Haaste jatkuu

Jatketaanpas tätäkin...

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?

En ole ajatellut luopuvani mistään. Huonoilla hetkillä itken, miksi minä en voi syödä, mitä tahdon ja miten paljon tahdon, mutta ne hetket ovat onneksi harvassa. Minä teen elämänmuutosta, joten en voi ajatella, että luovun jostain. Ei se muuten onnistu.

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?

En voi mainita vain yhtä tai kahta. Katsokaa tuosta oikealta ;) Ja uusia blogeja saa ehdotella.

Päivä 12: Mitä syöt yleensä?

Tavallista kotiruokaa laidasta laitaan ja muutenkin terveellisesti. Työpäivinä käyn yleensä syömässä "ulkona". Aika usein tulee syötyä joku ruokaisa salaatti, mutta välillä saatamme käydä pizzalla, hampurilaisella tai kiinalaisessa. Raskaamman ruoan jälkeen alkaa väsyttää makoisasti. Siksi tykkään pitää lounaan kevyenä. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, mutta kai voi sanoa, että syön hiilihydraatti- ja proteiinitietoisesti. Yritän siis kiinnittää huomiota proteiinin määrään ja hiilarien laatuun.

Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?

Terveellisin, koska terveyden takia painoa pudotan. Sitä paitsi tykkään liikaa ruoasta, että voisin alkaa millekään kitukuurille.

Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi?

Hoikka ja lihaksikas. Urheilullinen. Ei mikään lihaskimppu, vaan sopusuhtainen. Kurveja saa olla, minkä hyväksyminen on minun ruumiinrakenteellani erinomainen asia. Niistä en tule ikinä pääsemään eroon.

Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?

En ole, enkä ole harkinnutkaan. Avokkia ei saisi luopumaan lihasta mistään hinnasta, joten kasvissyöjäksi ryhtyminen tarkoittaisi, että joutuisin luopumaan valmiista ruokapöydästä ja siihen en ole valmis. Ja ihan rehellisesti minä tykkään lihasta.

Päivät 6 - 9

Luonnoksien joukosta löytyi muutama valmiiksi vastattu uusi päivä, joten jatketaanpa tätäkin.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?

Äkkiseltään vastaisin, että en ahmi, enkä ole koskaan ahminut. Jaksan kyllä syödä melko suuria annoksia ja joskus tulee syötyä aivan liikaa. En pidä tuota kuitenkaan ahmimisena. Varsinkin karkkeja tulee naposteltua huomaamatta liian suuria määriä, jos niitä on tarjolla. Ahmiminen kai kuitenkin tarkoittaa suurien määrien syömistä lyhyen ajan sisään. Sitä en edelleenkään myönnä tekeväni. Ehkäpä turhin tapani vetää ruokaöverit on se, kun joku pitää saada syötyä loppuun. Ei koske niinkään herkkuja, vaan esimerkiksi eiliseltä tähteeksi jäänyttä ruokaa, jota on vähän enemmän kuin oma annos. Ei kehtaa jättää pientä määrää ja sen seurauksena tulee syötyä liikaa. Ihan tyhmä tapa!

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?

Ei siitä varsinaisesti ole ollut puhetta. Siitä huolimatta äiti tietää, että yritän pudottaa painoa. Kotonani on aina syöty terveellisesti ja harrastettu liikuntaa. Elämäntavoissani ei siis heidän mielestään ole mitään erikoista.

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Pyrin harrastamaan liikuntaa 5-6 päivänä viikossa. Yritän pitää lajivalikoiman mahdollisimman laajana ja mahdollisuuksien mukaan kokeilemaan uusia lajeja. Säännöllisesti harrastan juoksua, hiihtoa, kirkkovenesoutua, pyöräilyä, suunnistusta ja erilaisia ohjattuja jumppia osin vuodenaikojen mukaan. Kuntosalille pitäisi ehtiä useamminkin.

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?

Ei varsinaisesti. Kouluaikoina ulkonäöstäni muuten riitti kiusattavaa ja aikuisiällä ainoat kommentit painostani olen saanut terveydenhoitajalta ja heiltäkin ihan asiallisesti. Yliopisto-opiskelujen alussa terveystarkastuksessa mitattiin paino. Silloin olin juuri normaali- ja ylipainon rajoilla. Terveydenhoitaja sanoi, että ei se minun tapauksessani ole vaarallista, kun olen kuulemma rintava ihminen. Tuo adjektiivi on jälkeenpäin herättänyt sekä ärsytystä että naureskelua. Hän tietysti tarkoitti, että ylimääräinen rasva on muuta kuin vaarallista sisäelinten ympärillä olevaa rasvaa.

Selän takana on varmasti puhuttu, koska olen kuullut itse, mitä tutut puhuvat muista ihmisistä, mutta omiin korviin nämä jutut eivät ole koskaan kantautuneet :) Yläasteelta muistan kyllä yhden kommentin, kun matikan tunnilla takanani istuva tyttö huomautti minulle, että minulla on suuri takapuoli. Minun takapuoleni kuulemma vyöryi tuolin laitojen yli, kun taas vieressäni istuvan tytön takapuoli mahtui tuolille. Tuohon aikaan olin kuitenkin helposti normaalipainoinen, vaikka ylimääräinen rasva minussa asettuukin takapuolen ja reisien alueelle.

Päivä 5

Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?

Alun alkaen tärkein motivaation lähteeni painon pudottamiseen oli terveyteni. Huomatessani ylipainoni (miten voi lihoa 85-kiloiseksi huomaamatta?!) olin karvan päässä vaikeasta ylipainoisuudesta (BMI 34). Eniten pelkäsin sairastuvani kakkostyypin diabetekseen ja pelkäsin painon kuluttavan niveliäni. Edelleenkin arvostan terveyttäni, mutta alle 70-kiloisena painoni ei enää ole sille suuri uhka. Minä kuitenkin tahdon normaalipainoiseksi. En siksi, että uskoisin, että jonkun maagisen numerosarjan alittaminen vaa'assa tarkoittaisi automaattisesti sitä, että nyt muutun sairaasta terveeksi. Tykkään selkeistä rajoista. Olen joskus haaveillut siitä hetkestä, kun vaaka näyttää alle 62,5 kiloa.

Mitä lähemmäksi normaalipainoa olen päässyt, sitä enemmän ulkonäölliset seikat ovat alkaneet vaikuttaa. Juuri tällä hetkellä inhoan kaksoisleukaani ja vatsamakkaroitani. Sinänsä huvittavaa, että kun olin saanut painoni ensimmäisen kerran lähelle 70 kiloa, olin tyytyväinen kroppaani. Jos saisin nyt kymmenen kiloa pois, olisin varmasti yhtä tyytyväinen. Muuttuisiko sekin ajan myötä tyytymättömyydeksi vai johtuuko tämän hetkinen siitä, että olen välillä painanut vähemmän? Olenko ikinä tyytyväinen vartalooni?

Kuten blogini nimi kertoo, tahdon kuntoon. Jokainen pudotettu kilo tekee minusta automaattisesti parempi kuntoisen. Jaksan juosta paremmin, kun on vähemmän kiloja mukana kannettavana.  

 Eli vastauksena kysymykseen; kyllä, pudotan painoani vain ja ainoastaan itseäni takia.

Päivät 3 ja 4

Kenen vartaloa ihailet ja miksi?

Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi kysymykseksi. Ei siksi, että vaihtoehtoja ei olisi, vaan siksi, että niitä on aivan liikaa. Pidän monenlaisia naisvartaloita kauniina. Naismailereiden sixpack ja hoikat raajat ovat kauniit, mutta yhtä lailla muodokas ja pehmeä naisvartalo on kaunis. Anorektista laihuutta en ihaile. Lihaksia ja muotoja kyllä. Missään tapauksessa vartalon kauneus ei ole kiinni painoindeksistä.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka seiväshyppääjä Minna Nikkanen. Paitsi että hänen vartalonsa on kaunis, ihailen myös sitä, miten hän sitä käyttää. Seiväshyppy on hieno, mutta teknisesti erittäin vaativa laji.

Lähde

P.S. Helpottaisi kuvien esittelemistä, jos olisi nimiä, joilla hakea :)

Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?

Minulla ei ole painon pudottamisen suhteen erityisen suuria pelkoja. Painoni ei ole terveyteni kannalta erityisen vaarallinen. En varsinaisesti pelkää sitä, etten saavuta tavoitepainoani, mutta jos se ei onnistu, olen pettynyt itseeni. Tietenkään en tahdo, että painoni myöskään nousisi tästä enää yhtään. Jos yritän tarpeeksi, uskon, että onnistun ja silloin pelolle ei jää tilaa. Tietysti voi tapahtua jotain täysin odottamatonta, mutta siinä tapauksessa paino ei varmastikaan ole huolista suurin.

***

Tein äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon toisen päivän punnerrukset. Yhteensä toistoja tuli 20+25+15+15+25. Viimeiset tekivät jo tosi tiukkaa, eivätkä olleet enää teknisesti täysin puhtaita. Alla on eilinen Elixia Power, joten rintalihakset eivät olleet täysin levänneet. Perjantaina on edessä viikon viimeinen punnerrussessio. Koska huomenna on juoksulenkin vuoro, kädet saavat lepopäivän. Katsotaan, miltä perjantaina tuntuu ja tarvittaessa tuplaan tämän ensimmäisen viikon. Maanantai, tiistai, perjantai -rytmitys tuntuisi järkevältä. Tuo tiistain Power on itselleni sopivaan aikaan, joten täytyy miettiä, pitäisiko loppuviikon punnerruksia siirtää päivällä eteenpäin.

Eilisessä Powerissa taas muistin, minkä takia tykkään ryhmäliikunnasta. Tätä nykyistä ohjelmaa ollaan toistettu nyt jo kaksi kuukautta ja ohjaaja kehotti säännöllisiä treenaajia lisäämään painoja yhteen ylä- ja yhteen alavartalobiisiin. Minähän tein työtä käskettyä. Painot lisäsin askelkyykky- ja selkäkappaleisiin. Järkeilin, että koska jalkoja treenatessa suurin osa painosta tulee omasta painosta, kaksi yhden kilon kiekkoa ei voi tuntua. Väärässä olin! Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut askelkyykkytekniikkani kuntoon siten, että se tuntuu oikeasti oikeassa paikassa. No, eilen tosiaankin tuntui. Tänään jalat eivät onneksi ole normaalia kipeämmät, mutta mukavaa poltetta tuntui pakaroissa portaita kiivetessä. Selkäkappaleessa sain vielä kehuja soutuja tehdessä, että liikettä näkyi oikeassa paikassa. Kissa kiitoksella elää, mutta kyllähän se tuntui mukavalta :D Ohjatussa liikunnassa pyrin aina tekemään, mitä ohjaaja pyytää: Jos tehdään muutama lisätoisto, minä teen. Jos pyydetään kyykkäämään puoli senttiä alemmas, minä kyykkään. Mitenhän saisi salille tuon saman taistelumentaliteetin?! Personal trainer olisi kiva, mutta aika arvokas.

Päivä 2

Oletko tyytyväinen pituuteesi?

Lyhyyteni on osa identiteettiäni, joten enhän olisi minä, jos olisin keskimittainen. Olenhan pieni ja pippurinen, vähän Pikku Myyn sukua. Alle 160-senttisenä en voi väittää, etteikö välillä helpottaisi elämää, jos pituutta olis kymmenisen senttiä lisää. Ja päärynävartaloisena jalkani ovat tällä hetkellä yhtä pitkät kuin leveät, mutta eiköhän niihinkin treeni pure :)

***

Maanantait ei tunnu olevan mun päiviä. Vaikka takana on rentouttava ja hyvin nukuttu viikonloppu, olin tänään töissä tosi väsynyt. Iltapäivällä tuntui, että pitää ottaa nokoset, jotta jaksan raahautua kotiin. Matkalla poikkesin hakemaan paketin postista ja kävelin n. 3 kilometrin matkan kotiin. Puolen tunnin reippailu raikkaassa ulkoilmassa toimistossa istumisen päälle toimi kuten tölkillinen energiajuomaa; väsymys oli pois pyyhkäisty.

Aloitin tänään punnerrushaasteen. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli 14+18+14+14+max(väh. 20)22 punnerrusta. Tuntui aika raskaalta. En tiedä, olisiko pitänyt aloittaa viikosta 1. Voihan toisaalta olla, että eiliset alkutestipunnerrukset tuntuivat vielä rintalihaksissa.

Päivä 1

Tietosi

Ikä: 28 vuotta
Pituus: 158 cm
Paino: 72,6 kg
Vyötärö: 92 cm
Lantio: 106 cm
Reisi: 60 cm
Paitakoko: 40 / L
Housukoko: 40 / L
Lähtöpaino: 85 kg
Tavoitepaino: 60 kg

Mitat ihan tuoreita tältä aamulta. Virallinen punnistus on huomenaamulla, joten en päivitä tuota painoa Kehitys -välilehdelle.Toistaiseksi näyttää kuitenkin hyvältä :)

Vyötärön mittaaminen on mun mielestä tosi hankalaa. Tänä aamunakin sain lukemia 88-93 cm väliltä. Pitäis varmaan tatuoida mahaan sellainen linja, jota pitkin mitata. Tuo laimentaa huomattavasti innostusta mittanauhailuun, vaikka se muuten hyödyllistä olisikin. Vaatekoot tunnetusti vaihtelee tosi paljon jopa saman valmistajan eri mallien välillä. Välillä joutuu ottaamaan kolme eri kokoa vaatekoppiin mukaan, jos toivoo sopivan löytyvän. En ole erityisen innokas vaatteiden ostaja. Erityisesti vaatteiden sovittaminen on tylsää puuhaa.