Raastavat 58 kilometriä Partalansaaren ympäri ovat taas takana. Viime vuodet joukkueemme tavoitteena on ollut viiden tunnin ajan alitus, mikä ei ennen tätä vuotta ole onnistunut. Mutta nyt se peikko on selätetty, kun eilen illalla saavuimme Sulkavan soutustadionilla maaliin ajassa 4.52.58. Samalla itselleni tuli täyteen kymmenes osallistumiskerta Sulkavan souduissa, minkä ansiosta minut palkittiin soutuneuvoksen tittelillä. Ikinä ei ole tuntunut samaan aikaan yhtä pahalta ja yhtä hyvältä kuin eilen maaliintulon jälkeen: koko kroppa oli tasaisen kipeä, mutta pitkäaikaisen tavoitteen saavuttaminen tuntui hyvältä.
Eilinen keli oli soutuun melko optimaalinen. Kahdenkymmenen asteen lämpötila oli lämmin, mutta ei liian kuuma ja tuuli ei ollut kovin kova. Vain puolenvälin jälkeen osui navakampi vastatuuliosuus. Lähtö meni hyvin, vaikka lähtölaukaus tuli ihan puskista. Lähtöpaikka oli hyvä. Puoleen matkaan asti soutu meni hyvin ja tuntui pelottavan hyvältä. Kahden ja puolen tunnin jälkeen rasitus alkoi jo tuntua kropassa, mutta onneksi mitään muita vaivoja ei ilmaantunut. 35-40 kilometrien kohdalla alkoi ensimmäisen kerran tuntua väsymystä. Tuntui raskaalta ajatella, että maaliin on vielä yli 20 kilometriä. Aina välillä mietin, että jos vain lopetan soutamisen, ainakin tehokkasti. Järkeilin, että mitä kovempaa soudan, sitä nopeammin olemme maalissa. Vaikka lopettaisin soutamisen, pelkkä kyydissä istuminen tuntuu raskaalta. Soutuliikkeen tekeminenkin rasittaa, joten samalla vaivalla otan kaiken mahdollisen kropasta irti. Oma soututekniikka tuntui pysyvän hyvin kasassa loppuun asti väsymyksestä huolimatta. Jaksoin vetää vielä lopussakin vedon loppuun asti, eli selän takakenoon. Vatsalihaksissa tuntui, mutta eivät ole menneen vatsarutistuksen hukkaan.
Maalissa koko kroppaan sattui, mutta sehän on vain merkki siitä, että työ on tehty loppuun asti. Olen erittäin tyytyväinen paitsi koko joukkueen, myös omaan suoritukseeni. Ilmoitin ennen lähtöä, että jos aika menee päälle viiden tunnin, niin lopetan soudun. Ilmeisesti siis ensi vuonnakin täytyy lähteä mukaan, jos joukkue minua kaipaa.
Tänään annetaan kropalle lepoa kotisohvalla suunnistuksen ja nuorten MM-yleisurheilun parissa. Olen sen ansainnut! :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirkkovenesoutu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirkkovenesoutu. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. heinäkuuta 2013
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Kuulumisia
Huh... onpas aikaa taas kulunut viimeisestä tekstistä. On siis aika päivittää vähän kuulumisia. Palautuminen puolimaratonilta kävi aika kevyesti. Sunnuntaina jalat olivat jäykät, mutta maanantaina kykenin jo pyöräilemään töihin. Töiden merkeissä viime viikko hyvin pitkälti menikin, vähän liiankin kanssa. Perjantaina jätin pyöränkin rauhaan, kun jalat eivät olleet palautuneet. Onneksi kesälomaan on enää viisi viikkoa, eivätkä nekään toivottavasti ole ihan niin stressaavia kuin viime viikko.
Raskaan työviikon kevennykseksi viikonlopulle olikin luvassa monenlaista kivaa.
Sunnuntaina suuntasimme lukiokaverin kanssa Ratinaan Bon Jovin keikalle. Kaverini on hc-fani, mutta kyllä bändin musiikki minuunkin iskee. Tällainen musiikki, samoin kuin urheilu, on parasta paikan päällä. Ihan vähän tuli huudettua, hypittyä, laulettua ja tanssittua. ;)
Tämä on soinut keikan jälkeen päässä:
Sunnuntaina olisi tarkoitus avata kirkkovenesoutukausi. Tällä kertaa teenkin sen suoraan kilpailussa. Aurinkoista viikon jatkoa! :)
 |
| Palautteluviikon liikunnat |
Raskaan työviikon kevennykseksi viikonlopulle olikin luvassa monenlaista kivaa.
 |
| Tässä syyt, miksi viikonlopun liikunnat jäivät vähiin |
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa Superpesistä paikan päällä. Tarjolla oli sekä naisten että miesten peli, joten Kaupissa meni koko päivä. Onneksi sää suosi.
 |
| Sotkamon Jymyn ulkokenttä |
Sunnuntaina suuntasimme lukiokaverin kanssa Ratinaan Bon Jovin keikalle. Kaverini on hc-fani, mutta kyllä bändin musiikki minuunkin iskee. Tällainen musiikki, samoin kuin urheilu, on parasta paikan päällä. Ihan vähän tuli huudettua, hypittyä, laulettua ja tanssittua. ;)
 |
| Komeat lavarakennelmat |
Tämä on soinut keikan jälkeen päässä:
Sunnuntaina olisi tarkoitus avata kirkkovenesoutukausi. Tällä kertaa teenkin sen suoraan kilpailussa. Aurinkoista viikon jatkoa! :)
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Soudut on nyt soudeltu
...ainakin kisojen osalta tältä kesältä - ehkä.
Viikon sisään soudin siis kilpaa kaksi kertaa. Ensin viikko takaperin lauantaina Kalevan kierroksen soudun Iitissä ja viime perjantaina Sulkavalla.
Iitissä matkana oli 25 kilometriä ja alla vuorosoutuvene. Vuorosoudussa toinen parista soutaa ja toinen meloo ja vuoroja vaihdetaan yleensä 2-5 minuutin välein. Lyhyillä väleillä pyritään siihen, että vene pysyy mahdollisimman hyvässä vauhdissa. Oma soutuosuus vedetään täysillä ja sitten melonnan aikana palaudutaan. Vene on kiikkerä verrattuna tavalliseen soutuveneeseen, joten vaihdoissa saa pitää varansa, ellei tahdo molskahtaa veteen tai kaataa venettä. Lisäksi kiikkeryyden huomaa siinä, että sekä soutajan että melojan ei auta suuremmin liikkua sivusuunnassa tai soutaminen pitkillä, toistensa lomaan menevillä airoilla käy aika haastavaksi.
Viime kesänä soudin ensimmäistä kertaa vuorosoutuveneellä ja vuoden takainen KK-soutu oli sekä parilleni että minulle ensimmäinen kilpailu. Se meni siis opettelun piikkiin. Tänä vuonna tavoitteena oli lähteä parantamaan viimevuotista aikaa (3,5 tuntia). Ihan hirveästi emme ole ehtineet harjoitella, mutta enemmän kuin vuosi sitten. Alku lähtikin hyvin ja vaikka paikoitellen olikin sivuaallokkoa, vaihdotkin olivat ihan sujuvia. Lähdimme viiden minuutin vaihtovälillä. Yhdeksässä kilometrissä olimme n. kolmen tunnin loppuaikaan tähtäävässä vauhdissa. Sen jälkeen alkoivatkin vaikeudet: Reittikartassa kääntöpoijut eivät näyttäneet sijaitsevan kovinkaan isolla selällä, mutta ilmeisesti tuuli kävi juuri pahimmasta mahdollisesta suunnasta ja aallot olivat isoja. En osannut pelätä, että vene hörppäisi vettä tai kaatuisi, mutta maalissa kuulimme, että pelko olisi ollut aiheellista. Kääntöpoijuille olisi ollut myötätuuli, mutta veneemme kääntyi aallokossa väkisinkin poikittain ja välillä tuntui ihan epätoivoiselta, että ikinä pääsisimme poijuille päin. Taistelun jälkeen saimme luovittua veneen kääntöpaikalle ja pääsimme kääntymään maaliin päin. Takaisinpäin yritimme soutaa suojaisempia rantoja pitkin, mutta välillä tuuli meinasi ajaa meidät liiankin lähelle rantaa. Lopulta pääsimme takaisin kapeikkoon, jossa vene taas totteli ohjausta. Haaveemme paremmasta ajasta oli hävinnyt aallokossa taisteluun. Soudimme maaliin jonkun verran yli neljä tuntia lähdön jälkeen. Toisaalta olin pettynyt aikaamme, mutta täytyi olla tyytyväinen, että selvisimme hyväksytysti maaliin. Olosuhteille ei kukaan voi mitään.
Viime perjantaina oli edessä n. 60 kilometriä kirkkoveneellä. Edessä oli viides kerta Sulkavan pitkällä reitillä, joten suurelta osin oli tiedossa, mitä edessä odottaa. Alku meni yllättävän nopeasti, mutta syystä tai toisesta vene ei kulkenut, niin kuin olisimme toivoneet. Nopeus laski, vaikka jokainen varmasti teki parhaansa. Varsinkin reitin puoliväliin osunut vastatuuliosuus hidasti matkan tekoa selvästi. Puolimatka -poijun jälkeen aloin vain toivoa, että olisimme mahdollisimman pian maalissa. Ilmeisesti nesteytys ei toiminut, niin kuin olisi pitänyt, koska viidenkympin jälkeen viimeisestä kahdeksasta kilometristä minulla ei ole kovin tarkkoja mielikuvia. Heti maaliintulon jälkeen tuntui, että pyörryn. Muutaman kerran aiemminkin veneessämme joku on ollut melko heikossa kunnossa matkan jälkeen, mutta kun se osuu omalle kohdalle, tajuaa, miten pahalle oikeasti tuntuu. Kun pääsin veneestä pois, pääsin makuulle, sain jalat ylös ja vähän energiaa, niin palautuminen alkoi ja olo koheni melko pian. Ilmeisesti kyse oli nestevajauksesta. Join mielestäni ihan samalla lailla kuin edellisinä vuosinakin. Keli oli lämmin, mutta samanlainen se on ollut kahtena edellisenä vuonnakin. Tulipahan koettua tuokin ja nyt osaan tunnistaa nestevajauksen merkit, jos niihin vielä tulevaisuudessa törmään.
Kun Garminista alkaa lataus loppua, näyttöön tulee teksti "Akut heikot". Jälkeenpäin nauratti, että Aku taisi olla vielä heikompi kuin Garminin akut. ;D
Viikon sisään soudin siis kilpaa kaksi kertaa. Ensin viikko takaperin lauantaina Kalevan kierroksen soudun Iitissä ja viime perjantaina Sulkavalla.
Iitissä matkana oli 25 kilometriä ja alla vuorosoutuvene. Vuorosoudussa toinen parista soutaa ja toinen meloo ja vuoroja vaihdetaan yleensä 2-5 minuutin välein. Lyhyillä väleillä pyritään siihen, että vene pysyy mahdollisimman hyvässä vauhdissa. Oma soutuosuus vedetään täysillä ja sitten melonnan aikana palaudutaan. Vene on kiikkerä verrattuna tavalliseen soutuveneeseen, joten vaihdoissa saa pitää varansa, ellei tahdo molskahtaa veteen tai kaataa venettä. Lisäksi kiikkeryyden huomaa siinä, että sekä soutajan että melojan ei auta suuremmin liikkua sivusuunnassa tai soutaminen pitkillä, toistensa lomaan menevillä airoilla käy aika haastavaksi.
Viime kesänä soudin ensimmäistä kertaa vuorosoutuveneellä ja vuoden takainen KK-soutu oli sekä parilleni että minulle ensimmäinen kilpailu. Se meni siis opettelun piikkiin. Tänä vuonna tavoitteena oli lähteä parantamaan viimevuotista aikaa (3,5 tuntia). Ihan hirveästi emme ole ehtineet harjoitella, mutta enemmän kuin vuosi sitten. Alku lähtikin hyvin ja vaikka paikoitellen olikin sivuaallokkoa, vaihdotkin olivat ihan sujuvia. Lähdimme viiden minuutin vaihtovälillä. Yhdeksässä kilometrissä olimme n. kolmen tunnin loppuaikaan tähtäävässä vauhdissa. Sen jälkeen alkoivatkin vaikeudet: Reittikartassa kääntöpoijut eivät näyttäneet sijaitsevan kovinkaan isolla selällä, mutta ilmeisesti tuuli kävi juuri pahimmasta mahdollisesta suunnasta ja aallot olivat isoja. En osannut pelätä, että vene hörppäisi vettä tai kaatuisi, mutta maalissa kuulimme, että pelko olisi ollut aiheellista. Kääntöpoijuille olisi ollut myötätuuli, mutta veneemme kääntyi aallokossa väkisinkin poikittain ja välillä tuntui ihan epätoivoiselta, että ikinä pääsisimme poijuille päin. Taistelun jälkeen saimme luovittua veneen kääntöpaikalle ja pääsimme kääntymään maaliin päin. Takaisinpäin yritimme soutaa suojaisempia rantoja pitkin, mutta välillä tuuli meinasi ajaa meidät liiankin lähelle rantaa. Lopulta pääsimme takaisin kapeikkoon, jossa vene taas totteli ohjausta. Haaveemme paremmasta ajasta oli hävinnyt aallokossa taisteluun. Soudimme maaliin jonkun verran yli neljä tuntia lähdön jälkeen. Toisaalta olin pettynyt aikaamme, mutta täytyi olla tyytyväinen, että selvisimme hyväksytysti maaliin. Olosuhteille ei kukaan voi mitään.
 |
| Reittikartta sekä meidän reittimme kääntöpaikalla. |
Viime perjantaina oli edessä n. 60 kilometriä kirkkoveneellä. Edessä oli viides kerta Sulkavan pitkällä reitillä, joten suurelta osin oli tiedossa, mitä edessä odottaa. Alku meni yllättävän nopeasti, mutta syystä tai toisesta vene ei kulkenut, niin kuin olisimme toivoneet. Nopeus laski, vaikka jokainen varmasti teki parhaansa. Varsinkin reitin puoliväliin osunut vastatuuliosuus hidasti matkan tekoa selvästi. Puolimatka -poijun jälkeen aloin vain toivoa, että olisimme mahdollisimman pian maalissa. Ilmeisesti nesteytys ei toiminut, niin kuin olisi pitänyt, koska viidenkympin jälkeen viimeisestä kahdeksasta kilometristä minulla ei ole kovin tarkkoja mielikuvia. Heti maaliintulon jälkeen tuntui, että pyörryn. Muutaman kerran aiemminkin veneessämme joku on ollut melko heikossa kunnossa matkan jälkeen, mutta kun se osuu omalle kohdalle, tajuaa, miten pahalle oikeasti tuntuu. Kun pääsin veneestä pois, pääsin makuulle, sain jalat ylös ja vähän energiaa, niin palautuminen alkoi ja olo koheni melko pian. Ilmeisesti kyse oli nestevajauksesta. Join mielestäni ihan samalla lailla kuin edellisinä vuosinakin. Keli oli lämmin, mutta samanlainen se on ollut kahtena edellisenä vuonnakin. Tulipahan koettua tuokin ja nyt osaan tunnistaa nestevajauksen merkit, jos niihin vielä tulevaisuudessa törmään.
 |
| Mitali ja kunniakirja |
Kun Garminista alkaa lataus loppua, näyttöön tulee teksti "Akut heikot". Jälkeenpäin nauratti, että Aku taisi olla vielä heikompi kuin Garminin akut. ;D
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Pakollinen viikkopäivitys
...eli taas tulee painoa ja liikuntaa!
Ajattelin aamulla, että en käy vaa'alla tai jos käyn, niin en ainakaan kirjaa sitä tänne. Oli tosi turvonnut olo, huono aika kuukaudesta ja söin vielä eilen hyvin myöhäisen iltapalan, koska kotiuduin vasta yhdentoista pintaan illalla. Silti lähti kilo viime viikosta ja paino on taas alle 70 kiloa. Tasakymmenien ohitukset ovat hankalia paikkoja: kirjasin paino kahteen paikkaan tänään 79,6 kg. ;)
Viime viikon liikunnat:
Lauantaina oli Kalevan kierroksen soutu. Tapahtuma oli sellainen seikkailu, että se ansaitsee oman postauksensa. Yritän ehtiä kirjoittaa sen huomenna.
Kesäkuussa kaikki viikot ovat menneet johonkin tapahtumaan valmistautumiseen, joten normaalista harjoittelusta ei ole ollut tietoakaan. Onneksi ensi viikolla helpottaa. Juoksuhaasteen kilometritkin ovat karttuneet kovin hitaasti. Siihenkin trendiin on tarkoitus saada pian muutos. Onneksi tuota muuta liikuntaa kertyy niin paljon, että en ole kauhean pettynyt, jos haaste jää täyttämättä.
Alkaneen viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: suunnistus
Ti: lepo
Ke: suunnistus
To: lepo
Pe: Sulkavan soudut
La & su: jaksamisen mukaan
Tampereen Iltarasteilla on tällä viikolla iltarastiviikko, eli kuntorasteja järjestetään maanantaista torstaihin joka päivä. Pakko hyödyntää tämä tilaisuus, varsinkin kun rastit osuvat minulle kovin sopiviin paikkoihin. Tänään iltarastit ovat Vehoniemessä, jossa on muistaakseni niin mukava maasto, että sinne on päästävä, vaikka matkaa kertyykin sen verran, että sinne täytyy lähteä töiden jälkeen autolla. Pakkasin suunnistuskamat töihin mukaan, mutta huomasin, että urheiluliivit jäivät kotiin. Harmittaa, mutta nyt on hyvä tilaisuus käydä ostamassa uudet, kun niille muutenkin olisi jo tarvetta.
Perjantaina edessä on Partalansaaren kierto kirkkoveneellä 13 muun naisen ja perämiehen kanssa. Matkaa tuosta kertyy n. 60 kilometriä ja tavoitteena meillä on soutaa se alle viiteen tuntiin. Tuo viiden tunnin alitus on kuitenkin sen verran kova suoritus, että se vaatii paitsi huippukuntoiset naiset, myös vähän onnea kelin suhteen: ei liian kuuma, ei liian kylmä, ei liiaksi tuulta... Kaikista urheilusuorituksista, joita minulle vuoden aikana kertyy, Sulkavan soutu on kaikista rankin: suoritus on ajallisesti pitkä, koko kroppa joutuu töihin ja siinä toistetaan samaa liikettä lähes 10 000 kertaa. Kokemuksesta voin kertoa, että kun suorituksen jälkeen nousee veneestä ylös, niin tulee epäilys, että onko ihmistä tarkoitettu liikkumaan kahdella jalalla. Välillä tuntuu, että en pääse veneestä pois, kun siellä kulkeminen ei muutenkaan ole kaikkein helpointa hommaa. Silti jollain kierolla tavalla tuo koukuttaa, kun sinne vuosi vuoden jälkeen lähtee mukaan. :)
Tämän viikon jälkeen pitäisi päästä onneksi taas normaaliin päivä-, viikko- ja treenirytmiin kiinni. Jalkapallon ja yleisurheilun EM-mittelöt on oteltu, seuraava kilpailu (minähän kilpailen vain itseäni vastaan) on Kalevan kierroksen pyöräily elokuun puolessa välissä ja ennen lomaa kaikki viikonloput ovat vapaita. Aika hurjaa: toukokuun alun blogimiitistä lähtien minulla on ollut joka viikonlopulle sovittuna jotain menoa. Ihanaa, että saan kaksi päivää kokonaan itselleni. Voisin vaikka pestä ikkunat. ;)
Ihanaa viikon alkua kaikille! :)
Ajattelin aamulla, että en käy vaa'alla tai jos käyn, niin en ainakaan kirjaa sitä tänne. Oli tosi turvonnut olo, huono aika kuukaudesta ja söin vielä eilen hyvin myöhäisen iltapalan, koska kotiuduin vasta yhdentoista pintaan illalla. Silti lähti kilo viime viikosta ja paino on taas alle 70 kiloa. Tasakymmenien ohitukset ovat hankalia paikkoja: kirjasin paino kahteen paikkaan tänään 79,6 kg. ;)
Viime viikon liikunnat:
Lauantaina oli Kalevan kierroksen soutu. Tapahtuma oli sellainen seikkailu, että se ansaitsee oman postauksensa. Yritän ehtiä kirjoittaa sen huomenna.
Kesäkuussa kaikki viikot ovat menneet johonkin tapahtumaan valmistautumiseen, joten normaalista harjoittelusta ei ole ollut tietoakaan. Onneksi ensi viikolla helpottaa. Juoksuhaasteen kilometritkin ovat karttuneet kovin hitaasti. Siihenkin trendiin on tarkoitus saada pian muutos. Onneksi tuota muuta liikuntaa kertyy niin paljon, että en ole kauhean pettynyt, jos haaste jää täyttämättä.
Alkaneen viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: suunnistus
Ti: lepo
Ke: suunnistus
To: lepo
Pe: Sulkavan soudut
La & su: jaksamisen mukaan
Tampereen Iltarasteilla on tällä viikolla iltarastiviikko, eli kuntorasteja järjestetään maanantaista torstaihin joka päivä. Pakko hyödyntää tämä tilaisuus, varsinkin kun rastit osuvat minulle kovin sopiviin paikkoihin. Tänään iltarastit ovat Vehoniemessä, jossa on muistaakseni niin mukava maasto, että sinne on päästävä, vaikka matkaa kertyykin sen verran, että sinne täytyy lähteä töiden jälkeen autolla. Pakkasin suunnistuskamat töihin mukaan, mutta huomasin, että urheiluliivit jäivät kotiin. Harmittaa, mutta nyt on hyvä tilaisuus käydä ostamassa uudet, kun niille muutenkin olisi jo tarvetta.
Perjantaina edessä on Partalansaaren kierto kirkkoveneellä 13 muun naisen ja perämiehen kanssa. Matkaa tuosta kertyy n. 60 kilometriä ja tavoitteena meillä on soutaa se alle viiteen tuntiin. Tuo viiden tunnin alitus on kuitenkin sen verran kova suoritus, että se vaatii paitsi huippukuntoiset naiset, myös vähän onnea kelin suhteen: ei liian kuuma, ei liian kylmä, ei liiaksi tuulta... Kaikista urheilusuorituksista, joita minulle vuoden aikana kertyy, Sulkavan soutu on kaikista rankin: suoritus on ajallisesti pitkä, koko kroppa joutuu töihin ja siinä toistetaan samaa liikettä lähes 10 000 kertaa. Kokemuksesta voin kertoa, että kun suorituksen jälkeen nousee veneestä ylös, niin tulee epäilys, että onko ihmistä tarkoitettu liikkumaan kahdella jalalla. Välillä tuntuu, että en pääse veneestä pois, kun siellä kulkeminen ei muutenkaan ole kaikkein helpointa hommaa. Silti jollain kierolla tavalla tuo koukuttaa, kun sinne vuosi vuoden jälkeen lähtee mukaan. :)
Tämän viikon jälkeen pitäisi päästä onneksi taas normaaliin päivä-, viikko- ja treenirytmiin kiinni. Jalkapallon ja yleisurheilun EM-mittelöt on oteltu, seuraava kilpailu (minähän kilpailen vain itseäni vastaan) on Kalevan kierroksen pyöräily elokuun puolessa välissä ja ennen lomaa kaikki viikonloput ovat vapaita. Aika hurjaa: toukokuun alun blogimiitistä lähtien minulla on ollut joka viikonlopulle sovittuna jotain menoa. Ihanaa, että saan kaksi päivää kokonaan itselleni. Voisin vaikka pestä ikkunat. ;)
Ihanaa viikon alkua kaikille! :)
perjantai 18. toukokuuta 2012
Liikunnallinen, liikkuva ja liikuttava helatorstai
Onneksi autossa viime sunnuntaina ilmennyt vika ei ollut suuri, joten se saatiin kuntoon nopeasti. Minun ei siis tarvinnut muuttaa suunnitelmia helatorstain seuduksi. Itse asiassa tuo vika oli viimeinen niitti sen suhteen, että auto meni vaihtoon. Pääsisin siis ajelemaan helatorstain viettoon Mazda kutosella. On se ihana! :)
Suunnittelin helatorstain vieton siten, että puolilta päivin starttasin Kaupista Elixia hölkän 10 km -lenkille. Juoksun jälkeen nopea suihku, vähän välipalaa ja auto nokka kohti itäisempää Suomea. Kello 17.00 piti olla kirkkoveneessä kesän ensimmäisissä soutuharjoituksissa. Puoli seitsemäksi piti vielä ehtiä tapittamaan Leijonien puolivälierää televisiosta.
Elixia hölkkä sattui sopivasti viimeistelyharjoitukseksi reilun viikon päässä odottavaa puolimaratonia varten. Oli kiva päästä kokeilemaan, miten kymppi kulkee. Kisatapahtumassa on aina oma jännityksensä verrattuna tavalliseen harjoituslenkkiin. Ainakin minä saan puristettua itsestäni enemmän irti, vaikka ottaisinkin kisan vain harjoituksen kannalta. Keli oli lämmin, mutta kostea, vähän tuulikin, mutta lenkki kulki onneksi melko suojassa. Aamupäivä oli poutainen, mutta pilvinen. Sateen uhka oli ilmeinen. Minun juoksun aikana ei sade päässyt varsinaisesti yllättämään. Matkan edetessä ilman kosteus lisääntyi, mutta ei sitä vielä sateeksi voinut sanoa. Keli oli itse asiassa tosi ihanteellinen keväiseen juoksuun: Lämpötila oli juuri sopiva lyhyissä hihoissa ja lahkeissa juoksenteluun. Lähtöpaikalla vielä arvoin, jätänkö verryttelytakin päälle, mutta onneksi en jättänyt. Kuumahan juostessa tuli, kuten kokemuksesta pitäisi tietää. Kosteus sitoi ilmassa olevan siitepölyn, joten hengittäminen oli helppoa. (Jos ei lasketa sitä, että syke hakkasi 180-190 koko ajan ja hengästytti. ;) Sykemittarin kanssa kävi pieni hasardi. Laitoin sen päälle viisi minuuttia ennen lähtöä, mutta saman tien tuli kuulutus, että lähtöön kaksi minuttia. Ilmeisesti muutamalla muullakin oli GPS-laitteita mukana, koska omani ei löytänyt satelliitteja yhtä nopeasti kuin yleensä. Lähtölaukauksen kajahtaessa Garmin vielä paikansi satelliitteja ja liikkeelle lähdön jälkeen satelliittien etsintä hidastuu entisestään. Sain siis laitteen päälle vasta puolentoista kilometrin kohdalla. Muuta vahinkoahan tuossa ei käynyt kuin, että en tiennyt tarkkaa aikaa. Juoksin sellaista vauhtia, mikä hyvältä tuntui. Kun sain sykemittarin päälle, pystyin seuramaan nopeutta ja sykettä. Tiesin, että juoksen n. 6 minuutin kilometrejä, eli 10 km/h. Lähdin tavoittelemaan aikaa 60-70 minuutin välille. Edellisen kerran olen juossut kympin Elixia hölkässä n. tuntiin ja 13 minuuttiin. Tuota aikaa tiesin pystyväni parantamaan, mutta kuinka paljon. Juoksu sujui hyvin. Mihinkään ei sattunut. Pidättelin vähän vauhtia viimeiselle juottopisteelle eli n. seitsemään kilometriin saakka, mistä aloitin kiihtyvän loppukirin. Koko matkan ajan epäilin, että en jaksa juosta kymppiä tuntiin, mutta hyvin lähelle sitä kuitenkin. Maali ei tullut yhtään liian aikaisin, mutta aika äkkiä palauduin kävelykuntoon. Kävin kurkkimassa ajanottajien olkapään takaa tuloksia ja luulen, että aikani oli 59:51. Virallisia tuloksia ei ole vielä nettiin tullut, mutta olen tosi tyytyväinen. Toisaalta jos aika olisi mennyt yhdeksän sekuntia yli tunnin, niin vähän harmittaisi. ;) Toivotaan siis, että katsoin tulokseni oikein.
Ennätin ihan hyvin soutuharjoituksiinkin. Kirkkovenesoutu tulee minulle vähän verenperintönä sillä sekä äiti että iskä soutavat samassa porukassa. Tosin miehillä ja naisilla on kisoissa omat joukkueensa. Kauden päätavoite on Sulkavan soudut. Miehet käyvät muutaman muunkin kisan kauden aikana. Kesän ensimmäinen harjoitus näytti kaikki kesäsään eri puolet. Lähtiessä oli lämmintä ja aurinko paistoi. Viidentoista minuutin jälkeen alkoi taivaalla näkyä tummia pilviä ja jossain vaihessa salamointiakin. Puolen tunnin jälkeen käännyimme takaisin. Menossa oli vähän tuomiopäivän tunnelmaa, kun soudimme sade- ja ukkosrintamaan karkuun. Tuo kisa oli jo alkaessaan tuomittu häviöön. Sade saavutti meidän ja oli sen verran rankka, että kymmenessä sekunnissa olimme aivan läpimärkiä. Sade ei kestänyt kovin kauaa ja takaisin rantaan tullessamme aurinko taas paistoi. Kyllä Suomen kesä on... monipuolinen! :D
Vaikka omat liikuntasuoritukset olivat eilen oikein onnistuneita, niin suurimmat liikutuksen tunteet koin kuitenkin jääkiekon parissa. Että ihminen voikin jännittää! Ja huutaa!! Ja mennä tyynyn taakse piiloon!!! Äidin puolen suvussa on enemmänkin penkkiurheilijoita, jotka joutuvat nappailemaan nitroja kisaeväinä. Itseni on siis pakko sen verran kuntoilla, että sydän kestää jännityksen. Voi että olen onnellinen, että Suomi pelaa mitalipeleissä. Nyt jännityksellä odottamaan viikonlopun pelejä! :)))
Kiitokset MinttuK:lle tunnustuksesta. Palaan tähän myöhemmin. Lisäksi kiitokset kaikille kuvapostaukseen kommentoineille. Yritän aktivoitua enemmän kameran käyttäjänä ja ottaa kuvia edes sen verran, että saan kuvitusta näihin teksteihin. :)
Hauskaa viikonloppua!
Suunnittelin helatorstain vieton siten, että puolilta päivin starttasin Kaupista Elixia hölkän 10 km -lenkille. Juoksun jälkeen nopea suihku, vähän välipalaa ja auto nokka kohti itäisempää Suomea. Kello 17.00 piti olla kirkkoveneessä kesän ensimmäisissä soutuharjoituksissa. Puoli seitsemäksi piti vielä ehtiä tapittamaan Leijonien puolivälierää televisiosta.
Elixia hölkkä sattui sopivasti viimeistelyharjoitukseksi reilun viikon päässä odottavaa puolimaratonia varten. Oli kiva päästä kokeilemaan, miten kymppi kulkee. Kisatapahtumassa on aina oma jännityksensä verrattuna tavalliseen harjoituslenkkiin. Ainakin minä saan puristettua itsestäni enemmän irti, vaikka ottaisinkin kisan vain harjoituksen kannalta. Keli oli lämmin, mutta kostea, vähän tuulikin, mutta lenkki kulki onneksi melko suojassa. Aamupäivä oli poutainen, mutta pilvinen. Sateen uhka oli ilmeinen. Minun juoksun aikana ei sade päässyt varsinaisesti yllättämään. Matkan edetessä ilman kosteus lisääntyi, mutta ei sitä vielä sateeksi voinut sanoa. Keli oli itse asiassa tosi ihanteellinen keväiseen juoksuun: Lämpötila oli juuri sopiva lyhyissä hihoissa ja lahkeissa juoksenteluun. Lähtöpaikalla vielä arvoin, jätänkö verryttelytakin päälle, mutta onneksi en jättänyt. Kuumahan juostessa tuli, kuten kokemuksesta pitäisi tietää. Kosteus sitoi ilmassa olevan siitepölyn, joten hengittäminen oli helppoa. (Jos ei lasketa sitä, että syke hakkasi 180-190 koko ajan ja hengästytti. ;) Sykemittarin kanssa kävi pieni hasardi. Laitoin sen päälle viisi minuuttia ennen lähtöä, mutta saman tien tuli kuulutus, että lähtöön kaksi minuttia. Ilmeisesti muutamalla muullakin oli GPS-laitteita mukana, koska omani ei löytänyt satelliitteja yhtä nopeasti kuin yleensä. Lähtölaukauksen kajahtaessa Garmin vielä paikansi satelliitteja ja liikkeelle lähdön jälkeen satelliittien etsintä hidastuu entisestään. Sain siis laitteen päälle vasta puolentoista kilometrin kohdalla. Muuta vahinkoahan tuossa ei käynyt kuin, että en tiennyt tarkkaa aikaa. Juoksin sellaista vauhtia, mikä hyvältä tuntui. Kun sain sykemittarin päälle, pystyin seuramaan nopeutta ja sykettä. Tiesin, että juoksen n. 6 minuutin kilometrejä, eli 10 km/h. Lähdin tavoittelemaan aikaa 60-70 minuutin välille. Edellisen kerran olen juossut kympin Elixia hölkässä n. tuntiin ja 13 minuuttiin. Tuota aikaa tiesin pystyväni parantamaan, mutta kuinka paljon. Juoksu sujui hyvin. Mihinkään ei sattunut. Pidättelin vähän vauhtia viimeiselle juottopisteelle eli n. seitsemään kilometriin saakka, mistä aloitin kiihtyvän loppukirin. Koko matkan ajan epäilin, että en jaksa juosta kymppiä tuntiin, mutta hyvin lähelle sitä kuitenkin. Maali ei tullut yhtään liian aikaisin, mutta aika äkkiä palauduin kävelykuntoon. Kävin kurkkimassa ajanottajien olkapään takaa tuloksia ja luulen, että aikani oli 59:51. Virallisia tuloksia ei ole vielä nettiin tullut, mutta olen tosi tyytyväinen. Toisaalta jos aika olisi mennyt yhdeksän sekuntia yli tunnin, niin vähän harmittaisi. ;) Toivotaan siis, että katsoin tulokseni oikein.
Ennätin ihan hyvin soutuharjoituksiinkin. Kirkkovenesoutu tulee minulle vähän verenperintönä sillä sekä äiti että iskä soutavat samassa porukassa. Tosin miehillä ja naisilla on kisoissa omat joukkueensa. Kauden päätavoite on Sulkavan soudut. Miehet käyvät muutaman muunkin kisan kauden aikana. Kesän ensimmäinen harjoitus näytti kaikki kesäsään eri puolet. Lähtiessä oli lämmintä ja aurinko paistoi. Viidentoista minuutin jälkeen alkoi taivaalla näkyä tummia pilviä ja jossain vaihessa salamointiakin. Puolen tunnin jälkeen käännyimme takaisin. Menossa oli vähän tuomiopäivän tunnelmaa, kun soudimme sade- ja ukkosrintamaan karkuun. Tuo kisa oli jo alkaessaan tuomittu häviöön. Sade saavutti meidän ja oli sen verran rankka, että kymmenessä sekunnissa olimme aivan läpimärkiä. Sade ei kestänyt kovin kauaa ja takaisin rantaan tullessamme aurinko taas paistoi. Kyllä Suomen kesä on... monipuolinen! :D
Vaikka omat liikuntasuoritukset olivat eilen oikein onnistuneita, niin suurimmat liikutuksen tunteet koin kuitenkin jääkiekon parissa. Että ihminen voikin jännittää! Ja huutaa!! Ja mennä tyynyn taakse piiloon!!! Äidin puolen suvussa on enemmänkin penkkiurheilijoita, jotka joutuvat nappailemaan nitroja kisaeväinä. Itseni on siis pakko sen verran kuntoilla, että sydän kestää jännityksen. Voi että olen onnellinen, että Suomi pelaa mitalipeleissä. Nyt jännityksellä odottamaan viikonlopun pelejä! :)))
Kiitokset MinttuK:lle tunnustuksesta. Palaan tähän myöhemmin. Lisäksi kiitokset kaikille kuvapostaukseen kommentoineille. Yritän aktivoitua enemmän kameran käyttäjänä ja ottaa kuvia edes sen verran, että saan kuvitusta näihin teksteihin. :)
Hauskaa viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)