Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiire. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiire. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kuulumisia

Huh... onpas aikaa taas kulunut viimeisestä tekstistä. On siis aika päivittää vähän kuulumisia. Palautuminen puolimaratonilta kävi aika kevyesti. Sunnuntaina jalat olivat jäykät, mutta maanantaina kykenin jo pyöräilemään töihin. Töiden merkeissä viime viikko hyvin pitkälti menikin, vähän liiankin kanssa. Perjantaina jätin pyöränkin rauhaan, kun jalat eivät olleet palautuneet. Onneksi kesälomaan on enää viisi viikkoa, eivätkä nekään toivottavasti ole ihan niin stressaavia kuin viime viikko.

Palautteluviikon liikunnat

Raskaan työviikon kevennykseksi viikonlopulle olikin luvassa monenlaista kivaa.

Tässä syyt, miksi viikonlopun liikunnat jäivät vähiin
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa Superpesistä paikan päällä. Tarjolla oli sekä naisten että miesten peli, joten Kaupissa meni koko päivä. Onneksi sää suosi.

Sotkamon Jymyn ulkokenttä

Sunnuntaina suuntasimme lukiokaverin kanssa Ratinaan Bon Jovin keikalle. Kaverini on hc-fani, mutta kyllä bändin musiikki minuunkin iskee. Tällainen musiikki, samoin kuin urheilu, on parasta paikan päällä. Ihan vähän tuli huudettua, hypittyä, laulettua ja tanssittua. ;)

Komeat lavarakennelmat

Tämä on soinut keikan jälkeen päässä:


Sunnuntaina olisi tarkoitus avata kirkkovenesoutukausi. Tällä kertaa teenkin sen suoraan kilpailussa. Aurinkoista viikon jatkoa! :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella

Huh huh... melkoinen viikko on takana ja samaa rataa taitaa jatkua tammikuun loppuun saakka. Onneksi olen jääräpäisesti pitänyt kiinni omasta ajastani ja käynyt tyhjentämässä pääni kuulailun tai hiihdon parissa. Välillä poden kyllä huonoa omaatuntoa siitä, että työkiireiden (tai joskus myös liikunta-) keskellä jätän parisuhteen liian vähälle huomiolle. Käyn kotona vain nukkumassa ja syömässä valmiin ruoan. Kiirepäivinä on onni, että on sopinut etukäteen liikuntatreffit. Muuten helposti ajattelee, että työt ovat tärkeämpiä kuin oma hyvinvointi. Kun stressiä ei pääse edes purkamaan liikunnan parissa, nukkumaanmennessä on henkisesti nuhruinen olo. Yritän muistaa, että olen parempi työntekijä, kun pidän itsestäni huolen. Toivottavasti sama pätee myös avovaimouteen.

Kiireestä huolimatta viime viikolla kertyi reippaat viisi tuntia liikunta: 



Mukavan monipuolista! PT:n kanssa oli puhetta, että viikoittain pitäisi pyrkiä tekemään kahdesta kolmeen lihaskuntotreeniä ja kolmesta neljään aerobista. Se toteutui viime viikolla erinomaisesti, vaikka viikonloppuna olisi toisen hiihtolenkin voinut korvata saliharjoittelullakin. Viime viikon maanantaina viimeistelimme kuntosaliohjelmani. Tuntuu pelottavan tehokkaalta, mutta katsotaan, mitä saan itsestäni irti, kun käyn sen yksikseni tekemässä. Piiskuri niskan takana saa yrittämään enemmän. Yritän ehtiä salille perjantaina tai lauantaina, minkä jälkeen voin kirjoittaa vähän tarkemman kuvauksen.

Kahvakuulasta on ehkä tulossa uusi kaverini. Tutustumisvaiheemme on ollut vaihteleva: tykkään kuulan tehokkuudesta ja monipuolisuudesta, mutta rinnallevedon tekniikka on vielä hakusessa, minkä vuoksi oikeassa hauiksessa on kämmenenkokoinen mustelma ja vasemmassa haukkarissa ja molemmissa ranteissa pienempiä. PT kuitenkin lohdutti, että harjoitus tekee mestarin ja toistojen myötä liikkeeseen tulee sulavuutta. Lohdutukseksi työntötekniikkani kelpaisi kuulemma mihin tahansa kahvakuulaoppaaseen. Lisäksi vauhtipunnerrus meni kuulemma oikein luonnostaan. Johtunee siitä, etten ehtinyt ajatella, mitä tein. Tällaiselle tekniikkapoliisille kehut tuntuivat hyvältä. Uudenlainen harjoittelu vie pois omalta mukavuusalueelta, mutta siellähän se kehitys tapahtuu. Tätä yritän muistutella, kun voimaharjoittelu ei oikein nappaa. Ilman ohjausta kahvakuulailu voisi jäädä vähiin, mutta nyt olen alkanut harkita oman kuulan kotiuttamista. Katsotaan, miten käy.
 Jos tiedät hyvänmakuisen proteiinijauheen, nyt on hyvä aika jakaa tietosi. Tällä hetkellä minulla on käytössä Fastin suklaanmakuinen hera, mutta se on jotenkin keinotekoisen makuinen. Yleensä käytän tuota palautusjuoman tai nopean välipalan yhdessä hiilihydraattijauheen kanssa. Lisäksi lisään tuota tarvittaessa lisäproteiiniksi smoothieen.

Pakkasenpunaisia poskia viikon jatkoon! Nauttikaa liikunnasta. Minulla on ainakin nyt hyvä draivi päällä. Toivottavasti se myös jatkuu. :)

maanantai 10. syyskuuta 2012

Puolimaratonista palautuminen

Jos tahdot tietää, miten puolimaratonista palautuu parhaiten, tästä tekstistä ei ole sinulle mitään apua. Paitsi jos toimit juuri päinvastoin kuin minä tällä viikolla.

Sunnuntaina kävimme tosiaan juoksun jälkeen syömässä New Yorkissa, joten palautumisruoka oli hoidettu hyvin. Sunnuntai-ilta menikin tv:n ja kirjan ääressä jalkojen olotilaa ihmetellessä. Vaikka suoritus oli alkuiltapäivästä, kroppa ei meinannut vakautua levolle ollenkaan. Kun uni tuli, se oli onneksi levollista ja syvää. Välillä rajun urheilusuorituksen jälkeen heräilee lihasten nykimiseen tai särkyyn.

Maanantaina lihaksisto oli olosuhteisiin nähden hyväntuntuinen. Etureidet olivat tottakai jumissa, mutta kävely näytti (ei tuntunut) suht normaalilta ja portaita pystyi kulkemaan alaspäinkin. Päätin silti, että en mene pyörällä töihin. Sen verran raju koitos puolimaraton on, että vaikka kevyt liikunta edesauttaakin palautumista, alkuun pääpaino pitää olla levolla. Töihin päästyäni keräsin kaikki tekemättömät työt listaksi ja masennuin, kun totesin, että en saa näitä kaikkia millään tehtyä sovitussa aikataulussa. Sitten masennuin lisää, kun totesin, että listalla on myös hyvin vähän tehtäviä, jotka voin siirtää jollekin muulle.

Koko viikko menikin tuota todo-listaa läpikäydessä. Ihan kaikkea en edes siitä saanut vielä ylivedettyä, koska viikon aikana tuli tietysti vielä niitäkin hommia, jotka pitää tehdä HETI. Päätin, että liikun tasan oman fiiliksen mukaan. Eli ma-to en ollenkaan. Edes töihin en pyöräillyt yhtenäkään päivänä. Silti koko viikon oli tosi vetämätön olo. Nukuin vähintään kahdeksan tuntia joka yö ja siitä huolimatta iltapäivällä oli sellainen olo kuin rekka olisi ajanut yli. Joka päivä töistä lähtiessä ajattelin vain, kuinka paljon tekemistä vielä jäi, en sitä, mitä kaikkea olin saanut aikaan. Olin varmaan viime viikolla melko tympeä työkaveri, mutta en vaan jaksanut olla se jokapaikanhöylä, joka yleensä pääosin ihan mielelläni olen. Tiuskin työkavereille, jotka tulivat kysymään tyhmiä kysymyksiä. Yleensä yritän olla avulias, vaikka asia ei minulle kuulukaan. Siksi kai kaikki ongelmat tullaan ensimmäisenä raportoimaan minulle.

Akuutein DOMS (viivästynyt lihaskipu) helpotti tiistain jälkeen, mutta täysin palautuneelta kroppa ei tuntunut vielä perjantainakaan. Perjantaina kävin zumbaamassa ja lauantaina soutamassa kirkkoveneellä, joista jälkimmäinen aiheutti lihaskipua olkapäihin ja selkään. Lisäksi sain perjantaina lopulta oman tyynyni pään alle. Soutureissu oli mukava hyvine keleineen ja mukavine seuroineen. Nyt sekä kroppa että mieli alkavat tuntua enemmän omalta kuin viime viikolla.
Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Olen huomannut, että urheilutapahtumiin valmistautuminen sujuu paremmin, jos pystyn edeltävän viikon ottamaan kevyemmin myös töiden osalta. Stressi vaikuttaa myös fyysisesti, joten kunnon herkistely edellyttää keveyttä myös henkisesti. Sama näyttää pätevän myös palautumiseen. Voimia ei riittänyt sekä henkiseen että fyysiseen palautumiseen. Lähinnä olisi tehnyt mieli vetää peitto korviin ja nukkua kevääseen asti. Itku oli herkässä. Stressi ja kiire eivät ole vielä helpottaneet, mutta nyt minulla on taas voimia selvitä niistä. Tästä tulee hyvä viikko! :)

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Saamattomuutta

Heipä hei -  taas pitkästä aikaa...

En ole enää ollut erityisen kiireinen, etten olisi ehtinyt päivittämään kuulumisiani tänne. Olen vain kärsinyt pahemmanlaatuisesta lorvikatarrista, tai saamattomuudesta, miksi sitä tahtookin kutsua. Kaikki "pakolliset" asiat olen hoitanut jämptisti: työt on sujuneet ja sovituissa jumpissa olen käynyt. Mutta kun on tullut se "mitähän sitten tekisin" -hetki, niin sohvan kutsu on ollut voimakas, sitä ei ole voinut olla vastustamatta. Mielessä on käynyt ajatus, että voisihan sitä juoksemaankin lähteä, mutta en ole lähtenyt. Olen istunut koneella tyhjä blogisivu edessäni, kunnes olen todennut, että ei tästä mitään tule.

Kesäkuun alku on ollut kiireinen. Fyysistä toimintaa vaativien aktiviteettien lisäksi mielen päällä on ollut koko ajan useampia asioita, jotka pitää hoitaa, mutta niitä ei ole voinut hoitaa samantien. Pari viikkoa sitten olleella työhyvinvointiluennolla luennoitsija sanoi hyvin, että päällään työtä tekevien on paha olla ottamatta töitä kotiin, mutta välillä olisi mukava jättää pää toimiston pöydälle työpäivän päätteeksi. Juuri tältä minusta on tuntunut. Tosin nykyisin taitaa olla vastaava tilanne vähän alalla kuin alalla. Tuntuu, että olen mennyt, minne elämä on kuljettanut. Minulla ei ole ollut voimia vaikuttaa sen suuntaan. Sitten kun virta on heikentynyt, olen vain jäänyt siihen, missä olen. Luulen, että tämänhetkinen saamattomuuteni on vastalääke tuolle nyt, kun suurin osa asioista on hoidossa ja kiire on helpottanut. Nyt pää ja kroppa vaativat, että saa vain olla.

Juhannus tuli erittäin hyvään saumaan. Kolme päivää aikataulutonta olemista: suomalaista luontoa, leppoisa juoksulenkki, hyvää seuraa, juhannuskokko, maukasta ruokaa... Jos siinä ei Aku(t) lataudu, niin sitten ei missään. Ensi viikolla taas takaisin normaaliin päivä- ja treenirytmiin. :)

Jukolan viesti oli viime viikonloppuna. Yritän kirjoittaa siitä tarkemman kuvauksen tässä joku päivä, mutta lyhyesti tässä kohtaa voisi todeta, että viikonloppu oli oikein mukava, mutta oma suoritus ei ollut paras mahdollinen. Onneksi me ei kärkisijoja oltu tavoittelemassakaan, mutta alkuviikko meni pikkuhiljaa häviävän harmituksen vallassa, koska olisin pystynyt parempaan. No, ensi vuonna sitten uudestaan... :)

Aurinkoista ja leppoisaa juhannusta!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pitkästä aikaa

Hups... onpas edellisestä tekstistä pitkä aika! Aika kuluu nopeasti, kun tekemistä riittää: töissä on ollut kiireitä, viimeiseen pariin viikkoon on osunut remontin lisäksi useampikin normaalista poikkeava tapaaminen ja molempina viikonloppuina on ollut aihetta juhlaan. Monena iltana olen ollut kotona vasta kahdeksan maissa ja viikonloput reissun päällä. Silti olen kaivannut teitä, rakkaat blogiystävät! (Ja tuntenut huonoa omaatuntoa, että olen näin pahasti laiminlyönyt teitä.)

Töissä olen saanut hieman uudenlaista vastuutta, mikä on nostanut stressikäyrän pahasti punaisen puolelle. Vaikka olen yleisesti ottaen innoissani kaikesta uudesta, monesti muutosvastarinta nostaa silti päätään ennen kuin uuteen tilanteeseen sopeutuu. Viime viikonloppuna oli rippijuhlat avokin kotona pohjoisessa, minkä vuoksi ilmoitin jo hyvissä ajoin pitäväni nelipäiväisen viikonlopun. Työhommat piti saada omalta osalta sellaiseen vaiheeseen, että voin olla kaksi päivää poissa. Torstaina meinasi mennä paniikin puolelle, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että tässä tilanteessa pieni ylimääräinen irrottautuminen arjesta teki pelkästään hyvää. Kun tilanne pääsee tarpeeksi pahaksi, olen tosi ärsyttävä ihminen työkavereille. Ehkä alan myös pikkuhiljaa sopeutua uusiin työtehtäviini, eivätkä ne vaadi enää niin paljoa henkisiä voimavaroja. Eikä kesälomaankaan ole enää kuin viisi viikkoa. ;)

Pakkasin lenkkikamat reissuun mukaan, mutta juhlajärjestelyt veivät kaiken liikenevän ajan. Polte liikunnan pariin on jo polttava. Pakko myöntää, että juhlasyömisten lisäksi viime viikko ei mennyt kovinkaan hyvin. En odota kovin innolla huomista punnitusta.

Viimeisen kahden viikon liikunnat:


Olen helpottunut, että stressistä ja kiireestä huolimatta olen jättänyt väliin vain muutaman yksittäisen suunnitellun harjoituksen. Liikunta helpottaa stressiä, mutta pitää tunnistaa se raja, jolloin liikunta muuttuukin stressin aiheuttajaksi. Työmatkapyöräily pelastaa kesällä paljon.

Liikuntasuunnitelma kuluvalle viikolle:

Ma: lepo
Ti: juoksukoulu + ELC-kuntopiiri
Ke: juoksu tai pyöräily
To: suunnistus (jos vain ehdin)
Pe: lepo
La: suunnistus (Venlojen viesti)
Su: lepo

Ensi viikonloppuna on Vantaalla Jukolan viesti. Kuten ehkä osa muistaa, lupauduin mukaan joukkueen kokoamiseen. Yksi osallistujista loukkasi jalkansa jalkapallopelissä niin pahasti, että on hyvin todennäköistä, että hän ei pääse osallistumaan. Onneksi isäni on luvannut tarvittaessa paikata ja viimeinen apu löytyy suunnistajapankista. On ihan mukavaa olla järjestämässä tapahtumaa, mutta kyllä tuossakin omat huolensa on. Onneksi lauantaina ne kaikki voi unohtaa viimeistään sitten, kun pääsee omalle osuudelle metsään. Harjoittelu on jäänyt vähän liian vähäiselle, mutta tällä viikolla täytyy vähintään kuivaharjoitella täällä, täällä ja täällä.

Kesäistä viikon jatkoa!

P.S. Tuntuupa muuten mukavalta olla takaisin blogimaailmassa! :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Väsymystä ja liikunnan riemua

Olipas mielenkiintoinen viikko! Jostain syystä nukuin parina yönä tosi huonosti ja olinkin välillä töissä tosi poikki. Torstaina keräilin ensin työpisteellä voimia, että jaksan lähteä alakertaan vaihtamaan pyöräilyvaatteet päälle ja sitten pukuhuoneessa, että jaksan lähteä polkemaan. Pyöräily sujui kuitenkin ihan hyvin. :) Lisäksi töissä riitti kiireitä jopa pääsiäisen alusviikkoa enemmän. Edellisistä syistä johtuen olen siis tosi tyytyväinen liikuntamääriini. Toivoisin, että voisin sanoa, että haen aina liikunnalle mahdollisen välin, mutta se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Liian usein kiire tai keli ovat tekosyitä, joiden takia ei tarvitse lähteä lenkille. Juuri tähän nämä työpaikan yhteisjuoksulenkit ovat pelastus. Kun olen sopinut muiden kanssa, että lähdetään juoksemaan, niin kynnys ilmoittaa, etten lähdekään, on aika suuri. Vaikka perjantaina se tarkoittikin sitä, että lenkin jälkeen jouduin vielä palaamaan työpöydän ääreen. En ollut läheskään yhtä nuutunut kuin yleensä, kun seitsemän jälkeen vihdoin kotiin pääsin, vaan oikeastaan aika pirteä ja freesi. :)

Viime viikon liikunnat:



Yhteensä 11 tuntia! Työmatkapyöräilyt tuovat tottakai "ylimääräistä" liikuntaa, mutta silti tosi hyvä määrä. Ei tuollaiseen määrään pitäisi edes joka viikko pyrkiä. 

Lentopallo on kivaa! Sen verran säännöllisesti olen sitä aikanaan pelannut, että tekniikka on jollain tasolla hanskassa. Harmi, että nykyisin ei ole mahdollista pelata tuollaista höntsylentopalloa säännöllisesti. Silloin kun pääsee pelaamaan menee ensimmäinen puoli tuntia peliin sisäänpääsemiseen ja sen jälkeen alkaa käsivarret olla jo melko arat. Pituuteni takia en "oikeaa" lentopalloa voi pelata, mutta tuollainen reilu, kolmeen kosketukseen pyrkivä peli on mieleeni. Paha vaan, että tykkään myös seurata lentopalloa telkkarista. Tuossa pelissä tuli useampaan kertaan sellainen tilanne, että vain seurasin tilannetta: tiesin, miten pallo olisi pitänyt pelata ja olisin jopa ehtinyt siihen, mutta jalat vaan eivät älynneet, että niiden pitäisi liikkua. :)

Tänään kävin pitkällä lenkillä. Olisiko kevään vaikutusta, kun tähän asti olen pääasiassa juossut tutuilla ja turvallisilla reiteillä, mutta nyt alkaa huvittaa uusien reittien etsiskely. Katsoin kartasta mukavan oloisen polun, jota pitkin ajattelin lähteä juoksemaan. Suunnittelin, että tuossa kohtaa hyppään takaisin tutulle reitille ja tuota kautta tulen takaisin kotiin. Mutta se uusi reitti oli ihana. Tasainen, sorapintainen, puistojen ja asuinalueiden välissä kulkeva kevyenliikenteenväylä, joka oli jo pääosin kuiva. Silti mukavan joustava kengän alla. Enhän minä malttanut nousta autotien viertä kulkevalle kevarille siinä, missä olin alunperin suunnitellut. Jatkoin tuon kivan tien seuraamista, kunnes ensimmäinen tunti ja seitsemän kilometriä tulivat täyteen. Aloin vähän huolestua itsestäni, kun en ollut yhtään huolissani, jaksanko juosta kotiin. Tiesin kyllä suurin piirtein, missä olen ja yritin etsiä sopivaa tienhaaraa, josta kääntyä vasemmalle ja kotia kohti. Viimeinen vaihtoehto oli myös ympäri kääntyminen. Onneksi Tampereella on kevyen liikenteen väylätkin kohtuullisen hyvin merkattu (no, ehkä jotain pieniä puutteitakin on ;) ja lopulta kahdeksan kilometrin kohdalla pääsin kääntymään tutulle tielle. Alkuperäinen ajatus oli juosta 10-12 kilometriä, mutta se nyt vähän venähti. ;) Onneksi juoksu oli kevyentuntuista ja sykkeet pysyivät maltillisina. Noin 12 kilometrin kohdalla alkoi oikeassa nilkassa olla pieniä tuntemuksia ja 14 kilometrin kohdalla oikean polven ulkosyrjä alkoi kipuilla. Yritin keskittyä jalan mahdollisimman suoraan linjaukseen, eikä kipu estänyt juoksemista. Toivottavasti kipuilu johtui vanhoista kengistä, joilla olen kieltänyt itseäni juoksemasta enää kauhean pitkiä lenkkejä. Turhamainen minä ei vaan tahtoisi vielä näillä kurakeleillä ottaa käyttöön puhtaanvalkoisia Asics Gel Kayanoja. Lupaan laittaa ne jalkaan viimeistään seuraavalle yli tunnin lenkille, koska jalkakivut täytyy ottaa vakavasti. Lopulta lenkin pituudeksi tuli 17 kilometriä ja aikaa kului 2:36:26. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tässähän on vielä yli kuukausi aikaa houkutella vauhti esiin ennen Valkeakosken puolimaratonia. Tällä hetkellä olen ainakin hyvin toiveikas tuon suhteen, koska harjoittelu on mennyt paremmin ja kilometrejä on kertynyt enemmän kuin ennen edellisiä puolikkaitani. Toivottavasti se 2,5 tuntia lopultakin alittuu!

Ne on ihanat! :)

Liikunta siis sujui kuluvalla viikolla, mutta syömiset eivät ihan niin hyvin. Jostain syystä tiistai-torstai -akselilla minulla tuntui olevan koko ajan nälkä. Siis nimenomaan sellainen suolessa kovaäänisesti kurniva nälkä. Varsinaisesti mitään ylilyöntejä ei tullut, mutta useamman kerran tiesin jo syödessäni, että nyt syön liikaa. Mutta minkäs teet?! Opettelemista siis edelleen riittää. En siis odota suuria huomiselta punnitukselta. Välillä tuntuu, että minun ei tarvitse kuin katsoa ruokaan päin, kun se on jo jämähtänyt vyötärölle (tai pakaroihin tai reisiin tai...).

Tulevan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu (+ suunnistus)
Ti: kahvakuula (ELC)
Ke: Cooperin testi
To: juoksu
Pe: lepo
La: juoksu tai jotain muuta
Su: lepo

Huomenna alkavat Tampereen seudun Iltarastit. Lumitilanteesta johtuen ensimmäisellä kerralla tiedossa on korttelisuunnistusta. Siksi ajattelin, että käyn ensin juoksemassa työporukan yhteislenkin ja sitten vielä jonkun lyhyen radan. Ihan vain muistuttaakseni itselleni, mitä on kartan kanssa juokseminen. Käykö kukaan lukijoista koskaan suunnistamassa?

Viikonlopun olen taas reissussa, enkä tiedä, onko lähtö perjantaina vai lauantaina ja paluu lauantaina vai sunnuntaina, enkä ohjelmasta mitään. Toivottavasti kuitenkin ehtisi jotain tekemään viikonloppuna. Majoitun Vierumäen urheiluopistolla, joten mahdollisuuksien puuttetta ei voi ainakaan syyttää. :)

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa & aurinkoista ja aktiivista tulevaa viikkoa! :)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Hyvä Kappa! :)

Huh huh... Olipas jännittävä lopetus ampumahiihdon MM-kisoille! :) Kisathan eivät tähän mennessä ole menneet suomalaisilta niin hyvin kuin on odotettu. Kaisa Mäkäräinen sai kuitenkin käännettyä alavireiset kisat plussan puolelle yhteislähdön pronssimitalilla. Hienosti venytty! Itsestäni ei olisi ikinä ampumahiihtäjäksi. Niin hirveästi kädet tärisivät ampumapaikalla, vaikka metriäkään en ole itse hiihtänyt :D

Sen verran Kaisan taistelu minuun vaikutti, että päätin taistella läpi punnerrusviikon kolmannen päivän. Olin jo päättänyt, että en punnerra ;) Olen hinkannut tuota kolmosviikkoa jo aika pitkään, mutta taidan uusia sen vielä kerran.

Menneen viikon liikunnat:


Hieman jäivät vähäisemmiksi kuin ajattelin, mutta torstaille ja perjantaille tuli ihan miellyttäviä kiireitä, joiden takia en liikkumaan ehtinyt. Jos lenkki jää välistä työkiireiden takia, harmittaa enemmän. Eilen lauantaina otin vähän takaisin ja tein kaksi harjoitusta. Aamupäivällä kävin Powerissa. Viikon takainen hiihto tuntui vielä etureisissä ja yläkropassa, joten osittain hieman helpotin painoissa. Askelkyykyt tein kokonaan ilman lisäpainoja, mikä tekee välillä ihan hyvää. Levytanko harteilla vääntää asentoa vähän toispuoleiseksi, joten ilman painoja saa haettua hyvän asennon. Kun keli oli hyvä, päätin lähteä iltapäivästä vielä juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli juosta noin 45 minuuttia. Ajattelin kuitenkin tehdä vähän pidemmän lenkin, kun ehdin lopultakin lähteä. Hieman nivuset muistuttelivat itsestään juoksun jälkeen. Johtuneeko sitten juoksutaosta vai sohjoisesta kelistä?! Tänään kävin kävelemässä Siilinkarilla, mutta sitä en harjoituspäiväkirjaan merkinnyt, kun pääosin aika meni auringossa paistatellessa. Sohjossa tarpominen kävi kyllä ihan treenistä :)

Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:

Ma: juoksu
Ti: Power
Ke: juoksu
To: juoksu tai jotain muuta
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: lepo

Maanantai ja tiistai ovat haasteellisia liikunnan suhteen. Huomenna kokoustan töiden jälkeen ja olen kotona todennäköisesti vasta seitsemän pintaan. Elättelen kuitenkin toiveita, että malttaisin lähteä sen jälkeen vielä lyhyelle juoksulenkille. Tiistaina olen menossa katsomaan jääkiekkoa. Jumppa sopisi aikatauluun hyvin, mutta minua häiritsee ottaa jumppakassi mukaan jäähallliin. Kyllä ihmisellä osaa olla vaikeaa! ;) Perjantaina lähdemme työporukalla viikonlopuksi Tahkolle. Perjantai ja sunnuntai menevät matkustaessa. Vähän kelistä riippuen lauantaina on luvassa ulkoilua.

Muutoin tällä viikolla on ollut havaittavissa kevätväsymystä. Toisaalta olen innoissani, että kevät on tulossa. Toisaalta tunnen suunnatonta haikeutta, että talvi on ohi. Varsinkin kun se jäi mielestäni vähän turhan lyhyeksi. Kun lisäksi nämä sohjokelit eivät suuremmin ylennä mieltäni, tekisi mieli siirtyä ajassa kuukausi taaksepäin tai saman verran eteenpäin. Minussa on herännyt myös jonkinlainen shoppailuhimo. Tekisi mieli ostoksille, vaikka en tarvitse mitään. Ilmeisesti yritän piristää sillä mieltäni. Toistaiseksi olen onnistunut voittamaan himoni, koska en todellakaan tarvitse mitään. Toisaalta sama mieliala olisi voinut myös herättää herkkuhimon, joten minun kannaltani on ehkä parempi, jos mieliala kohenee uudella paidalla.

Miellyttävää sunnuntai-iltaa ja hyvää mieltä viikon alkuun!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulustressi

Niin se joulustressi saavutti minut, vaikka kuinka olen sitä yrittänyt vältellä. Lähinnä aikataulut muuttuvat joka päivä, mikä aiheuttaa näin säntilliselle ihmiselle kuin minä melkoisia paineita. Toisaalta tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsenkin joululoman viettoon jo huomenna, kun alunperin oli tarkoitus tulla vielä perjantaina töihin. Se vain tarkoittaa, että pitää vähän pidentää päivää ja ennen perjantaita ei ehdi liikkumaan. Eilen kuitenkin kävin tunnin spinningissä ja aloitin punnerrushaasteen kuudennen viikon. Päivät eivät ole veljiä punnerrustenkaan osalta. Viime viikolla oli vahva olo jokaisena punnerruspäivänä. Eilen tuntui jo ensimmäisten punnerrusten aikana tosi raskaalta. Taistelin kuitenkin kaikki ohjelmaan merkityt toistot kasaan: 25+30+20+15+40. Pahalta tuntui, mutta oli se sen arvoista! Ehkä huomenna tuntuu helpommalta :)

Enää kolme yötä jouluun!