keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kuulumisia

Huh... onpas aikaa taas kulunut viimeisestä tekstistä. On siis aika päivittää vähän kuulumisia. Palautuminen puolimaratonilta kävi aika kevyesti. Sunnuntaina jalat olivat jäykät, mutta maanantaina kykenin jo pyöräilemään töihin. Töiden merkeissä viime viikko hyvin pitkälti menikin, vähän liiankin kanssa. Perjantaina jätin pyöränkin rauhaan, kun jalat eivät olleet palautuneet. Onneksi kesälomaan on enää viisi viikkoa, eivätkä nekään toivottavasti ole ihan niin stressaavia kuin viime viikko.

Palautteluviikon liikunnat

Raskaan työviikon kevennykseksi viikonlopulle olikin luvassa monenlaista kivaa.

Tässä syyt, miksi viikonlopun liikunnat jäivät vähiin
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa Superpesistä paikan päällä. Tarjolla oli sekä naisten että miesten peli, joten Kaupissa meni koko päivä. Onneksi sää suosi.

Sotkamon Jymyn ulkokenttä

Sunnuntaina suuntasimme lukiokaverin kanssa Ratinaan Bon Jovin keikalle. Kaverini on hc-fani, mutta kyllä bändin musiikki minuunkin iskee. Tällainen musiikki, samoin kuin urheilu, on parasta paikan päällä. Ihan vähän tuli huudettua, hypittyä, laulettua ja tanssittua. ;)

Komeat lavarakennelmat

Tämä on soinut keikan jälkeen päässä:


Sunnuntaina olisi tarkoitus avata kirkkovenesoutukausi. Tällä kertaa teenkin sen suoraan kilpailussa. Aurinkoista viikon jatkoa! :)

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kalevan kierroksen puolimaraton

Ensiksi on pakko sanoa, että Leijonien välierätappio Ruotsille harmittaa melko lujaa. En syytä tästä Leijonia (en yleisestikään ajattele, että hävinneet urheilijat olisivat minulle jotain velkaa), en tuomareita, en hukattuja maalipaikkoja, mutta harmittaa. Iän tuomaa rauhoittumista on kenties se, että raivokkaan imuroimisen ja petivaatteiden vaihdon jälkeen mieli on jo jonkin verran tasaantuntut. Pienempänä tappiot olivat aina maailmanloppuja, nykyisin enää vain pieniä sellaisia. Jonkun mielestä "aikuisen ihmisen" pitäisi osata ottaa urheilu jo vähän iisimmin, mutta minä tahdon edelleen elää tunteella mukana. Sitten olen huolissani, kun Ruotsille häviäminen ei tunnu enää miltään. Jos se on aikuistumista, niin en tahdo ikinä kasvaa aikuiseksi!

Toiseksi haluan kiittää kaikkia ihanista tsemppauksista puolikkaalle. Minulle tulee niistä tosi hyvä olo ja matkan varrella mietin kaikki niitä ihmisiä, jotka ovat toivottaneet minulle onnea tätä varten ja saan siitä lisää voimia. Eli siis suuret kiitokset! :)

Niin, juoksu on nyt ohi ja hyvinhän se meni. Aika oli 2:17:22, eli täysin tämän hetken kunnon mukainen suoritus. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Valmistautumisviikko oli vähän turhan kiireinen johtuen töistä ja jääkiekosta. Maanantaina juoksin PT:n kanssa intervallilenkin, joka jäi viikon ainoaksi lenkiksi. Juominen meinasi unohtua, mutta onneksi ehdin sen vielä korjata. Torstain ja perjantain välisenä yönä unet jäivät aivan liian vähiin, mutta yksi huonosti nukuttu yö ei onneksi haittaa. Ja nukuinpahan kisaa edeltävän yön sikeästi. Heräsin tänään kahdeksalta ja söin rauhassa aamupalan.

Kisa-aamun aamiainen
Ennen kymmentä lähdin ajelemaan Valkeakoskelle päin. Viimeistään autossa tuttu kisakutina alkoi tuntua vatsassa. Turhaan huolehdin! Jonotin numerolappuni ja menin vaihtamaan juoksuvaatteet. Olin päättänyt juoksevani lyhytlahkeisissa housuissa ja hihattomassa paidassa, mutta pihalla puhaltava tuuli sai epäilemään päätöstä. Ikinä en ole palellut juostessa, joten onneksi pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Tuulesta huolimatta lämpöä oli parikymmentä astetta, eikä ennustettua sadettakaan näkynyt mailla halmeilla. 


5 minuuttia lähtöön
Muuten kisa kulki näköjään samoja raiteita kuin viime vuonna. Myös Garmin connectin mukaan lenkkien speksit olivat hyvin samankaltaiset. Tosin varpaan päähän tullut rakko ei tällä kertaa haitannut juoksua. Puolikas koostui vähän paremmin ja vähän huonommin kulkevista osioista - kuten aina. Kovin pahalta ei tuntunut missään vaiheessa, mutta puolivälin maantienpätkällä pelkäsin vähän polven puolesta. Kaltevalla tiellä juokseminen on aika myrkkyä polvivaivaiselle, mutta onneksi pieniä muistutteluja pahempia tuntemuksia ei ollut. En muista, olenko ikinä juossut näin pitkää lenkkiä näin vähillä polvivaivoilla. DS Trainerit ovat loistokengät! 

Neljä kilometriä ennen maalia tajusin, että olen hyvin lähellä viimevuotista aikaa ja se sai puristamaan lopun mahdollisimman kovaa. Pohkeet ja nilkat uhkailivat krampeilla, mutta ne sain hallintaan. Lopussa jalat vähän uhkasivat kangistua, mutta kunnialla selvisin maaliin asti. Minuutin ja 20 sekuntia jäin lopulta viimevuotisesta, mutta tuo on niin lyhyt ero, että se voi johtua lähes mistä tahansa. Viimeisen pitkiksen ja Elixia hölkän kertomat viestit siitä, että olen samanlaisessa kunnossa kuin vuosi sitten, pitivät paikkansa. 

Suihkuun mennessä vasen penikka (!) kramppasi oikein kunnolla, enkä muutamaan minuuttiin pystynyt liikuttamaan nilkkaa kumpaankaan suuntaan. Suihkusta tuli vain kylmää vettä, joten tyydyin viruttelemaan jalkoja kylmällä ja kävin kunnolla pesulla vasta kotona. Hieman nuo krampit mietityttävät: pitemmillä lenkeilläkin pohkeiden alaosat tai nilkat ainakin puutuvat, monesti myös tuntuvat kramppaavan. Jonkinlaisesta virheaskelluksesta tuon täytyy johtua, eli siis jännitän nilkkaa suotta. Toisaalta, kun olen tarkaillut juoksua, nilkka on tuntunut ihan rennolta. Onko jollakulla kokemusta vastaavasta? Tai mikä vielä parempaa, ratkaisua ongelmaan? Tästä kyllä huomaa, että urheilija ei tervettä päivää näe: ei tietäisi krampeista tai juoksijan polvesta mitään, jos ei juoksisi, mutta silti en vaihtaisi sitä mihinkään. 

Todisteet onnistumisesta
Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen suoritukseeni. Tällaisella harjoittelulla tasoni on tämä. Treenillä aikaa saa parannettua, mutta seuraavaksi tavoitteena on maratonin selvittäminen elokuussa. Katsotaan sitten, mitä tavoitteita puolikkaalle seuraavaksi asetan. Saattaa olla, että tänä vuonna en juokse enää yhtään puolikasta: HCM:n jälkeen Varala maraton tulee liian nopeasti, joten juoksen siellä ehkä kympin. Jos maraton ei ole ihan katastrofi, syksyllä ajattelin juosta vielä Pirkan hölkän. Ja onhan Kalevan kierrosta vielä kolme lajia jäljellä. Varmaan niiden lisäksi muitakin kisoja tulee kesällä käytyä.

Näillä palautellaan

Loppuillan nautiskelen jääkiekon (Sveitsi-USA on vielä jäljellä) ja euroviisujen kanssa Coca cola zeroa ja jäätelöä. Lisäksi haudon erinäisiä paikkoja kylmähauteella. Vaikka erityisiä kiputiloja ei ole, kylmä edistää palautumista.

Rentouttavaa viikon loppua ruudun sillekin puolelle!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Viime hetken tunnelmia

Huomenna koittaa kauan odotettu hetki: klo 11.30 starttaa Kalevan kierroksen puolimaraton Valkeakoskella. Olen odottanut tätä koko kevään, joten nyt tuntuu tosi oudolta, kun ei jännitä yhtään. Oikeastaan ei tunnu miltään. Olen pakannut tavarat valmiiksi juoksua varten ja olen melko vakuuttunut, että kaikki tarpeellinen (ja melkoinen kasa tarpeetontakin) on mukana. Yleensähän olen hirveä jännittäjä ja stressaaja, joten ehkä vähän jännittää tämä olotila. Saanko kisafiilistä ollenkaan päälle vai iskeekö jännitys aamulla täysillä?

Eihän tämä ole ihan ensimmäinen kerta, kun olen valmistautumassa juoksukisaan, joten kokemuksen tuomaa varmuutta ainakin pitäisi riittää. Lisäksi kotoa kestää vain puolisen tuntia ajaa kisapaikalle. Tykkään isojen tapahtumien tunnelmasta, mutta on näissä pienissä juoksuissakin, joihin voi lähteä kotoa kuin pitkälle lenkille, puolensa. Ihan yksin ei tarvinne kuitenkaan juosta. Toisaalta olo ei ole hirveän itsevarmakaan. En oikein tiedä, mitä huomiselta pitäisi odottaa tai mitä pitäisi lähteä tavoittelemaan. Ehkäpä lähden siis tekemään parhaani ja katson, mihin se riittää. ;)

Huomisen sääennuste
Valkeakoskelle. Lähde: Foreca

Yöksi on ennustettu sadetta, mutta huomiseksi enää korkeintaan pientä tihkua ja lämmintä. Juoksemaan saa siis lähteä pienissä vaatteissa. Pieni sade tekee tuossa lämpötilassa vain hyvää. Auringonpaiste saattaisi tehdä olon melko tukalaksi.

No, ehkä mua ihan vähän jännittää! ;)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pyörällä töihin

Huomenna 14.5. on Pyörällä töihin -päivä, joten kehotan mahdollisuuksien mukaan kulkemaan huomenna työmatkat pyörällä. Toki jos et huomenna ehdi, niin mikä tahansa päivä on hyvä pyöräilypäivä.

Pyörällä töihin -päivä on osa valtakunnallista pyöräilyviikkoa, johon liittyen esimerkiksi Tampereella on ollut viime lauantaista lähtien pyöräilyaiheista ohjelmaa. Huomenna lähtee työmatkapyöräilyn edistämiseksi eri puolilta kaupunkia Tampereen polkupyöräilijöiden ja Kaupin kanuunoiden vetämiä työmatkapyöräilyjunia, jotka suuntaavat kohti Laikunlavaa, jossa on tarjolla ilmaista aamupalaa pyöräilijöille. Keskiviikkona on katuajo-opetusta kello 18 alkaen ensin teoriassa Laikunlavalla ja sitten käytännössä kaduilla. Itse ajattelin osallistua tähän, jos vain jaksan odottaa noin myöhään. Myös muilla paikkakunnilla on paljon pyöräilyaiheista ohjelmaa, joten osallistukaa niihin sankoin joukoin.

Kuinka moni meinaa pyöräillä huomenna töihin tai harrastuksiin? Entäpä aiotko osallistua johonkin pyöräilyviikon tapahtumaan?

lauantai 11. toukokuuta 2013

Blogimiitti

Aiemmin lupailin jotain mukavaa aktiviteettia kesäkuun alkuun: Sunnuntaina kesäkuun yhdeksäs päivä on luvassa blogimiitti Helsingissä. Kokoonnumme Rautatieasemalla klo 14, josta suuntaamme Suomenlinnaan. Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole koskaan käynyt Suomenlinnassa, vaikka monesti on se on ajatuksissa ja puheissa ollut. Jossain sopivassa välissä ruokaillaan sopivassa ravintolassa, jota ei ole vielä päätetty. Miittiin ovat tervetulleita kaikki bloggaajat ja lukijat. Ei kannata arastella, vaikkei ketään etukäteen tuntisikaan. Aiemmissa miiteissä on ollut tosi lämminhenkinen tunnelma ja päivän kuluessa tullaan tutuiksi. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle! :)

Miitistä on lisätietoa Quantinan blogissa. Mieltä vaivaavista asioista saa laittaa sähköpostia (wannabeurheilija(a)gmail.com). Jos tahdot miitin facebook-ryhmään, niin heitä siitäkin sähköpostilla.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Elixia hölkkä 2013

Kävin juoksemassa eilen Elixia hölkän kympin. Kaupin ja Niihaman ympäristössä kulkeva juoksu järjestetään perinteisesti helatorstaina ja on sopiva viimeistely- ja testilenkki ennen Kalevan kierroksen puolikasta.

Koska kevään päätapahtumaan on enää reilu viikko aikaa, on tämä kympin lenkki täysin alisteinen sille. En valmistautunut mitenkään erityisesti. Itse asiassa olin keskiviikkona työkavereiden kanssa saunomassa ja katsomassa Suomi-USA -matsia. Pelin jälkeen poljin vielä reilun kympin kotiin. Jalkojen hermotukset olivat siis ainakin kunnossa, mutta palautuminen vähän kyseenalaista. :)

Torstaina heräsin normaalisti. Lähtö oli klo 12.00, joten reilu aamupala piti syödä riittävän ajoissa, ettei se paina enää mahassa, mutta juostessa ei saisi tulla nälkäkään. Otin aamupäivän niin rauhassa, että lähdön kanssa meinasi tulla kiire. Tosin varaan yleensä niin reilusti aikaa, että "myöhästymisen" takia olin hakemassa numeroa ja kävelemässä Kauppiin juuri sopivasti. Aina kun numerolappu laitetaan rintaan, niin vähintään pieniä perhosia lepattaa vatsassa. Niin tälläkin kertaa! :)

Aamulla sateli vettä, lämmintä noin kymmenen astetta, mutta tuuli jonkun verran. Eli taas arpomista juoksuvaatteiden kanssa. Lyhyet lahkeet tottakai, mutta ylävartalon peitto oli vähän epävarma. Tiedän, ettei t-paidassa tulisi juostessa kylmä, mutta lähtöpaikalle kävellessä tuuli tuntui niin viileältä, että epäilin, uskallanko jättää takin pois. Laitoinkin numerolapun kiinni takkiin, mutta yhteisen alkulämmittelyn jälkeen siirsin sen vielä t-paitaan ja jätin takin järjestäjien kuljetettavaksi maalipaikalle. Oikea veto! Tuulta lukuunottamatta keli oli ihan optimaalinen juoksemiseen: sopivan lämmin, ettei tule liian kuuma; kostea ilma on happirikasta ja helppoa hengittää. Matkan aikana ei satanut ollenkaan. Pääosin reitti kulki tuulelta suojassa, mutta muutamassa kohdassa joutui vähän puskemaan tuulta vastaan.

Viime vuonna en saanut Garminia toimimaan alusta lähtien, joten sain juosta omien tuntemusten mukaan. Tänä vuonna tiesin vauhtini koko ajan, mikä asetti hieman paineita tunnin alituksen suhteen. Ensimmäinen reilu puolikas reitistä kulkee Kaupin ja Niihaman ulkoilureittiä ja vähäliikenteisiä hiekkateitä pitkin, jolle osalle osuu muutama reiluhko ylämäkikin. Viimeiset 3-4 kilometriä Teiskontien kevyen liikenteen väylällä taas on melko tasaista. Koko matkan ajan jouduin pakottamaan jalkojani liikkumaan haluttua vauhtia. Rasitus ei tuntunut liian kovalta, mutta jalat tuntuivat laiskoilta. Muistutin niitä useampaan kertaan matkan aikana, että mitä nopeampaa liikutte, sitä äkimmin olemme maalissa. En ottanut mp3-soitinta mukaan, osittain sateen pelon vuoksi ja osittain kokeillakseni, miltä kisan juokseminen ilman musiikkia tuntuu. Sen takia minulla oli liikaa aikaa miettiä omia tuntemuksia. Eli ei kisaa ilman musiikkia minulle, kiitos!

Noin seitsemään kilometriin saakka oli edessä jatkuvasti juossut joku, mutta tuossa kohtaa pariskunta, jota olin viimeiset kilometrit seurannut, päätti vetää vähän henkeä ja vaihtoi kävelyksi. Yhtäkkiä olinkin ihan yksin ja vauhtia olisi pitänyt pystyä ylläpitämään. Silloin huomasin yksin juoksemisen vaikeuden. Kun edessä on sopivaa vauhtia etenevä peesi, ei omaa vauhtia tarvitse miettiä. Mutta nyt kun olin yksin, tuntui, että jalat pysähtyvät väistämättä. Onneksi seuraavan mutkan jälkeen tultiin Teiskontien varteen, jossa on pitkät suorat. Parisadan metrin päässä edessäni oli juoksijoita, joiden etumatkan kiinni kuromisen otin tavoitteeksi.

Olin koko matkan ollut noin 1:00:30-1:01:15 loppuaikaan johtavassa vauhdissa. Viimeisen kilometrin juoksin varsinkin loppukirin ansiosta 5:10-tahtia, jolla sain puristettua ajan alle tuntiin: 59:38. Eli viisitoista sekuntia nopeammin kuin viime vuonna. Tosin Garminin mukaan matka oli 120 metriä alimittainen, mutta reitti on sama kuin viime vuonna, joten ainakin siihen voi verrata. Lopussa sain ihanasti kannustusta puolikasta juoksevalta naiselta, jonka selän olin ottanut tavoitteeksi. Järjestäjien puolesta loppukiritys oli ihanan energistä ja siitä sain lisävoimia, vaikka jalat tuntuivat kangistuvan ihan väkisin. Maalissa nainen, jolle olin jättänyt takkini, muisti minut ja toi takin henkilökohtaisesti. Tuli tosi hyvä mieli!

Elixia hölkkä ei maksa Elixia jäsenille mitään, joten hinta-laatusuhteeltaan se on erinomainen kisa. Muut kuin jäsenet voivat osallistua 15 euron osallistumismaksua vastaan, mikä ei sekään ole paha hinta. Matkoina on puolimaraton ja kymppi juosten tai kävellen. Lähdössä kuulin muutaman nuoren tytön keskustelevan, että onneksi kävelysarjassakin saa hölkätä, koska he eivät olisi jaksaneet osallistua juoksusarjaan. Vähän nauratti! :D Matkan varrella ei ole liikenteenohjaajia, mutta reitti on hyvin merkitty ja hyvin valittu (vähän liikennettä), joten en ole niitä kaivannutkaan. Maalissa jokainen osallistuja saa tuotekassin, jossa oli tänä vuonna mm. proteiinipatukka, marjajuoma ja kivennäisvesipullo. Keskukselle oli juoksun jälkeen laitettu vielä tarjolle vähän purtavaa, kuten ruisleipää, suolakurkkuja ja hedelmiä.

Tällä kympillä myös testasin, uskallanko lähteä uusilla DS Trainereilla puolikkaalle. Suurin osa lenkistä oli hiekkapohjaista, joten iskutus ei ole ihan yhtä kovaa kuin, jos sama matka olisi juostu kokonaan asfaltilla. Jaloissa ei ollut mitään tuntemuksia, joten taidan uskaltautua puolikkaallekin Trainereilla. Ovat ne niin paljon rullavammat kengät kuin Kayanot.

Kaiken kaikkiaan minulla on melko itsevarma olo lähteä kohti Valkeakosken puolimaratonia. Viimeiseen viikkoon kuuluu laadukasta ruokaa, sopivasti kevyttä juoksua ja riittävästi lepoa. Luultavasti myös innokasta sääennusteiden seuraamista ja panikointia! ;)

P.S. Kertokaa minulle suosikkijuoksubiisinne. Kerään niitä soittolistalleni puolikkaalle. Siten saan teidät mukaan kannustusjoukoiksi matkan varrelle! :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Haaste on heitetty!

Löin pomolleni tänään pöytään haasteen, josta saatan itsekin joutua kärsimään: lupasin osallistua vuoden päästä Tukholman maratonille, jos hänkin lähtee. Ihan suoralta kädeltä ei luvannut, mutta ei tyrmännytkään. Tästä alkaa väsytystaistelu. Samalla tuli ehkä paljastettua tämänvuotinen maratonhaaveeni, josta en ole suuremmin blogia kauemmas huudellut. Saa nähdä, kiroanko tätä vielä joskus ensi vuonna, kun tuli luvattua vai lähdenkö Tukholmaan, vaikkei haastetta otettaisikaan vastaan? Siitä pomo saisi kuulla vielä monta vuotta eteenpäin! :D

lauantai 4. toukokuuta 2013

Viimeinen pitkä

Juoksin tänään viimeisen kunnon pitkiksen ennen Kalevan kierroksen puolimaratonia Valkeakoskella, joka odottaa kahden viikon päässä. Aamulla olin jopa hieman murheissani, kun en ollut jännittämässä omaa HCR:n lähtöäni. Toisaalta tykkäsin lähteä juoksemaan rauhassa kotiovelta. Sehän on yksi juoksuharrastuksen parhaita puolia.

Ensimmäinen tunti lenkistä meni päätä tyhjennellessä. Ajatukset tulivat ja menivät, enkä ottanut yhtään tarkempaan tarkasteluun. Viime aikoina on turhan usein ollut sellainen olo, että päässä pyörii liian monta asiaa yhtä aikaa, joten tuo oli ihan tervetullutta. Juoksu tuntui niin helpolta ja kevyeltä, että ihan hymyilytti. Alkumatkalta ainut asia, jota muista tarkemmin miettineeni, oli puolimaratonin vauhdinjako. Laskeskelin, että 7 min/km tarkoittaisi vähän alle kahden ja puolen tunnin aikaa. Viime vuonna olin siis juossut keskimäärin 6:30 -tahdilla. Kuulostaa hurjan kovalta vauhdilta, kun samaan aikaan juoksee lenkkiä 8:30 -tahdilla. Aloin epäilemään, onko minusta toistamaan viime vuotista juoksua.

Pitkän lenkin aikana (ja tietysti kisoissa) joudun aina jännittämään, miten polvi reagoi juoksuun. Oikeassa jalassa on selkästi vahvempi ylipronaatio kuin vasemmassa, mikä aiheuttaa pitkillä lenkeillä juoksijan polvi-oireita oikeaan jalkaan. Joskus jalka kipeytyy niin, että joudun harkitsemaan, pystynkö juoksemaan loppuun asti. Parempina päivinä polvi ja nilkka alkavat puutua, mutta eivät kipeydy. Täysin oireetta en pysty pitkiä lenkkejä juoksemaan. Tällä kertaa polvi alkoi onneksi ilmoitella itsestään vasta viidentoista kilometrin jälkeen, eikä tuntunut missään vaiheessa kipeältä. Tuohon täytyy kiinnittää enemmän huomiota maratonharjoittelun aikana. Tässä parin viikon aikana ennen puolikasta jalat ja erityisesti reisien ulkosyrjät saavat erityisen paljon putkirullausta, jotta saan kaikki ylimääräiset lihaskireydet sieltä pois.

Muistelin, että olen juossut tuon saman lenkin viime keväänäkin ennen puolikasta. Lenkin jälkeen kävin tarkastamassa, missä vaiheessa lenkin juoksin ja miten se kulki verrattuna tämän kertaiseen. Alla speksit molemmista lenkeistä (Garmin connect on kiva leikkikalu ;). Ero matkassa johtuu siitä, että juoksin alkumatkan hieman eri reittiä.

        6.5.2012         4.5.2013
Matka 20,01 km   20,71 km
Aika         3:01:45       3:02:30
Keskitahti 9:05 min/km 8:49 min/km
Keskisyke   147         149

Tuon perusteella en ole nyt ainakaan merkittävästi huonommassa kunnossa kuin vuosi sitten. Kolme viikkoa eteenpäin tuosta vuoden takaisesta lenkistä juoksin puolimaratonin ennätykseni 2:16:00. Nyt aikaa on enää kaksi viikkoa, mutta epäilyksistä huolimatta uskon, että tänäkin vuonna juoksu voi mennä hyvin. Testaan kuntoa vielä helatorstaina Elixia hölkässä kympillä. Viime vuonna aika oli 59:51. Torstaina nähdään, miten tuollainen alimatka kulkee. Kympillä testaan myös, olisiko DS Trainereista kisakengiksi myös puolikkaalle.

P.S. Ihanan paljon onnistumisia tuli HCR:llä. Kovasti paljon onnea kaikille maaliin päässeille. Olen ylpeä teistä! Erityisen paljon olen kahdehtinut sitä tunnetta, kun tulee ekalta puolikkaalta maaliin, vaikka minä ihmettelen edelleenkin joka kerta, kun mittari näyttää yli kympin lukemia, että voinko minä jaksaa juosta noin paljon. Minulla on nyt kaksi viikkoa nauttia, että puolikas on vielä edessä. Paitsi että kohta alkaa se järjetön jännitys, jolloin mietin, voinko vielä perua osallistumisen. ;)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vastatuuleen

Kävin tänään juoksemassa. Uudet kengät odottivat malttamattomana matkaan pääsyä. DS Trainerit ostin vauhdikkaampien lenkkien kengiksi, joten piti juosta tänään vetoja. Sitä paitsi on kiva juosta vetoja vapaapäivänä, kun vireystaso on parempi kuin työpäivän jälkeen. Viikonloput on varattu pitkille lenkeille. Nämä pätkittäiset työviikot ovat välillä hieman hankalia minulle. Yhdenkin vapaapäivän jälkeen on monesti käynnistymisvaikeuksia ja kun edessä on vain kaksi työpäivää, niin viikonloppua odottaa innoissaan. Jätän siis loppuviikolle kevyemmän lenkin, niin sen jaksaa riippumatta fiiliksestä.

Valmiina lähtöön
DS Trainerit on suunniteltu vauhdikkaaseen juoksuun ja sen kyllä huomasi. Voi pojat, tuntui kuin jalkojen alla olisi jouset! Lämmittelyssä tuntui jopa vähän vaikealta juosta hiljaa näillä kengillä. Joka tapauksessa en tahdo juosta enää vauhdikkaita lenkkejä Kayanoilla, vaikka pitkillä pk-lenkeillä niiden tuki onkin korvaamaton.

Kun ensimmäisen vedon alku läheni, odotin sitä pelonsekaisella innolla, kuten aina. Kovaa on kiva juosta, mutta yleensä se on aika raskastakin. Tänään olin ohjelmoinut itselleni kaksi kahden kilometrin vetoa. Vauhdikkaammat lenkit juoksen yleensä omien tuntemusten mukaan, harvemmin vauhdin tai sykkeiden perusteella. Tietenkään en juokse kaikkia vetoja ja vk-lenkkejä samalla vauhdilla, vaan repertuaarista löytyy tunne rennon kovasta (helpointa juosta) aina vauhdikkaisiin spurtteihin. Yleensä sopiva vauhti löytyy aika helposti. Silloin vauhti pysyy tasaisena silloinkin kun juostaan niin kovaa, että pitää vähän puristaa ja tuntuu pahalta.

Tänään ensimmäiset kaksi kilometriä kulkivat molemmat parin sekunnin sisään vauhdilla 5:30 min/km. Kun palauttelun jälkeen käännyin takaisinpäin, tuuli oli vastainen. Olisin voinut tietysti valita reittini toisinkin. Tiesinhän jo lähtiessä, miten kovaa tuulee ja mistä suunnasta. Tykkään juosta läähätyslenkit juuri tuolla, koska siellä on vähiten porukkaa ja suurin osa on itsekin lenkillä jalkaisin, pyörällä tai rullilla. Ei tarvitse puutarhaa kuopsuttavien mammojen kauhistella. Saan tehdä kuolemaa ihan rauhassa. Kovimpiin puuskiin sai oikein puskea vastaan ja silti tuntui, että vauhti pysähtyy kokonaan. Tuulesta johtuen kilometriajat putosivat puolella minuutilla, vaikka sykkeetkin olivat jälkimmäisissä vedoissa viitisen pykälää korkeammat. Tuulesta huolimatta teki hyvää revitellä vaihteeksi oikein kunnolla. Ja ajattelin, että tämä maksaa itsensä takaisin Valkeakoskella.

Hurjan paljon tsemppiä kaikille HCR:ään lauantaina osallistuville! Tekisi niin mieli olla teidän mukana, mutta vielä kaksi viikkoa pitää malttaa odottaa. Pidän kovasti peukkuja ja jännitän teidän puolestanne. Nauttikaa!!!

Tiukka toukokuu, keveä kesäkuu

Blogin alussa kerroin täällä joka maanantai painoni, mutta viime aikoina olen laistanut tästä tavasta. Silti olen uskollisesti käynyt vaa'alla joka maanantaiaamuna ja listannut tulokseni Kehitys-välilehdelle. Muutokset painossa ovat olleet pieniä ja elintavat ovat tuntuneet kokonaisuutena hyviltä ja helpoilta ylläpitää, joten en ole jaksanut kiinnittää niihin sen enempää huomiota. Kanelin uusin blogiteksti sai minut miettimään omaa painohistoriaani ja sen tulevaisuutta.

Painokäyrä syksystä 2009 tähän hetkeen

Kuvan saa halutessaan suuremmaksi, mutta trendi selviää pienemmästäkin: kolmessa vuodessa on tullut yhdeksän kiloa lisää. Keskimäärin kolme kiloa vuodessa, tosin ei tasaisesti, kuten kuvaajakin näyttää. Ensin meinasin laittaa tuon kuvaajan alkamaan vuoden 2010 keväästä, mutta ajattelin, että ehkä on tervettä muistaa, mistä olen lähtenyt. Olen painanut pahimmillaan vielä kymmenen kiloa enemmän kuin nyt.

Silti tuon kuvaajan trendiviiva näyttää kohtuullisen lohduttomalta. Edellisestä syksystä paino on lähtenyt hitaaseen nousuun. Juuri sellaiseen, että viikottaiset muutokset eivät ole suuria ja niissä saattaa olla isojakin heittelyjä suuntaan tai toiseen, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista. Olen ollut ihan tyytyväinen itseeni, kun paino on pysynyt noin seitsemässäkymmenessä kilossa, mutta enää en voi valehdella itselleni, että se olisi sitä. Lähempänä alkaa häämöttää 75 kiloa rajapyykki, joka ei tässä tapauksessa ole mikään tavoite. Edelleen minulla on jossain sisällä usko, että joskus saan pudotettua painon pysyvästi alle seitsemänkymmenen kilon. Toisaalta välillä tulee hetkiä, jolloin tuntuu, että kaikki ponnistelu on turhaa. Olen koko kuvaajan kattaman ajan kuitenkin kiinnittänyt huomiota syömisiini, eikä painon nousu ole johtunut siitä, että olisin lyönyt hanskat tiskiin.

Mietin, mitä olen tehnyt eri lailla noina kausina, kun paino on pudonnut. Kovin suuria eroja en ole huomannut, mutta ehkä olen parin kilon pudotuksen jälkeen alkanut sallia itselleni vähän enemmän: olen ansainnut tämän jäätelön, kun olen tehnyt ahkerasti töitä tai voin ottaa vähän lisää ruokaa, kun kävin tänään juoksulenkillä. Valitettavasti minä pidän hyvästä ruoasta ja välillä tuntuu, että vatsani on pohjaton. Kadehdin ihmisiä, jotka eivät jaksa syödä lautasta tyhjäksi. Kieltäytyminen ja kohtuus ovat vaikeita asioita. Silti tuntuu, että olen syömisen kanssa jotenkin hukassa. En tiedä, mitä teen väärin. Kovin isoista asioista ei pitäisi olla kyse.

Mitä siis aion tehdä? Kasvisten määrää ruokavaliossa on aina varaa lisätä. Ne ovat vähäkalorisia, mutta täyttävät mahan ja lisäksi niistä saa ravintoaineita. Lisäksi iänikuinen taistelu ruokailurytmin kanssa jatkuu. Varsinkin lounaan ja päivällisen väli on haastava. Yritän muistaa syödä välipalan iltapäivällä, mutta silti tuntuu, että illalla on järjetön nälkä. Yritän myös jatkossa syödä riittävästi heti treenin jälkeen. Vaikka yleensä syönkin tunnin, maksimissan puolentoista sisään liikunnasta, niin lisääntynyt energiankulutus pitää huolen, että ruoan nenän alle saatuani nälkä on suunnaton. En tiedä, pitääkö tämä ajatus paikkaansa, mutta altistan itseni kokeilulle. Toukokuun alussa yritän lisäksi pitää ruokapäiväkirjaa, joka toivottavasti vähän valottaa tilannetta. Mielestäni en napostele ruokailuiden välillä turhia, mutta katsotaan, saanko itseni kiinni siitä.

Otsikosta huolimatta en pyri mihinkään kesäkuntoon, ainakaan täksi kesäksi. En ole koskaan uskonut kuuriajatteluun, vaikka aina välillä ne tuntuvat houkuttelevilta. Siksi en ole painostakaan stressannut. Pikkuhiljaa ja rauhassa opettelen, miten minun pitäisi syödä, että hallitsen painoani. Uskon, että saisin toukokuun aikana tarvittaessa painon pudotettua alle seitsemäänkymmeneen kiloon, mutta mitä se hyödyttää, jos paino palaa vanhaan heti normaaliin ruokailuun palattaessa. Silti joku selkeä tiukennus ja pudonnut kilo tai kaksi motivoisivat ja näyttävät suuntaa, mihin kesäkuussa jatketaan.

Mikä on sinun paras painonhallintavinkkisi? Mihin kannattaisi kiinnittää huomiota?

Ja hauskaa Wappua! Minä lähden nyt viettämään sitä juoksulenkille. :)

P.S. Freesasin vähän blogin ulkoasua. Kommentoikaa varsinkin, jos joku on vialla.