sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Ei aina niin kivaa!

Olen viime viikot hehkuttanut, kuinka kivaa juoseminen on. Jossain vaiheessa pitää tulla pudotus maanpinnalle. Tänään piti olla kaikki edellytykset hyvälle juoksulenkille: aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja olin ihan innoissani lähdössä. Silti ei jostain syystä kulkenut. Ensimmäisen viisi kilometriä sujui ihan kivasti. Syke ei tosin meinannut oikein pysyä aloillaan, mutta jalat taas tuntuivat vievän oikein mukavasti. Koko matkan juoksu tuntui periaatteessa ihan hyvältä. Lopussa oikea jalka alkoi taas oireilla, kuten viimeksikin pitkällä lenkillä. Kuten Quantina tuolla kommentoi, kyseessä on IT- tai ITB-jänteen ärsyyntymistila eli ns. juoksijan polvi. Vaiva on hoidettavissa venytellyllä ja lihastasapainosta huolehtimalla. Josko tässä olisi riittävästi motivaattoria kehon huoltoon. Epäilisin kuitenkin, että juoksun tahmaisuus johtui nestehukasta. En juonut aamulla tarpeeksi öisen kehon kuivumisen korjaamiseksi. Vaikka yritin valita varjoisimmat mahdolliset kohdat reitin varrelta, aurinko porotti riittämiin. Tästä lähtien yritän muistaa ottaa juomapullon mukaan yhtään pidemmälle lenkille. Tai edes muutaman euron kauppaan poikkeamista varten. Jos aiemmin olen haaveillut puolimaratonennätyksen lyömisestä neljän viikon päästä, niin tällä lenkillä epäilin moneen kertaan, selviänkö kisasta läpi ollenkaan. Viimeiset kolme kilometriä toivoin vain matkan kohta loppuvan. Että sellainen lenkki tänään. Mutta kuten olen muitakin lohduttanut, niin välillä täytyy olla huonoja juoksuja, että seuraava tuntuisi taas paremmalta. Siihen luotan! :)

Viikon liikunnat:


Juoksua ja työmatkapyöräilyä. Onnistunut Cooperin testi. Siinäpä viikko muutamaan sanaan tiivistettynä.

Torstaina kävin hieronnassa. Se teki hyvää! En usko, että hierontapöydälle voi nukahtaa, mutta melkoiseen horrokseen sain itseni vaivutettua. Kotimatkalla bussissa näytin varmaan juuri sängystä nousseelta. ;)

Perjantaina työpäivä vähän venähti. Harjoitusohjelmassa oli vetoja, mutta korvasin sen vain lyhyellä lönköttelyllä. Ihan hyvä, että sain sen verrankin aikaiseksi. Toimistossa istumisen jälkeen pieni happihyppely tekee hyvää. (No, poljinhan minä toki pyörällä kotiin.)

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: lepo
Ti: lepo
Ke: juoksu
To: juoksu
Pe: ELC-liikuntaa
La: blogimiitti
Su: juoksu

Huomisen pidän töistä vapaata. Sekä wappuaatolle että -päivälle on luvassa lounastreffit. Lisäksi saan yökylään pitkästä aikaa mukavaa seuraa. Ja lauantaina innolla odottamani blogimiitti. Mukava tavata muita bloggareita!

Hauskaa Wappua ja muistakaa arvonta!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Cooperin testi

Tänään oli edessä  kauhulla  kauan odotettu Cooperin testi. Keli oli oikein mainio: +13°C, aurinkoista ja pieni tuuli. Täytyy myöntää, että ei yhtään haitannut, vaikka jouduimmekin siirtämään testin viime viikolta. Silloin olisi ollut +5°C ja vesisade. ;)

Rehellisesti sanottuna en ollut iltapäivällä ollenkaan innoissani edessä olevasta. Tällä kertaa porukassa oli muutama, jotka ovat juosseet ko. testin viimeksi vuosikymmeniä sitten tai ei koskaan. Olin hieman kateellinen heille, koska he eivät tienneet tai muistaneet, mikä edessä odottaa. Tuntui hullun hommalta lähteä suorittamaan vapaaehtoisesti jotain tuollaista, jonka tiesi aiheuttavan suurta tuskaa.

Lähde: Wikipedia




Viime syksynä juoksin 2100 metriä. Se jäi harmittavan vähän hyvän rajasta. Yhtään parempaan en kyllä silloin olisi pystynyt. Tällä kertaa tavoitteeni oli siis juosta yli 2200 metriä. Se tarkoittaa 4,5 kierrosta, eli kierrosaikoja alle 2:10.


Juoksu tuntui pahalta. Aloitin vähän liian kovalla vauhdilla. Vaikka tiesin, että pitäisi hidastaa, niin vauhdin tasaaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa. Olin 9,5 minuuttia (puoli minuuttia alussa ja viimeiset kaksi) varma, että en tule juoksemaan tätä loppuun. Ajattelin lähes koko matkan ajan, että nyt lopetan. Ei ole pakko juosta, koska eihän tässä ole mitään järkeä kiduttaa itseään tällä tavalla. Luulisin, että jos juoksisin yksin, niin en saisi itsestäni irti juosta noin äärirajoilla tai lopettaisin kesken. Kymmenen minuutin jälkeen ajattelin, että tulen selviämään loppuun asti. Siinä vaiheessa myös tiesin, että tulen juoksemaan paremmin kuin viime vuonna ja yli 2200 metriä. Lopputulos oli 2300 metriä. Kaksisataa metriä paremmin kuin viime syksynä. En muista, että olisin koskaan juossut parempaa tulosta Cooperin testissä. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Järkevämmällä vauhdin jaolla olisin voinut juosta korkeintaa 100 metriä enemmän, jos sitäkään. Sitä täytyy lähteä tavoittelemaan syksyn testiin. Mutta en siis aio harjoitella erikseen Cooperia varten, vaan harjoittelu tapahtuu täysin puolimaratonin ehdoilla.

Tampere puolimaratonin reitti käy muuten noin puolessa matkassa kiertämässä yhden kierroksen Ratinan stadionilla, missä tänäänkin Cooperin juoksimme. Toivottavasti silloin kierros ei ole ihan yhtä tuskainen kuin mitä ne tänään olivat. :)

Kymmenen sekuntia juoksun jälkeen olin varma, että kuolen. Kymmenen minuutin jälkeen aloin harkita osallistumista Elixian järjestämään Cooperin testiin torstaina 10.5. Kyllä ihminen osaa olla hullu! :D

Ilmoitin etukäteen, että tällä kertaa en sitten juokse sitä sataa metriä, mikä viimeksi juostiin Cooperin päälle. Minähän en ole yllytyshullu, mutta kun joku kysyi, että juostaanko vielä satanen, niin minähän olin heti valmis. Tai ainakaan en jätä juoksematta, jos muutkin juoksevat. Siinäkin aika parani 20,4 sekunnista tasan 20:en. Tuota tulosta minulla ei ole mitään kunnianhimoa lähteä parantamaan. Ihmisellä on luonnostaan tietyssä suhteessa nopeita ja hitaita lihassoluja. Minulla ne painottuvat selvästi hitaiden (mutta kestävien) suuntaan.

Onko joku lukijoista innostunut juoksemaan Cooperin testin tänä keväänä? Tai käyttekö kokeilemassa sitä piakkoin?

Huomenna on lepopäivä liikunnasta ja hieronta. Ehkä myös penkkiurheilua lentopallofinaalin merkeissä. Voi sitä nautinnon päivää! :)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Raporttia pukkaa

Äh... tää on nyt mennyt tähän, että sunnuntaina tai maanantaina raportoin menneestä viikosta ja kirjaan liikuntasuunnitelman ylös. Ei se johdu kiireestä. Ehtisin ihan hyvin kirjoitella, mutta työpäivän ja juoksulenkin tai jumpan jälkeen aivot kaipaavat lepoa. Käyn lukemassa muiden blogeja, mutta järjellisen tekstin kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta. Enkä varsinkaan muista, mistä aiheesta kirjoittaa, vaikka juostessa on pyörinyt hyviä ajatuksia mielessä. Tarvitsisin varmaankin sanelukoneen. :D

Paino oli aamulla 72,6 kiloa. Tulos oli täysin odotettu. Viikonloppuna oli kokoustamassa Vierumäellä, jonne ruokailut olivat hoitaneet muut: perjantai-iltana hampurilaisia, lauantaina lounaaksi tortilloja ja päivälliseksi pizzaa. Lisäksi tarjolla oli sipsejä, limsaa ja muutaman lonkeronkin join. (Karkkejakin, mutta niihin en koskenut.) Mutta ruoka oli hyvää ja minulla oli muutenkin mukavaa. Nyt arkena on taas aikaa kiristellä. Ensi viikoksi on mahdollista tehdä oikein kunnon pudotus. ;)

Viime viikon liikunnat:


Vierumäellä aikataulu oli sen verran tiukka, että aamupäivän happilenkkiä lukuunottamatta en ehtinyt liikkumaan. Toisaalta jalat oli torstain juoksun jälkeen jo melko puhki, joten viikonlopun lepo oli täysin harkittua ja tarpeellista.

Tiistaina kävin verenluovutuksessa. Verenluovutuspäivänä suositellaan ottamaan rauhassa. Muun muassa liikunta ja saunominen on kielletty. En siis missään tapauksessa suosittele kahvakuulatreeniä (tai muutakaan) samalle päivälle, mutta koska minulle ei ole koskaan tullut mitään oireita, menen omien tuntemusten mukaan. Keskiviikon juoksulenkki tuntui normaalia hengästyttävämmältä. Olisin tarvinnut ne puuttuvat punasolut hapen kuljetukseen, mutta onneksi ne aikanaan palautuvat.

Juoksua löytyy ohjelmasta ilahduttavan paljon. Itse asiassa tekisi mieli vaan juosta, vaikka tiedän, että se ei ole järkevää. Kaikki muu liikunta tuntuu turhalta, vaikka tiedän, ettei niin ole. Lueskelen ihan innoissani HCR:lle lähtevien blogeja ja harmittelen, etten ole itse mukana. Toisaalta KK-puolikkaaseenkaan ei ole enää kuin neljä viikkoa. Katselin reittikarttaa ja mietin sitä tunnetta, kun juoksen Apian urheilukentän maalisuoraa uudessa ennätysajassa hymy huulilla. Mielikuvaharjoittelua suosivat myös huippu-urheilijat! ;)

Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:

Ma: juoksu
Ti: sali tai joku ryhmäliikunta
Ke: Cooperin testi
To: lepo (hieronta)
Pe: juoksu (vetoja)
La: Power
Su: juoksu (pitkä)

Aika pitkälti tämä alkaa mennä samalla kaavalla viikko viikon perään. Tosin ensi viikolla on luvassa kevyempi viikko.

Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan. Palkinnot on hankittu. Samalla keksin muuten äitienpäivälahjankin. Kerron molemmat vasta sitten, kun ne on toimitettu uusille omistajille. Molemmat on mielestäni oikein mukavia. Itselleni ostin samalta shoppailureissulta kompressiosukat. Pitkillä juoksulenkeillä ja kilpailuissa nilkat kramppailevat, joten ajattelin kokeilla, josko näistä olisi jotain apua. Raportoin kokeen jälkeen. Tosin pitäisi kyllä vahvistaa myös niitä nilkan lihaksia. "Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla."

Oikein keväistä viikon alkua! Nauttikaa leskenlehdistä, perhosista, narsisseista ja sudenkorennoista. Minä ainakin nautin! :) Viimeiset talvivaatteet on pesty kesäsäilytystä varten ja kesävaatteet raahattu varastosta käyttöön. Kevät! <3

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Epätoivoa vaa'alla ;)

Näköjään kannattaa odottaa vaa'alta plussausta, niin tulos todennäköisemmin on pienempi. Odotukset vaakalukeman suhteen eivät olleet tänä aamuna kovinkaan suuret. No, vaaka näytti 71,9 kiloa. Siis tosi hieno lukema... paitsi että en oikein osaa iloita siitä. Mielestäni en ole ansainnut sitä ja mietin, mistä tuo lukema oikein koostuu. Jäikö sunnuntain pitkästä lenkistä nestevajausta vai söinkö sunnuntai-iltana normaalia vähemmän? Paino on junnannut niin pitkään 72 ja 73 kilon välillä satunnaisia poikkeamia lukuunottamatta, että vaikea uskoa, että paino voisi enää lähteä alaspäin. Onneksi huomenna on ELC-punnitus. Toisaalta tuo on illalla ja siinä on vielä enemmän epävarmuustekijöitä. Sitten kun paino on 6x,x kg, niin sitten uskon tämän jumituksen voitetuksi. Ehkä vähän kyynistä, mutta kyllä minä tämän vielä jotenkin sössin. ;)

Pikkuhiljaa alan päästä sisään tuohon porukassa juoksemiseen. Se on oikeastaan tosi kiva, että on seuraa. Meidän porukka on vielä juuri sopivan samankuntoista. Pelkäsin vähän etukäteen, että syke nousee liian korkealle porukassa juostessa, mutta toistaiseksi on mennyt sen suhteen tosi hyvin. Osan lenkeistä tahdon edelleen juosta yksin, mutta kyllä seura tuo vaihtelua. Ja kuten aiemminkin olen maininnut, ne tekosyyt, jotka yksin lenkkeillessä riittävän lenkin väliin jättämiseen, eivät riitä, jos ne pitää sanoa ääneen. :D

Tekosyistä tulikin mieleeni, että keskiviikkona meillä oli tarkoitus käydä juoksemassa Cooperin testi. Kuitenkin ah-niin-ihanat työkaverit keksivät kuka mitäkin tekosyitä sairauksia, joten testiä täytyi siirtää. Yritän saada sen soviteltua ensi viikolle, mutta voi olla, että uusi aika onkin vasta toukokuun alussa. Kivempihan se on juosta, jos olisi vähän lämpöisempää kuin mitä keskiviikolle on luvattu.

Yllätin tänä aamuna itseni ja lähdin pyörällä töihin vaikka lämpömittari näytti pakkasta 4°C. Tiedän, että olen vähän vainoharhainen liukkauden kanssa. Kadut ja tiet olivat jo eilen kuivat, joten tiesin, että ei tuolla kamalan liukasta voinut olla. Eikä ollutkaan. En minä edelleenkään uskalla märille kaduille lähteä yöpakkasten jälkeen, mutta ehkä kammo on edes vähän kadonnut.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Väsymystä ja liikunnan riemua

Olipas mielenkiintoinen viikko! Jostain syystä nukuin parina yönä tosi huonosti ja olinkin välillä töissä tosi poikki. Torstaina keräilin ensin työpisteellä voimia, että jaksan lähteä alakertaan vaihtamaan pyöräilyvaatteet päälle ja sitten pukuhuoneessa, että jaksan lähteä polkemaan. Pyöräily sujui kuitenkin ihan hyvin. :) Lisäksi töissä riitti kiireitä jopa pääsiäisen alusviikkoa enemmän. Edellisistä syistä johtuen olen siis tosi tyytyväinen liikuntamääriini. Toivoisin, että voisin sanoa, että haen aina liikunnalle mahdollisen välin, mutta se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Liian usein kiire tai keli ovat tekosyitä, joiden takia ei tarvitse lähteä lenkille. Juuri tähän nämä työpaikan yhteisjuoksulenkit ovat pelastus. Kun olen sopinut muiden kanssa, että lähdetään juoksemaan, niin kynnys ilmoittaa, etten lähdekään, on aika suuri. Vaikka perjantaina se tarkoittikin sitä, että lenkin jälkeen jouduin vielä palaamaan työpöydän ääreen. En ollut läheskään yhtä nuutunut kuin yleensä, kun seitsemän jälkeen vihdoin kotiin pääsin, vaan oikeastaan aika pirteä ja freesi. :)

Viime viikon liikunnat:



Yhteensä 11 tuntia! Työmatkapyöräilyt tuovat tottakai "ylimääräistä" liikuntaa, mutta silti tosi hyvä määrä. Ei tuollaiseen määrään pitäisi edes joka viikko pyrkiä. 

Lentopallo on kivaa! Sen verran säännöllisesti olen sitä aikanaan pelannut, että tekniikka on jollain tasolla hanskassa. Harmi, että nykyisin ei ole mahdollista pelata tuollaista höntsylentopalloa säännöllisesti. Silloin kun pääsee pelaamaan menee ensimmäinen puoli tuntia peliin sisäänpääsemiseen ja sen jälkeen alkaa käsivarret olla jo melko arat. Pituuteni takia en "oikeaa" lentopalloa voi pelata, mutta tuollainen reilu, kolmeen kosketukseen pyrkivä peli on mieleeni. Paha vaan, että tykkään myös seurata lentopalloa telkkarista. Tuossa pelissä tuli useampaan kertaan sellainen tilanne, että vain seurasin tilannetta: tiesin, miten pallo olisi pitänyt pelata ja olisin jopa ehtinyt siihen, mutta jalat vaan eivät älynneet, että niiden pitäisi liikkua. :)

Tänään kävin pitkällä lenkillä. Olisiko kevään vaikutusta, kun tähän asti olen pääasiassa juossut tutuilla ja turvallisilla reiteillä, mutta nyt alkaa huvittaa uusien reittien etsiskely. Katsoin kartasta mukavan oloisen polun, jota pitkin ajattelin lähteä juoksemaan. Suunnittelin, että tuossa kohtaa hyppään takaisin tutulle reitille ja tuota kautta tulen takaisin kotiin. Mutta se uusi reitti oli ihana. Tasainen, sorapintainen, puistojen ja asuinalueiden välissä kulkeva kevyenliikenteenväylä, joka oli jo pääosin kuiva. Silti mukavan joustava kengän alla. Enhän minä malttanut nousta autotien viertä kulkevalle kevarille siinä, missä olin alunperin suunnitellut. Jatkoin tuon kivan tien seuraamista, kunnes ensimmäinen tunti ja seitsemän kilometriä tulivat täyteen. Aloin vähän huolestua itsestäni, kun en ollut yhtään huolissani, jaksanko juosta kotiin. Tiesin kyllä suurin piirtein, missä olen ja yritin etsiä sopivaa tienhaaraa, josta kääntyä vasemmalle ja kotia kohti. Viimeinen vaihtoehto oli myös ympäri kääntyminen. Onneksi Tampereella on kevyen liikenteen väylätkin kohtuullisen hyvin merkattu (no, ehkä jotain pieniä puutteitakin on ;) ja lopulta kahdeksan kilometrin kohdalla pääsin kääntymään tutulle tielle. Alkuperäinen ajatus oli juosta 10-12 kilometriä, mutta se nyt vähän venähti. ;) Onneksi juoksu oli kevyentuntuista ja sykkeet pysyivät maltillisina. Noin 12 kilometrin kohdalla alkoi oikeassa nilkassa olla pieniä tuntemuksia ja 14 kilometrin kohdalla oikean polven ulkosyrjä alkoi kipuilla. Yritin keskittyä jalan mahdollisimman suoraan linjaukseen, eikä kipu estänyt juoksemista. Toivottavasti kipuilu johtui vanhoista kengistä, joilla olen kieltänyt itseäni juoksemasta enää kauhean pitkiä lenkkejä. Turhamainen minä ei vaan tahtoisi vielä näillä kurakeleillä ottaa käyttöön puhtaanvalkoisia Asics Gel Kayanoja. Lupaan laittaa ne jalkaan viimeistään seuraavalle yli tunnin lenkille, koska jalkakivut täytyy ottaa vakavasti. Lopulta lenkin pituudeksi tuli 17 kilometriä ja aikaa kului 2:36:26. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tässähän on vielä yli kuukausi aikaa houkutella vauhti esiin ennen Valkeakosken puolimaratonia. Tällä hetkellä olen ainakin hyvin toiveikas tuon suhteen, koska harjoittelu on mennyt paremmin ja kilometrejä on kertynyt enemmän kuin ennen edellisiä puolikkaitani. Toivottavasti se 2,5 tuntia lopultakin alittuu!

Ne on ihanat! :)

Liikunta siis sujui kuluvalla viikolla, mutta syömiset eivät ihan niin hyvin. Jostain syystä tiistai-torstai -akselilla minulla tuntui olevan koko ajan nälkä. Siis nimenomaan sellainen suolessa kovaäänisesti kurniva nälkä. Varsinaisesti mitään ylilyöntejä ei tullut, mutta useamman kerran tiesin jo syödessäni, että nyt syön liikaa. Mutta minkäs teet?! Opettelemista siis edelleen riittää. En siis odota suuria huomiselta punnitukselta. Välillä tuntuu, että minun ei tarvitse kuin katsoa ruokaan päin, kun se on jo jämähtänyt vyötärölle (tai pakaroihin tai reisiin tai...).

Tulevan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu (+ suunnistus)
Ti: kahvakuula (ELC)
Ke: Cooperin testi
To: juoksu
Pe: lepo
La: juoksu tai jotain muuta
Su: lepo

Huomenna alkavat Tampereen seudun Iltarastit. Lumitilanteesta johtuen ensimmäisellä kerralla tiedossa on korttelisuunnistusta. Siksi ajattelin, että käyn ensin juoksemassa työporukan yhteislenkin ja sitten vielä jonkun lyhyen radan. Ihan vain muistuttaakseni itselleni, mitä on kartan kanssa juokseminen. Käykö kukaan lukijoista koskaan suunnistamassa?

Viikonlopun olen taas reissussa, enkä tiedä, onko lähtö perjantaina vai lauantaina ja paluu lauantaina vai sunnuntaina, enkä ohjelmasta mitään. Toivottavasti kuitenkin ehtisi jotain tekemään viikonloppuna. Majoitun Vierumäen urheiluopistolla, joten mahdollisuuksien puuttetta ei voi ainakaan syyttää. :)

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa & aurinkoista ja aktiivista tulevaa viikkoa! :)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Wappuarvonta!

Lupailin jo aiemmin järjestää arvonnan tämän kevään aikana. Edellisellä juoksulenkillä täyttyi 100 km vuoden juoksuhaasteessani, joten sen kunniaksi julistan arvonnan alkaneeksi. Lisäksi olen valmistumisesta huolimatta edelleen sydämeltäni teekkari, joten mukavan aktiviteetin sijoittaminen wapun tienoolle sopii kuin nenä päähän. Tällä viikolla olen saanut enemmän kuin paljon tsemppiä blogiystävien taholta, mistä tahdon tällä tavalla kiittää.

Palkintona on jotain liikuntaan liittyvää kivaa. Osallistujien määrän mukaan saattaa palkintoja olla enemmänkin kuin yksi. Osallistumisaikaa on wapunpäivään (1.5.2012) klo 18.00 asti. Osallistua voi kommentoimalla tähän tekstiin, mikä on suosikkiliikuntaasi. Vastauksilla ei siis ole mitään väliä palkintojen jakoon, vaan siitä vastaa onnetar. Mainostamisesta ei saa tällä kertaa lisäarpaa. Kaikille tasapuolisesti onnea!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Mennyttä ja tulevaa

Pääsiäinen tuli ja pääsiäinen meni. Lyhyt breikki työstä ja arjesta teki ihan hyvää. Vietin aikaa hyvässä seurassa, nautiskelin keleistä ja söin hyvin. Paino oli tiistaiaamuna 72,5 kiloa, joten aika hyvin selvitty kuitenkin.

Viikon 14 liikunnat:



Raahasin pääsiäislomalle kahdetkin juoksulenkkarit mukaan, mutta niinhän siinä kävi, että maalla tiet olivat vielä jäässä tai märät. Sen sijaan kerihanget (hankiainen, kantohanki, hankikanto; miten kukin tahtoo) kutsuivat hiihtämään. Sunnuntai-iltana oli aika uskomatonta hiihtää jäällä seitsemän jälkeen, kun aurinko vielä paistoi.

Osin jo toteutunut liikuntasuunnitelma kuluvalle viikolle:

Ma: lentopallo
Ti: juoksu
Ke: Xycling + Shape 
To: juoksu / lepo
Pe: juoksu
La: Power
Su: juoksu

Tänä aamuna tulin ensimmäistä kertaa töihin pyörällä. Matkaa kertyy vähän reitistä riippuen 10-11 kilometriä suuntaansa. Hiekoitushiekkaa on teillä vielä riittämiin ja tämän päiväinen tuuli nosti katupölyä oikein pilvinä ilmaan. Nämä kaikki ovat kuitenkin merkkejä siitä, että kevät tulee! :)

torstai 5. huhtikuuta 2012

Pääsiäisterveiset

Nyt on taas yksi työviikko takana ja edessä ansaittu pääsiäisloma. Kuten viikonloppuna aavistelin töissä piti sen verran kiirettä, että olen kyllä lueskellut kuulumisenne, mutta en juurikaan ole ehtinyt kommentoida, vaikka olisin tahtonut. :/ Pääsiäiseksi ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia. Viettelen sen äitin ja iskän hoivissa. Sukulaisia täytyy käydä katsomassa ja eiköhän liikuntaakin ole ohjelmassa riittämiin. Neljä ihanaa päivää, joina ei ole pakko tehdä mitään, mitä en tahdo. Kivaa! :)

Eipä tällä viikolla mitään kummempaa ole tapahtunut. Maanantaina ja keskiviikkona kävin juoksemassa, keskimäärin 5 km/45 min. Keskiviikkona työkaverini kysyi lenkin päätteeksi, miksi minä juoksen. En oikein osannut vastata. Siksi että se on kivaa. Siksi että se on helppoa. Siksi että juoksutapahtumiin on kiva osallistua. En minä oikein tiedä. Juoksen siksi että juoksen. Miksi sinä juokset?

Tiistain ELC-tapaamisessa on tällä viikolla vuorossa treenikerta, joka piti sisällään pilatestyyppisiä harjoituksia. Kehoa huoltava liikunta jää minulta liian usein väliin, joten tuo teki tosi hyvää. ELC-vaaka näytti 72,4 kiloa. Siis tiistaina illalla saman verran kuin maanantaiaamuna! Kyllä ihmisen keho on omituinen, ei voi muuta sanoa. (Tiedän, että vaa'at ovat erilaisia, mutta tuo vaaka näytti kaksi viikkoa sitten 73,7 kiloa iltapäivällä.) Sain ryhmän jälkeen kyydin naapurissani asuvalta mieheltä kotiin ja hänen kanssaan juttelimme tavoitteista ja tilanteistamme. Kerroin, kuinka painoni on jumittanut jo vaikka kuinka kauan ja tahtoisin saada siihen muutosta. Siihen hän totesi, että hän ekan kerran jälkeen hän olikin miettinyt, että mitä minä teen ryhmässä. Jäin miettimään, että toivottavasti kukaan ryhmäläisistä ei ole pahoillaan, että olen mukana. Ilmeisesti kaikilla muilla on enemmän ylipainoa kuin minulla, mutta samojen ongelmien kanssa me kaikki kuitenkin painiskelemme. Ei kukaan ole ainakaan siltä vaikuttanut, päinvastoin tosi mukavilta kaikki.

Juuri tällä hetkellä muuten aurinko paistaa ja lunta sattaa. Tai siis lunta tulee vaakasuorassa. Lumesta ja yöpakkasista huolimatta kevät on jo ihan nurkan takana. Aurinko lämmittää jo lämpimästi.  :)

Oikein ihanaa pääsiäistä!

P.S. Muistakaa blogimiitti

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Voihan huhtikuinen lumisade

Kyllä se kevät sieltä tulee - pikkuhiljaa - joskus - ehkä... No ei vaan, vaikka rehellisesti sanottuna kyllä tuo lumen määrä jo riittäisi. Sitä paitsi taitavat pirkanmaaliset autoilijatkin olla samaa mieltä, kun uutisia katsoo.

Kerroin aiemmin suunnitelmistamme käydä työkavereiden kanssa juoksemassa yhdessä. Maanantai ja keskiviikko seuloituivat lenkkipäiviksi. Otin lenkkikamat töihin mukaan, mutta pyörittelin päätäni aamuiselle lumisateelle. Ajattelin, että kyllä se ehtii vielä iltapäivään mennessä lakata, tai edes vähän laantua. No, ei laantunut, mutta kun lenkkiseurani tuli kahvitunnilla kysymään, että olethan lähdössä, niin vastasin, että tottakai. En tiedä, millainen keli muualla Suomessa on ollut, mutta Tampereella on satanut kohta vuorokauden lunta ja sitä riittää jo helposti nilkkaan asti. Tällaisella pituuden puolesta rajoitteinen saa pahimmillaan kahlata polvia myöten lumikinoksessa. Kävimme juoksemassa reilun vitosen lenkin, johon aikaa kului melkein tunti. Välillä eteen ei nähnyt ollenkaan ja teitä ei tietenkään oltu aurattu koko päivänä. Mutta kyllä me olimme ylpeitä, kun lähdimme kelistä huolimatta juoksemaan. Ja minä olen ylpeä työkaveristani, jolle tämä oli ensimmäinen juoksulenkkin jotakuinkin ikinä. Lenkin päätteeksi hän vielä sanoi, että eihän se ollut ollenkaan niin kamalaa :)

Olin myös ylpeä itsestäni, kun kotimatkalla bussi jäi jumiin ja kävelin viimeiset kaksi kilometriä. Raskastahan se oli ja kengät olivat melko märät kotiin päästessä, mutta mielestäni keli oli vain mielenkiintoinen seikkailu :D

Kävin aamulla vaa'allakin. Sen lukema oli 72,4 kiloa. Mittasin myös vyötärön ympäryksen. Uskoisin melkoisella varmuudella voivani sanoa, että se on 89 cm. Eli siis pienentymistä olisi siinä havaittavissa. Noita mittojahan olisi hyvä ottaa silloin tällöin muualtakin, koska sieltä voisi saada motivoivia tuloksia, vaikka paino junnaisi. Olen aiemminkin valitellut, että mittaaminen ei oikein innosta, kun en meinaa osata ottaa niitä samasta paikasta ja mitat heittelevät helposti viisikin senttiä. Arvioi sitten siitä, onko kutistumista tapahtunut vai ei. Onneksi on yksi mittari, joka kertoo armottomasti mittojen muuttumisesta - vaatteet. Lumisateen vuoksi ja paksumpien juoksutrikoiden pyykissä olemisen takia otin tänään mukaan Karhun verkkovuorilliset juoksuhousut. Kun ottaa monen kuukauden jälkeen käyttöön vaatteita, niiden kokeileminen vähän jännittää: Kinnaavatkohan ne jostain? Nuokin housut ovat aina olleet takapuolesta vähän naftit. Minun ruumiissani ylimääräinen rasva tykkää kertyä pakaroihin ja reisiin. Meinasin kiljua ja hyppiä riemusta, kun vedin ne jalkaan ja ne olivat sopivat. Eivät kiristäneet yhtään, eivät edes istuessa. Jotain olen siis tehnyt talven aikana oikeinkin! :)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Viikonlopun hankintoja

Voisi sanoa, että urheilullinen viikonloppu on takana, vaikka liikuntatunteja ei Heiaheiaan hirveästi kirjautunutkaan.

Perjantaina oli työpaikan järjestämä UKK-kävelytesti. Testissä kävellään 2 kilometriä mahdollisimman nopeasti. Testitulokseen vaikuttavat sukupuoli, painoindeksi, kävelyyn käytetty aika ja syke testin lopussa. Itse sain kuntolukemaksi 93, mikä tarkoittaa, että kuntoni on keskimääräinen ikäisteni naisten joukossa. Maksimaalinen hapenottokykyni on 35 ml/kg/min. Edellisen kerran olen tehnyt testin neljä vuotta sitten keväällä 2008. Silloin kuntolukema oli 83. Kehistystä on siis tapahtunut :) Kävelytesti sopii kaikille terveille aikuisille ja on luotettavampi ja helpompi järjestää kuin moni muu kuntotesti. Jos joku kiinnostui, niin täältä löytyy laskuri, jolla voi laskea oman tuloksen perusteella kuntoindeksin. Olen täällä varmaan aiemminkin valitellut, kuinka en oikein pidä kävelemisestä. Tuon testin jälkeenkin penikat olivat kipeät, ja ovat itse asiassa edelleenkin. Penikkakivuista kärsiville voin vinkata, että ns. kylmäkallet ovat mitä erinomaisinta hoitoa. Niillä saa kohdistettua kylmähoidon juuri tuonne sääriluun viereen.

Lupasin avokille viime vuoden lopulla ostaa hänelle yhdistetyksi syntymäpäivä- ja joululahjaksi polkupyörän. Nykyiseltä asuinpaikaltamme kaikki on kätevästi pyöräilymatkan päässä, mutta tuo onneton ei omista pyörää. Olimme sopineet aiemmin, että lähdemme lauantaina pyöräostoksille. Edeltävänä yönä oli satanut viitisen senttiä lunta, mutta sehän ei toisia hulluja estä ostamaan polkupyöriä. ;) Itselläni on arkiajoon oikein hyvä hybridipyörä, mutta olen jo jonkin aikaa himoinnut maantiepyörää nopeampaan ajoon ja Kalevan kierroksen pyöräilyyn. Samalla vaivalla ajattelin siis katsella itselleni pyörää.

Ennen kuin sain valittua pyörän, kävin päähänpistosta sovittamassa perinteisen monoja ja avuliaan myyjän avustukselle valitsimme minulle myös sopivat sukset perinteisen hiihtämiseen. Hups...! Kaikki hiihtovermeet olivat 50% alennuksessa, mutta onneksi perjantai oli silti palkkapäivä ;)

Lähde


Tällaisen ihanuuden löysin pyöräkaupasta. Osasin varautua, että minun runkokokojani ei ihan joka mallista ole saatavilla ainakaan suoraan liikkeestä. Yllä näkyvä cyclocross -pyörä oli hyvässä tarjouksessa Emilia Sportissa. Kun lisäksi löysimme avokillekin samasta puljusta pyörän, päädyin ostamaan tuon. Ostin siihen lisäksi ohuemmat renkaat, jolloin se minun käytössäni menee täysin maantiepyörästä.

Cyclocrossari on maantiepyörästä kehitetty monenlaiseen maastoon sopiva pyörätyyppi. Niillä ajetaan ihan omanlaisia pyöräkilpailujakin, cyclocrossia. Se on siis vähän kuin kilpaversio hybridipyörästä. Minulle tuo on monikäyttöisyytensä vuoksi huomattavasti parempi valinta kuin puhdas maantiepyörä. Muutamia puutteitakin tuossa tietysti on: Univegassani on levyjarrut, minkä vuoksi se on jonkin verran painavampi kuin maantiepyörä.Vaihteiden välitykset ovat erilaiset siten, että maantiepyörä on tarkoitettu kovempiin vauhteihin. Mikäli erilaiset pyörätyypit kiinnostavat enemmän, täältä löytyy lisätietoja. Minun käytössäni erot ovat kuitenkin kuriositeetteja.

Shoppailureissun jälkeen oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta kotiin palatessa koko päivän vaivannut pieni päänsärky paheni sellaiseksi, että kaikenlainen liikkuminen tuntui mahdottomalta. Päivällisen jälkeen päänsärky helpotti, joten ilmeisesti se johtui matalasta verensokerista. Omituista oli se, että päänsärky oli alkanut jo heti aamusta ennen aamupalan syömistä. Onneksi se kuitenkin meni ohi.

Tein eiliseksi tarkoitetun juoksulenkin tänään. Ehkäpä nämä lepopäivät ovat tehneet hyvää, koska ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksu tuntui tosi hyvältä. Aiemmin kaikki vähänkin juoksulta näyttävä liikkuminen on nostanut sykkeen 160:n tuntumaan. Eteneminen alle 150 sykkeillä on siis ollut tosi köpöttelyä. Vauhtia ei tänäänkään ollut paljon, mutta pk-sykkeilläkin juoksu tuntui juoksulta :) Juoksin tunnin lenkin, jota piristin 5x1 minuutin vedoilla 2 minuutin palautuksilla. Nuo eivät olleet mitään maksimivetoja, vaan sellaista sopivaa vauhdin kiristämistä. Ihan kivaa saada välillä revitellä :)

Viime viikon liikunnat kokonaisuudessaan:



Yllättävän paljon merkintöjä, vaikka tuntuu, että jouduin joustamaan aika paljon. Onneksi sain punnerrushaasteen nelosviikon tehtyä kokonaan. Raskaalta se tuntui, mutta toivottavasti ensi viikon uusinta olisi jo vähän helpompi.

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu
Ti: ELC-kävelylenkki (keppijumppa huonolla säällä)
Ke: juoksu
To: lepo
Pe: Zumba
La: juoksu
Su: lepo

Loppuilta menee jääkiekon playoffeja radiosta kuunnellen, saunoen ja Idolsia katsoen. Toivottavasti noiden jälkeen olen rentoutunut uuteen viikkoon. Pääsiäinen on jo lähellä, mutta luulen, että töissä on vielä vähän touhua ennen sitä lähestyvän deadlinen vuoksi.

Oikein munarikasta palmusunnuntaita ja kuravetistä aprillipäivää kaikille! Muutama pikkunoita on käynyt oven takana ja saanut palkaksi suklaata. Onneksi! Olisi kauheaa, jos varatut suklaat olisivat jääneet kaappiin ;) Minun onnekseni aprillipäiväkin osui sunnuntaille. Arkena olisi paljon enemmän ihmisiä ympärillä, jotka voisivat huiputtaa minua. Olen helppo! :) Itse asiassa luin aamulla Hesarin, enkä muista lukeneeni mitään, minkä tunnistaisin aprillipilaksi :D