Vuodenvaihde tuli ja meni. Siinä samassa hässäkässä siirryin itsekin uudelle vuosikymmenelle. Eli uudenvuodenaattona täytin kolmekymmentä. Kriisistä kirjoittelen varmaankin jossain vaiheessa erikseen, mutta nyt on jotenkin helpottunut olo, kun synttäripäivä on ohi. Vaikka kaikki halaukset ja onnittelut tuntuivat niin hyviltä!
Joulun vietin anoppilassa pohjoisemmassa Suomessa, jossa riitti lunta. Arvatkaa, kuinka paljon harmitti, kun sairastuin aattona flunssaan, jonka vuoksi hiihtolenkit jäivät vain kahteen?! Nyt nuha on vain muisto, mutta niin on lumikin, kun palailimme pyhien jälkeen etelään. En jaksa enää oikein edes harmitella kelejä. Toteanpahan vain, että olisi kiva saada jo lunta, että pääsisi suksille ja valmistautumaan Finlandia- ja Vuokattihiihtoihin.
Maanantaina kävin pelaamassa lentopalloa. Täällä kotikotona siihen on maanantaisin mahdollisuus minulle sopivan tasoisessa seurassa, mutta se on mahdollista vain lomien aikana. Olen monesti harmitellut, etten pääse pelaamaan useammin. Vaikka pelituntuma on heikko, silti tuntuu, että ainakaan kovin pahaa taantumaa ei taidollisesti ole päässyt tulemaan, ehkä jopa päinvastoin. Nyt ajattelin katsoa, löytyisikö Tampereelta tai lähistöltä sopiva porukka, jossa pääsisi säännöllisesti pelaamaan. En ole puolitoistametrisen varteni kanssa lähelläkään lentopalloilijan prototyyppiä, minkä vuoksi arkailen vieraaseen porukkaan lähtemistä. Luulisin silti, että tuolla väestöpohjalla löytyisi joku höntsäilyporukkakin. Jos joku ruudun sillä puolella tietää sopivaa peliseuraa, niin kertokaa. Kiitos!
Töihin palaan vasta loppiaisen jälkeen, joten ennen sitä yritän vähän vetää yhteen viime vuotta. Loppuvuosi meni pienessä matalapaineessa, joten tekee hyvää kerrata vuoden kohokohtia, koska niitäkin riitti. Jonkinlaisia tavoitteita minulla on myös tälle vuodelle, mutta yritän pitää ne sellaisina, että ne liittyvät enemmän omaan hyvään oloon kuin tilastoihin, vaikka jälkimmäisiä on helpompi seurata. Otan niin hirveän helposti stressiä itse itselleni asettamista tavoitteista ihan jokaisella elämän osa-alueella, että sitä yritän tulevaisuudessa välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Sitä, miten sen aion tehdä, en vielä ihan varmaksi tiedä. Varsinkin kun tykkään haasteista!
Toivon, että alkanut vuosi on jokaiselle blogin lukijalle tähän astisista paras!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoite. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoite. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Liikunnan iloa - ja vaikeutta
Tänä viikonloppuna kelit ovat suosineet ulkona liikkujaa, joten sitä minäkin olen harrastanut. Vaikka tykkään Suomen talvesta ja kaamoksesta, on jotenkin huojentavaa
tietää, että ollaan jo menossa kevättä kohti. Ei sen vielä ole kiire,
mutta siellä muutaman kuukauden päässä se odottaa. Eilen lauantaina oikein aurinko helli. Pakkasta oli reippaat kymmenen astetta, eli sopivasti vaatetta päälle, niin ulkona on kivaa. Oikealla palstalla näkyy laskuri kohti vuoden 2013 Kalevan kierrosta ja sen ensimmäistä lajia, luistelua. Muita lajeja tulisi jollain tasolla harrastettua ilman Kierrostakin, mutta luistelua (varsinkin radalla) ei. Joululomalla kävin kertaalleen Mikkelissä uudenuutukaiselle tekojäällä, joten oli syytä suunnata harjoittelemaan. Sorsapuistossa on kaukaloiden ympäri jäädytetty noin 400 metriä pitkä rata, jonka olen todennut itselleni parhaaksi paikaksi harjoitella. Jää ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin tekojääradoilla ja radan muoto on lähempänä ympyrää kuin oikeaa rataa, joten kaarteen luistelu on hieman toisenlaista. Silti luisteluasento ja -potku ovat samat jäällä kuin jäällä. Ja jää tulee jokaisen luistelukerran jälkeen tutummaksi. Polvet lyövät veteliksi aina terien päälle noustessa, mutta tällä kertaa helpotti jo ensimmäisen kierroksen aikana. Hyvä keli oli houkutellut jäälle monenlaista ja -tasoista luistelijaa. Vaikka vähän jouduinkin väistelemään muita, olen silti iloinen jokaisesta ihmisestä, joka on vieroittanut itsensä sohvasta ja lähtenyt ulos. Olin varautunut, että tunnin saaminen täyteen luistellen tulisi olemaan tylsää ja vaikeaa. Johtuuko siitä, että pessimisti ei pety vai auringonpaisteesta, mutta ensimmäistä kertaa luistelu tuntui mukavalta. En kytännyt jatkuvasti kelloa, vaan keskityin liukuun ja rytmiin. Kun tunti tuli täyteen, matkaa oli kertynyt 16 kilometriä. Päätin jatkaa vielä kahteenkymppiin. Kalevan kierroksen matka on 30 kilometriä, joten mitä pitempiä harjoituksia maltan tehdä, sen parempi. Tavoiteajaksi olen asettanut puolitoista tuntia. Aiempina vuosina matka on ollut 20 ja 21,1 kilometriä. Noita lyhyempiä matkojakaan en ole koskaan luistellut noin kovaa, joten tavoite on kova, mutta eihän helppoja kannattaisi lähteä tavoittelemaankaan. ;)
Tänään suuntasin sukseni kohti Kaupin latuja. Niihamaan päin reitti on sopivan tasaista tekniikan harjoittelemiseen. Erityisesti minun pitäisi panostaa siihen, että hiihdän oikeassa maaston kohdassa oikeanlaisella luistelutekniikalla. Nyt yritin keskittyä siihen. Se onnistui ilmeisen hyvin: vauhti kasvoi, mutta toisaalta niin nousi rasituskin. Loppumatkasta alkoi vähän tuntua, että loppuuko voimat kesken, mutta ihan hyvin jaksoin silti. Hiihtoladullakin oli ruuhkaa. Tuo Kauppi-Niihama -väli tosin taitaa olla Tampereen suosituin latu. Niihamasta eteenpäin ladulla (erityisesti luistelu) oli melkoisesti hiekkaa ja muuta roskaa. Onneksi olin lähtenyt kakkossuksilla, jotka ovat jo valmiiksi naarmuilla.
Viikon liikunnat kaiken kaikkiaan:
Reilut viisi tuntia yhteensä, vaikka vielä torstaina tuntui, että ei tästä liikuntaviikosta tule mitään. Tiistaina ja keskiviikkona jalat vain olivat niin jumissa, että oli pakko antaa niiden levätä.
Luon itselleni pääni sisällä sääntöjä, joiden en heti välttämättä edes tajua rajoittavan elämääni. Olen vuoden alussa ollut hieman epätoivoinen liikuntojen suhteen. En saa kaikkea haluamaani liikuntaa mahtumaan viikkoon: PT-treenit vievät yhden päivän ja sulkapallo toisen. Kummastakaan en tahdo luopua. Lisäksi nyt on talvi, joten tahdon hiihtää. Kalevan kierroksen luisteluun on kolme viikkoa aikaa, joten sitä pitää ehtiä harjoittelemaan. Sen lisäksi pitäisi ehtiä juoksemaan. Erityisesti hiihtoladulle pitäisi ehtiä useammin kuin kerran viikossa, jos tahdon parantaa viimevuotista Pirkan hiihdon aikaani. Ylirasitus uhkaa, jos viikossa ei ole vähintään yksi kevyempi päivä. Tämä voisi vielä toimia, jos ei tarvitsisi käydä töissä, mutta valitettavasti sekin lohkaisee vähintään kahdeksan tuntia arkipäivistä. Eilen aamulla tajusin, että ei minun ole mikään pakko juosta. Kunnes luistelu on helmikuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen suoritettu, voin hyvin täyttää aerobisen liikunnan tarpeeni hiihdolla ja luistelulla. Eikä maratonhaaveeni vaarannu. Tämän tajuttuani hengitys ja päätä kiristävä tunne helpottivat. Ehkä viikonlopun liikunnan ilokin on osittain seurausta tästä. Tekisi hyvää muistaa, että liikunnan pitäisi olla elämässäni iloa ja kuntoa tuova tekijä, ei stressiä. Minä tahdon kiertää Kalevan kierrosta, vaikka sitäkin aloin välillä epäillä. Siinä on jo tällaiselle kuntoilijalle tavoitetta kerrakseen, ja jos sen pystyn käymään läpi, täytyy liikunnalla olla jo ihan merkittävä rooli elämässäni. Silti tunnen itseni "huonoksi ihmiseksi", jos en ehdi vielä kahta kertaa viikossa juoksemaan. Suhteellisuudentaju, missä menet?! ;)
Tänään suuntasin sukseni kohti Kaupin latuja. Niihamaan päin reitti on sopivan tasaista tekniikan harjoittelemiseen. Erityisesti minun pitäisi panostaa siihen, että hiihdän oikeassa maaston kohdassa oikeanlaisella luistelutekniikalla. Nyt yritin keskittyä siihen. Se onnistui ilmeisen hyvin: vauhti kasvoi, mutta toisaalta niin nousi rasituskin. Loppumatkasta alkoi vähän tuntua, että loppuuko voimat kesken, mutta ihan hyvin jaksoin silti. Hiihtoladullakin oli ruuhkaa. Tuo Kauppi-Niihama -väli tosin taitaa olla Tampereen suosituin latu. Niihamasta eteenpäin ladulla (erityisesti luistelu) oli melkoisesti hiekkaa ja muuta roskaa. Onneksi olin lähtenyt kakkossuksilla, jotka ovat jo valmiiksi naarmuilla.
Viikon liikunnat kaiken kaikkiaan:
Reilut viisi tuntia yhteensä, vaikka vielä torstaina tuntui, että ei tästä liikuntaviikosta tule mitään. Tiistaina ja keskiviikkona jalat vain olivat niin jumissa, että oli pakko antaa niiden levätä.
Luon itselleni pääni sisällä sääntöjä, joiden en heti välttämättä edes tajua rajoittavan elämääni. Olen vuoden alussa ollut hieman epätoivoinen liikuntojen suhteen. En saa kaikkea haluamaani liikuntaa mahtumaan viikkoon: PT-treenit vievät yhden päivän ja sulkapallo toisen. Kummastakaan en tahdo luopua. Lisäksi nyt on talvi, joten tahdon hiihtää. Kalevan kierroksen luisteluun on kolme viikkoa aikaa, joten sitä pitää ehtiä harjoittelemaan. Sen lisäksi pitäisi ehtiä juoksemaan. Erityisesti hiihtoladulle pitäisi ehtiä useammin kuin kerran viikossa, jos tahdon parantaa viimevuotista Pirkan hiihdon aikaani. Ylirasitus uhkaa, jos viikossa ei ole vähintään yksi kevyempi päivä. Tämä voisi vielä toimia, jos ei tarvitsisi käydä töissä, mutta valitettavasti sekin lohkaisee vähintään kahdeksan tuntia arkipäivistä. Eilen aamulla tajusin, että ei minun ole mikään pakko juosta. Kunnes luistelu on helmikuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen suoritettu, voin hyvin täyttää aerobisen liikunnan tarpeeni hiihdolla ja luistelulla. Eikä maratonhaaveeni vaarannu. Tämän tajuttuani hengitys ja päätä kiristävä tunne helpottivat. Ehkä viikonlopun liikunnan ilokin on osittain seurausta tästä. Tekisi hyvää muistaa, että liikunnan pitäisi olla elämässäni iloa ja kuntoa tuova tekijä, ei stressiä. Minä tahdon kiertää Kalevan kierrosta, vaikka sitäkin aloin välillä epäillä. Siinä on jo tällaiselle kuntoilijalle tavoitetta kerrakseen, ja jos sen pystyn käymään läpi, täytyy liikunnalla olla jo ihan merkittävä rooli elämässäni. Silti tunnen itseni "huonoksi ihmiseksi", jos en ehdi vielä kahta kertaa viikossa juoksemaan. Suhteellisuudentaju, missä menet?! ;)
tiistai 1. tammikuuta 2013
Uusi vuosi, uudet kujeet
Muutaman päivän tarkkuudella tasan vuosi sitten istuin tässä samassa paikassa ja suunnittelin innokkaana tulevaa vuotta (siis 2012). Muistan se olotilan kovinkin tarkkaan, mutta nyt siitä innokkuudesta ei ole tietoakaan. Johtuneeko suojaisesta säästä vai mistä?! Silloin ilmoittauduin Varalaan puolimaratonille ja suunnittelin parantavani ennätystä alle kahteen ja puoleen tuntiin. Lisäksi haastoin itseni juoksemaan 1000 kilometriä vuodessa. Toinen tavoitteista täyttyi, toinen ei. Juoksukilometrejä kertyi Heiaheian mukaan 488, mutta puolikkaan ennätykseni on tämän vuoden jälkeen 2.16. Lisäksi juoksin kaksi muutakin puolikasta alle kahteen ja puoleen tuntiin. Kilometrejä olisi pitänyt kertyä enemmän, mutta tarkkaan asiaa mietittyäni en voi olla pettynyt tähän vuoteen. Pyöräiltyä tuli 1662 kilometrin edestä ja hiihdettyä 362 kilometriä. Pirkan hiihdossa puolikkaalla 45 kilometrillä paransin aikaani edellisestä vuodesta lähes 25 minuuttia. Yhteensä liikuntaa kertyi 334 tuntia, eli lähes tunti (55 minuuttia) päivässä. Lajivalikoimakin oli monipuolinen, vaikka keskittyikin tiettyihin lajeihin. Aika hyvin!
Uudenvuodenlupauksia en edelleenkään tee, mutta aina välillä on hyvä pysähtyä katsomaan menneeseen ja tulevaan. Tänä vuonna otan tavoitteeksi viimevuotisten liikuntamäärien ylittämisen. Sekä tietysti aiempien tuloksien parantamisen Kalevan kierroksella ja muissakin tapahtumissa, joihin osallistun. Ja jo aiemmin julkistamani maratonin juoksemisen. Silloin asetin päivämääräksi 18.5.2013 ja paikaksi Valkeakosken, mutta tuon olen pistänyt uudelleen harkintaan. Suurimpana syynä on se, että minua himottaa HCR:n juokseminen. Kahdessa viikossa en ehdi palautua puolikkaalta maratonjuoksijaksi, mutta puolikkaalle ehkä. Tuo Valkeakosken juoksu on osa Kalevan kierrosta, joten sitä en voi jättää väliin. Paitsi että HCR on tapahtumana äärimmäisen hieno, tahtoisin juosta maaliin Olympiastadionilla. Toukokuussa 2011 Olympiastadion oli remontissa, joten silloin maali oli Stadionin ulkopuolella. Heti maaliintulon jälkeen päätin, että joku kerta juoksen vielä maratonportista sisään. Miksei siis tänä vuonna? Lisäksi tuo Valkeakosken reitti kahtena puolikkaan lenkkinä ei ihan hirveästi innosta. Jos löydän sopivan maratonin itselleni myöhemmin kesällä, ilmoittaudun tammikuun aikana HCR:lle. Varalassa toivon taas tapaavani juoksevia blogituttuja. Onko joku jo ilmoittautunut juoksemaan 1.9.2013 tai ilmoittautumassa tammikuun aikana? Ensimmäinen maksuporras sulkeutuu 31.1.
Lisäksi ajattelin tänä vuonna osallistua Pirkan pyöräilyyn, mikäli työnantajani maksaa edelleen osallistumisen. Viime vuonna se jäi väliin päällekkäisten rippijuhlien takia. Eli kyllähän tällekin vuodelle tavoitteita alkaa olla. Liikuntatapahtumat -välilehdelle olen koonnut ensi vuoden suunnitelmat.
Mutta ennen kaikkea pyrin tänä vuonna nauttimaan liikunnasta ja jakamaan liikunnan iloa muillekin.
Teinhän minä viime vuonna yhden uudenvuodenlupauksen: olla syömättä karkkia vuonna 2012. Ja pidin lupaukseni. Mitä tehdä tänä vuonna? Täyskielto oli helppo, vaikka sitä etukäteen jännitinkin. Pystynkö kohtuuteen? Ainakaan en osta karkkia itselleni tästä eteenpäinkään. Aiotteko te rajoittaa herkkujen syömistä alkuvuodesta?
Uudenvuodenlupauksia en edelleenkään tee, mutta aina välillä on hyvä pysähtyä katsomaan menneeseen ja tulevaan. Tänä vuonna otan tavoitteeksi viimevuotisten liikuntamäärien ylittämisen. Sekä tietysti aiempien tuloksien parantamisen Kalevan kierroksella ja muissakin tapahtumissa, joihin osallistun. Ja jo aiemmin julkistamani maratonin juoksemisen. Silloin asetin päivämääräksi 18.5.2013 ja paikaksi Valkeakosken, mutta tuon olen pistänyt uudelleen harkintaan. Suurimpana syynä on se, että minua himottaa HCR:n juokseminen. Kahdessa viikossa en ehdi palautua puolikkaalta maratonjuoksijaksi, mutta puolikkaalle ehkä. Tuo Valkeakosken juoksu on osa Kalevan kierrosta, joten sitä en voi jättää väliin. Paitsi että HCR on tapahtumana äärimmäisen hieno, tahtoisin juosta maaliin Olympiastadionilla. Toukokuussa 2011 Olympiastadion oli remontissa, joten silloin maali oli Stadionin ulkopuolella. Heti maaliintulon jälkeen päätin, että joku kerta juoksen vielä maratonportista sisään. Miksei siis tänä vuonna? Lisäksi tuo Valkeakosken reitti kahtena puolikkaan lenkkinä ei ihan hirveästi innosta. Jos löydän sopivan maratonin itselleni myöhemmin kesällä, ilmoittaudun tammikuun aikana HCR:lle. Varalassa toivon taas tapaavani juoksevia blogituttuja. Onko joku jo ilmoittautunut juoksemaan 1.9.2013 tai ilmoittautumassa tammikuun aikana? Ensimmäinen maksuporras sulkeutuu 31.1.
Lisäksi ajattelin tänä vuonna osallistua Pirkan pyöräilyyn, mikäli työnantajani maksaa edelleen osallistumisen. Viime vuonna se jäi väliin päällekkäisten rippijuhlien takia. Eli kyllähän tällekin vuodelle tavoitteita alkaa olla. Liikuntatapahtumat -välilehdelle olen koonnut ensi vuoden suunnitelmat.
Mutta ennen kaikkea pyrin tänä vuonna nauttimaan liikunnasta ja jakamaan liikunnan iloa muillekin.
 |
| Suklaata ei tee mieli, mutta salmiakkia kyllä. |
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Pakollinen viikkopäivitys
...eli taas tulee painoa ja liikuntaa!
Ajattelin aamulla, että en käy vaa'alla tai jos käyn, niin en ainakaan kirjaa sitä tänne. Oli tosi turvonnut olo, huono aika kuukaudesta ja söin vielä eilen hyvin myöhäisen iltapalan, koska kotiuduin vasta yhdentoista pintaan illalla. Silti lähti kilo viime viikosta ja paino on taas alle 70 kiloa. Tasakymmenien ohitukset ovat hankalia paikkoja: kirjasin paino kahteen paikkaan tänään 79,6 kg. ;)
Viime viikon liikunnat:
Lauantaina oli Kalevan kierroksen soutu. Tapahtuma oli sellainen seikkailu, että se ansaitsee oman postauksensa. Yritän ehtiä kirjoittaa sen huomenna.
Kesäkuussa kaikki viikot ovat menneet johonkin tapahtumaan valmistautumiseen, joten normaalista harjoittelusta ei ole ollut tietoakaan. Onneksi ensi viikolla helpottaa. Juoksuhaasteen kilometritkin ovat karttuneet kovin hitaasti. Siihenkin trendiin on tarkoitus saada pian muutos. Onneksi tuota muuta liikuntaa kertyy niin paljon, että en ole kauhean pettynyt, jos haaste jää täyttämättä.
Alkaneen viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: suunnistus
Ti: lepo
Ke: suunnistus
To: lepo
Pe: Sulkavan soudut
La & su: jaksamisen mukaan
Tampereen Iltarasteilla on tällä viikolla iltarastiviikko, eli kuntorasteja järjestetään maanantaista torstaihin joka päivä. Pakko hyödyntää tämä tilaisuus, varsinkin kun rastit osuvat minulle kovin sopiviin paikkoihin. Tänään iltarastit ovat Vehoniemessä, jossa on muistaakseni niin mukava maasto, että sinne on päästävä, vaikka matkaa kertyykin sen verran, että sinne täytyy lähteä töiden jälkeen autolla. Pakkasin suunnistuskamat töihin mukaan, mutta huomasin, että urheiluliivit jäivät kotiin. Harmittaa, mutta nyt on hyvä tilaisuus käydä ostamassa uudet, kun niille muutenkin olisi jo tarvetta.
Perjantaina edessä on Partalansaaren kierto kirkkoveneellä 13 muun naisen ja perämiehen kanssa. Matkaa tuosta kertyy n. 60 kilometriä ja tavoitteena meillä on soutaa se alle viiteen tuntiin. Tuo viiden tunnin alitus on kuitenkin sen verran kova suoritus, että se vaatii paitsi huippukuntoiset naiset, myös vähän onnea kelin suhteen: ei liian kuuma, ei liian kylmä, ei liiaksi tuulta... Kaikista urheilusuorituksista, joita minulle vuoden aikana kertyy, Sulkavan soutu on kaikista rankin: suoritus on ajallisesti pitkä, koko kroppa joutuu töihin ja siinä toistetaan samaa liikettä lähes 10 000 kertaa. Kokemuksesta voin kertoa, että kun suorituksen jälkeen nousee veneestä ylös, niin tulee epäilys, että onko ihmistä tarkoitettu liikkumaan kahdella jalalla. Välillä tuntuu, että en pääse veneestä pois, kun siellä kulkeminen ei muutenkaan ole kaikkein helpointa hommaa. Silti jollain kierolla tavalla tuo koukuttaa, kun sinne vuosi vuoden jälkeen lähtee mukaan. :)
Tämän viikon jälkeen pitäisi päästä onneksi taas normaaliin päivä-, viikko- ja treenirytmiin kiinni. Jalkapallon ja yleisurheilun EM-mittelöt on oteltu, seuraava kilpailu (minähän kilpailen vain itseäni vastaan) on Kalevan kierroksen pyöräily elokuun puolessa välissä ja ennen lomaa kaikki viikonloput ovat vapaita. Aika hurjaa: toukokuun alun blogimiitistä lähtien minulla on ollut joka viikonlopulle sovittuna jotain menoa. Ihanaa, että saan kaksi päivää kokonaan itselleni. Voisin vaikka pestä ikkunat. ;)
Ihanaa viikon alkua kaikille! :)
Ajattelin aamulla, että en käy vaa'alla tai jos käyn, niin en ainakaan kirjaa sitä tänne. Oli tosi turvonnut olo, huono aika kuukaudesta ja söin vielä eilen hyvin myöhäisen iltapalan, koska kotiuduin vasta yhdentoista pintaan illalla. Silti lähti kilo viime viikosta ja paino on taas alle 70 kiloa. Tasakymmenien ohitukset ovat hankalia paikkoja: kirjasin paino kahteen paikkaan tänään 79,6 kg. ;)
Viime viikon liikunnat:
Lauantaina oli Kalevan kierroksen soutu. Tapahtuma oli sellainen seikkailu, että se ansaitsee oman postauksensa. Yritän ehtiä kirjoittaa sen huomenna.
Kesäkuussa kaikki viikot ovat menneet johonkin tapahtumaan valmistautumiseen, joten normaalista harjoittelusta ei ole ollut tietoakaan. Onneksi ensi viikolla helpottaa. Juoksuhaasteen kilometritkin ovat karttuneet kovin hitaasti. Siihenkin trendiin on tarkoitus saada pian muutos. Onneksi tuota muuta liikuntaa kertyy niin paljon, että en ole kauhean pettynyt, jos haaste jää täyttämättä.
Alkaneen viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: suunnistus
Ti: lepo
Ke: suunnistus
To: lepo
Pe: Sulkavan soudut
La & su: jaksamisen mukaan
Tampereen Iltarasteilla on tällä viikolla iltarastiviikko, eli kuntorasteja järjestetään maanantaista torstaihin joka päivä. Pakko hyödyntää tämä tilaisuus, varsinkin kun rastit osuvat minulle kovin sopiviin paikkoihin. Tänään iltarastit ovat Vehoniemessä, jossa on muistaakseni niin mukava maasto, että sinne on päästävä, vaikka matkaa kertyykin sen verran, että sinne täytyy lähteä töiden jälkeen autolla. Pakkasin suunnistuskamat töihin mukaan, mutta huomasin, että urheiluliivit jäivät kotiin. Harmittaa, mutta nyt on hyvä tilaisuus käydä ostamassa uudet, kun niille muutenkin olisi jo tarvetta.
Perjantaina edessä on Partalansaaren kierto kirkkoveneellä 13 muun naisen ja perämiehen kanssa. Matkaa tuosta kertyy n. 60 kilometriä ja tavoitteena meillä on soutaa se alle viiteen tuntiin. Tuo viiden tunnin alitus on kuitenkin sen verran kova suoritus, että se vaatii paitsi huippukuntoiset naiset, myös vähän onnea kelin suhteen: ei liian kuuma, ei liian kylmä, ei liiaksi tuulta... Kaikista urheilusuorituksista, joita minulle vuoden aikana kertyy, Sulkavan soutu on kaikista rankin: suoritus on ajallisesti pitkä, koko kroppa joutuu töihin ja siinä toistetaan samaa liikettä lähes 10 000 kertaa. Kokemuksesta voin kertoa, että kun suorituksen jälkeen nousee veneestä ylös, niin tulee epäilys, että onko ihmistä tarkoitettu liikkumaan kahdella jalalla. Välillä tuntuu, että en pääse veneestä pois, kun siellä kulkeminen ei muutenkaan ole kaikkein helpointa hommaa. Silti jollain kierolla tavalla tuo koukuttaa, kun sinne vuosi vuoden jälkeen lähtee mukaan. :)
Tämän viikon jälkeen pitäisi päästä onneksi taas normaaliin päivä-, viikko- ja treenirytmiin kiinni. Jalkapallon ja yleisurheilun EM-mittelöt on oteltu, seuraava kilpailu (minähän kilpailen vain itseäni vastaan) on Kalevan kierroksen pyöräily elokuun puolessa välissä ja ennen lomaa kaikki viikonloput ovat vapaita. Aika hurjaa: toukokuun alun blogimiitistä lähtien minulla on ollut joka viikonlopulle sovittuna jotain menoa. Ihanaa, että saan kaksi päivää kokonaan itselleni. Voisin vaikka pestä ikkunat. ;)
Ihanaa viikon alkua kaikille! :)
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Tunteiden vuoristorataa
Huh huh, että voi fiilikset vaihdella vauhdilla. Maanantain huonot fiilikset vain pahenivat tiistaiksi. Kiukuttelin töissä lopulta niin paljon, että itseänikin alkoi naurattaa. Onneksi olimme sopineet iltapäiväksi ensimmäisen yhteislenkin. Juoksu kulki kivasta ja juoksuseura oli mukavaa. Eihän aurinkoisessa kevätsäässä voinut olla enää huonolla tuulella :)
Eilen oli myös ensimmäinen ELC-tapaaminen. Tapasin muun ryhmän ensimmäistä kertaa. Vaikutti oikein mukavalta. Olen ryhmän nuorin, mutta siitä huolimatta muut vaikuttivat "minun tyyppisiltä" ihmisiltä. Olen edelleen toiveikas tämän suhteen. Nyt minulla ainakin on yksi paikka (tämän blogin lisäksi ;), jossa saan luvan kanssa marmattaa, jos paino ei putoa.
Olen nyt muutamana päivänä onnistunut syömään kolmen tunnin välein. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, että muistan syödän riittävän tiheästi, mutta niinä päivinä kun siinä olen onnistunut, olo on ollut hyvä. Tietysti vaatii pääkopassa vähän (enemmän) työstämistä, että jos tahtoo laihtua, niin pitää syödä enemmän. Ja kuitenkin tiedostan selvästi sen, että iltapäivän paastoaminen aiheuttaa hirmunälän illalla. Ja sitten tulee syötyä liikaa. Toivottavasti paino lähtee putoamaan mahdollisimman nopeasti. Tulokset pitävät motivaatiota yllä.
Lisäksi toivon, että verensokerin pitäminen iltapäivällä tasaisena hävittäisi tai ainakin vähentäisi iltapäivän väsymystä. Välillä tuntuu, että työpäivän jälkeen on ihan täysin mahdotonta kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin nukkuvansa.
Eilisen keskustelun jäljiltä jäin miettimään, että voiko olla mahdollista, että söisin kuitenkin liian vähän. Täyttelin tänään syömisiäni Kiloklubiin. Joko en osaa arvioida ruokien määriä ollenkaan tai jumitus ei johdu ainakaan säästöliekistä. Heti alkoi ahdistaa, kun piti alkaa laskea syömisiä. Ajattelin, että jos ruokien määrät pitää tietää noin tarkasti, niin alan syödä valmiista annospusseista, joissa lukee kyljessä, mitä se sisältää. ;)
MinttuK haastoi mukaan Kesäkuntoon 2012 -projektiin. Ja minähän tykkään haasteista ;) Lisäksi näitä tavoitteita on tullut viime aikoina mietittyä. Minun tavoitteeni kesäkuun alkuun mennessä ovat:
Eilen oli myös ensimmäinen ELC-tapaaminen. Tapasin muun ryhmän ensimmäistä kertaa. Vaikutti oikein mukavalta. Olen ryhmän nuorin, mutta siitä huolimatta muut vaikuttivat "minun tyyppisiltä" ihmisiltä. Olen edelleen toiveikas tämän suhteen. Nyt minulla ainakin on yksi paikka (tämän blogin lisäksi ;), jossa saan luvan kanssa marmattaa, jos paino ei putoa.
Olen nyt muutamana päivänä onnistunut syömään kolmen tunnin välein. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, että muistan syödän riittävän tiheästi, mutta niinä päivinä kun siinä olen onnistunut, olo on ollut hyvä. Tietysti vaatii pääkopassa vähän (enemmän) työstämistä, että jos tahtoo laihtua, niin pitää syödä enemmän. Ja kuitenkin tiedostan selvästi sen, että iltapäivän paastoaminen aiheuttaa hirmunälän illalla. Ja sitten tulee syötyä liikaa. Toivottavasti paino lähtee putoamaan mahdollisimman nopeasti. Tulokset pitävät motivaatiota yllä.
Lisäksi toivon, että verensokerin pitäminen iltapäivällä tasaisena hävittäisi tai ainakin vähentäisi iltapäivän väsymystä. Välillä tuntuu, että työpäivän jälkeen on ihan täysin mahdotonta kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin nukkuvansa.
Eilisen keskustelun jäljiltä jäin miettimään, että voiko olla mahdollista, että söisin kuitenkin liian vähän. Täyttelin tänään syömisiäni Kiloklubiin. Joko en osaa arvioida ruokien määriä ollenkaan tai jumitus ei johdu ainakaan säästöliekistä. Heti alkoi ahdistaa, kun piti alkaa laskea syömisiä. Ajattelin, että jos ruokien määrät pitää tietää noin tarkasti, niin alan syödä valmiista annospusseista, joissa lukee kyljessä, mitä se sisältää. ;)
MinttuK haastoi mukaan Kesäkuntoon 2012 -projektiin. Ja minähän tykkään haasteista ;) Lisäksi näitä tavoitteita on tullut viime aikoina mietittyä. Minun tavoitteeni kesäkuun alkuun mennessä ovat:
- Puolimaraton alle 2,5 tunnin. Kalevan kierroksen juoksu on 26.5. Valkeakoskella. Ainakin toistaiseksi harjoittelu on edennyt lähes toivotusti, joten pitäisi olla täysin mahdollista.
- Paino alle 70 kiloa. En tavoittele liikoja, mutta tasaisella tahdilla tuon pitäisi olla realistista.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Liikunnasta - taas!
Kävin hakemassa uudet kullanmussukat tänään postista. Paketti oli pakko avata jo töissä ja aina välillä ihailla uusia kenkiä. Oli ne ihanat! :) Mukana tulivat myös Asicsin juoksutrikoot ja Adidaksen shortsit. Koot olivat tietysti enemmän tai vähemmän arvauksia. Katselin kauhuissani molempia housuja. Ne näyttivät tosi pieniltä ja olin varma, että ne jäävät viimeistään reisiin jumiin. Päärynävartaloisena housut, joissa ei ole nappeja tai vetoketjua vyötäröllä, ovat usein hankalat pukea, koska ne jumittavat reisiin ja takapuoleen, vaikka päällä olisivatkin sopivat. Yllätyksekseni molemmat housut menivät kohtuullisen helposti jalkaan. Kunhan (siis ei jos! ;) kesään mennessä saan kiloja pois, niin shortsitkin istuvat paremmin. Ne ovat niin lyhyet, että saa nähdä, kehtaanko ikinä laittaa niitä jalkaan. Toisaalta kai mä joskus ujostelin juoksutrikoitakin :)
Uusien lenkkareiden takia olisi vähän kutkuttanut käydä testaamassa juoksemista juoksumatolla. Mukaan ei kuitenkaan sattunut juoksemiseen sopivia rintaliivejä, joten menin Poweriin, kuten alunperin oli tarkoituskin.
- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg
- rinta 6,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + punnerrukset
- jalkakyykky 8,5 kg
- ojentajat 3,5 kg + ojentajapunnerrukset
- hauikset 2,5 kg
- vatsat + hoovereita ja punnerruksia
- venyttely
Joulukuun alussa olen näköjään uhkaillut lisääväni painoja rintaan ja ojentajiin. Nyt sain nuo lisäykset tehtyä. Edelleenkin jaksoin hyvin, joten lisäykset olivat aiheellisia. Hartiakappaleen punnerrukset aiheuttivat makeita irvistyksiä.
Nappasin alkuvuoden liikuntahaasteen Hiilarihirmulta. Tammikuulta kerääntyi 18 liikuntapäivää, eli oikein hyvin. Täytyy yrittää kerätä mahdollisimman monta urheilupäivää. Ainakin enemmän kuin syksyllä :)
Työkaveri tuli eilen kyselemään, miten aiempina vuosina meillä on Jukolan ja Venlojen viestin järjestelyt hoidettu. Joka vuosi vannon, että ensi vuonna en ota vastuuta järjestelyistä. Silti huomaan joka vuosi joutuvani niihin mukaan. Ja ihan vapaaehtoisesti. Luulen, että en osaisi olla olematta mukana. Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi muihin, mutta tahdon yleensä tietää, missä mennään. Eli siis mukana ollaan :) Oikeastaan alan jo taas innostua! :D
Tein yläpalkkiin uuden sivun vuoden 2012 liikuntatapahtumille, joihin aion osallistua. Päivitän sitä vuoden mittaan ja lisään sinne myös tulokset.
Huomenna on luvassa jo toinen lepopäivä tälle viikolla, kun sain varattua hieronnan. Ihanaa!
Uusien lenkkareiden takia olisi vähän kutkuttanut käydä testaamassa juoksemista juoksumatolla. Mukaan ei kuitenkaan sattunut juoksemiseen sopivia rintaliivejä, joten menin Poweriin, kuten alunperin oli tarkoituskin.
- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg
- rinta 6,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + punnerrukset
- jalkakyykky 8,5 kg
- ojentajat 3,5 kg + ojentajapunnerrukset
- hauikset 2,5 kg
- vatsat + hoovereita ja punnerruksia
- venyttely
Joulukuun alussa olen näköjään uhkaillut lisääväni painoja rintaan ja ojentajiin. Nyt sain nuo lisäykset tehtyä. Edelleenkin jaksoin hyvin, joten lisäykset olivat aiheellisia. Hartiakappaleen punnerrukset aiheuttivat makeita irvistyksiä.
Nappasin alkuvuoden liikuntahaasteen Hiilarihirmulta. Tammikuulta kerääntyi 18 liikuntapäivää, eli oikein hyvin. Täytyy yrittää kerätä mahdollisimman monta urheilupäivää. Ainakin enemmän kuin syksyllä :)
Työkaveri tuli eilen kyselemään, miten aiempina vuosina meillä on Jukolan ja Venlojen viestin järjestelyt hoidettu. Joka vuosi vannon, että ensi vuonna en ota vastuuta järjestelyistä. Silti huomaan joka vuosi joutuvani niihin mukaan. Ja ihan vapaaehtoisesti. Luulen, että en osaisi olla olematta mukana. Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi muihin, mutta tahdon yleensä tietää, missä mennään. Eli siis mukana ollaan :) Oikeastaan alan jo taas innostua! :D
Tein yläpalkkiin uuden sivun vuoden 2012 liikuntatapahtumille, joihin aion osallistua. Päivitän sitä vuoden mittaan ja lisään sinne myös tulokset.
Huomenna on luvassa jo toinen lepopäivä tälle viikolla, kun sain varattua hieronnan. Ihanaa!
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Positiivisuus kunniaan
Aina ei elämä mene niin kuin etukäteen ajattelee.. eikä treenitkään. Olin eilen pakannut töihin mukaan reenikamppeet ajatuksella, että menen Poweriin töiden jälkeen. Lyhyiden yöunien (pakko vahdata pikkuleijonien pelejä pitkin öitä) jälkeen oli hieman tokkurainen olo päivällä ja tapani mukaan arvoin, onko fiksumpaa mennä kotiin nukkumaan reenaamaan. Ohjatussa jumpassa kun ei oikein voi käydä kokeilemassa, onko tänään hyvä päivä niin kuin lenkillä. (En ole muuten kertaakaan tullut sen kymmenen minuutin jälkeen pois lenkiltä, jos vain olen saanut aikaiseksi lähteä.) Hyppäsin viime hetken päätöksellä Elixian pysäkillä pois bussista ja päätin mennä kokeilemaan. Onneksi menin! Tunnilla ei ollut minkäänlaista hajuakaan väsymyksestä (kappaleiden välillä tulleita syviä haukotuksia lukuunottamatta) ja sain liikkeet menemään kunnolla perille. Tuolla tunnilla sain varmasti sen Alex Stubbin mainostaman lisätunnin päivääni ja päälle päätteeksi hyvän mielen :)
***
Aina välillä on hauska aistia blogimaailmassa konsensus. Tietysti kun bloggarit lukevat toistensa blogeja, samankaltaisia kirjoituksia tulee helposti sitä kautta. Kuitenkin nyt vuodenvaihteessa lukemissani blogeissa on kauttaaltaan havaittavissa mukavan positiivinen pohjavire. Se tarttui minuunkin. Tämä vuosi tulee olemaan hyväksymisen (itsensä ja muiden) ja positiivisuuden vuosi. Jääkiekkovalmentaja Sakari Pietilän sanoin: "Posin kautta!" :D
Olen pitänyt ehkä hieman huuhaana kaikenlaisia voimalauseita, mutta taitaa kuitenkin pitää paikkansa, että kun toistelee jotain tarpeeksi usein itselle, niin se alkaa pitää paikkansa. Ja kun kääntää "minä joudun" -ajatusmallin muotoon "minä saan", niin jotain vaikutusta sillä on. En voi muuttaa koko maailmaa, mutta itseäni voin muuttaa. Jos ajattelen, että kaikki on päin honkia, niin niin varmasti onkin. Jos päätän nähdä asioiden positiiviset puolet, niin koko maailma näyttää aurinkoisemmalta.
Monelle nämä ovat täysin itsestäänselvyyksiä ja olenhan minäkin nämä tiennyt, mutta nyt vasta olen sisäistänyt ne. Tästä on vielä pitkä tie siihen, että voin sanoa oppineeni tai muuttuneeni, mutta olen valmis käymään sen tien loppuun.
***
Aina välillä on hauska aistia blogimaailmassa konsensus. Tietysti kun bloggarit lukevat toistensa blogeja, samankaltaisia kirjoituksia tulee helposti sitä kautta. Kuitenkin nyt vuodenvaihteessa lukemissani blogeissa on kauttaaltaan havaittavissa mukavan positiivinen pohjavire. Se tarttui minuunkin. Tämä vuosi tulee olemaan hyväksymisen (itsensä ja muiden) ja positiivisuuden vuosi. Jääkiekkovalmentaja Sakari Pietilän sanoin: "Posin kautta!" :D
Olen pitänyt ehkä hieman huuhaana kaikenlaisia voimalauseita, mutta taitaa kuitenkin pitää paikkansa, että kun toistelee jotain tarpeeksi usein itselle, niin se alkaa pitää paikkansa. Ja kun kääntää "minä joudun" -ajatusmallin muotoon "minä saan", niin jotain vaikutusta sillä on. En voi muuttaa koko maailmaa, mutta itseäni voin muuttaa. Jos ajattelen, että kaikki on päin honkia, niin niin varmasti onkin. Jos päätän nähdä asioiden positiiviset puolet, niin koko maailma näyttää aurinkoisemmalta.
Monelle nämä ovat täysin itsestäänselvyyksiä ja olenhan minäkin nämä tiennyt, mutta nyt vasta olen sisäistänyt ne. Tästä on vielä pitkä tie siihen, että voin sanoa oppineeni tai muuttuneeni, mutta olen valmis käymään sen tien loppuun.
Anna minulle voimaa
hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa
rohkeutta muuttaa
ne, mitkä voin ja
viisautta erottaa
viisautta erottaa
nämä kaksi toisistaan.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Onnea uudelle vuodelle
Kauan odotettu vuosi 2012 on vihdoinkin täällä. Mitään suurempia uudenvuodenlupauksia en tehnyt. Jatkan samalla linjalla kuin tähän asti. Suunta on oikea, vähän pitää vain skarpata. Tai no, lupasinhan MinttuK:lle viettää karkittoman vuoden. Onhan se aika suuri lupaus. Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika, mutta minä pystyn siihen :) Odotan kovasti kuluvan vuoden haasteita: Kalevan kierros jatkuu tammikuun lopulla. Varalassa toivon tapaavani mahdollisimman monta blogituttua. Muutamaan muuhunkin urheilutapahtumaan tulen seuraavan vuoden aikana osallistumaan. Ehkä kuitenkin vielä enemmän odotan sitä arkista puurtamista: kevättalven hiihtolenkkejä, kevään ensimmäistä juoksua sulalla tiellä, niitäkin kertoja, kun ei tunnu kulkevan ihan niin hyvin. Ehdin vuoden aikana ihmetellä monta kertaa Suomen vuodenaikoja: talvi-illan keinovalaistulla ladulla pakkasen nipistellessä poskia on vaikea uskoa, että kesällä voi juosta pikkushortseissa ja hihattomassa paidassa. Huippua! Molemmat kelit ja kaikki siitä väliltä.
Vuoden viimeisten viikkojen liikunnat:
Punnerrushaasteen suoritin loppuun, mutta en näköjään merkinnyt lopputestiä Heiaheiaan. Tänään pitää vielä tehdä aloitustesti suorin jaloin punnerruksille ja siitä uutta haastetta kehiin. Syksyn liikuntahaasteeseen kertyi 67 urheilupäivää. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta tuolle jaksolle taisi osua parikin flunssaa.
Huomenna koittaa paluu töhin. Vaikka juhlat ja lomat ovat kivoja, normaaliin arkeen on aina kiva palata. Ne tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ainakin päivärytmin tasaantumisen ansiosta myös ruokailurytmi normalisoituu. Ihanaa!
Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! :)
Vuoden viimeisten viikkojen liikunnat:
Punnerrushaasteen suoritin loppuun, mutta en näköjään merkinnyt lopputestiä Heiaheiaan. Tänään pitää vielä tehdä aloitustesti suorin jaloin punnerruksille ja siitä uutta haastetta kehiin. Syksyn liikuntahaasteeseen kertyi 67 urheilupäivää. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta tuolle jaksolle taisi osua parikin flunssaa.
Huomenna koittaa paluu töhin. Vaikka juhlat ja lomat ovat kivoja, normaaliin arkeen on aina kiva palata. Ne tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ainakin päivärytmin tasaantumisen ansiosta myös ruokailurytmi normalisoituu. Ihanaa!
Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! :)
torstai 29. joulukuuta 2011
Alennusmyyntien satoa & juoksuhaaste
Kävin eilen alennusmyynneissä. En ole erityisen hyvä "shoppailija". En siis nauti kaupoissa kiertelemisestä. Ostan tarpeeseen. Poikkeuksen muodostavat urheiluliikkeet, joissa poikkean mielelläni, vaikka ei mitään akuuttia tarvetta olisikaan. Aika usein kuitenkin tulen ulos ilman ostoksia. Tällä kertaa minulla oli selkeät sävelet, mitä etsin: sukset, siistit kävelykengät ja sisäliikuntakengät. Mikään pakko minun ei ole ostaa. Jos en löydä mieleisiä, odotan seuraavaan kertaan. Mutta löysinhän minä ihanaiset uudet sukset. Nyt vain odottelemaan lumien tuloa. Nyt voin hiihtää vanhoilla suksillani vähän huonompikuntoisilla laduilla, kun ne eivät ole ainokaiseni. Iskä nimittää niitä kivikkosuksiksi :)
Nahkaiset kävelykengätkin löysin. Sisäliikuntakengät saavat odottaa. Heräteostoksena ostin uuden paistinpannun. Tuosta on ollut puhetta jo noin vuoden verran, joten ei sekään hukkaostos ole.
Quantina muistutti Varala maratonin ilmoittautumisesta. Minullekin tuli aiemmin joulukuussa mainossähköpostia tapahtumasta. Hieman outoa oli, että sama sähköposti tuli minulle kolmeen kertaan. Viestien lopussa oli (mielenrauhani kannalta) onneksi selitys tälle. Ensimmäinen viesti oli lähetetty vuonna 2011 tapahtumaan osallistuneille, toinen vuosina 2009 ja 2010 osallistuneille ja kolmas vuosina 2009-2011 osallistuneille. Ei välttämättä järkevä selitys, mutta selitys kuitenkin :)
Itse juoksin ensimmäisen puolikkaani Varalassa vuonna 2009, jolloin reitti kulki vielä yhtenä lenkkinä muun muassa Pyynikin harjulla ylös ja alas. Varsinkin jyrkkien alamäkien juokseminen kipeytti toisen polveni niin, että mielessä kävi, olisiko järkevämpi keskeyttää suurempien vahinkojen välttämiseksi. Juoksin (?) kuitenkin sisulla loppuun asti. Viimeinen kilometri oli pelkkää alamäkeä. Menoni oli varmastikin melko tuskaisen näköistä, kun ihanat katsojat kannustivat, että loppu on alamäkeä. Mieli olisi kyllä tehnyt sanoa, että ylämäen juokseminen sattuisi polveeni huomattavasti paljon vähemmän. Selvisin kuitenkin maaliin ja maalissa minut istutettiin ensiavun toimesta heti tuolille ja sain kylmää polviini. Ai sitä autuutta! Polvi tokeni seuraavan viikon aikana ennalleen eikä kammoa juoksemiseen jäänyt. Seuraavana keväänä juoksin HCR:n ja keväällä 2011 puolikkaan Varkaudessa Navitas maratonilla. Viime syksynä palasin uudistuneelle, tasaiselle Varala maratonille. Siellä tapasin Quantinan ja sovimme, että ensi vuonna tapaamme samassa paikassa uudestaan. Tuloskehitykseni puolimaratonilla:
09/2009: ~3.15
05/2010: 2:40:49
05/2011: 2:38:47
09/2011: 2:37:56
Olen siis joka kerta parantanut tulostani, mutta tänä vuonna olisi lopultakin aika saada loppuaika alle kahden ja puolen tunnin, jota olen ensimmäisen kerran jälkeen joka kerta tavoitellut. Edes vähän suunnitelmallisuutta juoksuharjoitteluun, niin uskon sen olevan aivan mahdollista. Voin kertoa, että aika huonollakin valmistautumisella voi nimittäin juosta puolimaratonin läpi ;)
Tämän pitkän johdannon lopuksi ilmoitan, että minä otin Quantinan haasteen vastaan ja ilmoittauduin Varalaan juoksemaan puolikkaan 2.9.2012. Toivottavasti joku muukin innostuu tulemaan mukaan. Oma juoksuhaasteeni innoittamana ajattelin myös haastaa lukijani vuoden aikana aiheeseen sopivasti. Ainakin Cooperin testi olisi edessä. Kiinnostaako?
Ilmoittautumisen aiheuttaman innostuksen ajattelin hyödyntää juoksemalla kyläilemään mummolaan. Toivottavasti täksi päiväksi luvattu myrsky ei tule päälle täydellä teholla lenkin aikana.
Nahkaiset kävelykengätkin löysin. Sisäliikuntakengät saavat odottaa. Heräteostoksena ostin uuden paistinpannun. Tuosta on ollut puhetta jo noin vuoden verran, joten ei sekään hukkaostos ole.
Quantina muistutti Varala maratonin ilmoittautumisesta. Minullekin tuli aiemmin joulukuussa mainossähköpostia tapahtumasta. Hieman outoa oli, että sama sähköposti tuli minulle kolmeen kertaan. Viestien lopussa oli (mielenrauhani kannalta) onneksi selitys tälle. Ensimmäinen viesti oli lähetetty vuonna 2011 tapahtumaan osallistuneille, toinen vuosina 2009 ja 2010 osallistuneille ja kolmas vuosina 2009-2011 osallistuneille. Ei välttämättä järkevä selitys, mutta selitys kuitenkin :)
Itse juoksin ensimmäisen puolikkaani Varalassa vuonna 2009, jolloin reitti kulki vielä yhtenä lenkkinä muun muassa Pyynikin harjulla ylös ja alas. Varsinkin jyrkkien alamäkien juokseminen kipeytti toisen polveni niin, että mielessä kävi, olisiko järkevämpi keskeyttää suurempien vahinkojen välttämiseksi. Juoksin (?) kuitenkin sisulla loppuun asti. Viimeinen kilometri oli pelkkää alamäkeä. Menoni oli varmastikin melko tuskaisen näköistä, kun ihanat katsojat kannustivat, että loppu on alamäkeä. Mieli olisi kyllä tehnyt sanoa, että ylämäen juokseminen sattuisi polveeni huomattavasti paljon vähemmän. Selvisin kuitenkin maaliin ja maalissa minut istutettiin ensiavun toimesta heti tuolille ja sain kylmää polviini. Ai sitä autuutta! Polvi tokeni seuraavan viikon aikana ennalleen eikä kammoa juoksemiseen jäänyt. Seuraavana keväänä juoksin HCR:n ja keväällä 2011 puolikkaan Varkaudessa Navitas maratonilla. Viime syksynä palasin uudistuneelle, tasaiselle Varala maratonille. Siellä tapasin Quantinan ja sovimme, että ensi vuonna tapaamme samassa paikassa uudestaan. Tuloskehitykseni puolimaratonilla:
09/2009: ~3.15
05/2010: 2:40:49
05/2011: 2:38:47
09/2011: 2:37:56
Olen siis joka kerta parantanut tulostani, mutta tänä vuonna olisi lopultakin aika saada loppuaika alle kahden ja puolen tunnin, jota olen ensimmäisen kerran jälkeen joka kerta tavoitellut. Edes vähän suunnitelmallisuutta juoksuharjoitteluun, niin uskon sen olevan aivan mahdollista. Voin kertoa, että aika huonollakin valmistautumisella voi nimittäin juosta puolimaratonin läpi ;)
Tämän pitkän johdannon lopuksi ilmoitan, että minä otin Quantinan haasteen vastaan ja ilmoittauduin Varalaan juoksemaan puolikkaan 2.9.2012. Toivottavasti joku muukin innostuu tulemaan mukaan. Oma juoksuhaasteeni innoittamana ajattelin myös haastaa lukijani vuoden aikana aiheeseen sopivasti. Ainakin Cooperin testi olisi edessä. Kiinnostaako?
Ilmoittautumisen aiheuttaman innostuksen ajattelin hyödyntää juoksemalla kyläilemään mummolaan. Toivottavasti täksi päiväksi luvattu myrsky ei tule päälle täydellä teholla lenkin aikana.
tiistai 27. joulukuuta 2011
Uuden vuoden odottelua
Ei, tämä ei ole se teksti, jossa aloitetaan huomenna :) Periaatteessa mikä tahansa päivä on hyvä päivä aloittaa, mutta vuodenvaihteessa on vain jotain taikaa.
Mietin jo aiemmin jotain urheiluhaastetta vuodelle 2012. Pohdin pääni puhki, mutta lopulta päädyin tylsään juoksuhaasteeseen. Eli tavoitteena on juosta 1000 kilometriä tulevan vuoden aikana. Tavoite ei ole mahdoton, itse asiassa se on enemmänkin kuin realistinen. Vain 20 kilometriä viikossa riittää. Mutta se kaksikymmentä kilometriä viikossa vaaditaan joka viikko, 52 viikkoa putkeen. Siinä on siis haastetta kerrakseen.
Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada paino normaalipainon puolelle. Lisäksi ajattelin alkaa seurata vyötärön ympärystä. Tähän en laita mitään aikarajaa, vaan katson, miten nopeasti saan vyötärönympäryksen putoamaan alle 80 senttimetriin. Kuten aiemmin olen valitellut mittaaminen on minusta vaikeaa, koska en peräkkäisillä mittauksilla saa samaa tulosta. Tuo ongelma täytyy kuitenkin selättää jollain tavalla. Ensimmäisen kerran mittaan itseni maanantaina 2.1.2012 ja sen jälkeen seuraan kehitystä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tottakai jatkan myös vaa'alla ramppaamista joka maanantai :)
***
Joulupyhät on siis lusittu, mutta minä lomailen tämän vuoden loppuun asti. Jouluruoat onneksi loppuivat jo eilen. Kinkkua jäi vähän vielä täksi aamuksi leivän päälle ja se maistui sinapin kera oikein hyvältä vieläkin, mutta laatikoita ei ole ikävä ennen ensi joulua :) Jouluherkkuja (pääasiassa suklaata) söin pyhien aikana, mutta mielestäni hyvinkin kohtuudella. Lahjasuklaita kaapissa vielä jonkun verran on, joten voi olla, että muutaman suklaan vielä ennen uutta vuotta syön, mutta jonkinlaisen herkuttoman tammikuun voisin pitää. Vaa'alle palaan vasta vuoden 2012 puolella. Lomailen äitin ja iskän luona, enkä luota kuin omaan vaakaani, joten kertyneet joulukilotkin selviävät vasta sitten (ja niitä on vielä vajaa viikko aikaa hävittää ;). Tänään pääsen pelaamaan pitkästä aikaa lentopalloa. Kivaa! :)
Joulupukki toi minulle PlayStation Move -pelin. Avokilla on ollut jo pari vuotta PlayStation 3 -pelikonsoli, johon hän osti nyt tuon lisälaitteen minun ilokseni. En juurikaan harrasta videopelejä, mutta tuollaiset liiketunnistimella toimivat systeemit tekevät minustakin potentiaalisen pelaajan. Eiväthän ne "oikeaa" liikuntaa korvaa, mutta ovat siihen kiva lisä. Ehdin jo torstaina ennen jouluruuhkaan lähtemistä testata tuota reilun puolen tunnin ajan. Perjantaina yläselän lihakset olivat melkoisen kipeät, joten toivon, että tuosta saisin motivaatiota erityisesti käsitreeniin.
Joulupukki toi minulle myös lahjakortin Intersportiin, joten huomenna ajattelin suunnata alennusmyynteihin. Uudet sukset ovat ostoslistalla ensimmäisinä, mutta katsotaan, mitä mukaan tarttuu.
Tänään punnersin kuutosviikon viimeisen päivän punnerrukset. Lopputesti odottaa huomenna tai ylihuomenna. Jos saan kasaan kerralla sata punnerrusta, teen loppuviikolla aloitustestin "oikeilla" punnerruksilla. Jos en, niin punnerran kuutosviikon uudestaan.
Tsemppiä vuoden 2011 viimeisiin päiviin ja uudella innolla uuteen vuoteen! :)
Mietin jo aiemmin jotain urheiluhaastetta vuodelle 2012. Pohdin pääni puhki, mutta lopulta päädyin tylsään juoksuhaasteeseen. Eli tavoitteena on juosta 1000 kilometriä tulevan vuoden aikana. Tavoite ei ole mahdoton, itse asiassa se on enemmänkin kuin realistinen. Vain 20 kilometriä viikossa riittää. Mutta se kaksikymmentä kilometriä viikossa vaaditaan joka viikko, 52 viikkoa putkeen. Siinä on siis haastetta kerrakseen.
Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada paino normaalipainon puolelle. Lisäksi ajattelin alkaa seurata vyötärön ympärystä. Tähän en laita mitään aikarajaa, vaan katson, miten nopeasti saan vyötärönympäryksen putoamaan alle 80 senttimetriin. Kuten aiemmin olen valitellut mittaaminen on minusta vaikeaa, koska en peräkkäisillä mittauksilla saa samaa tulosta. Tuo ongelma täytyy kuitenkin selättää jollain tavalla. Ensimmäisen kerran mittaan itseni maanantaina 2.1.2012 ja sen jälkeen seuraan kehitystä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tottakai jatkan myös vaa'alla ramppaamista joka maanantai :)
***
Joulupyhät on siis lusittu, mutta minä lomailen tämän vuoden loppuun asti. Jouluruoat onneksi loppuivat jo eilen. Kinkkua jäi vähän vielä täksi aamuksi leivän päälle ja se maistui sinapin kera oikein hyvältä vieläkin, mutta laatikoita ei ole ikävä ennen ensi joulua :) Jouluherkkuja (pääasiassa suklaata) söin pyhien aikana, mutta mielestäni hyvinkin kohtuudella. Lahjasuklaita kaapissa vielä jonkun verran on, joten voi olla, että muutaman suklaan vielä ennen uutta vuotta syön, mutta jonkinlaisen herkuttoman tammikuun voisin pitää. Vaa'alle palaan vasta vuoden 2012 puolella. Lomailen äitin ja iskän luona, enkä luota kuin omaan vaakaani, joten kertyneet joulukilotkin selviävät vasta sitten (ja niitä on vielä vajaa viikko aikaa hävittää ;). Tänään pääsen pelaamaan pitkästä aikaa lentopalloa. Kivaa! :)
Joulupukki toi minulle PlayStation Move -pelin. Avokilla on ollut jo pari vuotta PlayStation 3 -pelikonsoli, johon hän osti nyt tuon lisälaitteen minun ilokseni. En juurikaan harrasta videopelejä, mutta tuollaiset liiketunnistimella toimivat systeemit tekevät minustakin potentiaalisen pelaajan. Eiväthän ne "oikeaa" liikuntaa korvaa, mutta ovat siihen kiva lisä. Ehdin jo torstaina ennen jouluruuhkaan lähtemistä testata tuota reilun puolen tunnin ajan. Perjantaina yläselän lihakset olivat melkoisen kipeät, joten toivon, että tuosta saisin motivaatiota erityisesti käsitreeniin.
Joulupukki toi minulle myös lahjakortin Intersportiin, joten huomenna ajattelin suunnata alennusmyynteihin. Uudet sukset ovat ostoslistalla ensimmäisinä, mutta katsotaan, mitä mukaan tarttuu.
Tänään punnersin kuutosviikon viimeisen päivän punnerrukset. Lopputesti odottaa huomenna tai ylihuomenna. Jos saan kasaan kerralla sata punnerrusta, teen loppuviikolla aloitustestin "oikeilla" punnerruksilla. Jos en, niin punnerran kuutosviikon uudestaan.
Tsemppiä vuoden 2011 viimeisiin päiviin ja uudella innolla uuteen vuoteen! :)
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Liikuntaa ja tavoitteita
Kävin maanataina ohjatulla venyttelytunnilla. Sain kylkilihakset tuosta lonkkaluiden yläpään alta kipeäksi ;) Tunnilla ei siis tehty pelkästään staattisia venytyksiä, vaan liikkuvuusharjoituksia ja vähän lihaskuntoa erityisesti keskivartalon syville lihaksille.
Eilen oli vuorossa taas tiistain Power. Tykkään käydä tuolla tunnilla, kun se sopii mun aikatauluihin niin kivasti. Jonkun verran on saanut lisätä painoja eri lihasryhmille. Onneksi on joku vähän patistamassa. Itse jumiutuu niin helposti niihin vanhoihin painoihin ja ne tuntuu muka niin raskaille, vaikka oikeasti jaksaa tehdä isommillakin. Sitä paitsi ainoastaan painoja lisäämällä tapahtuu kehitystä. Jalkoja jaksaisin varmaankin tehdä vieläkin isommilla painoilla, mutta en jaksa nostaa niitä harteille ja pois :) Hauiksiin en varmaankaan saa ikinä lisättyä painoja. Tuntuu niin tuskaiselta :) Näillä painoilla mentiin tällä kertaa:
- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg +1,0 kg
- rinta 5,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + 2,0 kg käsipainot
- jalkakyykky 10,0 kg +1,5 kg
- ojentajat 3,5 kg + dipit steppilaudalla +1,0 kg
- hauikset 2,5 kg
- vatsat
- venyttely
Olen vähän miettinyt palkintoja saavutuksistani. Lähimmät tavoitteet ovat syksyn liikuntahaaste ja paino alle 70 kilon. Tarvelistalla taas olisivat ainakin uudet sisälenkkarit ja uudet talvikengät. Täytyy katsoa, kumman saavutan ensin ja mitä tarvitsen kipeämmin. Toivottavasti pääsen joulun jälkeisistä alennusmyynneistä katsomaan molempia :)
Olen myöskin miettinyt ensi vuodelle jonkinlaista koko vuoden kestävää liikuntahaastetta. Sopivan tunti- tai kilometrimäärän asettaminen on vaikeaa, mutta onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa miettiä. Jonkun verran tavoitteita olen asettanut päivämäärien muodossa. Osallistun vuoden aikana joihinkin liikuntatapahtumiin. Kiersin tänä vuonna ensimmäisen kerran Kalevan kierroksen puolimatkoja, jonka osalajeja ovat luistelu, hiihto, juoksu, soutu, pyöräily ja suunnistus. Lisäksi kalenteriini on merkitty Venlojen viesti, Pirkan pyöräily ja Sulkavan soudut. Lisäksi ajattelin syksylle vielä jotain juoksutapahtumaa. Esimerkiksi Helsinki Midnight Run kiinnostaisi. Tämä alkaa kuulostaa jo tosi urheilulliselta, mutta älkää antako sen hämätä ;) Olen melkoisen yllytyshullu. Jos joku ehdottaa, että lähdetäänkö, niin harvoin sanon ei. Jonkun verran minulla on myös kilpailuviettiä, vaikka enhän minä kilpailuissakaan kisaa kuin itseäni vastaan (ja hyvä niin, koska löydyn yleensä tuloslistan häntäpäästä ;). Joku tunnelma siinä kuitenkin on olla lähtöviivalla muiden samanhenkisten kanssa.
Meinasin toivottaa mukavaa viikonalkua, mutta nythän ollaan jo keskiviikossa! Ei ihmekään, että jatkuvasti meinaa olla kiire, kun aika menee tätä vauhtia. Oikein reipasta viikkoa joka tapauksessa!
Eilen oli vuorossa taas tiistain Power. Tykkään käydä tuolla tunnilla, kun se sopii mun aikatauluihin niin kivasti. Jonkun verran on saanut lisätä painoja eri lihasryhmille. Onneksi on joku vähän patistamassa. Itse jumiutuu niin helposti niihin vanhoihin painoihin ja ne tuntuu muka niin raskaille, vaikka oikeasti jaksaa tehdä isommillakin. Sitä paitsi ainoastaan painoja lisäämällä tapahtuu kehitystä. Jalkoja jaksaisin varmaankin tehdä vieläkin isommilla painoilla, mutta en jaksa nostaa niitä harteille ja pois :) Hauiksiin en varmaankaan saa ikinä lisättyä painoja. Tuntuu niin tuskaiselta :) Näillä painoilla mentiin tällä kertaa:
- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg +1,0 kg
- rinta 5,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + 2,0 kg käsipainot
- jalkakyykky 10,0 kg +1,5 kg
- ojentajat 3,5 kg + dipit steppilaudalla +1,0 kg
- hauikset 2,5 kg
- vatsat
- venyttely
Olen vähän miettinyt palkintoja saavutuksistani. Lähimmät tavoitteet ovat syksyn liikuntahaaste ja paino alle 70 kilon. Tarvelistalla taas olisivat ainakin uudet sisälenkkarit ja uudet talvikengät. Täytyy katsoa, kumman saavutan ensin ja mitä tarvitsen kipeämmin. Toivottavasti pääsen joulun jälkeisistä alennusmyynneistä katsomaan molempia :)
Olen myöskin miettinyt ensi vuodelle jonkinlaista koko vuoden kestävää liikuntahaastetta. Sopivan tunti- tai kilometrimäärän asettaminen on vaikeaa, mutta onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa miettiä. Jonkun verran tavoitteita olen asettanut päivämäärien muodossa. Osallistun vuoden aikana joihinkin liikuntatapahtumiin. Kiersin tänä vuonna ensimmäisen kerran Kalevan kierroksen puolimatkoja, jonka osalajeja ovat luistelu, hiihto, juoksu, soutu, pyöräily ja suunnistus. Lisäksi kalenteriini on merkitty Venlojen viesti, Pirkan pyöräily ja Sulkavan soudut. Lisäksi ajattelin syksylle vielä jotain juoksutapahtumaa. Esimerkiksi Helsinki Midnight Run kiinnostaisi. Tämä alkaa kuulostaa jo tosi urheilulliselta, mutta älkää antako sen hämätä ;) Olen melkoisen yllytyshullu. Jos joku ehdottaa, että lähdetäänkö, niin harvoin sanon ei. Jonkun verran minulla on myös kilpailuviettiä, vaikka enhän minä kilpailuissakaan kisaa kuin itseäni vastaan (ja hyvä niin, koska löydyn yleensä tuloslistan häntäpäästä ;). Joku tunnelma siinä kuitenkin on olla lähtöviivalla muiden samanhenkisten kanssa.
Meinasin toivottaa mukavaa viikonalkua, mutta nythän ollaan jo keskiviikossa! Ei ihmekään, että jatkuvasti meinaa olla kiire, kun aika menee tätä vauhtia. Oikein reipasta viikkoa joka tapauksessa!
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Aloitus
Siis bloggaamisen aloitus. Painonhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja olen harrastanut jo keväästä 2008. Tilastojakin löytyy enemmän ja vähemmän säännöllisesti n. kolmen viime vuoden ajalta.
Keväällä 2009 olen painanut näköjään 80 kiloa. Tuo on ensimmäinen merkintä, jonka löysin, mutta jossain niitä on vielä aiemmilta ajoilta. Enimmillään olen painanut n. 85 kiloa. Tuo on muistini mukaan ollut keväällä 2008. Silloin tuli herätys: Ostin vaa'an. Siitä lähtien olen tarkaillut painoani ja elämäntapojani. Ja uskallan kai sanoa, että siitä eteenpäin olen elänyt pääasiassa terveellisesti. Liikunta palasi todenteolla takaisin elämääni. Rupesin tarkkailemaan syömisiäni. En ole koskaan harrastanut mitään ihmedieettejä. Töissä pidimme epävirallista Painonvartijat -ryhmää työkaverin vanhoilla materiaaleilla. Ehkä kuukauden tai kaksi. Sopiva aloitus muutokselle. Painonvartijoiden aikana opin lisäämään kasviksia ruokalautaselle. Kun täyttää puolet lautasesta kasviksilla, niin kaloririkkaampaa ruokaa ei mahdu yhtä paljon ja vatsan saa varmasti täyteen. Uskon terveelliseen ruokavalioon. Ihan sellaiseen normaaliin: lautasmalli, riittävästi kasviksia ja proteiinia, mahdollisimman vähän huonoja hiilihydraatteja, mutta mikään ei ole täysin kiellettyä. Välillä olen pitänyt herkuttomia kausia. Niillä olen ennemminkin pyrkinyt osoittamaan itselleni omaavani riittävästi henkistä selkärankaa pystyäkseni moiseen kuin käyttänyt laihdutuksen apuna. Ruokapäiväkirjaa olen täyttänyt monia sivuja, mutta se ei jotenkin tunnu minun jutultani eivätkä tulokset ole olleet sen parempia ruokapäiväkirjan kanssa kuin ilmankaan. Keventäjiä ja Kiloklubia olen kokeillut. Työpäivinä käyn pääasiassa ulkona syömässä ja olen kokenut hankalaksi näiden ruokien määrien ja laatujen arvioinnin. Insinöörille suurinpiirtein ei ole tarpeeksi tarkka ;)
Maaliskuussa 2008 liityin liikuntakeskus Elixian jäseneksi. Tämä ajoittuu mielestäni juurikin tuon elämänmuutoksen aloituksen kanssa ajallisesti hyvinkin yksiin. En ole katunut hetkeäkään, vaikka eihän tuo jäsenyys ihan halpa ole. Tykkään ulkoliikunnasta. Käyn juoksemassa, työmatkat kuljen sulan maan aikaan pääasiassa pyörällä ja voi että miten odotan lunta ja pakkasta, että pääsee hiihtämään. Vaikka pidänkin noista lajeista paljon, on huonoja kelejä (jonkun mielestä tekosyitä, mutta minun mielestä riittäviä sellaisia), tutut lajit tuntuvat tylsiltä ja aerobisen treenin rinnalle pitäisi saada myös lihaskuntoharjoitteita. Tästä syystä on hyvä olla vaihtoehtoja. Ennen elämänmuutosta olin tyytyväinen, jos kävin kerran viikossa liikkumassa. Tällä hetkellä ruoskin itseäni armotta, jos liikuntakertoja tulee vain kolme viikossa. Muutos on ollut siis suuri.
Pääasiat näyttäisivät olevan kunnossa. Mikä siis mättää?
Tällä hetkellä painan 73,0 kiloa. Tässä välillä olen käynyt alimmillaan n. 67 kilossa. Kun töissä on stressaavaa, tekee mieli hakea karkkia tai jäätelöä kaupasta. Välillä taas on kausia, jolloin herkuttomuus ja terveellinen syöminen on helppoa. Silloin myös paino putoaa. Tänä kesänä sellaista ei ole ollut ja paino on hitaasti mutta varmasti noussut toukokuusta kolmisen kiloa ylöspäin. Pituutta minulla on huimaavat 158 cm. Painon nousu pitää saada poikki, koska olen kukonaskeleen päässä merkittävästä lihavuudesta ja sitä en tahdo olla enää ikinä. Normaalipainoinen olen 62-kiloisena. Se on ollut tavoitteeni jo pitkään. Olen painanut suurin piirtein 62 kiloa ylioppilasjuhlien aikaan. Kun lähdin opiskelemaan, painokin lähti salakavalasti nousemaan, joten tuo 62 kiloa on tuostakin syystä merkittävä painolukema. Aina välillä olen haaveillut, miltä tuntuisi, jos paino olisi 5x. En edes muista, koska paino on viimeksi ollut niin alhainen. Normaalipainon tavoittelu tuntuu kuitenkin riittävältä haasteelta tällä hetkellä. Tai kun edes pääsisi alle 70 kilon.
Miten tavoitteeseen sitten päästään? Kiinnitetään huomioita, mitä suuhun pistetään. Yleisesti ottaen kyse on vain hienosäädöstä: annoskoot kuriin, ei herkkuja joka päivä, järkevä ruokarytmi. Liikunnan suhteen yritän pyrkiä viiteen liikuntakertaan viikossa. Viime aikoina on laiskottanut vähän turhan usein. Viime viikon alussa tosin pieni flunssanpoikanen uhkaili, mutta ei sitten tullutkaan. Se aiheutti kuitenkin muutaman sallitun lepopäivän ja sitten liikkumaan lähteminen ei ollutkaan niin helppoa.
Olen seurannut mielenkiintoisia painonhallintablogeja jo useamman vuoden ajan. Hakenut sieltä vertaistukea ja aina välillä mieleen on pyrkinyt ajatus, että jos minä itsekin. Sitten olen puntaroinut asiaa: riittääkö aika, osaanko kirjoittaa tarpeeksi hyvin ja mielenkiintoisista aiheista. Suurin piirtein kuukausi sitten perustin tämän blogin. Sen jälkeen olen luonnostellut ensimmäistä tekstiäni. En ole oikein tiennyt, mitä siihen tahdon kirjoittaa. Ja nyt kun oikein istuin alas kirjoittamaan, mitä mielen päällä on, tuntuu, että kirjoitettavia asioita on päässä aivan liikaa. Siksi tämä ensimmäinen teksti on hyvinkin sekava. Varmasti palaan näihin teemoihin useammankin kerran tulevaisuudessa. Ehkä silloin pystyn jäsennellympään tekstiin. Omaksi päiväkirjakseni minä tätä ensisijassa kirjoitan. Täällä on mahdollista purkaa niitä asioita, jotka tähän asti ovat jääneet käsittelemättä. Koska kuitenkin kirjoitan tätä "julkisesti", olisi mukava saada kanssakulkijoita, tsemppareita auttamaan matkalla ja jakamaan kokemuksia.
Keväällä 2009 olen painanut näköjään 80 kiloa. Tuo on ensimmäinen merkintä, jonka löysin, mutta jossain niitä on vielä aiemmilta ajoilta. Enimmillään olen painanut n. 85 kiloa. Tuo on muistini mukaan ollut keväällä 2008. Silloin tuli herätys: Ostin vaa'an. Siitä lähtien olen tarkaillut painoani ja elämäntapojani. Ja uskallan kai sanoa, että siitä eteenpäin olen elänyt pääasiassa terveellisesti. Liikunta palasi todenteolla takaisin elämääni. Rupesin tarkkailemaan syömisiäni. En ole koskaan harrastanut mitään ihmedieettejä. Töissä pidimme epävirallista Painonvartijat -ryhmää työkaverin vanhoilla materiaaleilla. Ehkä kuukauden tai kaksi. Sopiva aloitus muutokselle. Painonvartijoiden aikana opin lisäämään kasviksia ruokalautaselle. Kun täyttää puolet lautasesta kasviksilla, niin kaloririkkaampaa ruokaa ei mahdu yhtä paljon ja vatsan saa varmasti täyteen. Uskon terveelliseen ruokavalioon. Ihan sellaiseen normaaliin: lautasmalli, riittävästi kasviksia ja proteiinia, mahdollisimman vähän huonoja hiilihydraatteja, mutta mikään ei ole täysin kiellettyä. Välillä olen pitänyt herkuttomia kausia. Niillä olen ennemminkin pyrkinyt osoittamaan itselleni omaavani riittävästi henkistä selkärankaa pystyäkseni moiseen kuin käyttänyt laihdutuksen apuna. Ruokapäiväkirjaa olen täyttänyt monia sivuja, mutta se ei jotenkin tunnu minun jutultani eivätkä tulokset ole olleet sen parempia ruokapäiväkirjan kanssa kuin ilmankaan. Keventäjiä ja Kiloklubia olen kokeillut. Työpäivinä käyn pääasiassa ulkona syömässä ja olen kokenut hankalaksi näiden ruokien määrien ja laatujen arvioinnin. Insinöörille suurinpiirtein ei ole tarpeeksi tarkka ;)
Maaliskuussa 2008 liityin liikuntakeskus Elixian jäseneksi. Tämä ajoittuu mielestäni juurikin tuon elämänmuutoksen aloituksen kanssa ajallisesti hyvinkin yksiin. En ole katunut hetkeäkään, vaikka eihän tuo jäsenyys ihan halpa ole. Tykkään ulkoliikunnasta. Käyn juoksemassa, työmatkat kuljen sulan maan aikaan pääasiassa pyörällä ja voi että miten odotan lunta ja pakkasta, että pääsee hiihtämään. Vaikka pidänkin noista lajeista paljon, on huonoja kelejä (jonkun mielestä tekosyitä, mutta minun mielestä riittäviä sellaisia), tutut lajit tuntuvat tylsiltä ja aerobisen treenin rinnalle pitäisi saada myös lihaskuntoharjoitteita. Tästä syystä on hyvä olla vaihtoehtoja. Ennen elämänmuutosta olin tyytyväinen, jos kävin kerran viikossa liikkumassa. Tällä hetkellä ruoskin itseäni armotta, jos liikuntakertoja tulee vain kolme viikossa. Muutos on ollut siis suuri.
Pääasiat näyttäisivät olevan kunnossa. Mikä siis mättää?
Tällä hetkellä painan 73,0 kiloa. Tässä välillä olen käynyt alimmillaan n. 67 kilossa. Kun töissä on stressaavaa, tekee mieli hakea karkkia tai jäätelöä kaupasta. Välillä taas on kausia, jolloin herkuttomuus ja terveellinen syöminen on helppoa. Silloin myös paino putoaa. Tänä kesänä sellaista ei ole ollut ja paino on hitaasti mutta varmasti noussut toukokuusta kolmisen kiloa ylöspäin. Pituutta minulla on huimaavat 158 cm. Painon nousu pitää saada poikki, koska olen kukonaskeleen päässä merkittävästä lihavuudesta ja sitä en tahdo olla enää ikinä. Normaalipainoinen olen 62-kiloisena. Se on ollut tavoitteeni jo pitkään. Olen painanut suurin piirtein 62 kiloa ylioppilasjuhlien aikaan. Kun lähdin opiskelemaan, painokin lähti salakavalasti nousemaan, joten tuo 62 kiloa on tuostakin syystä merkittävä painolukema. Aina välillä olen haaveillut, miltä tuntuisi, jos paino olisi 5x. En edes muista, koska paino on viimeksi ollut niin alhainen. Normaalipainon tavoittelu tuntuu kuitenkin riittävältä haasteelta tällä hetkellä. Tai kun edes pääsisi alle 70 kilon.
Miten tavoitteeseen sitten päästään? Kiinnitetään huomioita, mitä suuhun pistetään. Yleisesti ottaen kyse on vain hienosäädöstä: annoskoot kuriin, ei herkkuja joka päivä, järkevä ruokarytmi. Liikunnan suhteen yritän pyrkiä viiteen liikuntakertaan viikossa. Viime aikoina on laiskottanut vähän turhan usein. Viime viikon alussa tosin pieni flunssanpoikanen uhkaili, mutta ei sitten tullutkaan. Se aiheutti kuitenkin muutaman sallitun lepopäivän ja sitten liikkumaan lähteminen ei ollutkaan niin helppoa.
Olen seurannut mielenkiintoisia painonhallintablogeja jo useamman vuoden ajan. Hakenut sieltä vertaistukea ja aina välillä mieleen on pyrkinyt ajatus, että jos minä itsekin. Sitten olen puntaroinut asiaa: riittääkö aika, osaanko kirjoittaa tarpeeksi hyvin ja mielenkiintoisista aiheista. Suurin piirtein kuukausi sitten perustin tämän blogin. Sen jälkeen olen luonnostellut ensimmäistä tekstiäni. En ole oikein tiennyt, mitä siihen tahdon kirjoittaa. Ja nyt kun oikein istuin alas kirjoittamaan, mitä mielen päällä on, tuntuu, että kirjoitettavia asioita on päässä aivan liikaa. Siksi tämä ensimmäinen teksti on hyvinkin sekava. Varmasti palaan näihin teemoihin useammankin kerran tulevaisuudessa. Ehkä silloin pystyn jäsennellympään tekstiin. Omaksi päiväkirjakseni minä tätä ensisijassa kirjoitan. Täällä on mahdollista purkaa niitä asioita, jotka tähän asti ovat jääneet käsittelemättä. Koska kuitenkin kirjoitan tätä "julkisesti", olisi mukava saada kanssakulkijoita, tsemppareita auttamaan matkalla ja jakamaan kokemuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)