Kävin juoksemassa eilen Elixia hölkän kympin. Kaupin ja Niihaman ympäristössä kulkeva juoksu järjestetään perinteisesti helatorstaina ja on sopiva viimeistely- ja testilenkki ennen Kalevan kierroksen puolikasta.
Koska kevään päätapahtumaan on enää reilu viikko aikaa, on tämä kympin lenkki täysin alisteinen sille. En valmistautunut mitenkään erityisesti. Itse asiassa olin keskiviikkona työkavereiden kanssa saunomassa ja katsomassa Suomi-USA -matsia. Pelin jälkeen poljin vielä reilun kympin kotiin. Jalkojen hermotukset olivat siis ainakin kunnossa, mutta palautuminen vähän kyseenalaista. :)
Torstaina heräsin normaalisti. Lähtö oli klo 12.00, joten reilu aamupala piti syödä riittävän ajoissa, ettei se paina enää mahassa, mutta juostessa ei saisi tulla nälkäkään. Otin aamupäivän niin rauhassa, että lähdön kanssa meinasi tulla kiire. Tosin varaan yleensä niin reilusti aikaa, että "myöhästymisen" takia olin hakemassa numeroa ja kävelemässä Kauppiin juuri sopivasti. Aina kun numerolappu laitetaan rintaan, niin vähintään pieniä perhosia lepattaa vatsassa. Niin tälläkin kertaa! :)
Aamulla sateli vettä, lämmintä noin kymmenen astetta, mutta tuuli jonkun verran. Eli taas arpomista juoksuvaatteiden kanssa. Lyhyet lahkeet tottakai, mutta ylävartalon peitto oli vähän epävarma. Tiedän, ettei t-paidassa tulisi juostessa kylmä, mutta lähtöpaikalle kävellessä tuuli tuntui niin viileältä, että epäilin, uskallanko jättää takin pois. Laitoinkin numerolapun kiinni takkiin, mutta yhteisen alkulämmittelyn jälkeen siirsin sen vielä t-paitaan ja jätin takin järjestäjien kuljetettavaksi maalipaikalle. Oikea veto! Tuulta lukuunottamatta keli oli ihan optimaalinen juoksemiseen: sopivan lämmin, ettei tule liian kuuma; kostea ilma on happirikasta ja helppoa hengittää. Matkan aikana ei satanut ollenkaan. Pääosin reitti kulki tuulelta suojassa, mutta muutamassa kohdassa joutui vähän puskemaan tuulta vastaan.
Viime vuonna en saanut Garminia toimimaan alusta lähtien, joten sain juosta omien tuntemusten mukaan. Tänä vuonna tiesin vauhtini koko ajan, mikä asetti hieman paineita tunnin alituksen suhteen. Ensimmäinen reilu puolikas reitistä kulkee Kaupin ja Niihaman ulkoilureittiä ja vähäliikenteisiä hiekkateitä pitkin, jolle osalle osuu muutama reiluhko ylämäkikin. Viimeiset 3-4 kilometriä Teiskontien kevyen liikenteen väylällä taas on melko tasaista. Koko matkan ajan jouduin pakottamaan jalkojani liikkumaan haluttua vauhtia. Rasitus ei tuntunut liian kovalta, mutta jalat tuntuivat laiskoilta. Muistutin niitä useampaan kertaan matkan aikana, että mitä nopeampaa liikutte, sitä äkimmin olemme maalissa. En ottanut mp3-soitinta mukaan, osittain sateen pelon vuoksi ja osittain kokeillakseni, miltä kisan juokseminen ilman musiikkia tuntuu. Sen takia minulla oli liikaa aikaa miettiä omia tuntemuksia. Eli ei kisaa ilman musiikkia minulle, kiitos!
Noin seitsemään kilometriin saakka oli edessä jatkuvasti juossut joku, mutta tuossa kohtaa pariskunta, jota olin viimeiset kilometrit seurannut, päätti vetää vähän henkeä ja vaihtoi kävelyksi. Yhtäkkiä olinkin ihan yksin ja vauhtia olisi pitänyt pystyä ylläpitämään. Silloin huomasin yksin juoksemisen vaikeuden. Kun edessä on sopivaa vauhtia etenevä peesi, ei omaa vauhtia tarvitse miettiä. Mutta nyt kun olin yksin, tuntui, että jalat pysähtyvät väistämättä. Onneksi seuraavan mutkan jälkeen tultiin Teiskontien varteen, jossa on pitkät suorat. Parisadan metrin päässä edessäni oli juoksijoita, joiden etumatkan kiinni kuromisen otin tavoitteeksi.
Olin koko matkan ollut noin 1:00:30-1:01:15 loppuaikaan johtavassa vauhdissa. Viimeisen kilometrin juoksin varsinkin loppukirin ansiosta 5:10-tahtia, jolla sain puristettua ajan alle tuntiin: 59:38. Eli viisitoista sekuntia nopeammin kuin viime vuonna. Tosin Garminin mukaan matka oli 120 metriä alimittainen, mutta reitti on sama kuin viime vuonna, joten ainakin siihen voi verrata. Lopussa sain ihanasti kannustusta puolikasta juoksevalta naiselta, jonka selän olin ottanut tavoitteeksi. Järjestäjien puolesta loppukiritys oli ihanan energistä ja siitä sain lisävoimia, vaikka jalat tuntuivat kangistuvan ihan väkisin. Maalissa nainen, jolle olin jättänyt takkini, muisti minut ja toi takin henkilökohtaisesti. Tuli tosi hyvä mieli!
Elixia hölkkä ei maksa Elixia jäsenille mitään, joten hinta-laatusuhteeltaan se on erinomainen kisa. Muut kuin jäsenet voivat osallistua 15 euron osallistumismaksua vastaan, mikä ei sekään ole paha hinta. Matkoina on puolimaraton ja kymppi juosten tai kävellen. Lähdössä kuulin muutaman nuoren tytön keskustelevan, että onneksi kävelysarjassakin saa hölkätä, koska he eivät olisi jaksaneet osallistua juoksusarjaan. Vähän nauratti! :D Matkan varrella ei ole liikenteenohjaajia, mutta reitti on hyvin merkitty ja hyvin valittu (vähän liikennettä), joten en ole niitä kaivannutkaan. Maalissa jokainen osallistuja saa tuotekassin, jossa oli tänä vuonna mm. proteiinipatukka, marjajuoma ja kivennäisvesipullo. Keskukselle oli juoksun jälkeen laitettu vielä tarjolle vähän purtavaa, kuten ruisleipää, suolakurkkuja ja hedelmiä.
Tällä kympillä myös testasin, uskallanko lähteä uusilla DS Trainereilla puolikkaalle. Suurin osa lenkistä oli hiekkapohjaista, joten iskutus ei ole ihan yhtä kovaa kuin, jos sama matka olisi juostu kokonaan asfaltilla. Jaloissa ei ollut mitään tuntemuksia, joten taidan uskaltautua puolikkaallekin Trainereilla. Ovat ne niin paljon rullavammat kengät kuin Kayanot.
Kaiken kaikkiaan minulla on melko itsevarma olo lähteä kohti Valkeakosken
puolimaratonia. Viimeiseen viikkoon kuuluu laadukasta ruokaa, sopivasti kevyttä juoksua ja riittävästi lepoa. Luultavasti myös innokasta sääennusteiden seuraamista ja panikointia! ;)
P.S. Kertokaa minulle suosikkijuoksubiisinne. Kerään niitä soittolistalleni puolikkaalle. Siten saan teidät mukaan kannustusjoukoiksi matkan varrelle! :)