavan paljon. Itse asiassa tekisi mieli vaan juosta, vaikka tiedän, että se ei ole järkevää. Kaikki muu liikunta tuntuu turhalta, vaikka tiedän, ettei niin ole. Lueskelen ihan innoissani HCR:lle lähtevien blogeja ja harmittelen, etten ole itse mukana. Toisaalta KK-puolikkaaseenkaan ei ole enää kuin neljä viikkoa. Katselin reittikarttaa ja mietin sitä tunnetta, kun juoksen Apian urheilukentän maalisuoraa uudessa ennätysajassa hymy huulilla. Mielikuvaharjoittelua suosivat myös huippu-urheilijat! ;)

Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:

Ma: juoksu
Ti: sali tai joku ryhmäliikunta
Ke: Cooperin testi
To: lepo (hieronta)
Pe: juoksu (vetoja)
La: Power
Su: juoksu (pitkä)

Aika pitkälti tämä alkaa mennä samalla kaavalla viikko viikon perään. Tosin ensi viikolla on luvassa kevyempi viikko.

Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan. Palkinnot on hankittu. Samalla keksin muuten äitienpäivälahjankin. Kerron molemmat vasta sitten, kun ne on toimitettu uusille omistajille. Molemmat on mielestäni oikein mukavia. Itselleni ostin samalta shoppailureissulta kompressiosukat. Pitkillä juoksulenkeillä ja kilpailuissa nilkat kramppailevat, joten ajattelin kokeilla, josko näistä olisi jotain apua. Raportoin kokeen jälkeen. Tosin pitäisi kyllä vahvistaa myös niitä nilkan lihaksia. "Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla."

Oikein keväistä viikon alkua! Nauttikaa leskenlehdistä, perhosista, narsisseista ja sudenkorennoista. Minä ainakin nautin! :) Viimeiset talvivaatteet on pesty kesäsäilytystä varten ja kesävaatteet raahattu varastosta käyttöön. Kevät! <3

Epätoivoa vaa'alla ;)

Näköjään kannattaa odottaa vaa'alta plussausta, niin tulos todennäköisemmin on pienempi. Odotukset vaakalukeman suhteen eivät olleet tänä aamuna kovinkaan suuret. No, vaaka näytti 71,9 kiloa. Siis tosi hieno lukema... paitsi että en oikein osaa iloita siitä. Mielestäni en ole ansainnut sitä ja mietin, mistä tuo lukema oikein koostuu. Jäikö sunnuntain pitkästä lenkistä nestevajausta vai söinkö sunnuntai-iltana normaalia vähemmän? Paino on junnannut niin pitkään 72 ja 73 kilon välillä satunnaisia poikkeamia lukuunottamatta, että vaikea uskoa, että paino voisi enää lähteä alaspäin. Onneksi huomenna on ELC-punnitus. Toisaalta tuo on illalla ja siinä on vielä enemmän epävarmuustekijöitä. Sitten kun paino on 6x,x kg, niin sitten uskon tämän jumituksen voitetuksi. Ehkä vähän kyynistä, mutta kyllä minä tämän vielä jotenkin sössin. ;)

Pikkuhiljaa alan päästä sisään tuohon porukassa juoksemiseen. Se on oikeastaan tosi kiva, että on seuraa. Meidän porukka on vielä juuri sopivan samankuntoista. Pelkäsin vähän etukäteen, että syke nousee liian korkealle porukassa juostessa, mutta toistaiseksi on mennyt sen suhteen tosi hyvin. Osan lenkeistä tahdon edelleen juosta yksin, mutta kyllä seura tuo vaihtelua. Ja kuten aiemminkin olen maininnut, ne tekosyyt, jotka yksin lenkkeillessä riittävän lenkin väliin jättämiseen, eivät riitä, jos ne pitää sanoa ääneen. :D

Tekosyistä tulikin mieleeni, että keskiviikkona meillä oli tarkoitus käydä juoksemassa Cooperin testi. Kuitenkin ah-niin-ihanat työkaverit keksivät kuka mitäkin tekosyitä sairauksia, joten testiä täytyi siirtää. Yritän saada sen soviteltua ensi viikolle, mutta voi olla, että uusi aika onkin vasta toukokuun alussa. Kivempihan se on juosta, jos olisi vähän lämpöisempää kuin mitä keskiviikolle on luvattu.

Yllätin tänä aamuna itseni ja lähdin pyörällä töihin vaikka lämpömittari näytti pakkasta 4°C. Tiedän, että olen vähän vainoharhainen liukkauden kanssa. Kadut ja tiet olivat jo eilen kuivat, joten tiesin, että ei tuolla kamalan liukasta voinut olla. Eikä ollutkaan. En minä edelleenkään uskalla märille kaduille lähteä yöpakkasten jälkeen, mutta ehkä kammo on edes vähän kadonnut.

Voihan huhtikuinen lumisade

Kyllä se kevät sieltä tulee - pikkuhiljaa - joskus - ehkä... No ei vaan, vaikka rehellisesti sanottuna kyllä tuo lumen määrä jo riittäisi. Sitä paitsi taitavat pirkanmaaliset autoilijatkin olla samaa mieltä, kun uutisia katsoo.

Kerroin aiemmin suunnitelmistamme käydä työkavereiden kanssa juoksemassa yhdessä. Maanantai ja keskiviikko seuloituivat lenkkipäiviksi. Otin lenkkikamat töihin mukaan, mutta pyörittelin päätäni aamuiselle lumisateelle. Ajattelin, että kyllä se ehtii vielä iltapäivään mennessä lakata, tai edes vähän laantua. No, ei laantunut, mutta kun lenkkiseurani tuli kahvitunnilla kysymään, että olethan lähdössä, niin vastasin, että tottakai. En tiedä, millainen keli muualla Suomessa on ollut, mutta Tampereella on satanut kohta vuorokauden lunta ja sitä riittää jo helposti nilkkaan asti. Tällaisella pituuden puolesta rajoitteinen saa pahimmillaan kahlata polvia myöten lumikinoksessa. Kävimme juoksemassa reilun vitosen lenkin, johon aikaa kului melkein tunti. Välillä eteen ei nähnyt ollenkaan ja teitä ei tietenkään oltu aurattu koko päivänä. Mutta kyllä me olimme ylpeitä, kun lähdimme kelistä huolimatta juoksemaan. Ja minä olen ylpeä työkaveristani, jolle tämä oli ensimmäinen juoksulenkkin jotakuinkin ikinä. Lenkin päätteeksi hän vielä sanoi, että eihän se ollut ollenkaan niin kamalaa :)

Olin myös ylpeä itsestäni, kun kotimatkalla bussi jäi jumiin ja kävelin viimeiset kaksi kilometriä. Raskastahan se oli ja kengät olivat melko märät kotiin päästessä, mutta mielestäni keli oli vain mielenkiintoinen seikkailu :D

Kävin aamulla vaa'allakin. Sen lukema oli 72,4 kiloa. Mittasin myös vyötärön ympäryksen. Uskoisin melkoisella varmuudella voivani sanoa, että se on 89 cm. Eli siis pienentymistä olisi siinä havaittavissa. Noita mittojahan olisi hyvä ottaa silloin tällöin muualtakin, koska sieltä voisi saada motivoivia tuloksia, vaikka paino junnaisi. Olen aiemminkin valitellut, että mittaaminen ei oikein innosta, kun en meinaa osata ottaa niitä samasta paikasta ja mitat heittelevät helposti viisikin senttiä. Arvioi sitten siitä, onko kutistumista tapahtunut vai ei. Onneksi on yksi mittari, joka kertoo armottomasti mittojen muuttumisesta - vaatteet. Lumisateen vuoksi ja paksumpien juoksutrikoiden pyykissä olemisen takia otin tänään mukaan Karhun verkkovuorilliset juoksuhousut. Kun ottaa monen kuukauden jälkeen käyttöön vaatteita, niiden kokeileminen vähän jännittää: Kinnaavatkohan ne jostain? Nuokin housut ovat aina olleet takapuolesta vähän naftit. Minun ruumiissani ylimääräinen rasva tykkää kertyä pakaroihin ja reisiin. Meinasin kiljua ja hyppiä riemusta, kun vedin ne jalkaan ja ne olivat sopivat. Eivät kiristäneet yhtään, eivät edes istuessa. Jotain olen siis tehnyt talven aikana oikeinkin! :)

Uusi viikko, uudet kujeet

Huh huh... Ajatuksissa oli lähteä tänään juoksemaan, mutta annoin itselleni luvan jättää sen huomiselle. Töissä oli tänään maanantai. Ei siis mikään ihan paras päivä. Tapojeni vastaisesti otin työkoneen mukaan kotiin, jotta saan luettua muutaman jutun, johon toimistolla ei vain tunnu riittävän aikaa. Muutakin tekemistä riittää.

Palkkioksi ja piristykseksi kävin shoppailemassa. Hiilarihirmukin muistutti, että shoppailu auttaa motivaatiopulaan. Lidliin tuli tänään pyöräilyvaatteita. Kävin hakemassa itselleni lyhyet pyöräilyhousut ja -paidan sekä pyöräilyhanskat, joita minulla kuluu luvattoman monta. Hiihtohanskatkin pysyvät pitempään hyväkuntoisina. Käytin pyörän viime viikolla huollossa ja haaveilin, että pääsisin aloittamaan työmatkapyöräilyn maaliskuun puolella, mutta huonolta näyttää. Toisaalta jos ei maaliskuussa, niin sitten huhtikuussa ;)

Tänä aamuna vaaka näytti 72,6 kiloa. Viime viikkoisen turvotuksen jälkeen on palattu taas tuttuihin ja turvallisiin lukuihin. Viime viikolla oli normaalia enemmän kyläilyä, jossa joka paikassa oli leivottu jotain. Vaikka kohtuus säilyikin, tuli herkkuja syötyä silti normaalia enemmän. Onneksi se ei näkynyt vaa'an lukemassa. ELC alkaa huomenna, joten tästä eteenpäin on tavoitteena keskimäärin puolen kilon pudotus viikossa. Nyt tavoite on selkeänä mielessä, joten enää pitää miettiä ja toteuttaa keinot, joilla se tavoitetaan.

Viime viikon liikunnat:

Ihan hyvä viikko. Viikonlopun liikunnat menivät reissaamisen takia vähän eri lailla kun meinasin, mutta eipä se haittaa. Olen melko varma, että punnersin kolmannenkin päivän punnerrukset, mutta en ole merkannut sitä mihinkään. Siirryn joka tapauksessa nyt nelosviikolle. Alkaa tuo kolmosviikko jo puuduttaa ja punnerrukset sinänsä tuntuvat sujuvan, vaikka ne eivät välttämättä aina huvitakaan.

Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: lepo
Ti: juoksu
Ke: Elixia Power / sali
To: juoksu
Pe: UKK-kävelytesti
La: lepo
Su: juoksu

Ilmoittauduin Tampere puolimaratonille. Työnantajanihan tarjoaa osallistumisen ja ilmeisesti lähtijöitä on tulossa ihan mukavasti. Sovimme muutaman työkaverin kanssa, että pyrimme käymään yhteislenkillä 1-2 kertaa viikossa. Ihan mukava, että joku on raahaamassa, jos aina ei itseä huvittaisikaan.

Toivottavasti teillä on energisempi viikon alku kuin minulla. Juuri nyt tarvitsisin ehkä aurinkoa enemmän kuin tuota harmaata keliä ja loskaa. Onneksi ELC alkaa huomenna ja rikkoo tätä harmaata arkea, joka juuri nyt ehkä vähän ahdistaa. Pääsiäiseenkään ei ole enää pitkä aika ja kyllä se kevätkin tulee ihan kohta :)

Virkistynyt ja rento Aku!

Onpas mukava viikonloppu takana! Pienestä univelasta huolimatta olen täynnä tarmoa kohtaamaan uuden viikon mukanaan tuomat haasteet. Näiden reissujen jälkeen muistan aina olla kiitollinen, kuinka mukavia työkavereita minulla onkaan. Vaikka työtehtävät eivät aina kaikkein mukavimpia olekaan, niin työssäjaksamista auttaa paljon, kun meidän työyhteisössämme on niin hyvä henki. :)

Perjantai- ja lauantai-iltoina rentouduimme, mutta lauantaina päivällä suurin osa suuntasi Tahkon rinteisiin. Minä lähdin yhden työkaverin kanssa hiihtämään. Aamukahvipöydässä mietin vielä, että jos tänään hiihtelisin vain helppoja sinisiä latuja pitkin. Kun tämä työkaveri soitti ja kysyi, että lähdetäänkö kiertämään Tahkovuori, vastasin heti, että mennään vaan ;) Kyseisellä retkiladulla riittää korkeuseroja. Latu lähtee järvenjäältä ja viiden kilometrin hiihdon jälkeen voi katsella samaista järveä melkoisen paljon korkeammalta. Alun nousut olivat vielä hyvässä kunnossa, mutta matkan edetessä lumi alkoi kostumaan ja sukset eivät ihan hirveästi luistaneet. Puolen välin tasaisilla osuuksilla oli vastatuuli. Useampaan kertaan pysähdyimme levähtämään ja toteamaan, että onpas raskasta. Kun pääsimme takaisin mökille, olimme aika poikki, mutta tyytyväisiä, että ei mennyt koko viikonloppu ihan hunningolla.

Viikonlopun hintana vaaka näytti aamulla 73,8 kiloa. Tuossa on enemmän tai vähemmän turvotusta, joten en kirjaa tuotakaan "virallisesti" mihinkään. Maanantaiaamu ei ole kaikkein paras punnitusaika, koska viikonlopun syömiset eivät ole niin vakiot kuin viikolla. Tosin aika harvoin on sellainen aika, että mitään epävarmuustekijöitä ei olisi.

Viikon liikunnat:

Yllättävän paljon liikuntasuorituksia ottaen huomioon, että viime viikolla oli kiireitä ihan riittämiin. Lauantain hiihto jää todennäköisesti tämän talven viimeiseksi. Päivät alkavat olla jo sen verran lämpöisiä, että juoksubaanat kutsuvat puoleensa. Punnerrukset puuttuvat. Tällä viikolla taas ryhdistäydyn ja jatkan viikkoa kolme - edelleen :)

Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu
Ti: Elixia Power
Ke: lepo
To: juoksu
Pe: lepo
La: kävely/juoksu/kuntosali
Su: juoksu

Juuri tällä hetkellä keli näyttää kyllä aika jännältä. Saa nähdä, saanko itseni kammettua pihalle, kun kotiin pääsen.

Jumii

Paino tänä aamuna 72,9 kiloa. Viikko viikolta naurattaa vaan enemmän tämä jumittaminen :D

Keksin muuten ratkaisun molempiin alkuviikon aikatauluongelmiin ja pääsen hyvillä mielin liikkumaan. Olen melkoinen stressaajatyyppi, jos ajatuksissa on, että joku asia ei mene kuten tahtoisin. Siksi minulla täytyy olla etukäteen hyvä suunnitelma, jonka mukaan edetä.

Kävin tänään juoksemassa ennen kokousta. Lähdin suoraan töistä ja kävin lenkin jälkeen töissä suihkussa. Aikaa oli juuri sopivasti. Helppoa, eikö totta?! :) Tunsin itseni kovin urheilulliseksi, kun lähdin lenkille Tampereen keskustasta. Melkoinen tuuli riepotti matkalla. Kevättä on ilmassa, koska tuulesta huolimatta ei käynyt mielessäkään, että olisi kylmä. Takaisinpäin jolkotellessa piti painaa välillä leuka rintaan ja painua kohti vastatuulta. Lenkille kertyi mittaa 5,5 kilometriä ja jalan alle löytyi kaikkea mahdollista alustaa, mitä tähän aikaan vuodesta vain on tarjollaa. Täysin sulia ja kuivia asfalttiteitä löytyi yllättävän paljon. <3 Hiekoitushiekkoja ei sentään oltu vielä harjattu pois. Loskaa ja vesilätäköitä riitti ainakin omiin tarpeisiin. Niistä en niin välitä, mutta onneksi kengät pitivät vettä. Täysin jäistäkin tienpintaa oli varjoisissa paikoissa. Juoksu ei ollut erityisen rentoa ja vaikka yritin pitää vauhdin hiljaisena, syke ei pysynyt aisoissa. Lopulta en yrittänytkään. En voi väittää, että juuri nyt nauttisin juoksulenkeistä, mutta yritän muistuttaa itselleni, että kun nyt vähän kärsin, niin keväämmällä on helpompaa.

Wau! Blogillani on jo 20 lukijaa :) Kiitokset teille kaikille! Järjestän tässä kevään mittaan arvonnan, kunhan keksin jotain kivaa palkinnoksi. Veikkaisin, että palkinto liittyy joka tapauksessa jotenkin juoksuun ;)

Aurinkoista viikon alkua!

Hengissä

Kuten lupailin, niin olin hiljaa viime viikolla. Ei ollut oikein mitään kerrottavaa. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka selvisin lopultakin punnerrushaasteen kolmannen viikon kaikista kolmesta harjoituskerrasta. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka olisi tehnyt hirveästi mieli jo juoksemaan (paitsi kun katsoin pihalla olevia loskakasoja). Olisin voinut kertoa, kuinka paniikki tulevasta hiihdosta lisääntyi viikonloppua kohden. Maltoin kuitenkin mieleni ja otin viime viikon hyvin kevyesti liikunnan suhteen ja riittävän raskaasti ruokailujen puolesta.

Viime viikon liikunnat:

Puoli-Pirkka... 45 km luisteluhiihtoa... Selvisin! Keli oli aivan loistava: aurinko paistoi, mutta lumi pysyi koko matkan pakkasen puolella. Ensimmäinen puolisko meni hyvin. 26 kilometrin kohdalla alkoivat jalat kramppailla. O-ou.... Vielä melkein puolet matkasta jäljellä. Onneksi olin varautunut ja minulla oli lääkettä tämän varalle. Jokaisessa ylämäessä etureisissä tuntui, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin. Onneksi tuossa vaiheessa kaikki pisimmät mäet oli jo kivuttu ylös, joten uskoin, että voin selvitä maaliin. Tsemppasin itseäni, että olen selvinnyt tosi hienosti tähän asti ja että enää ei matkaa ole pitkälti. Viimeiset kymmenen kilometriä oli merkitty kilometrin välein ja jokainen kilometrikyltti tuntui hyvältä. Loppu tuli taas hirveän kovaa. "Maaliin 3 km" -kyltti sai kaikki kivut häviämään ja tuntui, että lensin suksilla. Lähtiessä salainen tavoitteeni oli alittaa neljä tuntia. Viime vuonna aikani oli 4:12. Puolessa matkassa olin vielä hyvin aikataulussa, mutta ensimmäisten kramppien kohdalla ainut ajatus oli selvitä maaliin, ajasta viis. Kun pysäytin kellon maalissa, se näytti 3:48:10. Sillä hetkellä tuntui uskomattomalta. Olin selvinnyt kaikkien vaikeuksien läpi maaliin loistavassa ajassa! Paransin viimevuotista aikaa lähes 25 minuuttia. Mihin olisinkaan pystynyt ilman kramppeja?! :) Itsetunto sai taas kummasti boostia.

Päivitin Facebookiin hiihdon jälkeen: "Hengissä ja maalissa!". Ajatukseni oli, että sen verran sisukkaasti päätin tuosta selvitä, että kuolema olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto ja keskeyttäminen vasta toinen ;)

Kun lähdin ajelemaan Vermon raviradalta kotiinpäin, Suomipopilta tuli Edu Kettusen Kone älä hyydy. Ensin hyrähdin nauramaan. Niin hyvin se osui hiihdon aikaiseen tilanteeseeni. Naurun jälkeen tulivat kyyneleet. Jokaisen pitäisi päästä kokemaan se tunne, kun on ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista, johon ei uskonut kykenevänsä.

Liikunnan tuomaan hyvänolontunteeseen voi jäädä koukkuun, aivan kuten huumeisiin. Lisäksi noissa kilpailutapahtumissa on jotain hyvin huumaavaa. Onneksi Kalevan kierroksen juoksuun on enää 12 viikkoa ;)

Paino oli muuten tänä aamuna 71,9 kiloa. Ajattelin, että käyn vaa'alla, mutta en pidä numerosta sen suurempaa meteliä, koska sen taustalla on niin suuria kysymysmerkkejä: viime viikon tankkaus, hiihdon jälkeinen nestehukka ja -tankkaus, lihasten mahdollinen nesteiden kerääminen... Yllättävän normaali vaakalukema, mutta käyn (jos muistan) jossain vaiheessa viikkoa uudelleen vaa'alla ja katson, mihinpäin tuo alkaa kehittyä.

Päivitystä ja päivittelyä

Paino oli tänä aamuna 72,3 kiloa. Ihan mukava suunta. Paino on nyt vaan junnannut niin pitkään tuossa samassa, että ensi viikolla lukemat ovat varmaan taas 73,0. Ainut vika tuohon junnaukseen löytyy meidän pesuhuoneen peilistä. Syön normaalisti. Näköjään juuri saman verran kuin kulutankin. Taito se kai on sekin :)

Viime viikon liikunnat:

Hiihtopainotteista, kuten lupasin. Yllättävän paljon tuli liikuntaa, vaikka viikon puolivälissä oli tosi vetelä olo. Punnerrukset jäivät taas kahteen päivään. No, jatkan kolmosviikkoa edelleenkin.

Viime viikkoina on ollut mukava lukea useammastakin blogista hiihtoinnostuksesta. Nyt on kevään parhaat hiihtokelit, joten nauttikaa :)

Tulevana sunnuntaina on edessä Pirkan hiihto. Hieman hirvittää! 45 kilometriä... Useammankin tutun kanssa on ollut puhetta, kuinka starttiviivalla aina vannoo, että ensi vuodeksi harjoittelen kunnolla - ja sitten vuoden päästä ollaan taas samassa tilanteessa ;) Viikonloppuna iski kuitenkin sellainen taistelufiilis. Sunnuntain kelille en mahda mitään ja harjoittelun eteenkin on nyt tehty se mikä on tehty. Parhaani voin kuitenkin lähteä ladulle tekemään. Ja koska suorituksen kesto on neljän tunnin paikkeilla, loppuviikosta alkaa armoton tankkaus. Lähinnä siis syön pastaa tai muuta hiilaria hieman normaalia enemmän. Perjantaina ja lauantaina saan myös syödä jäätelöä :) Normaalisti tankkaukseen kuuluisi irtokarkkipussi, mutta ne ovat minulta tänä vuonna kiellettyjä.

Huomenna menen perinteiselle Power -tunnille. Loppuviikolla kevennän harjoittelua. Yksi tai kaksi herkistelevää juoksu- tai hiihtolenkkiä kuuluu ohjelmaan.

Jos loppuviikosta ei ole muuta kerrottavaa kuin kisapaniikki, en lupaa tulla teitä pitkästyttämään. Tuntuu, ettei minulla nyt ole oikein mitään kirjoitettavaa (onko mulla sitten yleensä! ;). Muutama haaste odottaa vastaamista. Yritän ainakin ne saada kirjoiteltua, jos ei muuta. Jos on jotain kysyttävää tai postaustoiveita, niin antakaa palaa.

Virkeää viikon alkua!

Uusi viikko, uudet kujeet

Paino 72,7 kg. Lukemassa ei näy turvotusta, mutta olo on kuin syöttöporsaalla. Epäsäännöllinen syöminen ja autossa istuminen eivät sovi minulle. Onneksi tiedän, että olo helpottaa päivän mittaan, kun pääsee taas arkeen kiinni.

Ajattelin tänään karata töistä vähän etukäteen ja käydä hiihtämässä valoisan aikaan vähän pidemmän lenkin. Mieluummin yli kuin alle 20 kilometriä olisi tavoitteena. Toivottavasti ei tule mitään esteitä tuon tielle.

Aurinkoa viikkoosi, vaikka täällä oltiinkin vähän ärrinmurrin aamusta! Nyt näyttää jo paremmalta :)

Olen selkä

Paino tänä aamuna 73,1 kiloa. Tätähän tää on nyt ollut :) Palaan jumitukseen tällä viikolla omassa tekstissään.

Flunssa ei enää juurikaan vaivaa, mutta muuten olo on kuin jyrän alle jääneellä. Ylä- ja alaselkä ovat jumissa, mikä säteilee käsiin ja jalkoihin. Toisaalta olen tämä on hyvää kipua siinä mielessä, että sen on aiheuttanut kolmen päivän kotona makoilu. Kroppani siis ihan oikeasti tarvitsee liikuntaa. Kahdeksantuntinen toimistotyöpäivä ei ole parasta mahdollista ensiapua, mutta eipä taitaisi sairauslomapäiväkään auttaa. Kaivoin kaapista esille taukojumppaohjeet, josko nyt niitä tulisi ihan oikeasti tehtyä. Toivotan paljon myötätuntoa niille, jotka kärsivät ihan oikeista selkävaivoista. Ne ovat pirullisi enkä toivo niitä kenellekään. Nyt pitäisi keksiä jotain selkäystävällistä ja selkää kuntouttavaa liikuntaa tälle päivälle. Se lihaskuntojumppa kotona voisi sopia tähän oikein hyvin.

Pirteää viikon alkua! :)