maanantai 23. joulukuuta 2013

Jouluhaaste

Bongasin paristakin blogista jouluhaasteen ja vaikka minua ei haastettukaan tähän vastaamaan, ajattelin tehdä sen silti.

1. Parasta joulussa?

Vapaapäivät ja läheiset ihmiset. Lumi ja kynttilän valo. Ei mikään yksittäinen asia, vaan se kokonaisuus.

2. Joulumusiikkisi?

Laidasta laitaan kelpaa. Hyvän joululaulun tunnistaa siitä, että se ei kulu, vaikka siitä tehtäisiin erilaisia versioita.

3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?

Tykkään katsoa jouluna elokuvia, koska silloin siihen on aikaan. Yleensä telkkarista tulevista löytyy jotain, joka kelpaa. En ole nirso.

4. Jouluherkkusi?

Kinkku! Nimenomaan heti uunista tulleena ja ruisleivän päällä sinappihunnulla.

5. Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?

Kinkkua ja kalaa. Kinkku maistuu enemmän tuoreeltaan, joten joulupöydässä keskityn enemmän kalaruokiin. Tykkää sekä äitin että anopin joulupöydistä.

6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan?

Ihan omassa kotona ei juurikaan joulukoristeita näy kynttilöitä lukuunottamatta, mutta niitä poltan läpi talven ja vitriinissä muutama on koristeena läpi kesänkin.

7. Joulu kotona vai jossain muualla?

Sekä avokin että minun vanhempani asuvat kauempana, joten pidemmät vapaat hyödynnetään niissä vierailemalla. En siis näe ihan lähitulevaisuudessa kotona vietettyä joulua.

8. Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?

Molempi parempi. Itse tykkäisin tehdä enemmän lahjoja, jos a) osaisin ja b) keksisin, mitä saaja tarvitsee.

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?

Joo, tykkäisin laittaa enemmänkin, mutta avokki taitaa pitää niitä sähkönhukkana ja käy sammuttelemassa niitä, joten suurimman osan ajasta ne ovat pimeänä.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?

Aatto oman tai avokin perheen kanssa, pyhinä on kiva tavata tuttuja ja sukulaisiakin.

11. Onko sinulla joululahjatoivetta?

Joo, ja oikeastaan olen jo saanut sen. Olen siis ollut ilmeisesti tänä vuonna erityisen kiltti. Sain nimittäin avokilta Acer Iconia W700-tabletin. Tuossa oli joku tarjous, jonka takia se piti ostaa jo hyvissä ajoin. Toivottavasti saan myös jonkun yllätyslahjan. On kivaa ja viisasta saada jouluna hyödyllisiä ja tarpeellisia lahjoja, mutta jouluun kuuluu tietty jännitys - aikuisenakin!

12. Paras saamasi joululahja?

Sellainen, jota oikeasti tarvitsen, mutta tulee silti yllätyksenä. Ei ole siis jäänyt mitään erityistä mieleen, mutta joka joulu saan jonkun erityisen onnistuneen lahjan.

13. Kamalin saamasi joululahja?

Ei ole jäänyt mieleen mitään.

14. Kuvaile unelmiesi joulu?

Lunta, rakkaita ihmisiä ja hyvää ruokaa. Eli sellainen, kun jouluni tapaavat olla.

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu?

Mikä tahansa, joka soi ostoskeskuksessa marraskuun alussa. Ihan niin jouluihminen en ole.

16. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?

Joululahjat on hankittu, kortit postitettu ja joulusiivous tehtiin Itsenäisyspäivänä. Nyt vaan naatitaan.

17. Paras joulujuoma?

Tykkään glögistä, vaikka tänä vuonna olen tainnut juoda vain pari mukillista.

18. Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?

Ei oikeaa, koska olen allerginen kuuselle. Kyllä, kuusellekin voi olla allerginen, kuten monen flunssaisen joulun jälkeen todettiin. Eikä muovista, koska se ei ole aito. Eli siis mieluiten elävä pihakuusi, johon on ripustettu jouluvalot.

19. Käykö teillä joulupukki?

Ei ole viime vuosina käynyt, kun aikuisten kesken on jouluaattoa vietetty. Appiukko taitaa tosin tänä vuonna käydä muutamassa paikassa pukkeilemassa, joten eiköhän se pukki silloin meilläkin käy. :)

20. Paras joulumuistosi lapsuudesta?

Koko suvun jouluaatot mummolassa. Vaikka oli siinä aika paljon hössötystä, josta en enää nauttisi, mutta eihän lapsi sellaisesta mitään tiedä.

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?

Jotain siltä väliltä.

22. Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?

Porkkana on suosikki, vaikka muitakin syön.

23. Paras joulusuklaa?

En syö! :)

24. Joulutortut vai piparit?

Joulutortut.


En haasta ketään, mutta sen sijaan toivon jokaiselle blogin lukijalle

Rentouttavaa ja Ihanaa Joulua!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Terveydestä

Ikääntymisen ansiosta työnantaja tarjoaa meille viisivuosittain terveystarkastuksen. Kävin viime viikolla verikokeissa, täytin nivaskan lomakkeita ja tänään suuntasin kuulemaan tuomion. Olen kiinnostunut terveydestäni, joten käytin tämän edun mielelläni hyväksi. Olen käynyt viimeksi verikokeissa työhöntulotarkastuksessa reippaat kuusi vuotta sitten, joten odotin mielenkiinnolla, mitä ne tällä kertaa kertovat.

Terveydenhoitaja haastatteli työssä jaksamisesta ja omasta terveydestä. Suurin terveysuhka työssäni on liiallinen stressi. Sainkin työssä jaksamistestistä hieman koholla olevat pisteet. Tällä hetkellä tuntuu, että jaksan ihan hyvin työssäni. Sain kuitenkin suosituksen hakeutua matalalla kynnyksellä työpsykiatrin vastaanotolle, jos siltä tuntuu. Jossain vaiheessa olen miettinyt, millaisessa tilanteessa tätä voi käyttää. Ensi kerralla vastaavassa tilanteessa käyn siis juttelemassa ammattilaisen kanssa.

Ruokavalio- ja liikunta-asiat olivat kuulemma pääosin kunnossa. Verenpaine oli hieman koholla, mutta kotona mittailessa se on ollut viiterajojen sisällä. Se ei siis aiheuttanut sen ihmeempiä jatkotoimenpiteitä, paitsi ohjeen jatkaa mittailua ja ottaa yhteyttä lääkäriin, mikäli se on kohoaa.

Yritin etsiä edellisiä verikokeen tuloksia, mutta äkkiseltään en niitä löytänyt. Kokonaiskolesteroli oli silloin 4,7 ja paastoverensokeri oli ilmeisesti ylärajoilla, koska kävin silloin sokerirasituskokeessa, joka oli kuitenkin ok. Tällä kertaa hoitaja kehui, että verikokeeni tulokset olivat erinomaiset. Verensokeri oli 5,5 (viiterajat 4-6). Kokonaiskolesteroli oli 4,0 (<5,0), josta hyvää 1,5 (>1,0) ja huonoa 2,2 (<3,0). Minulla on isäni kautta sukurasitetta korkeaan kolesteroliin, joten tämänkertaiset parantuneet arvot olivat melkoinen helpotus. Lisäksi tämä antoi uskoa, että vaikka paino ei putoakaan, niin jotain teen kuitenkin oikein. Terveyden takiahan tätä lopun viimeksi tehdään!

Yksityinen lääkäriasema tekee tietysti tulosta tarjoamalla omia palveluitaan mahdollisimman laajasti, mutta silti tuntui hyvältä, että vaihteeksi käytiin läpi yhden ihmisen kanssa kokonaisuus gynekologiasta psykiatriaan. Kuinka kattavan terveydenhuollon teidän työnantajanne tarjoavat?

Pitäkää huolta itsestänne!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Ihana minä

Sain Lady Puntilta ihanan haasteen pysähtyä miettimään omia hyviä puoliani. Näitä on kiertänyt aiemminkin, mutta liian usein ei tule mietittyä omia hyviä puolia, joten täytyy tehdä se nytkin. Yleensä peilikuvaa katsoessa näkee vain korjattavia kohtia, mutta ympärillä olevat ihmiset kiinnittävät enemmänkin huomiota juuri siihen, mikä meissä on ihanaa. Tai niin minä ainakin teen. Ehkä pitäisi useammin myös sanoa se ääneen ja osata myös ottaa saadut kehut vastaan.


1. Hiukset. Hiukseni ovat helppohoitoiset, hyväkuntoiset ja niitä riittää. Kun vain viitsisin laittaa näitä enemmän ihan arjessakin, niin ne olisivat vielä kivemmat.

Tämänvuotinen pikkujoulukampaus by kampaaja

2. Elämänasenne. En tahdo ikinä kyynistyä, vaan tahdon kulkea läpi elämän ihmetellen arkipäivän ihmeitä ja nähdä synkimmässäkin pilvessä hopeareunuksen. Lapsenmielinen ja optimisti ehkä tippuu korkeammalta vastoinkäymisten kohdatessa, mutta siltä en tahdo itseäni suojella kovettamalla sisimpäni.

3. Sitkeys. Aina tällä ei ole pelkästään positiivisia vaikutuksia, mutta olen ollut itsestäni monesti ylpeä, kun olen tehnyt jotain, johon en itsekään uskonut pystyväni. Toisaalta välillä pitäisi osata punnita, mitä hyötyä tästä on ja antaa periksi aiemmin, jos en siitä riittävästi hyödy.

4. Hyvä kunto. Varsinkin silloin kun se tulee ilmi tavallisessa elämässä, esim. jaksan juosta bussille ilman, että olen ihan kuoleman kielissä jälkeenpäin.

5. Äly. Tuntuu tosi oudolta kirjoittaa tämä tähän listaan. En tarkoita niinkään mensatyyppistä älykkyyttä, vaan enemmän sellaista arjessa ja töissä auttavaa älykkyyttä. Tykkään olla fiksu ja tykkään käyttää sitä toisten ihmisten auttamiseen ja opettamiseen!

En haasta ketään nimeltä, mutta pyydän, että jokainen, joka tämän lukee, pysähtyisi hetkeksi miettimään, mistä ominaisuuksista itsessään tykkää tai tahtoisi tykätä.

Ihanaa itsenäisyyspäivää! :)

torstai 28. marraskuuta 2013

Myrskyiset terveiset Saariselältä!

Heini-myrsky muutti tämänpäivisiä liikuntasuunnitelmia, joten nyt on hyvä aika kirjotella kuulumisia Saariselältä. Saavuimme tänne 12 tunnin ja 900 kilometrin ajon jälkeen lauantai-iltana. Tähän asti päivät ovat toistaneet samaa kaavaa: yhdeksän maissa aamupala, yhdeltätoista ladulle, missä kahdesta kolmeen tuntia hiihtoa ja takaisin mökille, sen jälkeen lepäilyä/lueskelua/tietokonetta, saunaan, ruoka ja television katselua. Yksinkertaista ja leppoisaa! Arkipäivän huolet eivät paina, koska ne ovat niin kaukana. 

Loman alkupuolella olisin saattanut tänään lähteäkin hiihtämään, mutta lähes 100 kilometriä neljänä peräkkäisenä päivänä alkaa jo tuntua kropassa, joten oli helppo antaa suksille lepopäivä. Olen yrittänyt keskittyä erityisesti hiihtotekniikkaan näin ensilumilla. Tai no, tekniikka pitää pitää mielessä joka kerta, kun sukset laittaa jalkaan. Nyt olen ottanut erityishuomion kohteeksi liu'un ja suksen päällä seisomisen. Jalka pitäisi palauttaa potkun jälkeen kropan alle, jolloin painon saa siirrettyä tehokkaasti suksen päälle ja liuku on tasapainoisempi ja pidempi. Tuon kanssa minulla on niin paljon tekemistä, mutta ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti sen korjaamista. Hiihdän siis pääasiassa luisteluhiihtoa. 

Vaikka olen yrittänyt leikkiä tosihiihtäjää tekniikkaharjoitteineni, pitää välillä silti katsella ympärilleen ja nauttia tästä luonnonrauhasta, jota Lappi tarjoaa. Olemme nyt niin pohjoisessa, että ei päivä edes kunnolla enää valkene, vaikka olisi aurinkoinenkin päivä. Mutta tämä valo, joka täällä on - se on jotain uskomattoman kaunista! Se johtuu varmaankin lumesta ja valoisan ajan lyhyydestä ja vielä jostain. Ja onhan nämä ladut jotain aivan ihanaa! Pitkiä, hiihdettäviä ylämäkiä = tykkään! 

Hirveän nopeasti tämä viikko on mennyt, kun lauantaiaamuna pitää jo lähteä kotia kohti. Kotiin on aina mukava palata, mutta voisin helposti viettää täällä vielä toisenkin viikon! 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lumifiiliksiä

Kun telkkarista katseleen Levin lumisia maisemia, vetää ikkunasta näkyvä maisema tehokkaasti jalat takaisin maanpinnalle. Tai no, paistaahan täälläkin aurinko, mutta reipas tuuli ja lämpöasteet eivät ole juuri nyt sitä mitä toivon. (Näyttää Levilläkin tuulevan.) Tosin en saisi valittaa, koska viikon päästä olen jo reilusti lähempänä lunta. Ensilumenleiri Saariselällä siis odottaa. Sääennuste, latutiedot ja webkamera ovat tiiviin tarkkailun kohteena.

Isänpäiväviikonlopun vietin äitin ja iskän kanssa Leppävirran Vesileppiksessä hiihtoleirin merkeissä. Perjantaina minun oli tarkoitus lähteä hyvissä ajoin ajamaan, mutta töissä piti hoitaa pari kiireistä hommaa, joten lähtö venyi, enkä ehtinyt enää illalla hiihtämään. Silti viikonlopun aikana kertyi nelisenkymmentä kilometriä 1,1 kilometrin lenkkiä kiertäen. Näin kirjoitettuna se kuulostaa ihan hullun hommalta! Oli kyllä hieman hassua mennä hiihtämään hissillä. :D Toisaalta hintaan kuulunut vapaa kylpylän käyttö mahdollisti lihasten hoitamisen kylmäaltaassa. Tuollainen säännönmukainen (aamupala - aamutreeni - ruoka - lepo - iltatreeni - ruoka - lepo) urheilijan elämä tuntui oikein mukavalta. Ensi vuonna suunnittelimme menevämme pidennetyksi viikonlopuksi, niin ehtii hiihtää enemmän. ;)

Tiistaina kroppa pelotteli flunssan saapuvan. Kurkku oli hirveän kipeä ja äänikin hävisi. Otin korvakipuun särkylääkkeen ja suihkuttelin kurkkuun Pharysol-suihketta. Terveydenhoitoalalla työskentelevä äitini vihjasi minulle joskus tuosta tuotteesta, joka kuulemma ihan oikeasti auttaa kurkkukipuun. Nyt voin itse kertoa tätä viestiä eteenpäin: sen sijaan että korvaan säteilevä kurkkukipu olisi pahentunut tai muuttunut muiksi flunssan oireiksi, hävisi se kokonaan. Nyt kun sattuneesta syystä ei missään tapauksessa tahtoisi sairastua, aloitin tehokuurin vitamiineja. Huolellinen käsihygienia ja lämpimät jalat auttavat pitämään flunssapöpöt loitolla.

Tänään ajattelin lähteä etsimään joululahjoja. Tänä vuonna täytyy olla ajoissa liikkeellä, jotta saan toimitettua lahjat vastaanottajille mahdollisimman vähällä vaivalla. Vanhempien ja pikkuveljen lahjoista minulla ei ole oikein minkäänlaista ajatusta vielä, mutta toivottavasti keksin jotain. Shoppailun jälkeen ajattelin vetää lenkkitossut jalkaan, vaikka tällä hetkellä juokseminen ei kiinnosta tippaakaan. Viime aikoina olen toivonut, että minulla olisi joku, joka houkuttelisi minut liikkumaan, kun ei kiinnosta. Viime aikojen liikkumattomuus on toki johtunut lähinnä niskajäykkyydestä tai kurkkukivusta, mutta silti olisi kiva sopia jonkun kanssa kävelylenkistä, jos mitään muuta ei pysty tekemään.

Finlandiahiihtoon on 100 päivää! :)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Xycling Challenge

Ajattelin, etten kirjoita sisäpyöräilytunneista sen kummemmin, mutta Markun Xycling Challenge ansaitsee oman tekstinsä. Elixia Kalevan viikko-ohjelmassa on vain yksi sisäpyöräilyn kolmostason tunti. Aiemmin näitä on ollut myös 75 minuutin mittaisena, mutta tämä kestää tunnin.

Mitä luvataan? Xycling Challenge haastaa Sinut ylittämään itsesi. Todellinen sisäpyöräilynautinto joka sopii kokeneille harrastajille!

Mitä tykkäsin? Markku on melko epätyypillinen ryhmäliikuntaohjaaja, mutta hyvällä tavalla. Ja hän osaa vaatia! Hän on ainut Xycling-ohjaaja, joka käy laittamassa lisää vastusta pyöräilijöille, jos sitä hänen mielestään on liian vähän. Tykkään Elixiassa käytössä olevista tehotauluista, joihin ohjaaja piirtää ennen aerobisten tuntien alkua tunnin kulun. Ainakin minulla auttaa voimien jakamista, kun tiedän, mitä on edessä ja kuinka kauan. Xycling Challenge koostui kahdesta työosuudesta, joiden välissä oli yksi vähän kevyempi kappale. Tällä tunnilla lähes kaikki ylämäet tehtiin melko reippaaseen tempoon, mikä ei sovi minulle erityisen hyvin. Harjoitus tekisi hyvää, joten ehkäpä eksyn tälle tunnille toistamiseenkin.

Yleisiä huomioita. Markku sanoi, että jos käy yhdessä pyöräilytunnilla vuodessa pärjää lenkkareilla, mutta toiselle tunnille pitää jo hankkia klossikengät. Olen täysin samaa mieltä! :)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Hiihtämässä

Minä avasin eilen hiihtokauden. Jee! Jo useamman vuoden kestäneen perinteen mukaan köröttelimme Leppävirralle Vesileppiksen hiihtoareenalle hiihtämään. Viimevuotiseen tapaan kivaa oli! Tosin syystä tai toisesta kylmä, ilmastoitu ilma tuntui keuhkoissa edellisiä vuosia enemmän. Ehkä ihan hyväkin, koska se pakotti aloittamaan vähän rauhallisemmin. Itse asiassa oli niin kivaa, että suunnittelimme äitin ja iskän kanssa isänpäiväviikonloppureissua Leppävirralle. Kun hiihtämään on mahdollista päästä useampaan otteeseen, ei kerralla ole pakko ahnehtia niin paljoa. Marraskuun lopulla odottavaa ensilumenleiriä helpottaa, mitä enemmän hiihtoa sitä ennen on alla. En malttaisi odottaa isänpäivää, enkä Saariselkää. Joulukin on kohta täällä! :)

Alaselkä ja niska-hartiaseutu ovat olleet viime viikkoina epätavallisen jumissa. Olen käynyt hieronnassa ja yrittänyt petrata nukkuma-asentoa. Silti alaselkä on useina aamuina tosi jäykkä. Kipeä se onneksi ei ole ja päivän kuluessa se vetreytyy niin, että iltapäivällä ei enää muista mitään aamujäykkyydestä. Toivottavasti selkäjumi helpottaa ajan kuluessa, koska sänkykaupoille en ihan vielä tahtoisi. Niskojen ja hartioiden kipuihin toivon saavani helpotusta torstaina hammaslääkäristä saataviin purentakiskoihin. Olen jo aiemmin arvellut, että narskuttelen hampaita öisin, mutta kaksi viikkoa sitten hammastarkastuksessa lääkäri suositteli lämpimästi kiskon hankkimista. Oikeanpuolen hampaat ovat jo selkeästi kuluneet.

Viime aikoina blogini on täyttynyt ryhmäliikunta-arvioista. Nyt kun haaste lähenee loppuaan, saan toivottavasti aikaiseksi kirjoiteltua tänne sisältörikkaampia tekstejä.

Ihanaa viikon alkua!

torstai 24. lokakuuta 2013

Fitness Fusion

Xyclingin "jatkotunteja" lukuunottamatta viimeinen ryhmäliikuntahaasteen tunti oli Fitness Fusion, jolla olen käynyt aikaisemmin ja tiedän, että tykkään. Kehonhuoltoa ei voi koskaan olla viikko-ohjelmassa liikaa.

Mitä luvataan? East Meets West! Fitness Fusion–tunti on 55min kokonaisuus, joka sisältää vaikutteita joogasta ja pilateksesta. Kehonhallintaan ja henkiseen hyvinvointiin keskittyvä tunti käyttäen tasapaino– ja voimaliikkeitä.

Mitä tykkäsin? Kehonhuoltotunti, mutta ei mitään lässyilyä, vaan ihan kunnon tekemistä. Joogaa, pilatesta, tai chitä... Eihän tästä voi kuin tykätä! Tasapainossa ja liikkuuvuudessa minulla on eniten parannettavaa, mutta ne eivät kehity kuin tekemällä. Harmi, että Kalevan Elixian ainut Fitness Fusion-tunti on keskiviikkoiltana vähän turhan myöhään. Muuten kävisinkin useamminkin.

Yleisiä huomioita. Tunnilla suositellaan oltavan paljain jaloin. Paljain jaloin on kiva olla! :)

Fast, Fit & Fabulous

Tämän "uutuustunnin" kanssa meinasi tulla kiire, koska tämä on ensi viikolla viimeistä kertaa Elixia Kalevan ohjelmistossa ainakin tämän syksyn osalta.

Mitä luvataan? Kevään 2013 uutuus on kestoltaan 55 min ja sopii myös miesjäsenillemme erinomaisesti. Nopeus, voima ja liikkuvuus täydellisessä tasapainossa. Tule testaamaan tunti, josta kaikki puhuvat!

Mitä tykkäsin? Tunti koostuu nimensä mukaisesti kolmesta erilaisesta osuudesta: nopeus, lihaskunto ja liikkuvuus/tasapaino. Onneksi ohjaaja varoitti, että ennen puoltaväliä voi tulla tunne, että jaksanko tätä loppuun asti. Nopeusosuuden jälkeen lihaskunnon alussa olin aika poikki, mutta siitä tunnin intensiteetti alkoikin laskea päättyen loppurentoutukseen. Nopeusosuus koostui kolmesta osuudesta, jotka keskittyivät nopeuteen, kiihdytykseen ja reaktiokykyyn. Kaksi ensimmäistä koostuivat kahdesta liikkeestä, joita toistettiin useamman kerran peräkkäin lyhyin palautuksin. Reaktiokykyosuus oli mielestäni hauska: ohjaajalla oli muutama käsky, joiden mukaan piti toimia mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi oikea --> nopea askel oikealla jalalla oikealle puolelle, selkä --> selälleen maahan, hyppy --> hyppy. Raskasta! Lihaskunto-osuuteen suositeltiin ottamaan yksi kymmenen kilon kiekko. Tein kuten käskettiin ja tuntui. Kehonhallintaosuudella huomasin (taas), kuinka kankea olen, mutta silloinhan venyttelystä on erityisesti hyötyä. Tykkäsin tästä tunnista. Mukavan monipuolinen, raskaatkin osuudet ovat niin lyhyitä, että ne jaksaa varmasti tehdä.

Yleisiä huomioita. Tosi vähän oli porukkaa, vaikka tämä on vielä aika uusi ja lisäksi ainut kerta Kalevan viikko-ohjelmassa. Ilmeisesti ei ole löytänyt kohderyhmäänsä.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Cardio Step

Kolmantena osana Elixian Cardio-tuoteperheeseen kuuluu Cardio Step. Edelliset osat olivat Cardio Energy ja Cardio Step Interval. Tämä tunti keskittyi pelkästään laudalla askeltamiseen.

Mitä luvataan? Step Up! Tällä 45 min tunnilla aika kuluu kuin siivillä. Yksinkertaiset askeleet inspiroivat sinut ylittämään itsesi. Tunti ei sisällä lihaskunto–osuuksia.

Mitä tykkäsin? Kolme varttia step-laudalla koostui lämmittelystä, kahdesta sykeosuudesta ja niiden välisestä kevennyksestä sekä jäähdyttelystä. Syystä tai toisesta pidän step-tunteja mieleekäämpinä itselleni kuin pelkästään tasamaalla tallaamista. En tiedä, johtuuko sitten siitä lisähaasteesta, jonka lauta tarjoaa vai siitä, että step aerobiciä tuli joskus nuoruudessa harrastettua monta vuotta. Toisaalta vähän pelkään hyppyjä laudalle ja pois. Pelko varmasti vähenisi, jos kävisin step-tunneilla säännöllisesti. Tämäkin on periaatteessa ihan kiva tunti, mutta silti jatkossakin tulee varmasti aika harvoin käytyä. Täytyy pitää tämä mielessä silloin, kun kaipaa jotain vaihtelua treeniohjelmaan.

Yleisiä huomioita. Ennen tunnin alkua huomioini kiinnitti, miten värikkäästi ja toisaalta identtisesti tälle tunnille oltiin pukeuduttu: noin 90% osallistujista oli mustat trikoot ja värikäs, hihaton toppi.

Elixia Pilates

En muista, olenko aiemmin kertonut, että minulla on pilatestausta. Vuoden verran kävin "ihan oikealla" pilatessalilla, jossa oli alkuun neljän kerran alkeiskurssi tärkeimmistä pilateksen elementeistä (hengitys, keskivartalon tuki, lapatuki ja joku, jota en nyt muista) ja pienet ryhmät, jotta ohjaaja pystyi neuvomaan jokaista henkilökohtaisesti. Pilateksen taustalla on idea saada linjattua ihmisen vartalo keskiasentoon. Liikkeet tehdään oman hengityksen rytmissä joko ilman apuvälineitä tai niiden kanssa, joita on hyvin monenlaisia. Erityisen tärkeää on tehdä liikkeet laadullisesti oikein. Mieluummin vain yksi tai kaksi hyvää toistoa kuin viisi hutiloiden tehtyä.

Mitä luvataan? Kiireetön tunti, jolla tehdään hallittuja, koko kehoa vahvistavia liikkeitä hengityksen rytmittämänä.

Mitä tykkäsin? Tällä kertaa tunnilla käytettiin apuna palloa. Ohjaaja sanoi, että tällä kertaa ollaan varioidulla tunnilla, mikä tarkoittaa, että pitempään tunnilla käyneille annetaan jo jatkovariaatoiden jatkovariaatioita. Silti aina lähdetään perusliikkeestä, joten ensikertalaisetkin pääsevät hyvin mukaan. Pilatestunnit ovat hyvin vaativia siinä suhteessa, että kaikki liikkeet lähtevät keskivartalosta. Ulospäin näkyvä liike saattaa olla hyvinkin pieni, mutta silti "sisällä" tapahtuu paljon. Vaikeaa on nimenomaan se, että tunnin tärkeintä liikettä ei näe ulospäin, jolloin se täytyy vain oman kokemuksen kautta löytää. Liikkeet ovat hyvin helppoja, jos ne tekee vain sinnepäin. Ovathan nämä liikuntakeskusten pilatestunnit kaukana siitä keskittymisestä, mitä varsinaisilla pilatessaleilla toiminta on. Tarkoitan siis lähinnä sitä paneutumista yhteen liikkeeseen ja sen taustalla olevaan "teoriaan". Silti suosittelen pilatestunteja kenelle tahansa. Lopun viimeksi olemme ohjatuilla tunneillakin aivan itse vastuussa tekemisistämme.

Yleisiä huomioita. En ole käynyt vielä yhdelläkään ryhmäliikuntatunnilla, jossa ohjaaja ei kehottaisi tekemään jotain, jonka pohjan löydän pilateksesta: "vedä napaa selkärankaan" tai "hartiat pois korvista". Ideaalimaailmassa pilatesta ei tarvittaisiin: jokainen osaisi hengittää ja kropassa ei olisi virheasentoja. Valitettavasti emme elä sellaisessa, joten pilateksesta hyötyisi ihan jokainen. En ole ollenkaan yllättynyt, että kovin monen erilaisen lajin urheilijat käyttävät harjoituksissaan pilatesta.

Easy Aerobic

Iik... perjantaina oli edessä se tunti, jota olin ryhmäliikuntahaasteen aikana odottanut eniten. En innoissani, vaan siksi, että tälle tunnille ei varmasti olisi muuten tullut mentyä. Ennen tuntia mietin, miten aerobic eroaa kaikista muista askelsarjoihin perustuvista tunneista. Ilmeisesti luonteenomaista on ainakin lihaskuntoliikkeiden puuttuminen ja yhden pitkän sarjan rakentaminen, jota sitten veivataan tunnin lopussa kokonaisuudessa - ehkä.

Mitä luvataan? Tällä tunnilla et sotkeudu jalkoihisi! Hyppää uljaana kyytiin!

Mitä tykkäsin? Easy Aerobic kesti puoli tuntia ja ohjaaja sanoi ennen aloittamista, että se tulee menemään nopeasti, joten kannattaa tehdä täysillä alusta lähtien. Alusta lähtien lähdettiin tosiaan rakentamaan askelsarjaa kolmesta eri blokista. Yksi blokki koostui ehkä noile 4-5 viidestä erilaisesta askelsarjasta. Niitäkin rakennettiin liike kerrallaan. Olen kertonut, että olen aika onneton koreografisilla tunneilla. Se ei johdu siitä, etten osaisi vaikeitakaan askeleita. Osaan minä, ainakin jos jätän kädet pois, mikäli ne sotkevat. Kaikista vaikeinta minulle on muistaa, mikä liike askelsarjassa tulee seuraavaksi. Ja joskus kroppa ei suostu liikkumaan siihen suuntaan, vaikka ajatuksen tasolla tiedän, mitä tulee seuraavaksi. Kun tehtiin koko sarja putkeen, minun piti keskittyä todella, että selvisin loppuun asti. Mutta oli aika voittajaolo, kun pystyin tekemään koko sarjan alusta loppuun ilman virheitä käsineen kaikkineen. En minä silti oikein ymmärrä, miksi menisin uudestaan. Ei tämä huono tunti ole, mutta on niin paljon mieleisempiäkin tapoja liikkua.

Yleisiä huomioita. Minusta tuntui, että ohjaaja puhui suoraan minulle joka kerta, kun hän kehui, kuinka hyvin me opimme liikkeet. :D

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

3D Strength

Jos olin viissatasen kanssa vähän myöhäisherännäinen, niin tänään olin lähes aallon harjalla. 3D Strength on Elixian syksyn uutuus, eli pyörinyt kaksi kuukautta.

Mitä luvataan? Toiminnallinen voimaharjoitustunti, joka sopii jonkin verran treenanneille. Kyse on treenistä, jossa harjoituksia ja liikkeitä yhdistetään kehon kolmella tasolla. Tunti sisältää yhdistelmäharjoituksia, joihin innoitus on löytynyt mm. arjen toiminnoista. Liikkeissä käytetään koko kehoa ja huomioidaan erityisesti liikkeen laatu.

Mitä tykkäsin? Vähän arastelin tuota "sopii jonkin verran treenanneille". Joo, itseluottamus taitaa olla vähän hukassa. Läiskin sitten itseäni henkisesti poskille ja varasin paikkani tunnille. Välineiksi tarvittiin steplauta ja käsipainot. Itse otin kolmekiloiset, mutta ensi kerralla otan neloset. Niin, ensi kerta siis tulee varmasti. Tämä oli tehokas ja piristävän erilainen ryhmäliikuntatunti. Jo lämmittelystä huomasi, että nyt tehdään jotain erilaista. Lämmittelyliikkeet olivat venyttäviä ja avaavia. Sitten alettiin treenaamaan. Treeniosuus koostui neljästä liikepatterista, joista jokainen koostui liikkuvuus-, voima- ja sykeosuudesta. Yhdessä patterissa samat liikkeet tehtiin kahteen kertaan. Liikkuvuus ja tasapaino kehittyvät aivan varmasti, jos tällä tunnilla käy säännöllisesti ja minä ainakin menen varmasti uudelleen! Tunnin jälkeen tiesi treenanneensa, mutta silti olo oli hyvä.

Yleisiä huomioita. Uutuustunniksi sali oli yllättävän tyhjä.

Tältä videolta käy aika hyvin selväksi, minkälaisia liikkeitä tunnilla tehtiin:



Kannattaa käydä kokeilemassa, jos se vain on mahdollista. Vai onko joku jo käynyt? Mitä tykkäsit?

tiistai 15. lokakuuta 2013

FitBall

Jee! Lopultakin tunnille, jolla saan luvan kanssa olla lapsi. Tunnin alkua odotellessa pallon päällä on pakko pomppia ja typerä hymy leviää naamalle. Voiko joku olla pomppimatta?

Mitä luvataan? Nerokkaan monipuolinen ja hauska treeni isolla jumppapallolla. Pompi paikalle!

Mitä tykkäsin? Tykkäsin. Ensimmäinen reilu vartti nostetaan sykettä pallo kaverina ja vajaa puoli tuntia omistetaan käsipainojen kanssa tai ilman lihaskuntoliikkeille. Pallon kanssa hyppiminen, ojenteleminen ja heitteleminen vaan on kivaa. Lihaskuntoliikkeet ovat melko perinteisiä, mutta pallo tuo niihin mukavan twistin. Kyykyissä palloa nostetaan pään päälle, mikä haastaa paitsi käsivarret ja hartiat myös keskivartalon hallinnan vielä normaalia enemmän. Käsiliikkeet pallon päällä ovat haastavia. Vaikea uskoa, että rintalihasliike voisi tuntua kolmen kilon käsipainoilla näin haastavalta. En jaksa uskoa, että jaksaisin käydä FitBallissa viikottain, mutta tämä on siitä mukava tunti, että mukana pysyy, vaikkei juuri kyseistä ohjelmaa olisikaan tehnyt aiemmin. Silti tunnit eivät ala toistaa liikaa itseääni. Tai sitten minä vain olen onnellinen aina, kun pääsen hyppimään jättipallon päällä. ;)

Yleisin huomioita. Osallistujista päätellen tätä pidetään mummotuntina, mutta perinteiset lihaskuntoliikkeet kiikkerän pallon päällä eivät ole helppoja. Aika monelle tekisi hyvää hakea välillä vähän erilaista tuntumaan keskivartaloon

500 kcal

500 kcal on Elixian ryhmäliikuntatunti, joka lanseerattiin muistaakseni keväällä 2012. Silti tämä(kin) on jäänyt minulta ennen tätä syksyä testaamatta. Onneksi tämän haasteen myötä sekin tuli korjattua!

Mitä luvataan? Tehokas treeni, jossa voit polttaa jopa 500 kilokaloria 30 minuutissa! Astu ulos mukavuusalueeltasi ja saavuta henkilökohtaiset harjoitustavoitteesi. Isoja lihasryhmiä treenataan sekä välineiden avulla että ilman.

Mitä tykkäsin? Tunti kestää tosiaan 30 minuuttia (!) ja lähes koko aika mennään täysiä. Lämmittelyksi kävin puolen tunnin Easy Xyclingissa ja jollain tavalla kannattaa kroppa lämmittää ennen tätä tuntia. Yksi kappale lämmitellään ja sen jälkeen alkaa työosuus. Yksi työosuus koostuu neljästä liikkeestä, joita tehdään kutakin puoli minuuttia ja kolme kierrosta putkeen, eli yhteensä kuusi minuuttia. Työosuuksia tunnilla on kolme, joiden välissä vähän tasoitellaan kävellen tai juosten. Välineinä käytetään steppilautaa ja levypainoa. Liikkeet ovat jälleen kerran yksinkertaisia ja sitä kautta tehokkaita: juoksu steppilaudalle ja ilman, kyykky, punnerrus, burbee... Kumma kyllä, itselleen voi uskotella, että kyllä vielä seuraavat puoli minuuttia jaksaa vetää täysillä. Ja sitten taas seuraavat puoli minuuttia, kunnes kuusi minuuttia tulee täyteen. Tällä ryhmäliikuntatunnilla oksennus voisi olla kaikkein lähimpänä. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, mutta luulen, että ihan tavoiteltuun kulutukseen en päässyt. Silti otsanauha oli niin märkä, että siitä olisi voinut päätellä liikunnan kestäneen pitempäänkin. Aiemmin taisin pelätä, että olen muuttunut mukavuudenhaluiseksi, mutta tämä tunti osoitti, että pelko on turha. Nautin itseni lujille laittamisesta ja tunnin päättyessä olin tyytyväinen itseeni. Vaikka olisin voinut tehdä vielä vähän kovempaa....

Yleisiä huomioita. Elixia Kalevan viikon ainut 500 kcal-tunti alkaa maanantaina kello 19.00. Minun aikatauluuni tuo on varsinkin näin rankalle tunnille melko myöhäinen aika. Tosin ei nukkumattia tarvinnut puoli kymmeneltä houkutella, eli ehkä vähän suottakin pelkään iltaliikuntaa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Treenivaatepostaus

Olen jo pitkään harkinnut tekeväni monessa blogissa kiertäneen treenivaatepostauksen. Tämä on kestänyt, koska ajattelin odottaa, että kaivan talvivaatteet esille. Lisäksi täytyy myöntää, että olen ollut hieman peloissani, mikä lopputulos on, koska myönnän, että minulla on treenivaatteita paljon. En ole merkkitietoinen urheiluvaatteidenkaan kanssa, mutta vaadin laatua ja käytännöllisyyttä. En voisi kuvitellakaan pukevani hikiliikuntaan puuvillaa, vaikka se monessa muussa tapauksessa onkin erinomainen materiaali. 

Mutta katsotaan, mitä sain lopputulokseksi...

Kengät 


Ylemmässä kuvassa juoksukengät sekä kesään että talveen. Kaikki näköjään Asicsia. Rakastan juoksulenkkareita, joten näitä olen kirjoitellut aiemminkin: Gel-1160, Kayanot, DS-Trainerit ja Gel-Fuji Trainerit. Asicsin nastalenkkarit ovat näistä vanhimmat, ja tietyillä jääkeleillä tarpeelliset.   

Alemmassa kuvassa vasemmalla molemmat suunnistuskenkäni, keskellä pyöräilykengät ja oikealla sisäliikunnassa käyttämäni kengät, joista Nike freet ovat periaatteessa juoksuun. Kuvista puuttuvat monot (kaksi paria) ja vino pino loppuun käytettyjä lenkkareita, joita en ole hennonnut heittää pois. Varsinaisessa juoksukäytössä olevia kenkiä en käytä juurikaan muuten, joten vanhoja lenkkareita voin käyttää "kävelykenkinä". 

Juoksu 


Adidaksen verkkapuku on melko paksu enkä oikeasti juokse se päällä, mutta en tiennyt, mihin muuhunkaan kategoriaan sen laittaisin. Craftin puku on ohut. Takki minulla on myös mustana firman logolla jossain. Karhun puvussa on verkkovuori, joten se on näillä keleillä paras puku juoksuun.


Pari Nonamen juoksutakkia. Vasemman puoleinen on Kalevan kierroksen logolla ja oikean ostin vuosi sitten lahjakortilla, jonka sain Jukolan viestin järjestelyistä. Näissä tykkään erityisesti pitkistä hihoista, joissa on reiät peukalolle. 




Pitkät, caprimittaiset ja lyhyet juoksuhousut. Jos jotain vaatekaapista löytyy liikaa, niin juoksucapreja. Tosin niitä tykkään käyttää eniten.


Pitkähihaiset paidat. Icepeakin alarivin paita on sen verran paksu, että sillä pärjään vielä syystalvella ilman takkia.

Suunnistus 


Näköjään tähän kuvaan on eksynyt suunnistussukatkin, vaikka muuten en niitä ole mukaan ottanutkaan. Suunnistuspaita on verkkokangasta ja firman logolla Jukolan viestiä varten saatu. Wolin suunnistushousut ovat pituudeltaan polven alle, sukat yltävät polveen, joten suojatonta ihoa ei jalkoihin jää. 

Pyöräily 


Icepeakin softshell-takin parina käytän Craftin henkselihousuja. Rukan puku on vedenpitävä. Housut ovat pohkeesta sen verran tiukat, että kahdeksan tunnin toimistopäivän jälkeen joutuu jännittämään, miten ne menevät jalkaan. 


Lyhythihaiset pyöräilypaidat ovat molemmat Lidlistä, kuten myös keskimmäiset housut. Hyviä ovat olleet. Craftin alushousut ovat niin mukavat, että pitäisi katsoa, löytyykö noita ilman vaippaa.

Sisäliikunta 


Ylärivissä shortsit vasemmalla ja pitkät leveälahkeiset housut oikealla. Alarivissä kolmet caprimittaiset housut. Tästä kuvasta neljä viidestä menivät kuvauksen jälkeen pesuun, joten käytössä ovat.

Paidat 

Paitoja käytän niin sekalaisesti eri lajeissa, että laitoin ne oman otsikon alle. 


Lyhythihaisista paidoista löytyy paljon tapahtumapaitoja ja firmalta saatuja paitoja. Oikeassa alakulmassa näkyviä turkooseja firman paitoja löytyy kuvasta kolme ja kotikotona on varmaan vielä yksi tai kaksi. Näitä on jaettu töissä eri tapahtumissa, mutta ne ovat tosi hyviä. Selässä on isolla firman logo, mutta koska en kovin tarkkaan mieti, miltä vaatteet näyttävät päällä, en välitä. Kunhan ovat hyvät päällä!



Hihattomia paitoja käytän sekä juostessa että salilla ja jumpissa. Silloin kun mietin, miltä vaatteet näyttävät päällä, tiedän, että minun ei pitäisi käyttää hihattomia paitoja, mutta silti käytän niitä. Lisäksi minun pitäisi käyttää vain mustia paitoja, koska musta hoikentaa, mutta niitäkään ei hirveästi vaatekaapista löydy. Onneksi muussa vaatevarastossa sitä on senkin edestä.

Hiihto / talviliikunta


Hiihtopuvut. Haltin softshell-puku ja liivi sekä Craftin puku. Kotikotoa löytyy myös Craftin viininpunainen takki ja mustat housut.


Aluspuvut. Rukan Windstopper-puku sekä kasa tavallisia aluspukuja. Näitäkin löytyy kotikotoa muutama lisää, mutta kohta taas saa todeta, kuinka tarpeellisia nämä ovat. Sitä paitsi mikään urheiluvaate ei haise niin pahalle, kuin käytössä ollut tekninen aluskerrasto. Eli siis näitä täytyy pestä usein, eli niitä täytyy olla tarpeeksi.


Kaksi fleece-välikerrastoa pitkillä ja polvimittaisilla lahkeilla. 

Hiihtopukeutumisesta tein erillisen postauksen viime joulukuussa. Hiihtovaatteita hypistellessä tuli hirveä lumen ja pakkasen kaipuu. Kahden viikon päästä pääsen onneksi hiihtoputkeen ja marraskuun lopussa viikoksi Saariselälle. Talvi, tule jo! 

Äkkiseltään laskien sain tulokseksi 80 treenivaatetta. Aika paljon! Jos otetaan laskuihin mukaan kotikotona olevat treenivaatteet lisäksi, luku nousee varmasti yli sataan. Silti näitä läpikäydessä huomasin, että kaikki ovat aktiivisessa käytössä tai vastaostettuja. Lisäksi kaapeista löytyy kasapäin urheiluliivejä, hanskoja, hattuja, huiveja ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista.  

lauantai 12. lokakuuta 2013

Synrgy360

Tänään oli Tampereen Elixioissa SportExpo. Tarjolla oli muun muassa näytetunteja, tuotemaistiaisia, arvontoja ja kehonkoostumusmittausta. Koska salin puolella järjestettävä Synrgy360-tunti oli normaalimittainen, se hyväksyttäneen ryhmäliikuntahaasteeseen.

Mitä luvataan? Tehokas lihaskuntotreeni! Synrgy 360 on tehokas tunti, jossa ohjaaja saa sinut maksimisuorituksiin! Erilaisia voimaharjoituksia tehdään kuntopiirissä - kovia intervalleja ja lyhyitä taukoja. Luvassa on treenielämys, kalorien polttoa ja lisää voimaa ja kuntoa. Tunnin kesto 30`.

Kuva lainattu Elixian Facebook-sivuilta

Mitä tykkäsin? Kidutuslaitteen näköisellä härvelillä kiertoharjoitteluna tehtävä tunti oli tehokas. Laitteessa on ainakin TRX-valjaita, taljoja, erilaisia telineitä ja trampoliini pallon heittoa varten. Melkoisen monipuolinen laite, jonka kaikkia mahdollisuuksia en tainnut edes vielä tajuta. Tämä on siis salin puolella, joten ohjattujen tuntien ulkopuolella tämä on salitreenaajien käytössä. Osallistujia ja sitä myöten myös liikkeitä oli yhdeksän erilaista. Jokaista toistettiin kaksi kertaa peräkkäin 40 sekuntia kahdenkymmenen sekunnin tauolla. Tehokasta, tehokasta! Tälle tunnille tahdon uudestaan.

Yleisiä huomioita. Sitten kun asun unelmieni talossa, jossa on kuntoiluhuone, niin tämän tilaihmeen tahdon sinne. :P

Zumba

Tunnille saapuessa tuntui taas, että mihinhän olen itseni taas änkenyt. Tulin saliin melko viime tingassa kengät vielä kainalossa. Salissa oli täysi meininkin päällä, mutta en ollut varsinaisesti myöhässä, vaan ohjaaja kävi läpi vaikeimpia kuvioita etukäteen. Great! Ihan kuin en olisi tarpeeksi hukassa muutenkin. Onneksi takanurkassa oli vielä tilaa. ;)

Mitä luvataan? Vuosikymmenen ryhmäliikuntailmiö! Tarttuvat latinorytmit vievät sinut hikisiin karnevaalitunnelmiin.

Mitä tykkäsin? Zumba-formaattiin ilmeisesti kuuluu, että tunnilla ei ohjata sanallisesti. Ihan mukavaa vaihtelua, vaikka tarkkana sai olla liikkeen vaihtuessa. Olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti zumbaamassa alusta asti, mutta en ole edelleenkään syttynyt täysin. En tosin ole tanssija muutenkaan, mutta en ole ymmärtänyt, mikä tästä tekee kaikkia muita tanssitunteja erikoisemman. Ihan kivaahan Zumba on, koska olen malttanut käydä aina välillä kokeilemassa, ei sillä. Tunnin aikana tuli välillä vilkuiltua kelloa, koska tämä loppuu. Toisaalta välillä sain kiinni tanssin ilostakin. Jatkan edelleenkin zumbaamistakin silloin tällöin - ainakin kesälomalla puisto-Zumbassa!

Yleisiä huomioita. Kiihkein Zumba-huuma tuntuu laantuvan, koska tunnit on siirretty Kalevassa pienempään saliin. Ei salissa tosin turhaa tilaa ollut, mutta ei liian ahdastakaan.

Kahvakuula

Tällä kertaa tuli taas vähän turhan kiire ehtiä tunnille. Kahvakuulatunti kestää 45 minuuttia, mutta keskiviikkoisin ennen varsinaista tuntia on vartin tekniikkaosuus, jolle olisin ehdottomasti tahtonut ehtiä, mutta en ehtinyt.

Mitä luvataan? Tehokas koko vartaloa kuormittava lihaskuntoharjoitus Girya kahvakuulilla.

Mitä tykkäsin? Ohjattuja kahvakuulatunteja on useammalla eri formaatilla, mutta oman kokemukseni mukaan ne koostuvat joka tapauksessa patteriharjoituksista, jotka tehdään aikaa vastaan. Tällä kertaa tehtiin kolme kymmenen minuutin sarjaa, jotka koostuivat kahdesta liikkeestä. Kymppiminuuttisen alkuun työosuus oli 40-45 sekuntia ja lepoa ennen seuraavaa liikettä kertyi minuutti täyteen, eli 20-15 sekuntia. Työosuuden loppua kohti lepoaika lyheni siten, että viimeiset minuutit tehtiin putkeen. Kahvakuulatunnilla tehdään tehokkaita perusliikkeitä, eikä minkäänlainen turha kikkailu tähän lajiin sovikaan. Olen tykännyt jokaisen eri ohjaajan kahvakuulatunneista, mutta onneksi jokaisella on ollut oma tapansa koostaa tunti.

Yleisiä huomioita. Tunnin jälkeen matkalla pukuhuoneeseen kaksi rouvaa puhelivat, kuinka ohjaaja-Aku vetää täysillä loppuun asti. Tosiaan venyttelyt jäivät pääosin kotiläksyksi, jotta saatiin tehtyä mahdollisimman hyvä treeni.

Cardio Energy

Jälleen kerran näitä tosi hienolta kuulostavia jumppatuntien nimiä, jonka takaa paljastuu ihan tutunoloinen tunti. Vastaava tunti löytyy jokaiselta kuntokeskukselta, ja hyvä niin. Askel viereen, mambo, grape! Muistan itsekin joskus ihmetelleeni noita askeleiden nimiä, mutta äkkiä ne oppii!

Mitä luvataan? Feel the beat! Tule fiilistelemään yksinkertaisista askeleista koostuvalle syketunnille!

Mitä tykkäsin? Jos minun pitäisi kuvailla sana jumppa, niin se vaikuttaisi juuri Cardio Energyltä. Helpot perusaskeleet vaan ovat aika tehokkaita. Tunnilla annetaan aina hypytön vaihtoehto, mutta ohjaaja tottakai tsemppaa tekemään kovaa. Tämä on niin yksinkertaisen tehokasta, ettei voi kuin tykätä.

Yleisiä huomioita. Ohjaajan ääni olisi kuulunut salissa ilman kovaäänistäkin. Kurkkunsa kannalta parempi, että käytti kuitenkin mikkiä.

maanantai 7. lokakuuta 2013

TerveSelkä

Minäkin olen saanut oman osani selkävaivoista, suurelta osin omaa tyhmyyttäni. Siksi tiedänkin, miten tärkeää on pitää huolta selän kunnosta. Varsinkin kun istumatyö on ole selälle kaikkein terveellisin tapa viettää arkea.

Mitä luvataan? Heitä hyvästit selkäkivuille. Harjoitus,  joka voimistaa, virkistää ja elvyttää rankaasi.

Mitä tykkäsin? Selkä tykkää liikkeestä, joten tämä ei ole mikään hissuttelutunti, vaikka kuuluukin Aloita helposti-kategoriaan. Monesta liikkeestä tarjotaan eri variaatioita, joista raskaimmat jäivät minulta tekemättä. Selän hyvinvointi koostuu monesta tekijästä, joten tunnilla saavat osansa sekä jalat että vatsalihaksetkin. Yllätin itseni menemällä eturiviin lavan eteen, kun ohjaaja sattui sanomaan, että eturivissä on hyviä paikkoja, juuri kun astuin saliin. TerveSelkä-tunnilta saan hyviä ideoita työpaikan taukojumppaan.

Yleisiä huomioita. Tässä ohjelmassa liikkeet olivat musiikin tempoon tehtyinä melko nopeita, mutta ohjaaja suositti moneen otteeseen tekemään omaan tahtiin.

torstai 3. lokakuuta 2013

Elixia Power

Ehdoton suosikkiryhmäliikuntatuntini on Elixia Power. Tämä on siis Elixian versio Bodypumpista. Itse asiassa Bodypump kuului torstai-iltoihin jo opiskeluajoina, jolloin saikin liikkua ihanan halvalla.

Mitä luvataan? Tehokas ja innostava voimaharjoittelutunti tangolla ja levypainoilla. Valitse painojen määrä oman tasosi mukaan.

Mitä tykkäsin? Kuin olisin kotiin tullut, vaikka taukoa on ollut melkoisesti. Piti oikein tarkastaa Heiaheiasta, että viimeksi olen käynyt Powerissa 20.4. Silti tuttua ja turvallista! Jää varmasti syksyn vakiolukujärjestykseen. Tunteja riittää koko viikolle, joten ei jää yleensä kiinni siitä, ettei sopivaa ajankohtaa löydy. Välillä on ihan huippuja ohjelmia, välillä ei niin mieleisiä, mutta silti joka kerta olen saanut hyvän treenin. Tykkään itse ohjelmista, joissa ei ole hirveästi kikkailuja. Yleensä ohjelmassa on joku juttu, joka toistuu eri kappaleissa. Tällä kertaa se oli neljän joustot, jotka olivat aika pahoja, varsinkin penkkipunnerruksessa ja kyykyissä. Itse asiassa en ole ikinä ollut edes huonon ohjaajan Powerissa. Johtunee vain vahvasta rakkaussuhteesta itse tuntiin.

Yleisiä huomioita. Ohjelmat vaihtuvat noin kolmen kuukauden välein. Muistan kuulleeni, että ohjelmat tehdään vuoro vuosina eri Pohjoismaissa, mikä kuuluu jonkin verran käytetyissä musiikeissa. Tämänkertaisesta ohjelmasta ei jäänyt musiikeista mitään mieleen - ei hyvässä eikä pahassa.

Ohjelma + käyttämäni painot:
  • Lämmittely 3,5 kg
  • Askelkyykky 6,0 kg 
  • Rinta 5,0 kg
  • Selkä 7,5 kg 
  • Hartiat 2 kg käsipainot + 3,5 kg 
  • Ojentajat 3,5 kg + dipit 
  • Hauikset 2,5 kg 
  • Kyykky 8,5 kg 
  • Vatsat 5,0 kg levykiekko 
  • Venyttely 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Ryhmäliikuntahaaste jatkuu

Elixia Kalevan lauantaiaamupäivässä on ollut tarjolla aika mukava yhdistelmä kai jo aika monta vuotta: puoli tuntia pyöräilyä, puoli tuntia keskivartalojumppaa ja päälle venyttelyt. Aiemmin tuo venyttely on ollut puolituntinen, mutta nyt täytyy tyytyä varttiin. Ja tämän jälkeen kello on vasta kaksitoista ja koko viikonloppu on vielä edessä!

EasyXycling 


Mitä luvataan? Aloita tästä! Helppo ja kevyt sisäpyöräilytunti joka sopii kaikille. Koulutetut ohjaajamme auttavat Sinut turvallisesti liikkeelle. Tuntia on tarjolla sekä 30min, että 45min mittaisena.

Mitä tykkäsin? Helppo sisäpyöräilytunti. Puoleen tuntiin on mahdutettu kolme työosuutta, joiden välissä vähän tasoitellaan. Xycling-tunnit on kategorisoitu kolmeen vaikeusasteeseen, mutta oikeasti jokaisella tunnilla voi tehdä ihan omanlaisen treenin. En tiedä, olenko muuttumassa liian mukavuudenhaluiseksi, mutta tuntui hyvältä, kun tiesi, että raskaampi osuus ei kestä kovin kauaa.

Yleisiä huomioita. Pyöräilytunneille kaipaan eniten raskasta musiikkia.

***

Elixia Shape 


Mitä luvataan? Kohenna ryhtiäsi ja muokkaa keskivartalosi uuteen uskoon. Kokeile 15min ja 30min yhdistelminä Cardio Energy ja Xycling!

Mitä tykkäsin? Tämän tunnin tulisi kuulua jokaisen liikkujan lukujärjestykseen. Syviin vatsalihaksiin keskittyvä tunti, jolla tulee tehtyä erilaisia vatsalihaksia kuin kotona. Ilmeisesti kesän vatsalihashaaste näkyy vielä jotenkin, kun jaksoin raskaatkin liikkeet yllättävän hyvin.

Yleisiä huomioita. Viimeinen kappale on Burn baby burn-osuus, jossa otetaan viimeisetkin mehut irti keskivartalosta. Kolme liikettä, kolme kierrosta... polttaa!

***

Stretching 


Mitä luvataan? Tunnelmallinen venyttelytunti, joka sisältää liikkuvuutta lisääviä ja rentouttavia liikkeitä. Yhdistä toiseen tuntiin tai nauti itsenäisenä harjoituksena. Stretching-tunteja löydät eripituisina: 15, 30 ja 45 min.

Mitä tykkäsin? Mitä tähän voi sanoa... tykkäsin!

Yleisiä huomioita. Yhdistelmätuntien jälkeen venyttelytunnilla keskitytään erityisesti edellisten tuntien rasittamiin lihaksiin. Sunnuntai-iltana olisi tarjolla tunnin erillinen venyttelytunti! 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Juoksuhaaste

Sain Tiinuskalta kivan juoksuhaasteen, johon ihan oikeasti tahdon vastata. Tosin piti käydä juoksemassa, että sain vastauksen jokaiseen kysymykseen.

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Onneksi löytyy Heiaheian tilastot, niin saan ihan tarkkaa dataa. Viime ja tämän vuoden tilastojen mukaan juoksen keskimäärin 1,2 lenkkiä viikossa. Aktiivisena juoksukautena viikottaisten lenkkien määrä vaihtelee yhdestä viiteen. Keskimääräisen lenkin pituus oli viime vuonna 7,2 kilometriä ja tänä vuonna tähän mennessä 8,5 kilometriä. Yksittäisen lenkin pituus vaihtelee noin kolmesta 25 kilometriin.

2. Miksi juokset?
Niin monesta, monesta syystä. Raikkaan ilman, liikunnan riemun, hyvän kunnon, stressin purkamisen, kauniiden maisemien, uusien juoksukenkien vuoksi muun muassa. Minulla on sisäinen tarve juosta. Jos on mennyt pitempi aika, etten ole ehtinyt juoksemaan, niin alan katselemaan kaihoten juoksukenkiä, vaikka olisinkin harrastanut muuta liikuntaa.

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?
Juoksufoorumin Puolimaraton läpi -ohjelman mukaan olen parina viime vuonna valmistautunut kevään puolikkaalle. Välillä treenaan itse tehdyn ohjelman mukaan ja välillä käyn juoksemassa silloin, kun huvittaa.

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen?
Helsinki City Marathon ei varmastikaan ollut teknisesti ottaen paras lenkki, mutta se on jäänyt mieleen. Harvoinpa yksittäiset lenkit jäävät mieleen, ellei ala tarkemmin miettimään.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
Asicsin lenkkarit olen todennut jaloilleni sopiviksi, joten niitä suosin. Ei sekään ole kiveen hakattu, mutta kengät ovat niin tärkeät juoksemisessa ja lisäksi melko kallis hankinta, että en viitsi hirveästi riskeerata. Muuten en ole merkkiuskollinen, tai edes merkkitietoinen.

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?
Sähköisesti käytän Garmin connectiaHeiaheiaa ja My asicsia. Juoksija-lehden paperisen juoksupäiväkirjan täyttäminen on vähän jäänyt, kun noihin sähköisiin pääsen runoilemaan pidemmälti, miltä juoksu tuntui. Lisäksi kirjoittelen säästä ja satunnaisesti reitistä tai yleisestä olotilasta.

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
Elokuisen HCM:n jälkeen minusta on tuntunut, että nyt ei ole enää pakko tavoitella mitään. Olen niin pitkään haaveillut maratonin läpäisemisestä, että sen jälkeen olo on tuntunut kovin kevyeltä. Toki olen keväällä lähdössä Tukholman maratonille. Lisäksi puolimaratonin ennätystä tahtoisin joskus parantaa. ;)

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
Lenkille lähteminen.

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
Periaatteessa kyllä, tosin talvella vähemmän. Kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kevät tuntuu sopivan minulle parhaiten.

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
Ainakin olettaisin, että olen kokenut runners high'n. Monestikin hymy nousee huulille juostessa ihan vain juoksemisen ilosta. Toisaalta välillä juoksu ei kulje ollenkaan, mutta niidenkin jälkeen tulen kotiin paremmalla tuulella kuin mitä olin lähtiessä.

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
Olen tylsä, mutta malta juosta tarpeeksi hiljaa. Se on tylsää ja se on vaikeaa, mutta tuottaa lopulta tulosta. 

En haasta erikseen ketään, mutta toivon, että jos et ole vielä vastannut näihin kysymyksiin, niin vastaa nyt!

torstai 26. syyskuuta 2013

Cardio Step Interval

Kun haaste on saatu alkuun, niin annetaan palaan. Tänään kävin testaamassa Cardio Step Interval-tunnin. Melkoinen nimihirviö! Tunti itsessään oli kuitenkin kiva kokemus. Tällä tunnilla en olekaan koskaan aiemmin käynyt, mutta onneksi haasteen myötä tuli tutuksi.

Mitä luvataan? Challenge Yourself! Todellinen step–nautinto. Tunti koostuu step–laudalla tehtävistä 4–6 min intervalleista ja sisältää sykeosuuksia sekä toiminnallista lihaskuntoharjoittelua.

Mitä tykkäsin? Tunti koostuu neljästä yhden tai kahden kappaleen mittaisesta sykeosuudesta, jotka pääosin tehdään step-laudalla. Sykettä lasketaan välissä lihaskuntoharjoitteilla, joissa apuna käytetään yhtä, mieluiten kahvallista levykiekkoa. Sykeosuudet koostuivat melko yksinkertaisista liikkeistä, kuten täytyy ollakin, jotta sykkeen saa ylös. Välillä löysin itseltäni todellakin vasemman ja oikean jalan, kun osaa hypyistä en meinannut luonnistua toiselta puolelta ollenkaan. Lihaskunto-osuudet koostuivat suurimmaksi osaksi kyykyistä, joissa levykiekkoa nostettiin, käännettiin tai kierrettiin johonkin suuntaan. Eli siis melko tehokkaasti saatiin treenattua koko kroppa kerralla. Viimeinen lihaskuntokappale omistettiin vatsalihaksille ja loppuun vielä venyteltiin kevyesti.

Yleisiä huomioita. Tunnin jälkeen pukuhuoneessa tyttöporukka valitteli, kuinka hapoilla he ovat. En tiedä, päästinkö itseni liian helpolla, kun ei tämä mielestäni niin raskas ollut. Tosin tunnin pystyy varmasti tekemään tehokkaammin, kun ohjelma on edes vähän tuttu. Tälle tunnille voin osallistua uudestaankin. Step-tunnilla käsien mukana ottaminen liikkeisiin ei tuota mitään ongelmia, toisin kuin tanssillisemmilla tunneilla. Johtuisiko siitä, että peruskouluikäisenä tuli käytyä useampi vuosi step-tunnilla, kun kansalaisopisto sattui sellaista tuntia maanantaisin tarjoamaan?!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Love2Dance

Korkkasin ryhmäliikuntahaasteen maanantaina. Koska haasteen ideana oli monipuolistaa omaa liikuntakattausta, niin mikäpä sopisi paremmin alkuun kuin tanssitunti. Omistan kyllä oikean ja vasemman jalan, mutta käsien ja jalkojen yhdistäminen sujuu sitten heikommin. Lisäksi keskittyminen herpaantuu jossain vaiheessa pidemmissä koreografioissa. No, joskus lyhyemmissäkin. ;)

Mitä luvataan? Rakastatko tanssimista ja sytytkö eri tanssityylien monipuolisesta kirjosta? Tämä helpoista askeleista koostuva fiilistelytunti tuo hien pintaan ja vie Sinut tunnelmasta toiseen! Tunnin kesto 55 min.

Yleisiä huomioita. Ennen tunnin alkua katselin, keitä tunnille osallistuu: nuoria ja vanhempia naisia, mutta myös kaksi miestä! Jokaiseen kappaleeseen oli oma koreografiansa. Tämä tuntuu jakavan mielipiteet, mutta minulle se sopii hyvin.

Mitä tykkäsin? Tanssilliseksi tunniksi ihan kiva. Musiikkityyleissä mentiin todellakin laidasta laitaan, ainakin lattareita, discoa, humppaa ja jotain hiphopin tyylistä. Erityisesti selkä kiittää saamastaan liikkeestä. Osassa kappaleista sykkeenkin sai ylös. En yhtään epäile, etteikö liikehtimiseni kelpaisi hauskoihin kotivideoihin materiaaliksi, mutta tärkeintä kai on, että hauskaa oli. Ei minusta säännöllistä kävijää tule, mutta ihan kivaa vaihtelua normitreenaamiseen.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kilometrikisa

Kilometrikisa päättyi eilen, mutta työmatkapyöräily jatkuu edelleen. Omassa joukkueessa sijoituin sijalle 31 111 pyöräilijän joukossa. Omat kilometrit ovat vuosittain olleet samaa suuruusluokkaa, mutta sijoitukseni on tänä vuonna selkeästi huonoin. Vaikka kilpailuhenkinen olenkin, niin tämä tekee minut onnelliseksi. Sehän tarkoittaa, että ihmiset ovat pyöräilleet!

 

Työmatkapyöräilykilometrejä on kertynyt tähän mennessä 1159. Niitä aion kerätä yöpakkasten tai syysflunssan tuloon asti. Noihin pyöräilykauteni on yleensä katkennut. Vai olisiko tämä se syksy, jonka jälkeen minusta tulee talvipyöräilijä?! 

Viime vuonna pyöräilin yhteensä 1663 kilometriä. Kun tältä vuodelta on kasassa tähän 1506 kilometriä, niin 157 kilometriä pitäisi vielä jaksaa polkea. Sehän tarkoittaa alle kahden viikon työmatkapyöräilyjä. Taidanpa ottaa tämän haasteena loppusyksyyn.

Ja toisen haasteen suorittamisen ajattelin aloittaa tänään. En ole nimittäin saanut elokuun alussa asetettuun jumppahaasteeseen vielä yhtään merkintää. *kröhöm* FaerieS on saanut melkoisen etumatkan, mutta perästä tullaan...! Aloitus tulee heti olemaan epämukavuusalueelle menoa, mutta siitä tulette kuulemaan jälkeenpäin enemmän. :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kalevan kierroksen suunnistus

Lupasin eilen kirjoittaa raportin lauantaisesta suunnistuksesta ja lupaukset täytyy pitää.

Syystä tai toisesta unohdin jännittää suunnistusta kokonaan. Ratamestarin, valvojan ja kilpailunjohtajan lausuntoja lukiessa tuntui sopivan pieni kutina vatsanpohjassa, mutta varsinaisesti ei jännittänyt. Perjantaina tavaroita pakatessa ehdin jo ajatella, että tuleekohan kisasta mitään, kun nyt ei tunnu miltään. Lauantaina pakkasin tavarat autoon ja suuntasin kohti Suomusjärveä. Pääsin perille hyvissä ajoin, nappasin kilpailumateriaalin ja kävin testaamassa emit-kortin toimivuuden. Tällä kertaa kilpailumuodoksi oli valittu väliaikalähtö, eli lähtö tapahtui neljän suunnistajan ryhmissä minuutin välein. Lähtöalueella emit nollattiin ja kartat jaettiin käteen. Lähtökello piippasi ja matkaan.

Kartta 1

Alku ihan rauhassa: ykkösrasti, suunta länteen. Jotenkin onnistuin sotkemaan ajatukseni ja pyörin puoli tuntia etsimässä ensimmäistä rastia. Hakijoita oli muitakin ja voi sitä onnea, kun lopulta tajusin, missä kohtaa kartalla olen ja sen, että rasti on lähes vieressä. Ajatukset kasaan ja kohti kakkosta. Ensimmäistä huoltorastia (kartalla 5/12 rastin vieressä) edeltävät neljä seuraava rastia juoksin suoraan rastilta rastille noin kymmenessä minuutissa. Huikkasin kannustusporukoille, että ykköstä jouduin hakemaan, nappasin pari mukillista urheilujuomaa ja huomasin, että 13 minuuttia edelläni lähtenyt soutuparini oli hieman avuttoman näköisenä katselemassa karttaansa. Kysyin hänen seuraavaa rastitunnustaan, joka oli sama kuin omani ja kysyin, että eikös me lähdetä tähän suuntaan. Hän nauroi, että oli jo lähdössä väärään suuntaan. Tähän asti maasto oli ollut mukavan tasaista ja helppokulkuista, mutta kartan poikkisuuntaan kulkevan tien pohjoispuolella maasto muuttui peitteisemmäksi, mäkisemmäksi ja kosteammaksi. Huoltopisteeltä tietä pitkin hölkötellessämme taisin ensimmäistä kertaa todeta, että pohkeet varoittelevat krampeista. Lyhyen tieosuuden jälkeen pääsimme taas metsään, jossa vauhti hidastui väkisinkin. Garminin piirtämän reitin mukaan seuraavat rastit löytyivät melko hyvin, mutta krampin alkuja oli jo muuallakin kuin pohkeissa. Välillä oli pakko vaihtaa kävelyksi ja kantapäissä alkoi tuntua hiertymät. Toisaalta hitaampi vauhti mahdollisti tarkemman suunnistamisen.

Tulimme edelleenkin parivaljakkona toistamiseen huoltopisteeseen ja kartanvaihtoon. Otin juomista oikein reippaasti, koska ilmeisesti krampit johtuivat rehellisestä nestehukasta. Lauantai oli keliltään niin kesäinen päivä, että olisi pitänyt tankata etukäteen kuten kesällä. Näköjään aina on pakko mokata jossain. Vertasimme uusien karttojen ensimmäistä rastia ja iloksemme saimme jatkaa edelleen samaa matkaa. Sanoin kaverilleni, että minä en pysty ottamaan montaakaan juoksuaskelta tällä toisella puolikkaalla ja käskin hänen lähteä, jos minä hidastan. R on minua kokemattomampi suunnistaja ja hän sanoi, että saa niin paljon tukea minusta metsässä, että yhdessä mennään maaliin asti. <3

Kartta 2 (en jaksa säätää, joten kuva on väärinpäin :/)
Ensimmäisen kartan rata oli 6,1 kilometriä ja toisen 8,5 kilometriä. Ajattelin, että pitkä matka on vielä maaliin, mutta rasti rastilta se tulee kuitenkin lähemmäs. Pohjoisemmalla osuudella rastipisteet ja maasto tuntuivat edellistä lenkkiä hankalammilta ja välillä tuntui, etten saa särkeviä jalkoja soisesta maastosta ylös. Kun tulimme viimeistä kertaa huoltorastille ja tiesin, että nyt on edessä enää eteläpuolella olevia rasteja, totesin ääneen, että kyllä me maaliin selvitään.

Koska jalat eivät oikein antaneet myöden juosta ja tietä pitkin kiertäminen ei jouduttanut etenemistä juurikaan, päätimme kulkea rastien välit järkevintä lyhintä reittiä pitkin. Se onnistuikin ihan hyvin. Muutamaan kertaan keskittyminen alkoi herpaantua, mutta onneksi mukana oli kaveri, joka auttoi pitämään ajatukset koossa. Olin jo pitkän aikaa tiennyt, että aikani ei tule olemaan kummoinen, mutta maaliinpääsy ja hyväksytty suoritus on aina suunnistuksessa minimitavoite. Viimeiset rastivälit hölköttelimme metsässä ja maalileimauksen jälkeen halasimme lämpimästi. R sanoi, että hänellä olisi mennyt tunti pitempään metsässä ilman minua. Hän sijoittui omassa sarjassaan (N50) koko Kierroksella hopealle ja lopulta suunnistuksessa jäi vain puolitoista minuuttia mitalista. Tästä jäi paras mieli. Oma suoritus ei ollut oikein positiivinen eikä negatiivinen. Tulipahan käytyä!

Itse olin havitellut ennätyspisteitä tämän vuoden Kierroksella, mutta varsinkin, kun kuulin, miten kovaa voittaja oli mennyt (1:26) ajattelin, että omalla ajallani (4:24) saan varmaankin miinuspisteitä. Kun pääsin kotiin ja laskin itse, kuinka paljon pisteitä suunnistuksesta sain, en uskonut, että laskin oikein. Sen mukaan olisin saanut enemmän pisteitä kuin viime vuonna. Lopulliset tulokset tulivat eilen illalla nettiin ja ne vahvistivat laskelmani oikeiksi. Saavutin siis ennätyspisteet sekä suunnistuksesta että koko Kierroksella.

Kulunut sanonta, mutta kuvaava: loppu hyvin, kaikki hyvin pätee siis tämän vuoden Kierrokseeni. Toisaalta ensi vuonna tuloksen parantaminen ei pitäisi olla liian vaikeaa. :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hieman turhanpäiväinen päivitys

Edellisestä päivityksestä on turhan pitkä aika. Mitä pitempään menee ilman julkaistua tekstiä, sen korkeammaksi kasvaa kynnys Julkaise-napin painamiseen. Lisäksi tietokoneella istuminen työpäivän jälkeen ei oikein nappaa. Siksi pikainen päivitys viime viikoista:

  • Blogimiitissä oli (kaksi viikkoa sitten!) mukavaa. Mukana olivat Kaneli, Hepa, Iive, Anna, Quantina, Aurinkotuuli ja FaerieS. Kaneli juoksi puolikkaan ja me muut kannustimme. Itselleni jäi erityisen hyvä mieli, kuinka ravintola otti meidän huomioon opaskoirinemme ja erikoisruokavalioinemme. Kiitokset kaikille mukana olleille! 
  • Miittiä seuraavana tiistaina käytiin juoksemassa taas työporukalla Cooperin testi. Oma tulokseni oli 2250 metriä, eli saman verran kuin olen viime vuosina juossut. Ihan positiivinen tulos siinä, että maratonharjoittelun takia varsinaiset vauhtitreenit ovat jääneet tekemättä. 
  • Viikko sitten lauantaina kävin soutamassa Kulosaaren ympärisoudun, kun Äitiltä oli kyselty varasoutajia. Kyseessä on noin 11 kilometrin matka Kulosaaren ympäri. Aikaa meni alle 50 minuuttia, joten kysessä on todellinen pikamatka. Siltä se tuntuikin. En ole ikinä ollut niin hapoilla soudun jälkeen. Minä olen kestävyysurheilija, joten alle tunnin suoritukset eivät ole minulle ominta alaa. Välillä täytyy kokeilla jotain erilaista. 
  • Eilen päättyi Kalevan kierroksen kausi suunnistukseen. Tästä kirjoitan tarkemman raportin huomenna, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen kaikkien vaiheiden jälkeen. Stay tuned... ;)  
  • Tänään olin huoltamassa ja kannustamassa työkavereita Tampere puolimaratonilla. Itsestä ei olisi ollut tänään juoksijaksi, joten oli kiva olla vaihteeksi katsojana. Silti kaipasin jälleen kerran osallistumaan, varsinkin maaliintuloa seuratessa. Miltähän ensimmäisen puolikkaan juokseminen tulee tuntumaan maratonin jälkeen?! 
Toivottavasti saan jatkossa tähän blogiin vähän järjellisempää sisältöä. :) 

lauantai 31. elokuuta 2013

24h juoksu

Nyt on tehty juoksemalla hyvää. Perjantai-iltana klo 18 alkoi Tampereella Laikunlavalla 24h juoksu, jonka tuotot ohjataan nuorten syrjäytymisen torjuntaan. Itsekin olin ennen kuutta odottelemassa lähtölaukausta. Sain numerolapun ja jätin repun narikkaan. Alkupuheiden jälkeen päästiin matkaan. Tapahtumassa kierrettiin vajaan kilometrin mittaista lenkkiä Tammerkosken ympäri. Tämä oli ensimmäinen kerta kun juoksin maratonin jälkeen - ensimmäinen kerta, kun juoksen maratoonarina! Noinkin lyhyelle lenkille on saatu mahdutettua monenlaista alustaa ja maastoa. Juoksun kannalta ei parasta mahdollista, mutta sen korvasi kaikki muu. Oli tosi mukava juosta perjantai-iltaa viettävien ihmisten joukossa. Sain monenlaista kannustusta. Vähän pahoitin mieleni yhdestä vanhemmasta miehestä, jonka kuulin sanovan, että olisihan tilaa juosta muuallakin. Paljon enemmän tuolla kuitenkin kulki muita ihmisiä kuin tapahtumaan osallistuvia juoksijoita.

Tänään suuntasin kahdeksitoista takaisin keskustaan. Ennen juoksua lavalla oli GoGon demotreeninä Tabata. Kahdeksan kertaa 20 sekuntia penkille nousuja, ojentajapunnerruksia ja tasajalkahyppyjä. Auts! Jalat olivat jo valmiiksi eilisestä jumissa, joten tuntui, että enhän minä voi tuon jälkeen enää juosta. Alkuun meinasin kävellä koko tämänpäiväisen setin, mutta enhän minä malttanut. ;)

Sain sekä eilen että tänään juoksuseuraksi Aurinkotuulen. Oli kiva saada seuraa ja erityisesti mieltä hellyytti tänään hänen mukanaan ollut kaverin koira. Pieni, valkoinen, vielä vähän pentumainen koira sai reippaasti enemmän kannustuksia kuin juoksijat ja ihmiset käyttäytymään ihan höpsösti. :D

Niin, ja se hyväntekeväisyys: 58 euroa, josta kymmenen euroa osallistumismaksua ja loput kierrosmaksuina sponsoreilta. Tämä on ehdottomasti paras tapa tehdä hyvää! :)

Mielenkiintoisia juoksutapahtumia on tänä viikonloppuna ympäri Suomen. Moni bloggarikin on juuri nyt valmistautumassa Helsinki Midnight Runiin. Tsemppiä kaikille! Sunnuntaina on vuorossa Varala-maraton, johon suuntaamme isommalla porukalla paikalle, mutta sattumuksien summana vain yksi meistä juoksee. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tekisi mieli olla itsekin mukana. Huomenna on ilmassa varmasti pientä haikeutta, kun puolimaratonin lähtölaukaus pamahtaa. Toivottavasti tilannetta helpottaa se, että jalat ovat edellisistä lenkeistä vasta palautumassa. Ja yritän muistella sitä naista viime vuonna, joka valitteli, ettei puolikas kulkenut ollenkaan toivotulla tavalla, kun palautuminen HCM:lta on vielä kesken. Rehellisesti sanottuna en silloin voinut kuvitellakaan oikeasti, että olisin vuoden päästä itsekin juossut kyseisen tapahtuman. Ja onneksi saan viettää huomisen ihan parhaassa seurassa. En malttaisi enää odottaa. :)

Olen tehnyt vähän ajatustyötä ensi vuoden tapahtumien suhteen. Ensinnäkin olen päättänyt suunnata kohti Tukholman maratonia. Se tarkoittaa suurella todennäköisyydellä Kalevan kierroksen juoksun väliinjättämistä, mutta Tukholma kiinnostaa enemmän. Toiseksi aion osallistua triathlonille. Pitäisi vaan löytää joku sopivaan aikaan oleva, matalan kynnyksen tapahtuma. Saa suositella. Kolmanneksi aion hiihtää Finlandia-hiihdon. Nämä eivät taida tulla teille, eikä läheisillenikään yllätyksenä. Joku varmaankin kysyy, että eikös tuo ole jo ollut ihan selvää. Itse olen pyöritellyt noita päässäni jo kuukausia, mutta nyt päätös on kaikkien kolmen osalta kypsynyt.

Avokki kysyi kuukausi sitten, että koska aion osallistua triathlonille. Kysyin, että onko hän huomannut minun harjoittelevan uintia, mutta jouduin lopulta myöntämään, että kyllähän se tulevaisuuden haaveissa on mukana. Kai se sitten on luonnollinen seuraava askel. Uimahallilla pitää vain tulevan talven aikana vierailla nykyistä tiheämmin.

Pirkan hölkän osallistumisesta pitäisi päättää tämän päivän aikana. Mitähän sen kanssa tekisin?!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Blogimiitti Tampereella

Jo perinteinen (eli toinen kerta!) Tampereen blogimiitti järjestetään taas Varala maratonin yhteydessä. Eli siis ensi sunnuntaina. Ajatuksena on siis kokoontua klo 10 Rautatieasemalta, josta suoriudumme Varalaan kannustamaan juoksijoita tai juoksemaan itse. Kannustamisen lisäksi voimme tehdä leppoisan kävelylenkin Pyynikin maisemissa ja käydä vaikka syömässä Pyynikin näkötornin kuuluisat munkit. Itsellä on aikomuksena tehdä joitain hankintoja Varala maratonin kisaexposta. Juoksijoiden saavuttua maaliin suuntaamme syömään New Yorkiin.

Jos kiinnostaa viettää mukava sunnuntai kivojen ihmisten kanssa, niin laita viesti joko kommenttikenttään tai sähköpostiin (wannabeurheilija(a)gmail.com). Tapahtumalla on myös facebook-sivu. Jos tahdot liittyä ryhmään, niin laita sähköpostia. Tällä tietoa mukaan on tulossa ainakin Anna, FaerieS, Hepa, Iive, Kaneli ja Quantina. Voit osallistua myös vain osaan päivän tapahtumia. Ravintolan pöytävarauksen vuoksi ilmoita osallistumisestasi viimeistään torstaina 29.8. Olisi hasukaa, jos osallistuisit! :)

Itse en tänä vuonna ole Varalassa juoksemassa. Palautuminen on siinä vaiheessa, että tuntuu, että voisin juosta varttimaratonin. Näin viime hetkellä ilmoittautuessa hinta kympin juoksemisesta on mielestäni vähän liikaa. Sen sijaan ajattelin osallistua ensi viikonloppuna 24h-juoksuun. Koko vuorokautta en ajatellut juosta, mutta osallistun mielelläni hyväntekeväisyystapahtumaan, kun osallistumismaksukin on vähintäänkin kohtuullinen. Lähteekö joku mukaan? :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

HCM 2013

Minä tein sen! Olen maratoonari!! Viimeisen vuorokauden olen viettänyt sellaisissa endorfiinihöyryissä, että olen vuorotellen itkenyt ja nauranut. Maratonin juokseminen on ollut jo pitkään unelmani ja sen toteutuminen tuntuu juuri niin hyvältä ja vielä paremmalta kuin olen ikinä kuvitellut. Mutta yritetäänpä kerrata, miten tämä unelma toteutui.

Onnellisena sattumuksena minulla oli töiden puolesta kokous Helsingissä perjantaiaamuna, joten jäi kisakaupunkiin jo siltä matkalta. Saavuin Kisahallille jo vähän ennen puoltapäivää, joten ehdin käydä katselemassa ja kuvailemassa paikkoja ennen kisamateriaalin hakemista ja expoon tutustumista. Viittä vaille kaksitoista asetuin jonoon ja tasalta kisatoimisto avattiin. Tuossa vaiheessa tuli epätodellinen olo, että minä olen jonottamassa maratonin juoksunumeroani. Jos sitä ennen ei ollut jännittänyt, niin viimeistään tuossa vaiheessa se alkoi. Jonosta huolimatta kisakuoren ja -paidan hakeminen kävi sulavasti ja ehdin tutustua kisaexpoon rauhassa kaveriani odotellessa.

Stadionin torni
Kun kaverini, joka oli luvannut majoittaa minut perjantain ja lauantain väliseksi yöksi, saapui Kisahallille, kävimme syömässä ja tutustumassa Stadionin torniin. Niin paljon aikaa kuin olen Olympiastadionilla viettänyt, en ollut aikaisemmin käynyt tornissa. Pitkällehän sieltä näkyi ja kävimme vähän läpi, mistä reitti kulkee. Mietin, että missä kohtaa tulee se hetki, kun uskon, että tästä selviän maaliin. Sen jälkeen suuntasimme Espooseen ja loppuilta kului syödessä ja MM-yleisurheilua katsoessa. Tuntui edelleenkin epätodelliselta, että huomenna asettuisin maratonin lähtöviivalle. Maalia en tohtinut edes ajatella.

Yö meni aika levottomasti ja aamupäivän taisin olla aika hiljainen. Kahdentoista aikaan lähdimme kohti Helsinkiä ja toisen ystäväni kotia, joka sattuu sijaitsemaan ihan Stadikan naapurissa. Koko kannustusporukka kerääntyi tuonne. Itse olin kovin epäileväinen oman jaksamiseni suhteen ja tein sen myös tiettäväksi. Ehkä eniten mahdollisessa keskeyttämisessä harmittaisi se, että nämä ihmiset ovat tulleet tänne vain ja ainoastaan katsomaan minun juoksuani. Rakkaat ystäväni taas eivät epäilleet hetkeäkään, ettenkö tulisi maaliin.

Vaihdoin vaatteet, keräsin tarvittavat eväät Spibeltiin ja tarkastin, että sekä numerolappu että ajanottosiru ovat mukana. Ulkona satoi, joten laitoin kertakäyttösadetakin päälle. Se toivottavasti pitäisi minut lämpimänä myös tuulta vastaan ennen kuin juoksu lämmittäisi minut. Lähdin kävelemään kohti lähtöpaikkaa. Kisa-alueella aloin tajuta, että olen oikeasti lähdössä maratonille. Siirryin lähtöalueen peräpäähän viiden ja puolen tunnin jänisten tuntumaan. Jännitys oli muuttunut kutkuttavaksi innostukseksi. Lähtölaukaus pamahti ja viiden minuutin päästä ylitimme lähtöviivan. Kannustusporukkani kohdalla huusin, että nyt ei jännitä enää yhtään. Se herätti hilpeyttä lähimmissä juoksijoissa. Olin aika innoissani. Ennen lähtöä satoi aika reippaasti, mutta heti lähdön jälkeen tuntui, että sade alkaa loppua ja niinhän se tekikin. Keli oli aikas loistava juoksemiseen: kostea, happirikas ilma, vajaa kaksikymmentä astetta lämpöä, pilvipoutaa (jossain vaiheessa aurinko vähän näyttäytyi, mutta vain hetkellisesti), eikä tuulikaan ollut niin paha kuin pelkäsin. Iltaa kohden tuuli taisi tyyntyä lähes kokonaan.

Alku meni hyvin. Kilometrikyltti toisensa jälkeen tuli vastaan eikä ajatus siitä, että vielä on jäljellä 40 kilometriä, tuntunut juuri miltään. Ehkä mieli ei pystynyt käsittelemään sitä. Jututin jäniksiä ja kokeneempia juoksijoita ja he valoivat uskoa, että maratonista voi selvitä, vaikka 25 kilometrin lenkitkin tuntuvat jaloissa. Jonkinlainen taistelutahto nosti päätään ja päätin, että teen kaikkeni, että pystyisin juoksemaan maaliin. Kannustusjoukot olivat vastassa kuudessa kilometrissä ja minusta tuntui hyvältä.

6 kilometrin kohdalla vielä naurattaa

Puoleen matkaan asti juoksu sujui kai aika hyvin, koska mitään erityistä ei ole jäänyt mieleen. Juoksin 5,5 tunnin jänisten porukassa ja vauhti tuntui ihan sopivalta. Puolimatkan jälkeen alkoi jalat alkoivat ensimmäisen kerran tuntua rasittuneilta. Etureidet muistuttelivat itsestään. Meinasin jäädä porukasta, mutta juoksin sen vielä kiinni. Juttelin jänisten kanssa mahdollisuuksistani päästä maaliin. He olivat sitä mieltä, että vaikka tässä kohdassa jo tuntuu rasitusta, ei se missään tapauksessa tarkoita, ettenkö voisi päästä maaliin. Toisaalta he myös totesivat, että keskeyttäminen ei ole mikään häpeä. Jokaiselle enemmän maratoneja juosseelle tulee jossain vaiheessa tilanne, että täytyy keskeyttää syystä tai toisesta.

Ennen Esplanadia sijaitsevalla huoltopisteellä näin aika monta keskeyttänyttä juoksijaa. Kyyneleet nousivat silmiini ja päätin, että keskeytän vain, jos jalat menevät alta tai joku käskee niin tekemään. Takaisin käännyttäessä alkoi mielestäni kisan hankalin osuus. Jo Punavuoressa totesin, että jään ylämäissä jänisporukasta. Ajattelin, että en enää edes yritäkään roikkua, vaan tästä eteenpäin alkaa oma taisteluni kelloa vastaan. Ennen lähtöä olin sanonut, että maratonilla on lopulta kyse siitä, kuinka pitkään minä kestän tuskaa. Nyt alkoi se kello käydä. Muita juoksijoita tuolla oli enää siellä täällä, joten sain todellakin tehdä omaa suoritustani. Jalkoihin (tai muuallekaan) ei tehnyt kipeää, mutta ne olivat väsyneet. Tässä vaiheessa jo kävelin suosiolla ylämäkiä ja muutenkin kun tuntui, että jalat eivät pysty enää tekemään juoksuliikettä. Kävelyaskeleet verryttivät lihaksia ja vaikka ensimmäiset juoksuaskeleet kävelyn jälkeen tuntuivat pahalta, kulki juoksu sen jälkeen taas vähän tuskattomammin.

Itämerenkadulla kannustusporukkani oli minua vastassa. He juoksivat hetken aikaa rinnallani ja sovimme, että maalissa nähdään, jos raatoauto ei vain saa minua kiinni. Tai no, he totesivat vain, että maalissa nähdään. Muut suuntasivat lastenrattaiden ja lasten kanssa Stadionille, mutta yksi ystävistäni juoksi toista kilometriä rinnallani. Vähän ennen kolmekympin rajapyykkiä hän lähti juoksemaan kotiinsa hakemaan pyörän ja lupasi ajaa minua vastaan. Sillä oli hirvittävän suuri merkitys jaksamiselleni.

Lauttasaaren sillan (30 km) jälkeen alkanut neljä kilometriä kestävä lähes jatkuvan nousun taistelin ylös vuorotellen juosten ja vuorotellen kävellen. Odotin aina seuraavaa kilometrikylttiä ja laskin, että kymmenen minuutin kilometrivauhtiakin ehdin vielä maaliin. Tuossa vaiheessa aloin jo laskea 12 kilometriä maaliin, enää kymmenen... 35 kilometrin kyltin jälkeen aloin jo odotella, koska pyöräilijä tulisi minua vastaan. Seuraavalla huoltopisteellä ensiapujoukot jakoivat suolaa, joka maistui taivaalliselta, vaikka olin itsekin napsinut merisuolakiteitä matkan varrella. Huoltopisteen jälkeisen mäen päällä ystäväni odotti pyörän kanssa. Siinä vaiheessa olin varma, että pääsen maaliin.

Ystäväni ajoi tai talutti pyörää vierelläni koko loppumatkan. Hän jutteli minulle ja kertoi, että ei meno näyttänyt enää kovin freesiltä muillakaan. Kilometrikyltit ja huoltopisteet hän huomasi jo kaukaa. Kun mukana oli joku, jonka kanssa jutella, en muistanut koko aikaa, miten raskailta jalat jo tuntuvat, eikä minun tarvinnut kävellä kuin ylämäet, joita ei enää ollut kovin montaa. Paikallisena ystäväni osasi myös kertoa, mihin reitti seuraavaksi suuntaa ja miten lyhyt matka siitä enää on maaliin.

Mannerheimintielle saavuttaessa tiesin jo itsekin, miten viimeiset pari kilometriä kulkevat. Vielä tuossakin vaiheessa sain lauantai-iltaa viettäviltä ihmisiltä ja HCM-vapaaehtoisilta kannustusta. Yritin koko matkan ajan hymyillä kaikille kannustajille. Sillä on hirveän suuri merkitys juoksijalle. 40 kilometrin kyltin kohdalla aloin odottaa jo seuraavaa risteystä, Helsingin jäähallia ja Auroran siltaa. Tuntui uskomattomalta juosta iltahämärässä Jäähallin ohi tietäen, että maratonin maali on enää 1,2 kilometrin päässä. Sillalta piti nousta vielä viimeinen mäki Uimastadionin kupeeseen. Mäen päällä liikenteenohjaaja huusi, että kaksi kilometriä maaliin. Itse naurahdin, mutta ystäväni huusi, että ei noin vakavalla asialla saa leikkiä. Mäen laella Olympiastadion avautui eteeni. Huikkasin kirittäjälle, että otan vielä loppukirin ja nähdään maalin jälkeen. Hieman oli epäselvää, mihin pitää juosta, kun liikkeellä oli katsojia, jo maaliin tulleita ja maaliin tulevia juoksijoita. Päästelin kuitenkin ihan lennokkaalla askeleella Stadionin viertä maratonportille. Siinä oli se hetki, josta olen unelmoinut. Se oli juuri niin hieno hetki kuin olin kuvitellutkin. Suurimman liikutuksen koin juurikin maratonportista juostessa, en maalissa.

Unelmien täyttymys
(oikeasti oli jo pimeää, kun tulin maaliin)

Vielä viimeinen kurvi Stadionilla. Kuuluttaja mainitsi nimeni, joten tuuletin, Loppusuora. Maalissa! Kannustusporukka oli heti maalilinjan jälkeen katsomossa hurraamassa ja kuvaamassa ja onnittelemassa. Poseerasin kuvia varten ja lähdin kiertämään kohti uloskäyntiä. Taululta katsoin, että bruttoaikani oli 5:51:11. Pitkälti alle kuusi tuntia siis ja nettoaika vielä viisi minuuttia parempi. Katsomosta kuulin huudettavan nimeäni. FaerieS oli hommissa HCM:ssä ja huomasi maaliintuloni. Ihana päästä jakamaan näitä oman elämän huippuhetkiä muiden kanssa. Kiitos kannustuksesta! Luovutin chipin pois, sain mitalin ja keräsin eväät muovipussiin, join vielä muutaman lasillisen urheilujuomaa ja ah niin ihanaa kahvia.

Raahustin pois Stadionilta ja uloskäynnillä kannustusjoukot olivatkin jo vastassa. Halauksia, onnitteluita ja kehuja! Ystäväni 6-vuotias poika sanoi, että heillä olisi vielä yksi asia. Silmät piti laittaa kiinni. Molemmat lapset olivat askarrelleet minulle omat mitalinsa. Sekä lisäksi ystäväni yhdessä vielä yhden. En voittanut, mutta luulen, että sain eniten mitaleja. Minulla oli aivan huikea kannustusjoukko! He tahtoivat vapaaehtoisesti tulla reitin varrelle. Lapset jaksoivat mukisematta olla koko päivän liikenteessä (eivätkä aikuisetkaan ilmeisesti paljoa kiukutelleet). En voi tarpeeksi kiittää heitä! Itse en uskonut, että pääsen maaliin, mutta onneksi muut uskoivat. Kiitos myös teille tsempeistä!

HCM-mitalit
Kävelimme (minä raahustin) kaverini kotiin. Ruokaa ja juomaa. Pitkämatkalaiset kotimatkalle. Suihkuun selvittämään urheiluvammat. Oikeaan ojentajaan ja selkään sain pienet hiertymät. Ei kramppeja, ei pelättyjä polvivaivoja, ei irtoavia kynsiä. Taisin päästä ensimmäisellä maratonilla suhteellisen helpolla. Tottakai lihakset ovat nyt jäykät ja kipeät ja tulevat olemaan sitä vielä useamman päivän, mutta se kuuluu asiaan.

Lähtiessä maraton tuntui loputtoman pitkältä matkalta. Kyllä se näin jälkeenpäinkin tuntuu pitkältä, mutta nyt tiedän, kuinka pitkä se on. Vaikka maraton on fyysisesti raskas suoritus, niin suurimmaksi osaksi se käydään oman pään sisällä. (Olettaen, ettei tule yllättäviä ongelmia.) Itse epäilin fyysistä kestävyyttäni, mutta ulkopuoliset taisivat tietää, että sisuni ei anna periksi.

Joka tapauksessa taidan tahtoa juosta maratonin vielä uudestaan. En kylläkään ole ihan varma, miten se tulee sujumaan, jos en saa samanlaista kannustusjoukkoa kasaan. Tosin ehkä pääsen joskus juoksemaan maratonin yhdessä yhden tai useammankin heistä kanssa. Tai sitten minä olen silloin radan varrella kannustamassa.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Valmistautuminen maratonille

Kolme päivää maratoniin - mua ei jännitä yhtään. Kyselijöille on vastannut, että joo, jännittää kovasti. Tai siis tavallaan jännittääkin, mutta ei niin kuin yleensä. Olen ajoittain yrittänyt kaivaa sitä kauhunsekaista jännitystä itsestäni: "Mieti, parin päivän päästä 42 195 metriä juosten". Mutta ei mitään! Ja minä olen kova jännittäjä. Yleensä, kun odotan jotain oikein kovasti (positiivisesti tai negatiivisesti), mielessäni ajanlasku loppuu siihen tapahtumaan. Nyt ajattelen, että kävi miten kävi, neljän päivän kuluttua se on ohi. Ehkä tämä on jotain iän mukanaan tuomaa tyyneyttä - tai sitten ei. ;)

Todennäköisemmin rauhallisuus johtuu siitä, että olen aika sinut tilanteeni kanssa. Maraton on hiton pitkä matka, eikä minun elämäni pääty siihen, jos joudun keskeyttämään tai en ehdi maaliin ennen sen sulkemista. Joka tapauksessa olen yhtä kokemusta rikkaampi. Toiseksi luulen, että jännittämättömyys johtuu siitä, etten tiedä, mitä pitäisi jännittää. Koen, etten ole koskaan ennen hypännyt näin tuntemattomaan. Olen valmistautunut siihen, että kolmenkympin (kilometrin, ei vuosien ;) jälkeen tuntuu pahalta, mutta en osaa kuvitellakaan, kuinka pahalta.

Viimeisen viikon valmistautumisen kulmakivet ovat lepo ja ruokailu. Eli siis ei eroa normaalielämästäni juurikaan, paitsi että nautin molempia vielä vähän enemmän. Jäätelöä saan syödä tällä viikolla niin paljon kuin sielu sietää. Foam rollerilla olen rullailut lihaksia rennoiksi.

Olen luonut taktiikankin juoksua varten: Lähden matkaan viiden ja puolen tunnin jänisten matkassa. Tällä varmista lähinnä sen, että selviän ensimmäisistä tarkistuspisteistä kunnialla. Yritän matkan aikana miettiä mahdollisimman vähän jäljellä olevaa matkaa, vaan sen sijaan keskityn seuraavalla juomapisteelle juoksemiseen. En tosin tiedä, miten "Ainahan sitä jaksaa vielä pari kilometriä juosta" -slogan toimii 35 kilometrin kohdalla. ;)

En ole niinkään huolissani, etteikö kuntoni riittäisi maratonin juoksemiseen. Eniten minua huolettaa oikea polvi ja jalka, jotka joskus ärtyvät pitkässä rasituksessa, joskus eivät. Oireiden perusteella kyseessä on ns. juoksijan polvi. Täytyy vain lähteä kokeilemaan, miten ne ensi lauantaina kestävät. Joka tapauksessa olen päättänyt, että 30-vuotislahjaksi käyn arvioituttamassa juoksuaskeltani ammattilaisella. Tiedän, että oikean jalan askellukseni on erilainen verrattuna vasempaan. Katsotaan, josko fysioterapeutti osaisi kertoa, johtuuko jalan kipeytyminen siitä ja olisiko se jotenkin hoidettavissa. Jos on kokemuksia hyvästä juoksuun erikoistuneesta fyssarista Tampereella, niin kertokaa.

Olen joka tapauksessa saamassa reitin varrelle huikean ihanan kannustusporukan, joten ainakaan siitä juoksuni ei jää kiinni. Kiitos myöskin kaikille teille, jotka olette jo tai tulette toivottamaan minulle tsemppiä juoksuun. Sillä on oikeasti merkitystä!