Uusi vuosi

Vuodenvaihde tuli ja meni. Siinä samassa hässäkässä siirryin itsekin uudelle vuosikymmenelle. Eli uudenvuodenaattona täytin kolmekymmentä. Kriisistä kirjoittelen varmaankin jossain vaiheessa erikseen, mutta nyt on jotenkin helpottunut olo, kun synttäripäivä on ohi. Vaikka kaikki halaukset ja onnittelut tuntuivat niin hyviltä!

Joulun vietin anoppilassa pohjoisemmassa Suomessa, jossa riitti lunta. Arvatkaa, kuinka paljon harmitti, kun sairastuin aattona flunssaan, jonka vuoksi hiihtolenkit jäivät vain kahteen?! Nyt nuha on vain muisto, mutta niin on lumikin, kun palailimme pyhien jälkeen etelään. En jaksa enää oikein edes harmitella kelejä. Toteanpahan vain, että olisi kiva saada jo lunta, että pääsisi suksille ja valmistautumaan Finlandia- ja Vuokattihiihtoihin.

Maanantaina kävin pelaamassa lentopalloa. Täällä kotikotona siihen on maanantaisin mahdollisuus minulle sopivan tasoisessa seurassa, mutta se on mahdollista vain lomien aikana. Olen monesti harmitellut, etten pääse pelaamaan useammin. Vaikka pelituntuma on heikko, silti tuntuu, että ainakaan kovin pahaa taantumaa ei taidollisesti ole päässyt tulemaan, ehkä jopa päinvastoin. Nyt ajattelin katsoa, löytyisikö Tampereelta tai lähistöltä sopiva porukka, jossa pääsisi säännöllisesti pelaamaan. En ole puolitoistametrisen varteni kanssa lähelläkään lentopalloilijan prototyyppiä, minkä vuoksi arkailen vieraaseen porukkaan lähtemistä. Luulisin silti, että tuolla väestöpohjalla löytyisi joku höntsäilyporukkakin. Jos joku ruudun sillä puolella tietää sopivaa peliseuraa, niin kertokaa. Kiitos!

Töihin palaan vasta loppiaisen jälkeen, joten ennen sitä yritän vähän vetää yhteen viime vuotta. Loppuvuosi meni pienessä matalapaineessa, joten tekee hyvää kerrata vuoden kohokohtia, koska niitäkin riitti. Jonkinlaisia tavoitteita minulla on myös tälle vuodelle, mutta yritän pitää ne sellaisina, että ne liittyvät enemmän omaan hyvään oloon kuin tilastoihin, vaikka jälkimmäisiä on helpompi seurata. Otan niin hirveän helposti stressiä itse itselleni asettamista tavoitteista ihan jokaisella elämän osa-alueella, että sitä yritän tulevaisuudessa välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Sitä, miten sen aion tehdä, en vielä ihan varmaksi tiedä. Varsinkin kun tykkään haasteista!

Toivon, että alkanut vuosi on jokaiselle blogin lukijalle tähän astisista paras!

Liikuntaa ja stroganoffia

Viime viikon liikunnat:

Yhteensä 5,9 tuntia. Juuri tällä hetkellä olen aika innoissani liikunnasta. Ainoastaan työ haittaa harrastuksia, mutta nyt olen onnistunut pitämään hyvin koko paletin kasassa. Toivottavasti näin jatkuu tulevaisuudessakin. Poden vähän huonoa omaatuntoa, kun lähden töistä normaalityöpäivän jälkeen ja muut vielä jäävät. Toisaalta tulen ensimmäisten joukossa ja saan työni hoidettua, joten mitään syytä ei pitäisi olla, mutta minkäs tunnollinen itselleen voi. Eikä kukaan työkavereista vihjaa mitään siihen suuntaa, joten kyse on ihan omasta ongelmastani.

Tulevasta viikosta olisi syytä tulla vähän kevyempi. Viikonloppuna on edessä ensimmäinen Kalevan kierroksen laji, luistelu. Huomenna selviää, onko oma eräni lauantaina vai sunnuntaina. Eräjaot siis tulivat jo viime viikolla ja minut oli sijoitettu sunnuntaina luisteltavaan erään. Kysyin, voisiko minut siirtää lauantaille ja järjestäjät lupasivat katsoa, mitä voivat tehdä. Iskä luistelee lauantaina, joten helpottaisi aikatauluja, jos oma eränikin olisi lauantaina, mutta minulla on varasuunnitelma, jos joudun luistelemaan sunnuntaina.

Tosin sovittuna on jo kolmet liikuntatreffit: tänään PT, huomenna alkaa hiihtokoulu (jee!) ja torstaina sulkapalloa. Jos luistelen vasta sunnuntaina, niin perjantaina saatan käydä vielä jäällä, mutta muuten kuuntelen vain kunnon kohoamista.

Pitäisiköhän ensi viikolla syödä stroganoffia?! :D

Hyvä päivä

Juuri kun pääsin valittamasta, että ehdin panostaa liian vähän parisuhteeseen, niin avokki lähti tänään lomalle. Mikä siis tarkoittaa, että saan hallinnoida kotiamme seuraavan viiko ihan itsekseni. Saan täyden vallan kaukosäätimeen, saan maata sohvalla, jos huvittaa, saan päättää vapaasti, mitä tahdon syödä (tosin joudun myös itse laittamaan ruoan). Ensi viikolla tulee varmasti ikävä, mutta nyt aion nauttia tästä ihanuudesta. Ihmiset ovat ihania, mutta välillä on luksusta, kun saa olla vain itsekseen.

Tänään pakkasin luistelukamat mukaan töihin. Ajattelin seurata sääennusteita ja päättää niiden perusteella, menenkö luistelemaan tänään vai huomenna. Koko päivän ennuste näytti loppupäiväksi -15..-20°C lämpötiloja ja huomiseksi iltapäiväksi vain noin -5°C. Koska jommankumman päivän aion kuitenkin viettää huilipäivänä, voin vapaasti valita kumman tahansa sään mukaan. Ehdin jo päivän aikana tottua ajatukseen, että tänään vietän koko pitkän illan sohvan ja kaukosäätimen kanssa. Vähän kyllä ihmettelin lämpötilaennustetta, koska havainnot näyttivät lämpötilaksi koko ajan noin kymmenen astetta pakkasta. Iltapäiväkahvin jälkeen tajusin, että en voi siirtää treeniä huomiselle ainakaan lämpötilaan vedoten. Kävin pään sisäistä taistelua, mukavuudenhalu oli ehtinyt vallata minut ja kauhistuin, että joutuisin viettämään yli tunnin kylmässä ulkoilmassa. Järkeilin kuitenkin, että olen huomenna tyytyväinen, kun olen tehnyt harjoituksen tänään. Vaihdoin siis ulkovaatteet päälle, talsin Sorsapuistoon ja kiinnitin terät monoihin. Luistelin tunnin ja 16 kilometriä. Alkuun jää oli huonossa kunnossa, mutta aurauksen jälkeen suorastaan erinomainen. Tunnin  jälkeen heitin terät kassiin ja talsin bussipysäkille tyytyväisenä itseeni. En sen takia, että huomenna ei tarvitse luistella, vaan siksi, että olin juuri käynyt luistelemassa. Ehdin jäälle valoisaan aikaan ja sain vetää raitista ilmaa koko kehon täydeltä. Vielä vähän jäätelöä ja sitten nukkumaan! Luulen, että tulevana yönä nukun melkoisen sikeästi. ;)

Liikunnan iloa - ja vaikeutta

Tänä viikonloppuna kelit ovat suosineet ulkona liikkujaa, joten sitä minäkin olen harrastanut. Vaikka tykkään Suomen talvesta ja kaamoksesta, on jotenkin huojentavaa tietää, että ollaan jo menossa kevättä kohti. Ei sen vielä ole kiire, mutta siellä muutaman kuukauden päässä se odottaa. Eilen lauantaina  oikein aurinko helli. Pakkasta oli reippaat kymmenen astetta, eli sopivasti vaatetta päälle, niin ulkona on kivaa. Oikealla palstalla näkyy laskuri kohti vuoden 2013 Kalevan kierrosta ja sen ensimmäistä lajia, luistelua. Muita lajeja tulisi jollain tasolla harrastettua ilman Kierrostakin, mutta luistelua (varsinkin radalla) ei. Joululomalla kävin kertaalleen Mikkelissä uudenuutukaiselle tekojäällä, joten oli syytä suunnata harjoittelemaan. Sorsapuistossa on kaukaloiden ympäri jäädytetty noin 400 metriä pitkä rata, jonka olen todennut itselleni parhaaksi paikaksi harjoitella. Jää ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin tekojääradoilla ja radan muoto on lähempänä ympyrää kuin oikeaa rataa, joten kaarteen luistelu on hieman toisenlaista. Silti luisteluasento ja -potku ovat samat jäällä kuin jäällä. Ja jää tulee jokaisen luistelukerran jälkeen tutummaksi. Polvet lyövät veteliksi aina terien päälle noustessa, mutta tällä kertaa helpotti jo ensimmäisen kierroksen aikana. Hyvä keli oli houkutellut jäälle monenlaista ja -tasoista luistelijaa. Vaikka vähän jouduinkin väistelemään muita, olen silti iloinen jokaisesta ihmisestä, joka on vieroittanut itsensä sohvasta ja lähtenyt ulos. Olin varautunut, että tunnin saaminen täyteen luistellen tulisi olemaan tylsää ja vaikeaa. Johtuuko siitä, että pessimisti ei pety vai auringonpaisteesta, mutta ensimmäistä kertaa luistelu tuntui mukavalta. En kytännyt jatkuvasti kelloa, vaan keskityin liukuun ja rytmiin. Kun tunti tuli  täyteen, matkaa oli kertynyt 16 kilometriä. Päätin jatkaa vielä kahteenkymppiin. Kalevan kierroksen matka on 30 kilometriä, joten mitä pitempiä harjoituksia maltan tehdä, sen parempi. Tavoiteajaksi olen asettanut puolitoista tuntia. Aiempina vuosina matka on ollut 20 ja 21,1 kilometriä. Noita lyhyempiä matkojakaan en ole koskaan luistellut noin kovaa, joten tavoite on kova, mutta eihän helppoja kannattaisi lähteä tavoittelemaankaan. ;)

Tänään suuntasin sukseni kohti Kaupin latuja. Niihamaan päin reitti on sopivan tasaista tekniikan harjoittelemiseen. Erityisesti minun pitäisi panostaa siihen, että hiihdän oikeassa maaston kohdassa oikeanlaisella luistelutekniikalla. Nyt yritin keskittyä siihen. Se onnistui ilmeisen hyvin: vauhti kasvoi, mutta toisaalta niin nousi rasituskin. Loppumatkasta alkoi vähän tuntua, että loppuuko voimat kesken, mutta ihan hyvin jaksoin silti. Hiihtoladullakin oli ruuhkaa. Tuo Kauppi-Niihama -väli tosin taitaa olla Tampereen suosituin latu. Niihamasta eteenpäin ladulla (erityisesti luistelu) oli melkoisesti hiekkaa ja muuta roskaa. Onneksi olin lähtenyt kakkossuksilla, jotka ovat jo valmiiksi naarmuilla.

Viikon liikunnat kaiken kaikkiaan:

Reilut viisi tuntia yhteensä, vaikka vielä torstaina tuntui, että ei tästä liikuntaviikosta tule mitään. Tiistaina ja keskiviikkona jalat vain olivat niin jumissa, että oli pakko antaa niiden levätä.

Luon itselleni pääni sisällä sääntöjä, joiden en heti välttämättä edes tajua rajoittavan elämääni. Olen vuoden alussa ollut hieman epätoivoinen liikuntojen suhteen. En saa kaikkea haluamaani liikuntaa mahtumaan viikkoon: PT-treenit vievät yhden päivän ja sulkapallo toisen. Kummastakaan en tahdo luopua. Lisäksi nyt on talvi, joten tahdon hiihtää. Kalevan kierroksen luisteluun on kolme viikkoa aikaa, joten sitä pitää ehtiä harjoittelemaan. Sen lisäksi pitäisi ehtiä juoksemaan. Erityisesti hiihtoladulle pitäisi ehtiä useammin kuin kerran viikossa, jos tahdon parantaa viimevuotista Pirkan hiihdon aikaani. Ylirasitus uhkaa, jos viikossa ei ole vähintään yksi kevyempi päivä. Tämä voisi vielä toimia, jos ei tarvitsisi käydä töissä, mutta valitettavasti sekin lohkaisee vähintään kahdeksan tuntia arkipäivistä. Eilen aamulla tajusin, että ei minun ole mikään pakko juosta. Kunnes luistelu on helmikuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen suoritettu, voin hyvin täyttää aerobisen liikunnan tarpeeni hiihdolla ja luistelulla. Eikä maratonhaaveeni vaarannu. Tämän tajuttuani hengitys ja päätä kiristävä tunne helpottivat. Ehkä viikonlopun liikunnan ilokin on osittain seurausta tästä. Tekisi hyvää muistaa, että liikunnan pitäisi olla elämässäni iloa ja kuntoa tuova tekijä, ei stressiä. Minä tahdon kiertää Kalevan kierrosta, vaikka sitäkin aloin välillä epäillä. Siinä on jo tällaiselle kuntoilijalle tavoitetta kerrakseen, ja jos sen pystyn käymään läpi, täytyy liikunnalla olla jo ihan merkittävä rooli elämässäni. Silti tunnen itseni "huonoksi ihmiseksi", jos en ehdi vielä kahta kertaa viikossa juoksemaan. Suhteellisuudentaju, missä menet?! ;)

Jos liikut, älä pysähdy!

Totesin eilen töissä, että ei pitäisi liikkua ollenkaan, tai sitten ei pitäisi pysähtyä ollenkaan. Tämä tuli mieleen, kun nousin toimistotuolilta juoksun kankeuttamilla jaloilla. Jos pysyisin jatkuvasti pienessä liikkeessä, lihakset eivät kangistuisi samalla tavalla ja liikkuminen ei olisi niin tuskaista. Mutta tuo samahan pätee isommassa mittakaavassa: mitä pitempi liikuntatauko tulee, sen vaikeampi liikkumaan lähteminen on ja sitä kipeämmäksi sen jälkeen tulee. Silti tauko ei ole mikään syy lopettaa liikkumista kokonaan, vaan keho tottuu äkkiä, eikä toisen kerran jälkeen lihaksisto laita enää yhtään niin paljoa vastaan. Lausunnostani huolimatta pidän tänään taukoa, eli lepopäivän, enkä silti aio lopettaa liikkumi8sta. Jos jalat eilen olivat vain vähän kankeat juoksun jäljiltä, niin nyt ne ovat ihan rehellisesti jumissa. Se, jos mikä on merkki, että lepo on tarpeen. Seuraavan juoksulenkin tai saliharjoituksen jälkeen olen vähemmän jumissa.

Eilisen PT-tapaamisen jälkeen mieleeni nousi yksi hyvä sanonta, jonka olen useammastakin blogista lukenut: Pain/sweat is weakness leaving the body. Tietyssä määrin tykkään laittaa itseni koville, mutta kuitenkin omalla mukavuusalueellani ja minulle tutuissa lajeissa. Toisaalta mieli tekisi kokeilla omia rajoja, mutta toisaalta pelkään, mitä siellä on, jossa en ole koskaan käynyt. Reunalla alkaakin pelottaa, enkä uskalla hypätä sen yli. Ilman pientä tuskaa ei tule kehitystä. Minulle olisi hyväksi vetää joskus itseni niin piippuun kuin mahdollista ja huomata, että vielä sen jälkeenkin jaksan. Tehdä joskus joku treeni niin kovaa, että on pakko keskeyttää - ja huomata, että ensi kerralla se sama raja onkin siirtynyt edemmäs. Lopulta niitä rajoja ei kai ole ollenkaan - paitsi oman päämme sisällä. Tästä maratonkammossanikin on kyse.

P.S. Toiveeni on kuultu: ulkona sataa lunta. Loppuviikosta hiihtämään hyväkuntoisille laduille!

Tyttöjen juttuja ja treeniä

Yrityksellä, jossa työskentelen, on tänä vuonna juhlavuosi, minkä vuoksi pikkujoulutkin ovat "aavistuksen" hienommat kuin yleensä. Varsinaisesti ei oleteta, että pukeudutaan iltapukuun, mutta suositeltavaa se on. Ja mun vaatekaappihan pursuilee juhlavaatteita. ;) Normaalistikin stressaannun juhlapukeutumisesta, saati sitten nyt. Bongasin ..in motion -blogista hongkongilaisen verkkokaupan (kiitos!), jota olen useamman viikon vilkuillut siinä mielessä, että uskaltautuisinkohan tilaamaan ihan oikean iltapuvun. Eilen sitten huomasin yhden ihailemani mekon 15% alennuksessa. Pakotin avokin avuksi vartalon mittailuihin ja pistin tilauksen menemään. Vähän jännittää! :)

Tuo tilaamani mekko jättää käsivarret paljaiksi, joten nyt olisi hyvä aika paneutua käsitreeniin. Suurin osa ylimääräisestä rasvasta asettuu minun kehossani reisiin ja takapuoleen, sen jälkeen vatsaan, joten ylävartaloon ei sitä jää juurikaan. (No, kai allit nyt on lähes jokaisella naisella. ;) Itse asiassa olen melkoisen tyytyväinen ylävartalooni. Olen perinyt mummolta paksut nilkat, mutta ranteet sen sijaan ovat mielestäni aika sirot. Mutta ainahan voi parantaa, eli nyt alkaa operaatio käsivarsien tiukennus. Quantinan patistuksesta päätin palata punnerrusohjelman pariin. Tein jo viikonloppuna aloitustestin: 25 punnerrusta! Pakottaa siis aloittamaan viikosta kolme. Mutta ei tänään, koska tänään on Power -päivä! Lupaan, että rintalihakset ja kädet tärisee joka tapauksessa. Allien kimppuun ajattelin hyökätä dippiohjelman avulla. Tuohon en ole vielä tehnyt aloitustestiä, koska sopivan korokkeen etsiminen on vielä vaiheessa. Luulen, että meidän työkalupakki taitaa olla paras vaihtoehto. Täytyy vaan tarkastaa, että sisällä on jotain riittävän painavaa, että saan dippailla rauhassa ilman pelkoa kippaamisesta.

Noista ohjelmista tuli mieleeni, että löysin Windows -puhelimeeni kivan sovelluksen niihin liittyen. 6 week training -sovellus sisältää nuo molemmat sekä vastaavat vatsalihas-, leuanveto- ja kyykkyohjelmat. Vaikuttaa insinöörille sopivalta. Toivottavasti tuohon saa myös muistutuksen, ettei treenit unohdu. ;)

Noiden lisäksi toivon, että saisin nyt myös palautettua itseni saleilun pariin. Mulla on aika heikot käsivoimat ja silloin kun olen oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, niin onhan se ollut hienoa. Mars mars, Aku!

Väsymystä ja liikunnan riemua

Olipas mielenkiintoinen viikko! Jostain syystä nukuin parina yönä tosi huonosti ja olinkin välillä töissä tosi poikki. Torstaina keräilin ensin työpisteellä voimia, että jaksan lähteä alakertaan vaihtamaan pyöräilyvaatteet päälle ja sitten pukuhuoneessa, että jaksan lähteä polkemaan. Pyöräily sujui kuitenkin ihan hyvin. :) Lisäksi töissä riitti kiireitä jopa pääsiäisen alusviikkoa enemmän. Edellisistä syistä johtuen olen siis tosi tyytyväinen liikuntamääriini. Toivoisin, että voisin sanoa, että haen aina liikunnalle mahdollisen välin, mutta se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Liian usein kiire tai keli ovat tekosyitä, joiden takia ei tarvitse lähteä lenkille. Juuri tähän nämä työpaikan yhteisjuoksulenkit ovat pelastus. Kun olen sopinut muiden kanssa, että lähdetään juoksemaan, niin kynnys ilmoittaa, etten lähdekään, on aika suuri. Vaikka perjantaina se tarkoittikin sitä, että lenkin jälkeen jouduin vielä palaamaan työpöydän ääreen. En ollut läheskään yhtä nuutunut kuin yleensä, kun seitsemän jälkeen vihdoin kotiin pääsin, vaan oikeastaan aika pirteä ja freesi. :)

Viime viikon liikunnat:

Yhteensä 11 tuntia! Työmatkapyöräilyt tuovat tottakai "ylimääräistä" liikuntaa, mutta silti tosi hyvä määrä. Ei tuollaiseen määrään pitäisi edes joka viikko pyrkiä. 

Lentopallo on kivaa! Sen verran säännöllisesti olen sitä aikanaan pelannut, että tekniikka on jollain tasolla hanskassa. Harmi, että nykyisin ei ole mahdollista pelata tuollaista höntsylentopalloa säännöllisesti. Silloin kun pääsee pelaamaan menee ensimmäinen puoli tuntia peliin sisäänpääsemiseen ja sen jälkeen alkaa käsivarret olla jo melko arat. Pituuteni takia en "oikeaa" lentopalloa voi pelata, mutta tuollainen reilu, kolmeen kosketukseen pyrkivä peli on mieleeni. Paha vaan, että tykkään myös seurata lentopalloa telkkarista. Tuossa pelissä tuli useampaan kertaan sellainen tilanne, että vain seurasin tilannetta: tiesin, miten pallo olisi pitänyt pelata ja olisin jopa ehtinyt siihen, mutta jalat vaan eivät älynneet, että niiden pitäisi liikkua. :)

Tänään kävin pitkällä lenkillä. Olisiko kevään vaikutusta, kun tähän asti olen pääasiassa juossut tutuilla ja turvallisilla reiteillä, mutta nyt alkaa huvittaa uusien reittien etsiskely. Katsoin kartasta mukavan oloisen polun, jota pitkin ajattelin lähteä juoksemaan. Suunnittelin, että tuossa kohtaa hyppään takaisin tutulle reitille ja tuota kautta tulen takaisin kotiin. Mutta se uusi reitti oli ihana. Tasainen, sorapintainen, puistojen ja asuinalueiden välissä kulkeva kevyenliikenteenväylä, joka oli jo pääosin kuiva. Silti mukavan joustava kengän alla. Enhän minä malttanut nousta autotien viertä kulkevalle kevarille siinä, missä olin alunperin suunnitellut. Jatkoin tuon kivan tien seuraamista, kunnes ensimmäinen tunti ja seitsemän kilometriä tulivat täyteen. Aloin vähän huolestua itsestäni, kun en ollut yhtään huolissani, jaksanko juosta kotiin. Tiesin kyllä suurin piirtein, missä olen ja yritin etsiä sopivaa tienhaaraa, josta kääntyä vasemmalle ja kotia kohti. Viimeinen vaihtoehto oli myös ympäri kääntyminen. Onneksi Tampereella on kevyen liikenteen väylätkin kohtuullisen hyvin merkattu (no, ehkä jotain pieniä puutteitakin on ;) ja lopulta kahdeksan kilometrin kohdalla pääsin kääntymään tutulle tielle. Alkuperäinen ajatus oli juosta 10-12 kilometriä, mutta se nyt vähän venähti. ;) Onneksi juoksu oli kevyentuntuista ja sykkeet pysyivät maltillisina. Noin 12 kilometrin kohdalla alkoi oikeassa nilkassa olla pieniä tuntemuksia ja 14 kilometrin kohdalla oikean polven ulkosyrjä alkoi kipuilla. Yritin keskittyä jalan mahdollisimman suoraan linjaukseen, eikä kipu estänyt juoksemista. Toivottavasti kipuilu johtui vanhoista kengistä, joilla olen kieltänyt itseäni juoksemasta enää kauhean pitkiä lenkkejä. Turhamainen minä ei vaan tahtoisi vielä näillä kurakeleillä ottaa käyttöön puhtaanvalkoisia Asics Gel Kayanoja. Lupaan laittaa ne jalkaan viimeistään seuraavalle yli tunnin lenkille, koska jalkakivut täytyy ottaa vakavasti. Lopulta lenkin pituudeksi tuli 17 kilometriä ja aikaa kului 2:36:26. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tässähän on vielä yli kuukausi aikaa houkutella vauhti esiin ennen Valkeakosken puolimaratonia. Tällä hetkellä olen ainakin hyvin toiveikas tuon suhteen, koska harjoittelu on mennyt paremmin ja kilometrejä on kertynyt enemmän kuin ennen edellisiä puolikkaitani. Toivottavasti se 2,5 tuntia lopultakin alittuu!

Ne on ihanat! :)

Liikunta siis sujui kuluvalla viikolla, mutta syömiset eivät ihan niin hyvin. Jostain syystä tiistai-torstai -akselilla minulla tuntui olevan koko ajan nälkä. Siis nimenomaan sellainen suolessa kovaäänisesti kurniva nälkä. Varsinaisesti mitään ylilyöntejä ei tullut, mutta useamman kerran tiesin jo syödessäni, että nyt syön liikaa. Mutta minkäs teet?! Opettelemista siis edelleen riittää. En siis odota suuria huomiselta punnitukselta. Välillä tuntuu, että minun ei tarvitse kuin katsoa ruokaan päin, kun se on jo jämähtänyt vyötärölle (tai pakaroihin tai reisiin tai...).

Tulevan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu (+ suunnistus)
Ti: kahvakuula (ELC)
Ke: Cooperin testi
To: juoksu
Pe: lepo
La: juoksu tai jotain muuta
Su: lepo

Huomenna alkavat Tampereen seudun Iltarastit. Lumitilanteesta johtuen ensimmäisellä kerralla tiedossa on korttelisuunnistusta. Siksi ajattelin, että käyn ensin juoksemassa työporukan yhteislenkin ja sitten vielä jonkun lyhyen radan. Ihan vain muistuttaakseni itselleni, mitä on kartan kanssa juokseminen. Käykö kukaan lukijoista koskaan suunnistamassa?

Viikonlopun olen taas reissussa, enkä tiedä, onko lähtö perjantaina vai lauantaina ja paluu lauantaina vai sunnuntaina, enkä ohjelmasta mitään. Toivottavasti kuitenkin ehtisi jotain tekemään viikonloppuna. Majoitun Vierumäen urheiluopistolla, joten mahdollisuuksien puuttetta ei voi ainakaan syyttää. :)

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa & aurinkoista ja aktiivista tulevaa viikkoa! :)

Voihan huhtikuinen lumisade

Kyllä se kevät sieltä tulee - pikkuhiljaa - joskus - ehkä... No ei vaan, vaikka rehellisesti sanottuna kyllä tuo lumen määrä jo riittäisi. Sitä paitsi taitavat pirkanmaaliset autoilijatkin olla samaa mieltä, kun uutisia katsoo.

Kerroin aiemmin suunnitelmistamme käydä työkavereiden kanssa juoksemassa yhdessä. Maanantai ja keskiviikko seuloituivat lenkkipäiviksi. Otin lenkkikamat töihin mukaan, mutta pyörittelin päätäni aamuiselle lumisateelle. Ajattelin, että kyllä se ehtii vielä iltapäivään mennessä lakata, tai edes vähän laantua. No, ei laantunut, mutta kun lenkkiseurani tuli kahvitunnilla kysymään, että olethan lähdössä, niin vastasin, että tottakai. En tiedä, millainen keli muualla Suomessa on ollut, mutta Tampereella on satanut kohta vuorokauden lunta ja sitä riittää jo helposti nilkkaan asti. Tällaisella pituuden puolesta rajoitteinen saa pahimmillaan kahlata polvia myöten lumikinoksessa. Kävimme juoksemassa reilun vitosen lenkin, johon aikaa kului melkein tunti. Välillä eteen ei nähnyt ollenkaan ja teitä ei tietenkään oltu aurattu koko päivänä. Mutta kyllä me olimme ylpeitä, kun lähdimme kelistä huolimatta juoksemaan. Ja minä olen ylpeä työkaveristani, jolle tämä oli ensimmäinen juoksulenkkin jotakuinkin ikinä. Lenkin päätteeksi hän vielä sanoi, että eihän se ollut ollenkaan niin kamalaa :)

Olin myös ylpeä itsestäni, kun kotimatkalla bussi jäi jumiin ja kävelin viimeiset kaksi kilometriä. Raskastahan se oli ja kengät olivat melko märät kotiin päästessä, mutta mielestäni keli oli vain mielenkiintoinen seikkailu :D

Kävin aamulla vaa'allakin. Sen lukema oli 72,4 kiloa. Mittasin myös vyötärön ympäryksen. Uskoisin melkoisella varmuudella voivani sanoa, että se on 89 cm. Eli siis pienentymistä olisi siinä havaittavissa. Noita mittojahan olisi hyvä ottaa silloin tällöin muualtakin, koska sieltä voisi saada motivoivia tuloksia, vaikka paino junnaisi. Olen aiemminkin valitellut, että mittaaminen ei oikein innosta, kun en meinaa osata ottaa niitä samasta paikasta ja mitat heittelevät helposti viisikin senttiä. Arvioi sitten siitä, onko kutistumista tapahtunut vai ei. Onneksi on yksi mittari, joka kertoo armottomasti mittojen muuttumisesta - vaatteet. Lumisateen vuoksi ja paksumpien juoksutrikoiden pyykissä olemisen takia otin tänään mukaan Karhun verkkovuorilliset juoksuhousut. Kun ottaa monen kuukauden jälkeen käyttöön vaatteita, niiden kokeileminen vähän jännittää: Kinnaavatkohan ne jostain? Nuokin housut ovat aina olleet takapuolesta vähän naftit. Minun ruumiissani ylimääräinen rasva tykkää kertyä pakaroihin ja reisiin. Meinasin kiljua ja hyppiä riemusta, kun vedin ne jalkaan ja ne olivat sopivat. Eivät kiristäneet yhtään, eivät edes istuessa. Jotain olen siis tehnyt talven aikana oikeinkin! :)

Viikonlopun hankintoja

Voisi sanoa, että urheilullinen viikonloppu on takana, vaikka liikuntatunteja ei Heiaheiaan hirveästi kirjautunutkaan.

Perjantaina oli työpaikan järjestämä UKK-kävelytesti. Testissä kävellään 2 kilometriä mahdollisimman nopeasti. Testitulokseen vaikuttavat sukupuoli, painoindeksi, kävelyyn käytetty aika ja syke testin lopussa. Itse sain kuntolukemaksi 93, mikä tarkoittaa, että kuntoni on keskimääräinen ikäisteni naisten joukossa. Maksimaalinen hapenottokykyni on 35 ml/kg/min. Edellisen kerran olen tehnyt testin neljä vuotta sitten keväällä 2008. Silloin kuntolukema oli 83. Kehistystä on siis tapahtunut :) Kävelytesti sopii kaikille terveille aikuisille ja on luotettavampi ja helpompi järjestää kuin moni muu kuntotesti. Jos joku kiinnostui, niin täältä löytyy laskuri, jolla voi laskea oman tuloksen perusteella kuntoindeksin. Olen täällä varmaan aiemminkin valitellut, kuinka en oikein pidä kävelemisestä. Tuon testin jälkeenkin penikat olivat kipeät, ja ovat itse asiassa edelleenkin. Penikkakivuista kärsiville voin vinkata, että ns. kylmäkallet ovat mitä erinomaisinta hoitoa. Niillä saa kohdistettua kylmähoidon juuri tuonne sääriluun viereen.

Lupasin avokille viime vuoden lopulla ostaa hänelle yhdistetyksi syntymäpäivä- ja joululahjaksi polkupyörän. Nykyiseltä asuinpaikaltamme kaikki on kätevästi pyöräilymatkan päässä, mutta tuo onneton ei omista pyörää. Olimme sopineet aiemmin, että lähdemme lauantaina pyöräostoksille. Edeltävänä yönä oli satanut viitisen senttiä lunta, mutta sehän ei toisia hulluja estä ostamaan polkupyöriä. ;) Itselläni on arkiajoon oikein hyvä hybridipyörä, mutta olen jo jonkin aikaa himoinnut maantiepyörää nopeampaan ajoon ja Kalevan kierroksen pyöräilyyn. Samalla vaivalla ajattelin siis katsella itselleni pyörää.

Ennen kuin sain valittua pyörän, kävin päähänpistosta sovittamassa perinteisen monoja ja avuliaan myyjän avustukselle valitsimme minulle myös sopivat sukset perinteisen hiihtämiseen. Hups...! Kaikki hiihtovermeet olivat 50% alennuksessa, mutta onneksi perjantai oli silti palkkapäivä ;)

Lähde

Tällaisen ihanuuden löysin pyöräkaupasta. Osasin varautua, että minun runkokokojani ei ihan joka mallista ole saatavilla ainakaan suoraan liikkeestä. Yllä näkyvä cyclocross -pyörä oli hyvässä tarjouksessa Emilia Sportissa. Kun lisäksi löysimme avokillekin samasta puljusta pyörän, päädyin ostamaan tuon. Ostin siihen lisäksi ohuemmat renkaat, jolloin se minun käytössäni menee täysin maantiepyörästä.

Cyclocrossari on maantiepyörästä kehitetty monenlaiseen maastoon sopiva pyörätyyppi. Niillä ajetaan ihan omanlaisia pyöräkilpailujakin, cyclocrossia. Se on siis vähän kuin kilpaversio hybridipyörästä. Minulle tuo on monikäyttöisyytensä vuoksi huomattavasti parempi valinta kuin puhdas maantiepyörä. Muutamia puutteitakin tuossa tietysti on: Univegassani on levyjarrut, minkä vuoksi se on jonkin verran painavampi kuin maantiepyörä.Vaihteiden välitykset ovat erilaiset siten, että maantiepyörä on tarkoitettu kovempiin vauhteihin. Mikäli erilaiset pyörätyypit kiinnostavat enemmän, täältä löytyy lisätietoja. Minun käytössäni erot ovat kuitenkin kuriositeetteja.

Shoppailureissun jälkeen oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta kotiin palatessa koko päivän vaivannut pieni päänsärky paheni sellaiseksi, että kaikenlainen liikkuminen tuntui mahdottomalta. Päivällisen jälkeen päänsärky helpotti, joten ilmeisesti se johtui matalasta verensokerista. Omituista oli se, että päänsärky oli alkanut jo heti aamusta ennen aamupalan syömistä. Onneksi se kuitenkin meni ohi.

Tein eiliseksi tarkoitetun juoksulenkin tänään. Ehkäpä nämä lepopäivät ovat tehneet hyvää, koska ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksu tuntui tosi hyvältä. Aiemmin kaikki vähänkin juoksulta näyttävä liikkuminen on nostanut sykkeen 160:n tuntumaan. Eteneminen alle 150 sykkeillä on siis ollut tosi köpöttelyä. Vauhtia ei tänäänkään ollut paljon, mutta pk-sykkeilläkin juoksu tuntui juoksulta :) Juoksin tunnin lenkin, jota piristin 5x1 minuutin vedoilla 2 minuutin palautuksilla. Nuo eivät olleet mitään maksimivetoja, vaan sellaista sopivaa vauhdin kiristämistä. Ihan kivaa saada välillä revitellä :)

Viime viikon liikunnat kokonaisuudessaan:

Yllättävän paljon merkintöjä, vaikka tuntuu, että jouduin joustamaan aika paljon. Onneksi sain punnerrushaasteen nelosviikon tehtyä kokonaan. Raskaalta se tuntui, mutta toivottavasti ensi viikon uusinta olisi jo vähän helpompi.

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu
Ti: ELC-kävelylenkki (keppijumppa huonolla säällä)
Ke: juoksu
To: lepo
Pe: Zumba
La: juoksu
Su: lepo

Loppuilta menee jääkiekon playoffeja radiosta kuunnellen, saunoen ja Idolsia katsoen. Toivottavasti noiden jälkeen olen rentoutunut uuteen viikkoon. Pääsiäinen on jo lähellä, mutta luulen, että töissä on vielä vähän touhua ennen sitä lähestyvän deadlinen vuoksi.

Oikein munarikasta palmusunnuntaita ja kuravetistä aprillipäivää kaikille! Muutama pikkunoita on käynyt oven takana ja saanut palkaksi suklaata. Onneksi! Olisi kauheaa, jos varatut suklaat olisivat jääneet kaappiin ;) Minun onnekseni aprillipäiväkin osui sunnuntaille. Arkena olisi paljon enemmän ihmisiä ympärillä, jotka voisivat huiputtaa minua. Olen helppo! :) Itse asiassa luin aamulla Hesarin, enkä muista lukeneeni mitään, minkä tunnistaisin aprillipilaksi :D