Cooperin testi

Kevään Cooperin testi on nyt juostu. Meille on siis työporukalla muodostunut tällainen perinne, että keväällä ja syksyllä käydään juoksemassa Cooperin testi. Yleensä olemme saaneet juosta Ratinan stadionilla ihan rauhassa, mutta tänään oli joku joukkue, veikkaan jalkapalloilijoita, myös tekemässä omaa testipatteriaan. Annoimme heidän tehdä oman juoksutestinsä ensin. Tosin osa taisi olla mielestään kovinkin suuria tähtiä, koska loppuverkkakin piti tehdä sisärataa pitkin meidän tiellä. Prkl!

En asettanut mitään tavoitetta, mutta 2400 metriin on helppo verrata: jokainen kierros pitää juosta kahteen minuuttiin ja jokainen sata metriä puoleen minuuttiin. Ensimmäiset kuusi minuuttia juoksin aika tasan tuota 2400 -vauhtia, mikä tuntui ihan hyvältä. Muistan, että syksyllä Cooper oli tuskaa alusta lähtien. Etusuoralla oli melkoinen vastatuuli (6 m/s). Jälkimmäisellä puolikkaalla tuultapäin puskeminen alkoi syödä voimia. Jaloissa ei varsinaisesti tuntunut pahalta missään vaiheessa. Kymmenen minuutin kohdalla alkoi vatsaan pistää lievästi. Ei niin, ettei olisi voinut jatkaa, mutta niin, että piti vähän keventää. Maksimisyke testin aikana oli 194, mikä kertoo, että ihan rajoilla ei käyty. Varmaankin tehoharjoitteiden puute näkyy juuri tässä. Tulokseksi sain 2250 metriä, mikä on ikäiselleni naiselle 50 metriä yli hyvän alarajan. Olen tyytyväinen tulokseeni. Luulen, että parhaassakin tapauksessa (lähinnä ilman pistosta ja paremmalla valmistautumisella) olisin voinut juosta korkeintaan 100 metriä paremmin. Tuosta on hyvä parantaa syksyllä.

Tosin yksi työkavereista ehdotti testin jälkeen, että juostaankin seuraava Cooper jo kesällä. Ilmeisesti hän ei ollut juossut riittävän lujaa, koska yleensä ensikommentit kertovat, ettei Cooperia juosta enää ikinä. Puolessa vuodessa mieli ehtii jo muuttua. Toisaalta elokuun alussa, juuri ennen HCM:ää minun pitäisi olla parhaassa mahdollisessa kunnossa, joten olisi mielenkiintoista kokeilla, paljonko silloin menisi. Kunhan ei vain olisi liian kuuma...

Toukokuun ensimmäisillä viikoilla tekisi mieli käydä kokeilemassa maksimisykettä mäkitreenillä. Lähiladuilla on tuohon juuri sopiva riittävän pitkä mäki. Ilmeisesti endorfiinit edelleen jylläävät, kun enää ei muistu mieleen, miten pahalta nelisen tuntia sitten tuntui. ;)

Nämä kullanmussukat kävin pari päivää sitten hakemassa postista. Tuntui kuin tänä vuonna olisi joulu tullut jo kuukausia etuajassa, kun kävelin paketti kainalossa. Uudet juoksukengät on yksi parhaista asioista, mitä tiedän, saati sitten kahdet.

Kayanot, DS Trainerit ja ilmaiset sukat

Tästä viikosta tulee tosiaan vähän kevyempi liikuntojen suhteen. Huomenna menemme illalla tyky-stand uppeilemaan, lauantaina on tädin 50-vuotisjuhlat, minkä vuoksi ajelen perjantaina kotikonnuille. Kyllä minä johonkin väliin saan varmaankin juoksulenkin mahtumaan, mutta normaalia vähemmän kuitenkin. Ensi viikolla sitten uudella innolla kokeilemaan uusia kenkiä. En malta odottaa! :)

Taas kuntotestissä & lisää kenkiä

Keskiviikkona (aika lentää!) oli vuorossa PT:n kanssa tehty kuntotesti, joka piti alunperin tehdä jo maaliskuun puolella. Aikatauluttaminen on välillä hankalaa!

Aerobisen kuntotestin teimme juoksumatolla. Yksinkertaisesti maton nopeutta nostettiin kahden minuutin välein ja PT otti ilmeisesti minuutin välein sykelukeman muistiin. Lähtönopeus oli 6,5 km/h ja viimeinen 12 km/h. Nopeuden nostot olivat 0,5-1,0 km/h:ssa. Yhteensä testiosuus kesti 15-20 minuuttia. En ihan tarkkaan seurannut, juoksin vain. En ole koko keväänä TesKun kuntotestiä lukuunottamatta juossut vauhdikkaasti. Siitä huolimatta jalat jaksoivat hyvin ja sain tehdä testin hengityselimistön ehdoilla. Yllättävän hyvältä tuntui vauhdikkaan juoksun ylläpitäminen. Ihan maksimiin en saanut sykettä nostettua, mutta matolla ilman valjaita juostessa ei ihan maksimiin uskalla vauhtia nostaakaan. Toukokuulla uusimme testin ja katsotaan, ovatko sykkeet laskeneet, eli kunto noussut.

Lopussa PT sanoi, että hyvän peruskestävyyden merkkinä voi pitää sitä, että tällaisen lyhyehkön, mutta maksimaalisen treenin jälkeen syke palautuu noin minuutissa peruskestävyystasolle. En seurannut, kuinka nopeasti oma sykkeeni laski, mutta nopeasti se lähti joka tapauksessa laskemaan.

Lisäksi testasimme ylä- ja keskivartalon kuntoa kolmella liikkeellä: avustettu leuanveto laitteessa, punnerrus ja hoover nilkat kuntopallon päällä. Leuanvetoja jaksoin yllättävänkin paljon. Kuulemma näytin jo kahdenkymmenen toiston kohdalla tosi kärsivältä, mutta ilme helpotti ja jaksoin yhteensä 32 tai 33. PT on laittanut minut punnertamaan kädet kapeammalla kuin mitä itse olen aiemmin punnertanut, mutta ei nyt kuitenkaan mitään varsinaisia ojentajapunnerruksia. Kapeammalla otteella jaksan paljon vähemmän punnerruksia kuin leveämmällä. Tällä kertaa taisin jaksaa 15. Jos tavallinen hoover tuntuu liian helpolta, niin kokeilkaapa tuollaista painopalloa nilkkojen alla. Polte vatsalihaksissa alkoi jo viiden sekunnin kohdalla. Teki mieli antaa periksi, mutta vähän yli minuutin jaksoin.

Lauantaina kävin katsomassa uusia juoksukenkiä. Tarkoitukseni oli käydä Asics klinikalla, mutta seuraava itselleni sopiva aika-paikkayhdistelmä on vasta toukokuussa. Nyt kun sain idean kenkien ostosta, niin minähän tunnetusti en jaksa odottaa. Turtolan Intersportissa avulias myyjä tuli heti kysymään, voiko auttaa. Hän kertoi olevansa New Balancen edustaja, mutta myy tarvittaessa minulle minkä merkkiset kengät tahansa. Kerroin, että yleensä minulla on ollut Asicsit, mutta voi kyllä kokeilla muutakin merkkiä. Kokeilin jalkaan NB:n tuetuinta kenkää. Kengän lesti oli kuitenkin minulle aivan liian leveä ja edustaja sanoi, ettei voi myydä minulle näitä kenkiä. Kuulemma NB:n kengissä on neljää eri lestin leveyttä, joista Suomeen tuodaan vain kahta leveintä.

Tältä nuo eteisessä odottavat kengät
ovat kai joskus näyttäneet! :D

Siirryimme siis tuttuun ja turvalliseen Asicsiin. Myyjä sanoi askellusta katsoessani, että tarvitsen selvästi pronaatiotuetut kengät. Varsinkin oikea jalka kääntyy askeltaessa vahvasti sisäänpäin. Ensimmäiset nilkkajumppaohjeet muistan saaneeni ehkä kolmannella luokalla, eli ei tuo ihan uusi tieto ole. Minulla oli tällä hetkellä käytössä olevat Kayanot jalassa. Myyjä katsoi kenkiä ja sanoi, että näkee, että ei niitä ole pelkästään kenkätelineessä säilytetty. Kerroin, että olen ajatellut, että voisin juosta näillä vielä tämän kesän, jos ostaisin rinnalle toiset juoksukengät. Kuulosti kuulemma hyvältä idealta. Minulle ehdotettiin nopeammille lenkeille DS Trainereita, joita olin itsekin ajatellut. Sovitin normaalia Asics-kokoani 37,5:sta, mutta ne olivat vähän turhan napakat. Valitettavasti puolta kokoa suurempia kenkiä ei löytynyt Turtolasta sen paremmin kuin Koskikeskuksestakaan. Kiittelin myyjää ja sanoi, että etsin sopivan koon sitten jostain muualta.

Kotiin tullessa selailin brittiläisiä nettikauppoja. Start Fitnessissä uudenmallliset DS Trainerit olivat viikonlopun tarjouksessa 79,95 puntaa, eli noin puoleen hintaa verrattuna, mitä olisin Intersportissa niistä maksanut. Minulla on vähän huono omatunto, että käytin hyväkseni urheiluliikkeen myyjän asiantuntemusta ja sitten kävin tilaamassa samat kengät netistä. Mutta jos sopivaa kokoa olisi liikkeestä löytynyt, niin olisin ne varmasti ostanut. Toisaalta jos olisin suoraan tilannut kengät netistä, olisin tilannut vääränkokoiset. Samassa nettikaupassa oli vastaavassa tarjouksessa myös vanhanmalliset Gel Kayanot. Kävin pään sisäistä taistelua: Ne tulisivat samoilla postituskuluilla ja vanhat Kayanot ovat jo käyttöikänsä loppupäässä. Toisaalta saisin ne kengät ostettua sittenkin, kun vanhat täytyy jättää muuhun käyttöön. Arvaatte varmaan, miten käy kun järki ("et tarvitse kaksia uusia juoksukenkiä") ja tunne ("mutta kun mä haluun"): minulle pitäisi siis parin viikon sisään tullat kahdet uudet juoksukengät (ja kahdet ilmaiset juoksusukat). Hups! :D

Kaksille kengille tuli postituskulujen ja -10% alennuskoodin kanssa hinnaksi 164 puntaa eli 193 euroa. Mutta en selittele mitään, vaan olen tyytyväinen, etten laittanut tilaukseen mitään muuta, mitä en todellakaan olisi tarvinnut. Mieli olisi tehnyt!

Tästä tuli taas melkoisen pitkä teksti. Kertokaa mielipiteenne, olisiko tämä pitänyt jakaa kahteen osaan ja julkaista peräkkäin vai näin yhtenä tekstinä?

Menneitä ja tulevia

Pitkästä aikaa menneen viikon liikunnat ja tulevan viikon liikuntasuunnitelma:

Kevät alkaa jo näkyä ulkona pakkasesta huolimatta ja juoksun määrä Heiaheiassa alkaa lisääntyä. Kahdeksan viikon kuluttua Kierroksen puolimaraton on jo onnellisesti (?) ohi. Hui kauhea, miten aika rientää! Vaikka onhan kahdeksan viikkoa onneksi pitkä aika - kaksi kokonaista kuukautta.

Kevät alkaa näyttää työrintamalla (taas) sen verran kiireiseltä, että tulevan viikon liikuntoja pitää alkaa suunnittelemaan etukäteen. Minä tahdon liikkua ja minä tahdon asettaa itseni etusijalle.

Tänään on luvassa taas kuntotesti. Otin vielä toisen kymmenen kerran PT-paketin. Ensin ajattelin, että en enää jatkaisi. Kun keskustelimme PT:n kanssa kevään tavoitteistani, päädyin kuitenkin siihen, että jatkan. Tavoitteiksi asetin juoksunopeuden nostamisen sekä pienten, juoksuasentoa ylläpitävien lihasten vahvistamisen. Tuo jälkimmäinen oli tärkein syy, miksi tahdoin jatkaa PT:n kanssa harjoittelua. Erityisesti polvea ja nilkkaa, mutta myös keskivartaloa tukevat lihakset tulevat siis saamaan erityishuomiota tulevina kuukausina. Tänään teemme kuntotestin, jolla voimme seurata, kehittyykö kunto ja nopeus. Ilmeisesti luvassa on jonkinlainen yhdistelmä juoksua ja pyöräilyä. Odotan innolla, vaikka se onkin tarkoittikin, että eilen piti ottaa aurinkoinen sunnuntai liikunnan kannalta rauhassa. Sainpahan jonkinlaisen kevätsiivouksen aikaiseksi. Oikeastaan vain ikkunat jäivät pesemättä, mutta ne saavat odottaa vielä vähän lämpimämpiä kevätpäiviä.

Tuli muuten vielä eilisen tekstin julkaisun jälkeen mieleen kunnon testaamisesta: Jos tahtoo verrata kuntotasoaan muihin, mutta ei tahdo maksaa siitä, niin Cooperin testi ja UKK-kävelytesti ovat helppoja ja halpoja tapoja. Juoksua harrastaneelle Cooperin testin tulostaulukoihin vertaamalla pääsee ainakin kartalle, kuinka hyvässä aerobisessa kunnossa on. Ja seuraavalla kerralla pitää omaa tulosta parantaa. ;) UKK-kävelytesti sopii paremmin niille, jotka harrastavat vähemmän juoksua. Testi suoritetaan kävelemällä kaksi kilometriä mahdollisimman tasaisessa maastossa, ottamalla ko. suorituksesta aika ja testin jälkeinen syke ylös. Laskurilla voit laskea oman kuntoindeksisi verrattuna saman ikäisiin samaa sukupuolta oleviin suomalaisiin.

Itse ajattelin käydä juoksemassa Cooperin testin huhtikuun aikana ja kutsuin työkaveritkin mukaan. Seuraavan kuukauden aikana saan kuunnella ensin hirveää uhoamista siitä, kuka on nyt elämänsä iskussa ja sitten selittelyä, miksi juoksu ei tule kulkemaan, kuten piti. :D

Kiinnostaako sinua, miten hyvässä kunnossa olet? Oletko käynyt tai tehnyt itse jonkun testin ja millaisia tuloksia olet saanut?

Kuntotestin tulokset

Tuloksia ei tarvinnutkaan odottaa ensi viikkoon, vaan ne olivat ilmestyneet sähköpostiin tänä aamuna. Teskussa siis ilmeisesti työskennellään viikonloppunakin. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota, että tulokset oli referoitu jo sähköpostiin: "Kuntotilanne ok. Aluksi pk-tason liikuntamäärää lisää painonhallinnan kannalta." Samaa sähköpostia ei siis lähetetä jokaiselle testatulle. Lisäksi lisätietoja saa kysyä sähköpostitse tai puhelimella.

Kuntotestin kulusta olen kirjoittanut edellisessä postauksessa. Maksimaalinen hapenottokykyni on 42 ml/kg/min. Kuntoluokkani on 3, eli keskinkertainen verrattuna muihin samanikäisiin ihmisiin. Koska hapenottokyky on suoraan verrannollinen ihmisen painoon, painon pudottaminen parantaa suoraan kuntoa. Todennäköisesti pelkästään kymmenen kilon painonpudotus nostaisi minut jo seuraavaan kuntoluokkaan. Eniten minua testituloksissa kiinnostivat sykerajat. Aerobinen kynnykseni on 153 lyöntiä minuutissa ja anaerobinen 185. Mitä nämä sitten tarkoittavat ja mitä minä tiedosta hyödyn?

Lihakset tarvitsevat toimiakseen energiaa, jota keho pystyy tuottamaan rasvaa ja/tai hiilihydraatteja hajottamalla. Hajotusprosessiin tarvitaan veren kuljettamaa happea. Matalilla sykkeillä sydän ja keuhkot pystyvät välittämään riittävästi happea, jolloin rasva ja hiilihydraatit hajoavat hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä on aerobista (eli hapellista) energiantuottoa. Rasituksen (=sykkeen) noustessa happea ei enää riitä prosessiin riittävästi, minkä seurauksena hiilihydraattien hajoamisesta syntyy elimistöön maitohappoa, joka kangistaa lihaksia. Tämä on anaerobista (=hapetonta) energiantuotantoa.

Aerobinen ja anaerobinen kynnys ovat sykerajat, joissa laktaatin eli maitohapon kertymisnopeus muuttuu. Alla näkyvässä kuvaajassa ne näkyvät kulmakertoimen muutoksena. Aerobisen kynnyksen alla maitohapon määrä pysyy vakiona. Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välillä maitohappoa kehittyy, mutta elimistö pystyy vielä polttamaan syntyvän maitohapon pois. Anaerobisen kynnyksen yläpuolella elimistö ei pysty enää poistamaan syntyvää maitohappoa. Harjoitteluun liittyvät lyhenteet pk, vk ja mk liittyvät näihin rajoihin. Aerobisen kynnyksen alla tehtävää harjoittelua sanotaan peruskestävyysharjoitteluksi. Kynnysten väliin sijoittuu vauhtikestävyysharjoittelu ja aerobisen kynnyksen päällä maksimikestävyysharjoittelu.

Testitulokseni ja laktaatin kertyminen testin aikana

Lisäksi tulosten mukana oli testin ja omien tavoitteiden perusteella määritelty liikuntasuositus syke- ja vauhtirajoineen. Tähän asti olen pitänyt pk-harjoituksen sykkeen ylärajana 150, eli samalla tavoin voin jatkaa tästä eteenpäinkin. Edelleenkin juoksen sykkeiden mukaan, jolloin vauhdit asettuvat mihin asettuvat. Hieman maastosta riippuen ainakin pk-vauhti on hieman nopeampaa.

Täältä voit käydä katsomassa lisätietoja sekä testin kulusta että tuloksista ja niiden tulkinnasta. Kuntotesti oli erittäin mukava kokemus ja syksyllä aion käydä uusimassa testin. Toisella kerralla osaan ehkä jakaa vauhdin paremmin viimeisessä vedossa, jotta saan itsestäni maksimin irti. Aion käydä testaamassa omatoimisesti maksimisykkeen, kunhan lumet sulavat ja maasto kuivuu. Luulisin, että se on hieman korkeampi kuin, mitä testissä saavutin. Lisäksi kynnyssykkeet muuttuvat kunnon muuttuessa.

Tavoitteellinenkaan harjoittelu ei välttämättä vaadi mitään laboratorion tarkkoja testejä. Sykeohjattua harjoittelua varten oma maksimisyke olisi hyvä selvittää. Laskennallinen maksimisyke ei päde läheskään kaikille. Maksimisykkeen voi testata esimerkiksi juoksemalla mäkeä ylös 4-6 kertaa nousevalla rasituksella vimeinen kerta täysiä. Palautuksena mäki kävellään alas. Voin luvata, että tuntuu pahalta! Omaa kunnonkehitystä voi seurata helposti omalla lenkkireitillä. Jos pystyt juoksemaan lenkin samalla sykkeellä nopeammin tai samaa vauhtia matalammilla sykkeillä, kuntosi on noussut. Sen sijaan kaverin sykkeisiin vertaaminen ei kerro kummankaan kunnosta välttämättä mitään, koska suhteellinen syke verrattuna omaan maksimisykkeeseen on kuvaa rasitusta, ei absoluuttinen sykelukema.

Jos kuntotestistä tai sykkeistä jäi jotain kysyttävää, niin nyt on hyvä paikka kysyä! :) 

Kunto testissä - kuntotestissä

Eilen oli kauan kaivattu ja kovasti jännitetty Teskun kuntotesti. Nappasin Aurinkotuulen matkalta mukaan ja suuntasimme kohti Pirkkahallia (anteeksi, Tampereen Messu- ja urheilukeskusta). Jännitti ihan hirveästi! Jos olisin ollut menossa yksin, olisin saattanut vaikka jättää menemättä.

Ennen varsinaista testiä testaaja katsoi läpi terveystietokyselyn, jonka perusteella päätettiin, kuinka monesta kilometrin vedosta kunkin testi koostuu. Meitä testattavia oli mukana viitisentoista ja ilmeisesti kaikille tuli juostavaksi kuusi kertaa. Testattavan kuntotasosta riippuen testi koostuu 4-8 vedosta. Seuraavaksi mitattiin rasvaprosentti pihdeillä ja puettiin sykevyö ja -mittari.

Kuntotestissä juoksin kuusi kertaa 950 metriä nousevalla rasituksella. Ennen lähtöä sekä jokaisen vedon jälkeen otettiin verikoe sormenpäästä. Vetojen välissä käveltiin tai hölkättiin maalipaikalta lähtöön (n. 30 metriä).  Ensimmäisessä setissä syke piti nostaa n. 60% omasta maksimisykkeestä tai jos ei tiennyt maksimiaan, reippaasti kävellen. Koska tiesin, että oma maksimisykkeeni on suhteellisen korkea, ensimmäiseksi sykeväliksi määräytyi 120-135 lyöntiä minuutissa. Reippaalla kävelyllä syke hakeutui tuolle välille ja yritin pitää sen aika tarkkaan 130:ssa. Jokaiseen vetoon nostettiin sykettä 15 pykälää: 130 - 145 - 160 - 175 - 190 ja viimeinen täysiä. Vetojen ajat piti muistaa kelottaa sykemittarin kierrostoiminnolla.

Ensimmäisen setin tosiaan kävelin ja siitä eteenpäin hölkkäsin tai juoksin. Kävellessä sykkeen pitäminen tasaisena oli selvästi vaikeampaa kuin juostessa. Viisi ensimmäistä vetoa tuntuivat jopa helpoilta ja sykkeen pitäminen tasaisena oli yllättävänkin helppoa. Viimeisen kilometrin sai päästellä täysiä ja mieluummin loppua kohti kiihtyvänä. Vauhdin jakaminen viimeiseen settiin ei onnistunut ihan täysin, vaan se meni aika tasaisesti. Sykekin pysyi kaikki kolme kierrosta (300 metriä) 200 ja 205 välissä, eli ihan maksimiin en saanut sitä nostettua. Kyllähän tuo viimeinen kilometri tuntui hengityksessäkin raskaalta, mutta luulen, että ensimmäisenä hyytyivät jalat.

Vaikka talven juoksumäärät ovat olleet kovin vähäiset, eivät jalat tulleet jälkeenpäin kipeiksi, vaikka yleensä kovat vedot tuntuvat jaloissa seuraavana päivänä. Ilmeisesti luisteluhiihtokin pitää juoksulihakset kohtuullisessa kunnossa, vaikka juoksijoille suositellaan perinteisen hiihtoa lajinomaisuuden takia.

Kuntotestin tuloksen pitäisi tipahtaa sähköpostiin ensi viikon alkupuolella, joten kerron siitä sitten lisää. Odotan innolla, mitä siitä selviää! Tällä hetkellä tuntuu, että tämä ei jää viimeiseksi kuntotestiksi.

Ensi talvena suuntaan ainakin kerran halliin juoksemaan. Ei ole ainakaan hinnalla pilattu tuo mahdollisuus: käteisellä 2 euroa ja matkakortilla 1,2. Juoksuradat ovat vapaasti käytettävissä, jos hallissa ei ole mitään tapahtumaa. Ensi talvena voisi vaikka houkutella työkavereita juoksemaan Cooperin testin Pirkkahalliin.

P.S. Lady Puntti arpoo! Käykää osallistumassa ja tutustukaa muutenkin tähän hulvattomaan bloggaajaan. *räjähdysefekti*

Cooperin testi

Tänään oli edessä  kauhulla  kauan odotettu Cooperin testi. Keli oli oikein mainio: +13°C, aurinkoista ja pieni tuuli. Täytyy myöntää, että ei yhtään haitannut, vaikka jouduimmekin siirtämään testin viime viikolta. Silloin olisi ollut +5°C ja vesisade. ;)

Rehellisesti sanottuna en ollut iltapäivällä ollenkaan innoissani edessä olevasta. Tällä kertaa porukassa oli muutama, jotka ovat juosseet ko. testin viimeksi vuosikymmeniä sitten tai ei koskaan. Olin hieman kateellinen heille, koska he eivät tienneet tai muistaneet, mikä edessä odottaa. Tuntui hullun hommalta lähteä suorittamaan vapaaehtoisesti jotain tuollaista, jonka tiesi aiheuttavan suurta tuskaa.

Lähde: Wikipedia

Viime syksynä juoksin 2100 metriä. Se jäi harmittavan vähän hyvän rajasta. Yhtään parempaan en kyllä silloin olisi pystynyt. Tällä kertaa tavoitteeni oli siis juosta yli 2200 metriä. Se tarkoittaa 4,5 kierrosta, eli kierrosaikoja alle 2:10.


Juoksu tuntui pahalta. Aloitin vähän liian kovalla vauhdilla. Vaikka tiesin, että pitäisi hidastaa, niin vauhdin tasaaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa. Olin 9,5 minuuttia (puoli minuuttia alussa ja viimeiset kaksi) varma, että en tule juoksemaan tätä loppuun. Ajattelin lähes koko matkan ajan, että nyt lopetan. Ei ole pakko juosta, koska eihän tässä ole mitään järkeä kiduttaa itseään tällä tavalla. Luulisin, että jos juoksisin yksin, niin en saisi itsestäni irti juosta noin äärirajoilla tai lopettaisin kesken. Kymmenen minuutin jälkeen ajattelin, että tulen selviämään loppuun asti. Siinä vaiheessa myös tiesin, että tulen juoksemaan paremmin kuin viime vuonna ja yli 2200 metriä. Lopputulos oli 2300 metriä. Kaksisataa metriä paremmin kuin viime syksynä. En muista, että olisin koskaan juossut parempaa tulosta Cooperin testissä. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Järkevämmällä vauhdin jaolla olisin voinut juosta korkeintaa 100 metriä enemmän, jos sitäkään. Sitä täytyy lähteä tavoittelemaan syksyn testiin. Mutta en siis aio harjoitella erikseen Cooperia varten, vaan harjoittelu tapahtuu täysin puolimaratonin ehdoilla.

Tampere puolimaratonin reitti käy muuten noin puolessa matkassa kiertämässä yhden kierroksen Ratinan stadionilla, missä tänäänkin Cooperin juoksimme. Toivottavasti silloin kierros ei ole ihan yhtä tuskainen kuin mitä ne tänään olivat. :)

Kymmenen sekuntia juoksun jälkeen olin varma, että kuolen. Kymmenen minuutin jälkeen aloin harkita osallistumista Elixian järjestämään Cooperin testiin torstaina 10.5. Kyllä ihminen osaa olla hullu! :D

Ilmoitin etukäteen, että tällä kertaa en sitten juokse sitä sataa metriä, mikä viimeksi juostiin Cooperin päälle. Minähän en ole yllytyshullu, mutta kun joku kysyi, että juostaanko vielä satanen, niin minähän olin heti valmis. Tai ainakaan en jätä juoksematta, jos muutkin juoksevat. Siinäkin aika parani 20,4 sekunnista tasan 20:en. Tuota tulosta minulla ei ole mitään kunnianhimoa lähteä parantamaan. Ihmisellä on luonnostaan tietyssä suhteessa nopeita ja hitaita lihassoluja. Minulla ne painottuvat selvästi hitaiden (mutta kestävien) suuntaan.

Onko joku lukijoista innostunut juoksemaan Cooperin testin tänä keväänä? Tai käyttekö kokeilemassa sitä piakkoin?

Huomenna on lepopäivä liikunnasta ja hieronta. Ehkä myös penkkiurheilua lentopallofinaalin merkeissä. Voi sitä nautinnon päivää! :)

Liha on heikko, eli repsahdin :)

Moni bloggaaja on talven aikana ostanut uudet kengät. Olen katsonut niitä joka kerta kuola valuen. Olen ihan toivoton urheiluvälineshoppailija. Tuntuu, ettei niitä voi ikinä olla liikaa :) Quantinan innoittamana selailin useampiakin nettikauppoja. Kuuluu muuten suurin huveihini, mutta onneksi se usemmiten jää vain selailuun. Täältä löysin Asicsin Gel-1160:t Todays deal -hintaan vain 35 puntaa (n. 42 euroa). Juoksija-lehden Kenkäklinikan mukaan suositushinta Suomessa on 139 euroa. Kun naisten mallista löytyi vielä kivanväriset kengät, pakkohan minun oli nuo tilata. Ihanat! Alelaarista löysin vielä Adidaksen shortsit ja Asicsin juoksutrikoot samoihin postituskuluihin. En malttaisi odottaa, vaikka ei noita ennen kesää ole tarkoitus ottaa käyttöön. Miten niin kärsimätön! :D

Asicsin naisten mallit ovat viime vuosina olleet valitettavan vaaleanpunavoittoiset. Tai ainakin suomalaisista urheilukaupoista olen löytänyt vain niitä, kun olen kenkähyllyjen ohi kävellyt. Toinen huvini: juoksukengät on aina pakko käydä katsomassa, kun urheiluliikkeen ovesta kuljen sisään, vaikka mitään tarkoitusta ei olisi niitä ostaa.


Kalevan kierroksen luistelun eräjaot olivat ilmestyneet nettiin viime yönä. Oma eräni alkaa viikon päästä lauantaina klo 16. Jos kaikki on mennyt hyvin, tasan viikon päästä se koitos on jo ohi :) Viime vuonna odotin luistelua koko ajan kasvavan kauhun vallassa. Nyt olotila on ennemminkin jännityksen sekainen innostus :) Viimevuotinen aikani oli 1:12:18. Matka oli puolimaraton eli 21,1 km, kun tänä vuonna se on tasan 20 km. Parantaakseni vuoden takaista suoritusta aikani täytyisi tänä vuonna olla alle 1:08:30. Tuo tarkoittaa n. 1:20 kierrosaikoja. Itselleni tueksi noita laskeskelin, mutta kirjoittelenpa tännekin ylös lukijoiden riemuksi ;D

Tänään kävin koko yön jatkuneesta lumisateesta huolimatta juoksemassa. Tiesin, että kulkuväylät ovat lumiset ja pitoa ei ole. Lähdin silti! Alun alkaen oli tarkoitus juosta viikonloppuna pitkä, rauhallinen lenkki, mutta kelin huomioon ottaen tiesin, että tuosta suunnitelmasta ei tulisi mitään. Irtolumessa rasitus on suurempi, vaikka kuinka yrittäisin hiipiä eteenpäin. Keli oli juuri niin huono kuin ajattelinkin. Välillä tuntui, että eteenpäin ei pääse ollenkaan. Siitä huolimatta juoksin 4,5 km 38 minuutissa. Keskisyke oli 175. Kasvatin itseäni henkisesti vielä vähän lenkin aikanakin. Kun käännyin viimeisestä mutkasta kotiinpäin ja matkaa olisi ollut enää 300 metriä, päätin kiertää autotietä pitkin vielä ylimääräiset puolisen kilometriä. Tällä kertaa kävin siis reilusti epämukavuusalueella, mutta kyllä se kotiin päästyä palkitsikin :)

Syksystä lähtien olen haaveillut lumesta, että pääsisi hiihtämään. Nyt kun lunta on riittävästi, minulla onkin into juosta. Huomenna menen kuitenkin hiihtämään :)

Maaliskuun lopulla työpaikkani järjestää meille UKK-kävelytestin. Koska painolla on suuri merkitys kuntoindeksiin, pitäisi tässä parissa kuukaudessa paino saada pysyvästi alle 70 kilon.

Cooperin testi

Nyt on Cooperin testi takana. Työkavereiden kanssa päätettiin vain lähteä juoksemaan. Tarkoitus on tehdä tästä vähintään kaksi kertaa vuodessa toistuva perinne. Juoksu oli juuri niin raskasta kuin muistelinkin. Valmistautuminen ei ollut ihan paras mahdollinen: edellisestä juoksulenkistä on aikaa kaksi viikkoa, hengitysteihin ilmaantui flunssan jäljiltä vielä jonkun verran limaa ja jalat olivat vieläkin jumissa tiistaisen Powerin jäljiltä. Lämpötila oli +9°C ja tuuli oli etusuoralla melko navakka. Olosuhteisiin verraten tulokseni, 2100 metriä oli yllättävän hyvä. Vuosi sitten juoksin 2200 metriä. Silloin keli ja valmistautuminen olivat täysin erilaiset, joten olen tällä hetkellä ainakin yhtä hyvässä kunnossa. Ensi kevääksi laitan tavoitteeksi juosta pitkälti tuonne hyvän puolelle. 2400 metriä kuulostaa tosi paljolta, mutta eiköhän se mahdollinen ole, kunhan jaksan harjoitella.

Lähde

Cooperin päälle juoksimme kokeeksi vielä 100 metriä. En ole koskaan ollut erityisen nopea. Enkä ole edelleenkään. Reippaaseen vastatuuleen 20,4 sekuntia. Tämän parantamiseen en lupaa hirveästi paukkuja laittaa :)

Lähde

Tällä hetkellä jalat tuntuu siltä kuin olisin juossut... kovaa. Portaissa meinaa pohkeet kramppailla. Saa nähdä, miltä kävely tuntuu huomenna. 

Herkkulakko tuntuu edelleen niin helpolta, että täytyy harkita, tahdonko lopettaa vielä tämän kuun loppuun. Toisaalta joulun lähetessä kaikenlaiset houkutukset lisääntyvät, joten pieniä lievennyksiä voisi harkita.

Wau... jo kolme lukijaa. Tuntuu uskomattomalta, että joku lukee vapaaehtoisesti mun tekstejä. Tarkoitan siis, että aiemmin raapustuksiani ovat lukeneet vain opettajat. Tervetuloa teille kaikille! :)