Tässä blogissa olen kertonut moninaisista liikuntahullutuksista, ja monta on jäänyt kertomattakin. Lisäksi uskon, että lukijoille on myös tullut selväksi, että olen melko innokas penkkiurheilija. Ja juuri nyt on penkkiurheilijoiden karkkipäivät, kun Sotshissa kisataan olympialaisten talvikisojen merkeissä. Urheilussa parasta ovat tunteet ja niitä nämä kisat ovat tarjonneet koko Ylen veron edestä. Seuraavalla tahdon yrittää avata teille, miksi tykkään katsoa muiden urheilemista ja mitä se minulle merkitsee.
Linkit vievät Yle Urheilun uutisiin, josta voi käydä lukemassa lisää ko. tapauksesta.
Ajattelin, että eilinen Iivon kymmenystappio elämänsä hiihdolla olisi ollut tarpeeksi kylmäävää, mutta tämä päivä pisti selvästi paremmaksi. Aamukymmeneltä naisleijonat aloittivat taistelun välieräpaikasta rakasta vihollista, Ruotsia vastaan. Suomi oli peliin lähtiessä selkeä ennakkosuosikki, mutta peli oli juuri niin jännittävä kuin näiden pelien vain kuuluukin olla. Kun Ruotsi teki johtomaalin pari minuuttia ennen loppua, uskoin, että Suomi vielä nousee. Tyhjiin tehty 4-2 maali veti maton jalkojen alta ja Suomen pelaajien kehonkieli kertoi kaiken sen hetkisistä tunteista. Kyynelehdin tappiota nimenomaan siksi, että olisin toivonut näille hienoille pelaajille enemmän.
Murheeseen ei auttanut jäädä piehtaroimaan, vaan katseet piti siirtää hiihtoladulle, kun naisten viestissä oli jo avausosuus käynnissä ja Suomen viestinviejä Anne Kyllönen oli hieman tipahtanut kärkiporukasta. Toisella osuudella Aino-Kaisa Saarinen nosti Suomen kärkitaistoon ja Kerttu Niskanen teki selvän eron pahimpiin kilpakumppaneihin. Siinä vaiheessa en voinut enää istua paikallani, vaan steppasin kahta askelta eteen ja taakse telkkarin edessä. Koko kisan ajan kyttäsin maanisesti suomalaisten suksen toimintaa ja yritin analysoida päivän kuntoa kehonkielestä. Jääkiekon pettymyksen ja hiihdon jännityksen takia taisin nyyhkyttää edelleen, mutta kun Krista Lähteenmäki lähti ankkuriosuudelle päätin rauhoittua vähän. Selostin koko ajan ääneen, miltä Kristan hiihto näytti, kuinka kaukana Ruotsi oli ja mietin, mistä norjalaisten alisuorittaminen johtui. Ruotsalaisten ankkuri Charlotte Kalla tuli lopussa ohi, mutta Krista voitti loppukirissä Saksan ja otti Suomelle hopeamitalin. Minä huusin ja minä itkin. Kädet tärisivät ja jalat eivät kantaneet. Kropassa tuntui ihan siltä kuin olisin itse ollut kisassa hiihtämässä vitosen. Joku päivä täytyy pukea sykemittari, jotta näkee, millaisia lukemia se kisan aikana näyttää.
Mitalionnen jälkeen mentiin taas tunneskaalan toiseen päähän, kun pelätty uutinen Aleksandr "Sasha" Barkovin olympiakiekkoilun päättymisestä julkaistiin. Sasha on olympiakiekossa ehdoton ykköspelaajani sen jälkeen, kun Mikko Koivu ilmoitti omasta poisjäämisestään. Aika kovalla kädellä on minun suosikkejani karsittu. En edes jaksa miettiä, kuka on seuraavaksi paras, ettei tule enää loukkaantumisia. (Tapparalla on sopimus erään lounaspaikan kanssa, jossa itsekin käyn aika usein syömässä. Olen siis käynyt Sashan kanssa lounaalla. Ihan samassa pöydässä emme vain istuneet.) Pettymys nuoren kiekkoilijan ensimmäisten arvokisojen loppumisesta ennen aikojaan on siis suuri ja sillä hetkellä ajattelin jälleen kerran, ettei tässä urheilun seuraamisessa ole mitään järkeä, kun tuntuu näin kurjalta. Mutta enhän minä osaa lopettaakaan. Elämässä täytyy kokea sekä aallonpohjat että -huiput, jotta tietää elävänsä. Ja niitä urheilu minulle tarjoaa.
Kaikkien näiden tunnekuohujen jälkeen olo on samanlainen kuin rankan liikuntasuorituksen jälkeen. Paitsi että omien suorituksen jälkeen silmät eivät ole näin turvonneet, vaikka muutaman kyyneleen saatan silloinkin vuodattaa. Päätäkin alkoi särkeä tunteiden laannuttua, kuten usein omien kisojen jälkeen käy ilmeisesti maitohapoista johtuen. Lisäksi mieli on tyynnyttyään kovin tyhjä ja väsynyt. Minä luulin, että tunteella mukanaeläminen on joku nuoruuden hullutus, joka rauhoittuu ajan myötä. Nyt kun olen jo neljännelläkymmenellä, on kai pakko todeta, että ei niin taida tulla koskaan tapahtumaan. Ja hyvä niin, vaikka joskus sen takia kynnän todella syvällä. Sen korkeammalla lennetään hyvillä hetkillä.
Minulla oli ajatuksena lähteä juoksulenkille iltapäivällä, mutta siihen ei ollut minkäänlaisia voimia. Usein varsinkin kovan pettymyksen jälkeen tekee vain hyvää purkaa tunteita liikunnan kautta. Tänään minut oli ammennettu henkisesti niin tyhjiin, että fyysiset voimatkin olivat ihan loppu.
Vaikka elän tunteella mukana urheilusuorituksissa, minä en ole ristiinnaulitsemassa suomalaisurheilijoita epäonnistumisten hetkellä. Heillä on varmasti ihan riittävän paha olo muutenkin. Ei kukaan lähde tahallaan alisuorittamaan. Eivätkä he ole minulle mitään velkaa. Olen kiitollinen, että saan myötäelää heidän mukanaan hyvissä ja huonoissa hetkissä. Minulle menestys ei välttämättä tarkoita mitalia, vaan sitä, että urheilija itse tuntee olevansa tyytyväinen suoritukseensa ja tekee oman parhaansa. Välillä he tosin ovat turhan kriittisiä itseään kohtaan. Urheilun ydin sijaitsee aivan jossain muualla kuin mitaleissa, senteissä ja sekunneissa. Se sisältää miljoonia tarinoita ja ne ovat mielenkiintoisia.
Vaikka edeltävä teksti kertoo suomalaisurheilijoista, osaan iloita myös muiden onnistumisista(, kunhan siihen ei liity suomalaisten tappiota). Niitä osaa katsoa tietyllä tapaa ulkopuolisena, ei tarvitse (tai saa) tuntea niin isosti. Joskus olen vitsillä sanonut, että Kaisa Mäkäräinen pilasi ampumahiihdon, kun nyt sitä on pakko jännittää. ;)
Onko lukijoiden joukossa muita innokkaita penkkiurheilijoita? Saatteko te fyysisiä oireita jännityksestä?
"If you run, you are a runner. It doesn't matter how fast or how far. It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years. There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get. You just run." -John Bingham
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jotain ihan muuta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jotain ihan muuta. Näytä kaikki tekstit
lauantai 15. helmikuuta 2014
perjantai 7. helmikuuta 2014
Radiohiljaisuus seis!
Eipä mulle mitään ihmeempää. Tammikuu meni nopeasti ja helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa. Työt, tai oikeammin täydellisyyteen pyrkivä ja herkästi stressaava luonne, meinaa välillä puristaa mehut tästä tytöstä. Liikunta ja blogin kirjoittaminen ovat jääneet liian vähälle. Yritän parantaa tapani kuitenkin itseäni kuunnellen. Opettelen olemaan itselleni armollinen sekä työssä että vapaa-ajalla sekä haen sopivaa tasapainoa niiden välille. Jatkuvaa oppimista tuntuu elämä olevan myös kolmenkympin tällä puolen. ;)
Viime tekstissä valittelin sopivien monojen tarvetta. Lopulta löysin yllä näkyvät Rossignolit hieman yllättäen Ideaparkin Budgetsportista koossa 37. Eivät nämäkään vieläkään pienet ole, mutta istuvat kuitenkin napakammin jalkaan kuin edelliset. Olen kokeillut näitä sekä hiihtoladulla että järven jäällä retkiluistimien kanssa.
Kauan odotetut Sotsin kisat on avattu ja oma kisakuume nousi jo torstain varaslähdön myötä. Jotenkin pitäisi sovittaa muu elämä seuraavan parin viikon aikana kisa-aikatauluihin. Oman kisakauteni avaan huomenna Tuusulassa. Palaillaan!
P.S. Myös jonkinlaista writer's blockia on ollut ilmassa, kun aiemmin hyvältä tuntunut aihe ei innosta kirjoittamaan koneen vierelle päästyä. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, kun vain aloitti. Olette olleet ajatuksissani! :)
Viime tekstissä valittelin sopivien monojen tarvetta. Lopulta löysin yllä näkyvät Rossignolit hieman yllättäen Ideaparkin Budgetsportista koossa 37. Eivät nämäkään vieläkään pienet ole, mutta istuvat kuitenkin napakammin jalkaan kuin edelliset. Olen kokeillut näitä sekä hiihtoladulla että järven jäällä retkiluistimien kanssa.
![]() |
| Me ollaan Googlen kanssa samiksii... |
P.S. Myös jonkinlaista writer's blockia on ollut ilmassa, kun aiemmin hyvältä tuntunut aihe ei innosta kirjoittamaan koneen vierelle päästyä. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, kun vain aloitti. Olette olleet ajatuksissani! :)
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Kuulumisia
Huh... onpas aikaa taas kulunut viimeisestä tekstistä. On siis aika päivittää vähän kuulumisia. Palautuminen puolimaratonilta kävi aika kevyesti. Sunnuntaina jalat olivat jäykät, mutta maanantaina kykenin jo pyöräilemään töihin. Töiden merkeissä viime viikko hyvin pitkälti menikin, vähän liiankin kanssa. Perjantaina jätin pyöränkin rauhaan, kun jalat eivät olleet palautuneet. Onneksi kesälomaan on enää viisi viikkoa, eivätkä nekään toivottavasti ole ihan niin stressaavia kuin viime viikko.
Raskaan työviikon kevennykseksi viikonlopulle olikin luvassa monenlaista kivaa.
Sunnuntaina suuntasimme lukiokaverin kanssa Ratinaan Bon Jovin keikalle. Kaverini on hc-fani, mutta kyllä bändin musiikki minuunkin iskee. Tällainen musiikki, samoin kuin urheilu, on parasta paikan päällä. Ihan vähän tuli huudettua, hypittyä, laulettua ja tanssittua. ;)
Tämä on soinut keikan jälkeen päässä:
Sunnuntaina olisi tarkoitus avata kirkkovenesoutukausi. Tällä kertaa teenkin sen suoraan kilpailussa. Aurinkoista viikon jatkoa! :)
| Palautteluviikon liikunnat |
Raskaan työviikon kevennykseksi viikonlopulle olikin luvassa monenlaista kivaa.
![]() |
| Tässä syyt, miksi viikonlopun liikunnat jäivät vähiin |
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa Superpesistä paikan päällä. Tarjolla oli sekä naisten että miesten peli, joten Kaupissa meni koko päivä. Onneksi sää suosi.
![]() |
| Sotkamon Jymyn ulkokenttä |
Sunnuntaina suuntasimme lukiokaverin kanssa Ratinaan Bon Jovin keikalle. Kaverini on hc-fani, mutta kyllä bändin musiikki minuunkin iskee. Tällainen musiikki, samoin kuin urheilu, on parasta paikan päällä. Ihan vähän tuli huudettua, hypittyä, laulettua ja tanssittua. ;)
![]() |
| Komeat lavarakennelmat |
Tämä on soinut keikan jälkeen päässä:
Sunnuntaina olisi tarkoitus avata kirkkovenesoutukausi. Tällä kertaa teenkin sen suoraan kilpailussa. Aurinkoista viikon jatkoa! :)
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Minna Canthin päivä
Varoitus! Ensimmäinen kappale saattaa sisältää hieman ylidramaattista paasausta.
Tämä taitaakin olla ainut media, jonne en ole tänään tuohtuneena avautunut. Tänäänhän on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Ainut suomalainen naishenkilö, jolla on oma liputuspäivä. (No, onhan tietysti äitienpäivä.) Ja sitten se on nimetty tasa-arvon päiväksi. Siis mitä tasa-arvoa siinä on! Tiedän, että meillä Suomessa tasa-arvoasiat ovat hyvin, mutta kai silti saan toivoa parempaa. Ja aina välillä annan sen myös kuulua. ;)
Ai niin, ja olihan tässä päivässä jotain hyvääkin: kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Onneksi jo aika moni muukin on sen jo tehnyt!
Tulin kotiin melkoisen ärsyytyneenä, mutta purin tällä kertaa sen järkevästi: pesin vessan, imuroin ja kävin juoksemassa. Kaksi ensimmäistä eivät tuntuneet yhtään niin ikäviltä kuin yleensä, mutta olin aika huonolla tuulella vielä ne tehnyänikin. Juoksulenkki sen sijaan ei pettänyt tälläkään kertaa. Kotiin tullessa en voinut olla hymyilemättä. Viimeisetkin aggressiot hävisivät viimeiseen ylämäkeen vastatuulessa puskiessa. Näillä keleillä nastalenkkarit ovat parhaimmillaan. Nastat purevat jäiseen tienpintaan eikä askeleen pitoa tarvitse jännittää. Silti vähän alkaa jo kutkuttaa ilmassa tuoksuva kevät ja jään alla odottava asfaltti! <3
Tämä taitaakin olla ainut media, jonne en ole tänään tuohtuneena avautunut. Tänäänhän on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Ainut suomalainen naishenkilö, jolla on oma liputuspäivä. (No, onhan tietysti äitienpäivä.) Ja sitten se on nimetty tasa-arvon päiväksi. Siis mitä tasa-arvoa siinä on! Tiedän, että meillä Suomessa tasa-arvoasiat ovat hyvin, mutta kai silti saan toivoa parempaa. Ja aina välillä annan sen myös kuulua. ;)
Ai niin, ja olihan tässä päivässä jotain hyvääkin: kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Onneksi jo aika moni muukin on sen jo tehnyt!
Tulin kotiin melkoisen ärsyytyneenä, mutta purin tällä kertaa sen järkevästi: pesin vessan, imuroin ja kävin juoksemassa. Kaksi ensimmäistä eivät tuntuneet yhtään niin ikäviltä kuin yleensä, mutta olin aika huonolla tuulella vielä ne tehnyänikin. Juoksulenkki sen sijaan ei pettänyt tälläkään kertaa. Kotiin tullessa en voinut olla hymyilemättä. Viimeisetkin aggressiot hävisivät viimeiseen ylämäkeen vastatuulessa puskiessa. Näillä keleillä nastalenkkarit ovat parhaimmillaan. Nastat purevat jäiseen tienpintaan eikä askeleen pitoa tarvitse jännittää. Silti vähän alkaa jo kutkuttaa ilmassa tuoksuva kevät ja jään alla odottava asfaltti! <3
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Tuhkakeskiviikko
Laskiaisen jälkeinen tuhkakeskiviikko aloittaa kristillisessä perinteessä pääsiäiseen asti kestävän paastonajan. Kuulun kirkkoon, mutta ulkoisesti näytän perinteiseltä tapakristityltä. Kristinuskolla on merkittävä osa elämässäni, mutta en koe tarvitsevani kirkko siihen. Äh... ei tämän tekstin pitänyt käsitellä minun maailmankatsomustani, vaan paastoa. Paastossani ei ole mitään uskonnollista pohjaa (paitsi ajankohta). Kun muut viettää tipatonta tammikuuta, niin minä pidättäydyn vuosittain jostain asiasta ennen pääsiäistä. Minulla ei ole ollut mitään perinteistä paastoamisen aihetta, vaan joku vuosi olen ollut karkkilakossa ja toisena vuonna jotain muuta. Monesti paastottava on tullut hetken mielijohteesta edellisenä päivänä.
Tänä aamuna törmäsin jonkun uutisen kohdalla Ekopaastoon. Se on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Ympäristökeskuksen kampanja, joka haastaa ihmisiä miettimään omia kulutusvalintoja ja niiden kohtuullistamista. Nykyisten tapojen mukaan nettisivuille voi tietenkin ilmoittautua ekopaastoajaksi ja katsoa, ketkä julkkikset ovat mukana. Lisäksi löytyy aiheeseen liittyviä vinkkejä, linkkejä ja faktoja.
Minä ilmoittauduin mukaan ja merkitsin omaksi ensisijaiseksi paastovalinnakseni vedenkulutuksen vähentämisen. Ei siksi, etteikö siellä olisi tärkeämpiäkin asioita, mutta tuossa kohtaa tunnen itselläni olevan eniten paranettavaa. Vaikka tiedän, että meidän hanoista tulee aina juotavan kylmää vettä, lasken sitä ensin sormelleni. Suihkussa lasken vettä suuremmalla paineella kuin tarvitsee. Ärsyttäviä tapoja, joille ei ole mitään järkevää syytä.
Lisäksi pääsiäiseen asti ostan vain aivan välttämättömät. Ostolakko on aina ajankohtainen, mutta olen hyvä perustelemaan itselleni, kuinka tarvitsen vielä sen kolmannenkin juoksutakin. Laskiaispullien (2) jälkeen ajattelin myös vähentää herkuttelua. Yleensä karkkipäivä ei ole ollut minulle oikein toimiva systeemi, mutta näin rajoitetun ajan voisin kokeilla yhtä herkkupäivää viikossa. Jatkan edelleenkin sähköpihiyttä, lajittelua ja kierrätystä. En pidä itseäni erityisen ekoihmisenä, mutta pääosin elän luontoa säästäen. Varsinkin kun se lähes poikkeuksetta tarkoittaa myös taloudellista elämäntapaa.
Mistä te lukijat paastoatte?
P.S. Ilmoittauduin eilen HCM:lle. Pohdin osallistumista pitkään ja hartaasti. Luin juoksijoiden kokemuksia ja elin niissä mukana. Lopulta huomasin, että jos en ilmoittaudu nyt, tulee se harmittamaan ihan järjettömästi. Pähkäilin muitakin maratonvaihtoehtoja, myös ulkomaisia. Koko ajan vahvistui kuitenkin ajatus, että minulle on tärkeä asia juosta ensimmäinen maratonini nimenomaan Olympiastadionin ympäristössä. Tulevina vuosina ehdin sitten Tukholmaan ja Berliiniin. (Huomaatteko, että mietin jo osallistumista seuraavalle maratonille?!!!) Olen ihan hirveän innoissani ja kamalan peloissani. Mielikuvissani näen itseni juoksemassa sisään Stadionin portista. Toisaalta en jaksa uskoa, että jaksaisin juosta niin pitkää matkaa. ;)
Tänä aamuna törmäsin jonkun uutisen kohdalla Ekopaastoon. Se on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Ympäristökeskuksen kampanja, joka haastaa ihmisiä miettimään omia kulutusvalintoja ja niiden kohtuullistamista. Nykyisten tapojen mukaan nettisivuille voi tietenkin ilmoittautua ekopaastoajaksi ja katsoa, ketkä julkkikset ovat mukana. Lisäksi löytyy aiheeseen liittyviä vinkkejä, linkkejä ja faktoja.
Minä ilmoittauduin mukaan ja merkitsin omaksi ensisijaiseksi paastovalinnakseni vedenkulutuksen vähentämisen. Ei siksi, etteikö siellä olisi tärkeämpiäkin asioita, mutta tuossa kohtaa tunnen itselläni olevan eniten paranettavaa. Vaikka tiedän, että meidän hanoista tulee aina juotavan kylmää vettä, lasken sitä ensin sormelleni. Suihkussa lasken vettä suuremmalla paineella kuin tarvitsee. Ärsyttäviä tapoja, joille ei ole mitään järkevää syytä.
Lisäksi pääsiäiseen asti ostan vain aivan välttämättömät. Ostolakko on aina ajankohtainen, mutta olen hyvä perustelemaan itselleni, kuinka tarvitsen vielä sen kolmannenkin juoksutakin. Laskiaispullien (2) jälkeen ajattelin myös vähentää herkuttelua. Yleensä karkkipäivä ei ole ollut minulle oikein toimiva systeemi, mutta näin rajoitetun ajan voisin kokeilla yhtä herkkupäivää viikossa. Jatkan edelleenkin sähköpihiyttä, lajittelua ja kierrätystä. En pidä itseäni erityisen ekoihmisenä, mutta pääosin elän luontoa säästäen. Varsinkin kun se lähes poikkeuksetta tarkoittaa myös taloudellista elämäntapaa.
Mistä te lukijat paastoatte?
P.S. Ilmoittauduin eilen HCM:lle. Pohdin osallistumista pitkään ja hartaasti. Luin juoksijoiden kokemuksia ja elin niissä mukana. Lopulta huomasin, että jos en ilmoittaudu nyt, tulee se harmittamaan ihan järjettömästi. Pähkäilin muitakin maratonvaihtoehtoja, myös ulkomaisia. Koko ajan vahvistui kuitenkin ajatus, että minulle on tärkeä asia juosta ensimmäinen maratonini nimenomaan Olympiastadionin ympäristössä. Tulevina vuosina ehdin sitten Tukholmaan ja Berliiniin. (Huomaatteko, että mietin jo osallistumista seuraavalle maratonille?!!!) Olen ihan hirveän innoissani ja kamalan peloissani. Mielikuvissani näen itseni juoksemassa sisään Stadionin portista. Toisaalta en jaksa uskoa, että jaksaisin juosta niin pitkää matkaa. ;)
maanantai 26. marraskuuta 2012
Jotain hyvää ja jotain huonoa
Viime viikon liikunnat ja suunnitelmia tälle viikolle:
Ihan kohtuullinen määrä liikuntaa kertyi varsinkin alkuviikon aikana. Torstaina oli tarkoitus käydä juoksemassa, mutta tuntui, että olin sekä henkisesti että fyysisesti niin väsynyt, että pidin lepopäivän siitäkin huolimatta, että tiesin perjantain ja lauantainkin menevät liikkumattomina. Pidempi tauko tekikin hyvää, koska sunnuntain juoksulenkki kulki. Ja pakko kehua uusia juoksukenkiä. Reippaasta pohjan kuvioinnista huolimatta nämä ovat kevyemmät ja rullavammat kuin monet tavalliset juoksukengät.
Pikkujoulut tuli ja pikkujoulut meni. Kivaa oli, mutta eräs keskustelu perjantai-illalta nosti pintaan vanhan työtrauman (hyvin tuskallinen projekti) jo vuosien takaa. Luulin, että olen jo päässyt yli siitä, mutta en sitten tainnut ollakaan. En ole aiemmin tainnut tajutakaan, miten iso juttu se minulle oli. Mieli on maassa, mutta ehkä saan nyt lopulta käsiteltyä tämän asian ja pääsen siirtymään eteenpäin. Ammatillisen itsetuntoni tuo tapaus vei melko pohjamutiin ja edelleenkin yritän raapia sitä sieltä kasaan pienenkin epäonnistumisen kohdatessa. Onneksi en määritä itseäni kokonaan työni kautta. Muutoin tilanne voisi olla paljon pahempi. Juuri nyt tekisi mieli mennä takaisin kotiin, kääriytyä peiton alle ja nukkua jouluun asti. Tiedän, että tässä tilanteessa mikään ei auta niin kuin liikunta, mutta katsotaan, kuinka saan itseni liikkeelle. Toisaalta enää tämä viikko ja sitten pääsen keräämään lumienergiaa (ja jättämään työmurheet satojen kilometrien päähän). Ja joulukin on kohta! :)
Kaikesta huolimatta virkeää viikon alkua! Sääennusteet näyttävät lupaavalta tänne eteläänkin... ;)
Ihan kohtuullinen määrä liikuntaa kertyi varsinkin alkuviikon aikana. Torstaina oli tarkoitus käydä juoksemassa, mutta tuntui, että olin sekä henkisesti että fyysisesti niin väsynyt, että pidin lepopäivän siitäkin huolimatta, että tiesin perjantain ja lauantainkin menevät liikkumattomina. Pidempi tauko tekikin hyvää, koska sunnuntain juoksulenkki kulki. Ja pakko kehua uusia juoksukenkiä. Reippaasta pohjan kuvioinnista huolimatta nämä ovat kevyemmät ja rullavammat kuin monet tavalliset juoksukengät.
Pikkujoulut tuli ja pikkujoulut meni. Kivaa oli, mutta eräs keskustelu perjantai-illalta nosti pintaan vanhan työtrauman (hyvin tuskallinen projekti) jo vuosien takaa. Luulin, että olen jo päässyt yli siitä, mutta en sitten tainnut ollakaan. En ole aiemmin tainnut tajutakaan, miten iso juttu se minulle oli. Mieli on maassa, mutta ehkä saan nyt lopulta käsiteltyä tämän asian ja pääsen siirtymään eteenpäin. Ammatillisen itsetuntoni tuo tapaus vei melko pohjamutiin ja edelleenkin yritän raapia sitä sieltä kasaan pienenkin epäonnistumisen kohdatessa. Onneksi en määritä itseäni kokonaan työni kautta. Muutoin tilanne voisi olla paljon pahempi. Juuri nyt tekisi mieli mennä takaisin kotiin, kääriytyä peiton alle ja nukkua jouluun asti. Tiedän, että tässä tilanteessa mikään ei auta niin kuin liikunta, mutta katsotaan, kuinka saan itseni liikkeelle. Toisaalta enää tämä viikko ja sitten pääsen keräämään lumienergiaa (ja jättämään työmurheet satojen kilometrien päähän). Ja joulukin on kohta! :)
Kaikesta huolimatta virkeää viikon alkua! Sääennusteet näyttävät lupaavalta tänne eteläänkin... ;)
perjantai 23. marraskuuta 2012
Pikainen päivitys
Tarkoitukseni oli päivittää PT-kuulumiset keskiviikkona, mutta tämä viikko onkin mennyt hieman kiireessä. Töissä kiirettä on aiheuttanut viikon päässä odottava loma (jee!!!) ja sen kiinniottaminen. Lisäksi olen ollut vähän väsynyt. Työnteko ei ole huvittanut, eikä oikeastaan liikuntakaan. Mutta summasummarum: Tein 10 kerran personal trainer -sopimuksen. Käynnissä olevan (tai siis maanantaina alkavan) kampanjan ansiosta sain 10 % alennuksen. Sovin, että aloitamme vasta vuodenvaihteen jälkeen, koska joulukuusta on tulossa kovin rikkonainen. Tavoitteeksi asetin juoksua ja hiihtoa tukevan saliharjoittelun ja muutenkin toivon apuja harjoittelun rytmityksessä. Olen tästä aika innoissani! :)
Kuten myös noista pikkujouluista: Puolenpäivän aikaan iso pomo tarjoaa kuohuviinit. Sen jälkeen karkaan töistä jo alkuiltapäivästä kampaukseen ja meikkiin. Ennen virallisia pikkujouluja meillä on vielä tyttöjen kuohuviinietkot. Hauska ilta siis luvassa!
Viikon päästä lauantaina suuntaan tänne:
Nimim. Loman tarpeessa :)
Kuten myös noista pikkujouluista: Puolenpäivän aikaan iso pomo tarjoaa kuohuviinit. Sen jälkeen karkaan töistä jo alkuiltapäivästä kampaukseen ja meikkiin. Ennen virallisia pikkujouluja meillä on vielä tyttöjen kuohuviinietkot. Hauska ilta siis luvassa!
Viikon päästä lauantaina suuntaan tänne:
![]() |
| Kuvakaappaus täältä. |
Nimim. Loman tarpeessa :)
tiistai 13. marraskuuta 2012
Vielä vähän hehkutusta!
Jos et ymmärrä, mitä hienoa on penkkiurheilussa, kannattaa ehkä lopettaa lukeminen tähän. ;)
Mutta siis oikeesti... Mikko Koivu... Aleksander Barkov... Lauri Korpikoski... Rasmus Ristolainen... ja minä tänään Hakametsässä!!!!
Olo on kuin pikkunaperona ensimmäiseen jääkiekko-otteluun mennessä. Sen verran harvoin pääsin jääkiekkoa katsomaan, että pelipäivät olivat suurempia juhlapäiviä kuin joulu. Olen tykännyt käydä katsomassa jääkiekon SM-liigan peleissä nimenomaan junnujen otteita. Lajin suurimmat tähdet pelaavat NHL:ssä, mutta tulevaisuuden tähdet kotimaan liigassa. Toivon kovasti, että NHL:n työsulku saadaan pian sovituksi, koska kauden peruminen ei ole kenenkään etu, mutta... en pane ollenkaan pahakseni, että näen Suomen tämän hetken (kaikkien aikojen?) parhaan jääkiekkoilijan (Koivu) ja hänen perillisensä (Barkov) samaan aikaan kentällä omin silmin. (Joo, samettikätiset sentterit on mun juttu.) Kylmät väreet kulkevat pitkin selkääni. Ja minä kun luulin jo kasvaneeni aikui... isoksi. :D
Mutta siis oikeesti... Mikko Koivu... Aleksander Barkov... Lauri Korpikoski... Rasmus Ristolainen... ja minä tänään Hakametsässä!!!!
![]() |
| Kuvakaappaus SM-liigan sivuilta. |
Olo on kuin pikkunaperona ensimmäiseen jääkiekko-otteluun mennessä. Sen verran harvoin pääsin jääkiekkoa katsomaan, että pelipäivät olivat suurempia juhlapäiviä kuin joulu. Olen tykännyt käydä katsomassa jääkiekon SM-liigan peleissä nimenomaan junnujen otteita. Lajin suurimmat tähdet pelaavat NHL:ssä, mutta tulevaisuuden tähdet kotimaan liigassa. Toivon kovasti, että NHL:n työsulku saadaan pian sovituksi, koska kauden peruminen ei ole kenenkään etu, mutta... en pane ollenkaan pahakseni, että näen Suomen tämän hetken (kaikkien aikojen?) parhaan jääkiekkoilijan (Koivu) ja hänen perillisensä (Barkov) samaan aikaan kentällä omin silmin. (Joo, samettikätiset sentterit on mun juttu.) Kylmät väreet kulkevat pitkin selkääni. Ja minä kun luulin jo kasvaneeni aikui... isoksi. :D
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Saamattomuutta
Heipä hei - taas pitkästä aikaa...
En ole enää ollut erityisen kiireinen, etten olisi ehtinyt päivittämään kuulumisiani tänne. Olen vain kärsinyt pahemmanlaatuisesta lorvikatarrista, tai saamattomuudesta, miksi sitä tahtookin kutsua. Kaikki "pakolliset" asiat olen hoitanut jämptisti: työt on sujuneet ja sovituissa jumpissa olen käynyt. Mutta kun on tullut se "mitähän sitten tekisin" -hetki, niin sohvan kutsu on ollut voimakas, sitä ei ole voinut olla vastustamatta. Mielessä on käynyt ajatus, että voisihan sitä juoksemaankin lähteä, mutta en ole lähtenyt. Olen istunut koneella tyhjä blogisivu edessäni, kunnes olen todennut, että ei tästä mitään tule.
Kesäkuun alku on ollut kiireinen. Fyysistä toimintaa vaativien aktiviteettien lisäksi mielen päällä on ollut koko ajan useampia asioita, jotka pitää hoitaa, mutta niitä ei ole voinut hoitaa samantien. Pari viikkoa sitten olleella työhyvinvointiluennolla luennoitsija sanoi hyvin, että päällään työtä tekevien on paha olla ottamatta töitä kotiin, mutta välillä olisi mukava jättää pää toimiston pöydälle työpäivän päätteeksi. Juuri tältä minusta on tuntunut. Tosin nykyisin taitaa olla vastaava tilanne vähän alalla kuin alalla. Tuntuu, että olen mennyt, minne elämä on kuljettanut. Minulla ei ole ollut voimia vaikuttaa sen suuntaan. Sitten kun virta on heikentynyt, olen vain jäänyt siihen, missä olen. Luulen, että tämänhetkinen saamattomuuteni on vastalääke tuolle nyt, kun suurin osa asioista on hoidossa ja kiire on helpottanut. Nyt pää ja kroppa vaativat, että saa vain olla.
Juhannus tuli erittäin hyvään saumaan. Kolme päivää aikataulutonta olemista: suomalaista luontoa, leppoisa juoksulenkki, hyvää seuraa, juhannuskokko, maukasta ruokaa... Jos siinä ei Aku(t) lataudu, niin sitten ei missään. Ensi viikolla taas takaisin normaaliin päivä- ja treenirytmiin. :)
Jukolan viesti oli viime viikonloppuna. Yritän kirjoittaa siitä tarkemman kuvauksen tässä joku päivä, mutta lyhyesti tässä kohtaa voisi todeta, että viikonloppu oli oikein mukava, mutta oma suoritus ei ollut paras mahdollinen. Onneksi me ei kärkisijoja oltu tavoittelemassakaan, mutta alkuviikko meni pikkuhiljaa häviävän harmituksen vallassa, koska olisin pystynyt parempaan. No, ensi vuonna sitten uudestaan... :)
Aurinkoista ja leppoisaa juhannusta!
En ole enää ollut erityisen kiireinen, etten olisi ehtinyt päivittämään kuulumisiani tänne. Olen vain kärsinyt pahemmanlaatuisesta lorvikatarrista, tai saamattomuudesta, miksi sitä tahtookin kutsua. Kaikki "pakolliset" asiat olen hoitanut jämptisti: työt on sujuneet ja sovituissa jumpissa olen käynyt. Mutta kun on tullut se "mitähän sitten tekisin" -hetki, niin sohvan kutsu on ollut voimakas, sitä ei ole voinut olla vastustamatta. Mielessä on käynyt ajatus, että voisihan sitä juoksemaankin lähteä, mutta en ole lähtenyt. Olen istunut koneella tyhjä blogisivu edessäni, kunnes olen todennut, että ei tästä mitään tule.
Kesäkuun alku on ollut kiireinen. Fyysistä toimintaa vaativien aktiviteettien lisäksi mielen päällä on ollut koko ajan useampia asioita, jotka pitää hoitaa, mutta niitä ei ole voinut hoitaa samantien. Pari viikkoa sitten olleella työhyvinvointiluennolla luennoitsija sanoi hyvin, että päällään työtä tekevien on paha olla ottamatta töitä kotiin, mutta välillä olisi mukava jättää pää toimiston pöydälle työpäivän päätteeksi. Juuri tältä minusta on tuntunut. Tosin nykyisin taitaa olla vastaava tilanne vähän alalla kuin alalla. Tuntuu, että olen mennyt, minne elämä on kuljettanut. Minulla ei ole ollut voimia vaikuttaa sen suuntaan. Sitten kun virta on heikentynyt, olen vain jäänyt siihen, missä olen. Luulen, että tämänhetkinen saamattomuuteni on vastalääke tuolle nyt, kun suurin osa asioista on hoidossa ja kiire on helpottanut. Nyt pää ja kroppa vaativat, että saa vain olla.
Juhannus tuli erittäin hyvään saumaan. Kolme päivää aikataulutonta olemista: suomalaista luontoa, leppoisa juoksulenkki, hyvää seuraa, juhannuskokko, maukasta ruokaa... Jos siinä ei Aku(t) lataudu, niin sitten ei missään. Ensi viikolla taas takaisin normaaliin päivä- ja treenirytmiin. :)
Jukolan viesti oli viime viikonloppuna. Yritän kirjoittaa siitä tarkemman kuvauksen tässä joku päivä, mutta lyhyesti tässä kohtaa voisi todeta, että viikonloppu oli oikein mukava, mutta oma suoritus ei ollut paras mahdollinen. Onneksi me ei kärkisijoja oltu tavoittelemassakaan, mutta alkuviikko meni pikkuhiljaa häviävän harmituksen vallassa, koska olisin pystynyt parempaan. No, ensi vuonna sitten uudestaan... :)
Aurinkoista ja leppoisaa juhannusta!
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Asiasta ja asian vierestä
Huh huh, palasin juuri viikonlopun vietosta pääkaupunkiseudulta. Ajokeli oli nyt sunnuntaina aika hurja, mutta viikonloppu oli siitä huolimatta onnistunut. Tapasin ihania ystäviäni <3 Lunastin synttärilahjaksi saamani lahjakortin jääkiekko-otteluun. Kävin hiihtämässä. Inhoan sanaa laatuaika, mutta tähän viikonloppuun sitä mahtui yllinkyllin. Matkustaminen väsyttää, mutta parhaassa tapauksessa siitä ajasta matkustamisen välissä saa niin paljon energiaa, että kokonaisuus jää plussalle :)
Viime viikon liikunnat:
Tämä viikko meni vähän juostessa, joten olen erittäin tyytyväinen liikuntamäärään. Punnerrukset jätin tarkoituksella väliin olkapään kipuilun vuoksi. Nyt se tuntuu jo lähes normaalilta, joten ajattelin uskaltaa palata punnerrusten pariin.
Ensi viikolla ajattelin liikkua jotakuinkin tähän tahtiin:
Ma: hiihto, pitkä + venyttely
Ti: lepo (siivous) + punnerrukset
Ke: Power
To: hiihto + punnerrukset
Pe: lepo
La: hiihto + punnerrukset
Su: hiihto
Juu, hiihtopainotteista on. Pirkan hiihtoon on kaksi viikkoa. Apua! Kauhistuttaa! (Tiedoksi, että joka kerta ennen liikuntatapahtumaa tuntuu, että en ole ehtinyt harjoitella tarpeeksi ;)
Minun on pakko varata itselleni aikaa kunnon siivoukseen. Minulla on aika herkkä nenä (ja kurkku) pölyn suhteen, joten tiedän, koska on viimeistään aika tarttua pölyrättiin. Nyt on! :)
En tiedä, katsooko kukaan teistä Idolsia. Kuuluu minun ehdottomiin, harvoihin ja valittuihin suosikkiohjelmiin. Juuri tällä hetkellä menossa olevassa TOP 15 -lähetyksessä Niina Kähösen Natural woman -esitys toi kyyneleet silmiin. Hänen alkukarsintajännityksensä herätti huomioni. Pystyin samaistumaan siihen. Jotenkin hän muistutti kovasti paljon minua itseäni. Itseluottamuksen kehitys alkukarsinnoista live-esitykseen on ollut huikaiseva. En periaatteesta äänestä puhelinäänestyksissä, mutta tiedän, ketä äänestäisin, jos äänestäisin :)
Huomenna hyppään puntarille. Viikonlopun syömiset ovat olleet hyvät ja riittävät. Olettaisin, että jonkinlaista turvotusta on havaittavissa, mutta se on varmasti tämän viikonlopun arvoista :)
Viime viikon liikunnat:
Tämä viikko meni vähän juostessa, joten olen erittäin tyytyväinen liikuntamäärään. Punnerrukset jätin tarkoituksella väliin olkapään kipuilun vuoksi. Nyt se tuntuu jo lähes normaalilta, joten ajattelin uskaltaa palata punnerrusten pariin.
Ensi viikolla ajattelin liikkua jotakuinkin tähän tahtiin:
Ma: hiihto, pitkä + venyttely
Ti: lepo (siivous) + punnerrukset
Ke: Power
To: hiihto + punnerrukset
Pe: lepo
La: hiihto + punnerrukset
Su: hiihto
Juu, hiihtopainotteista on. Pirkan hiihtoon on kaksi viikkoa. Apua! Kauhistuttaa! (Tiedoksi, että joka kerta ennen liikuntatapahtumaa tuntuu, että en ole ehtinyt harjoitella tarpeeksi ;)
Minun on pakko varata itselleni aikaa kunnon siivoukseen. Minulla on aika herkkä nenä (ja kurkku) pölyn suhteen, joten tiedän, koska on viimeistään aika tarttua pölyrättiin. Nyt on! :)
En tiedä, katsooko kukaan teistä Idolsia. Kuuluu minun ehdottomiin, harvoihin ja valittuihin suosikkiohjelmiin. Juuri tällä hetkellä menossa olevassa TOP 15 -lähetyksessä Niina Kähösen Natural woman -esitys toi kyyneleet silmiin. Hänen alkukarsintajännityksensä herätti huomioni. Pystyin samaistumaan siihen. Jotenkin hän muistutti kovasti paljon minua itseäni. Itseluottamuksen kehitys alkukarsinnoista live-esitykseen on ollut huikaiseva. En periaatteesta äänestä puhelinäänestyksissä, mutta tiedän, ketä äänestäisin, jos äänestäisin :)
Huomenna hyppään puntarille. Viikonlopun syömiset ovat olleet hyvät ja riittävät. Olettaisin, että jonkinlaista turvotusta on havaittavissa, mutta se on varmasti tämän viikonlopun arvoista :)
lauantai 11. helmikuuta 2012
Sairaspäivän huvituksia
Iski se flunssa sitten minuun kuitenkin. Tosin ainakin toistaiseksi se tosin oireilee vain tukkoisena ja vuotavana nenänä ja siitä seuraavana hönttinä olona. Kuumetta ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Liikunnat pitää kuitenkin tältä viikonlopulta unohtaa. Korkeintaan kevyellä kävelylenkillä voin huomenna käydä omien tuntemusten mukaan. Minulla ei ole kuumetta, lihassärkyä, kurkkukipua eikä suurempaa väsymystäkään, joten kai sellaista liikuntaa, jossa ei hengästy eikä tule hiki, uskaltaa kokeilla. Osaako joku kertoa? Liian monta päivää sisällä tekee olon ainakin kipeänoloiseksi.
Koska tämä päivä täytyy ottaa levon kannalta, piti keksiä jotain puuhaa itsensä huvittamiseksi. Tuore Meidän mökki -lehti aiheutti pienen remontti-innostuksen. Kotikotona meillä on kunnostusta odottava pihasauna. Se oli vielä 80-luvun alussa ainut sauna kotonani ja siellä minäkin olen ensimmäiset löylyt ottanut. Sisäsaunan rakentamisen jälkeen tuo ei ole ollut kuin varastona. Kohta jo kymmenisen vuotta äiti on puhunut sen kunnostamisesta, mutta iskä on toistaiseksi hangannut vastaan. Sähkölämmitteisen sisäsaunan lisäksi meillä on parin kilometrin päässä rantasauna kesäkäyttöön. Monelle varmaan nämäkin saunat riittäisivät, mutta olisihan se kiva päästä välillä talvella puulämmitteiseen saunaan, vaikka sähkösaunaa se helppouden takia voi täysin korvata. Kertalämmitteisen kiukaan pitäisi olla huoltoa vaille käyttökunnossa, mutta siivoamista ja pintojen kunnostamista se tarvitsisi enemmänkin.
Viime kesänä kävimme Mäntyharjun loma-asuntomessuilla. Pääosin messujen huvilat olivat kakkosasuntoja ja liian hienoja. Messujen parhaaksi kohteeksi äänestetty Kyminniemen Uittokämppä oli meidänkin suosikkimme. Varsinkin erillinen saunarakennus vei sydämemme. Vastaavat tuppeensahatusta puusta tehdyt lauteet mekin tahdomme. Vanhan saunan tummuneet hirret ja yksi pieni ikkuna tuovat luonnostaan savusaunatunnelmaa, josta tykkään kovasti. Haaveilu on kivaa. Vielä pitäisi saada iskä innostumaan remontin aloittamisesta ;)
Lukeeko tätä muut innokkaat saunojat? Millaisista saunoista te pidätte?
Koska tämä päivä täytyy ottaa levon kannalta, piti keksiä jotain puuhaa itsensä huvittamiseksi. Tuore Meidän mökki -lehti aiheutti pienen remontti-innostuksen. Kotikotona meillä on kunnostusta odottava pihasauna. Se oli vielä 80-luvun alussa ainut sauna kotonani ja siellä minäkin olen ensimmäiset löylyt ottanut. Sisäsaunan rakentamisen jälkeen tuo ei ole ollut kuin varastona. Kohta jo kymmenisen vuotta äiti on puhunut sen kunnostamisesta, mutta iskä on toistaiseksi hangannut vastaan. Sähkölämmitteisen sisäsaunan lisäksi meillä on parin kilometrin päässä rantasauna kesäkäyttöön. Monelle varmaan nämäkin saunat riittäisivät, mutta olisihan se kiva päästä välillä talvella puulämmitteiseen saunaan, vaikka sähkösaunaa se helppouden takia voi täysin korvata. Kertalämmitteisen kiukaan pitäisi olla huoltoa vaille käyttökunnossa, mutta siivoamista ja pintojen kunnostamista se tarvitsisi enemmänkin.
Viime kesänä kävimme Mäntyharjun loma-asuntomessuilla. Pääosin messujen huvilat olivat kakkosasuntoja ja liian hienoja. Messujen parhaaksi kohteeksi äänestetty Kyminniemen Uittokämppä oli meidänkin suosikkimme. Varsinkin erillinen saunarakennus vei sydämemme. Vastaavat tuppeensahatusta puusta tehdyt lauteet mekin tahdomme. Vanhan saunan tummuneet hirret ja yksi pieni ikkuna tuovat luonnostaan savusaunatunnelmaa, josta tykkään kovasti. Haaveilu on kivaa. Vielä pitäisi saada iskä innostumaan remontin aloittamisesta ;)
| Lähde |
Lukeeko tätä muut innokkaat saunojat? Millaisista saunoista te pidätte?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







